Ahlman Edu (Ahlmanin opisto) lakkauttaa Tilameijerinsä toiminnan juhannukseen mennessä Tampereella. Syynä tähän on etenkin toiminnan taloudelliset haasteet.

– Emme löytäneet siihen oikein järkevää mahdollisuutta elvyttää toimintaa, Ahlman Edun toimitusjohtaja Juha Leppäniemi kertoo.

Leppäniemen mukaan Tilameijerin toiminnalla on ollut kaksi tarkoitusta: jalostaa oman karjan maitoa maitojalosteiksi ja toimia opiskelijoiden oppimisympäristönä. Lopettamispäätökseen vaikutti kuitenkin myös opiskelijoiden vähäinen kiinnostus meijerin toimintaa kohtaan. Ahlman Edussa ei ole omaa meijerialan koulutuslinjaa.

– Päätös ei ollut helppo. Tuotteilla on ollut oma vakiintunut ja kovin sitoutunut asiakaskuntansa.

Vaikka Ahlmanin Tilameijerin toiminta loppuu, pysyy kuitenkin Tilameijerin puoti edelleen auki ja siellä myydään muita tuotteita. Ahlmanin lehmien laitumille pääseminen on ollut Tampereella kesän merkki.

Lehmät ja geenipankki säilyvät

Kun tila kertoi päätöksestä, somessa ehti herätä huoli Ahlmanin lehmistä. Tilalla on noin 40 lypsylehmää ja saman verran nuorkarjaa. Kuinka niille käy, kun Tilameijerin toiminta loppuu?

– Meidän karjalla ei ole hätää, Tilameijerin lopettamispäätöksellä ei ole vaikutusta meidän eläimiin, toimitusjohtaja Juha Leppäniemi sanoo.

Suurin osa Ahlmanin lehmien maidosta on mennyt tähän mennessä Valiolle.

– Noin yksi neljäsosa on käytetty meidän omassa meijerissä, mutta jatkossa myös se menee mahdollisesti Valiolle, Ahlman maatilamestari Harri Ala-Kapee kertoo.

Ahlmanilla ei kuitenkaan ole pelkästään lehmiä ja karjaa. Sieltä löytyy myös länsisuomenkarjan ja itäsuomenkarjan geenipankit, joihin on tallennettu mahdollisimman laajasti sukusoluja eri suvuista.

– Viime vuonna allekirjoitettiin Luonnonvarakeskuksen kanssa sopimus kymmeneksi vuodeksi geenipankista, joten ainakin sen ajan lehmien elo turvattu, Ala-Kapee sanoo.

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta perjantaihin kello 23:een saakka!

Lue lisää:

Maatiaiskarjojen geeneissä voi piillä sopeutumismahdollisuuksia vaikka ilmastonmuutokseen, siksi niitä pitää säilyttää ja tutkia

Lehmien kesä alkoi Tampereella: katso videolta, millaisella riemulla eläimet kirmasivat kesälaitumelle

Sosiaalisen median yksityisissä ryhmissä on viime päivinä nähty useampia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lakossa olevan hoitohenkilökunnan avautumisia omasta ahdistuksestaan: työnantaja on laittanut monelle HUSin hoitoalan työntekijälle yhtäkkiä työvuoroja, vaikka pitäisi olla sovitusti loma.

Eräässä Ylen näkemässä keskustelussa hoitoalan henkilö kertoo, että esihenkilö on pyytänyt aamuvuoroon seuraavalle päivälle, jo kahdesti, vaikka loma piti olla sovittuna.

"Tulisitko huomenna aamuvuoroon? Sinua tarvitaan." -viesti on saanut tämänkin sairaanhoitajan tuntemaan syyllisyyttä ja pahaa oloa, ettei voi revetä useaan paikkaan yhtä aikaa.

Ylen näkemän viestin mukaan hoitajalla on ollut matkaliput jo ostettuna, koska pitkään odotettu loma pitäisi olla menossa.

"Kauhea ahdistus. Ahdistukaa muutkin mun kanssa. Jaxuhalit kelpaa myös.", hoitaja kirjoittaa hoitajien yksityisessä ryhmässä.

Tavat riippuvat esihenkilöstä ja osastosta

Lomien ja lakon tuoma ahdistus on tuttua myös lakkovahteina Meilahden sairaalan porteilla seisoville sairaanhoitajille. Hoitajat ovat olleet epätietoisia, mitä tilanteessa pitäisi tehdä.

Emilie van Niekerk-Issaly ei ole itse joutunut kokemaan vastaavaa, mutta kaksi hänen kollegoistaan on.

– Toisella oli loma suunniteltu, mutta suunnitelmat meni uusiksi, kun loma peruttiin. Hän oli tuohtunut, van Niekerk-Issaly sanoo.

Van Niekerk-Issalyn mukaan käytännöt näyttävät poikkeavan osastosta riippuen. Toiselle ystävälle osastonhoitaja oli sanonut, että loman aikana ei pyydetä suojelutyöhön.

– Selkeästi se, miten toimitaan, riippuu vain pomosta ja osastosta. Tämä on tosi outoa, van Niekerk-Issaly sanoo.

"Ohje on ollut, että töihin ei lomalta mennä"

Myös sairaanhoitaja Jarkko Lempiäinen kertoo, että hänen osastollaan HUSin Meilahden sairaalassa lomia on peruttu nyt lakon aikana. Ihmisiä on myös pyydetty töihin, vaikka heillä pitäisi olla loma.

Lempiäinen on kuullut asioista kollegoiltaan, sillä työkaverit kyselevät häneltä kaikkea. Lempiäinen on muun muassa Tehyn valtuustossa ja ammattiosaston hallituksen varajäsen.

Lempiäisen mukaan yleisesti on sovittu, että jos työntekijällä pitäisi olla loma, häntä ei kutsuta suojelutyöhön.

– Mutta näin on kuitenkin käynyt, ja ihmiset ovat siitä ahdistuneita. Kaikilla on kuitenkin ollut erilaisia lomasuunnitelmia, ja sitten odotetaan, että pitäisi tulla suojelutyöhön, Lempiäinen sanoo.

Lempiäisen mukaan ohje työntekijöille on ollut, että lomalle mennään, vaikka työnantaja kyselee töihin. Usein loma on jo maksettukin.

Potilasturvallisuudelle tilanteesta ei ole lakon aikana Lempiäisen mukaan kuitenkaan ollut haittaa.

– Meidänkin osastolla on aina ollut riittävä määrä ihmisiä. Potilasturvallisuus ei ole missään nimessä vaarantunut, vaikka osa näistä pyydetyistä ihmisistä ei ole töihin tullutkaan, Lempiäinen sanoo.

Meilahden Tornisairaalan Tehyn luottamusmies Terhi Tuominen-Seittonen vahvistaa tiedon. Asia on hänellekin tuttu. Tuominen-Seittonen sanoo, että lomat käytännössä siirtyvät lakossa, mutta hyvien käytänteiden mukaan töitä ei saisi silti laittaa, jos listalla on loma.

– HUSilla on sääntö yhdenvertaisuudesta. Heitämme kuitenkin aina herjaa, että se koskee vain potilaita, ei meitä työntekijöitä, Tuominen-Seittonen sanoo.

HUS: "Vuosilomia vahvistettu nyt enemmän"

HUSin palvelussuhdejohtaja Kati Virtanen sanoo, että lakon aikana lomien vahvistamisessa on lähdetty siitä, että HUSin toiminnan jatkuvuus on pitänyt ottaa huomioon, käytännössä siis arvioida, että on tarpeeksi ihmisiä.

– Sellainen tilanne, että osa työntekijöistä on lakossa ja osa lomalla olisi joissain yksiköissä aiheuttanut uhan toiminnan jatkuvuudelle, joten lomia ei silloin ole voitu vahvistaa, Virtanen kirjoittaa Ylelle vastauksessaan.

Virtanen sanoo, että on totta, että lakossa olevan työntekijän vahvistetut lomapäivät ovat peruuntuneet, joten näitä henkilöitä on voitu jossain paikoin kysyä suojelutyöhön.

Virtanen kuitenkin huomauttaa, että suojelutyö perustuu työntekijän suostumukseen, eikä työnantaja voi siihen velvoittaa.

Virtasen mukaan tilanne on osittain nyt rauhoittunut.

– Nyt kun tilanne on vakiintunut ja toiminnan jatkuvuus lakkotilanteessa voidaan arvioida, on vuosilomiakin vahvistettu tuleville työvuorolistoille aikaisempaa enemmän.

Virtasen mukaan, jos lomia ei ole voitu vahvistaa tai jos lakon alle jääneitä lomapäiviä on peruuntunut, annetaan ne lakon jälkeen mahdollisuuksien mukaan työntekijöiden esittämiä toiveita huomioiden.

Hoitajat toivovat, että lomalla ei syyllistyisi

Hoitohenkilökunnalle tilanne on kuitenkin ollut kiusallinen. Muun muassa Lempiäisen mukaan hoitajille on kunnia asia, että kun töissä ollaan, hommat hoidetaan hyvin. Hoitajat ovat Lempiäisen mukaan tottuneet siihen, että töihin pyydetään, kun on hädän hetki.

– Olemme tottuneet olemaan töissä 24/7. Hypätään sängystä ja ollaan puolessa tunnissa työpaikalla valmiina antamaan kaikkemme potilaiden puolesta.

Lempiäinen ei ihmettele, että hoitajia on ahdistanut, kun työnantaja pyytää keskeyttämään loman. Lempiäinen epäilee, että työnantaja pyytää juuri osaavimpia työntekijöitä. Heitä joita voidaan käyttää moneen työhön.

– Mutta näkisin, että annetaan nyt ihmisten olla lomalla. Meilahtikin pyörii ihan hoitajien ylitöillä. Meilläkin on kuitenkin tietynlainen oikeus olla vapaalla ja lomalla. Meitä on täällä muita ihmisiä turvaamassa potilaiden hoito. Ei ole potilasturvallisuus vaarantunut ollenkaan.

– Olisi suotavaa, että lomat saa pitää, että mekin virkistäytyisimme. Että jaksetaan tehdä työtä taas vuoroissa.

Juttua korjattu 15.4. kello 16.45: Terhi Tuominen-Seittonen ei ole koko Meilahden sairaala-alueen Tehyn luottamusmies, vaan Meilahden Tornisairaalan luottamusmies.

Lue lisää:

TYKS ja hoitajajärjestö Tehy ilmiriidassa suojelutyön määrästä – TYKS: Lakko sulkee ensi viikolla kymmeniä osastoja

Tämä on estettävä.

Suunnitelmat veden myymisestä yksityiseen omistukseen saivat kotkalaisen elokuva-alan työntekijän Joona Mielosen huolestumaan toden teolla.

Oli tammikuun 2020 loppu, ja Jyväskylän kaupunki oli kertonut aikeistaan myydä osan vesihuollostaan yksityiselle omistajalle. Käytännössä veden omistajaksi voisi päätyä kansainvälinen sijoitusyhtiö, jonka tarkoituksena olisi tehdä voittoa omistajilleen.

Ulkomailta on useita esimerkkejä tapauksista, joissa vesihuollon yksityistäminen on näkynyt tavallisten ihmisten kukkaroissa kasvaneina vesilaskuina.

Alkoi kiivas julkinen keskustelu.

Vasemmistoliiton paikallispoliitikkona toimiva Mielonen ei ollut ainoa, joka huolestui. Keskustelu kävi kuumana puolueen aktiivien someryhmässä, ja pian oululainen Olli Kohonen, Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja, ehdotti kansalaisaloitteen tekemistä.

Vain viikkoa myöhemmin kasassa oli vesihuollon yksityistämiskieltoa ajava Vesi on meidän -kansalaisaloite sekä tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, joiden voimin aloite etenee eduskunnan käsittelyyn. Mielosen ja työryhmän tekemä somekampanja oli menestys: riittävä määrä kannattajia kerättiin parissa päivässä.

– Hurja suosio tuli yllätyksenä. Tiesimme, että aihe on pinnalla, mutta ei meillä ollut mitään käsitystä, että nimienkeruu lähtisi näin hyvin liikkeelle, Mielonen sanoo nyt.

10 vuotta kansalaisaloitteita

Jo kymmenen vuoden ajan kuka tahansa Suomen kansalainen on voinut hakea muutosta kokemaansa epäkohtaan suoran demokratian avulla. Vieläpä hyvin korkealta ja arvovaltaiselta tasolta, nimittäin lakeja säätävältä eduskunnalta.

Ensimmäinen kansalaisaloite syyskuussa 2012 vaati energiajuomien myynnin kieltämistä alle 16-vuotiailta. Aloite keräsi lähes 32 000 kannattajaa.

