Moni terveysalan asiantuntija kaipaa sairaanhoitajakoulutukseen ryhtiä. Opetus ei saisi määrittyä liikaa ammattikorkeakoulujen sisäisistä linjauksista, yksittäisten opettajien mieltymyksistä tai hoitolaitosten resursseista harjoittelun järjestämisessä. Yhtenäisiä standardeja sairaanhoitajaosaamisen vähimmäisvaatimuksista toivotaan – silloin tiedettäisiin nykyistä paremmin, mitä vastavalmistunut osaa, eikä opetusvastuuta vieritettäisi niin paljon hoitolaitoksille.
Sairaanhoitajaopetuksen suurimmaksi ongelmaksi näyttää nousevan kaksoistutkinnon ohuus. Kun opiskellaan kätilöksi, ensihoitajaksi tai terveydenhoitajaksi, samalla tulee sairaanhoitajan pätevyys. Kritiikin mukaan liian ohuilla eväillä verrattuna pelkkään sairaanhoitajan tutkintoon, jonka laajuus on 210 opintopistettä. On nimittäin mahdollista, että esimerkiksi terveydenhoitaja ei työskentelekään terveydenhoitajana vaan sairaanhoitajana. Silloin osaamisen varmistaminen jää pitkälti hoitolaitoksen vastuulle.
Kaksoistutkintoon liittyvät asiat on huomattu sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyssä.
– Ensihoitajien, kätilöiden ja terveydenhoitajien tutkintojen osalta on Suomessa aika ajoin mietitty, että pitäisikö niiden olla ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Nykyisellä tutkintorakenteella sairaanhoitajaopintojen tuottamaa osaamista on vahvistettava, toteaa Tehyn tutkimuspäällikkö Juha Kurtti.
Sairaanhoidon koulutuksen laajuudesta ja tasosta on oltu Suomessa huolissaan aika ajoin. Viimeksi pari vuotta sitten kansallisessa hankkeessa sorvattiin koulutuksen vähimmäislaajuudet. Kurtin mukaan tilanne ei kuitenkaan riittävästi selkeytynyt.
– Sairaanhoitajakoulutuksen osaamisvaatimukset on kirjattu kaikkien oppilaitosten opetussuunnitelmiin. Siitä huolimatta toteutustavat ja saavutettu osaaminen vaihtelevat ammattikorkeakouluissa. Asiaa ei ole taidettu edes tutkia vielä. Ammattikorkeakouluilla on vahva autonomia päättää asioistaan. Oppilaitos x toteuttaa opintoja eri lailla kuin oppilaitos y, sanoo Kurtti.
Myös professorin mielestä kaksoistutkinto on tarkoitukseensa nähden suppea. Hoitotieteen professori Helena Leino-Kilpi Turun yliopistosta väläyttää ajatuksen yliopistotasoisesta koulutuksesta kätilöille, anestesiahoitajille ja terveydenhoitajille.
– Ruotsissa kätilöt opiskelevat yliopistossa, mikä on kansainvälisestikin tavallisin ratkaisu. Mielestäni se on luontevaa, koska samassa paikassa oppia saavat myös lääkärit ja gynekologit. Mutta en tällä todellakaan tarkoita sitä, että ammattikorkeakoulut olisivat huonoja!
Professoria harmittaa, ettei entisenlaisia erikoissairaanhoitajia enää ole.
– Esimerkiksi psykiatrisia tai anestesiasairaanhoitajia ei ole ollut enää pitkään aikaan. Minusta se on hoitoalan ammattien aliarviointia. Nyt tarkempi perehdytys on jätetty hoito-organisaatioiden vastuulle.
Sairaanhoitajaliitossa surraan samaa asiaa. Liiton puheenjohtaja Nina Hahtela on kirjoittanut Sairaanhoitaja-lehdessä, että useissa maissa sairaanhoitajat ovat arvostettu ammattiryhmä niin muiden ammattilaisten kuin väestön silmissä.
– Näille maille on tyypillistä erikoissairaanhoitajakoulutus. Sairaanhoitajilla on mahdollisuus hankkia syväosaamista omalta erikoisalaltaan. Meillä Suomessa syväosaamisen tuottaminen on tällä hetkellä sysätty pitkälti työnantajille, mikä tarkoittaa pitkiä perehdytysaikoja.
Pääkaupunkiseudun sote-ammattikorkeakouluille kiitosta
Kysytäänpä kokemuksia sairaanhoitajakoulutuksen tuloksista erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta. Ainakin eteläsuomalaisesta näkökulmasta tilanne vaikuttaa varsin hyvältä. Hoitolaitoksilla on kokemuksia niin työelämään saapuvista sairaanhoitajista kuin alan opiskelijoista harjoittelijoina.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUSin hallintoylihoitaja Kaarina Torpan mukaan ei pidäkään lähteä siitä ajatuksesta, että sairaanhoitajan pitäisi olla "valmis" oppilaitoksesta valmistuttuaan ja työelämään tullessaan.
