Yle seurasi mukana, kun Puolassa kerättiin todisteita Venäjän sotarikoksista

Ukrainan viranomaiset ovat avanneet yli 16 000 tutkintaa Venäjän joukkojen mahdollisista sotarikoksista. Se on enemmän kuin yhden maan viranomaiset pystyvät yksin tutkimaan. Moni Euroopan maa, Puola mukaan lukien, on tullut avuksi. Historiallista on se, että todisteita kerätään samaan aikaan kun Venäjän hyökkäyssota vielä jatkuu. Tutkimuksia tehdään eri maissa yhteistyönä, rinnakkain ja osin päällekkäin.

Keski-Euroopan kaupungeissa lentotaksit ja rahtidroonit ovat pian arkipäivää

Keski-Euroopassa droonit alkavat lentää jo lähivuosina säännöllisesti kaupungeissa kuljettaen tavaroita ja ihmisiä. Sähköllä toimivat droonit voivat olla vähähiilinen vaihtoehto monissa kuljetuksissa. EU vauhdittaa kehitystä muuttamalla ilmailun lainsäädäntöä, jotta miehittämättömien ilma-alusten käyttöä voidaan lisätä turvallisessti.

Remonttikohteetkin kävisivät maaseudulla kaupaksi, niiden löytäminen vain on vaikeaa

Syrjäseuduilla on paljon tyhjiä tai vähällä käytöllä olevia kiinteistöjä, jotka eivät ole julkisessa myynnissä. Nyt kiinteistöjen tarjonta halutaan näkyväksi. Landemia-hankkeen projektipäällikkö Tarja Vuorinen vakuuttaa, että ostajat hakevat myös hyvin huonokuntoisia remonttikohteita maaseudulta.

Sunnuntaina ollaan yhä hellelukemissa

Ukkosia liikkui yöllä lännestä itään, ja länteen virtaa jo kuivempaa ilmaa. Sunnuntaina on idässä ukkosia, etelässä ja lännessä on laajalti aurinkoista.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Espoon Hanasaaren parkkipaikalla kiinteäsiipinen drooni nousee ilmaan ja suuntaa vajaan tunnin lentomatkan päässä sijaitsevaan Tallinnaan. Kyseessä on EU:n rahoittama testilento, jossa selvitetään, miten hyvin maasta etänä ohjattava drooni ja sitä lähellä seuraava miehitetty lentokone pystyvät tekemään matkan turvallisesti perille.

EU on havahtunut miehittämättömän ilmailun nopeaan lisääntymiseen, ja uudistaa nyt lainsäädäntöä, jotta toiminta olisi turvallista.

Ensi vuonna tulee voimaan EU:n U-space-asetus, joka mahdollistaa suurempien drooni-liikennemäärien automaattiohjauksen. Tällöin kaupunkeihin ja varsinkin lentoasemien läheisyyteen voidaan perustaa ilmatilavyöhykkeitä, jotka on tarkoitettu droonien lentämiseen turvallisesti ja valvotusti.

Se on edellytys, jotta esimerkiksi rahtidroonit ja lentotaksit voivat aloittaa toiminnan kaupunkialueilla. Sähköllä toimivat droonit voivat olla vähähiilinen vaihtoehto monissa kuljetuksissa.

– Silloin kun liikennetiheys kasvaa isommaksi ja halutaan lentää näköyhteyden ulkopuolella esimerkiksi kaupunkialueella, tarvitaan U-space-ilmatilaa, jotta drooneja voidaan estää törmäämästä toisiinsa, sanoo EU:n rahoittaman GOF2.0-projektin suomalainen lentoturvallisuusvastaava Jonas Stjernberg.

EU varautuu siihen, että tavarankuljetuksista yhä suurempi osa hoidetaan lähivuosina miehittämättömillä ilma-aluksilla ja tulevaisuudessa myös ihmisten kuljettaminen tulee mahdolliseksi. Esimerkiksi Pariisin kesäolympialaisissa vuonna 2024 useat lentotaksiyritykset aikovat kuljettaa matkustajia Charles de Gaullen ja Le Bourget’n lentokenttien sekä kisapaikkojen välillä, tosin aluksi mukana on myös lentäjä.

Yhdysvaltalainen Joby Aviation arvioi, että sen operoima matka lentotaksilla tulee maksamaan saman kuin taksimatka autolla.

Toiminta edellyttää, että droonien on kyettävä lentämään samassa ilmatilassa muiden ilma-alusten kanssa turvallisesti, mutta myös tehokkaasti.

GOF2.0-projektissa testataan järjestelmiä ja menetelmiä, joilla drooni-ilmaliikennettä voidaan Euroopassa lisätä nykyisestä.

Tehtävä on haastava. Droonit eroavat teknisiltä ominaisuuksiltaan miehitetyistä ilma-aluksista. Ne kykenevät suorittamaan erilaisia liikkeitä, ne voivat pysähtyä ja lähteä nousemaan vaikkapa pystysuoraan, toisin kuin perinteiset lentokoneet.

Virtuaalisilla kuplilla vältetään törmäykset

U-space-ilmatilan perustamisen jälkeen droonilla lentäminen on merkittävästi nykyistä tarkemmin säädeltyä.

Lentäjän on ennen lennon aloittamista otettava yhteyttä ilmatilavyöhykettä valvovaan palveluntarjoajaan. Järjestelmän on hyväksyttävä lentosuunnitelma, ja vasta sen jälkeen kone voi nousta ilmaan. Vastaavanlainen lupa vaaditaan nykyisin lentokentältä lähtevältä lentokoneelta.

Lentoluvan saanut drooni lähettää jatkuvasti sijaintitietoa järjestelmään, joka seuraa ja valvoo lentoliikennettä alailmatilassa.

– Alkuvaiheessa droonit lentävät muutaman sadan metrin korkeudessa, mutta laitteiden ja tekniikoiden kehittyessä voidaan nousta korkeammallekin, sanoo liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ilmailusta vastaava johtaja Jari Pöntinen.

Mikäli toinen kone tulee liian lähelle, järjestelmä varoittaa lentäjiä ja tarvittaessa käskee tekemään muutoksia lentoreitteihin. Tätä kutsutaan virtuaaliseksi kuplaksi, jossa ilma-alusten on pidettävä vähimmäisetäisyys.

Mitä suuremmaksi kupla tehdään, sitä vähemmän alueelle mahtuu ilma-aluksia. Toisaalta pienempi välimatka toiseen koneeseen voi heikentää turvallisuutta, kun reagointiaika lyhenee.

Myös gps-signaalin katkeaminen voi olla kohtalokasta ruuhkaisessa liikenteessä. Droonit käyttävät lähinnä 4G- ja 5G-matkapuhelinverkkoja sijaintitiedon lähettämiseen.

Miehitettyjä lentoja johtava lennonjohtaja huomaa omalta päätteeltään, jos drooni ja lentokone ovat vaarassa joutua liian lähellä toisiaan. Lennonjohtaja ei johda yksittäisen droonin lentämistä, mutta hän voi tarvittaessa sulkea ilmatilan, eli määrätä kaikki ilmatilavyökkeellä olevat droonit laskeutumaan maahan. Droonien lento keskeytyisi esimerkiksi matkustajakoneen lähestyessä kenttää.

Oulussa testataan pian laboratorionäytteiden kuljettamista drooneilla

Myös Suomessa droonien käyttö hyötykuljetuksiin on lisääntymässä. Pääkaupunkiseudulla toimiva kuljetusyhtiö Wing aloitti viime vuonna makeistehtaan valmistamien suklaiden ja leipomotuotteiden lentokuljetukset drooneilla.

Seinäjoella puolestaan valmistellaan rahtikuljetusten aloittamista Euroopasta miehittämättömillä lentokoneilla.

Oulun seudulle on tulossa Suomen ensimmäinen droonien lennonjohdon testialue. Drolo-projektissa selvitetään, voitaisiinko esimerkiksi Hailuodon saarelta kuljettaa drooneilla laboratorionäytteet mantereelle Ouluun tutkittavaksi. Samalla selvitetään droonien käytön lisäämistä lentoaseman lähialueella ja satamassa.

Oulun testialueelta saatavia malleja on mahdollista hyödyntää, kun droonien käytön lisäämistä suunnitellaan esimerkiksi Helsingissä tai Tampereen seudulla.

Kehitteillä oleva alailmatilan droonien liikenteenohjausjärjestelmä toimii automaattisesti. Digitalisoituminen etenee myös perinteisen ilmailun puolella, kun lähivuosina Suomessakin otetaan käyttöön esimerkiksi ensimmäiset etälennonjohtokentät.

– Ehkäpä tulevaisuuden ilmaliikenteen ohjauskonsepti on sellainen, että ihminen voi aina puuttua tilanteeseen, mutta yhä enemmän lento-operaatioita automatisoidaan, pohtii Jonas Stjernberg.

Suomi on muuttamassa ilmailulainsäädäntöä

EU-asetus ei velvoita jäsenmaita perustamaan U-space-ilmatiloja, jos sellaiselle ei ole tarvetta.

Suomi on muuttamassa kansallista ilmailulainsäädöntöä niin, että U-space-ilmatilojen perustaminen tulee mahdolliseksi. Lakiehdotuksen mukaan liikenne- ja viestintävirasto Traficom voisi perustaa tällaisen ilmatilan enintään kolmeksi vuodeksi. Lain on tarkoitus tulla voimaan tammikuussa 2023.

Alueen perustaminen merkitsee rajoituksia myös harrastuslentämiselle.

– Siinä tulee vaatimuksia sekä miehittämättömälle että miehitetylle ilmailulle, ja täytyy pystyä täyttämään ilmatilan vaatimuksia, jos siellä mielii lentää, sanoo liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ylitarkastaja Esa Stenberg.

Harvassa droonissa on vielä paikkatietoa lähettäviä laitteita, mikä on vähimmäisedellytys lentämiselle U-space-ilmatilassa.

Voit keskustella aiheesta 4.6. klo 23 saakka.

Lue lisää:

Oulun seudulle tulee Suomen ensimmäinen droonien lennonjohdon testausalue – kaupunkiin rakennetaan oma ilmatila

Ovatko lentotaksit ilmailun tulevaisuutta? Helikopterin ja lentokoneen yhdistävät ilma-alukset tuovat nopeat yhteydet syrjäkylille

Ehkä jo ensi vuonna droonit kuljettavat Euroopasta tilatut paketit Seinäjoelle ja takaisin – brittiläis-bulgarialainen yritys luo lentoverkostoa, johon kuuluu myös Suomi

Paketit kulkevat tulevaisuudessa drooneilla – Pyhtäällä testataan, miten ne saadaan samaan ilmatilaan turvallisesti muun lentoliikenteen kanssa

Kesä 2022 tuoksuu ihmeelle, toivolle ja odotukselle. Pihoilla kukkivat omenapuut.

– Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kuusi.

Hildan äiti Saara Tolonen asettelee kynttilän kerrallaan vaaleanvihreään prinsessakakkuun.

– Kuusi vuotta sitten lääkärit sanoivat, että sinä elät vain muutaman päivän. Mutta tässä sitä ollaan, kuusivuotias eskarilainen. Vai mitä muru, oletko sinä kuusi?

Tänään Hilda Aino Lyydia Tolonen on puettu vihreään prinsessamekkoon. Hän katselee kynttilöitä vaaleanpunaisessa syöttötuolissa - siinä, jonka äiti lupasi tyttärelleen, jos tämä ikinä oppisi istumaan.

Hilda näyttää nyökkäävän.

Hänellä on kromosomihäiriö Trisomia 18, hän on vaikeasti kehitysvammainen ja erittäin infektioherkkä. Ennen koronaa Hilda sairasti keuhkokuumeita tiuhaan ja vietti sairaalassa viikon tai pari lähes joka kuukausi.

Vain yksi kymmenestä trisomialapsesta selviää ensimmäisestä elinvuodesta.

– Hildan kuudes syntymäpäivä tuntuu aika uskomattomalta. Aika on mennyt nopeasti, mutta onhan siihen mahtunut todella paljon kaikenlaista. En sanoisi, etten päivääkään vaihtaisi pois, Saara muistelee.

Korona oli erityinen uhka

Kun kuvasimme Perjantai-dokkaria Hilda älä kuole kaksi ja puoli vuotta sitten, kevättalvella 2020, olimme kaikki todella peloissamme. Korona lähestyi Suomea ja infektioherkälle Hildalle se oli erityisen suuri uhka.