Sen jälkeen kansalaisaloitteita on tehty yli 1 300. Millaisiin asioihin suomalaiset sitten hakevat muutosta kansalaisaloitteilla?

Ylen selvityksen mukaan eniten kansalaisaloitteita on tehty liittyen rangaistuksiin, eduskunnan ja hallituksen toimintaan sekä eläimiin. Myös kansanedustajien etuudet, liikennesäännöt, vaalit sekä päihteet ovat aiheita, joista on tehty runsaasti kansalaisaloitteita.

Aloitteissa on myös paljon päällekkäisyyksiä: esimerkiksi suden metsästyksestä, kannabiksen laillistamisesta, kesäajasta luopumisesta, puhelinmyynnin kieltämisestä sekä perustuslakituomioistuimen perustamisesta on tehty useita päällekkäisiä kansalaisaloitteita.

Ihmisten kasvanut huoli ympäristöstä ja ilmastosta heijastuu myös kansalaisaloitteisiin, sillä ympäristöä koskevien aloitteiden osuus on kasvanut viime vuosina.

Kansalaisaloite etenee eduskuntaan, kun se saa taakseen vähintään 50 000 kannattajaa. Lähes kaikki allekirjoitukset eli kannatusilmoitukset kerätään nykyään netissä ja enää ani harva paperisena.

Tämän vuoden alussa kansalaisaloitteiden ympärillä on ollut uutta vipinää Euroopan turvallisuustilanteen järkkymisen sekä polttoaineen hinnannousun takia.

Peräti viisi alkuvuonna alullepantua aloitetta on kerännyt jo tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Ne koskevat Suomen Nato-jäsenyyttä, autoilun kustannuksia sekä jalkaväkimiinakiellosta irtautumista.

Moni aloite jää unholaan

Iso osa kansalaisaloitteista kerää hyvin vähän kannatusta. Puolet aloitteista on saanut taakseen enintään tuhat kannattajaa.

Vaikka moni aloitteen tekijä haluaisi muutosta rangaistuksiin, lopulta melko harva sen aiheinen kansalaisaloite on saanut tarpeeksi kannatusta. Sellaisia ovat esimerkiksi rattijuopoille ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöille kovempia rangaistuksia vaatineet aloitteet.

Eniten eduskuntaan on edennyt eläimiin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kansalaisaloitteita, molempia kuusi kappaletta. Liikennettä koskevia aloitteita on käsitelty eduskunnassa kolme.

Joona Mielonen sanoo kokemuksesta, että menestyvä kansalaisaloite vaatii taakseen hyvän tiimin, ahkeraa kampanjointia, medianäkyvyyttä sekä oikean ajoituksen.

Vesi on meidän -kansalaisaloitteen somekampanja oli hitti, vaikka sen vauhdittamiseen ei käytetty lainkaan mainosrahaa. Työryhmän jäsenet eri puolilla Suomea jakoivat somessa tietoa kansalaisaloitteesta ja vesihuollon yksityistämisen riskeistä.

Suomalaisten tuoreessa muistissa oli myös Carunan tapaus. Fortum möi sähköverkkonsa yksityisille pääomasijoittajille ja pian sähkönsiirron hinta lähti huimaan nousuun. Saman pelättiin käyvän veden kanssa.

– Iskimme oikeaan saumaan. Asia oli oikea ja mediassa kovasti esillä, Mielonen sanoo.

Somen logiikka on se, että mitä enemmän sinulla on näkyvyyttä, sitä enemmän sinulla on näkyvyyttä Joona Mielonen

Valtio-opin professori Maija Setälän mukaan kansalaisaloitteet tarjoavat suomalaisille tavan vaikuttaa politiikan asialistaan vaalien välillä.

– Aloitteissa on näkyvissä reagointia aika matalalla kynnyksellä, eli tavoitteena ei edes välttämättä ole lakimuutos vaan keskustelun herättäminen, Setälä sanoo.

Kansalaisaloite ja sähköinen allekirjoitus ovat kyselytutkimusten perusteella saaneet liikkeelle sellaiset ihmiset, jotka eivät muuten osallistu politiikkaan ja julkiseen keskusteluun. Setälä nostaa esimerkiksi nuoret, terveysongelmista kärsivät sekä työttömät.

Nyt oikeusministeriössä pohditaankin, pitäisikö kansalaisaloitteen rinnalle tuoda toisenlainen aloite, jolla tavalliset ihmiset voisivat tehdä keskustelunavauksia eduskunnalle ilman toivetta lakimuutoksesta.

Kansalaisaloitteiden tuomaa valtaa agendan määrittelyyn on käyttänyt ainakin yksi yritys.

Tekstiilialalla toimivan Finlaysonin omistaja Jukka Kurttilan tekemä kansalaisaloite tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta sai paljon näkyvyyttä yrityksen mainoksissa.

Kurttilalla on takanaan pitkä ura mainosalalla ja hän luennoi yrityksille siitä, kuinka tärkeää tänä päivänä yrityksen maineelle on osoittaa tekevänsä yhteiskunnallista hyvää.

Harva saa aikaan todellisen muutoksen

Vesi on meidän -kansalaisaloite on yksi harvoista kansalaisaloitteista, joka on johtamassa todelliseen muutokseen Suomen lainsäädännössä.

Vain neljä kansalaisaloitetta on tähän mennessä hyväksytty eduskunnassa: tasa-arvoista avioliittolakia, naisparien oikeuksia parantavaa äitiyslakia, tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltoa sekä vesihuollon yksityistämiskieltoa ajaneet aloitteet.

Suomen kansalaisaloite on sisällöllinen aloite, eli lopullisen päätöksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä lain yksityiskohdista tekee eduskunta.

Joona Mielonen muistaa hetken, jolloin hän tajusi, että kansalaisaloite tulisi todennäköisesti menemään eduskunnassa läpi.

Hänet pyydettiin kuultavaksi maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Kaikki asiantuntijat ja puolueet kannattivat vesihuollon yksityistämiskieltoa.

– Kansalaisaloitteiden tekemisessä parasta on se, että ajetaan yhtä asiaa yhdessä, jolloin asialle voi saada laajempaa kannatusta yli puoluerajojen, Mielonen sanoo.

Kiitosta ja kritiikkiä

Ajavatko kansalaisaloitteet asiaansa, jos isolla osalla aloitteista on vain muutamia kannattajia, vain neljä aloitetta on johtanut lakimuutokseen ja samoista aiheista on tehty useita päällekkäisiä kansalaisaloitteita?

Maija Setälä katsoo kansalaisaloitteiden toimineen kohtuullisen hyvin. Alussa vastaanotto oli jopa yli-innokasta, mutta nyt kansalaisten oletukset järjestelmästä ovat realistisemmat.

Setälän mukaan järjestelmän onnistumista ei voi kuvata se, kuinka monta aloitetta on johtanut lakimuutokseen.

Aloitteilla on pystytty nostamaan marginaalisempia näkökantoja sekä sellaisia asiakysymyksiä, jotka eivät päivän politiikassa nouse esille, kuten eutanasia. Maija Setälä

Yksi keskeinen onnistumisen mittari on se, kuinka hyvin eduskuntakäsittely toimii. Siitä on kiinni koko aloitejärjestelmän uskottavuus.

Nyt vaarana on, että osa kansalaisaloitteista ehtii raueta ennen nykyisen eduskuntakauden päättymistä ensi vuonna. Peräti 25 aloitteen käsittely on tällä hetkellä kesken eduskunnassa, ja niiden eteneminen riippuu valiokuntien ruuhkaisuudesta.

Tällä hetkellä näyttää epätodennäköiseltä, että kansalaisaloitteita muutettaisiin lähiaikoina niin, että ne eivät raukeaisi eduskuntavaaleihin. Se vaatisi perustuslain muutoksen, joka on työläs prosessi.

Vesihuollon yksityistämiskieltoa valmistellaan parhaillaan maa- ja metsätalousvaliokunnassa, jossa tehdään päätöksiä esimerkiksi siitä, kuinka suuri osa yksityisomistusta tullaan vesihuollossa sallimaan. Joona Mielonen odottaa nyt mielenkiinnolla, millaisen muodon laki lopulta saa.

– Odotukseni on, että aloitteen henki pysyy sellaisena kuin se on, eli vesihuolto pysyy jatkossakin demokraattisissa käsissä, Mielonen sanoo.

Satumaisen hyvin menneen kampanjan jälkeen Mielosen on helppo olla sitä mieltä, että kansalaisaloite ajaa asiaansa.

– Se on todella nopea tapa saada meidän päätöksentekokoneisto liikkeelle. Ja vahva viesti kansalaisten mielipiteestä.

Näin juttu tehtiin

Kävimme läpi kaikki 5.4.2022 mennessä päättyneet kansalaisaloitteet, joita oli yhteensä 1 280. Analysoimme, mistä teemoista kansalaisaloitteita on tehty eri aikoina. Aloitteet jaoteltiin pääteemoihin ja niiden alateemoihin.

Kokosimme tähän juttuun eilisillan ja kuluneen yön keskeiset uutiset Ukrainan sotaan liittyen.

Ukraina: Venäjä avasi tulen evakuointibusseja päin, seitsemän kuoli

Seitsemän ihmistä kuoli, kun Venäjä tulitti kahta siviilejä kuljettanutta evakuointibussia Harkovan alueella Ukrainan itäosissa, kertoo Ukrainan oikeusasiamies Ludmila Denisova.

Bussit olivat matkalla Luhanskissa sijaitsevasta Starobilskin kaupungista Dnipronin kaupunkiin.

Denisova kertoi Facebookissa, että viranomaiset yrittävät parhaillaan selvittää tapahtuneen yksityiskohtia.

Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa puolestaan soivat jälleen ilmahälytysssireenit illan hämärtyessä.

Venäjä varoitti perjantaina kiihdyttävänsä iskuja Kiovan lähistölle vastatoimena sille, että Ukrainan "nationalistinen hallinto" oli tehnyt "terrori-iskuja" Venäjän puolelle rajaa.

Ukrainan hallinto kiisti tehneensä Venäjän väittämää helikopteri-iskua ja syytti Venäjää iskujen lavastamisesta Ukraina-vastaisen hysterian lietsomiseksi Venäjällä.

The Times: Britannian erikoisjoukot ovat kouluttaneet ukrainalaisia Kiovan alueella

Britannian SAS-erikoisjoukot ovat olleet viime ja toissaviikolla kouluttamassa ukrainalaisia sotilaita Kiovan alueella, kirjoittaa the Times. Asiasta kertovat lehdelle ukrainalaiset armeijalähteet.

Mikäli tiedot pitävät paikaansa, on kyseessä ensimmäinen kerta, kun brittijoukkoja on ollut Ukrainassa Venäjän aloitettua hyökkäyssodan maassa. Britannian puolustusministeriö ei ole vahvistanut tietoja.

Lehden haastatteleman ukrainalaiskomentajan mukaan SAS-joukot opettivat ukrainalaisille NLAW-panssarintorjuntaohjusten käyttöä. Britannia toimitti ohjukset Ukrainalle helmikuussa, kun sota alkoi.

YK-järjestö: Ihmisiä nääntyy hengiltä piiritetyissä kaupungeissa

YK:n alainen Maailman ruoka-ohjelma -järjestö (WFP) vaatii pääsyä Venäjän piirittämiin ukrainalaiskaupunkeihin, joissa ihmisiä nääntyy WFP:n mukaan hengiltä.

Järjestön mukaan sille ei ole annettu pääsyä Mariupolin satamakaupunkiin, jonka Venäjä on käytännössä tuhonnut maan tasalle. Ukraina on syyttänyt venäläisiä siitä, että he yrittävät näännyttää kaupungissa loukussa olevat siviilit hengiltä.

WFP kertoo, että se on toimittanut ruoka-apua 1,4 miljoonalle ihmisille Ukrainassa sodan alkamisen jälkeen.

Ukrainan parlamentin ihmisoikeusvaltuutettu Ludmila Denisovan mukaan 1,5 miljoonalla ihmiselle Ukrainassa ei ole tällä hetkellä juoksevaa vettä.

Ukraina: Uponneen Moskva-aluksen kapteeni kuoli iskussa

Torstain ja perjantain välisenä yönä uponneen venäläisen Moskva-aluksen kapteeni kuoli Ukrainan iskussa, kertoo Ukrainan sisäministerin neuvonantaja Anton Gerašenko BBC:n mukaan.

Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon sanoi perjantaina, että sen keräämien tietojen mukaan lippulaivaan osui kaksi ukrainalaista Neptune-ohjusta.

Venäjä on väittänyt, että Moskva upposi tulipalon ja ammusten räjähdyksen sekä myrskyn seurauksena.