– Hyvät perustaidot on toki valmistuneella oltava, mutta yksityiskohtainen jatkokoulutus jatkuu sairaalassa. Esimerkiksi teho-osastolla työskentely on tarkoin profiloitunutta osaamista, johon on annettava omanlaisensa tarkka perehdytys. Kukaan valmistunut ei voi osata koko sairaanhoitosektoria.
Perusterveydenhuollosta kuuluu samaa viestiä. Erityisesti pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen koulutusosaamiselle sataa kiitosta Helsingin kaupungilta. Koulutusta antavat Metropolia, Laurea, Diak ja ruotsinkielinen Arcada.
– Opetus on korkeatasoista ja hyvin profiloitua. Myös näistä oppilaitoksista valmistuneet kaksoistutkinnon suorittaneet kätilöt ovat pärjänneet sairaanhoitajan työssä oikein hyvin. Pääkaupunkiseudun sote-ammattikorkeakoulut kuulevat hyvin työelämän toiveita, toteaa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan hallintoylihoitaja Marketta Kupiainen.
Sekä HUSista että Helsingin kaupungilta todetaan, että vielä muutama vuosi sitten valmistuneiden sairaanhoitajien osaamisessa oli nykyistä enemmän kirjavuutta. Ryhtiä ovat tuoneet EU-direktiivit ja valtakunnalliset linjaukset, vaikka esimerkiksi Tehyn mielestä ammattikorkeakoulut eivät niitä opetuksessa yhtenäisesti noudatakaan.
– Mielestäni osaaminen on kyllä parantunut, sanoo HUSin hallintoylihoitaja Kaarina Torppa.
Työpaikan kannustavalla otteella, hyvällä eettisellä ilmapiirillä ja laadukkaalla johtamisella on positiivinen vaikutus sairaanhoitajan kompetenssiin työhönsä. Helena Leino-Kilpi
Vielä takavuosina amk-opetuksessa saattoi olla kummallisiakin ratkaisuja kliinisessä harjoittelussa. Yksi tapaus on Joensuusta vuodelta 2013, jolloin vanhuslääketieteen kurssilaiset vietiin heidän yllätyksekseen tutustumaan paikallismediaan.
– Tämä 10 opintopisteen gerontologisen hoitotyön harjoittelu suoritettiin näkemättä yhtäkään vanhusta. Mitään harjoitteluakaan ei ollut. Opiskelijat tekivät silloin opintokäynnin Pohjois-Karjalaan kirjapainoon ja Ylen maakuntatoimitukseen. Eiväthän ne liity asiaan mitenkään, ihmettelee nyt haastateltu Karelia-ammattikorkeakoulun entinen terveyden edistämisen yliopettaja Pirkko Laukkanen.
Reissailu herätti tuolloin kummastusta myös opiskelijoissa, mikä käy ilmi Ylen haltuunsa saamasta opiskelijaraportista.
Opetusministeriön Ylelle antamassa sähköpostivastauksessa todetaan, että ammattikorkeakoulujen tulisi vastata sairaanhoitajakoulutuksen laadusta ja kehittämisestä lain nojalla.
– Laki edellyttää ammattikorkeakoulun laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja ammattikorkeakoulun on osallistuttava lain nojalla ulkopuoliseen toimintansa ja laatujärjestelmiensä säännölliseen arviointiin, jonka tulokset ovat julkisia. Näitä arviointeja tekee Suomessa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö on teettänyt koulutusalakohtaisia arviointeja.
Laadun arviointityö ei ministeriön mukaan rajoitu korkeakouluissa pelkästään lain edellyttämään arviointiin vaan useimmat korkeakoulut ovat hankkineet esimerkiksi erilaisia alakohtaisia arviointeja tai sertifikaatteja.
Ministeriön sähköpostivastaukset on annettu korkeakoulu- ja tiedepolitiikan sekä lukiokoulutuksen osaston nimissä.
Lääkeosaamisessa ja potilaan kääntämisessä petrattavaa
Turun yliopistossa on meneillään tutkimus, jossa selvitetään sairaanhoitajien kompetenssia työhönsä. Kompetenssia arvioi sairaanhoitaja itse, hänen opettajansa sekä esimies organisaatiosta.
Arvioitavana ovat olleet muun muassa rokottaminen, lääkehoito ja potilaan havainnoiminen.
Hyvänä on arvioitu sairaanhoitajan tekemä potilaan hyvinvoinnin tarkkailu sekä potilaasta tehtävät johtopäätökset. Kohtuullisen hyvin on sujunut potilaan itsehoitokeinojen tukeminen eli muun muassa eettiset asiat ja henkinen tukeminen. Sen sijaan kehitettävää on huomattu olevan lääkehoidon tasossa ja sen yksityiskohdissa. Myös potilaan syöttämisessä ja kääntämisessä on ollut haasteita.
Professori Helena Leino-Kilpi korostaa, että tutkimustulokset sairaanhoitajakoulutuksesta kertovat paljon positiivisista asioista. Hänen mielestään negatiiviset sävyt saavat helposti liian suuren roolin keskustelussa.