Tolosen uusperheeseen kuuluivat silloin Saaran pojat Anton, Samuel ja Daniel, Jukan tytär Iida sekä Saaran ja Jukan yhteiset lapset Hilda ja Iisak.

Viimeisenä kuvauspäivänä koululaiset tulivat kotiin uutisen kanssa: koulut suljettaisiin seuraavalla viikolla. Saara-äiti odotti viimeisillään perheen seitsemättä lasta. Oli selvää, että hänen olisi lähdettävä synnyttämään yksin.

Kesällä 2022 “koronavauvoja” on kaksi, kaksivuotias Selma ja puolivuotias Sylvi. Pahimmat pelot koronasta eivät ole toteutuneet, päinvastoin.

– Hildan näkövinkkelistä korona on ollut hyvä asia, Jukka Tolonen summaa.

Maskin käyttö on siunaus

Keväällä 2020 perhe bunkkeroitui tiiviisti kotiin piiloon koronaa. Jukka jäi pois fysioterapeutin työstään, ja lapset kävivät kotikoulua. Saara on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja.

Kaikki kontaktit perheen ulkopuolisiin jäseniin karsittiin pois, sisäharrastukset vaihtuivat ulkoharrastuksiin eikä kotiin päästetty vieraita.

– Jos jossakin on virus tarjolla niin Hilda imaisee sen takuulla. Siksi maskin käyttö on ollut meille siunaus, Jukka kertoo.

Perheessä on Hildan vuoksi oltu aina tarkkoja puhtaudesta. Koronan pelko pakotti entistäkin pidemmälle. Nyt vaatteet vaihdetaan ja matkapuhelimet sekä älykellot desinfioidaan kotiin tultaessa.

– Näitä asioita ei tullut ajatelleeksi ennen koronaa, mutta ne ovat osoittautuneet hyvin tehokkaiksi käytännöiksi. Hilda oli terveenä ensimmäistä kertaa monta kuukautta peräkkäin sen jälkeen, kun korona alkoi maaliskuussa.

Seuraavan vuoden tammikuussa Hilda oli kasvanut pituutta 10 senttiä.

– Me olemme tajunneet, ettei meidän ole pakko ottaa kaikkea viruskuormaa seiniemme sisään. Se on ihmeellistä, että näinkin voi elää, Saara hymyilee.

Kävelyteline ja töitä tauotta

Kun sairaalakierre on ollut katkolla yli kaksi vuotta, ihmeitä riittää: Hilda on oppinut istumaan, seisomaan tuettuna ja tukeutumaan käsiinsä.

– Nyt Hilda sai kävelytelineen, jonka avulla hän voi harjoitella askelten ottamista. Sitä ei olisi voinut kuvitellakaan ennen koronaa, Jukka kiittelee Hildaa korona-aikana etäohjeistanutta fysioterapeuttia.

Koronan pitkittyessä Jukka palasi töihin vietettyään yli neljä ensimmäistä kuukautta kotona - mutta tällä kertaa hän sai tehdä töitä tauotta.

– Ennen koronaa Jukka saattoi olla viikon kuukaudessa pois töistä sairaalassa Hildan kanssa, Saara muistuttaa.

Jukka käyttää tehokkaimpia mahdollisia maskeja töissä ja toivoo myös asiakkaiden käyttävän maskeja. Itse hän aikoo jatkaa maskinkäyttöä myös kaupassa.

– Ymmärrän ihmisten tuskan maskien kanssa, mutta meillä se hyötysuhde on niin hyvä, että aiomme jatkaa edelleen. On vaan niin mahtavaa, että saamme olla terveenä, Jukka iloitsee.

Sisaruksilta valtavasti uhrauksia

Ilmassa on kesällä 2022 myös huolta. Rajoitukset väistyvät, uusia virusvariantteja odotetaan saapuvaksi, eikä kukaan osaa ennustaa syksyä.

– Nyt kun rajoitukset on purettu, pelottaa taas enemmän. Jotkut ihmiset vähättelevät Hildan tilannetta. He eivät ymmärrä millaista on katsoa lasta sairaalasängyn vieressä ja miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu, Saara sanoo.

Syksyllä Hildan esikoulu alkaa todennäköisesti kotiopetuksena erityisopettajan kanssa.

Myös muut lapset ovat olleet kotikoulussa silloinkin, kun heidän luokkakaverinsa palasivat pulpetteihin. Yksi katraasta muutti mummolaan voidakseen käydä koulua luokkansa kanssa. Keväällä kaikki kävivät koulua koulussa, mutta kotiin ei edelleenkään voi kutsua kavereita.

Jukka muistuttaa, ettei korona ole ollut Tolosen perheelle pelkästään hyvä asia, ennemminkin melkoista painetestausta.

– Korona on vaatinut Hildan sisaruksilta ihan valtavasti uhrauksia, eikä tämä meille vanhemmillekaan ole helppoa ollut. Mutta Hildan näkövinkkelistä oikein hyvä.

Luen myös Hildasta vuosina 2018 ja 2020 tehdyt jutut:

Pikku Hildan ei pitänyt elää: “Edelleenkin jotkut lääkärit sanovat, että kohta Hilda kuolee – se vaikeuttaa hoitojen ja avun saamista”

Hilda-vauva elää ja voi hyvin vastoin ennusteiden: ”Me uskoimme, kun lääkärit sanoivat Hildan kuolevan” Saara Toloselle ehdotettiin aborttia 20. raskausviikolla. Kun Hilda-vauva syntyi, hänelle luvattiin elinaikaa vain kahdesta päivästä pariin viikkoon. Tällä viikolla tyttö täytti vuoden ja 10 kuukautta.

Israelin armeija ilmoitti lauantaina, että se on ampunut alas kolme libanonilaisen Hizbollah-järjestön lennokkia.

Israelilaisen sotilaslähteen mukaan lennokit havaittiin pian. Ne eivät kantaneet aseita eivätkä siten aiheuttaneet vaaraa, armeijalähteet lisäävät.

Israel pitää Iranin tukemaa Hizbollah-ryhmää vakavimpana välittömänä uhkanaan.

Lennokit olivat matkalla Välimerellä sijaitsevalle Karishin kaasukentälle, jonne Israel rakensi kesäkuussa kaasunporauslautan.

Israelin mukaan kaasukenttä sijaitsee sen kansainväisesti tunnustetuilla aluevesillä. Libanon vuorostaan väittää, että kenttä on kiistellyllä vesialueella, joka kuuluu Libanonille.

Yhdysvallat välittäjänä Israelin ja Libanonin merirajakiistassa

Hizbollah on vahvistanut lähettäneensä lennokkeja kaasukentälle. Järjestön mukaan lennokkeja käytettiin tiedusteluun.

– Tehtävä on suoritettu ja viesti saatiin toimitettua perille, järjestön lausunnossa todetaan.

Hizbollahin arvellaan pyrkineen vaikuttamaan lennokeillaan Libanonin ja Israelin välisiin merirajaa koskeviin neuvotteluihin, joissa Yhdysvallat toimii välittäjänä.

Israelin puolustusministeri Benny Gantz sanoo, että Hizbollahin toimet estävät Libanonin hallintoa pääsemään neuvotteluissa sovintoon.

Yhdysvallat kertoi viime viikolla käytyjen edellisten neuvotteluiden sujuneen tuloksellisesti ja osapuolten lähentyneen toisiaan.

Yhdysvallat aikoo olla tulevina päivinä ja viikkoina yhteydessä osapuoliin.

Lauantaina Libanonin pääministeri Najib Mikati kertoi lehdistölle, että Libanonin korviin on kantautunut rohkaisevia tietoja koskien merirajakiistaa. Mikati kieltäytyi toistaiseksi kertomasta tarkempia yksityiskohtia ennen kuin maan hallinto saa virallisen vastauksen ehdotukseensa.

Leikkipaikalta kuuluu ukrainankielistä laulua, kun pikkubussi kaartaa entisen kasarmirakennuksen pihalle Puolan pääkaupungin Varsovan ulkopuolella.

Lapset laulavat euroviisut voittanutta ukrainalaiskappaletta. Rakennus on vanha, mutta pihalle on pystytetty upouusia keinuja. Vanha kasarmi on nyt ukrainalaispakolaisten majapaikka.

Pikkubussista kiipeää ulos vapaaehtoisia, jotka ovat tulleet taltioimaan pakolaisten kokemuksia Venäjän hyökkäyssodasta.

Tarkoituksena on löytää Ukrainasta paenneita antamaan lausuntoja Venäjän mahdollisista sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Tutkijat alkavat kiertää pihapiirin rakennuksia ja koputtaa ovia huone kerrallaan.

Yhdestä huoneesta tulee ulos Kiovasta heti sodan alussa paennut Olena Bražnyk.

Hän haluaa kertoa tarinansa. Tšunja-koira jää huoneeseen. Sotapakolainen sekin.

Bražnyk todisti ensimmäisiä iskuja Kiovaan.

Hän saa eteensä 46-kohtaisen lomakkeen, jossa kysytään mitä Venäjän aiheuttamista tuhoista tai iskuista todistaja ehti nähdä.

Paenneilta kysytään kohtaamisista venäläissotilaiden kanssa: mitä he tekivät siviileille ja näiden omaisuudelle? Miten he puhuivat paikallisväestölle? Oliko ryöstelyä?

Bražnyk alkaa täyttää lomaketta.

– Ehkä syyllisiä ei saada tuomittua kansainvälisissä tuomioistuimissa, mutta uskon, että tieto auttaa tuomitsemaan heidät ainakin ihmisten mielissä, Bražnyk sanoo jätettyään lausuntonsa.

Ukrainan viranomaiset ovat tähän mennessä avanneet yli 16 000 tutkintaa Venäjän joukkojen mahdollisista sotarikoksista. Se on enemmän kuin yhden maan viranomaiset pystyvät yksin tutkimaan.

Moni Euroopan maa ja kansainvälinen rikostuomioistun ICC ovat tulleet avuksi. Ranska on lähettänyt Ukrainaan rikospaikkatutkijoita.

Historiallista on se, että todisteita kerätään samaan aikaan kun Venäjän hyökkäyssota vielä jatkuu. Tutkimuksia tehdään eri maissa yhteistyönä, rinnakkain ja osin päällekkäin.

Pakolaiskeskuksessa haastatteluja tekevä Pilecki-instituutti toimii Puolan hallituksen alaisuudessa, mutta ei tee varsinaista rikostutkintaa.

Instituutti tallentaa siviilien kokemuksia ensisijaisesti tutkijoita ja historiankirjoja varten, mutta tekee tiivistä yhteistyötä Puolan syyttäjäviranomaisen kanssa. Merkittävimmät lausunnot vinkataan eteenpäin Puolan viranomaisille virallista tutkintaa varten.

Myös Bražnyk on mahdollinen todistaja, kun hänen yhteystietonsa ja kokemuksensa on nyt saatu taltioitua.

Pakolaisten kokemusten kerääminen on hidasta ja sattumanvaraista. Vanhan kasarmin pakolaiskeskuksessa vain muutama haluaa tulla antamaan lausunnon. Moni kokee, ettei heillä ole mitään kerrottavaa.

Sitten pakolaiskeskuksen toisesta rakennuksesta löytyy kaksi henkilöä, jotka ovat nähneet sodan niin läheltä, että heillä on kännyköissään näyttää ruumiskuvia taisteluista.

Tunnen venäläisten ajattelua. Heitä ei kiinnosta siviilien kohtalo, he ampuivat minne sattuu. Mahammad Jahangorinov

Mustafa Kahraman ja Mahammad Jahangorinov ovat keskuksen harvoja miesasukkaita. Yleisen liikekannallepanon vuoksi ukrainalaiset 18–60-vuotiaat miehet eivät saa lähteä maasta, minkä vuoksi pakolaiset ovat valtaosin naisia ja lapsia.

Kahraman ja Jahangorinov olivat ennen sotaa Ukrainassa asuvia ulkomaalaisia siviilejä.

Sota teki heistä vierastaistelijoita. Molemmat miehet lähetettiin sodan alussa puolustamaan Kiovan lähialueita, Butšaa ja Irpiniä. Molemmissa Kiovan lähikaupungeissa kuoli myös siviilejä.

Entisestä neuvostotasavallasta Azerbaidžanista kotoisin oleva Jahangorinov puhuu loistavaa venäjää ja hyvää englantia. Hän opiskeli Kiovassa yliopistossa sodan syttyessä, mutta on asunut myös Venäjällä. Hän halusi jäädä puolustamaan Ukrainaa.

– Tunnen venäläisten ajattelua. Heitä ei kiinnosta siviilien kohtalo, he ampuivat minne sattuu, Jahangorinov kertoo kokemuksistaan venäläisjoukkoja vastaan.

Turkkilainen Kahraman oli sodan alettua käymässä Turkissa, mutta palasi taistelemaan. Perheen kotiin Sumyyn lähellä Venäjän rajaa ei enää päässyt, kun Venäjän hyökkäsi pohjoisesta.

Hänen ukrainalainen vaimonsa ja pariskunnan kaksi lasta jäivät keskelle hyökkäystä. He olivat Kahraminin mukaan yli kuukauden pommisuojassa piilossa.

Kahraman oli sen ajan puolustamassa Kiovan lähialueita. Hän kertoo nähneensä Butšassa ja Irpinissä lukuisia Venäjän tappamia siviiliuhreja. Uhrien auttaminen oli vaikeaa.

– Emme voineet tarkistaa, olivatko he elossa. Uhreihin oli piilotettu miinoja, Kahraman sanoo.

Venäläisjoukot miinoittivat Kiovan lähialueet ennen vetäytymistään huhtikuun alussa. Kansainväliset järjestöt arvioivat raivaamisen vievän vuosia.

Siellä oli paljon nuoria venäläisiä, joille komentajat sanoivat, että kyseessä on sotaharjoitus. Mustafa Kahraman

Turkkilaisen vierastaistelijan mukaan Venäjän joukkojen yksi taisteluetu Kiovan lähialueilla oli se, etteivät he yrittäneet välttää Ukrainan tavoin siviilikohteiden pommitusta. Kohteeksi joutuivat myös koulut ja asuintalot, joiden kellareissa oli siviilejä pommisuojissa.

Hän ottaa kännykkänsä esiin ja alkaa näyttää kuvia Butšan taisteluista. Yhdessä kuvassa näkyy neljän hyvin nuoren venäläissotilaan silvotut ruumiit. Yhdeltä puuttuu koko alaruumis.

Kahraman kertoi heidän tappaneen venäläiset panssarivaunuun, koska nämä eivät suostuneet tulemaan ulos antautumiskäskystä huolimatta. Hänen mukaansa moni venäläinen ei tiennyt, miten toimia rintamalla.

– Siellä oli paljon nuoria venäläisiä, joille komentajat sanoivat, että kyseessä on sotaharjoitus.

Kahramanin mukaan he löysivät useita venäläisiä rintamakarkureita metsistä ja muualta piileskelemästä.

Puolalaisille miesten todistus on kiinnostava, vaikka miehet toimivat sotilaina.

Pilecki-instituutin vapaaehtoiset haastateltavat antavat numeron, ja pyytävät lähettämään Irpinistä ja Butšasta otettuja kuvia ja videoita tutkijoille.

Todisteita mahdollisista Venäjän rikoksista kerätään ympäri Eurooppaa. Suomessa Poliisihallitus on jo aloittanut Suomeen paenneiden ukrainalaispakolaisten haastattelut mahdollisiin sotarikoksiin liittyen.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist kertoo Ylelle puhelimitse, että juhannusviikolla oli kirjattu kaksi haastattelua. Suomeen on rekisteröity yli 25 000 pakolaista Ukrainasta.

Myös Suomessa on osin sattumanvaraista, keneltä kysytään sodan tapahtumista. Pakolaisia on ohjattu poliisin puheille muun muassa silloin, jos rekisteröinnin yhteydessä on kuultu jotain merkittävää.

Puolassa mittasuhteet ovat täysin toisenlaiset. Puolaan on saapunut helmikuun 24. päivän jälkeen 3,5 miljoonaa ukrainalaispakolaista. Osa heistä on jatkanut muualle Eurooppaan ja osa palannut takaisin Ukrainaan.

Puolalaistutkijat on keränneet tähän mennessä satoja silminnäkijäkertomuksia Ukrainasta paenneilta. Ne on arkistoitu niin, etteivät mahdolliset Venäjän hakkerit pääse tietoihin käsiksi, kertoo instituutin johtaja Magdalena Gawin toimistossaan Varsovassa.

Sotarikosten todistaminen tuomioon asti tulee Gawinin mukaan olemaan hyvin vaikeaa. Sota on kaaosta, ja todisteiden kerääminen yksittäisiä henkilöitä vastaan hidasta. Sotatoimista päättäviä on vielä vaikeampi saada tuomiolle.

Erityisen vaikeaa on Gawinin mukaan tutkia Venäjän joukkojen tekemiä mahdollisia raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa. Kaikki uhrit eivät halua puhua.

Sota on kaaosta. Monen on vaikea sanoa muuta kuin että perheenjäsen on kadonnut. Magdalena Gawin

Tähän mennessä hänen johtamansa instituutin haastatteluissa on paljastanut kolme tapausta, joissa on kerrottu raiskauksista.

– Näitä rikoksia on hyvin vaikea todistaa. Venäjä tietenkin kiistää kaiken, Gawin sanoo.

Insituutti tekee jonkin verran haastatteluita myös Ukrainassa. Gawinin mukaan ihmiset kertovat omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan ja siitä, mitä heidän lähipiirilleen tapahtui.

Ihmisiä on kadonnut ja ukrainalaisia on sodan aikana siirretty Venäjälle. Gawinin mukaan joidenkin haastateltujen koko perhe on kuollut.

– Sota on kaaosta. Monen on vaikea sanoa muuta kuin että perheenjäsen on kadonnut.

Vapaaehtoiset haastattelijat ovat pakolaiskeskuksessa tunteja, mutta lopulta vain viisi halusi kertoa kokemuksistaan.

Silminnäkijäkertomusten kerääminen on hidasta. Ukrainaa osaavia vapaaehtoisia on vaikea löytää. Yksittäiset kertomukset pitää vielä arkistoida ja kääntää eri kielille.

Gawinin mukaan se, millä lakitermeillä sodasta lopulta tuomioistuimissa puhutaan, on hyvin tärkeä kysymys.

– Uskon, että kyse on sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Mutta sodassa on piirteitä myös kansanmurhasta, Gawin sanoo.

Oikeusprosessit ovat pitkiä. Siksi puolalaisinsituutti kerää silminnäkijäkertomuksia rikostutkinnan rinnalla ja suunnittelee julkista arkistoa sodan kokeneiden kertomuksista.

Historoitsija Gawinin mukaan tieto itsessään on tehokas keino sotaa vastaan. Se, ettei unohdeta, mitä sota tarkoittaa siviileille.

Lue lisää:

Amnesty syyttää Venäjää sotarikoksista Harkovassa: Satoja siviilejä kuollut summittaisissa pommituksissa

Poliisiylijohtaja: Suomen poliisi hankkii todisteita ja tietoja Ukrainan pakolaisiin kohdistuneista sotarikoksista

Ukrainalaislehti: Irtisanottu ihmisoikeusvaltuutettu saattoi valehdella raiskauksista – tutkinnan kohteena myös Ylen haastattelema psykologi

Evijärven Vasikka-aholla Jorma Tolosen pihalla tuoksuu vastaleikattu nurmi.

Leikkaamista riittää, sillä vuonna 1948 rakennettua ryhdikästä taloa ympäröi puolen hehtaarin puisto, jonka aikanaan golfiin hurahtanut Tolonen rakensi harjoituskentäksi.

– Tähtäsin ammattilaiseksi, mutta totesin aika pian ettei se tule toteutumaan, naurahtaa Jorma Tolonen.

Golf-harrastus jäi, niin myös nurmikenttä, jota tällä hetkellä elävöittää viiden väylän frisbeegolfrata.

Nyt sekä talo että väylä etsii uutta käyttäjää.

Tolosella on asunnot Helsingissä, Kemijärvellä ja Evijärvellä. Kaiken kunnossa pitämiseen ei aika riitä, vaikka työ lakiasioiden parissa ei enää ole kokopäiväistä.

– Kaikille ihanille sukulaisille olen yrittänyt ehdottaa, että voisivat vapaa-ajan asuntona käyttää, mutta ei ole kiinnostusta.

Silti myyntipäätöstä piti kypsytellä.

Tilanne on tyypillinen monelle maaseudun asumukselle. Järki neuvoo myymään, tunne ei anna periksi ja yhteen perikuntaan voi mahtua monia mielipiteitä.

– Kun teen lakiasioita työkseni, olen törmännyt näihin usein. Osa haluaisi että myydään, osalle asialla on enemmän tunnearvoa ja usein kiinteistöt jäävät myymättä.

Remonttikohteillekin on kysyntää

Koronavuodet lisäsivät kiinnostusta maallemuuttoon ja yhä useampi haaveilee tukikohdasta kaukana kaupungin melskeestä.

Kysyntää maaseudun taloille kerrotaan olevan.

Ajellessa pitkin autioituvia sivukylien raitteja tarjontakaan ei näyttäisi olevan ongelma.

Mistä kenkä siis puristaa?

– Kohteita kyllä on, mutta ne ovat valitettavasti piilossa, meidän suurin haasteemme on löytää ne, summaa Landemia-hankkeen projektipäällikkö Tarja Vuorinen.

Landemia on Etelä-Pohjalaiset kylät ry:n hanke, joka pyrkii madaltamaan maallemuuton kynnystä. Sivukylillä on paljon asumattomia tai vähällä käytöllä olevia taloja, mutta vain harva on julkisessa myynnissä.

Todella paljon haetaan myös hyvin huonokuntoisia remonttikohteita. Toisenlaisiakin toki, mutta myös niitä. Tarja Vuorinen

Tarja Vuorinenkin nimeää tunnesyyt suurimmaksi esteeksi myynnille.

Lisäksi moni miettii, ketä voisi kiinnostaa vanha, syrjäinen talo, jonka moni nurkka repsottaa? Se on turha huoli, vakuuttaa projektipäällikkö Tarja Vuorinen.

– Todella paljon haetaan myös hyvin huonokuntoisia remonttikohteita. Toisenlaisiakin toki, mutta myös niitä.

Lue myös: Korona sai ihmiset etsimään turvallista asumista maaseudulta - "Meille riittävät päiväkoti, koulu, kauppa ja apteekki", sanoo Anni Torniainen

Etätyö auttaa maalle muuttoa

Elinvoimahaasteet ovat samankaltaisia kaikissa Suomen pienissä kunnissa, joilla ei ole mitään erityistä vetovoimatekijää, kuten esimerkiksi valtakunnallisesti kiinnostavaa turistikohdetta.

Tällä perusteella Landemian pilottikunniksi valikoituivat Etelä-Pohjanmaalla Evijärvi, Soini, Karijoki, Isojoki ja verrokkina Ilmajoki, jonka maaseutumaisuus houkuttaa Seinäjoen kyljessä.

Evijärven kuntaan kyselyjä niin sanotussa hiljaisessa myynnissä olevista kiinteistöistä tulee jonkin verran, kertoo Evijärven kunnan kehittäjäkoordinaattori Sanna Syrjälä.

Yhteinen rekisteri tulisi tarpeeseen ja sitä odotellessa kunnassa pyritään kehittämään palveluja ja muun muassa etätyömahdollisuuksia.

– Nyt on ensimmäinen kesä, kun meillä on koko kesä täynnä varauksia etätyötilaan, iloitsee Sanna Syrjälä.

Eikä pahitteeksi ole alleviivata omia vahvuuksiaan, kuten veden läheisyyttä Evijärvellä. Puhumattakaan tavallisista arjen asioista.

– Kuten se, että aina voi kauppaan mennessä ajaa parkkiin etuoven viereen, nauraa Sanna Syrjälä.

MTK:lla tekeilllä myyntialusta

Myös MTK:lla on meneillään valtakunnallinen Autiotalot ja hiljaiset kiinteistöt -hanke, jossa maaseudun autiotuville rakennuksille ollaan rakentamassa yhteistä alustaa verkkoon, yhteistyössä paikallisten hankkeiden kanssa.

MTK:n vt. elinvoimajohtaja Markus Lassheikki uskoo alustan tuovan helpotusta tyhjillään olevien kiinteistöjen omistajien ja niitä tarvitsevien kohtaanto-ongelmaan.

Kyse on myös maaseudun yritystoiminnan edistämisestä.

– Kysymys ei ole kiinteistöjen myynnistä, vaan kiinteistöjen hyötykäytön mahdollistamisesta, joka saattaa myöhemmin johtaa kiinteistökauppaan, kertoo Lassheikki tiedotteessa.

Nämähän on tyypillisiä kohteita sikäli, että sitten kun se sattuu kohdalle, niin se sattuu kohdalle. Jorma Tolonen

Alusta tulee siis toimimaan kohtaamispaikkana, mutta ei kilpaile kiinteistövälitysten kanssa. Käytännön järjestelyistä vastaavat asianosaiset itse. Alustan on määrä valmistua kevääseen 2023 mennessä.

Jorma Tolonen toivoo oman kiinteistönsä löytävän pian uudet asukkaat. Jos kauppoja ei heti synny, vuokrasopimuskin tulee kyseeseen, kunhan paikka pysyy asuttuna. Toistaiseksi ostajaa ei ole löytynyt.

– Nämähän on tyypillisiä kohteita sikäli, että sitten kun se sattuu kohdalle, niin se sattuu kohdalle.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 4. heinäkuuta kello 23:een asti.

Lue myös:

Moni kakkoskodista kiinnostunut helsinkiläinen unelmoi pienestä talosta veden äärellä

Kysyimme, mitä tarvittaisiin, että suomalaiset muuttaisivat maalle - saimme 963 vastausta: työ on ykköstoive, yksinäisyys ja ihmisten asenteet pelottavat

Saimaan kanavaa pitkin kulki rahtialus ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Venäjä aloitti sodan Ukrainassa.

Waterway-niminen rahtilaiva ajoi mereltä kanavaa pitkin kohti Suomea perjantaiaamun ja iltapäivän välisenä aikana. Alusten luotsauksesta vastaavan Finnpilot Pilotage oy:n mukaan Waterway on menossa hakemaan sellulastia Joensuusta.

Yhtiön kaksi luotsia astuivat alukseen iltapäivällä kanavan Venäjän-puoleisessa osassa Juustilassa. Laiva ylitti Suomen ja Venäjän välisen rajan hieman kello 17 jälkeen.

– Tehtävää lähti hoitamaan poikkeuksellisesti kaksi luotsia, kertoo Finnpilotin toimitusjohtaja Kari Kosonen.

Hänen mukaansa luotsauksessa varauduttiin yllättäviin tilanteisiin, koska rahtiliikenne on ollut kokonaan pysähdyksissä kanavan jäätyä talvitauolle tammikuun lopussa.

Vakuutusten kallistuminen nosti rahdin hintaa

Waterway on rekisteröity Karibianmerellä sijaitsevan Saint Vincent ja Grenadiinit -saarivaltion lipun alle.

– Tietojemme mukaan tämä alus ei ole käynyt Saimaalla aiemmin. Ainakaan se ei ole kulkenut Saimaalla tällä nimellä aiemmin, kertoo Finnpilotin toimitusjohtaja Kari Kosonen.

Aikataulun mukaan Waterwayn on määrä olla Joensuussa huomenna lauantaina.

Liikenne- ja viestintäministeriö viestittää sähköpostitse, että vielä on liian varhaista arvioida, tuleeko rahtiliikenne kanavassa vilkastumaan.

Ministeriö muistuttaa, että Saimaan kanavan toiminta ei ole ollut sodan vuoksi keskeytyksissä, vaan liikennöitsijät ovat itse pidättäytyneet kanavan käytöstä. Ministeriö arvioi liikenteen normalisoituvan vasta, kun lastien ja alusten vakuutukset ovat sellaisella tasolla, että liikenne on kannattavaa.

Korvaavat reitit ovat jo käytössä

Toimitusjohtaja Kari Kosonen Finnpilot oy:sta toivoo, että Waterwayn kulku kanavassa toimisi luottamusta herättävänä esimerkkinä varustamoille niin, että kanavaan uskaltautuisi useampiakin aluksia.

Yhtiö on joutunut lomauttamaan osan Saimaalla työskentelevistä vajaasta 40 luotsista kanavan hiljentyneen liikenteen vuoksi.

Kosonen ei kuitenkaan ole kovin toiveikas, että liikenne lisääntyisi vielä kuluvan kesän ja syksyn aikana.

– Lastinantajat ovat jo rakentaneet logistisia ketjuja muiden satamien varaan. Meillä ei ole tiedossa, miten nopeasti näihin jo tehtyihin sopimuksiin on ylipäätään mahdollista tehdä muutoksia, Kosonen pohtii.

Kahta henkilöä kuljettanut vesijetti kaatui eilen lauantaina kovassa vauhdissa Helsingin edustalla, Vasikkasaaren ja Koivusaaren välissä, ja toinen kyydissä ollut, nuori mies, loukkaantui. Hänet toimitettiin sairaalahoitoon.

Vesijetillä ajettiin aaltoon veneväylän vierellä. Jetin kaatuessa molemmat kyydissä olleet sinkoutuivat veteen.

Poliisin mukaan vastaavia läheltä piti -tilanteita on ollut viime viikkoina Helsingin vesialueilla useita.

Yle Uutiset uutisoi viime keskiviikkona, kuinka vesijetteilijät temppuilivat vaarallisesti Tallinnan-laivan peräaalloissa. Merivartiosto varoitti jo tuolloin ilmiöstä.

Myös poliisi muistuttaa, että vesillä liikkuessa turvallisuudesta ja vesiliikennesäännöistä on pidettävä huolta. Poliisin mielestä moni vesijettien eli vesiskoottereiden vuokraaja ei ymmärrä, että vesiliikenneajoneuvot eivät ole leluja, vaan niillä voi saada aikaan vakavaa vahinkoa.

− Vesijetit ovat äärimmäisen tehokkaita, ja niillä pääsee todella kovaa. Harvalla riittävät taidot niiden kuljettamiseen kovassa vauhdissa, ja tilanteet ovat hengenvaarallisia, ylikonstaapeli Panu Kanniainen venepoliisista muistuttaa tiedotteessa.

Poliisin mukaan on vain ajan kysymys, milloin vastaavissa onnettomuuksissa käy pahin mahdollinen.

Lauantain pelastustehtävää johti Merivartiosto. Poliisi tutkii tapausta muun muassa liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

Lue myös:

Katso, kuinka vesijetteilijät temppuilevat Tallinnan-laivan peräaalloissa – merivartiosto vahvistaa vaarallisen ilmiön yleisyyden

Norjan yleisradioyhtiö NRK on selvittänyt laivaliikennettä pohjoisilla alueilla, joissa merenalaiset tietoliikennekaapelit vaurioituivat toistaiseksi tuntemattomista syistä. Ensimmäinen vaurioitumisista tapahtui viime vuoden alkupuolella, toinen vuodenvaihteessa.

Kaapeleiden salaperäisistä katoamisista ja tietoliikenteen katkeamisista uutisoi Suomessa Yle viime talvena. Myös tahallisen toiminnan epäilyistä kerrottiin.

NRK:n selvitys troolareiden liikkeistä perustuu Norjan merenkulkulaitoksen keräämiin laivojen AIS-järjestelmän tietoihin. Järjestelmän avulla voidaan selvittää alusten tarkat liikkeet.

AIS on satelliittiseurantaan perustuva automaattinen järjestelmä, joka kerää ja välittää laivan tunnistustiedot, sijainnin, liikkeet ja nopeuden.

Laivoilla on samankaltaiset transponderit kuin lentokoneilla. Lähettimien välittämän tiedon avulla voidaan selvittää alusten tarkat liikkeet.

Vesterålenin kaapeli tieteen ja tiedustelun palveluksessa

Pohjois-Norjan rannikolla, Vesterålenin saariston edustalla olevan tutkimuskaapelin tietovirta katkesi äkisti 3. huhtikuuta 2021.

Myöhemmin paljastui, että Norjan merentutkimuslaitoksen 4,2 kilometriä pitkä ja useita tonneja painava kaapeliosuus katosi merten syvyyksissä salaperäisellä tavalla.

Kaapelin tehtävänä on välittää tutkijoille tietoja meren syvyyksistä muun muassa vaeltavista sei- ja turskaparvista.

NRK:n mukaan Norjan puolustusvoimien tutkimuslaitos seuloo tutkimuskaapelin tallentamasta aineistosta tiedustelun kannalta kiinnostavat tiedot. Niihin kuuluvat esimerkiksi sukellusveneiden äänet, joita voidaan käyttää alusten tunnistamisessa.

Tutkimuskaapelin katoamisen aikaan pääsiäisenä alueella oli vain venäläisiä kalastusaluksia, osoittaa NRK:n selvitys.

AIS-järjestelmän tiedot osoittivat venäläisen Saami-nimisen troolarin ylittäneen Vesterålenin tutkimuskaapelin silloin, kun yhteys katkesi ja kaapeli katosi. Kadonnut kaapeli löydettiin puoli vuotta myöhemmin 11 kilometrin päässä sen alkuperäisestä sijaintipaikasta.

Saami-troolarin edustaja vastasi NRK:lle aluksen olleen alueella ja varoneen tiedossa ollutta kaapelia. Edustajan mukaan oli epätodennäköistä, että kaapeli olisi tarttunut troolariin.

Huippuvuorten satelliittikaapeli välittää satelliittien tiedot maailmalle

Kolme Vesterålenin merialueella kaapelin katoamisen aikaan olleista venäläisaluksista oli myös kuukausia myöhemmin Huippuvuorten vesillä, kun siellä rikkoontui toinen kahdesta merenpohjan satelliittikaapelista tuntemattomasta syystä 7. tammikuuta 2022.

NRK:n mukaan nämä kolme venäläisalusta olivat Sevryba, Yagry ja Vitus Bering. Lisäksi alueella oli muita venäläistroolareita.

NRK:n jutussa kerrotaan, että Huippuvuorten satelliittikaapelin vaurioitumispäivänä ja seuraavana päivänä venäläinen troolari Melkart 5 ylitti kaapelin peräti 20 kertaa.

Venäläistroolareiden edustajat ovat kiistäneet NRK:lle, että niillä olisi mitään tekemistä kaapelivaurioiden kanssa. Niiden mukaan kaapelia on varottu ja kalastus on ollut laillista.

Varustamon mukaan Melkart ja muut alukset vastasivat Norjan rannikkovartioston kysymyksiin kaapelista ja vastaus oli hyväksytty.

Norjalainen troolausasiantuntija ihmettelee vilkasta ajelua kaapeleiden päällä

– Kaapelit on merkitty Norjan merikarttoihin, ja troolarit varovat niitä, kertoo NRK:n haastattelema meritroolauksen asiantuntija Roger B. Larsen, joka tutkii Tromssan yliopistossa kalastustekniikoita.

Larsen ihmettelee, miksi venäläiset kalastusalukset ovat kalastaneet kaapeleiden kohdalla.

– Täysin käsittämätöntä, että joku troolaisi merikaapeleiden yli noin. On epätavallista, että jotkut alukset ovat troolanneet näiden kaapeleiden päällä toistuvasti, sanoo Larsen.

Kalastus kaapeleiden päällä ei ole kiellettyä, mutta asiantuntijan mukaan sitä on aina vältetty, koska trooli voi tarttua kaapeliin.

Norjan poliisi vaikenee, Venäjän lähetystö pahoitti mielensä

Norjan tiedustelupalvelu on jo aiemmin varoittanut Venäjän kehittävän hyökkäyskykyään vedenalaisia laitoksia vastaan Atlantilla ja tämä on vakava uhka merenalaisille kaapeleille.

Norjan poliisi piti talvella mahdollisena, että kaapelivaurioiden syynä on ihmistoiminta eivätkä luonnonvoimat.

Poliisi tai muutkaan viranomaiset eivät ole kommentoineet NRK:n selvitystä tai siinä esiin tulleita tietoja venäläistroolareiden liikkeistä. Viranomaiset vetoavat tietojen arkaluontoisuuteen.

Venäjän Oslon lähetystön vastauksessa NRK:lle syytetään, että norjalaismedia on jo pitkään perusteettomasti mustamaalannut kaikkea mahdollista Venäjään liittyvää.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 4.7. kello 23 saakka.

