Yhdysvalloissa viranomaiset ovat antaneet evakuointikäskyjä Harvey-hurrikaanin lähestyessä Texasin ja Louisianan rannikkoa. Myrskynsilmän odotetaan iskevän maankamaralle varhain lauantaina paikallista aikaa, mutta voimakkaiden tuulien odotetaan ravistelevan rannikkoa jo perjantaiaamusta alkaen.
Esimerkiksi Texasin rannikkokaupunki Corpus Christi on antanut vapaaehtoisen evakuointikehotuksen, mutta läheiset Port Arkansasin ja Arkansas Passin kylät ovat jo määränneet evakuoinnit.
Suurimmassa hurrikaanin reitillä olevassa kaupungissa Houstonissa puolestaan ei ole vielä annettu evakuointikäskyä. Viranomaiset kuitenkin odottavat kaupunkiin osuvien rankkasateiden kestävän jopa viisi päivää. Kaupungin koulut on suljettu maanantaina.
Yhdysvaltain hurrikaanikeskus on varoittanut, että Harvey voimistuu nopeasti ja se voi aiheuttaa hengenvaarallisia tulvia.
Hurrikaanikeskuksen arvion mukaan myrsky voi yltyä jopa kategorian kolme hurrikaaniksi.
Energiayhtiöt sulkeneet jalostamoja
Energiayhtiöt ovat sulkeneet neljä öljynjalostamoa ja muutamat harkitsevat sulkemista. Energiayhtiöt ovat tuoneet työntekijänsä pois öljynporauslautoilta Meksikonlahdella. Myös lähes 15 prosenttia maakaasun tuotannosta on keskeytetty.
Sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia, joissa näkyvät pitkät autojonot huoltoasemilla, kun ihmiset varautuvat hurrikaanin tuloon.
Lähteet: AFP, AP, STT
Korjattu kello 4.48: Oikea vuoden 2005 hurrikaani.
Poliisi tutkii, onko HaminaKotkan sataman entinen tekninen johtaja syyllistynyt lahjoman vastaanottoon ja/tai luottamusaseman väärinkäyttöön.
Suomen suurimman vientisataman satamayhtiö on jättänyt tutkintapyynnön poliisille sisäisen selvityksensä jälkeen.
– Toukokuussa kuulimme huhuja, että satamassa jotkut yritykset olisivat saaneet enemmän urakoita kuin toiset kilpailuttamatta, kertoo HaminaKotka Satama Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Naski.
Yhtiö teetti laajan sisäisen selvityksen aiemmin kesällä.
– Selvityksen jälkeen päädyttiin siihen, että on syytä epäillä että siellä vastuussa ollut henkilö olisi saanut myös henkilökohtaista hyötyä.
Muita enemmän urakoita saaneet yhtiöt ovat rakentaneet aallonmurtajan entisen teknisen johtajan kesämökille pari vuotta sitten.
Kun satamayhtiö alkoi selvittää asiaa, johtaja ei ollut maksanut murtajasta vielä mitään.
Muita enemmän urakoita saaneita yrityksiä on Naskin mukaan alle viisi. Tekninen johtaja on hoitanut sataman pienurakkasopimukset.
En halua puhua tarkoista euromääristä, mutta kyllä niistä sopimuksista merkittävä summa kertyy. Kimmo Naski
– Meillä on paljonkin rakentamista käynnissä. En halua puhua tarkoista euromääristä, mutta kyllä niistä sopimuksista merkittävä summa kertyy.
Satamayhtiön tutkintapyynnössä halutaan myös, että poliisi selvittää ovatko muita enemmän urakoita saaneet yritykset syyllistyneet lahjoman antamiseen.
Naskin mukaan tällaiset epäilyt eivät ole yleisiä Suomen satamissa, vaikka joitakin tapauksia on tullut ilmi muissa satamissa.
Miten HaminaKotkan epäilty tapaus olisi voitu estää?
– Kyllä tässä on analyysin paikka. Kun on luottamusasemasta kyse, niin valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Kontrolli tulee jälkikäteen, sanoo toimitusjohtaja Kimmo Naski.
Väärinkäytöksestä epäillyn entisen teknisen johtajan työsuhde purettiin heinäkuussa.
– Toivottavasti luottamus satamayhtiöön on yhtä hyvä kuin ennenkin. Yhtiö on yhdessä omistajien kanssa pyrkinyt toimimaan ripeästi, kun asiasta on saatu vihiä.
Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja Donald Trumpin kampanjaväen kanssa yritettiin järjestää tapaamista viime vuoden presidentinvaalikampanjan aikana.
Tämä paljastuu Trumpin nykyisen varaesikuntapäällikön Rick Dearbornin sähköposteista, joihin Trumpin Venäjä-kytköksiä tutkivat amerikkalaisviranomaiset ovat päässeet käsiksi.
Sähköposteista käy ilmi, että Dearborn välitti Trumpin kampanjaväelle tietoa henkilöstä, joka olisi halunnut järjestää heille tapaamisen Putinin kanssa. Asiasta raportoi uutiskanava CNN.
Dearborn toimi Trumpin presidentinvaalikampanjan aikana nykyisen oikeusministeri Jeff Sessionsin esikuntapäällikkönä.
Sessions on aiemmin jäävännyt itsensä Trumpin Venäjä-kytköksien tutkinnasta, sen jälkeen kun paljastui, että hän oli pimittänyt tietoa omista Venäjä-yhteyksistään.
Putinin ja Trumpin kampanjaväen tapaamista pyrki edistämään myös Trumpin kampanjan neuvonantaja George Papadopoulos, The Washington Post raportoi.
"Putin haluaa tavata Trumpin tiimin, kun aika on sille sopiva", Papadopoulos kirjoittaa sähköpostissaan 27. huhtikuuta 2016.
Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset ovat aiemmin kertoneet olevansa "erittäin varmoja" siitä, että Venäjä yritti presidentti Putinin johdolla vaikuttaa Yhdysvaltain presidentinvaalien lopputulokseen.
Kun ihminen kuoli, hänen piti olla hyvin vaatimaton ulkomuodoltaan. Ruumiinpaitaan leikattiin reikä, koska kuolleella ei saanut olla ehjää paitaa. Heti kun henki lähti vainajasta, kello täytyi seisauttaa, koska huoneessa tuli olla aivan hiljaista.
– Kuolema on yksi suosituimmista tarinaperinteen muodoista Kainuussa. Kuolemaan liittyy runsaasti uskomuksia ja enteiden lukemista, sekä kalman ja levottomien vainajien pelkoa, kertoo kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi.
Toisaalta vanha perinne kertoo hyvin läheisestä kosketuksesta kuolemaan. Kuolema tapahtui kotona, missä vainaja myös pestiin ja vietiin riiheen odottamaan siunausta. Nykyisin kuolema on enemmän eristetty elävistä ihmisistä sairaaloihin.
– Kun ruumista mentiin pesemään, käsi laitettiin ruumiin päälle ja sanottiin: te tänään tuonelan vieraaksi, minä huomenna, kulttuuriantropologi kertoo.
Kirkolla oli oma reseptinsä vainajan pelkoon, ihmisiä opetettiin pelastautumaan vainajien vainolta esimerkiksi rukouksien avulla.Kalevi Rytkölä / Yle
Ruumiin pesuvedet viettiin kalmapaikkaan, jossa poltettiin ruumiin oljet, vaatteet, luutut ja kammat.
– Polttamalla estettiin kalman tarttumista eläviin. Muuten vainaja saattoi tulla kuoltuaan möykkäämään, Myllyniemi sanoo.
Paha elämä kostautui kuoleman jälkeen
Arjen magiikkaan liittyvät uskomukset olivat niin voimakkaita, että ne näkyivät muun muassa tapakulttuurissa. Jos talosta kuoli isäntä tai emäntä, hautajaisissa piti syöttää koko hautajaisväki. Sitä varten navetasta täytyi teurastaa täysikasvuinen eläin, mieluiten lehmä. Jos näin ei tapahtunut, uskottiin, että talossa meni karjaonni pilalle.
Kuolintavasta pystyi päättelemään, minkälainen vainaja oli eläessään.
– Vielä nykyisin kuulee sanonnan, että silläpä oli paha kuolema, jos hengenlähtö on ollut kova.
Ennen sanottiin myös, että paha oli eläessään, vaan paha oli kuolemakin.
– Jos kuolinhetkellä oli oikein huono ilma, saatettiin ajatella, että sekin kertoo huonosti eletystä elämästä, Myllyniemi sanoo.
Itäinen tarinaperinne on ollut hyvin voimakasta, mutta kuolemasta kertovat tarut ovat universaali ilmiö.Anna Sirén / Yle
Myllyniemen mukaan Kainuussa erityisen voimakkaita ovat kertomukset elävistä, levottomista vainajista. Vanhan maalaisyhteisön taruissa hautausmaat olivat hyvin kammottavia paikkoja, koska keijukaiset, kyöpelit ja manalaiset olivat kalman väkeä ja asuivat hautausmailla.
Kirkolla oli oma reseptinsä vainajan pelkoon: ihmisiä opetettiin pelastautumaan vainajien vainolta rukouksien ja ristinmerkin voimalla.
– Kerrottiin, että levottomiksi vainajiksi jäävät ihmiset, joilla on ollut oikein paha elämä: ne jotka ovat juopotelleet, tulleet murhatuiksi tai tehneet itsemurhan.
Erilaisten tarinoiden avulla käsiteltiin kyläyhteisön kollektiivisia pelkoja ja tuettiin moraalikäsityksiä.
– Tarinoita kerrottiin pimeinä talvipäivinä kotipirtissä puhdetöiden äärellä. Ne olivat aikansa kauhuviihdettä, Myllyniemi kertoo.
Ihmiset pelkäsivät kalman tarttumista. Kehon uskottiin kipeytyvän kosketuksesta vainajaan. Kalma tarttui erityisesti silloin, jos vainajaa säikähti. Tätä vastaan ihmiset suojautuivat esimerkiksi siunaamalla ja ristinmerkkejä tekemällä.
– Erityisen vaarallista pelästyminen oli kirkkomaalla. Vainajan pelko lähti pois, jos kävi koppasemassa ruumiin arkkua tai muuta ruumiille kuuluvaa esinettä. Monet eivät katsoneet taakseen, kun ruumista oltiin saattamassa hautaan, koska siitä tuli kuulemma silmät kipeiksi. Kun vainajaa kääntyi katsomaan, piti kääntyä koko ruumiillaan, Myllyniemi kuvailee.
Polttamalla estettiin se, että kalma ei tarttunut eläviin. Satumaarit Myllyniemi
Tarinat kertovat tyhjösistä eli tyhjistä sieluista, jotka liikkuivat kuolleiden ja usein myös onnettomien kulkijoiden edellä. Esimerkiksi kun katsoi Ristijärven Aholan vintin ikkunasta kirkon suuntaan, näkyi kirkon ympärillä paljon ihmisiä, vaikka siellä ei ollut ketään.
– Kun Aholan kattoa ruvettiin uusimaan, ikkunan päältä löytyi outo vaatemytty, jonka sisällä oli vihreänharmaata multaa. Mytty pantiin tuleen palamaan ja se pamahti neljä kertaa oikein isosti, Myllyniemi tarinoi.