Amerikkalaislähteiden mukaan isku vaati kuolonuhreja, mutta uhrien määrä ei ole tiedossa.

NUEVA COLOMBIA/CACHICAMO. Suoratoistopalvelun dokumentisarjassa raskaasti aseistautuneet erikoisjoukot valmistautuvat operaatioon.

Se tarkoittaa helikopterista näkyvien kokapeltojen ja peltikattoisten hökkelien, kokalaboratorioiden tuhoamista. Erikoisjoukot tuhoavat laboratorion ja kitkevät kokapensaat hetkessä. Sitten he nousevat takaisin helikopteriin.

Tehtävä suoritettu, maailma on jälleen parempi paikka, viestittää dokumentti.

Vihollisiksi nimettyjä viljelijöitä ei jenkkisarjassa haastatella.

Kun tapaan alkeellisessa kokaiinilaboratoriossa työskentelevän ja viljelymaitaan esittelevän perheenisän Hectorin, en tunne olevani vaarassa.

Keskellä suojeltua sademetsää kokaiinitahnaa keittelevä Hector ei koe tekevänsä väärin.

Samoin ajattelee suurin osa kolumbialaisista. He eivät pidä kokapensaan viljelyllä ja kokaiinilla elantonsa ansaitsevia köyhiä maalaisia rikollisina.

Hector ja myöhemmin tässä jutussa esiteltävä Milton esiintyvät tekstissä omasta toiveestaan vain etunimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Hector on oppinut ammatin omalta isältään. Nyt hän keittää kokaiinitahnaa poikansa kanssa.

Ammatti periytyy, koska se on monilla maaseudun syrjäkylillä ainoa vaihtoehto.

Hedelmien viljelyllä ei elä, sillä ne pilaantuisivat matkalla markkinapaikoille huonokuntoisten teiden vuoksi.

Kokatahna tuo leivän pöytään, mutta sillä ei rikastu.

Miljardibisnes siitä tulee vasta, kun se lähtee ulos viidakosta. Bisneksen kokaiinista tekee sen laittomuus.

Kieltolain korkea hinta näkyy Kolumbian kokakylissä monella tapaa.

Kun tapaan syrjäisen Cachicamon kylän johtajan Miltonin, hän suree nuorten näköalattomuutta.

Heidän on usein valittava sissiliikkeen ja kokapensaan viljelyn väliltä.

Milton haaveilee kunnollisesta koulusta, kulttuurikeskuksesta ja yliopistosta maaseudun nuorille.

Sitten hän vie minut kylän viihdekeskukseen. Sillä hän tarkoittaa bordellia, jossa työskentelee rajan takaa Venezuelasta paenneita naisia ja tyttöjä.

Tulijoita riittää, sillä Venezuela on kärsinyt jo vuosia humanitaarisesta ja taloudellisesta kriisistä.

Kokakylien bordelleissa prostituoidut tienaavat kulujen jälkeen muutaman dollarin päivässä. Siksi he työskentelevät joka päivä eikä työaikoja ole.

Prostituoitujen emäntä kierrättää heitä kokakylästä toiseen. Näin varmistetaan, etteivät kokaviljelijöiden avioliitot hajoa.

Bordellin takana on kukkotappeluareena, jonka seinustalla parikymmentä kukkoa on sullottu häkkeihin odottamaan seuraavaa vedonlyöntipäivää.

Pelkästään Yhdysvallat on kuluttanut Kolumbiassa huumeiden vastaiseen sotaan miljardeja.

Kokakylissä tulee miettineeksi, mitä olisi tapahtunut, jos rahat olisi käytetty maaseudun olojen ja yhteiskunnan kehittämiseen.

Pitkään Kolumbiassa asunut ja kokaiinibisneksestä kirjan kirjoittanut yhdysvaltalaistoimittaja Toby Muse ottaa Kilo-nimisessä kirjassaan kantaa yli 50 vuotta kestäneeseen huumeiden vastaiseen sotaan.

Hänen mielestään se on sota ihmisyyttä vastaan, jossa on kuollut enemmän ihmisiä kuin kukaan pystyy laskemaan.

Missä muussa julkisessa politiikassa on epäonnistuttu yhtä räikeästi kuin huumeiden vastaisessa sodassa – ja siitä huolimatta sitä jatketaan? Muse kysyy kirjansa lopussa.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 17.4. kello 23 saakka.

Lue seuraavaksi:

Hector valmistaa yököttävistä aineista bilehuumetta, jota päätyy yhä enemmän myös Suomeen – “Miksi eurooppalaiset tuhlaavat rahansa tällaiseen?”

Marbella. Espanjan huumerannikolla aurinko paistaa myös suomalaisrikollisille – "Rosvot ajavat luksusautolla ja poliisit tulevat potkulaudalla perässä"

Seitsemänkymppinen anoppini rentoutuu polttamalla pilveä – uruguaylaisille kannabissätkä on kuin saunakalja suomalaisille

Jyväskylän yliopiston tutkimus osoittaa, että yhteinen lukeminen vanhemman kanssa edesauttaa lapsen kielellistä kehitystä, lukuintoa ja peruslukutaidon kehittymistä.

Yhdessä lukemisesta hyötyvät kaikki lapset, mutta erityisesti lukivaikeudesta kärsivä lapsi.

Tutkimuksessa seurattiin lapsia synnytyssairaalasta alkaen aikuisuuteen. Tutkimukseen valittiin 100 perhettä, joissa oli lukivaikeutta ja 100 kontrolliperhettä, joissa lukivaikeutta ei ollut.

Tutkijat tekivät vastasyntyneille vauvoille aivosähkökäyrämittaukset jo synnytyssairaalassa.

– Vauvojen nukkuessa niille annettiin puheääntä: "ata, ata, ata, atta", kertoo professori Minna Torppa Jyväskylän yliopistosta.

Näin saatiin seurattua, miten vauvat reagoivat puheäänen muutoksiin ennen kuin heidän elinympäristönsä pääsee vaikuttamaan. Tutkijat havaitsivat eroja lukivaikeusriskissä olevien lasten ja kontrollilasten välillä. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että lukivaikeudet ovat periytyviä. Jos suvussa on lukivaikeutta, lapsella on kohonnut riski siihen.

– Tämä kertoo siitä, että lukivaikeuteen liittyy spesifi aivojen toiminnan erilaisuus, Torppa sanoo.

Hyvä lukutaito on tärkeää oppimisessa, opiskelussa, mutta erityisesti tänä aikana sen merkitys korostuu, kun disinformaatio leviää.

– Meidän täytyy itse pystyä suhtautumaan kriittisesti tietoon ja hankkia tietoa monesta lähteestä, Torppa toteaa.

Yhdessä lukeminen on vuorovaikutustilanne

Yhdessä lukeminen korostuu monissa lukutaitoon liittyvissä tutkimuksissa. Professori Torpan mukaan siihen on useita syitä.

Kirjojen kieli on monipuolisempaa ja rikkaampaa kuin puhuttu kieli, lisäksi yhdessä lukeminen on vuorovaikutteinen hetki. Lapsi voi kysyä samalla sanojen merkityksiä tai asioita, joita hän ei ymmärrä. Yhdessä lukeminen on myös läheinen hetki esimerkiksi isän, äidin tai sisaruksen kanssa.

– Tiedetään, että ihmisen muisti toimii, kun on positiivisia tunteita mukana, Torppa sanoo.

Yhdessä lukeminen tukee myös aakkosten oppimista. Lapselle voi opettaa samaan aikaan kirjaimia, jos hän niistä on kiinnostunut.

Professori Torpan mukaan suomalaislapset oppivat yleensä melko helposti lukemisen teknisen puolen sekä ääntämykset. Kuitenkin usein lukivaikeus perustuu juuri tähän lukemisen perustaitoon, jolloin lukeminen on hidasta ja kangertelevaa.

Yhdessä lukeminen helpottaa lasta pääsemään kirjojen maailmaan. Se avaa lapselle kirjojen rikkaan kielen ja sanojen maailman.

Torppa kertoo lukevansa omille teini-ikäisille lapsilleenkin vielä joka ilta.

– Olemme vain vaihtaneet sen iltasadun sellaisiin kirjoihin, mikä heitä kiinnostaa, Torppa sanoo.

Yhteinen lukeminen avaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi keskusteluihin.

– Jos vaikka luetaan Taru sormusten herrasta -kirjaa, niin voimme katsoa yhdessä siitä leffoja ja jatkaa puhetta vaikka hahmoista. Yhdessä lukeminen lisää vuorovaikutusta lasten ja vanhempien välillä, joka ikään kuin kimpoaa sieltä kirjoista.

Yhdessä lukemisesta hyötyvät erityisesti ne lapset, joilla on lukivaikeus

Pitkäaikaistutkimus seurasi sekä riskiryhmäläisten että kontrolliperheiden lasten lukutaidon kehittymistä 15-vuotiaiksi saakka. Tutkijat seurasivat muun muassa lasten sanavaraston laajuutta, kirjainten nimeämistä ja lukutaitoa vuosien aikana.

Lukutaidon perusta alkaa kehittyä jo vuosia ennen kouluunmenoa. Tiedetään, että kodin lukuympäristö vaikuttaa lukutaitoon usealla eri tavalla. Kirjojen lukeminen lasten kanssa tukee lasten kielellistä kehitystä ja motivaatiota omaehtoiseen lukemiseen. Myös tutustuminen kirjoihin ja kirjaimiin jo ennen kouluikää tukee peruslukutaidon kehitystä. Lisäksi yhteinen lukeminen ennakoi lapsen lukuintoa.

Tutkimus osoittaa nyt, että yhdessä lukeminen ennakoi myöhempää lukutaitoa. Jos lapsella oli kohonnut lukivaikeusriski, hän hyötyi erityisesti yhdessä lukemisesta.

– Sanavarasto oli vahvempi, kun oli luettu jo alle 2-vuotiaille, mutta kun puhutaan 2.–3. -luokkalaisista, niin yhdessä lukeminen ennusti Pisa-tutkimuksissa parempaa tulosta lukivaikeuksista kärsiville, Torppa sanoo.

– Tulkintamme mukaan lapsi hyötyy yhdessä lukemisesta, jos lukivaikeutta on, ja kun hän ei vielä itse pysty lukemaan kovin paljon.

Torppa korostaa, että yhdessä lukemista kannattaa jatkaa mahdollisimman pitkään.

Ovatko äänikirjat yhtä kehittäviä kuin yhdessä luku?

Lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus kuunnella äänikirjoja jo pienestä pitäen. Äänikirjojen kuuntelu laajentaakin sanavarastoa ja auttaa pääsemään satujen ja tarinoiden sisäiseen maailmaan. Professori Minna Torppa kuitenkin muistuttaa, että niistä jää yksi tärkeä tekijä pois: vuorovaikutteisuus.

Torppa sanoo, että äänikirjoissa on myös se huono puoli, että ne eivät pysähdy, kun lapsi tarvitsee aikaa kysyä ja ihmetellä kirjassa tapahtunutta. Äänikirja ei myöskään kykene opettamaan kirjaimia lapselle.

– Äänikirjan kuuntelu on lähes samaa, kuin jos katsoo televisiota, Torppa sanoo.

Ihminen myös pitää siitä, että saa olla mukana, mutta myös asiat jäävät paremmin muistiin, kun ollaan itse aktiivisia.

– Jos lapsella on lukivaikeus, äänikirjat voivat olla hyväksi, kun lukeminen on työlästä, mutta omaa lukemista äänikirjoilla ei saisi korvata, Torppa huomauttaa.

Kirjastoissa tehdään paljon työtä lukuinnon säilyttämiseksi

Helsingin keskustakirjaston Oodin erikoiskirjastonhoitaja Riia Ollanketo uskoo, että kirjastot ovat osasyynä suomalaisten hyvään lukutaitoon.

– Suomessa on todella loistava kirjastolaitos ja varmasti kirjasto on osa syy siihen, että lapsilla on hyvä lukutaito, Ollanketo sanoo.

Ollanketo työskentelee Helsingin kaupungin kirjaston lasten ja nuorten tiimissä. Työssään hän esimerkiksi etsii ja suosittelee lapsia kiinnostavaa luettavaa ja tekee jatkuvaa työtä sopivan ja lapsia sekä nuoria kiinnostavan kokoelman kartuttamiseksi.

– Kokoelma on yksi kirjaston peruspilari, joka tukee lukemista. On tärkeää, että saadaan hankittua uutta lastenkirjallisuutta, ja että niitä kirjoja on saatavilla heti runsaasti hyllystä.

Ollankedon mukaan hän tapaa perheitä, jotka tulevat etsimään kirjastosta uutta luettavaa lapselle, joka on jo lukenut kaiken. Kouluvierailuilla vastaan taas saattaa tulla lapsia, jotka eivät lue lainkaan.

– Kannustan siihen, että on tärkeää lukea mitä vaan! Sarjakuvia tai tietokirjoja, lajilla ei ole väliä, vaan sillä, että löytyy jotain, mistä lapsi tykkää ja lukuinto syttyy.

Ollanketo suosittelee myös joillekin lapsille äänikirjoja tai selkokirjoja, jos lukeminen on vaivalloista ja hidasta.

– Selkokirjat ovat erityisen hyviä lapselle, jonka on vaikeaa lukea pitkiä tekstejä, hän sanoo.

Ollanketo näkee, että kirjastolla on erityinen rooli lasten monilukutaidon kehittämisessä.

– Kun viestiä tulee paljon ja monessa muodossa, on tärkeää että osaa tulkita tekstejä, kuvia ja mainoksia, että osaa nähdä mikä on totta ja mikä ei, Ollanketo sanoo.

Lue lisää:

Lasten ja nuorten lukutaito on eriytynyt – eroja yritetään kaventaa uudella strategialla

Kansalaisaloitteista harva jatkaa eteenpäin – kävimme läpi kaikki 1 300 aloitetta

Joona Mielonen huolestui, että suomalainen vesi myydään ulkomaille. Hän onnistui kuitenkin viikossa torppaamaan asian somekampanjan avulla, ja nyt eduskunta käsittelee asiaan liittyvää lakia. Kävimme läpi kaikki tähän mennessä tehdyt 1 300 kansalaisaloitetta ja selvitimme, mitä kansa haluaa ja millaiset aloitteet menestyvät.

Yhdessä lukeminen parantaa jopa oppimistuloksia

Jyväskylän yliopiston tutkimus osoittaa, että yhteinen lukeminen vanhemman kanssa edistää lapsen kielellistä kehitystä, lukuintoa ja peruslukutaidon kehittymistä. Yhdessä lukemisesta hyötyvät kaikki lapset, mutta erityisesti lukivaikeudesta kärsivä lapsi.

The Times: Britannian erikoisjoukot ovat kouluttaneet ukrainalaisia

Britannian SAS-erikoisjoukot ovat olleet viime ja toissa viikolla kouluttamassa ukrainalaisia sotilaita Kiovan alueella, kirjoittaa The Times. Jos tiedot pitävät paikaansa, kyseessä on ensimmäinen kerta, kun brittijoukkoja on ollut Ukrainassa Venäjän aloitettua hyökkäyssodan maassa. Lue tuoreimmat Ukraina-uutiset yön ajalta täältä.

Huumeita vastaan käydään Kolumbiassa maailman pisintä ja kuolettavinta sotaa

Eurooppalainen bilekäyttäjä saattaa herätä maanantaiaamuna morkkikseen, kokaviljelijä siihen, että ainoa elinkeino on tuhottu. Toimittaja Maija Salmi näyttää, kuinka huumesodan järjettömyyden ymmärtää viimeistään kolumbialaisessa pikkukylässä.

Mittari voi nousta kymppiin etelässä

Sää jatkuu poutaisena, mutta pilvisyys on melko runsasta maan keski- ja pohjoisosassa. Lämpötila kohoaa etelän aurinkoisilla alueilla 5–10 asteeseen. Lapissa sataa paikoin vähän räntää.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Vuosi oli 2013, kun australialainen tutkija ja professori Matthew Kemp istui iltaa kollegoidensa kanssa Japanissa.

Keskustelu kääntyi vauvoihin – tarkemmin ottaen erittäin ennenaikaisesti syntyneisiin vauvoihin eli pikkukeskosiin. Olisiko mahdollista parantaa usein vaikeasti sairaiden ja alikehittyneiden vauvojen mahdollisuuksia elämään?

Illasta Japanissa on nyt yhdeksän vuotta, ja Kemp kollegoineen koittaa ratkaista itselleen asettamansa kysymyksen keinokohdun avulla.

Kun katsotaan tilastoja Suomessa kuolleena syntyneistä vauvoista vuosilta 2018, 2019 ja 2020, käy ilmi, että 166 keskosta menehtyi. Lisäksi yli puolet syntymän jälkeisen viikon aikana kuolleista vauvoista oli keskosia. Vaikka Suomi on imeväiskuolleisuuden alhaisuudessa mallimaita, keskosten hoidon parantuminen auttaisi vähintään kymmeniä lapsia joka vuosi.

Luvut ovat kansainvälisesti verrattuna pieniä. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan 15 miljoonaa vauvaa syntyy vuosittain ennenaikaisesti koko maailmassa.

Näistä vauvoista noin miljoona kuolee.

Kemp keskittyy erityisesti noin viidennen raskauskuukauden kohdalla syntyneisiin vauvoihin eli pikkukeskosiin. Pikkukeskosilla tarkoitetaan vauvoja, jotka ovat syntyneet noin seitsemännen raskauskuukauden kohdalla tai ennen.

Noin viidennen kuukauden kohdalla vauva painaa keskimäärin 400 grammaa, eli suunnilleen saman verran kuin keskikokoinen kurkku.

Täysikasvuinen vastasyntynyt painaa Suomessa keskimäärin 3,5–3,7 kiloa, lähes yhdeksänkertaisesti.

Tällaisten pikkukeskosten keuhkot eivät ole sopeutuneet kohdun ulkopuoliseen elämään. Lisäksi verenkierron säätely, näkö sekä suoliston toiminta kehittyvät vielä.

Lampaat kehittyivät normaalisti keinokohdussa

Kempin ja hänen kollegoidensa EVE-teknologia on periaatteeltaan yksinkertainen. Vauva siirretään läpinäkyvään “pussiin”, joka täytetään synteettisellä lapsivedellä.

Vauvan napanuora kiinnitetään katetreilla Rubikin kuution kokoiseen laitteeseen, joka hapettaa vauvasta tulevan hapettoman veren. Sitten laite lähettää hapellisen veren takaisin vauvaan napanuorassa kulkevaa putkea pitkin.

Vauvan sydämen syke pitää kohdun toiminnassa, eli vauva voi itse säädellä saamansa hapen määrää.

– Periaatteessa hapetamme sikiötä uudella tavalla, se ei ole loppujen lopuksi kovin omituista, Kemp hymähtää.

EVE:ä testataan lampailla. Lampaat ovat yleisiä koe-eläimiä synnyttämiseen ja raskauteen liittyvissä tutkimuksissa, koska ne vastaavat kooltaan ja kehitysajaltaan pitkälti ihmisvauvoja.

Vuonna 2019 toteutetussa kokeessa lampaat olivat keinokohdussa viisi päivää. Lampaat siirrettiin keinokohtuun 95 päivän ikäisinä.

Koe oli menestys: seitsemän lammasta kehittyi keinokohdussa normaalisti viiden päivän ajan. Kempin mukaan lampaat olisivat pysyneet kohdussa hengissä pidempäänkin.

Hän ei kuitenkaan koe tarvetta keskittyä liikaa pitkäaikaistutkimuksiin, ja on kiinnostuneempi siitä datasta, mitä ensimmäisen viiden päivän aikana on mahdollista kerätä.

– Tiedämme, että ihmisten kohdalla kuolema, vakavat aivovauriot ja muut asiat, joita haluamme hoidossa välttää, ilmaantuvat useimmiten 72 tunnin kuluessa hoidon aloittamisesta, ja viimeistään viiden päivän aikana, Kemp kertoo.

Kliiniset kokeet ihmisvauvoilla ovat edistyksestä huolimatta vielä kaukana. Ihmiskokeita varten tarvitaan eettiseltä neuvostolta lupa, joka Kempin mukaan ei heltiäisi tällä hetkellä.

– Teknologia ei ole vielä niin kehittynyttä, että sillä voitaisiin luvata tarpeeksi hyvä todennäköisyys keskosen selviytymiselle, jotta eettinen neuvosto voisi kliiniset kokeet hyväksyä, Kemp toteaa.

Tutkimuksessa on nähty läpimurtoja, mutta täydellistä keinokohtua ei vielä ole

EVE ei suinkaan ole ainoa maailmalla käynnissä oleva keinokohtuprojekti.

Israelissa Weizmann Science Institutionissa keinokohtuja lähestytään eri kulmasta kuin Kempin tiimissä. Tohtori Jacob Hanna kollegoineen onnistui viime vuonna seitsemän vuoden yrityksen ja erehdyksen jälkeen kasvattamaan koeputkessa hiiriä.

Hiiren alkiot kehittyivät pyörivissä koeputkissa viiden päivän ikäisistä aina yhdenteentoista päivään saakka. Niiden raajat ja sisäelimet kehittyivät normaalisti.

Hiiren kehitys kohdussa kestää noin kaksikymmentä päivää. Hannan hiiret viettivät keinokohdussa siis noin puolet sikiövaiheestaan.

Alankomaissa Eindhoveninen yleissairaalassa toteutettavaa keinokohtututkimusta varten kehitetään vauvanukkeja, jotka jäljittelevät ennenaikaisesti syntyneitä vauvoja. Tarkoitus on saada nuket simuloimaan ihmislapsen hengittämistä.

Näillä nukeilla olisi tarkoitus testata, miten vauvan voi turvallisimmin siirtää biologisesta kohdusta keinokohtuun. Niiden avulla voisi vähentää myös eläimillä testaamista keinokohdun kehittämisessä.

Tutkimus sai kolme vuotta sitten 2,9 miljoonaa euroa rahoitusta EU:lta osana Horisontti 2020 -hanketta, ja sen on tarkoitus jatkua vuoteen 2024 asti.

Onko suunta siis se, että meillä voisi olla toimivaa keinokohtuteknologiaa jo vuonna 2030?

– Never say never. Mutta tällä hetkellä olemme vielä kaukana moisesta. Meillä ei ole pitkältä aikaväliltä dataa siitä, mitä tapahtuu kun kehitykseltään vaarantunut sikiö laitetaan kiinni tällaiseen teknologiaan, Kemp toteaa.

Biologisen kohdun täydellinen toiminta on edelleen mysteeri

Keinokohtu kuulostaa futuristiselta, mutta siihen liittyvää tutkimusta on tehty yli kuusikymmentä vuotta.

– Ensimmäisen kerran materiaalia keinokohtuteknologiasta julkaistiin jo vuonna 1958, eikä konseptia ole vieläkään saatu toteutettua. Se on todella pitkä aika idealle, joka ei loppujen lopuksi ole kovin monimutkainen.

Kemp viittaa Ruotsin Karolinska instituuttiin, joka julkaisi diagrammeja keinokohduista vuonna 1958.

Viime vuosien saavutuksista ja vuosikymmenten tutkimuksesta huolimatta täydellistä keinokohtua, jossa ihmisvauva selviäisi, ei ole onnistuttu luomaan. Kempin näkemyksen mukaan yksi syy tälle on se, että keinokohtututkimus vie yksinkertaisesti paljon aikaa ja rahaa.

– Yksi virhe voi tarkoittaa sitä, että 20 000 tai 30 000 euroa on mennyt hukkaan, ja parin päivän jälkeen täytyy aloittaa taas uudestaan alusta. Ja prosessissa on mukana monia muita henkilöitä itseni lisäksi. Siinä on sitten monella muullakin kuin minulla huono päivä, Kemp naurahtaa.

Keinokohtujen tutkimista vaikeuttaa myös se, että ihmisen kehittyminen kohdussa on edelleen monilta osin mysteeri.

– Tiedämme paljon, mutta paljon on vielä pimennossa. Esimerkiksi ennenaikaista syntymää on vielä vaikea ennustaa. Meillä on joitain malleja, joita voidaan käyttää, mutta ne eivät ole tarkkoja. Paras keino ennustaa ennenaikainen synnytys on edelleen aiempi ennenaikainen synnytys, Kemp selittää.

Keinokohdun ei ole tarkoitus olla vauvatehtailun alku

Sana keinokohtu voi herättää mielikuvia matrixmaisista vauvaviljelmistä.

Esimerkiksi Alankomaissa tehtävää keinokohtututkimusta vastaan on laadittu viime vuonna vetoomus Euroopan komissiolle, ja siihen kerätään nimiä tällä hetkellä.

EVE-projektin tarkoitus ei Kempin mukaan ole kuitenkaan kehittää keinokohtua, jossa lapsi kehittyisi solusta vauvaksi.

– On tärkeää käydä eettisiä keskusteluja sen pohjalta, mitä ollaan todellisuudessa kehittämässä ja tutkimassa. EVE on periaatteessa hapetuslaite vain entistä nuoremmille vauvoille. Kukaan ei kyseenalaistaisi 30. raskausviikolla syntyneen vauvan laittamista hapetuslaitteeseen, Kemp sanoo.

Kemp viittaa laitteeseen, jolla voidaan hapettaa potilaan verta. Sen avulla hoidetaan ennenaikasesti syntyneitä vauvoja. Samaa teknologiaa on käytetty myös koronapotilaiden hoidossa.

Voit keskustella aiheesta 17.4. klo 23 asti.

Kokosimme yhteen 26 tärkeintä kysymystä ja vastausta Natosta ja Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista.

Vastauksissa on käytetty lähteinä muun muassa Natoa tutkineen Helsingin yliopiston valtiotieteiden tohtorin Iro Särkän haastattelua sekä useita julkisia asiakirjoja.

Asia on ajankohtaistunut nyt, kun hallitus julkaisi selvityksensä mahdollisesta Nato-jäsennyydestä keskiviikkona. Selvitys toi esille sen, että Nato toisi Suomelle lisäturvaa sotilaallista uhkaa vastaan.

– Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus olisi nykyistä huomattavasti suurempi,sillä sen takana olisivat koko liittokunnan suorituskyvyt, selvityksessä todetaan.

Presidentti, hallitus ja eduskunta linjaavat hakemuksen jättämisestä kuluvan kevään aikana.

_Lähteet: Helsingin yliopiston valtiotieteiden tohtorin Iro Särkän haastattelu, Valtioneuvoston selonteko turvallisuusympäristön muutoksesta, Ulkoministeriön tilaama arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista, Naton tietopankki, Kiiskinen, Hanne: Voiko Nato hajota? Naton olemassaolon uhkat, heikkoudet ja vahvuudet (Maanpuolustuskorkeakoulun diplomityö), Global Firepower -sivusto, Naton tiedote budjeteista, Ylen uutisarkisto._

– Olin aivan kauhuissani, Nelli Majamaa sanoo, kun Sonja Aaltonen ehdotti yhteisen pintaremontteja tekevän yrityksen perustamista.

Aaltosella oli itsellä taitotietoa yrittämisestä, mutta remontointiin ei ole koulutusta. Majamaalla taas oli alan koulutus, mutta yrittämisestä kokemus oli nollassa. Hän oli ollut aina palkkatyössä toisella. Sonjan taivuttelu teki lopulta tehtävänsä ja Majamaa suostui.

– Ajattelin, että ovathan sitä muutkin yrittäneet, niin kyllä mekin siihen pystymme, jatkaa rakennusmaalarin, puusepän ja teollisen pintakäsittelijän koulutuksen saanut Majamaa.

Majamaa ja Aaltonen ovat hyvä esimerkki siitä, että heillä oli rohkeutta perustaa omanlaisensa yritys alalle, joka ei välttämättä ole perinteinen naisten ala. Uusyrityskeskukset kannustavatkin uusia yrittäjiä toteuttamaan unelmiaan ja ylittämään toimialarajoja.

Aaltonen perustelee intoaan perustaa yritys muun muassa sillä, että hän itse kaipasi uusia tuulia.

– Myös käsillä tekeminen on meille molemmille tärkeätä, Aaltonen jatkaa.

Viime vuoden toukokuussa Hämeenlinnan seudulla toimiva Fixsone oli perustettu ja varauskirja alkoi täyttyä töistä.

– Meillä oli tilauksia ennen kuin oli edes firmaa. Tuli kiire perustaa firma, että saatiin aloitettua hommat, Majamaa muistaa.

Uutta syntyy kun ajatellaan laajasti

Yrittäjäkumppanukset saivat apua yrityksen perustamiseen Hämeen Uusyrityskeskuksesta. Vuosina 2020 ja 2021 uusyrityskeskuksessa oli asiakkaita selvästi enemmän kuin vuonna 2019.

Samoihin aikoihin kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan uusien asiakkaiden yhteydenottoihin tuli hienoinen notkahdus. Nyt tilanne näyttää taas vilkastuvan, toimitusjohtaja ja yritysneuvoja Marko Ahtiainen sanoo.

Ahtiainen rohkaisee yrittäjiä rikkomaan rohkeasti rajoja. Tällä hän tarkoittaa sitä, että yrityksen perustamisessa on turhaa ajatella liiaksi sukupuoli- tai ikärajoja. Esimerkiksi mies voi aivan hyvin perustaa hoivayrityksen tai nainen remontointifirman: ei ole syytä tuijottaa perinteisiksi miellettyihin toimialoihin.

– Jos ajatellaan liian ahtaasti, ei synny uutta, Ahtiainen kannustaa.

Yrittäjinä nuoret toteuttavat omia arvojaan

Rohkeudesta puhuu myös Suomen Uusyrityskeskukset ry:n toimitusjohtaja Susanna Kallama. Hän kannustaa yrittäjiä tavoittelemaan unelmiaan ja miettimään rohkeasti juuri sitä, mitä yrittäjänä haluaa tehdä.

Kallaman mukaan nimenomaan nuoret näkevät yrittäjyyden mahdollisuutena toimia omien arvojen mukaisesti.

– Tee laskelmat tarkasti, mutta pidä kiinni unelmastasi, Kallama kannustaa.

Uusyrityskeskusten koko maata kattavissa tilastoissa ei näy, että esimerkiksi perinteiset sukupuoliroolit olisivat hälvenemässä, vaikka Kallaman mukaan se olisikin suotavaa. Tasa-arvoa on kuitenkin se, että miehet ja naiset perustavat yhtä paljon yrityksiä.

On myös joitakin toimialoja, joissa mikään sukupuoli ei ole yliedustettuna. Sellaisia ovat esimerkiksi B2B- sekä liikkeenjohdon konsultointia tarjoavat yritykset.

"Pääasia on hoitaa hommat"

Nelli Majamaa ja Sonja Aaltonen eivät epäröineet perustaa pintaremontointiin keskittyvää yritystä. Palaute on ollut pelkästään positiivista ja kannustavaa, Aaltonen sanoo.

Majamaa on samoilla linjoilla.

– Pääasiahan on, että hommat tulee hoidettua. En näe syytä, miksi sukupuoli vaikuttaisi tekemiseen millään lailla.

Turun kaupunki valaisi perjantai-iltana Aurajoen ylittävän Kirjastosillan sinivalkoisin värein kunnioittaakseen edesmenneen kansanedustajan Ilkka Kanervan muistoa. Valaisu jatkui aamun sarastukseen saakka.

Perjantaina päivällä Turun kaupunki järjesti silloillaan suruliputuksen.

– Kiitämme työstäsi Turun, turkulaisten ja Suomen hyväksi. Suru on niin on suuri. Sydämesi meille oli niin suuri, kirjoitti Turun kaupunki samalla Twitter-päivityksessään.

Lue myös:

Katso kuvista, miten Suomen pitkäaikaisimman kansanedustajan Ilkka Kanervan ura eteni

Kansanedustaja Ilkka Kanerva on kuollut – presidentti Niinistö: "Syvän vakuuttava ääni ja ajatus on hiljennyt"

Kun tämä artikkeli julkaistaan, Pertti Jalkanen on hiihtämässä.

Joensuun Rantakylässä asuva eläkeläinen on tänä talvena lähtenyt ladulle lähes joka aamu, säällä kuin säällä. Lauantaina 16. huhtikuuta ohjelmassa pitäisi olla 73 kilometrin lenkki.

– Se on vähän enemmän kuin normaalisti, mutta synttäreiden kunniaksi pitää tempaista, samana päivänä 73 vuotta täyttävä Jalkanen virnistää.

Tavallisesti Jalkanen hiihtää niin kauan kuin hänestä tuntuu mukavalta. Keskimääräinen lenkin mitta on 61,5 kilometriä ja kesto rapiat kuusi tuntia.

Hiihtokauden kokonaiskilometrit ylittivät alkuviikosta 11 000 kilometriä. Se vastaa noin kymmentä matkaa Hangosta Nuorgamiin eli Suomen eteläpäästä pohjoispäähän.

– Päätin syksyllä, että kokeilen rajojani tässä hommassa. Tarkoitus oli hiihtää 10 000 kilometriä, mutta se täyttyi jo tammikuussa, Jalkanen kertoo.

– Nyt uusi tavoite on 12 000 kilometriä. Kyllä se näillä lumilla todennäköisesti täyttyy, hän uskoo.

12 kertaa himohiihtäjän vuosisaldo

Kymmenisen vuotta sitten paikalliselta lukkotehtaalta eläköitynyt Jalkanen elää nyt kuudetta “hulluttelutalveaan”. Miehen tavoitteena on ollut lisätä hiihtämiensä kilometrien määrää vähä vähältä, vuosi toisensa jälkeen.

Ulkoilujärjestö Suomen Ladussa joensuulaisen nykyisiä matkalukemia pidetään poikkeuksellisina.

– Vuonna 2018 tehdyn kyselyn mukaan suomalaiset hiihtoharrastajat hiihtävät keskimäärin sellaiset pari-neljäsataa kilometriä talvessa. Aktiiviharrastaja pääsee helposti 500 kilometriin, viestintäpäällikkö Panu Könönen kertoo.

Könönen määrittelee himohiihtäjäksi jokaisen, joka sivakoi yli tuhat kilometriä talvessa. Kymmenkertaisesti tuon matkan hiihtäviä hän uskoo olevan vain muutama koko maassa. Yksi heistä on posiolainen Esa Mursu, jonka häkellyttävät hiihtoluvut ovat kantautuneet myös Pertti Jalkasen tietoon.

– Se, että joku on hiihtänyt 12 000 kilometriä aiemmin, on hienoa. Siitä saa intoa kokeilla samaa itsekin, Jalkanen sanoo.

Lenkille säällä kuin säällä

Viime joulukuussa Jalkasen hiihtoharrastus saavutti uuden, häkellyttävän rajapyykin. Hän sai täyteen maapallon ympärysmitan eli 40 000 kilometriä.

Luku täyttyi viidessä ja puolessa talvessa.

– Moni epäilee, miten kukaan voi hiihtää näin paljon. Minun kohdallani epäilyksiä lisää ruumiinrakenteeni, joka ei ole mitenkään erityinen. Mutta kaikki lenkit ovat ylhäällä GPS-datan kera, himohiihtäjä kertoo älypuhelintaan näyttäen.

Jalkasen mukaan yli 10 000 kilometrin lukuihin pääseminen vaatii säännöllisyyttä, johon työssä käyvillä on ani harvoin mahdollisuuksia. Lenkille on lähdettävä joka päivä ja suksilla on vietettävä neljästä kuuteen tuntia.

Hän itse on hiihtänyt tänä talvena niin räntäsateessa kuin paukkupakkasessakin. Läheskään joka kerta luistossa ei ole ollut kehumista.

– Kilometrien sijaan ihmisten pitäisi epäillä tunteja, joita tähän käytän! Marraskuussa jätin yhden hiihtopäivän välistä, kun oli muuta menoa. En olisi silloin ehtinyt hiihtää yli 30 kilometriä, mikä on näille tavoitteille minimimatka, Jalkanen juttelee.

Ennen kaikkea elämäntapa

Mutta onko näin suurissa hiihtomäärissä mitään järkeä? Siihen ei osaa vastata Jalkanen eikä Suomen Ladun Könönenkään.

Kummaltakin kysytään asiasta aika ajoin.

– Uskon, että noin paljon hiihtävät tietävät kyllä, mikä on oikeanlaisen ravinnon ja riittävän levon merkitys. Siksi en näe ilmiössä vaaraa, Könönen pyörittelee.

Jalkaselle kestävyysliikunta on elämäntapa, jolta hän kokee saavansa paljon. Tärkein yksittäinen seikka on lenkin jälkeinen hyvä olo.

– Päivällä ruoka maistuu ja illalla uni tulee hyvin. Kun vaimokaan ei vastusta, niin miksipä en hiihtäisi, hän lohkaisee.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 17.4. klo 23 saakka.

Lue myös:

Miksi lunta on näin valtavasti vielä huhtikuussa? Näin vastaa Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi

Oikeaoppinen pyllähtäminen säästää tapaturmilta hiihtoladulla – vilkaise videolta vinkit hallittuun kaatumiseen

Osa meistä hiihtää lähes säällä kuin säällä – Jukka Mursinoff on sivakoinut tänä talvena yli 1 000 kilometriä: "Harrastukselle ei näy loppua"

Korkein oikeus on hylännyt tuomion purkuhakemuksen henkirikostapauksessa, josta MOT on uutisoinut laajasti.

Tuomion purkua haki mies, jonka Helsingin hovioikeus tuomitsi 10 vuodeksi vankilaan Vantaan Ilolassa tapahtuneesta taposta. Käräjäoikeus oli antanut vapauttavan tuomion. Mies istuu yhä rangaistustaan Riihimäen vankilassa.

MOT paljasti vuosi sitten julkaistussa laajassa selvityksessä useita vakavia epäkohtia Ilolan tapauksen poliisitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä.

Suomalaisjulkkisen siskon taposta tuomittu Ari-Pekka istuu yhä vankilassa – MOT:n selvitys kysyy nyt, valehteliko avaintodistaja ratkaisevan havaintonsa

Henkirikostuomio perustui hyvin vahvasti siihen, että yksi todistaja kertoi nähneensä tuomitun kuristavan uhria huumevarkauden jälkeen. MOT:n artikkelissa kysyttiin, valehteliko 20-vuotias todistaja ratkaisevan havaintonsa. Todistaja oli itsekin taposta epäilty, ja hänen kertomuksensa muuttui esitutkinnassa ja oikeudenkäynneissä jatkuvasti.

“Painostettu varsin rajusti”

Korkeimmalle oikeudelle jätetyssä purkuhakemuksessa tuomittu mies vetosi uutena todisteena poliisikuulusteluun, joka on käyty vajaa vuosi hovioikeuden antaman tuomion jälkeen.

Kyseisessä kuulustelussa todistaja kertoi, että kuristamishavainto ei ollut totta. Hän sanoi valehdelleensa poliisin painostamisen takia.

Lisäksi tuomittu vetosi purkuhakemuksessaan oikeuspsykologi Julia Korkmanin korkeimmalle oikeudelle jättämään lausuntoon. Korkman perehtyi lausuntoa varten avaintodistajan kuulusteluihin ja oikeudenkäyntimateriaaliin.

Korkmanin mukaan on selvää, että avaintodistajaa “on painostettu varsin rajusti monessa kuulustelussa” tapon esitutkinnan aikana.

Avaintodistaja oli tapellut uhrin kanssa Ilolan surmatalossa. Poliisit antoivat todistajan muun muassa ymmärtää, että kukaan ei ollut nähnyt uhria tappelun jälkeen elossa. Tämä ei ollut totta.

Korkman toteaa, että avaintodistajalla oli selkeä motiivi valehdella.

Korkmanin mukaan poliisi myös johdatteli todistajaa kertomalla hänelle tietoja tapon tekotavasta. Lisäksi materiaalista herää epäilys siitä, että todistajaan on pyritty vaikuttamaan epävirallisissa kuulusteluissa.

Kyseinen todistaja ei ole ainoa, joka on kertonut poliisin painostaneen epäiltyjä Ilola-tutkinnassa.

Poliisi painosti kuulusteluissa, tuomion perustelut eivät vakuuta – näin asiantuntijat kommentoivat MOT:n esiin nostamaa henkirikosjuttua

Oikeuspsykologi nostaa lausunnossaan esiin myös sen, että avaintodistajan oikeusavustaja ei puuttunut painostamiseen millään tavalla.

Nuori ikä, päihdetausta ja vaikea elämäntilanne ovat kaikki väärien tunnustusten ja todistajankertomusten riskitekijöitä. Ilolan tapauksen avaintodistaja täyttää kaikki kriteerit. Lisäksi hänen isänsä oli kuollut muutama päivä ennen poliisikuulusteluiden alkua.

Tekovälineessä toisen henkilön DNA:ta

Purkuhakemuksen tehnyt mies vetosi myös siihen, että hovioikeus jätti huomiotta tarkemman DNA-analyysin. Uhrista tai tekovälineestä ei löytynyt tuomitun miehen, vaan toisen henkilön DNA:ta. Hovioikeus teki johtopäätöksiä vain poliisin ylimalkaisesta havainnekuvasta ja jätti huomioimatta tarkan luetteloinnin.

Korkeimman oikeuden mukaan kyse ei ollut uudesta todisteesta, sillä DNA-luettelointi oli esillä käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus antoi taposta vapauttavan tuomion.

Uudeksi todisteeksi korkein oikeus hyväksyi tuomion antamisen jälkeen käydyn kuulustelun. KOK:n mukaan todiste ei kuitenkaan ole sellainen, että hovioikeus olisi sen nojalla todennäköisesti päätynyt syytteen hylkäämiseen.

Valitus harkinnassa

Muilta osin hovioikeus perusteli hylkäyspäätöstään tuomion purusta lähinnä sillä, että avaintodistajan huojuva kertomus on jo ollut hovioikeuden arvioitavana.

MOT:n tutkimuksen perusteella hovioikeudessa kuitenkin analysoitiin erittäin vähän sitä, miksi avaintodistajan kertomus jatkuvasti muuttui.

MOT:n aiemmin haastattelema rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi, että hän ei pidä hovioikeuden tuomion perusteluja vakuuttavina. Vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei Tolvasen mukaan ole pystytty sulkemaan pois.

Taposta tuomittu mies harkitsee valittamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Ilolan henkirikosta tutkinut Itä-Uudemaan poliisilaitos ei kommentoi tapausta MOT:lle.

MOT on haastatellut myös avaintodistajan läheisiä. Heidän kommenttinsa voit kuunnella tästä.

– Olin aivan kauhuissani, Nelli Majamaa sanoo, kun Sonja Aaltonen ehdotti yhteisen pintaremontteja tekevän yrityksen perustamista.

Aaltosella oli itsellä taitotietoa yrittämisestä, mutta remontointiin ei ole koulutusta. Majamaalla taas oli alan koulutus, mutta yrittämisestä kokemus oli nollassa. Hän oli ollut aina palkkatyössä toisella. Sonjan taivuttelu teki lopulta tehtävänsä ja Majamaa suostui.

– Ajattelin, että ovathan sitä muutkin yrittäneet, niin kyllä mekin siihen pystymme, jatkaa rakennusmaalarin, puusepän ja teollisen pintakäsittelijän koulutuksen saanut Majamaa.

Majamaa ja Aaltonen ovat hyvä esimerkki siitä, että heillä oli rohkeutta perustaa omanlaisensa yritys alalle, joka ei välttämättä ole perinteinen naisten ala. Uusyrityskeskukset kannustavatkin uusia yrittäjiä toteuttamaan unelmiaan ja ylittämään toimialarajoja.

Aaltonen perustelee intoaan perustaa yritys muun muassa sillä, että hän itse kaipasi uusia tuulia.

– Myös käsillä tekeminen on meille molemmille tärkeätä, Aaltonen jatkaa.

Viime vuoden toukokuussa Hämeenlinnan seudulla toimiva Fixsone oli perustettu ja varauskirja alkoi täyttyä töistä.

– Meillä oli tilauksia ennen kuin oli edes firmaa. Tuli kiire perustaa firma, että saatiin aloitettua hommat, Majamaa muistaa.

Uutta syntyy kun ajatellaan laajasti

Yrittäjäkumppanukset saivat apua yrityksen perustamiseen Hämeen Uusyrityskeskuksesta. Vuosina 2020 ja 2021 uusyrityskeskuksessa oli asiakkaita selvästi enemmän kuin vuonna 2019.

Samoihin aikoihin kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan uusien asiakkaiden yhteydenottoihin tuli hienoinen notkahdus. Nyt tilanne näyttää taas vilkastuvan, toimitusjohtaja ja yritysneuvoja Marko Ahtiainen sanoo.

Ahtiainen rohkaisee yrittäjiä rikkomaan rohkeasti rajoja. Tällä hän tarkoittaa sitä, että yrityksen perustamisessa on turhaa ajatella liiaksi sukupuoli- tai ikärajoja. Esimerkiksi mies voi aivan hyvin perustaa hoivayrityksen tai nainen remontointifirman: ei ole syytä tuijottaa perinteisiksi miellettyihin toimialoihin.

– Jos ajatellaan liian ahtaasti, ei synny uutta, Ahtiainen kannustaa.

Yrittäjinä nuoret toteuttavat omia arvojaan

Rohkeudesta puhuu myös Suomen Uusyrityskeskukset ry:n toimitusjohtaja Susanna Kallama. Hän kannustaa yrittäjiä tavoittelemaan unelmiaan ja miettimään rohkeasti juuri sitä, mitä yrittäjänä haluaa tehdä.

Kallaman mukaan nimenomaan nuoret näkevät yrittäjyyden mahdollisuutena toimia omien arvojen mukaisesti.

– Tee laskelmat tarkasti, mutta pidä kiinni unelmastasi, Kallama kannustaa.

Uusyrityskeskusten koko maata kattavissa tilastoissa ei näy, että esimerkiksi perinteiset sukupuoliroolit olisivat hälvenemässä, vaikka Kallaman mukaan se olisikin suotavaa. Tasa-arvoa on kuitenkin se, että miehet ja naiset perustavat yhtä paljon yrityksiä.

On myös joitakin toimialoja, joissa mikään sukupuoli ei ole yliedustettuna. Sellaisia ovat esimerkiksi B2B- sekä liikkeenjohdon konsultointia tarjoavat yritykset.

"Pääasia on hoitaa hommat"

Nelli Majamaa ja Sonja Aaltonen eivät epäröineet perustaa pintaremontointiin keskittyvää yritystä. Palaute on ollut pelkästään positiivista ja kannustavaa, Aaltonen sanoo.

Majamaa on samoilla linjoilla.

– Pääasiahan on, että hommat tulee hoidettua. En näe syytä, miksi sukupuoli vaikuttaisi tekemiseen millään lailla.

“Tenho keskittyi voimaan, jota kumpusi syvältä hänen sisältään loputtoman hyökyaallokon lailla. Karhunhammas alkoi lämmetä hänen kämmentään vasten ensin kuin arastellen, sitten muistaen oman roolinsa. Sen tehtävä oli tuottaa lisää väkeä, tehdä hänet entistä vahvemmaksi, ja niin tapahtui.”

Näin maagisissa tunnelmissa liikutaan Mikko Kamulan Kalevan pojat -romaanissa (Gummerus, 2022), joka on Metsän kansa -kirjasarjan neljäs osa. 1400-luvun lopun Savoon sijoittuva sarjaa nivoo yhteen historiallista proosaa ja suomalaisella mytologialla kuorrutettua fantasiaa. Kamula ryhtyi kehittelemään varsin poikkeuksellista yhdistelmää jo parikymmentä vuotta sitten.

– Tuntui siltä, että kotoperäinen mytologia voisi mahdollisesti olla suomalaisia kiinnostava ja läheinen aihe, josta harva kuitenkaan tietää kovin paljoa. Harrastin nuorempana fantasiakirjallisuutta, ja siitä sain idean yhdistää toisiinsa historiallista proosaa ja fantasiaa – ja nimenomaan siten, että muinaiset uskomukset ovat romaanin henkilöille ikään kuin todellisuutta.

Kamulan mukaan kahden varsin vastakkaiselta tuntuvan elementin yhdisteleminen toisiinsa ei loppujen lopuksi ole ollut kovinkaan vaikeaa osittain siksikin, että sarjan ensimmäinen romaani Ikimetsien sydänmailla (2017) tapahtui lähinnä savupirtissä asuvien ihmisten ympärillä.

– Heistä ei juurikaan ole tuolta ajalta historiallisia merkintöjä, joten olen joutunut käyttämään arkeologian ja kansatieteen ohella jonkin verran myös omaa mielikuvitustani.

Historiallisista faktoista Kamula ei ole kirjasarjassaan halunnut joustaa: hän on opiskellut folkloristiikkaa ja käyttää runsaasti aikaa erilaisten lähdemateriaalien tutkimiseen.

– Historianharrastajia löytyy Suomesta todella paljon. Jos faktat eivät ole kunnossa, se kostautuu, ja siitä huomautetaan taatusti. Jostain voi aina löytyä joku ravitsemustieteen professori, joka toteaa, ettei tuohon aikaan syöty tuollaisia ruokia.

Faktapohjaisuus pätee myös kirjasarjan sivuilla vellovaan taikuuteen ja mytologisiin elementteihin. Kirjasarjan alkupuolen arkitaikuudesta on siirrytty sujuvasti ja luontevasti kohti suomalaisen kansanperinteen suuria eeppisiä teemoja.

– Välillä joutuu toki tekemään valistuneita arvauksia siitä, mitkä taikakeinot ja uskomukset ovat olleet jollakin alueella kaikkein tyypillisimpiä, mutta myös nämä valinnat perustuvat opiskeluun ja tutkimiseen.

Suomalainen muinaisusko on aarrearkku

1800-luku ja 1900-luvun alku kansallisromanttisine aatemaailmoineen oli suomalaisen kansanrunouden ja mytologian kultakautta, eikä vähiten Elias Lönnrotin Kalevalan (1849) takia. Sittemmin innostus vähitellen laimeni ja tuntui jossakin vaiheessa jopa kadonneen lähes kokonaan.

– Viime vuosituhannen loppupuoli on nähdäkseni ollut kansanperinteen kannalta hiljaisempaa aikaa, joka on jo menossa ohitse. Nyt löytyy uusharrastajia, jotka ovat ottaneet elämäntavakseen perehtyä vanhan kansan oppeihin, viisauksiin ja runoihin, Mikko Kamula toteaa.

Vaikka toisin voisi luulla, Kamula ei ole käyttänyt kirjasarjansa lähdemateriaalina Kalevalaa, mutta on kuitenkin hakenut siitä toisinaan inspiraatiota.

– Itse asiassa Elias Lönnrot ja minä olemme molemmat tutkineet samaa lähdemateriaalia, eli Suomen kansan vanhoja runoja. En ole tekemässä uutta Kalevalaa, mutta minulla on samoja tavoitteita kuten Lönnrotillakin: haluan kertoa pitkän tarinan, jossa käsitellään suomalaista muinaisuskoa.

Ja suomalainen muinaisusko jos mikä on varsinainen aarrearkku. Tämä tulee myös hyvin esille Metsän kansa -sarjassa: tiheitä metsiä täplittävät haltijat ja maahiset, yliluonnolliset voimat kiteytyvät väki-sanassa, taikuus ja näkymättömän ja näkyvän ohut rajapinta muovaavat ihmisten jokapäiväistä elämää. Taustalla väijyy mahtava ja kammottava Pohjolan emäntä, kuoleman ja sairauksien jumalatar Loviatar, joka tunkeutuu ihmisten ajatuksiin ja haluaa tuhota maailman varastamalla sieltä itselleen kaiken lämmön.

Itämerensuomalaisissa, kuten virolaisten, karjalaisten, suomalaisten ja saamelaisten uskonnoissa on runsaasti samankaltaista mytologiaa, mutta yllättäviä yhtäläisyyksiä löytyy kauempaakin. Mikko Kamulan mukaan esimerkiksi suuria härkäolentoja on kuvattu paitsi suomalaisessa kansanrunoudessa, myös maapallon toisella puolella, kuten muinaisessa Egyptissä ja Kreetan minolaisessa kulttuurissa.

– Tutkijoiden mukaan kyseessä on motiivi, joka on kulkeutunut suullisena perinteenä ihmiseltä toiselle hyvin pitkiäkin matkoja. Perusajatuksena on, että uskomukset liikkuvat paitsi ajassa myös paikasta toiseen.

Taikuus oli luonnollinen osa arkipäivää

Kuten Metsän kansa -sarjasta tulee ilmi, vielä 1400-luvun lopulla Ruotsiin kuuluneen Suomen sisäosissa elettiin pitkälti vanhojen tapojen ja muinaisuskon tahdissa. Ikiaikaiset haltijaolennot, jumalat ja jumalattaret eivät olleet kadonneet minnekään, vaikka ihmisiä oli yritetty käännyttää kristinuskoon jo parin kolmen vuosisadan ajan.

– Tämä kertoo siitä, että mytologia on ollut niin vahva osa ihmisen maailman- ja minäkuvaa, ettei sitä ole pystytty muuttamaan tuosta vain. Kansa oppi ensin tuntemaan Jeesuksen ja Neitsyt Marian, jotka otettiin mukaan pakanallisiin loitsuihin. Esimerkiksi Savo oli niin periferiassa, että kristinusko sai siellä jalansijaa hyvin hitaasti, Mikko Kamula toteaa.

Kamulaa kiehtoo suomalaisessa muinaisuskossa muun muuassa siihen kuuluva monimuotoinen taikuus.

– Tuolloin oli arkitaikuutta, jota kaikki saattoivat tehdä, sekä erityistä tietäjien taikuutta. Rakennusten oviin ja seiniin piirrettiin taikamerkkejä, ja useimmiten ensimmäiseen ja viimeiseen liittyi jotakin maagista. Siirtymäriittien, kuten naimisiinmenon, kuoleman ja syntymän vanavedessä tehtiin monimutkaisempia taikoja.

Suomalaiseen muinaisuskoon on liittynyt oleellisena osana luonnon kunnioittaminen, ja Mikko Kamulan mukaan nykyihminen voisi ottaa tästä piirteestä oppia.

Ainakin luonnonmystiikan kannalta suomalaisten henkinen elämä on aiemmin ollut rikkaampaa kuin nykyisin, mutta toisaalta käsitys henkisyydestä oli erilainen.

– Henkisyyttä ei ajateltu harrastuksena, eikä tuolloin välttämättä edes ollut aikaa itsensä henkiseen kehittämiseen ja sivistämiseen, ei ainakaan savupirteissä. Kaupungeissa asuneiden varakkaiden ihmisten kohdalla tilanne oli tietenkin toinen.

Uhka tulee idästä

Niin, millaista elämä sitten oikein oli viisisataa vuotta sitten savolaisessa savupirtissä jylhän korven keskellä? Ihminen on sopeutuvainen: Mikko Kamulan mukaan elämä oli tuolloin paljon vaikeampaa ja rankempaa, mutta siinä nähtiin yhtä lailla hyviä ja huonoja puolia, kuten nähdään nykyisinkin.

– Työpäivät saattoivat kestää koko hereilläolon ajan, ja vuosikierto määritti kaikkea. Koska sähköä ei ollut ja puolet vuodesta oli pimeää, oli pakko pysytellä sisätiloissa, jos halusi pysyä lämpimänä. Savupirteissähän ei ollut myöskään ikkunoita, joten kyllähän talviaka rajoitti elämänmenoa aika lailla.

Metsän kansa -sarjan tapahtuma-aikaan kuuluvat myös väkivalta ja sapelien kalistelu. Tästä voi päätellä, että vuosisatojen aikana yksi asia on pysynyt muuttumattomana: uhka on tullut ja tulee idästä.

– Itärajalla on nahistu aina todella paljon, ja jossakin vaiheessa Ruotsin historia on ollut joka suuntaan todella sotainen. 1400-luvulla sota Venäjän tai tuolloisen Moskovan valtion kanssa oli yhtä todennäköistä kuin sota Tanskan tai jonkun Itämeren eteläpuolella sijaitsevan valtion kanssa. Mutta idän suhteen historiasta ei löydy merkkejä, että kyseessä olisi ohimenevä ilmiö, Mikko Kamula summaa.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 17.4. klo 23:een asti.

Venäjän aloittama sota Ukrainassa on ajanut miljoonat ukrainalaiset pakoon ulkomaille. Sisäministeriön mukaan Suomeen tulevien ukrainalaispakolaisten määrä voi nousta useisiin kymmeniintuhansiin.

Mitä meidän Suomessa on hyvä tietää ukrainalaisista? Onko odotettavissa tapakulttuurin yhteentörmäyksiä? Kysyimme tätä kahdelta ukrainalaiselta, pitkään Oulussa asuneelta Anastasiya Kakhovskalta sekä Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin vierailevalta tutkijalta Anna Tarasenkolta.

Tarasenko muistuttaa, että 46 miljoonan ihmisen kansaa on vaikea niputtaa yhteen; kaupungeissa asuvat ukrainalaiset ovat tapakulttuuriltaan varsin eurooppalaisia ja usein kielitaitoisia, maaseudun ikäihmiset taas enemmän kiinni perinteissä.

– Uskon varmasti, että suurkaupungeista kuten Kiovasta, Harkovasta tai Lvivistä tulevilla on helpompi sopeutua Suomeen. He ovat hyvin integroituneita eurooppalaisuuteen.

Moni suurkaupungeissa asunut pakolainen on saattanut työskennellä esimerkiksi eurooppalaisissa yrityksissä, joissa työkulttuuri on lähempänä yleiseurooppalaista mallia.

• Yle seuraa Ukrainan tilannetta tässä artikkelissa.

Hidas harkitsevuus turhauttaa

Suomi on Euroopan harvimmin asuttuja maita, Ukrainan keskimääräinen väestöntiheys 77 asukasta neliökilometrille on hieman isompi kuin Oulun kaupungin. Henkilökohtaisen tilan käsite onkin ukrainalaisille aivan toisenlainen kuin useimmille suomalaisille.

Perinteisesti moni suomalainen voi kokea esimerkiksi fyysisen kosketuksen keskustelutilanteessa ventovieraan kanssa epämukavana.

– Me ukrainalaiset tulemme helposti aika lähelle puhumaan. Meillä on ihan tavallista, että vieras tulee halaamaan tai puhumaan ihan korvan lähelle tai pitää kädestä, sanoo Anastasiya Kakhovska.

Suomalaiset saattavat pitää itseään suorapuheisina ainakin keskinäisessä kommunikaatiossa. Vierasmaalaisten kanssa puhuminen voi olla toinen juttu, mutta tutkija Anna Tarasenko kehottaa silti sanomaan suoraan, jos sanottavaa on.

– Vapaaehtoisten kanssa olen huomannut, että ihmiset välittävät paljon ja ehkä siksi ovat varovaisia. Mutta minusta olisi silti parempi puhua ihan suoraan, sillä niin ukrainalaisetkin tekevät keskenään ja sitä he osaavat odottaa.

Mutkattomuutta ukrainalaisessa kulttuurissa edustaa Tarasenkon mukaan myös se, että asioiden etenemistä voidaan nopeuttaa toimimalla tarvittaessa epämuodollisesti.

– Suomalaiset ovat aika hitaita ja harkitsevat perusteellisesti ja pitkään asioita. Ukrainalaisena on joskus vaikea ymmärtää, miksei asioita voisi tehdä saman tien, Anastasiya Kakhovska sanoo.

Kuuntele alta, mitä Anastasiya Kakhovska kertoo perheensä tilanteesta Ukrainassa.

Käytetäänkö Suomessa koulupukuja?

Slaavilaisissa kulttuureissa perheen ja ystäväpiirin merkitys on suuri, ja näin on myös Ukrainassa. Varsinaisen ydinperheen lisäksi lähipiiriin kuuluvia ihmisiä ovat Anna Tarasovan mukaan myös esimerkiksi kummit, joten tärkeiden ihmisten verkosto on varsinkin pienissä kylissä tiuha.

Tämä näkyy muun muassa siinä, että moni Ukrainassa yhä oleva miettii nyt ankarasti, lähteekö perheen ja lähipiirin luota turvallisempaan maahan vai jääkö tuttuun ympäristöön sotaa käyvässä maassa.

Toisaalta osa jo paenneista on ryhtynyt miettimään paluuta.

– Serkkuni pakeni sodan jaloista ja asuu luonani. Aluksi etsimme kovasti hänelle töitä Suomesta, mutta nyt hän on alkanut puhua myös Ukrainaan palaamisesta, Anna Tarasenko sanoo.

Sekä Anna Tarasenko että Anastasiya Kakhovska ovat olleet vapaaehtoisina auttamassa Suomeen paenneita ukrainalaisia.

– Tilanne vastaanottokeskuksiin saapuessa on hyvin stressaava, mikä pitää minun mielestäni ottaa huomioon myös ihmisten kanssakäymisessä, Tarasenko muistuttaa.

Kakhovska pitää Oulussa infotilaisuuksia, joissa hän opastaa ukrainalaisia kulttuurieroista ja arjen käytännöistä. Aiheet koskevat muun muassa viranomaisten kanssa toimimista, veroja tai koulumaailmaa.

– Moni lapsensa Suomessa kouluun saanut on esimerkiksi kysynyt minulta hieman hädissään, mistä he saavat koulupuvut.

Eurooppalaistuminen näkyy

Monelle suomalaiselle Venäjän tapakulttuuri on ainakin jonkin verran tuttu, sillä entisen Neuvostoliiton alueelta tulleita henkilöitä ja heidän jälkeläisiään on maassa yli 80 000.

Anna Tarasenkon mielestä Venäjän ja Ukrainan kulttuureissa on yhä erittäin paljon yhteistä, mutta viime vuosikymmeninä yhteiskunnat ovat kulkeneet eri teitä.

– Viimeksi kuluneina 20 vuonna Ukraina on kääntynyt demokraattisempaan suuntaan ja kohti Eurooppaa. Ukraina kamppailee tällä hetkellä vapauden puolesta. Venäjällä tilanne on valitettavasti ollut erilainen, vaikka nykyistä kehitystä vastaan taisteleviakin on ollut.

Esimerkiksi korruptio on molemmissa maissa yhä suuri ongelma, mutta Ukrainassa uudistukset alkavat vähitellen näkyä.

Vuonna 2017 maat olivat korruptiota tutkivan Transparency internationalin listalla sijalla 131 tutkittujen 180 maan joukossa. Tuoreimmalla listauksella Ukraina on parantanut sijoitustaan yhdeksällä pykälällä, Venäjä taas pudonnut viisi sijaa.