Lähteenä käytetty NRK:n juttu:

Russiske trålere krysset kabler i Vesterålen og Svalbard før brudd – Nordland

Lue myös:

Norjan tietoliikennekaapelin yhteys Huippuvuorilta mantereelle katkesi – Norjassa pelätään, että merikaapeleihin kohdistuu sabotaasia

Norjan poliisi: Huippuvuorten merikaapelin yhteysongelmien taustalla ihmistoiminta

– Välillä, kun tuolla kaupungilla liikkuu, tulee ihan Zombieland mieleen tiettyjen alueiden osalta. Ihmiset kävelevät silmät lautasina ja ihan sekaisin.

Näin Tampereen kaupunkikuvaa kuvailee Tampereen poliisilaitoksen rikoskomisario Ari Luoto. Huumetilanne kaupungissa on hänen mukaansa yksinkertaisesti todella huolestuttava.

Vaikka huumausainerikosten määrä poliisin tilastoissa on laskenut vuosi vuodelta, on totuus toinen. Huumeita myydään, sekä käytetään kaupungissa runsain mitoin – niin paljon, etteivät poliisin resurssit riitä pysymään perässä.

Suurin syy siihen on huumausaineiden helppo saatavuus ja myyjien lisääntyminen. Kun ennen huumausaineiden myynti oli muutaman rikollisjärjestön hyppysissä, nyt periaatteessa kuka tahansa voi ostaa ja tilata huumeita verkon kautta ja alkaa kauppiaaksi.

– Kentältä kuulee sitä, että jos vain hetkeksi pysähtyy auton kanssa jonnekin keskustaan, näkee lähettyvillä heti huumekauppaa. Se kertoo ongelman tasosta jotain.

Vaikka huumausainerikokset ovat poliisin tilastoissa hiukan laskusuunnassa, on huumausaineisiin liittyvä oheisrikollisuus, kuten ryöstöt ja pahoinpitelyt lisääntyneet.

Myyjät ja ostajat pelkäävät ryöstön uhriksi joutumista

Vaikka huumausaineet vaihtavat edelleen omistajaa vanhanaikaisesti kasvotusten, on kaupankäynti muilta osin siirtynyt verkkoon.

Pirkanmaalla ja erityisesti Tampereella huumausaineiden myynti-ilmoitukset pimeässä verkossa ovat suurehkoja valtakunnallisestikin: noin 1 500 ilmoitusta viikossa. Ilmoitusten määristä ei kuitenkaan yksistään voida vetää suoria johtopäätöksiä esimerkiksi myytävien huumausaineiden määristä tai myyjien lukumääristä.

– Helsingin jälkeen Tampere tulee hyvänä kakkosena myynti-ilmoitusten määrissä. Ja myytävien aineiden kirjo on kaiken kattava, Luoto kertoo.

Myös tavat kuljettaa huumausaineita maahan ovat Luodon mukaan muuttuneet. Ennen niitä kuljetettiin pääosin laivoilla ja rekoilla, nyt yhä useammin suoraan postin kautta tai pienemmät myyjät lentävät itse ulkomaille hakemaan aineita.

– Myyjiä tulee Tampereelle ympäri Suomen. He saattavat majoittua tänne viikonlopuksi ja laittaa kioskin pystyyn.

Huolestuttava suunta Tampereen huumetilanteesta on Luodon mukaan se, että sekä käyttäjät että myyjät ovat yhä nuorempia. Myös eräänlainen "jengiytyminen" on lisääntynyt.

Luoto kertoo nuorista koostuvista kaveriporukoista, jotka liikkuvat Ratina-Keskustori-akselilla ja joiden toimintaan liittyy väkivalta, ryöstöt ja huumausaineet. Hän epäilee, että vanhemmat käyttävät nuoria myös huumeiden levittäjinä.

– Ennen vanhaan oli olemassa tietynlaiset arvot: huumeita ei myyty lapsille. Se myytti on murrettu jo kauan aikaa sitten. Nykyään puhuu pelkkä raha.

Huumemaailma on muuttunut Luodon mukaan myös entistä väkivaltaisemmaksi.

Viime syksynä tapahtui useampi törkeä väkivallanteko, jotka liittyivät huumausainekauppoihin: ostajat ja myyjät yrittivät teräasein puolin ja toisin ryöstää toisen osapuolen.

Myyjien ja ostajien välillä häilyykin nykyään Luodon mukaan epäluulon kehä. Ikinä ei voi tietää, aikooko myyjä tai ostaja ryöstää väkivalloin.

– Sitten siellä on aseet ja omat tukihenkilöt mukana. Että jos tilanne jollain tavalla eskaloituu, niin ei kävisi itselle huonosti. Se myös mahdollistaa ylilyönnit.

Hoitoon hakeutuneiden määrä lisääntynyt sadoilla

Alati paheneva huumetilanne näkyy Tampereella myös päihdehuollossa. Viime vuosina hoitoon hakeutuneiden määrä on ollut nousujohteinen.

Esimerkiksi vuonna 2017 katkaisu-, vieroitus- ja laitoshoidossa oli yhteensä 482 ihmistä, kun vuonna 2020 hoitoon hakeutuneita oli 701. Viime vuonna määrä laski 619:een.

Tampereen kaupunkia on kritisoitu siitä, kuinka vaikeaa päihdehoitoon on päästä.

Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden vs. palvelupäällikkö Heli Norolahti arvelee kritiikin johtuvan järjestelmän monimutkaisuudesta, jota on nyt kuitenkin pyritty kehittämään.

– Olemme myös helpottaneet hoitoon ohjausta, niin että eri alan sote-ammattilaiset pystyvät ohjaamaan apua tarvitsevan päihdepalveluihin.

Käytännössä hoitopolku menee niin, että päihdehoitoon hakeutuva aloittaa hoitopolkunsa perusterveydenhuollosta, eli omalta terveysasemaltaan.

Yksi väylä avun piiriin on ottaa yhteyttä avohuumehoidon yksiköihin, eli päihdepalveluyksikkö Breikkiin tai A-klinikan huumehoidon avopalveluihin.

– Hoitoon pääsee yksilöllisen tarpeen mukaan. Kiireellinen hoito järjestetään terveydenhuollon arvioimana välittömästi. Muu päihdehoito järjestetään hoidon tarpeen arvioinnin valmistuttua.

Norolahti kertoo, että käytännössä hoitoon pääsy toteutuu nopeimmillaan parissa päivässä. Sitä hän ei osaa sanoa, kuinka kauan siihen voi enimmillään mennä.

Erityisesti lapsia, heidän tekemisiään verkossa ja sitä, missä he kulkevat, pitäisi seurata paremmin. Ari Luoto

Päihdekuntoutusta voidaan toteuttaa avohoitona tai laitoshoitona. Laitoshoitoyksikköjä kaupungilla on yhteensä 15. Niistä 14 ostopalveluina, joita käyttävät myös muut kunnat. Norolahti ei avaa, kuinka monta laitoshoitopaikkaa yksiköissä tarkalleen on.

– Ostopalveluissa tehdään puitesopimuksia, jossa Tampere ei sitoudu tiettyyn paikkamäärään. Hoitoon pääsee siis tarpeen mukaan.

Vuonna 2017 Tampereen kaupungin päihdehuollon laitoshoidon hoitovuorokaudet olivat yhteensä 5 957 ja viime vuonna 10 951.

Kasvavia asiakasryhmiä kaupungin päihdepalveluissa ovat Norolahden mukaan nuoret aikuiset sekä henkilöt, joilla on päihderiippuvuuden lisäksi mielenterveysongelmia.

Mielenterveysongelmat ovat Norolahden mukaan yleisiä henkilöillä, joilla on päihderiippuvuus. Monen päihderiippuvuuden takana voi olla se, että ihminen on lähtenyt lääkitsemään omaa pahaa oloaan päihteillä.

– Tällaiset kaksoisdiagnoosin omaavat henkilöt haastavat meidän palvelujärjestelmää. Että saataisiin heillekin järjestettyä riittävät ja tarkoituksenmukaiset palvelut.

“Kuvitellaan että huumekaupalla tehdään nopeasti isot rahat ja se on jotenkin hienoa”

Päihteet ja niistä koituvat ongelmat ovat Norolahden mukaan ison kaupungin ongelmia, jotka vaativat Tampereella paljon työtä. Päihdehuollon puolelta se tarkoittaa muun muassa hoitopolkujen vahvistamista entisestään sekä ennaltaehkäisevää työtä ja kynnyksettömiä palveluita.

Myös rikoskomisario Luoto on samoilla linjoilla. Ongelmiin pitäisi puuttua varhaisessa vaiheessa.

– Erityisesti lapsia, heidän tekemisiään verkossa ja sitä, missä he kulkevat, pitäisi seurata paremmin.

Huumekaupan tyrehdyttäminen ei tule onnistumaan Luodon mukaan ihan heti, jos koskaan. Ainakaan nykyisillä resursseilla. Aina, kun yksi myyntiväylä saadaan suljettua, seuraava on jo auki. Viimeaikaisilla poliisin suurehkoilla takavarikoilla saadaan markkinoita Luodon mukaan ainakin hetkellisesti kuitenkin hiljentymään.

– Jos nuoret vain pysyisivät aineista erossa. Se on haastavaa, koska siihen liittyy monelle tietynlainen gloria. Kuvitellaan että huumekaupalla tehdään nopeasti isot rahat ja se on jotenkin hienoa. Totuus on kuitenkin hyvin toisenlainen.

Minkälaisia ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 2.7. kello 23:een asti.

Lue myös:

Tampereen kaduilta ei ole ikinä takavarikoitu niin paljon amfetamiinia kuin koronavuonna 2020 – huumeidenkäyttäjä kertoo, mikä jää tilastoista piiloon

Reseptilääkkeiden urkkimista ja takaa-ajoa – Tampereen Yliopiston Apteekki selvittää Facebookissa leviäviä väitteitä ja tehostaa valvontaa

Katusoitto on osa kesäkaupungin viehätystä. Siitäkin huolimatta, että yhä harvempi meistä enää kantaa taskussaan kolikoita, joita heittää musikantin kadulla auki olevaan soitinkoteloon tai huopahattuun.

Kokkolasta kotoisin oleva kitaristi Niko Riippa on soittanut yhtyeensä Wentus Blues Bandin kanssa jo 36 vuoden ajan. Hän oli vain 14-vuotias, kun yhtye perustettiin.

Wentus Blues Band on julkaissut melkein 20 albumia ja tehnyt tuhansia keikkoja, mutta yhtye on soittanut myös kadulla.

– Ollaan monestikin Wentuksen kanssa tehty katukeikkaa, yleensä melkein akustisesti, viimeksi Kööpenhaminassa, Niko Riippa kertoo.

Häntä katusoittamisessa kiinnostaa haaste saada ihmiset pysähtymään ja kuuntelemaan.

– Jos olet tarpeeksi hyvä kadulla, silloin osaat soittaa, Niko Riippa sanoo.

Pienimuotoiseen katusoittoon ei tarvita lupia

Vastausta kysymykseen, kuinka paljon Suomessa on katusoittajia, on liki mahdoton löytää. Varsinkin sen jälkeen, kun kaduilla ja toreilla musisoinnin lupaviidakkoa karsittiin muutama vuosi sitten.

Katusoittolupia, niin kuin muitakin musiikkitapahtumien lupia, myöntää musiikin tekijöiden, säveltäjien ja kustantajien tekijänoikeusjärjestö Teosto.

Pienimuotoinen tai lyhytkestoinen katusoitto on sisältynyt vuoden 2019 alusta Teoston ja Kuntaliiton tekemään musiikinkäyttösopimukseen.

Satunnaiseen katusoittoon ei siis tarvitse ostaa musiikinkäyttölupaa erikseen.

Koska kunnat eivät maksa katusoittajille esityskorvausta, soittajien ei tarvitse tehdä pienimuotoisesta katusoitosta esitysilmoituksia. Toisaalta Teosto ei myöskään maksa siitä muusikoille esityskorvauksia.

Jos katusoitto on ammattimaista, tai vähintäänkin usein toistuvaa, katumuusikon pitää hankkia musiikinkäyttölupa.

Erityisellä Kymppiluvalla saa järjestää kalenterivuoden aikana yhteensä 10 tapahtumaa, joissa kussakin on enintään 200 kuulijaa. Lupaa ei ole sidottu tiettyyn esityspaikkaan.

Jos esiintymisiä on sitäkin enemmän tai kyseessä on isompi tapahtuma täytyy hankkia Tapahtumalupa, joka antaa oikeuden esittää live-musiikkia, äänitemusiikkia tai vaikka karaokea kaiken kokoisissa kertaluontoisissa tapahtumissa, joita voivat olla esimerkiksi konsertit, festivaalit, näyttelyt ja messut.