– Työpaikan kannustavalla otteella, hyvällä eettisellä ilmapiirillä ja laadukkaalla johtamisella on tutkitusti ollut positiivinen vaikutus sairaanhoitajan kompetenssiin työhönsä.
Harjoittelun ohjauksessa kirjavuutta
Yksi sairaanhoitajakoulutuksen koetinkivistä on opiskelijoiden hoitolaitoksissa suorittama harjoittelu. Silloin kytkös omaan ammattikorkeakouluun voi höllentyä liikaakin. Myös hoitolaitoksissa saatavan ohjauksen taso voi hoitotieteen professori Helena Leino-Kilven mukaan vaihdella.
– Opettajat eivät tule enää sairaalaan opiskelijan mukaan. Mielestäni ammattikorkeakoulut kyllä pesevät käsiään opiskelijoiden käytännön ohjauksessa. Joissakin hoitolaitoksissa voi käydä niin, ettei aikaa opastukselle ole riittävästi.
Tehystä kerrotaan, että järjestöön kantautuu aika ajoin tietoja kliinisen harjoittelun epäkohdista. Mistään laajasta ilmiöstä ei kuitenkaan ole Tehyn arvion mukaan kyse.
– Saamiemme tietojen mukaan tokikaan aina harjoittelupaikat eivät ole vastanneet opintojen sisällöllisiä tavoitteita. Että tunnistamme kyllä sairaanhoitajaopiskelijoiden huolen. Enemmänkin ongelmana on ollut, että opiskelijat ovat saaneet oppilaitoksesta puutteellista teoriaopetusta mennessään kliiniseen harjoitteluun, sanoo tutkimuspäällikkö Juha Kurtti.
Opiskelijat kertovat samoista asioista. Sairaanhoitajaliiton selvityksen mukaan kliinisiä taitoja opetetaan sairaanhoitajaopiskelijoille liian vähän lähiopetuksena. Vuonna 2017 toteutettuun kyselyyn vastasi 651 opiskelijaa.
– Puhtaasti ammattitaitoon liittyvissä opinnoissa, kuten anatomiassa, opiskelijat toivovat nykyistä enemmän lähiopetusta. Verkkokurssitus ei heidän mielestään riitä asioiden kunnolliseen omaksumiseen, kertoo Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.
Ohjaajille yhtenäinen koulutus?
Epäkohtia on yritetty ratkoa harjoitteluun osallistuvilla kliinisillä opettajilla. He voivat olla joko hoito-organisaation rahoittamia tai ammattikorkeakoulun palkkalistoilla. Yhtenäistä linjaa ei kuitenkaan Suomessa tähänkään ole. Kliinisten opettajien lisäksi oppia harjoittelussa opiskelijoille antavat sairaanhoitajat. Sairaanhoitajaliitossa toivotaan, että sairaanhoitajat saisivat kunnollisen koulutuksen ohjaustehtäväänsä. Silloin ohjauksen taso paranisi ja yhdenmukaistuisi hoitolaitoksissa.
Pelkästään HUSissa harjoittelee vuosittain 4 500 opiskelijaa maamme ammattikorkeakouluista. He ovat tulevia sairaanhoitajia, röntgenhoitajia, fysioterapeutteja ja bioanalyytikkoja.
– Meillä HUSissa harjoittelijoilla on oma nimetty ohjaajansa. Jakson arvioinnissa on opettaja mukana. Pitää kyllä muistaa, että olemme erikoissairaala, jossa nämä asiat on hoidettava hyvin tarkasti, toteaa hallintoylihoitaja Kaarina Torppa.
Vaikka vastavalmistuneet sairaanhoitajat kokisivatkin saaneensa puutteellista opetusta, oikeusoppinut muistuttaa heidän oikeusturvastaan. Kun Valvira myöntää ammatinharjoittamisoikeuden sairaanhoitajalle, on asia muodollisesti kunnossa.
– Tähän laillistamismenettelyyn pitää voida luottaa. Tässä pitää ottaa huomioon myös tutkinnon suorittaneiden oikeusturva. Heillä on oikeus harjoittaa ammattiaan luottaen pätevyyden asianmukaiseen arviointiin, ilman riskiä tulla epäillyksi ”valehoitajaksi”, sanoo rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.
Sairaanhoitajaopetuksen laatua pyritään parantamaan meneillään olevassa valtakunnallisessa hankkeessa. Siinä on mukana Suomen 21 sairaanhoitajakoulutusta tarjoavaa ammattikorkeakoulua. Vuoteen 2020 ulottuvassa Yleissairaanhoitajan ammatillisen perusosaamisen arvioinnin kehittäminen -hankkeessa halutaan varmistaa, että sairaanhoitajan työssä edellytettävä osaaminen on tulevaisuudessa riittävää.
– Tässä hankkeessa kehitetään esimerkiksi valtakunnallista loppukoetta yhtenäisen osaamisen varmistamiseksi, kertoo Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.
Lue lisää: