Pienen erämaajärven käyttöoikeudesta on syntynyt harvinainen kiista Etelä-Suomessa.

Loviisan Ruotsinpyhtäällä toimiva kyläyhdistys haluaisi lopettaa kalastusmatkailuyrittäjän toiminnan yhdistyksen alueella sijaitsevalla Kukuljärvellä.

Kymijokilaakson kylien kyläyhdistys ry on jättänyt Varsinais-Suomen ely-keskukselle huomautuksen yrityksen hakemasta jatkoluvasta toiminnalleen. Hakemus koskee kalaistutusten sekä onkimis-, pilkkimis- ja viehekalastuskiellon jatkamista.

– Erittäin harvinaista. En ole urallani koskaan aiemmin törmännyt näin voimakkaaseen vastustukseen, kun on kyse kalastusyrityksen toiminnasta, sanoo lupahakemuksen käsittelijä, kalastusmestari Vesa Vanninen Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.

Vanninen on työskennellyt kalastusviranomaisena yhteensä vajaan 20 vuoden ajan.

Kotkalainen Fishventures Oy sai viisi vuotta sitten luvan istuttaa Kukuljärveen vuosittain noin tuhat kiloa kirjolohta. Ely-keskuksen päätöksen mukaisesti kalastaminen järvellä on sallittu vain yrityksen myymillä luvilla.

Tavanomaisilla kalastusmaksuilla onkiminen, pilkkiminen tai viehekalastaminen ei ole ollut järvellä enää mahdollista vuodesta 2015 alkaen. Kukuljärvi on erityiskalastusalue, jolla jokamiehenoikeuksiin perustuva kalastaminen on kielletty.

Kukuljärvi on lähdepohjainen noin 13 hehtaarin kokoinen järvi, jota ympäröi luonnonsuojelualue ja vaellusreitti. Järvi sijaitsee lähellä meren rantaa Uudenmaan ja Kymenlaakson rajamailla, runsaat kaksi kilometriä E18 -moottoritieltä pohjoiseen. Lähistöllä virtaa Pyhtään Ahvenkoskella mereen laskeva Kymijoki.

Kyläyhdistys: "Väärä paikka yritystoiminnalle"

Kyläyhdistyksen mielestä Kukuljärvi sitä ympäröivine luonnonsuojelualueineen on arvokas luontokohde. Oikeus nauttia siitä kuuluu yhdistyksen mukaan kaikille eikä vain voittoa tavoittelevalle yritykselle.

– Täällä on nyt vain kaupallista kalastusta. Se loukkaa mielestämme jokamiehenoikeutta, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Veli-Matti Mettinen.

Kukuljärven lähellä sijaitsevien kylien asukkaille tilanne on nyt toinen kuin vielä ennen vuotta 2015. Siihen asti järven vuokraaja oli kylän oma kalastusseura Ruotsinpyhtään Kalaveikot.

– Silloin jokamiehen oikeuksia ei täällä rajoitettu millään tavalla. Kalaseurakin järjesti pilkkitapahtumia ja lapsille onkikilpailuja. Nyt niitä ei enää ole, harmittelee Mettinen.

Fishventures Oy:n yrittäjä Niko Lehtola sanoo ymmärtävänsä hyvin kyläläisiä.

– Totta kai se on ymmärrettävää, koska täällä ei ole nyt vapaata yleiskalastusoikeutta voimassa.

Kalastuslain mukaan ely-keskus voi kieltää yleiskalastusoikeuden useista syistä, esimerkiksi kalaistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseksi.

Lehtolalla on tosin käsitys toisestakin asiasta, joka Kukuljärven lähiseudun asukkaiden mieltä painaa.

– Ihmisiä saattaa ärsyttää sekin, että järvellä kalastamisesta on tehty yritystoimintaa.

Lehtola on oikeassa.

– Yrittäjää vastaan meillä ei tietenkään ole mitään, mutta mielestämme Kukuljärvi on väärä paikka kaupalliselle toiminnalle, painottaa Veli-Matti Mettinen.

Suosittu kalastusmatkailukohde

Fishventures Oy on hakenut ely-keskukselta jatkolupaa toiminnalleen pitkälle tulevaisuuteen. Kalojen istutuslupaa yritys on hakenut viideksi vuodeksi sekä pilkkimisen, onkimisen ja viehekalastuksen sisältävää yleiskalastuksen kieltoa kymmeneksi vuodeksi.

– Suunnitelmissa on istuttaa jatkossa kirjolohien lisäksi myös siikaa. Lisäksi haluaisimme kehittää kalaopastoimintaa Kukuljärvellä, kertoo Niko Lehtola.

Viiden vuoden aikana järvestä on muodostunut eteläsuomalaisten kalastuksen harrastajien suosima kalastusmatkailukohde.

– Lupia on myyty vuosittain arviolta kolmisensataa, laskeskelee Lehtola.

Veden laatu huolestuttaa

Kyläyhdistyksen edustajat ovat huolissaan myös viisi vuotta jatkuneiden kalanistutusten vaikutuksista Kukuljärven vedenlaatuun. Yhdistyksen mielestä vaikutukset olisi selvitettävä ennen kuin jatkolupaa myönnetään.

Yhtenä pelkona on se, että järven luontaiseen kalakantaan kuulumaton kirjolohi aiheuttaa rehevöitymistä, vaikka Kukuljärvellä ei kaloja ruokita.

Jos järven vesi päätettäisiin tutkia, olisi tieto todennäköisesti aivan uutta Suomessa. Kukuljärveen istutetut kirjolohet kalastusmatkailijoille ovat niin sanottua “istuta ja ongi” -toimintaa.

– En tiedä, että tällaisen järven kalaistutusten vaikutuksia veden laatuun olisi ainakaan Suomessa tutkittu. Lienee niin, että nuo kirjolohet ovat järvessä vain lyhyen aikaa ennen kuin ne kalastetaan pois, sanoo tutkija Jukka Ruuhijärvi Luonnonvarakeskus Lukesta.

Kyläyhdistys ihmettelee, miksei asiaa ole jo tutkittu.

– Meidän mielestä jokainen järvi pitäisi tutkia erikseen aina kun lupia ollaan myöntämässä. Käsityksemme mukaan kirjolohi soveltuu joihinkin vesiin, mutta ei kaikkiin. Järvet ja lammet eivät ole samanlaisia, sanoo Veli-Matti Mettinen.

Järvien vuokraaminen ei sinänsä ole harvinaista Suomessa. Esimerkiksi Metsähallitus on vuokrannut erityiskalastusalueiden perustamiseksi suuren määrän järviä vaihtelevin rajoituksin.

Ratkaisu lähiaikoina

Kukuljärven lähiympäristön kylissä elää toive, että järvi voisi joskus vielä palautua entisen kaltaiseen kyläläisten vapaaseen käyttöön.

– Toive on, että kaikki palautuisi ennalleen. Nythän kalaseuran väkikin joutuu ostamaan luvat yrittäjältä jos haluaa tänne kalalle, sanoo Veli-Matti Mettinen.

Yrittäjä Niko Lehtola ei vielä suuremmin mieti tulevaisuutta. Hän tosin pitää mahdollisena, että voisi toimia yrittäjänä jollain muullakin järvellä.

– Katsotaan nyt tämä ensin loppuun, että mitä tässä tapahtuu. Vaikea sanoa.

Hakemuksen ja siitä tehdyt huomautukset käsittelee Suomen rannikkoalueiden kalatalousasioista vastaava Varsinais-Suomen ely-keskus. Järven jatkokäyttöä koskeva päätös on odotettavissa helmikuussa.

Yhdysvaltalainen kirjailija Mary Higgins Clark on kuollut. 92-vuotias Clark menehtyi perjantaina Floridassa, vahvisti kirjailijan kustantaja Simon & Schuster tviitissä.

Clark on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä jännityskirjailijoista. Pelkästään Yhdysvalloissa hänen kirjojaan on myyty yli 100 miljoonaa kappaletta, uutistoimisto AFP raportoi. Clarkin teoksia on käännetty 35 kielelle ja hän on luettu kirjailija myös Suomessa.

Clarkin ajoi kirjailijan uralle perhetragedia, kun hänen miehensä menehtyi yllättäen sydänkohtaukseen. Clarkista tuli 35-vuotiaana leski ja viiden lapsen yksinhuoltaja.

Clark yritti elättää perhettään myymällä kustantajille lyhyitä kertomuksia ja radiolle kuunnelmia. Uutistoimisto AFP:n mukaan aloitteleva kirjailija ehti saada 40 hylkäyskirjettä ennen kuin tärppäsi.

Läpimurtonsa Clark teki vuonna 1975 teoksellaan Missä ovat lapset? Tätä seurannut Vaanivat silmät nousi sekin myyntimenestykseksi tehden kirjailijasta miljonäärin ja luottonimen jännityskirjojen ystävien keskuudessa.

Sukujuuriltaan irlantilainen Clark syntyi ja kasvoi New Yorkissa. Ennen kuolemaansa hän asui pitkään Saddle Riverissä New Jerseyssä.

Islannin lounaisosassa lähellä suosittua Blue Lagoon -turistikohdetta viranomaiset yrittää selvittää, mistä syystä maa kohoaa tavalla, jota pidetään epätavallisena.

Kohouman on epäilty olevan peräisin magman kertymisestä maan pinnan läheisyyteen.

Þorbjörn-vuoren vierustalla tehdyissä mittauksissa ei ole löytynyt merkkejä tästä, kertoo Iceland Monitor.

Maa on parhaimmillaan kohonnut 3–4 millimetrin päivävauhtia. Tilanne alkoi tammikuun 21. päivä, ja nyt vauhti on hidastunut merkittävästi.

Alueella on mitattu lukuisia heikkoja maanjäristyksiä viime viikkojen aikana. Nyt seisminen aktiivisuus on Iceland Monitorin mukaan lisääntynyt.

Suomen ulkoministeriö on lähettänyt Reykjavikiin matkustusilmoituksen tehneille viestin asiasta.

Ei uhkaa lentoliikennettä vuoden 2010 tuhkapilven tavoin

Kymmenen vuotta sitten Eyjafjallajökull-jäätikön alla sattuneen tulivuorenpurkauksen syöksemä tuhka sekoitti pahoin pohjoisen Euroopan lentoliikenteen keväällä 2010.

Þorbjörg purkautui tiettävästi edellisen kerran vuonna 1211.

Viranomaiset eivät sulje pois tulivuorenpurkauksen tai maanjäristyksen mahdollisuutta. Läheisen Keflavikin kansainvälisen lentokentän valmiustasoa on nostettu keltaiselle, mutta se ei tämänhetkisten tietojen mukaan vaikuta lentokentän kautta matkustaviin.

Islannin viranomaiset seuraavat tilannetta.

Islannin yliopiston geofysiikan professori Pall Einarsson sanoo AFP:lle, että mahdollinen tulivuorenpurkaus olisi hyvin pieni, eikä siitä todennäköisesti aiheutuisi haittaa ihmisille.

Raahessa aiotaan kunnostaa 1830-luvulta peräisin oleva raatihuone uudella tekniikalla.

Peruskorjauksen yhteydessä huomattiin, että raatihuone oli arvioitua huonommassa kunnossa. Suoraan hirsipinnalle tappien avulla kiinnitetyn rappauksen alta löytyi isoja vaurioita.

Uusi rappaus aiotaan toteuttaa täysin uudella tekniikalla, vaikka ulkoasu säilyykin vanhan mallisena.

– Seinään tulee tuulettuva väli ja sen päälle rappauslevy. Se kuitenkin rapataan ja tavoite on saada siitä ulkonäöllisesti ja muutoinkin niin kuin saman näköinen kuin se on ennenkin ollut, sanoo raatihuoneen teknisten rakennustöiden valvoja Olli Silvennoinen.

Vanhat rapatut puutalot harvinaisia

Pohjois-Pohjanmaan museon korjausrakentamiseen erikoistunut arkkitehti Raimo Tikka sanoo, että uusi rakenne muuttaa seinän ominaisuuksia, vaikka ulkoasu säilyykin.

Museon edustajat olisivat halunneet säilyttää alkuperäisen rakenteen, mutta kaupunki halusi toteuttaa korjaustyön uudella tekniikalla, koska kaavamääräykset eivät suoraan vaadi vanhan tekniikan käyttöä.

– Kaupunki perusteli uudenlaista tekniikkaa myös energiatehokkuudella, vaikka lausunnossamme toivoimme alkuperäisen rakenteen säilyttämistä, Raimo Tikka sanoo.

Tikan mukaan vanhaa tekniikkaa voidaan käyttää, jos halutaan. Näin on toimittu muun muassa Oulussa, jossa vanhoja Tuiran alueen sairaalarakennuksia kunnostettiin soveltamalla vanhaa rappaustekniikkaa.

Vanhoja rapattuja puutaloja 1800-luvun alkupuolelta on säilynyt vain muutamia Raahessa eikä kovin monia koko maassakaan.

– Esimerkiksi Raahessa rapattuja taloja on voin kourallinen, vaikka muuten samalta ajalta taloja on säilynyt noin 160, kertoo Pohjois-Pohjanmaan museon kulttuuriperintötyönjohtaja Pasi Kovalainen.

Aikanaan kiveä pidettiin arvokkaimpana rakennusaineena, ja siksi sitä jäljiteltiin myös porvarien ja säätyläisen puutaloissa.

– Halvimmat talot olivat tuohon aikaan harmaapintaisia. Sitten kun rahaa kertyi, niin talo sai ensin punamultapeitteen. Sitten voitiin käyttää keltamultaa ja myöhemmin öljyvärillä maalattua lautavuorausta. Kaikkein äveriäimmät laittoivat sitten puurungon peitteeksi rappauksen, Pasi Kovalainen.

Hirsitalon rappaus vaati ison työn

Raahen raatihuoneen tuunaaminen kivirakennuksen kaltaiseksi on ollut aikaan melkoinen urakka: seiniin on kiinnitetty arviolta noin 70 tonnia laastia, joka on pitänyt ensin kantaa rakennustelineitä pitkin seinälle ja lyötävä sitten käsivoimin tappien peittämään seinään.

– Se on ollut valtava työ, ja sen lisäksi talossa on vielä paljon koristeosia, jotka on myös aivan käsityönä tehty. On erilaisia seinäpintojen ulosvetoja ja on kaaria ja monenlaisia tyylikkäitä koristeosia, kertoo raatihuoneen teknisten rakennustöiden valvoja Olli Silvennoinen.

Talon hirret saivat ensin painua useita vuosia rakennuksen valmistuttua. Sen jälkeen seinään iskettiin viiden sentin välein tuurnalla 20–30 milliä paksuja puutappeja, joihin laasti sitten sidottiin, Silvennoinen kertoo.

– Rappauslaastissa on tutkimusten perusteella käytetty muun muassa sian karvaa sideaineena. Rappauksen kokonaispaksuus hirrenpinnasta on semmoinen 70–80 milliä, Silvennoinen kertoo.

Purku paljastaa lahopaikat

Nykymittapuun mukaan oudolla, mutta aikanaan yleisesti käytetyllä tekniikalla toteutetusta rappauksesta huolimatta talo on selvinnyt vuosien saatossa kohtuullisen hyvin, vaikka paikoin seinä onkin rapistunut pahasti.

– Vaihtelee aika lailla. Osittain hirsi on lahonnut melkein läpi asti ja osittain on ihan hyvässäkin kunnossa, sanoo rakennusta urakoivan Maarakennus E. Majavan Oy:n vastaava mestari Ari Alapere.

Raahen raatihuoneen rakennutti tullinhoitaja Gustav Brunow vuonna 1839, ja sen on suunnitellut Carl Ludwig Engelin oppilaana opiskellut Anders Fredrik Granstedt. Se on hirsirunkoinen, mutta kalkkirappauksen avulla se saatiin näyttämään arvokkaamman näköisenä pidetyltä kivitalolta, kun se siirtyi kaupungin omistukseen.

Raahen raatihuoneen vanhan rappauksen purku kestänee helmikuun lopulle ja koko remontin arvioidaan valmistuvan vuoden lopulla.

Onko sinusta sillä merkitystä, kunnostetaanko vanhoja taloja alkuperäisellä tekniikalla vai ei? Voit keskustella aiheesta 1.2. kello 23:een saakka!

Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas on uhannut, että palestiinalaishallinto katkaisee kaikki suhteet Israeliin ja Yhdysvaltoihin. Abbas puhui Arabiliiton kokouksessa Kairossa.

Syynä on Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin aiemmin tällä viikolla julkistama Lähi-idän rauhansuunnitelma. Yhdysvallat ja Israel laativat suunnitelman palestiinalaisia kuulematta. Abbas on nimittänyt sitä salaliitoksi.

Suunnitelman mukaan muun muassa Israelin siirtokunnat Länsirannalla säilyisivät osana Israelia eikä palestiinalaispakolaisilla olisi oikeutta palata Israeliin. Jerusalem säilyisi Israelin jakamattomana pääkaupunkina, mutta palestiinalaiset saisivat oman pääkaupunkinsa Itä-Jerusalemin yhteishallintoalueille.

Trumpin Lähi-idän rauhansuunnitelma: palestiinalaisille oma valtio, siirtokunnat osaksi Israelia – Jerusalemin lopullinen asema jää epäselväksi

Trumpin ja palestiinalaishallinnon suhteet ovat olleet katkolla jo vuodesta 2017, jolloin Trump ilmoitti tunnustavansa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi.

Abbasin uusista kommenteista kertoi muun muassa uutiskanava al-Jazeera.