Katusoitto on enimmäkseen luvatonta, luvan kanssa

Koronavuosien jälkeen musiikkitapahtumia on tänä kesänä valtava määrä. Ruuhkaisimpana lauantaina, 16. heinäkuuta, käynnissä on yli 30 tapahtumaa samaan aikaan.

– Tämä on kaikkien aikojen tapahtumakesä, sanoo Teoston viestintä-, markkinointi- yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura.

Erilaisia tapahtumalupiakin on siis haettu paljon, mutta Teoston lupatiedostoista ei valitettavasti näe, onko lupa ostettu nimenomaan katusoittoa varten.

– Nopealla vilkaisulla tältä vuodelta löytyi vain kolme eri kokoonpanoa, jotka ilmoittavat olevansa katusoittajia ja ovat luvan ostaneet. Vaikuttaisi siltä, että suurin osa katusoittajista luottaa kaupungin lupaan, Vappu Aura toteaa.

Viime vuonna Tapahtumalupia myytiin katusoittajille parisenkymmentä.

He ovat siis ammattimaisempia katusoittajia, jotka soittavat myös enemmän itse säveltämiään kappaleita, joten soitosta kertyvät korvaukset tulevat heille itselleen.

– Saattaa itse asiassa olla, että korona-aikana katusoitto oli työttömiksi joutuneilla muusikoilla yleisempää, kun muita keikkoja ei juuri ollut, Aura pohtii.

"Musikaaliset soittajat, tervetuloa!"

Katusoittajiin suhtaudutaan kaupungeissa varsin myönteisesti.

Musikanttien katsotaan elävöittävän keskustoja ja luovan tunnelmaa aikoina, jolloin monen kaupungin palvelut pakenevat taajamien laitamille.

Esimerkiksi Kokkolassa kaupunkikeskustan kaupan ja palveluiden kehittämistyötä tekevän City Kokkolan toiminnanjohtaja Kari Moilanen ottaa muusikot avosylin vastaan.

– Tervetuloa kaikki musikaaliset soittajat Kokkolan keskustaan esiintymään! Moilanen toivottaa viitaten reilun vuosikymmenen takaisiin aikoihin, jolloin Kokkolassa ruvettiin rajoittamaan katusoittoa.

2000-luvun alussa kovin vähäisellä soittotaidolla varustetut ulkomaalaiset levittäytyivät eri puolille Suomea. Osa heistä soitti kävelykaduilla, toiset asettuivat markettien ja jopa pankkiautomaattien läheisyyteen soittimineen.

City Kokkolan mukaan he keskittyivät silloin kerjäämiseen varsinaisen musisoinnin sijaan.

Nykyään kaikki halukkaat katusoittajat ja jopa isommat kokoonpanot pääsevät halutessaan soittamaan kaupungin keskustaan ja puistoihin. Sähköäkin on tarvittaessa saatavilla.

– Meillä on sähköpisteitä kävelykeskustan lisäksi muun muassa Länsipuistossa ja Naakkapuistossa. Siitä ei jää musisointi kiinni, Kari Moilanen lupaa.

Helsingin kaupunki on vähän Kokkolaa tiukempi katusoiton suhteen. Soittajiakin on tietysti pääkaupungissa tarjolla paljon Kokkolaa enemmän.

Helsingissäkään katusoittoon ei tarvitse viranomaisten lupaa, mutta kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä sähköinen äänen vahvistaminen katusoitossa ulkoista virtalähdettä käyttäen on kielletty.

Myös järjestyslaki kieltää häiritsevän metelöinnin, johon Helsingin kaupungin mukaan myös katusoitto joissakin tapauksissa voidaan rinnastaa.

Katusoitolla on pitkä historia

Kaikki katusoittajat eivät välttämättä ole instrumenttinsa huippuosaajia, vaikka eivät kerjäläisiä olekaan. Toisaalta, kävelykaduilla ja aukioilla saattaa välillä törmätä suoranaisiin virtuooseihin.

Katusoiton perinteet ulottuvat Suomessakin reilusti yli sadan vuoden taakse.

Matti Mantila kirjoitti vuonna 2021 Laulu ottaa kantaa -sivuston blogitekstissään, että suomalaisen katusoiton juurien voidaan katsoa olevan pohjalaisessa pelimannikulttuurissa.

Varsinaisia ensimmäisiä katuartisteja olivat Mantilan mukaan italialaiset posetiivarit, jotka ilmestyivät suomalaisiin kaupunkeihin 1800-luvun loppupuolella.

Harmonikka, viulu ja jopa kantele olivat aikoinaan suosituimmat katusoittoinstrumentit. Edelleen kuulee viulua ja varsinkin harmonikkaa, mutta useimmin kaduilla soi tätä nykyä kitara.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 4. heinäkuuta kello 23:een asti.

Lisää aiheesta:

Aleksi ja Jussi kiersivät Eurooppaa katusoittajina, mutta heille nyrpistettiin nenää – Suomessa Ursus Factory on saanut maan parhaan livebändin maineen

Helsinki ei vaadi lupia katusoittoon, eikä Teosto valvo – kaupunki vetää tasokkaita soittajia Pietarista saakka

Wentus Blues Bandin Family Meeting: 20 vuotta suomibluesia, legendoilla maustettuna

Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi 24. kesäkuuta yleisen aborttioikeuden, joka on ollut voimassa vuodesta 1973 saakka.

Suomen nykyinen aborttilaki on lähes samalta ajalta. Se on ollut voimassa vuodesta 1970. Suomessa tehtävien aborttien määrä on vähentynyt selvästi jo pidemmän aikaa, mutta millainen tilanne oli sitä ennen?

Tässä jutussa kerromme, millainen on aborttien ja aborttilainsäädännön historia Suomessa aina 1700-luvulta nykylain voimaantulon asti.

1700-luvulla turvauduttiin rohtoihin ja fyysiseen työhön

– Niin kauan kuin historiaa on ollut, erilaiset rohdot ja myrkyt ovat olleet yksi tapa ainakin yrittää tehdä abortteja, kertoo Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen. Hän on tutkinut 1700-luvun kätilöiden historiaa teoksessaan Ujostelemattomat – Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa.

Erilaisten kasvien syöminen ei aina toiminut, mutta niiden teho tunnettiin ja tunnustetaan edelleenkin. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean verkkosivuilla on listaus kasveista, joilla on abortoivia vaikutuksia.

Vainio-Korhosen mukaan rohtojen lisäksi myös raskas työ tai korkealta pudottautuminen olivat keinoja raskauden keskeytykseen 1700-luvulla.

Aborttien teko oli rikos, mutta raskauden etenemistä ei ymmärretty vielä täysin eikä abortista siksi aina rangaistu.

– Koko yhteiskunta oli sitä mieltä, että abortista oli kyse vasta, kun sikiö oli saanut sielun.

Vainio-Korhosen mukaan sikiö sai sielun ja heräsi henkiin aikalaisten mukaan siinä vaiheessa, kun odottava äiti alkoi tuntea sen liikehdinnän kohdussaan.

Vainio-Korhosen tutkimissa 1700- ja 1800-luvun oikeudellisista asiakirjoista ei ole löytynyt juurikaan aborttioikeudenkäyntejä. Vain yhden hän muistaa.

– Raskaana olevan naisen Turun akatemiassa opiskellut veli hankki ystävänsä kanssa elohopeaa siskolleen sikiön lähettämiseksi.

Veli ja ystävä saivat tuomion, sillä myrkky oli hankittu abortoivaksi lääkkeeksi.

1800-luvulla lääketiede kehittyi – samoin abortit

1800-luvun aikana lääketieteen kehittyessä hedelmöittymistä sekä raskauden etenemistä alettiin ymmärtää paremmin.

Tämän jälkeen sikiö osattiin lähdettää myös mekaanisin välinein eikä vain rohdoin.

Aikalaiset tutkimukset paljastivat, että sikiölle ei tapahdu mitään yhtäkkistä muutosta raskauden aikana, vaan lapsi kehittyy koko raskauden ajan.

Tämä muutti myös suhdetta aborttiin. Toimenpidettä alettiin pitää lähtökohtaisesti rikoksena, tehtiinpä se missä kohtaa raskautta vain. Lainsäädännössä raskauden keskeytys nähtiin lapsenmurhana.

Lapsenmurhasta rangaistiin ankarasti, vaikka kyse ei välttämättä ollut raa’asta teosta. Rikoksesta saatettiin esimerkiksi tuomita äiti, joka oli jättänyt vastasyntyneen vaille hoitoa. Vielä 1700-luvulla lapsenmurhasta tuomittu sai maksaa teosta hengellään, mutta seuraavalla vuosisadalla rangaistus oli kaksi vuotta vankeutta.

– Lapsenmurha oli epätoivoinen keino ratkaista lapseen liittyvä ongelma yhtälailla kuin aborttikin, Vainio-Korhonen toteaa.

Vainio-Korhonen arvioi, että raskauden keskeytyksiä hakivat eniten epätoivoiset, nuoret ja turvattomassa asemassa olevat naiset, joilla ei ollut sosiaalisia turvaverkostoja.

Sikiön lähdettäminen kirjattiin vuoden 1889 rikoslaissa lapsenmurhan alle. Sikiön vahingoittaminen tai siitä eroon pääseminen oli rangaistava teko siinä missä syntyneen lapsen tappo.

1900-luvun alussa perheenäitien arki huolestutti

Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Hilja Pärssinen teki vuoden 1910 valtiopäiville esityksen lapsenmurhaa koskevien pykälien muuttamisesta ja rangaistusasteikon lieventämisestä.

– Sikiönlähdetys oli tässä esityksessä mukana, kertoo Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Ilpo Helén.

Hän on tutkinut väitöskirjassaan suomalaista aborttilainsäädäntöä.

Helénin mukaan abortista tuli Suomessa väestöpoliittinen kysymys ja yhteiskunnallinen ongelma 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Alkaneen keskustelun taustalla oli naimisissa olevien perheenäitien hätä.

– Työläisnaisten keskuudessa puhuttiin, että jos vielä neljännen lapsen synnyttää, niin perheen talous ei kestä, äidin voimat eivät riitä ja perhe saattaa hajota, Helén kiteyttää.

Ammattitaidottomien tekemät abortit huolestuttivat lääkäreitä.

– Ilmiö oli epäsuotuisa. Samalla oli valtava huoli siitä, että naiset eivät halua synnyttää. Ja samalla lääkärit ja gynekologit huomasivat, että puoskareiden tekemät abortit tekivät naisista hedelmättömiä, Helén kertoo.

Lääkärit alkoivat tuoda asiaa yhä enemmän esille yhteiskunnallisena ongelmana.

Aborttilaki vuonna 1950 vastasi lääkäreiden tarpeeseen

Ensimmäinen aborttilaki Suomessa tuli voimaan vuonna 1950.

Se salli abortin vain jos sikiö oli vammainen, jos raskaana oleva oli alle 16-vuotias, tai jos synnytys vaarantaisi naisen hengen tai terveyden. Raiskauksesta tai insestistä raskaaksi tullut saattoi saada laillisen abortin vain, jos oli tehnyt rikosilmoituksen asiasta.

– Lääkärit ottivat abortin omalle tontilleen. Laki siirsi raskauden keskeytyksen lääketieteellisen asiantuntijuuden piiriin ja harkinnan alle, Ilpo Helén kertoo.

Hänen mukaansa liberaalisti ajattelevat lääkärit saattoivat auttaa hädässä olevia naisia ja keskeyttää raskauden lain suomin oikeuksin.

Laki ei kuitenkaan ratkaissut asiaa. Vaikka lääkärit saivat tehdä abortin laillisesti, kurinpito ja kontrolli niiden tekemiseen oli iso, ja laittomia abortteja tehtiin edelleen.

1960-luvun liikehdintä kirvoitti keskustelut vapaammasta aborttilaista

1960-luvun naisen aseman muutos sekä vapaammat keskustelut sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta herättivät kritiikkiä myös aborttilakia kohtaan.

Aborttikeskustelu vuosikymmenen puolivälissä nosti esiin lapsen oikeuden syntyä haluttuna sekä naisen vapauden päättää asiasta, joka vaikutti suuresti hänen elämäänsä.

Ehkäisypillerien tulo markkinoille oli vastaus vapaampaan sukupuolielämään, mutta niiden hankkiminen yksityislääkäriltä tai kondomien pyytäminen apteekista tiskin takaa saattoi olla nuorelle ylivoimainen tehtävä.

Vuonna 1965 Ylen Ajankohtainen studio -radio-ohjelma avasi keskustelun laittomista aborteista ja vuonna 1950 säädetyn lain epäoikeudenmukaisuudesta.

Ylen Elävästä arkistosta voit katsoa ja kuunnella 1960-luvun keskusteluja abortista:

• Aborttia vastustettiin 1960-luvulla moraalittomuutena ja murhana
• Ylen aborttiohjelma nostatti mielipidevyöryn

Vuonna 1969 perustetun Seksuaalipoliittinen yhdistys Sexpon tavoitteena oli edistää tasapainoista ja oikeaan tietoon perustuvaa seksuaalielämään Suomessa. Sexpon tarkoituksena oli kumota vanhoilliset seksuaalisuutta kahlitsevat lait. Tähän kuului myös tiukka aborttilaki.

Vaikka yleinen mielipide alkoi olla kypsä uudelle aborttilaille, keräsi aihe myös jyrkkää vastustusta. Eduskunnassa pidettiin puheenvuoroja kansan moraalin romahtamisesta ja avioliiton tuhosta.

Uusi laki hyväksyttiin vuonna 1970. Nyt, yli 50 vuotta myöhemmin, Suomen aborttilainsäädäntö näyttäisi olevan muutoksen edessä. Helsingin Sanomat uutisoi maanantaina, että kansalaisaloite vanhentuneen aborttilainsäädännön uudistamiseksi etenee mitä luultavimmin eduskunnassa täysistuntoon päätettäväksi ensi syksynä.

Lue myös:

Suomi on Pohjoismaiden outo lintu raskaudenkeskeytyksissä: vähiten abortteja, tiukin lainsäädäntö

Yhdysvaltain aborttikiista on paljon enemmän kuin kiista abortista – nyt se on tullut hetkeen, jota on odotettu ja pelätty vuosikymmenet

Lue myös:

Weekend Festival alkoi tänään kahden vuoden tauon jälkeen – artistijärjestelyt menivät uusiksi vielä viime metreillä: "Ei voi olla tämmöistä karmaa"

Rankkasateet ovat aiheuttaneet tuhoisia tulvia Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa, jossa tulvi viimeksi maaliskuussa.

Jokien ja patoaltaiden vedenpinta on noussut nopeasti, joten tilanteen pelätään voivan pahentua äkillisesti Australian väkirikkaimmassa osavaltiossa.

Australian yleisradioyhtiö ABC kertoi sunnuntaina, että tuhansille ihmisille on annettu evakuointimääräys. Asukkaita on varoitettu myös maanvyöryjen vaarasta.

Vesisateiden odotetaan jatkuvan tiistaihin asti.

Ainakin 30 ihmistä on pelastettu tulvavesien keskeltä päivän aikana. Lisäksi ainakin yksi ihminen on hukkunut tulvavesissä, kertoo paikallinen uutismedia.

Uuden Etelä-Walesin osavaltion katastrofipalveluista vastaava ministeri Stephanie Cooke varoitti sunnuntaiaamuna tilanteen voivan edetä nopeasti ja kehotti ihmisiä sen vuoksi olemaan valmiina poistumaan kodeistaan lyhyellä varoitusajalla.

Jollain alueilla satanut merkittäviä määriä

Eniten tulvista ovat kärsineet Sydneyn lisäksi etelärannikon alueet, kuten Hunter Region ja Illawarra.

Monella alueella sadetta on tullut viimeisen vuorokauden aikana yli 200 millimetriä. Illawarran alueella sadetta on tullut yli 350 millimetriä. Eniten vettä satoi Brogers Creekissä, jossa sademääräksi ilmoitettiin sunnuntaiaamuun mennessä 368 milliä.

Päivittäinen sademäärä on paikoin ylittänyt heinäkuun keskiarvon.

Maaliskuussa Australiaan julistettiin hätätila tulvien vuoksi.

Tuolloin Uuden Etelä-Walesin alueella kuoli 21 ihmistä ja yli 500 000 evakuoitiin.

Ruotsin tie kohti sotilasliitto Natoon liittymistä on kulkenut Suomen perässä vielä aiemmin tiedettyäkin tiiviimmin.

Ruotsalaisen Svenska Dagbladetin julkaisemasta laajasta reportaasista piirtyy kuva, jonka mukaan Ruotsin demarihallitus joutui melko vastahankaisestikin lähtemään Suomen Nato-kelkkaan. Lehden mukaan kaikki sen haastattelemat lähteet sanovat, että Suomi ratkaisi Ruotsin päätöksen hakea Naton jäseneksi.

– Hemmetin Suomi. Nyt meidänkin on ehkä pakko mennä mukaan [Natoon], parahti Ruotsin ulkoministeri Ann Linde 18. maaliskuuta puoluetoverilleen SvD:n tietojen perusteella.

Pääministeri Magdalena Anderssonin ja muiden demareiden pään kääntyminen Nato-asiassa tapahtui lehden tietojen perusteella noin kahdeksan viikon aikana. Viimeisten joukossa Nato-jäsenyyden kannalle kääntyi puolustusministeri Peter Hultqvist huhtikuun alkupuolella.

Pohdinta asian ympärillä alkoi heti Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta. Aluksi linjaksi valittiin, ettei Ruotsin ole järkevää muuttaa turvallisuuspolitiittista linjaansa, eli sotilaallista liittoutumattomuutta, keskellä kriisiä. Anderssonin mukaan Nato-jäsenyyden hakeminen horjuttaisi tilannetta Pohjois-Euroopassa entisestäänkin.

Sanna Marin yllätti Ruotsin demarit

Jo maaliskuun alussa Ruotsin ja Suomen päättäjien tapaamisessa ruotsalaisille kävi ilmi, kuinka vakavasti suomalaiset suhtautuvat Venäjän uhan kasvuun ja kuinka nopeasti mielipide Nato-jäsenyydestä on naapurimaassa muuttumassa.

Ruotsin demareille oli SvD:n mukaan yllätys, että Suomen demaripääministeristä Sanna Marinista syntyi vaikutelma, että jotakin olisi tapahtumassa Nato-asian suhteen. Vaikutelma ei niinkään syntynyt siitä mitä Marin sanoi, vaan siitä miten hän sen sanoi.

Lehden lähteiden mukaan ruotsalaisilla oli vaikeuksia saada tolkkua Suomen demareiden kannasta, sillä vanhat yhteydet vanhemman polven demaripoliitikkoihin johtivat erilaisiin johtopäätöksiin kuin keskustelut nuorempaa polvea edustavan Marinin kanssa.

Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön varovaisempi linja herätti ruotsalaisissa epätietoisuutta Suomen aikeista. Tässä vaiheessa elettiin maaliskuun alkupuolta, ja Ruotsin hallituksen mielestä paras vaihtoehto oli puolustusyhteistyön syventäminen Suomen kanssa.

Maaliskuun puolivälissä Tukholmassa järjestetyssä Pohjoismaisen työväenliikkeen yhteistyökomitean Samakin kokouksessa ruotsalaiset saivat jälleen huomata suomalaisdemareiden tuovan esille jäsenyyden Natossa, ja nyt SvD:n lähteiden mukaan myös pääministeri Andersson otti Nato-jäsenyyden mukaan pohdintoihin Ruotsin vaihtoehdoista.

Ruotsin maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson tokaisi tässä vaiheessa, ettei Ruotsin hallitus näytä tajuavan mitä Suomessa on tapahtumassa.

Tajuaminen tapahtui huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Keskusteluissa suomalaisten kanssa ruotsalaisille valkeni, että Nato-jäsenyys on Suomelle ainoa vaihtoehto. Tämä ratkaisi lopulta myös Ruotsin linjan, vaikka aikaa viralliseen päätökseen vielä kuluikin.

Puolustusministeri lörpötteli varomattomasti

SvD:n artikkelin perusteella Ruotsin Nato-prosessista ei puuttunut koomisiakaan käänteitä. Päätös sotilasliiton jäsenyyden hakemisesta varmistui, kun sosiaalidemokraattien puoluehallitus asettui sen taakse 15. toukokuuta.

Puolustusministeri Hultqvist lörpötteli kuitenkin lehden mukaan asiasta jo 12. toukokuuta varomattomassa puhelussa kadulla.

– On aika ennen ja jälkeen 24. helmikuuta. Emme voi jäädä ainoana jäljelle [Naton ulkopuolelle], ministeri kailotti kännykkään Tukholman keskustassa viitaten Venäjän hyökkäykseen ja muihin Pohjoismaihin.

Kun muutaman metrin päässä ministerin puhelua kuunnellut henkilö huomautti ministerille olevansa toimittaja ja kuulevansa kaiken mitä tämä puhuu, oli ministerin vastaus nopea.

– Tätä ei sitten koskaan tapahtunut, Hultqvist sanoi ennen kuin hyppäsi virka-autonsa takapenkille ja katosi paikalta.

Pääministeri Andersson sen sijaan salasi Nato-pohdintaan liittyviä asioita, jopa osalta lähimmistä työtovereistaan asioiden julkisuuteen vuotamisen pelossa.

Svenska Dagbladet kertoo artikkelin pohjautuvan haastatteluihin ja taustakeskusteluihin noin 30 poliitikon ja virkamiehen kanssa sekä Ruotsissa että Suomessa. Lisäksi lähteinä on käytetty muun muassa erilaisia asiakirjoja.

Lisää aiheesta:

Kurditaustainen ruotsalaiskansanedustaja järkyttyi Turkki-sopimuksesta: Meidät on myyty Nato-jäsenyyden takia

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys mullistaa voimasuhteet Itämerellä – asiantuntija: "Tämä todennäköisesti muuttaa Venäjän laskelmia"

Analyysi Niinistön valtiovierailusta: Pohjolan uusi alku

Ruotsi hakee Naton jäsenyyttä – pääministeri Andersson: Tuomme mukanamme sotilas- ja Venäjä-osaamista

Ruotsin perinteinen Almedalenin politiikkaviikko käynnistyi tänään sunnuntaina Gotlannin Visbyssä.

Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, pääministeri Magdalena Andersson piti avauspäivänä tiedotustilaisuuden.

Anderssonin odotettiin puhuvan tiedotustilaisuudessa Natosta ja Turkin esittämästä vaatimuslistasta.

Turkki esitti Naton huippukokouksessa Madridissa, että Ruotsin tulisi luovuttaa 73 henkilöä, joita Turkki pitää terroristisen järjestön jäseninä.

Andersson ei kertonut sunnuntaina, onko Ruotsi antanut tällaista lupausta Turkille.

Hän kuitenkin kommentoi raporttia, josta piirtyy kuva, että Ruotsi olisi lähtenyt Natoon Suomen takia.

• Lue lisää:"Hemmetin Suomi. Nyt meidänkin on ehkä pakko mennä mukaan", parahti Ruotsin ulkoministeri keväällä – lehti selvitti Ruotsin Nato-tien

Anderssonin mukaan Nato-päätös syntyi, koska Venäjän hyökkäyksen seurauksena Euroopan turvallisuus järkkyi.

– Olemme käyneet kevään ajan erittäin tiivistä vuoropuhelua Suomen hallituksen ja Suomen presidentin kanssa. Arvostan suuresti tekemäämme yhteistyötä ja myös sitä, että voimme edetä Nato-prosessissa yhdessä, Andersson kommentoi.

Andersson korosti, että Nato-asiassa ei sovi kiirehtiä ja puhui dialogin merkityksestä Suomen ja Ruotsin välillä.

Luovutuskysymys tapetilla

Aiemmin sunnuntaina Andersson korosti, että Turkin esittämään luovutuskysymykseen liittyy pitkä ja perusteellinen prosessi.

Luovutuksista vastaavat Ruotsissa viranomaiset ja tuomioistuin.

Andersson sanoi kuitenkin keskiviikkona, että Ruotsissa asuvia kurdeja ei luovuteta.

– Kenelläkään, joka ei ole tekemisissä terrorismin kanssa ole syytä huoleen, Andersson sanoi SVT:n mukaan.

– Noudatamme aina Ruotsin lainsäädäntöä. Emme koskaan luovuta Ruotsin kansalaisia, Andersson vakuutti TV4:n Nyhetsmorgon -lähetyksessä.