Suomen sijoitus listauksessa on ykkönen.

Lue lisää: "Tunsin itseni maanpetturiksi, kun jätin rakkaan kotikaupunkini" – kiovalaiset palaavat pikku hiljaa takaisin koteihinsa

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella sunnuntaihin 17.4. kello 23 saakka.

Kokkolassa Keski-Pohjanmaalla pelastettiin lauantaiaamuna hylkeenpoikanen metsästä, Keski-Pohjanmaan pelastuslaitos kertoo. Pelastuslaitos oli saanut hieman ennen aamuseitsemää ilmoituksen Rantatiellä liikkuneesta kuutista. Pelastuslaitos löysi eläimen lopulta tien viereisestä metsästä ja palautti sen mereen.

– Kuutti oli ollut ihan hyvässä kunnossa ja yhteistyökykyinen. Se oli saatu aika helposti kiinni ja päästetty mereen jatkamaan matkaansa, päivystävä palomestari Oona Englund kertoo STT:lle.

Kokkola sijaitsee Pohjanlahden rannikolla. Englundin mukaan Keski-Pohjanmaalla on kuluneella viikolla ollut lukuisia vastaavia pelastustehtäviä. Kuutteja on löytynyt metsien lisäksi omakotitaloalueelta ja Kälviän keskustasta, josta on matkaa rannikolle useita kilometrejä.

– Kuutteja on ollut oikeastaan nyt vähän kaikkialla, minne ne eivät kuuluisi. Niitä on sitten käyty pelastamassa ja palauttamassa mereen, Englund sanoo.

"Kyllä ne varmaan ruokaa etsivät"

Ruotsin luonnonhistoriallisen museon yli-intendentin hyljetutkija Markus Aholan mukaan kuuttien harhailu ei ole ennenkuulumaton ilmiö. Hän ei osaa varmaksi sanoa, miksi poikaset lähtevät hortoilemaan vaikkapa metsiin, mutta hyvä arvaus hänellä on.

– Kyllä ne varmaan ruokaa ovat etsimässä, Ahola sanoo.

– Luultavasti mekanismi on yksittäisen poikasen kohdalla, että emo on vieroittanut sen eikä kuutti sitten ole itse osannut lähteä etsimään ruokaa oikeasta suunnasta.

Hänen mukaansa havaintoja eksyneistä kuuteista tulee vuosittain muutamia. Tapauksista ei hänen tietääkseen ole kuitenkaan olemassa kattavaa seurantaa. Tutkijoillekin tiedot tulevat lähinnä yksittäisistä uutisista.

Jäätilanne voi vaikuttaa eksymiseen

Ahola arvelee, että vuosittain vaihteleva kevään jäätilanne vaikuttaa kuuttien maihinnousuun.

– Jäätilanne varmaan jossain määrin vaikuttaa, miksi näitä tapauksia on joinakin vuosina enemmän, Ahola tuumii.

– En ole kuitenkaan jäätilannetta nyt niin läheltä tutkinut juuri tuolla, että osaisin siitä sen tarkemmin sanoa.

Keski-Pohjanmaan rannikkoalueen jäät eivät ole Ilmatieteen laitoksen jääseurannan mukaan vielä sulaneet. Halutessaan jäitä pitkin pääsee siis vielä maihin.

Hylkeet pystyvät liikkumaan maastossa, mutta kulku on Aholan mukaan hidasta. Esimerkiksi metsään eksyminen voi käydä kuutille kalliiksi.

– Ne joutuvat siellä helpommin maapetojen saaliiksi. Usein eksyneet yksilöt ovat jo valmiiksi nälkiintyneitä. Jolleivat pedot niitä korjaa, sitten nälkä vie, Ahola sanoo.

Nordean säästämisen tilien pankkipalvelussa havaittu häiriö on saatu korjattua, yhtiön viestinnästä kerrotaan. Häiriö havaittiin lauantaina aamupäivällä.

Häiriö koski tilien saldonäkymää. Se ilmeni Nordean viestintäjohtajan Satu Malkamäen mukaan asiakkaille siten, että tilin saldo näytti nollaa, vaikka tilillä olisi ollut säästössä rahaa.

Huoltotöiden seurauksena osa tilitiedoista näkyi yhtiön mukaan asiakkaille viiveellä.

Päivitetty 16.4. kello 14.22: Päivitetty juttuun tieto siitä, että Nordean pankkipalveluiden häiriö on saatu korjattua.

Väinö Liukkonen, 90, vääntää vatsalihasliikkeitä kuntosalilla ripeään tahtiin.

– Täytyy saada vähän voimaa vatsalihaksiin, että voi mennä rannalle pullistelemaan, Liukkonen toteaa ja nauraa päälle.

Miehellä on edelleen huumorintaju tallella, vaikka pitkään elämään on mahtunut sekä tyyntä että myrskyä.

Ison menetyksen hän joutui kokemaan reilu vuosi sitten maaliskuussa, kun Helka-vaimo kuoli koronaviruksen aiheuttamaan sairauteen. Siihen päättyi 63 vuotta kestänyt avioliitto.

– Ei tarvinnut riidellä oikeastaan koskaan. Kyllä me tulimme toimeen. Voi luoja, että niitä on semmoisiakin, että ne toisia muksii. Ne on sitten tyhmiä kavereita.

Liukkonen tietää, mikä hyvässä ihmissuhteessa on tärkeää: kyky kuunnella toista.

– Se on yksi tärkeimpiä asioita. Jos toisen kanssa keskustelee, malttaa kuunnella sitä, joka puhuu. Kuuntelu on yhtä tärkeää kuin viestin tuominen. Jos siihen päälle puhuu, siitä ei tule mitään.

Vaimon muistotilaisuus vietettiin sairaalassa

Väinö Liukkonen oli itsekin Helsingin Laakson sairaalassa koronan vuoksi samaan aikaan vaimonsa kanssa. Hän oli enimmäkseen tajuttomassa tilassa.

– Korona teki minulle tepposensa. Kolme viikkoa olin teillä tietämättömillä. En tiennyt tästä maailmasta mitään.

Liukkosella on vain hämäriä muistikuvia sairaalassa pidetystä vaimon muistotilaisuudesta. Paikalla sai olla enintään kuusi henkeä, kun Helka Liukkonen siunattiin viimeiseen lepoon.

Kun vakavin vaihe Liukkosen omasta sairaudesta oli ohi, hänet siirrettiin kolmeksi kuukaudeksi Kaunialan sairaalaan toipumaan.

– Luulin, että jään sinne kuolemaan, että en tule kotiin enää ollenkaan. Mutta kissanviikset. Lääkäri tuli ja sanoi, että olet niin hyväkuntoinen, että pääset kotiin. Minä sanoin sille, että en ole. Minä en tyhjään kotiin mene, kun ei ole kuin tyhjät seinät siellä, mutta se sanoi, että täällä ei voi pitää.

Kotona elämä jatkui. Liukkonen hyväksyi vaimonsa kuoleman.

– Jokaiselle tulee vuorollaan lähtö. Se täytyy jokaisen ymmärtää.

Viimeinen ryyppyreissu 60-luvulla

Rutiinia ja rytmiä Liukkosen elämään toi liikunnan harrastaminen, jonka hän oli ottanut tavakseen jo kolmekymppisenä miehenä, kun laittoi korkin kiinni.

– Kun jätin alkoholin pois ja mietin, miten saan ajan kulumaan, minä urheilin. Hitto soikoon, tässä ei tarttisi muuten kukkua enää.

Raitistumiseen johtaneet käänteet ovat kirkkaana Liukkosen mielessä.

Oli heinäkuun 23. päivä vuonna 1963, kun Keski-Suomesta tuli eräs "pelimies" kylään Liukkosten kotiin. Kun miehet palasivat ravintolareissulta, vieras meni maate sänkyyn, jossa oli puiset reunat. Liukkonen jäi nojailemaan sängyn laidalle ja jutustelemaan kaverinsa kanssa, kunnes nukahti niille sijoilleen.

Aamulla herättyään Liukkonen huomasi kätensä puutuneen sängyn reunaa vasten niin pahasti, että se oli täysin toimintakyvytön. Sairauslomaa tuli töistä peräti kuusi viikkoa.

Huolena oli, merkitseekö lääkäri todistukseen, että alkoholilla oli osuutta asiaan. Merkintää ei paperiin tullut, mutta Liukkonen oppi läksynsä ja rupesi raittiiksi.

Elintarviketehtaalla lvi-teknikkona työskennellyt Liukkonen sai samalla kuusi viikkoa vapaa-aikaa, jonka hän vietti pitkälti rannalla viisivuotiaan tyttärensä kanssa.

Notkea kuin iilimato

Töihin paluun jälkeen alkoi terveellinen urheilijan elämä. Toki Liukkonen oli hiihtänyt jo pikkupoikana, mutta nyt hän innostui lajista uudestaan oikein tosimielellä.

Liukkosella on kaapissa muistona rivi palkintopokaaleja, jotka hän on voittanut Suomen Työväenliiton Urheiluliiton eli TUL ry:n kisoissa.

Myös työkavereiden kanssa pidettiin hiihtokisoja Helsingissä Pirkkolan urheilupuiston laduilla. Kilpailuhenki motivoi treenaamaan. Liukkosta naurattaa vieläkin, kun hän muistelee vanhoja kisa-aikoja, kun onnistui yllättämään työkaverin omalla hiihtotaidollaan.

– Se kysyi minulta, että missä sinä olet oppinut hiihtämään. Sanoin, että olen oppinut hiihtämään jo ennen kuin sie olet syntynyt.

Eikä siinä kaikki. Liukkonen ryhtyi myös venyttelemään päivittäin Hiihtäjä-lehdestä talteen ottamiensa ohjeiden mukaan. Hän kertoo tulleensa notkeaksi kuin "iilimato".

– Tulin niin perkuleen notkeaksi, että voi luoja niitä päiviä.

Uusi kaveri löytyi palvelutalosta

Liikunnallinen elämäntapa on säilynyt vanhuuteen saakka. Tosin hiihtäminen jäi viime keväänä, kun Liukkonen sairastui koronaan, mutta hän jumppaa edelleen ja käy kuntosalilla.

Näitä harrastuksia on hyvä jatkaa palvelutalossa, jonne Liukkonen muutti maaliskuun loppupuolella. Siellä hän asuu omassa huoneessaan, mutta ruokailee yhteisissä tiloissa muiden asukkaiden kanssa. Juttuseura piristää mukavasti.

– Ei tarvitse ajatella aina menneitä, kun on niitä vaikeitakin aikoja ollut elämässä.

Kuntosalilta Väinö Liukkonen löysi samanhenkisen kaverin, ja miehet käyvät treenaamassa yhdessä melkein joka aamu.

Kuolema ei pelota

Elämän ehtoopuolella Liukkonen nauttii hyvistä hetkistä, mutta on myös sinut kuoleman kanssa. Hän toivoo, että kunto ja terveys pysyvät hyvinä siihen saakka.

– Että järki olisi tässä asennossa kuin se tänä päivänä on. Ja kun tulee se huono hetki, niin ei tarvitsisi kärsiä vaan kuolisi saappaat jalassa.

Hän haluaisi tehdä itse päätöksen elämänsä päättymisestä, jos terveys menisi kovin heikoksi.

– Eutanasiaa ei vielä ole toiminnassa, mutta olisi kaikkein parasta, että saisi itse järjissään olevana sanoa, että nyt se elämä on loppu.

Valokuvamalliksi 90-vuotiaana

Vielä Liukkosen elämä ei ole loppu, ja siihen mahtuu edelleen uusia, kivoja kokemuksia. Liukkosesta tuli valokuvamalli tänä keväänä esillä olevaan näyttelyyn Valo piirtää kasvojesi uurteet.

Valokuvaaja Sonja Tolonen ja yhteisötaiteilija Martta Pesonen tapasivat ikääntyneitä ja kuvasivat näitä heidän kodeissaan. Kuvaushetket olivat myös mukavia juttutuokioita, mutta hieman itsekriittisesti Liukkonen suhtautuu omaan kuvaansa.

– Ihan kiva se on, mutta kun ei ole hampaita enää ollenkaan. Toisilla nousee ylähuuli ylös, että näkee hammasrivin.

Se ei kuitenkaan estä Väinö Liukkosta hymyilemästä, kuten kuvasta näkyy.

Kuuntele, kun Väinö Liukkonen kertoo elämästään omin sanoin Ylen toimittajalle Olli-Pekka Kursille ja valokuvaaja Sonja Toloselle:

Mitä ajatuksia juttu herätti? Keskustelu on auki sunnuntaihin 17. huhtikuuta kello 23:een asti.