Kertomusten mukaan siinä oli kirkon multaa. Vaatemytyn polttamisen jälkeen ikkunasta katsottaessa ei enää näkynyt tyhjösiä kirkkotarhassa.
Myrkky-Tiina raivasi vihamiehiä tieltään
Kainuun historia tuntee myös julmia rikollisia, joista kerrotaan hyytäviä tarinoita.
Puolangalla ja Hyrynsalmella vuosina 1873–1923 elänyt Tiina Matero piti huolen siitä, etteivät kyläläiset eläneet liian vanhoiksi. Myrkky-Tiinan (Ylä-Kainuun tarinakartasto) kerrotaan myrkyttäneen ainakin yhdeksän ihmistä Kytömäen kylällä ketunmyrkkystrykniinillä.
Kuoleman enteitä tulkitaan myös tänä päivänä. Kalevi Rytkölä / Yle
Myllyniemen mukaan Tiina oli ulkonäöltään häijyn näköinen ja katse oli kammotusta herättävä. Ensimmäisen murhansa Tiina teki, kun hän avioitui Aapeli Materon kanssa ja tuli nuorikkona miehelään.
– Aapelin äiti oli kerran vihoissaan sylkäissyt Tiinan vesipataan ja tästä Tiina raivostui ja uhkasi, ettet toista kertaa enää minun pataani sylkäise. Tiina heittäytyi kuitenkin katuvaiseksi ja ehdotti sovintokahveja. Kahvit juotiin sillä seurauksella, että vanha emäntä kuoli,
Tiina oli sekoittanut kuppiin ketunmyrkkyä, jota oli löytänyt talon edesmenneen ketunpyytäjäisännän varastosta. Tiinalla oli tapana odottaa vihamiestensä sairastumista ja sitten toimittaa uhrille aluksi pieni myrkkyannos, joka teki hyvin sairaaksi ja lopulta sekoittaa tappava annos.
Kerrottiin, että levottomiksi vainajiksi jäävät ihmiset, joilla on ollut oikein paha elämä. Satumaarit Myllyniemi
Tiina jäi kiinni, kun nimismies Claudelin vaati yhdelle uhreista ruumiinavausta ja se todisti, että uhri oli nauttinut ketunmyrkkyä. Myrkky-Tiina tuomittiin elinkautiseen kuritushuonevankeuteen.
– Käräjäkäynnin aikana Tiina ei kuulemma kertaakaan sotkeutunut puheissaan, vaan puolusti itseään harvinaisen kylmäverisesti ja viisaasti. Viimeisessä oikeudenkäyntitilaisuudessa murhat kuitenkin paljastuivat ja Tiinan kerrotaan tappaneen itsensä syömällä pesutuvassa lipeää, Myllyniemi kertoo.
Kukaan murhaajan sukulaisista ei halunnut noutaa vainajaa, joten ruumis lähetettiin Helsinkiin tieteellisiä tutkimuksia varten.
– Tämän tarinan olen löytänyt Oulun maakunta-arkistosta tuomiokirjoista. Mielenkiintoinen löytö, joka kertoo siitä, että rikoksella on hyvin lyhyet jäljet, Myllyniemi toteaa.
Linnut tuovat kuolinsanoman
Nykyisin suomalaiset suhtautuvat kuolemaan neutraalisti. Kuolemasta vaietaan edelleen hyvin mielellään. Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemen mukaan vanhoissa tarinoissa ero elävien ja kuolleiden välillä tehtiin hyvin selväksi. Ne ovat kaksi eri maailmaa, joiden kohtaamista ei toivottu.
– Kuolemaa pelättiin valtavasti ja siihen liittyy ehkä suurin tarinaperinteen muoto, mikä on todella elävää edelleen eli kuoleman enteet. Enteiden todistusvoimaa on lisännyt se, että usein kuolema on vieraillut merkin jälkeen.
Vaikka aikaa olisi kulunut paljon, merkin ja kuoleman väliseen yhteyteen on uskottu ja kuolemaan on haluttu varautua.
Metsälintu pihalla on aikanaan tiennyt varmaa kuolemaa.Kimmo Hiltunen / Yle
Myllyniemen mukaan Kainuussa kuulee edelleen sanottavan, että jos vainajalla jää silmä auki, se jää odottamaan toista perään. Kuoleman linnut ovat myös suosittu enteilyn muoto. Jos linnut ovat tulleet pihaan, se on tiennyt varmaa kuolemaa.
– Yhdessä tarinassa äiti oli maannut kamarissa ja pikkulintu oli lentänyt avonaisesta ikkunasta sisälle. Lintu oli kiertänyt pari kertaa huoneen poikki ja luikahtanut ulos. Silloin äiti oli sanonut kotiväelle, että hänelle tuotiin kuolinsanoma.
Myllyniemi kertoo kuulleensa 2000-luvun puolivälissä tarinan metsosta, joka seikkaili Hyrynsalmen kirkonkylällä talojen pihoissa.
– Kaikki pelkäsivät, milloin se tulee oman talon pihaan pahaa onnea tuomaan. Sitä kammoksuttiin.
Tiettyjen vaativien leikkausten keskittäminen nykyistä harvempiin sairaaloihin vaikuttaa suhteellisesti eniten keinonivel- ja syöpäpotilaisiin.
Hallituksen torstaina antaman asetuksen mukaisesti uudistus tulee voimaan ensi vuonna, jolloin esimerkiksi syöpäleikkauksia tehdään enää noin 15 sairaalassa, kun niitä nyt tehdään 30 sairaalassa ympäri maan.
– Osalla kansalaisista matkat pitenevät, mutta syöpäleikkaus tehdään - toivon mukaan - kerran elämässä, joten matkan merkitys on pieni, jos samalla saadaan korkealaatuista hoitoa, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Yhteensä 20 000 keinonivelpotilaasta 2 000–3 000 potilaan matkat pitenevät uudistuksessa selvästi, Keistinen sanoo.
– Esimerkiksi pohjoisessa, jossa tunnetusti on pitkät välimatkat, hoitoja on tosin jo keskitetty.
Kela tukee potilaalle aiheutuvia matkakorvauksia. Maksukatto on Keistisen mukaan tänä vuonna potilaalle 300 euroa.
Hallituksen asetuksella säädetään tarkemmin eräiden keskitettävien leikkausten edellyttämistä toimenpidemääristä. Esimerkiksi keinonivelleikkaukset kootaan sairaaloihin, joissa tehdään vähintään noin 600 leikkausta vuodessa.
– Osaamisen kokoamisella isompiin yksiköihin tavoitellaan parempaa potilasturvallisuutta ja laatua.
Muut potilasryhmät, joihin uudistus vaikuttaa, ovat pienempiä.
350 miljoonan säästöt vuodessa
Hoitojen keskittäminen on osa hallitusohjelmaa. Keskittämisellä pyritään saamaan vuoteen 2020 mennessä 350 miljoonan euron säästöt vuosittain.
Samalla viiteen yliopistolliseen sairaalaan keskitetään vaativat leikkaukset ja toimenpiteet, joita tehdään vähemmän kuin noin 200 kappaletta vuodessa koko maassa.
Näihin sairaaloihin keskitetään myös muun muassa neurokirurgia, maksakirurgia, avosydänkirurgia, reumakirurgia, koeputkihedelmöityshoidot ja lasten oikeuspsykiatria.
Koeputkihedelmöityshoidot, jotka edellyttävät useita hoitokäyntejä hoitojakson aikana, on tarkoitus järjestää niin, että yliopistosairaalat rakentavat hoitokokonaisuuden yhteistyössä paikallisten keskussairaaloiden kanssa.
Keistisen mukaan yliopistosairaaloita halutaan patistaa kehittämään koeputkihedelmöityshoitoja, mitä ei ole riittävän aktiivisesti julkisissa sairaaloissa tehty.
Venäläisen tv-kanavan mukaan Venäjän presidentiti Vladimir Putinille on hankittu uusi epävirallinen loma-asunto Viipurin läheltä. Asiasta kertoo venäläinen Dozhd-televisiokanava nettisivullaan.
Kyseessä olisi entinen suomalainen Jugend-kartano Villa Sellgren Venäjänsaarella Viipurinlahdella. Talo rakennettiin vuonna 1913 viipurilaiselle kauppaneuvos Sellgrenille.
Kartanon on suunnitellut kuuluisa viipurilainen arkkitehti Uno Ullberg. Talo on säilynyt kohtuullisen hyvässä kunnossa sotien ja Neuvostoliiton aikana.
Venäjänsaarelta on matkaa Suomen rajalle hieman vajaa 30 km. Kare Lehtonen/Yle
Televisiokanavan mukaan kartano on ollut venäläisen yrityksen omistuksessa. Sen taustalta löytyy Putinin pietarilainen ystävä Oleg Rudnov. Putinin väitetään vierailleen kartanolla ainakin kerran.
Televisiokanavan mukaan kartanoa olisi alettu kunnostaa vuonna 2010.
Venäjällä kartanon historia on muutenkin kiinnostava. Kartanoa käytettiin nimittäin Neuvostoliiton aikana kuvatun Sherlock Holmesin kuvauspaikkana.
Pelastustyöntekijät etivät kadonneita ihmisiä helikopterien ja koirien avulla Sveitsin Alppien laaksossa. Kahdeksan ihmistä on edelleen kateissa päivä sen jälkeen, kun mutainen kivimassa vyöryi Bondon kylän läpi lähellä Italian rajaa.
Alueen hälytysjärjestelmä toimi hyvin ja ajoissa, jolloin kylästä ehdittiin evakuoida noin sata ihmistä. Bondon kylä sijaitsee noin 130 kilometriä Italian Milanosta pohjoiseen. Tapahtumapaikka on suosittu alue retkeilijöiden ja patikoijien keskuudessa.
Myöhään keskiviikkoaamuna noin 4 miljoonaa kuutiometriä kiviä ja mutaa vyöryi alas vuorelta. Viranomaisen mukaan vyöry vastasi kolmen richterin maanjäristyksen vaikutusta. Vyöryalue on noin 5 kilometriä pitkä. Vyöry tuhosi useita maatilarakennuksia.
Giancarlo Cattaneo / EPA-EFE
Aiemmin keskiviikkona löydettiin kuusi alunperin kadonneiksi ilmoitettua ihmistä.
Kahdeksaa kadonnutta etsitään 120 pelastajan ja koirien kanssa. Lisäksi alueella on apuna armeijan helikopteri, joka on varustettu muun muassa infrapunakameralla ja teknologialla, joka havaitsee matkapuhelimen signaalit.
Kadonneet ovat Sveitsin, Itävallan ja Saksan kansalaisia.
Bondon kylä on suljettu ainakin perjantaihin asti, viranomaiset kertovat.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kansliapäällikkö John Kelly perustaa järjestelmän, jota edelliset hallinnot ovat käyttäneet rajoittaakseen sisäistä kilpailua. Nyt Kelly haluaa olla varma, että saa itselleen viimeisen sanan aineistosta, joka kulkee Trumpin kanslian läpi, kertoo sanomalehti Politico.
Lehden mukaan Kelly on aloittanut uuden päätöksentekoprosessin, jossa vain hän ja Valkoisen talon toinen avustaja, henkilökunnan sihteeri Rob Porter, aikovat tarkistaa kaikki asiakirjat, jotka kulkevat presidentin kanslian läpi.
Kellyn ja Porterin yhdessä tekemä järjestelmä on esitetty presidentin neuvonantajille ja Valkoisen talon henkilökunnalle. Tarkoitus on, ettei presidentti näkisi ulkopoliittisia asiakirjoja, sisäisiä poliittisia muistioita, virastojen raportteja ja jopa uutisartikkeleita, joita ei ole tarkistettu.
Järjestystä Valkoiseen taloon
Lehden mukaan järjestelmä on hiljainen pyrkimys mukauttaa Trump Valkoisen talon päätöksentekoon liittyviin normeihin.
Valkoisen talon avustajat ovat huomauttaneet, että uusi järjestelmä todennäköisesti hidastuttaa päätöksentekoprosessia. Toimeenpanoasetukset, jotka menivät läpi aiemmin muutamassa päivässä, vaativat nyt todennäköisesti viikkojen tarkistuksen. Nyt asiakirjat lähetetään poliittisille neuvonantajille, asianajajille ja presidentin lainsäädäntöasioiden tiimille.
Häpeä. Päällimmäinen tunne, joka valtaa Pirjo Pölläsen työttömyysuutisen jälkeen.
Itä-Suomen yliopistolla 15 vuoden ajan töissä olleen tutkijan työura ei ollut koskaan täysin tukevalla pohjalla, mutta kerran matto vedettiin kokonaan jalkojen alta. Rahoitusta tutkimukselle ei löytynyt ja edessä oli työttömyys.
– Häpesin omasta puolesta ja mietin, mitä puolisoni työkaverit sanovat tai mitä jos lasten koulussa ja hoitopaikoissa saadaan tietää, hän muistelee.
Reaktio oli inhimillinen, mutta toisaalta yllättävä, olihan Pöllänen tutkinut työttömyyttä maahanmuuttajanaisten näkökulmasta. Tutkijana hän oli sitä mieltä, ettei työttömyys oli yksilön oma vika, vaan rakenteessa oleva ongelma.
– Kuitenkin asia kääntyi minulle juuri niin, että se on minun vikani ja olen niin huono, että en ole pystynyt järjestämään itselleni palkkatyötä ja rakentamaan parempaa uraa.
Pirjo Pöllänen kuuluu siihen yli 300 000 suomalaisen joukkoon, jonka työsuhde ei ole vakituinen. Määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet ovat lisäksi juuri naisilla paljon tavallisempia kuin miehillä.
Vakituinen on ideaali
Yhteiskuntamme perustuu yhä ajatukselle, että yksilöt tekevät töitä ja kokevat olevansa maailmassa merkityksellisiä sen kautta. Jos sitä ei ole tai työsuhde ei ole tavallisin, tuntee moni häpeää.
Miksi häpeän tunne on niin vahva? Miksi esimerkiksi työsuhteesta toiseen seilaava voi tuntea häpeää tai saada toisten arvostelua osakseen?
Professori Eeva Jokinen Itä-Suomen yliopistosta on tutkinut muun muassa sitä, miten pätkätyöt vaikuttavat ihmisen elämänhallintaan.
– Meillä on moraalinen oletus siitä, että ihminen käy työssä ja kaikkein halutuin työsuhteen muoto on toistaiseksi voimassa oleva. Jos työsuhde on pätkissä, tulee siitä häpeä. Mikä minussa on vialla, kun en ole saanut odotusten mukaista työtä, jolle meidän koko yhteiskuntamme perustuu, Jokinen pohtii kysymystä.
Häpesin omasta puolesta ja mietin, mitä puolisoni työkaverit sanovat tai mitä jos lasten koulussa ja hoitopaikoissa saadaan tietää. Pirjo Pöllänen
Pölläsen tapauksessa kukaan ei kommentoinut hänen hetkellistä työttömyyttään negatiivisesti, vaan hän itse loi siitä itselleen vankilan. Oikeastaan hän ei edes antanut ihmisille mahdollisuutta kommentoida työttömyyttään.
– Kimmastuin muutaman kerran läheisten kysymyksiin työtilanteesta ja lähipiiri tajusi, että asiasta ei keskustella, jos Pöllänen ei itse ota asiaa puheeksi, hän muistelee.
Pöllänen oli juuri väitellyt tohtoriksi, ollut äitiyslomalla ja yhtäkkiä työtä ei enää ollutkaan. Hänelle tilanne oli pysäyttävä.
– Minulle se oli henkilökohtaisesti sellainen vaihe elämässä, että tuntui, etten selviä siitä. Olin väitellyt vasta 2013 ja tuli tunne, että tähänkö tilanne sitten johti.
Usko palkkatyöhön elämän perustana on murtumassa
Liikettä työn merkityksessä on nähtävissä. Sille ei välttämättä uhrata koko elämää ja vakituinen työpaikka ei ole ainut autuaaksi tekevä asia.
– On tutkimuksia, joissa näyttäisi olevan tendenssi, että nuorempi sukupolvi ei enää samalla tavalla kammoksu määräaikaisia työsopimuksia, vaan päinvastoin kokee helpottavana, että ei tarvitse sitoutua, Jokinen kertoo.
Frank Rumpenhorst / EPA
Jokinen on itsekin havainnut pienimuotoisen trendin siinä, että määräaikaiset työsuhteet kiinnostavat toistaiseksi voimassa olevia enemmän. Hän kokee suuntauksen tervetulleena.
– Tavallaan on hyvä, että ihmisten ylenpalttinen usko siihen, että palkkatyö on se, johon pitää ripustaa koko elämä, on murtumassa. Globaalisti ei kaikille riitä standardeja työsuhteita, mutta ei niitä taida riittää hyvinvointivaltiossakaan. Ihmisten tekemä työ muuttaa muotoaan ja tarve vähenee, Jokinen huomauttaa.
– Toinen asia on se, pitääkö sen kaiken toimeliaisuuden ja työn kanavoitua teollisen yhteiskunnan standardityöksi, palkkatyöksi, jossa kaikki sosiaalinen turvallisuus kanavoituu palkkatyön kautta? Jokinen kysyy.
Työelämän muutokset hitaita
Työelämä ja työsuhteet muuttuvat, mutta tutkijoiden näkökulmasta muutokset ovat hitaita. Selkeimmin muutos on näkynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana etätyön lisääntymisenä ja yrittäjämäisenä otteena työhön.
– Muutos on tapahtunut osa-aikatyön lisääntymisessä. Ihmisellä voi olla vakituinen työ, mutta se ei ole kokoaikaista, tutkimusprofessori Marianna Virtanen Työterveyslaitoksesta kertoo.
Pitääkö kaiken toimeliaisuuden ja työn kanavoitua teollisen yhteiskunnan standardityöksi? Eeva Jokinen
Siinä, missä määräaikaisten työntekijöiden osuus on hiukan pienentynyt, vakituisten osa-aikaisten määrä on kasvanut selvästi. Viime vuonna jatkuvaa tai määräaikaista osa-aikatyötä teki jo yli 15 prosenttia palkansaajista. Naisista osa-aikaista teki joka viides, miehistä joka kymmenes.
Tässä mennään muiden Euroopan maiden perässä, sillä esimerkiksi Ruotsissa on yleistä, että naiset työskentelevät osa-aikaisesti.
Tutkijoiden mukaan työelämän muutokset ovat kuitenkin hitaita, eikä lähitulevaisuudessa ole tapahtumassa suuria muutoksia.
Burn out työttömyydestä
Pirjo Pöllänen koki työttömyyttä erimittaisissa jaksoissa vuoden 2015 aikana. Hänelle kokemus oli niin kokonaisvaltainen, että se vaikutti niin fyysiseen kuin henkiseen hyvinvointiin.
– Se vaikutti terveyteen, jaksamiseen, uneen ja syömiseen. Tuli burn outin oireita, jotka eivät johtuneet liiasta työstä vaan olivat työttömyyden aiheuttamia, Pöllänen kertoo.
Yleisellä tasolla tiedetään esimerkiksi pitkittyneen stressin, epävarmuuden ja talousvaikeuksien vaikutukset ihmisten hyvinvoinnille, mutta tieteellistä näyttöä pätkätyön terveysriskeistä ei ole.
Tiina Jutila / Yle
– Tämä voi johtua osin siitä, että kaikki eivät ole vastentahtoisesti pätkätyössä ja osin seurantatutkimuksen luonteen vuoksi, kertoo pätkätyön terveysvaikutuksia tutkinut Virtanen.
Seurantatutkimus tehdään tietyin väliajoin samoissa työpaikoissa. Kun työsuhteet ovat muuttuvia ja ihmiset vaihtavat työpaikkoja, ei seurantaa ole helppo tehdä.
Pirjo Pölläsen kohdalla tilanne laukesi, kun hän sai varmistuksen nykyiselle työsuhteelleen Itä-Suomen yliopistossa kaksi vuotta sitten. Terveydelliset ongelmat saatiin kuntoon työterveyshuollon avulla.
Työttömyysaikana oman terveyden hoito ei Pölläsen mukaan aina onnistu: yksityiseen ei ole varaa ja julkisella puolella apua ei välttämättä saa heti, kun sitä tarvitsisi.
Nyt Pölläsen työsuhde kestää vuoteen 2019.
– Tällä työhistorialla mikä minulla on ollut, tämä tuntuu melkein eläkeviralta.
Yle on saanut uusia tietoja keskusrikospoliisin Turun puukotuksiin liittyvästä tutkinnasta. Tutkinnan mukaan marokkolainen turvapaikanhakija Abderrahman Mechkah -nimellä esiintyvä mies radikalisoitui tässä kuussa eli elokuussa.
Pansion vastaanottokeskus teki marokkolaisesta ilmoituksen Lounais-Suomen poliisilaitokselle tämän vuoden tammikuussa. Ylen tietojen mukaan Lounais-Suomen poliisilaitos ei tehnyt tuolloin tarkistuksia ilmoituksesta, vaan siirsi vihjeen suoraan suojelupoliisille.
Tämän vuoden alussa oli voimassa käytäntö, jonka mukaan paikallispoliisit ilmoittivat kaikki vastaavanlaiset vihjeet suoraan suojelupoliisille. Nykyään paikallispoliisit tarkistavat myös itse vihjeitä.
Lounais-Suomessa sata turvapaikkaprosessissa olevaa miestä poliisin tarkkailussa
Ylen tietojen mukaan Lounais-Suomen alueella on tällä hetkellä sata turvapaikkaprosessissa olevaa nuorta miestä, jotka ovat poliisin tarkkailussa.
– Nämä ovat nuoria miehiä, jotka ovat turvapaikkaprosessissa tavalla tai toisella mukana. Osa heistä on suojelupoliisin ja osa keskusrikospoliisin tarkkailussa. Osa näistä miehistä on Lounais-Suomen poliisin vastuulla, Lounais-Suomen poliisilaitoksen rikostutkinnan johtaja Teijo Ristola sanoo Ylelle.
Tutkinta: Veitsimiehen käytös muuttui elokuussa
Ylen tietojen mukaan keskusrikospoliisi on tällä hetkellä tutkinnassaan sitä mieltä, että marokkolainen pääepäilty radikalisoitui tässä kuussa.
Tutkinnassa epäillään, että radikalisoituminen on tapahtunut melko nopeasti. Miehen käytös ja esimerkiksi hänen pukeutumisensa alkoivat muuttua elokuussa.
Ylen aiemmin julkaiseman tiedon mukaan mies on saanut Suomesta kielteisen turvapaikkapäätöksen, josta on valittanut.
Espanjan poliisi on pidättänyt 25 henkilöä, joiden epäillään muodostaneen prostituoituja maahan tuoneen rikollisjärjestön. Pidätyksiin osallistuivat myös EU:n lainvalvontaorganisaatiot Europol ja Eurojust.
Rikollisliiga toi Espanjaan nuoria nigerialaisia naisia ja pakotti heidät prostituutioon.
Liigan johtajana toiminut nainen pidätettiin Helsingistä. Europol kiittelee tiedotteessaan Suomen poliisia hyvästä yhteistyöstä. Muut pidätykset tehtiin Espanjassa.
Johtajanaisen pidätyksen yhteydessä poliisi sai haltuunsa paljon arvokasta tietoa liigan toiminnasta. Poliisi takavarikoi hänen asunnostaan dokumentteja, tietokonelaitteistoa ja matkapuhelimia.
Europol ei kerro, minkä maalaisia liigan jäsenet olivat.
Länsi-Afrikasta Italian kautta Espanjaan
Europolin mukaan liigalla oli käytössään täydellinen organisaatio, jonka avulla naiset toimitettiin Nigeriasta Nigerin, Libyan ja Italian kautta Espanjaan.
Naisia kehotettiin hakemaan Espanjasta poliittista turvapaikkaa, joten heillä oli laillinen syy olla maassa. Liiga järjesti väärennettyjä asiapapereita turvapaikkaprosessin tueksi.
Prostituoidut työskentelivät pääasiassa etelän turistikohteissa Benidormissa ja Malagassa, mutta myös Madridissa, Barcelonassa, Soriassa ja Gandiássa.
Rikollisorganisaatio alkoi paljastua, kun Madridin pakolaisviranomaiset alkoivat epäillä, että kaksi nigerialaista naista saattoivat olla ihmiskaupan uhreja, ja tutkimukset käynnistyivät.
Ratsioissa poliisi löysi 16 liigan Eurooppaan pakottamaa nigerialaisnaista.
Kouluissa pyritään häivyttämään perinteistä sukupuolijaottelua ja lisäämään ymmärrystä erilaisista sukupuolen muodoista. Esimerkiksi transsukupuolisuus on nostettu entistä avoimempaan keskusteluun.
Kaikkien oppiaineiden opetuksessa on viime syksystä lähtien pitänyt huomioida sukupuolen moninaisuus, kun siitä puhumisesta tuli osa uutta opetussuunnitelmaa.
Valkealan yläkoulun rehtori Pauli Pölönen Kouvolasta kertoo, että omia asenteita pitää miettiä tarkasti keskusteluissa nuorten kanssa.
– Pienilläkin sanavalinnoilla ja hymähdyksillä on suuri merkitys. Me haluamme kiinnittää huomiota siihen, koska nuoret ovat herkkiä ja vasta kasvuvaiheessa. Ketään ei pidä tuomita, Pölönen toteaa.
Valkealassa ei ole tehty suuria korjausliikkeitä pelkästään uuden opetussuunnitelman takia, sillä sukupuolitietoisuus on ollut läsnä opetuksessa jo ennen uudistusta. Esimerkiksi käsityötunneilla oppilaita ei enää jaeta automaattisesti pehmeiden ja kovien materiaalien perusteella tyttö- ja poikaryhmiin.
– Täällä on käsitöissä sekaryhmät jo alaluokilta lähtien ja kaikki käyvät läpi samat opetussisällöt, Pölönen kertoo.
Ei enää miesten ja naisten aloja
Myös oppilaanohjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, ettei oppilaille tarjota automaattisesti "miesten" ja "naisten" aloja oletetun sukupuolen perusteella.
– Nuoret itse ovat joissain asioissa konservatiivisia, mutta toisaalta he ovat myös paljon modernimpia kuin me aikuiset, Pölönen toteaa.
Esimerkiksi uinti järjestetään Valkealan yläkoulussa kuitenkin edelleen perinteisen sukupuolikäsityksen mukaisesti poikien ja tyttöjen ryhmissä.
Äiti oli silloin että hetkinen, hän on pitänyt mua koko ajan poikana ja miehenä, että mikäs tässä nyt sitte muuttui, onko hän tehny jotain virheitä.
Nyt hän on päässyt siitä yli. Viimeksi kun kävin, äiti sano että susta on tullu nätti, oot niin kaunis nykyään. Jaana, 46. Sukupuolena ihminen -projektin osanottaja.
Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa, että sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole jaettavissa kahteen, toisilleen vastakkaiseen ja selvästi toisistaan erotettavaan sukupuoleen. Sen mukaan sukupuolia on enemmän kuin kaksi.
Seta ry julkaisi vuoden alussa sukupuolen moninaisuudesta Opitaan yhdessä -oppaan, jota se toivoo opettajien hyödyntävän opetuksessa.
– Opetushallituksessa on huomattu, että myös meidän koulumaailmassamme on transnuoria ja heidät pitää ottaa huomioon. Opetussuunnitelma ei kerro sitä, mitä ja miten asioista opetetaan, mutta idea on, että näitä aiheita sisällytetään jokaiseen oppiaineeseen, toteaa Setan koulutussuunnittelija Marita Karvinen.
Isälle vaaleanpunainen ruusukortti
Oppaan mukaan sukupuoleen voi tutustua paitsi ympäristöopin, biologian ja terveystiedon tunneilla, myös äidinkielen ja vieraiden kielten tunneilla. Oppaassa todetaan, että yhteiskuntaopissa ja historian tunneilla voidaan perehtyä homo-, bi- ja transfobiaan, niiden syihin ja ennaltaehkäisyyn.
Uskonnon ja katsomustiedon tunneilla voisi tutustua eri uskontojen ja vakaumusten käsityksiin sukupuolirooleista sekä niiden muutoksista. Kuvaamataidon opettajia puolestaan neuvotaan käsittelemään sukupuolien moninaisuutta rikkomalla jäykkiä perhe- ja sukupuolirooleja: "Isälle tulisi saada tehdä ihanan vaaleanpunainen ruusukortti ja molemmille äideille mahtava mersu- tai ritarikortti."
Maantiedossa aihetta voidaan oppaan mukaan käsitellä vaikkapa pohtimalla "Eri kulttuurien sukupuolijärjestelmiä sekä sukupuolen moninaisuutta eri aikakausina eri kulttuureissa".
– Fysiikasta ja kemiasta emme keksineet mitään, mutta vaikkapa matematiikan opettajille on vinkkejä. Voidaan laskea jostakin oikeasta tai fiktiivisestä kyselystä, kuinka monta prosenttia on ruksinut sukupuolivaihtoehdoksi "muu". Tai laskea, kuinka paljon sukupuolen korjausprosessin aloittaneiden määrä on kasvanut viime vuosina, Karvinen toteaa.
Oppaassa neuvotaan myös, miten rakkauden ja soveliaisuuden käsitteen muutosta voi käsitellä eri oppiaineissa. Kielten tunneilla opas esimerkiksi neuvoo lähestymään rakkautta pohtimalla, mitä tapahtuu, jos rakkauskertomuksessa "he"-pronominin tilalla laitetaan "she".
12 tarinaa avoimempaan ilmapiiriin
Muun muassa koulujen pyytämiä opettajien täydennyskoulutuksia järjestävä Karvinen näkee työssään, millä tasolla Suomen opettajien osaaminen on sukupuolen moninaisuuden käsittelyssä.
– Se on koulukohtaista ja opettajakohtaista, miten näistä asioista ollaan perillä. Joku opettaja toteaa, että sukupuolen moninaisuudesta osataan jo puhua oppitunneilla ja toiselle asia on täysin uusi.
Mä en yhtään tiedä, millaista se on, kun tuntee vahvasti olevansa mies tai nainen. Suhtaudun sellaiseen sukupuolen kokemukseen kuin vahvaan uskonnolliseen vakaumukseen: ”Se on selvästi sulle tosi tärkeä juttu ja kunnioitan sitä, mutta olen itse ateisti.” Anne, 37. Sukupuolena ihminen -projektin osanottaja.
Karvisen mukaan yhä useampi nuori kertoo sukupuoli-identiteetistään avoimesti koulussa. Avoimempaan ilmapiiriin kannustaa myös Sukupuolena ihminen -projekti, joka kiertää parhaillaan ympäri maata valokuvanäyttelyn muodossa. Se koostuu 12 kuvasta ja tarinasta, joissa transsukupuoliset ihmiset ympäri Suomea kertovat itsensä löytämisen prosessista ja elämästään vähemmistön edustajana.
– Opettajien on osattava puhua näistä aiheista. Tämä ei ole enää vain ilmiö Helsingissä, vaan arkea ympäri Suomea, Karvinen muistuttaa.
Tavallisia ihmisiä
Sukupuolen ihminen -projekti pyrkii levittämään tietoa ja ymmärrystä transsukupuolisuudesta. Projektin tuottaja Maiju Ristkari sanoo, että transsukupuolisuus sekoitetaan usein seksuaalisuuteen, vaikka kyse on sukupuolesta.
– Minusta tuntuu, että yhteiskunnallisessa keskustelussa unohtuu se, että kyse on tavallisten ihmisten elämästä. Me kaikki olemme ihmisiä. Meillä on omat oudot puolet, harrastukset, lempipaikat ja muut ominaisuudet, jotka tekevät meistä sen, mitä olemme. Sukupuoli ei tee meistä ihmistä, projektin tuottaja Maiju Ristkari kertoo.
Sukupuolena ihminen -projekti sisältää valokuvien lisäksi syväluotaavan tarinan jokaisesta valokuvassa esiintyvästä transihmisestä. Tarinat ovat luettavissa näyttelyn yhteydessä sekä verkossa. Kuvat ovat valokuvaaja Vesa Tynin käsialaa.
Ei musta tunnu, että mä olisin mikään Frankenstainin hirviö tai että olisin jotenkin vähemmän osa yhteiskuntaa. Itse asiassa musta tuntuu, että mä olen nykyisin enemmän kuin koskaan samanlainen kuin muut. Jamie, 39. Sukupuolena ihminen -projektin osanottaja.
Näyttelyitä on ollut jo Helsingissä ja lisäksi valokuvat ovat kiertäneet Vaasassa, Forssassa ja Tampereella. Tällä hetkellä ne ovat esillä Kuusankosken kirjastossa, Kouvolassa. Valokuvanäyttelyn keskiössä ovat transsukupuoliset ihmiset. Tuottaja Maiju Ristkari on hyvin otettu siitä, miten avoimesti ihmiset antoivat tarinansa kerrottaviksi.
– Kaikki osallistujat ovat olleet huipputyyppejä. On ollut upeaa saada yhteydenottoja esimerkiksi Oulusta ja Ivalosta. Me lähdimme sitten ajamaan ja pamautimme paikalle. Se ihminen on siinä ja hän on valmiina avaamaan kotinsa ovet, kertomaan omasta elämästään ja jakamaan tarinansa. Se luottamus tuntuu huikealta ja haluamme kaikki olla sen arvoisia, Ristkari summaa.
"Jokainen saa olla mitä on"
Sukupuolena ihminen -projektin kaikki sisällöt ovat nähtävissä myös verkossa osoitteessa sukupuolenaihminen.fi. Verkkosivustoa hyödynnetään opetuksessa Suomen yläkouluissa. Myös verkko-oppimateriaaleja valmistavan Tabletkoulu.fi:n uusissa materiaaleissa ohjataan transihmisten tarinoita kertovalle sivustolle.
Maiju Ristkari ja Sukupuolena ihminen -projekti tähtää sukupuolen moninaisuudesta kertomiseen ja aiheen arkipäiväistämiseen, jotta transihmisten ei enää tarvitsisi olla "kaapissa" omalla kotipaikkakunnallaan.
– Kun puhutaan sukupuolen moninaisuudesta, se ei tarkoita sitä, että kielletään ketään olemasta jotain sukupuolta. Tällä halutaan tehdä tilaa, jotta jokainen voi olla turvallisesti sitä mitä on, Ristkari muistuttaa.
Kiinteistösijoitusyhtiö Citycon myy kauppakeskus Espoontorin, Tikkurin, Myllypuron Ostarin, Martinlaakson Ostarin ja Jyväskylän Forumin uudelle omistajalle yhteensä noin 167 miljoonan euron hinnalla. Ostajana on Cerberuksen sivuliike. Cerberus on yksi maailman johtavista yksityisistä sijoitusyhtiöistä.
Myytävistä kauppakeskuksista neljä sijaitsee pääkaupunkiseudulla sekä yksi Jyväskylässä ja yhteensä niiden vuokrattava pinta-ala on noin 61 000 neliömetriä.
Cityconin talous- ja varatoimitusjohtaja Eero Sihvonen kertoo myytyjen kauppakeskusten olleen sellaisia, jotka eivät ole yhtiön strategian mukaisia ydinkohteita.
– Ne ovat vähän pienempiä tai eivät aivan ydinkeskustassa tai muissa liikenteen solmukohdissa. Satsaamme enemmän isoihin, kasvavissa keskuksissa oleviin kiinteistöihin, kuten Espoossa Isoon Omenaan ja tulevaisuudessa Lippulaivaan, Sihvonen kertoo.
Sihvosen mukaan myytävät kauppakeskukset ovat olleet kannattavia ja ne on pidetty hyvässä kunnossa.
Cerberuksen globaali kiinteistöjohtaja Lee Millstein kuvailee yhtiön olevan iloinen voidessaan laajentaa suoria kiinteistösijoituksiaan Euroopassa investoimalla tällä hankinnalla Suomen markkinoille.
– Nämä monikäyttöiset kiinteistöt ovat sijainniltaan tärkeillä ja hyödyllisillä alueilla, ja voivat toimia ankkurikiinteistöinä tulevissa kehityshankkeissa. Kiinteistöillä on hyvä markkina-asema hyötyäkseen vähittäismyynnin vakaasta kasvusta Suomessa, kertoo Millstein tiedotteessa.
Sihvosen mukaan myydyt kiinteistöt edustivat heille pientä osaa liiketoiminnasta. Myyntituloja voidaan käyttää taseen vahvistamisen ohella esimerkisi Espoon Lippulaivan vaatimiin investointeihin.
Stig-Björn Nybergin valkoharjaksinen hahmo on tuttu näky Akateemisessa kirjakaupassa. Nyberg vierailee entisessä valtakunnassaan viikoittain. Vähän väliä joku pysäyttää hänet vaihtaakseen muutaman sanan.
– Yllättävän paljon vanhoja työkavereita on vielä hommissa, hän ihmettelee.
Nyberg jäi eläkkeelle Akateemisen johtajan pestistä vuonna 2010. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Eikä pelkästään hyviä asioita. Osa muutoksista näkyy kirjakaupan hyllyillä.
– Kirjoja on paljon vähemmän esillä. Samaa kirjaa on viisi–kuusi kappaletta rinnakkain. Ennen oli yksi kutakin opusta. Ja hyllyt olivat täynnä.
Vielä 1990-luvun alussa Akateeminen kirjakauppa oli Pohjoismaiden suurin. Nyberg muistelee, että parhaimmillaan Akateemisesta löytyi 140 000 eri nimikettä. Nyt määrä on noin 20 000. Muutos on radikaali.
– Akateemiseen tultiin katselemaan kirjoja ja tekemään löytöjä. Nyt tarjolla ovat samat kirjat kuin missä tahansa muussa kirjakaupassa.
Ensimmäinen naula arkkuun
Tänään Akateemisen kirjavalikoima täydentyy yhdellä, kun Stig-Björn Nybergin Kirjatalossa-muistelmateos ilmestyy.
Nimi viittaa Alvar Aallon suunnittelemaan Akateemisen kirjakaupan päämyymälään Helsingin ydinkeskustassa. Nuori Nyberg asteli juuri valmistuneeseen taloon vuonna 1970.
– Olin töissä satamassa, mutta kaipasin muutosta. Sattuman oikusta päädyin kysymään työtä kirjakaupasta.
Siitä alkoi Nybergin 40-vuotinen ura Akateemisessa. Muutama vuosi meni opettajan ja kustantajan hommissa, mutta elämäntyönsä hän teki Kirjatalossa.
Nybergin urakehitys on kuin muisto vanhoilta ajoilta. Hän aloitti alimmalta tasolta ja eteni vaihe vaiheelta kohti johtajan isoa kulmahuonetta Kirjatalon kolmannessa kerroksessa.
Kun hän sitten vuonna 1997 aloitti Akateemisen johtajana, hän tunsi talon läpikotaisin.
– Se on hyvin tärkeää. Kirjakaupan johtajan pitää tuntea kirja-ala.
Nyberg siirtyi Akateemisen johtoon murrosvaiheessa. Stockmann oli juuri myynyt kuusi maakuntien Akateemista pahimmalle kilpailijalleen Suomalaiselle kirjakaupalle. Samalla se integroi jäljelle jääneet kirjakaupat tiiviimmin osaksi tavarataloa.
– Mietin jonkun aikaa, otanko pestin vastaan. Olihan kyse tynkä-Akateemisesta. Ajattelin kuitenkin niin, että jos minä en ala johtaa Akateemista, sen tekee joku tavaratalosta.
Integraatiota Nyberg kutsuu kuitenkin ensimmäiseksi naulaksi Akateemisen arkkuun. Alamäki oli alkanut.
Akateemisen kirjakaupan entinen johtaja Stig-Björn Nyberg Juha Kivioja / Yle
Hybristä seuraa nemesis
Integraation tavoitteena oli purkaa päällekkäisyyksiä ja saada säästöjä. Nybergin mukaan näin ei kuitenkaan käynyt.
– Uudistuksesta ei hyötynyt kukaan.
Miksi se sitten toteutettiin? Akateeminen oli ollut Stockmannin omistuksessa vuodesta 1930 ja yhteispeli oli sujunut hyvin, kun kirjakauppa sai toimia itsenäisesti. 1990-luvun lopussakin Akateeminen teki hyvää tulosta, parempaa kuin Stockmann.
– En keksi muuta selitystä kuin vallanhimon. Stockmannin johto eli hybriksessä ja kuvitteli osaavansa kaiken. Historiaa tuntevat tietävät, että hybristä seuraa nemesis, tuho.
Todelliset vaikeudet alkoivat sen jälkeen, kun Stig-Björn Nyberg vuonna 2010 jäi eläkkeelle.
Nybergin mukaan menestyvän kirjakaupan elinehto on osto- ja myyntiosastojen saumaton yhteistyö. Myyjät tietävät, mitä kansa haluaa lukea. Tieto välitetään ostoon, jotka hankkivat oikeita kirjoja. Nybergin seuraajan aikana tuo yhteys katkesi.
Pian Akateeminen oli vailla omaa johtajaa. Kirjakauppa yritettiin pyörittää tavaratalon johtokerroksesta.
– Perusasiat olivat hukassa. Joulukuussa kirjakauppa myy 60 prosenttia kaikesta kaunokirjallisuudesta. Joulukauppaan ei kuitenkaan palkattu lisätyövoimaa. Ihmiset eivät viitsineet jonottaa, vaan siirtyivät kilpailijalle.
Ostaja löytyi Ruotsista. Perinteikäs kirjankustantamo Bonnier otti Akateemisen siipiensä suojaan ja moni oli toiveikas. Ehkä Akateemisen kurssi kääntyy ja alkaa paluu kohti Pohjolan suurinta ja kauneinta kirjakauppaa?
Kaupan yhteydessä julkistettiin Akateemisen talousluvut. Stig-Björn Nyberg järkyttyi.
– Myynti oli tippunut valtavasti siitä kun jäin eläkkeelle. Useilla miljoonilla euroilla muutamassa vuodessa.
Silti myös Nyberg otti Bonnier-uutisen iloisena vastaan. Nyt pari vuotta myöhemmin epäilys on hiipinyt mieleen.
– Bonnier ei ole selvittänyt syitä Akateemisen alamäkeen. Siksi he eivät ole niitä pystyneet korjaamaankaan.
– Tällä hetkellä Akateemista johtaa pätevä ihminen. Toivon hartaasti, että hän saa työrauhan. Ulkomaisten kirjojen määrää on jo lisätty. Ja se on hyvä alku.
Stockmannin viestinnästä kerrotaan, ettei yhtiö kommentoi uutista.
Juttua korjattu 7.54: Nyberg jäi eläkkeelle vuonna 2010.
Lisätty klo 11.05: Stockmann ei kommentoi uutista.
Jari Karjalainen on tehnyt äänitöitä päätyönään kohta 30 vuotta. Jarin selkeä ja matala ääni kuuluu miltei joka paikassa: mediakanavien tunnuksissa, radio- ja tv-mainoksissa, dubbauksissa, sotaharjoitusradioissa, äänikirjoissa ja monissa puhelinpalveluissa.
Useita vuosia Jarin ääni kajahteli tositelevisio-ohjelma Big Brotherin komentoäänenä. Vääpelimäinen ääni komensi asukkaita päiväkirjahuoneeseen tai noutamaan unohtuneen mikrofonin. Karjalainen kuvaileekin itseään julkkikseksi, joka kyllä tiedetään, mutta jolla ei ole kasvoja.
Ennen äänitöitä Karjalainen keikkaili ahkerasti vuonna 1989 perustetun suosikkibändi Hausmyllyn laulajana. Hausmyllyvuosia Karjalainen kuvailee hullunmyllyksi vailla mitään tolkkua. Heinäkuussa 1992 Hausmylly teki 28 keikkaa, parhaana päivänä jopa kolme. Vuonna 2004 Karjalainen lopetti mylläämisen ja muutti Espanjaan äänityöläiseksi.
Ihanaa, Leijonat, ihanaa!
Hausmyllyn levyjen lisäksi Jari on ollut tavalla tai toisella tekemässä liki 60 albumia. Puolet niistä on ollut kokonaisuudessaan Jarin vastuulla. Yksi projekteista oli laulaa A-Tyyppi –yhtyeessä, joka villitsi urheilukansaa Ihanaa, Leijonat, ihanaa –hitillä.
Karjalainen pyöritti ennen Espanja –vaihetta useita äänitysstudioita synnyinkaupungissaan Jyväskylässä ja Helsingissä. Muutettuaan syksyllä 2016 takaisin Suomeen alkoi uuden studion pystytys piharakennukseen perunapitäjä Lopella. Studio sai alkunsa puretun Big Brother -talon äänikalustosta.
Pirun kivaa kaiken mainossäädön vastapainoksi. Jari Karjalainen
– Minähän menin taloon hankkimaan laitteistoa kuin lokki apajalle. Pikkuhiljaa kasasin levytys- ja tuotantokelpoisen kaluston.
Jari myöntää, että Espanjan kuviot on nyt nähty ja hän aikoo ottaa taas musiikkitouhua haltuun ja ryhtyy tekemään myös muille tuotantoa.
– Se vaan on pirun kivaa kaiken mainossäädön vastapainoksi. Kunhan siitä ei tule yhdeksästä yhdeksään ja yhdeksästä aamuviiteen härdelliä ja kauheiden aikataulujen alla elämistä.
Karjalainen lopetti studiotyöt 16 vuotta sitten sen sitovuuden takia. Nyt hän aikoo työskennellä studiossa rauhallisemmalla otteella, sillä sitä ei ole pakko tehdä elääkseen.
Musiikki on kuulunut Jari Karjalasien elämään lapsesta saakka.Arvo Vuorela / Yle
Viisikymppisenä kypsä soololevylle
Jari Karjalaisella on pienestä alkaen ollut haaveena tehdä oma soololevy. Se on aina jäänyt muiden touhujen jalkoihin, joista yksi on ollut ravintoloiden pyörittäminen Espanjassa. Ravintolasta löytyi kuitenkin syy siihen, että Jari Karjalainen, 49, tekee nyt soolodebyyttinsä.
Minulla ja Sirkesalolla on yllättäen saman skaalainen ääni. Jari Karjalainen
Karjalaisella oli Espanjassa Iskelmäbaari ja sen yksi osakas on entinen Sony Musicin kotimaisen tuotannon päällikkö Timi Laukkanen. Timillä oli hallussaan Aki Sirkesalon julkaisemattomia kappaleita demolevyillä. Niistä osan Aki oli tarkoittanut ehkä itselleen ja osan ehkä tilaustöinä muille artisteille
Timi tarjosi Akin demonauhat Jari Karjalaiselle, joka hetken ynnättyään päätti tarttua tilaisuuteen. Liki kolmen vuoden pyörittelyn jälkeen Akin demot ovat heräämässä henkiin.
– Tässä tullaan jälleen tähän suutarin lapsella ei ole kenkiä –syndroomaan, mutta nyt siellä kenkäkaupassa on käyty. Minulla ja Sirkesalolla on yllättäen saman skaalainen ääni eli lauletaan samalta korkeudelta ja molemmat olemme hyvin rytmisiä laulajia, vertailee Karjalainen.
Katri Helena tarkkailee Jari Karjalaisen laulusuoritusta Lounaispuistossa Jyväskylässä elokuussa 1995.Arvo Vuorela
Viimeinen levy kuoleman jälkeen
Aki Sirkesalon viidestä albumista neljä ensimmäistä ilmestyi Sony-yhtiön nimissä vuosina 1995-2001. Viimeisen albumin Sanasta miestä levy-yhtiö EMI julkaisi omaisten suostumuksella kohtalokkaan Thaimaan matkan jälkeen. Aki oli saanut albumin valmiiksi ennen matkaa, jossa koko perhe kuoli Intian valtameren maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin iskiessä tapaninpäivänä 2004. Albumi nousi suoraan Suomen virallisen listan kärkeen. Levyn tuotto ohjattiin hyväntekeväisyyteen.
Timi Laukkanen ehti levy-yhtiövuosinaan Polarvoxilla, CBS:llä ja Sonyssa löytää melkoisen joukon tähtiartisteja. Timin listalta löytyvät Boycot,Tuula Amberla, Sakari Kuosmanen, Smack, Claudia, Pääkköset, Happoradio, Mikko Kuustonen, Fintelligens ja Elastinen, Tommi Läntinen, Neon 2, Nikke T., Don Johnson Big Band ja myös Hausmylly.
Laukkasen kansainvälisin löytö on ollut Bomfunk MC, jonka Freestyler-hittiä on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Laukkanen vastasi myös Aki Sirkesalon neljän ensimmäisen levyn tuotannoista.
Vuonna 2003 Timi Laukkanen siirtyi Sonylta Scanboxin palvelukseen ja samaan aikaan Aki Sirkesalo vaihtoi Sonylta levy-yhtiö EMIn artistiksi.
Aulikki "Aki" Arkko pääsi kaimakuvaan Aki Sirkesalon kanssa Radio Jyväskylän konsertissa Lounaispuistossa kesäkuussa 1995.Arvo Vuorela
Levyraati ennen Thaimaan matkaa
Sirkesalo ja Laukkanen asuivat Nurmijärven Klaukkalassa lähellä toisiaan. Ystävyyden ja pitkän yhteisen levytyshistorian takia Aki tuli demolevyjensä kanssa Timin luokse pitämään levyraatia, vaikka olikin jo loikannut toiseen levy-yhtiöön. Aki kuuntelutti Timillä yhteensä 14 uutta demobiisiä.
– Ruksasin niistä kymmenen, jotka ehdottomasti kannattaa ottaa tulevalle levylle. Aki palaveerasi sen jälkeen EMIllä ja siellä ruksaamistani biiseistä valittiin levylle vain neljä, muistelee Laukkanen Fuengirolassa Espanjassa.
Sovittiin, että hyväksytetään perikunnalla ensimmäinen biisi. Timi Laukkanen
Timi otti yhteyttä Akin veljeen Vesaan ja kertoi, että hänellä on kuusi levyttämätöntä Akin kappaletta. Akin perikunta eli Vesa ja vanhemmat Eila ja Touko Sirkesalo antoivat Timille luvan välittää kappaleet levytettäväksi.
– Sovittiin, että hyväksytetään perikunnalla ensimmäinen biisi. Annoin demot Jari Karjalaiselle ja ensimmäisenä syntyi Tuhlattuja päiviä. Vesa ja vanhemmat hyväksyivät sen nopeasti, kertoo Timi Laukkanen.
Sirkesalon perheen menehtyminen Thaimaassa oli suuri järkytys omaisille, läheisille, Akin faneille ja niin myös Timi Laukkaselle.
– Ne olivat ylivoimaisesti elämäni kurjimpia hetkiä, soitin Akin numeroon ja kaksi viikkoa kuulin vastaajassa hänen äänensä, ennen kuin varmistui, että Akia ei enää ollut.
Albumi ulos vuoden kuluttua
Kaikki kuusi Laukkasen hallussa ollutta kappaletta oli työstetty valmiiksi demoiksi. Niissä on mukana Akin laulut ja erityyppisiä taustoja. Osa on pelkästään kitara ja laulu –pohjaisia ja osaan on tehty jo alustava sovituskin. Jari Karjalaisen mukaan kaikki kuusi biisiä taipuvat moneen.
– Minun tarkoitus on toteuttaa ne mahdollisimman pedantisti ja pitkälti alkupeäisiä kunnioittaen. En ala tekemään hiphoppia, trashmetallia tai tanssilavaiskelmää, linjaa Karjalainen.
Viehätyin lauluun, koska en ole itsekään enää teini. Jari Karjalainen
Varsinainen albumi ilmestyy elokuussa 2018, kun Jari täyttää 50 vuotta. Sitä ennen tipahtaa muutama biisi määräajoin jakeluun ja radiosoittoon.
Jari Karjalainen on ollut äänessä radioissa, televisiossa, mainoksissa ja äänilevyillä kohta 30 vuotta.Eetu Lipponen
Ensimmäinen single Tuhlattuja päiviä julkaistaan Karjalaisen 49-vuotispäivänä 25. elokuuta.
– Viehätyin lauluun, koska en ole itsekään enää teini. Kappaleen tematiikka on vähän synkähkö. Voisin kuvitella, että ikäiseni henkilö haikailee nuoruusvuosiensa perään nuoruuden haudalla, vaikkei se vanheneminenkaan niin vakavaa ole.
Lopuista ralleista osa on hyvinkin kepeitä. Monessa biisissä on joku akimainen koukku, esimerkiksi tekstillinen juttu.
– Hyvällä meiningillä pilke silmäkulmassa –tyyppisiä, mutta ei kuitenkaan kieli poskessa, kiteyttää Karjalainen.
Jari Karjalainen julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa viimeistään elokuussa 2018.Jonna Öhrnberg
Perikunta tukee julkaisua
Karjalaista himpun verran jännittää tuoda julki edesmenneen lauluntekijän tuotoksia. Tosin aikaa on kulunut jo sen verran, että Akin muistoa ei loukata. Perikunta myös haluaa, että Akin musiikki saadaan kaiken kansan kuuluville eikä jää pöytälaatikkoon unholaan.
– Palautetta saattaa tulla, että tälläkö nyt yritetään rahastaa. Siitä ei ole kysymys. Voi hyvinkin olla, että päätän, että tämän levyn tuotto menee vaikka SPR:n katastrofirahastolle, korostaa Karjalainen.
Jokainen laulu on soitettavissa leirinuotio-kitarameiningillä. Jari Karjalainen
Kuuden ennen julkaisemattoman Sirkesalo-kappaleen lisäksi levylle tulee versioita Akin aikaisemmasta tuotannosta. Karjalainen lupaa levystä kokonaisuudessaan Aki-teemaisen. Jarin lempikappale Mysteriet on myös luvassa yllättävänä versiona.
Sirkesaloa Jari Karjalainen kuvaa oman genren laulaja- ja lauluntekijäosastossa kärkihahmoksi Suomen musiikkihistoriassa.
– Jokainen laulu on soitettavissa leirinuotio-kitarameiningillä. Sävellyksistä on mahdollista tehdä lähestulkoon mitä tahansa - sillä tavalla monipuolisia ralleja on koko hänen tuotantonsa.
Jari Karjalainen saa kunnian levyttää Aki Sirkesalon jälkeen jääneet laulut.Jonna Öhrnberg
Korppikotka ja Nalle Puh
Aki Sirkesalolla ja Jari Karjalaisella on paljon yhteistä. Molemmatt ovat opiskelleet Jyväskylän yliopistossa: Aki journalismia ja Jari puheviestintää. Molemmat ovat työskennelleet radiossa: Aki musiikkitoimittajana ja Jari tiskijukkana ja mainosäänenä.
Miehiä yhdistää myös ääninäytteleminen piirretyissä elokuvissa. Sirkesalo on dubannut korppikotkan repliikit Disneyn Viidakkokirja ykkösessä ja kakkosessa. Jarikin ehti dubbailla Disney-tuotantoa ennen Espanjaan muuttoa.
Hämmentävin juttu Jarille oli jakaantua kolmeen eri persoonaan. Piti kuunnella amerikkalaista Nalle Puh –ääntä - miten se puhuu ja laulaa. Sen jälkeen piti kuunnella Nalle Puhin suomalaista ääntä Jarmo Koskea eli Salkkareiden talkkaria.
– Lopuksi piti yhdistää nämä kaksi asiaa mielessä ja laulaa suomeksi Nalle Puhin äänellä kuulostaen amerikkalaisääneltä sekä Jarmo Koskelta, nauraa Karjalainen.
Nuori Sirkesalo toimitti Rockradiossa, nuori Karjalainen Radio Jyväskylässä.Arvo Vuorela
Aki Sirkesalo otti musiikilliset ensiaskeleet kymmenvuotiaana seurakunnan puhallinorkesterissa ja kuorossa ja jatkoi VPK:n torvisoittokunnassa. Trumpetti vaihtui myöhemmin kitaraan ja musiikki rockiin. Jari Karjalainen puolestaan kävi nuorena konservatorion pianotunneilla seitsemän vuotta, kunnes kiinalainen opettaja suositteli instrumentin vaihtoa.
– En ikinä jaksanut harjoitella enkä oppinut lukemaan nuotteja. Enkä pidä itseäni varsinaisena muusikkona, enempi olen poskisolisti ja äänenkäyttäjä.
Tipuin suoraan ykkössopraanosta kakkosalttoon. Jari Karjalainen
Laulamisen Jari aloitti jo musiikkiluokilla ja oli viitisen vuotta mukana Musiikkiluokkien A-kuorossa, joka nyt tunnetaan nimellä Vox Aurea. Kuoroa johti Kari Ala-Pöllänen. Äänenmurros ei sujunut ongelmitta.
– Mä tipuin suoraan ykkössopraanosta kakkosalttoon ja sen jälkeen pantomiimikuoroon.
Jari ja kuoronjohtaja Ala-Pöllänen tapasivat sattumalta Joulun Tähti –konsertissa Hartwall Areenalla 1998. Kari tuli Jarin luokse ja sanoi, että nyt tarvitaan neljä frakkipukuista miestä brittitähti Sarah Brightmanin taustakööriin.
– Sanoin, että eihän me osata edes biisejä. Kari vastasi, että ei siellä tarvitse laulaa, kuunnellaan biisiä autossa ja mennään tv-lähetykseen aukomaan suuta ja näin me sitten teimme.
Akilla monta hittiä ja kaksi Emmaa
Aki Sirkesalo ehti ennen soolouraansa osallistua Naamiot –yhtyeen kanssa Rock SM –kisojen finaaliin 1984. Palkintoa ei irronnut ja kärkeen kiilasivat Peer Günt, Kolmas Nainen ja Keba. Kisan jälkeen Naamiot hajosi ja Sirkesalo aloitti Rockradion juontajana.
Toimittajauran ohella Sirkesalo jatkoi bändeissä – ensin Giddyupsissa ja sitten Veeti Kallion, Sami Saaren ja Sasu Moilasen kanssa lauluvoimaisessa yhtyeessä Veeti & The Velvets.
Soolouralle Aki Sirkesalo siirtyi 1993 julkaisemalla singlen Hikinen iltapäivä. Akin viideltä albumilta hiteiksi nousivat singlet Mustankipee, Naispaholainen, Pelkkää kuvitelmaa, Missä betoni kasvaa, Seksuaalista häirintää, Punatukkainen, Kissanainen, Helena, Enkeleitä onko heitä, Tule mun luo, Toijalan takana, Mysteriet – duetto Lisa Nilssonin kanssa ja Parempaa aikaa.
Vuoden 1995 Emma-gaalassa Aki Sirkesalo palkittiin vuoden miestulokkaana ja vuoden levystä.
Kaksi isoa rakennusfirmaa, Lemminkäinen ja SRV, ovat tehneet kaikessa hiljaisuudessa omat uudet suunnitelmansa pääkaupungin alittavasta keskustatunnelista. Yli kuusisataa miljoonaa euroa maksava hanke yhdistäisi keskustan parkkihalleja ja satamia yhteen maan alla. Yle sai paperit käsiinsä.
Kummassakin suunnitelmassa lähdetään siitä, että pääkaupunkiseutu ja Helsinki erityisesti kasvaa lähitulevaisuudessa huomattavasti. Pelkästään Helsinkiin odotetaan parinkymmenen seuraavan vuoden aikana 200 000 uutta asukasta. Vaikka länsimetro avataan pian, sen ei rakennusliikkeissä uskota riittävän kasvavan asukasmäärän liikkumiseen.
1. SRV:n suunnitelma
Yle Uutisgrafiikka
Rakennusliike SRV:n keskustatunnelisuunnitelma on alustava suunnitelma, joka on tehty pyöräilybaanan kehittämisen ohessa. Suunnitelma nojaa viime vuonna hyväksytyn Helsingin yleiskaavan olemassa oleviin keskustunnelivarauksiin. Tunneli kulkisi syvällä maan uumenissa. Sitä pitkin pääsisi helposti ajamaan keskustan läpi, mutta se myös yhdistäisi Helsingin ydinkeskustan parkkihallit toisiinsa: muun muassa Finlandiatalolta pääsisi ajamaan autolla Stockmannille ilman, että nousisi maan pinnalle. Suunnitelma on luonnos ja sitä muutetaan, jos kaupungin poliitikot niin haluavat tai hanketta oikeasti lähdettäisiin ajamaan.
– Meidän tutkimustemme mukaan tunnelin kannattaa mennä syvällä maan uumenissa. Silti uskomme, että tunnelin on järkevä yhdistää keskustan parkkihalleja toisiinsa ja niin, että tunnelista pääsisi autolla maan pinnalle myös keskustassa, SRV:n varatoimitusjohtaja Timo Nieminen sanoo.
2. Lemminkäisen suunnitelma
Yle Uutisgrafiikka
Rakennusliike Lemminkäisen tunneli kurvaisi yleiskaavaan tehtyä varausta etelämpää ja kokoaisi eteläisen Helsingin parkkihallien liikenteen lisäksi myös satamien liikenteen Katajanokalla ja Länsisatamassa. Idästä tai lännestä Viroon matkalla olevan turistin ei tarvitsisi tulla maan päälle kuin vasta Tallinnan laivojen satamissa. Tämä auttaisi Lemminkäisen mukaan siihen, että kävelykeskustaa voidaan lähteä kehittämään.
– Helsingin keskusta on erittäin ruuhkainen tällä hetkellä. Samaan aikaan pitäisi säilyttää keskustan viihtyvyys ja saada sinne kävelyalueita ja ratkaista liikenneongelmat. Sen takia keskustan uudenlainen miettiminen maanalaisin tunnelein on järkevää, Lemminkäisen liiketoimintasegmentin johtaja Harri Kailasalo sanoo.
Kailasalon mukaan erityisesti Jätkäsaaren ja Ruoholahden alueelle tarvitaan ratkaisuja ruuhkien vähentämiseksi.
– Satamaa on rakennettu ja asuntoja rakennetaan koko ajan lisää. Lisäksi on tullut vielä Hernesaaren kehittäminen. Lisäksi kaupunki haluaisi elävöittää kävelykeskustaa. Eli vanhoihin suunnitelmiin verrattuna tavoitteet kaupungilla ovat muuttuneet, sanoo Lemminkäisen liiketoimintasegmentin johtaja Harri Kailasalo.
Kello 15.51 lisätty linkki Helsingin uuteen strategiaan.
Perussuomalaisten puoluehallituksessa viime keväästä vaikuttanut Pohjois-Karjalan piirisihteeri Jari Turpeinen jättää puolueen. Hän kertoo lähettäneensä eroilmoituksen keskiviikkona.
– Oma usko toimintaan ja eteenpäin menemiseen loppui. Ja puoluekokouksen jälkeiset tapahtumat ovat olleet sellaisia, että tässä ei ole intoa eteenpäin.
Tämä on sellainen homma, että tässä pitää olla koko sydämellä mukana. Jari Turpeinen
– Tämä on sellainen homma, että tässä pitää olla koko sydämellä mukana. Elää, hengittää ja uskoa siihen, että tämä homma viedään maaliin. Silloin sitä jaksaa tehdä, Jari Turpeinen kertoo.
Turpeinen on kaupunginvaltuutettu Outokummussa. Kunnalliset luottamustoimensa hän aikoo hoitaa kauden loppuun asti. Turpeinen toimi myös alueen vaalipäällikkönä kaksissa edellisissä vaaleissa.
Jari Turpeinen kertoo, että päätös jatkosuunnitelmista ja liittymisestä perusteilla olevaan Sininen tulevaisuus -puolueeseen on vielä auki.
– Siellä on hyviä ajatuksia, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty. En tiedä. Ehkä.
Turpeinen pitää kuitenkin mahdollisena sitä, että Sauli Niinistön kannattajakortin lisäksi hän täyttää myös Sinisen tulevaisuuden kannattajakortin
Jari Turpeisen eropäätöksestä kertoi ensimmäiseksi Outokummun Seutu.
Osmo Kokko pysyy
Perussuomalaisten pohjoiskarjalainen konkari, joensuulainen Osmo Kokko on päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun kuin Turpeinen. Vaikka kesäkuun dramaattisen puoluekokouksen jälkeen tunteet kävivät pinnassa, Kokko on päättänyt pysyä perussuomalaisena.
– Muutaman yön sikeästi nukkuneena ja kansalaisia kuunnellen tulin siihen tulokseen, että kun kerta olen perussuomalaisten jäsen, niin jatkan perussuomalaisissa. Olen kyllä erittäin pahoillani, että meillä ryhmä hajotettiin.
Kokenut poliitikko pitää puolueesta irtaantuneen Uuden vaihtoehdon eli Sinisen tulevaisuuden menestys- ja vaikutusmahdollisuuksia politiikan kentällä kehnonlaisina.
– Jos lähdetään samantyyppisillä asioilla kuin mitä perussuomalaisissa on oltu, hieman maahanmuuttoon suhtautumista keventäen, epäilen mahdollisuuksia suuresti, Kokko pohtii.
Osmo Kokolla on menossa jo kuudes kausi Joensuun kaupunginvaltuustossa. Hän on toiminut myös kansanedustajana, Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtajana ja puoluehallituksessa.
Yli kolmasosa ihmiskunnasta kärsii vuosittain tai kausittain vesipulasta, sanoo Fred Boltz. Boltz johtaa Rockefeller-säätiön tiede- ja ympäristötyötä.
– Olemme todella kohtaamassa globaalin kriisin, Boltz sanoi tällä viikolla Tukholassa järjestetyssä konferenssissa.
Boltz huomauttaa, että veden kysynnän ennustetaan ylittävän tarjonnan 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Kriisejä tullaan kohtaamaan yhä useammin niin Kaliforniassa kuin Etiopiassa, kun maailman lämpötila nousee.
Boltzin mukaan maailman täytyisi käyttää vettä tehokkaammin sen sijaan että kuluttaa loppuun näkymättömät maanalaiset varannot.
Yhä useammat ihmiset ovat tietoisia saastumisesta ja jokien ja järvien liikakäytöstä, mutta maanalaisten vesivarantojen ehtymisestä ei tiedetä. Ne ovat kuitenkin rajalliset.
– Koska emme näe niitä, emmekä voi mitata niitä tarkasti, emme ole tietoisia pohjavesivarastojen romahduksesta, Boltz sanoo.
– Vesi on lähes näkymätön voimavara.
Asiantuntijan mukaan vesi on aliarvostettua, sitä tuhlataan ja sitä on perinteisesti pidetty ihmisoikeutena.
– Tarvitsemme perustavanlaatuisen muutoksen tapaan, jolla käytämme vettä sosiaalisesti ja taloudellisesti, Boltz sanoi.
Nina ja Pasi Ampujan suurperheen todellisuus on tarua ihmeellisempi. Talouden ja arjen pyörittäminen vaatii luovuutta ja kekseliäisyyttä.
Perheessä kuluu 80 litraa maitoa ja 24 rullaa wc-paperia viikossa. Tarhaan, kouluun ja harrastuksiin ajetaan joka viikko yhteensä 600 kilometriä. Pyykkiä pestään samassa ajassa 25 koneellista.
Yhdellä aterialla syödään neljästä viiteen kiloa jauhelihaa – ja paistinpannuja tarvitaan kymmenkunta vuodessa. Eikä siinä todellakaan kaikki.
– Ihmisethän pitävät meitä rikkaina, mutta olemme joutuneet tinkimään paljosta, sanoo äiti Nina Ampuja.
4-vuotias Kisu Kirsikka Ampuja nauttii imuroimisesta.Juha Tuominen / Yle
Ruoanlaittotalkoissa on paljon käsiä: yksi pilkkoo salaattia, toinen kattaa pöytää, kolmas leikkaa leipää. Lapset hoitavat erilaisia kodin töitä ikätasonsa mukaan.
– Siivousten lisäksi on pienten peräänkatsomista, roskien vientiä ulos, roskien polttoa. Kuopus Kisu Kirsikka on esimerkiksi ihan loistava imuroija, äiti kehuu.
Muutto maalle vei hometaloon
Nuorin lapsista, Kisu Kirsikka, on vasta nelivuotias. Vanhin, Emma Amanda täyttää pian 18. Siinä välissä viipeltävät nuorimmasta vanhimpaan Pinkki Pippuriina, Oodi Nuppuliina, Ruusu Onneli, Fanni Vendela, Kuutti Kalevi, Roope Romeo, Samu Sebastian, Hugo Hubert ja Onni Amadeus.
– Kaikki ihan omia ja biologisia, Nina sanoo.
Ampujien perheessä lapset ovat nimenomaan valinta.
– Olemme Pasin kanssa molemmat pienistä suvuista. Mulle ainakin ihmiset ympärillä ovat hirmu tärkeitä, niin olen halunnut ison perheen ympärilleni, ettei mun tarvitse kokea yksinäistä hetkeä, hän jatkaa.
Nina on ammatiltaan musiikkipedagogi ja Pasi atk-insinööri. Kun Nina ja Pasi Ampuja tapasivat 18 vuotta sitten, he asuivat pääkaupunkiseudulla. Oli hyvät työt, omat autot ja omistusasunto.
Ampujien perheessä lähes kaikki lapset osaavat soittaa jotain soitinta. Fanni Vendela ja Ruusu Onneli taitavat viulun.Juha Tuominen / Yle
Kun seitsemäs lapsi, Fanni, syntyi vuonna 2006, perhe päätti vaihtaa elämän suuntaa ja muuttaa maalle, Juvalle. Pian selvisi, että talo on homeessa. Perhe alkoi sairastella.
– Hubertille tuli seitsemänvuotiaana vatsahaava. Emmalle astma. Pasille korkea verenpaine. Kun selvisi, että talo on homeessa ja siellä on sädesientä, meille annettiin muutama viikko aikaa muuttaa sieltä pois, ilman mitään. Meidän piti jättää koko omaisuus sinne, Nina muistelee.
Elettiin juhannusta edeltävää viikkoa vuonna 2010. Perheessä oli yhdeksän lasta. Samana aamuna, kun Nina sai tietää odottavansa kymmenettä, hän ajoi 300 kilometriä Forssaan, missä haettiin musiikkileikkikoulun opettajaa. Hakuaika oli päättynyt ja Nina tunnusti työhaastattelussa, ettei tiennyt Forssasta yhtään mitään.
Uusi alku vanhassa perhekodissa
Samalla reissulla hän kävi naapurikunnassa Jokioisilla katsomassa taloa, vanhaa perhekotia. Ensi näkemällä se hohkasi huonoa henkeä, edellisten asukkaiden tekemiä rankkoja askartelutöitä ja synkkiä piirroksia.
– Sanoin Pasille, että liian rankkaa, ei voida muuttaa. Pasi sanoi, että tehdään tästä tosi upeaa, Nina muistelee melkein seitsemän vuotta myöhemmin punaista hehkuvassa makuuhuoneessaan Jokioisilla.
– Sitten me tultiin tänne perheenä. Lapset juoksivat ympäri taloa ja jakoivat innoissaan huoneita. Ajattelin, että ehkä me voidaankin muuttaa. Saatiin kokeilla taloa kesän yli, otettiin homeen saastuttamat vaatteet pois päältä ja poltettiin ne. Elettiin shortseissa ja bikineissä koko kesä. Huomattiin, että voidaan jäädä asumaan, Nina kertoo.
Nina Ampuja leikkaa itse kaikkien 11 lapsen hiukset. Kuvassa lyhenee Roope Romeon tukka.Juha Tuominen / Yle
Juvalle jäi koti, jossa omaisuus oli kiinni. Nina valittiin forssalaisen musiikkileikkikoulun opettajaksi, mutta Pasilla ei ollut töitä. Ninan isä takasi uuden lainan ja elämä Jokioisissa pääsi alkuun. Asuntolainoja oli nyt kaksi, lapsia kymmenen ja sairauksia monta.
Nina istuu sängyn laidalla ja laskee. Tänäkin päivänä perheessä on niin Aspergerin oireyhtymää kuin eritasoisia astmoja, atooppista ihottumaa useammalla ja viimeisenä kuopuksen, Kisun, krooniseksi luokiteltu sairaus, infektion jälkeinen motorisia häiriöitä aiheuttava ataksia. Sairaus puhkesi vuosi sitten. Sen vuoksi Nina ja Pasi eivät tällä hetkellä työskentele.
– Mulla on virka Forssan kaupungilla ja Pasilla oma toiminimi, jolla hän pyörittää tällaista atk-apua. Mutta nyt, kun tilanne on tällainen, olemme molemmat joutuneet, tai saaneet, olla kotona ja saatu kunnalta tuki siihen, Nina kiittää.
Viikonlopun ruuat Ampujien keittiön pöydällä.Juha Tuominen / Yle
Perhe saa kotiapua useampana päivänä viikossa. Seurakunta tukee heitä leipä- ja ruokalähetyksillä. Kunta ja erilaiset järjestöt auttavat jakamalla kauppojen pakastettua ylijäämäruokaa.
– Olemme olleet tosi kiitollisia. Se on kuitenkin tosi hyvää ruokaa.
Lapsilisiä perhe saa kuukaudessa noin 1 500 euroa.
– Kun lapset sitä eniten tarvitsisivat, kun he menevät lukioon tai ammattiopintoihin, niin se loppuu. Se on aikamoinen paukku, Nina ynnää.
Vielä suurempi paukku on ollut hometalo Juvalla. Se myytiin pakkohuutokaupassa vasta pari viikkoa ennen haastattelua.
– Nyt sitten mietitään, miten tästä eteenpäin, Nina huokaa.
Paljon voi tehdä itse
Ampujat ovat erikoistuneet kierrättämään, säästämään ja ennen kaikkea tekemään itse.
– Mä olen tottunut saamaan mitä haluan. Jos haluan design-lampun, niin suunnittelen sen itse. Pasi toteuttaa sen, hän on todella näppärä, Nina kehuu ja osoittaa makuuhuoneen lukulamppuja.
Lamput tehtiin kirpputorilta hankittuihin Ikean runkoihin, joiden ympäriltä purettiin varjostimet pois. Nina marssi marketin maistatuspisteeseen ja kysyi salaattikonsulentilta, saako viedä maistatuspisteen roskat eli kertakäyttölusikat mennessään. Hän sai, vei roskat kotiin, pesi, kuivatti ja pilkkoi lusikat.
– Tänään ne koristavat meidän makuuhuonettamme, Nina näyttää ylpeänä lukulamppuja.
Kotitekoisen design-lampun raaka-aineet löytyivät marketin maistatuspisteen roskakorista ja kirpputorilta.Juha Tuominen / Yle
Lasten makuuhuoneet on sisustettu vähintään yhtä luovasti: yksi on tapetoitu Aku Ankan sivuilla, toinen ilmaisilla tapettien näytepaloilla. Muutamaan Nina on itse maalannut mm. muumihahmoja ja porraskäytävää koristavat Marimekon tutut kuosit, nekin itse maalattuja.
Lakanoista saatiin verhot perheen tuoreimman tulokkaan, 17-vuotiaan saksalaisen vaihto-oppilaan Eliaksen ikkunaan.
– Vessapaperirullat menevät aina käyttöön. Kuutti on meidän askartelijapoika, hän tekee niistä Star Wars –pyssyjä, valokirjaimia, joulukalentereita – ihan mitä vain. Kuutista tulee varmaan avaruustieteilijä, Nina nauraa.
Kun esikoinen Emma Amanda pääsi ripille, hän askarteli itselleen muistoksi näyttävän lampunvarjostimen juomatölkkien klipsuista ja langasta. Kun Emma halusi mopoauton, hän pani pystyyn patalappu- ja sorminukketehtaan ja keräsi muutamassa vuodessa kaksi ja puoli tuhatta euroa. Nyt mopoauto seisoo rikkinäisenä pihassa. Emman sormet viuhtovat korjausrahakassan kartuttamiseksi.
Isä Pasi remontoi parasta aikaa perheelle uusia sauna- ja pesutiloja vanhaan toimistohuoneeseen. Tähän saakka katraalla on ollut käytössä vain yksi suihku – pian niitä pitäisi olla kolme.
Kodin seinien tapetoinnissa on päästetty luovuus valloilleen.Juha Tuominen / Yle
Yhdestä asiasta Ampujan perheessä ei tingitä: se on lasten harrastukset.
Emma Amanda soittaa haitaria ja kanteletta, Onni Amadeus sähkökitaraa, Hugo Hubert pelaa koripalloa, Samu Sebastian soittaa akustista kitaraa, Roope Romeo pianoa, Fanni Vendela ja Ruusu Onneli soittavat viulua ja Oodi Nuppuliina haaveilee ratsastamisesta. Ampujilla raikaa myös Nina-ädin vetämä kotimuskari.
– Se on iso paukku, kun harrastusmaksut tulevat kahdesti vuodessa. Onneksi ne voi maksaa osissa. Itse olen saanut niin paljon musiikista, etten ole valmis luopumaan siitä – joudutaan sitten muusta tinkimään, Nina sanoo.