Almedalenia kritisoitu

Kahden vuoden koronapoikkeuksien jälkeen Ruotsin politiikan suurtapahtuman ohjelmaa on päätetty tiivistää.

Almedalenia on viime vuosina kritisoitu yhä enemmän liiallisesta paisumisesta ja viihteellistymisestä. Tänä vuonna ohjelmalle on varattu viisi päivää kahdeksan sijaan.

Avauspäivä ja päätöspäivä on varattu vain yhdelle puhujalle.

Andersson puhui sunnuntain tiedotustilaisuudessa sosiaalidemokraattien hallitusohjelmasta, joka käsittelee ruotsalaisen koulujärjestelmän päivittämistä.

Anderssonin mukaan hallitus aikoo muiden muassa esittää ehdotuksen uusien uskonnollisten yksityiskoulujen kieltämiseksi.

Päätöspäivänä puhuu ympäristöpuolueen puheenjohtaja Per Bolund. Valtiopäiväpuolueiden edustajat puhuvat muina päivinä.

Almedalenin politiikkaviikko on erityisen tärkeä tänä vuonna, sillä Ruotsissa pidetään valtiopäivävaalit syyskuussa.

Lue myös:

"Hemmetin Suomi. Nyt meidänkin on ehkä pakko mennä mukaan", parahti ulkoministeri Ann Linde keväällä – lehti selvitti Ruotsin Nato-tien

Kurditaustainen ruotsalaiskansanedustaja järkyttyi Turkki-sopimuksesta: Meidät on myyty Nato-jäsenyyden takia

Suomen, Ruotsin ja Turkin Nato-paperista taitetaan peistä vielä moneen kertaan, arvelevat Suomen kurdit

Lapin vastaanottokeskuksissa on nyt kirjoilla lähes 900 turvapaikanhakijaa tai tilapäistä suojelua hakenutta. Heistä suurin osa on Ukrainasta tulleita pakolaisia.

Kemissä Toivola-Luotolan Setlementti ry pyörittää monikulttuurikeskus Mikseriä, ja siellä on keväästä alkaen pidetty suomen kielen oppitunteja kaksi kertaa viikossa. Joukko alueen senioriopettajia otti asiakseen vapaaehtoistyönä opettaa Ukrainasta Kemiin tulleille suomen alkeita.

Kaksi kertaa viikossa pidettäville oppitunneille osallistuu tavallisesti 30-40 henkilöä. Opetuskieleksi ukrainalaiset ovat halunneet venäjän. Niin opettajat kuin monikulttuurisen työn koordinaattori Riikka Rajala kiittelevät oppilaita innokkaiksi, ahkeriksi ja täsmällisiksi. He kertoivat heti tultuaan Kemiin, että haluaisivat nopeasti oppia suomen kieltä.

– Onneksi saimme Länsi-Pohjan senioriopettajia tänne pitämään tunteja. Ihmisillä on kova halu auttaa ukrainalaisia.

Rajalan mukaan opetus on sujunut hyvin. Perusfraasit ja kohteliaisuudet on jo opittu, ja vähitellen taidot karttuvat.

– Käymme vähän läpi perusilmaisuja ja ääntämistä, ja pyrimme rakentamaan pienen sanavaraston. Tämä antaa myös valmiuksia syksyllä alkavaan varsinaiseen suomen kielen opiskeluun, kertoo opettaja Eeva-Liisa Tähtinen.

Suomen kielen alkeiden oppiminen helpottaa arkea Kemissä. Perussanasto on jo monella hallussa. Julia Horban heittää muutaman esimerkin oppimistaan sanoista:

– Minä olen Julia, kiitos, anteeksi, leipää, juustoa, paljonko maksaa.

Vaikeimpia äännettäviä Julia Horbanille ovat sanat, joissa on ä-, ö-, y- ja u-kirjaimia, ainakin jos eri vokaaleja on peräkkäin. Esimerkiksi sanat "syödä" ja "juoda" on Horbanin mielestä hankala lausua.

Suomen alkeita jo opittuaan Horban toivoisi kovasti löytävänsä maatalous- tai puutarhatöitä, sillä hän on Ukrainassa pyörittänyt maatalousyritystä.

Opettaja Kauko Kemppinen kertoo, että oppilaat ymmärtävät jo melko pitkiä kysymyksiä.

– Vastaamiseen he tosin usein tarvitsevat vielä tueksi papereita, mutta kyllä nyt jo pystymme kommunikoimaan suomeksi jonkin verran.

Evhen Sosnikhin kuuluu osaavan jo koko joukon suomalaisia sanoja jopa taivutuksineen, mutta toteaa vaatimattomasti:

– Minä puhun suomea en oikein hyvin.

Kuuntele tunnelmia suomen kielen tunneilta. Haastateltavina ovat senioriopettaja Kauko Kemppinen ja oppilas Evhen Sosnikhin, monikulttuurisen työn koordinaattori Riikka Rajala sekä senioriopettaja Eeva-Liisa Tähtinen ja oppilas Julia Horban.

Horban ja Soshnikin ovat kumpikin Harkovan alueelta, joka on kokenut sodan vuoksi valtavat tuhot.

Yksityismajoitusta on eri puolilla Lappia

Lapin vastaanottokeskuksissa on nyt kirjoilla noin 880 turvapaikanhakijaa tai tilapäistä suojelua hakenutta. Suurin osa on tullut Ukrainasta.

Runsaat 700 heistä majoittuu vastaanottokeskuksissa ja loput yksityismajoituksissa eri puolilla Lappia. Yksityismajoittujia on 14:ssä Lapin kunnassa. Heidät on rekisteröity sen keskuksen asiakkaiksi, joka on lähin ja luontaisin, majoituspaikkakuntaan nähden.

Turvapaikanhakijoista vajaat 400 kuuluu Rovaniemen vastaanottokeskuksen piiriin, 285 Kemijärven piiriin ja runsaat 200 Kemin keskuksen piiriin.

Rovaniemen 140 henkilön hätämajoitusyksikköä ei ole vielä otettu käyttöön, kertoo vastaanottotoiminnan johtaja Ritva Metsälampi Suomen Punaisen Ristin Lapin piiristä.

Lue myös:Ukrainan sodan uhreja autetaan yhä aktiivisesti ja kirjavin tempauksin – somekoira Papu-Pirkon pohdintoja nähdään pian hyväntekeväisyyskirjassa

30 ukrainalaista opiskelee päivittäin suomen kieltä ja kulttuuria Kajaanissa – oudot sanat huvittavat, mutta edessä siintävät mahdollisuudet

Ylen ukrainankielinen uutispalvelu alkaa tänään – Cьогодні розпочинає свою роботу Cлужба новин Yle українською мовою

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 4.7. kello 23 saakka.

Helsingin merimaisemaan on vajaan vuoden aikana piirtynyt matala tumma viiva. Vielä rakennelma ei herätä suurta huomiota merenpinnan yläpuolella. Mutta valmistuessaan runsaan kilometrin pituinen Kruunuvuorensilta tulee olemaan Suomen pisin, suurin ja pitkäjänteisin.

Rakennelma, joka nyt hahmottuu kaupunkilaisille Kruunuvuorenselällä, on väliaikainen työsilta. Sitä pitkin varsinaisen sillan rakennusmateriaalit saadaan vietyä työmaalle.

Työsillan vieressä valtavia kasuuneja eli vedenalaisia vesitiiviitä muotteja. Niiden sisään valetaan sillan peruslaatat, joista nousevien pilarien päällä Kruunuvuorensillan kansi tulee lepäämään.

Ennen kuin varsinaista siltaa päästään ihailemaan, on edessä useita vaativia työvaiheita.

Sukeltajat tärkeässä roolissa

Valtavien kasuunien kasaaminen aloitetaan laskemalla valmiiksi hitsattu pohja työsillan paalujen varaan.

Sitten tarvitaan sukeltajan apua.

Hän kiinnittää pienistä elementeistä koostuvat seinät keskenään yhteen ja muotin pohjaan. Tämän jälkeen valetaan työbetoni, joka tiivistää kasuunin vedeltä. Seuraavaksi vesi pumpataan pois.

Työyhteenliittymä Kruunusiltojen suunnittelupäällikkö Aki Kopra myöntää, että hetki on jännittävä.

– Onhan se piinaavaa, kun täytyy vain luottaa sukeltajan sanaan, kun ei itse ole käynyt rakenteita veden alla tarkistamassa.

Kun kasuunit ovat tyhjennetty vedestä, voidaan kuivatyönä raudoittaa ja valaa pohjalaatta, sekä sen päälle tulevat tukipilarit.

Jokaiseen kasuuniin valetaan 650 kuutiota betonia.

Valmiiksi valettujen peruslaattojen pohjan pinta-ala on kymmenen kertaa kuusitoista metriä. Korkeutta niillä on neljä metriä. Laatat pitävät huolen siitä, että sillan tuet, eli pilarit, pysyvät vakaasti pystyssä.

Kruunuvuorensilta on myös siitä erikoinen, että sen vedenalaiset pohjalaatat sijaitsevat poikkeuksellisen syvällä, kuusi metriä merenpinnan alapuolella. Tämän takia kasuuneihin kohdistuu valtava noste, kun vesi yrittää työntää muottia ylös merestä kuin korkkia. Meren nostovoima vastaa noin neljänkymmenen linja-auton yhteenlaskettua painoa, joka painaa kasuunin pohjaa ylöspäin.

Jotta vedenalaiset kasuunit pysyisivät paikoillaan, ne ovat kiinnitetty kallioon kuudella ankkurilla.

Molemmissa päissä siltaa rantaan on varattu iso kenttä, jossa kasataan sillan kansi. Rannalla makaavat jättimäiset valkoiset teräskannet antavat osviittaa seuraavasta rakennusvaiheesta, joka käynnistyy muutaman viikon kuluttua.

Kansi tunkataan vajaan sadan metrin paloina välitukien päälle ja vedetään vaijereilla kohti ulappaa. Kun ensimmäinen kansipala on saatu lepäämään tukipilareiden varaan, siihen liitetään seuraava pätkä ja koko rakennelma vedetään taas pidemmälle kohti sillan keskipistettä kuin hitaasti etenevät junavaunut. Ensimmäinen kansipala vedetään merille Kruunuvuorenrannasta.

Kruunuvuorensilta koostuu kahdesta eri siltatyypistä

Molemmista rannoista kohti ulappaa vedetyt sillan osat muodostavat niin kutsutun tulosillan. Niiden väliin rakentuu vinoköysisilta, josta tulee Suomen suurin.

Kruunuvuorensillan näyttävimmän osan, 135 metriä korkean pylonin, rakentaminen arvioidaan alkavan loppuvuoden aikana.

Pyloni on vinoköysisillan pilarirakennelma, johon sillankannen kannatinköydet tukeutuvat. Pisin jänneväli on 260 metriä, mikä tulee olemaan uusi Suomen ennätys.

Tällä hetkellä Raippaluodon silta pitää ennätystä hallussaan. Sen pisin jänneväli on 250 metriä. Raippaluodon silta yhdistää Raippaluodon saaren mantereeseen Mustasaaren kunnassa.

Vinoköysisillan rakentaminen aloitetaan näillä näkymin ensi kesänä.

Sitä kasataan Sompasaaressa viidenkymmenen metrin pituisiksi pätkiksi, jotka tuodaan valtavalla merinosturilla Kruunuvuorenselälle. Palaset lasketaan aputukien varaan ja hitsataan yhteen jatkuvaksi sillaksi. Sen jälkeen jännitetään vinoköydet, jolloin rakennelma saadaan oikeaan asentoon. Siltarakennelma valmistuu, kun vinoköysisilta ja tulosillat liitetään yhteen.

Aikanaan, kun Kruunuvuorensilta, Finkensilta ja Merihaansilta seisovat paikoillaan, ne mahdollistavat raitiotieyhteyden Helsingin keskustasta Laajasaloon. Raitioliikenne voisi kulkea täällä vuonna 2027.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 4. heinäkuuta kello 23:een saakka.

Lue seuraavaksi:

Suomen pisin silta ja miljoonahanke Kruunusillat etenee kustannuskiistoista huolimatta – sen raitiotie valmistuu useammassa osassa

Selvitys Suomen pisimmän sillan huimasti paisuneesta budjetista valmistui: Helsingillä on petrattavaa päätöksenteossa ja tiedonkulussa