"Palestiinalaiset ovat shokissa"

Palestiinalaispakolaisia auttavan YK-järjestö UNRWA:n johtaja Christian Saunders varoitti eilen, että suunnitelma voi johtaa väkivaltaisuuksien kiihtymiseen.

– Olemme hyvin huolissamme, että (suunnitelma) johtaa yhteenottojen ja väkivaltaisuuksien eskaloitumiseen [--] suunnitelma huolestuttaa erittäin paljon palestiinalaispakolaisia, jotka elävät miehityksen, saarron ja jatkuvien konfliktien ja kriisien kanssa. Uskon, että monet palestiinalaiset ovat shokissa, he eivät voi uskoa, että tämä on totta, Saunders sanoi.

Protestit palestiinalaisalueilla ovat toistaiseksi olleet pieniä. Länsirannalla ainakin 30 palestiinalaista on haavoittunut tällä viikolla yhteenotoissa Israelin sotilaiden kanssa. Lisäksi Gazasta ammuttiin useita raketteja Israeliin, mihin Israel vastasi ilmaiskuilla. Iskujen ei ole kerrottu vaatineen uhreja.

Trumpin eilinen rauhansuunnitelma keräsi tyrmäyksiä ja varovaista komppausta, Länsirannalla osoitettiin mieltä

Toimittaja testasi: Kännykkäni laverteli minusta melkein kaiken datakauppiaille kahdessa viikossa – Koetin jäljittää, mitä tiedoilleni tapahtui

Toimittajamme sai faktaa siitä, kenen käsiin hänen tietonsa päätyvät. Toimijoita löytyi yli 130! Mitä ne oikein haluavat?

Viruksen kantajan kulkureitit kartoitetaan bussimatkan tarkkuudella – Koronan takia ei tarvitse pelätä kauppakeskukseen astelemista

Suomessa varmistui keskiviikkona ensimmäinen koronavirustapaus, ja se käynnisti vastaavia tapauksia silmälläpitäen suunnitellun salapoliisityön ja tiedonhankinnan. Kysyimme viranomaisilta, miten sairastuneen liikkeitä ja mahdollisia altistumisia selvitetään.

Ääniraudan a on musiikin tärkein sävel, mutta sen taajuudesta kinataan jatkuvasti: 440 vai 432 hertsiä? – testaa, kuuletko eron

A-sävel on värähdellyt eri taajuuksilla vuosisadasta toiseen, eikä edes 65 vuotta sitten määritelty standardi hillitse sitä. Jutussa voit itse kokeilla, kuuletko eri a-sävelten eron.

Kuka paiskii eniten hommia? Katso lista yli miljoonan palkansaajan työtunneista

Työelämän asiantuntijan mukaan sadat tuhannet tekevät töitä myös vapaa-aikanaan ja kotonaan, mutta se ei kirjaudu mihinkään.

Teija kuuli synnytyssalissa, ettei hän saa viedä poikaansa kotiin – syntymättömästä lapsesta tehtyjen lastensuojeluilmoitusten määrä on lisääntynyt

Vauva parkaisi, ja pieni käärö nostettiin Teijan, 24, rinnalle. Onnen tunne ei kestänyt kauaa. Lääkäri kertoi Teijalle synnytyssalissa, että hänen lapsestaan tehdään ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Lapsi sijoitettiin kiireellisesti.

Monet maat yrittää estää koronaviruksen leviämisen entistä tiukemmilla matkustusrajoituksilla.

Yhdysvallat otti eilen perjantaina käyttöön rajoituksen, jonka mukaan maahanpääsy estetään ulkomaiden kansalaisilta, jotka ovat viimeisten kahden viikon aikana vierailleet Kiinassa.

Maahanpääsykielto ei koske Yhdysvaltain kansalaisten perheenjäseniä ja pysyvän oleskeluluvan haltijoita, kertoi terveysministeri Alex Azar.

Australia estää kaikkien ulkomaalaisten matkustamisen Kiinasta Australiaan.

Kiinasta Australiaan saapuvat Australian kansalaiset määrätään pysyttäytymään eristyksissä kahden viikon ajan.

Lukuisat muut maat ovat asettaneet erilaisia rajoituksia Kiinasta saapuville matkustajille tai matkustamiselle Kiinaan. Monet lentoyhtiöt ovat myös vähentäneet lentojaan Kiinaan tai lopettaneet ne kokonaan.

Terveysviranomaiset eivät ole vakuuttuneita

Maailman terveysjärjestö WHO ei kannusta valtioita sulkemaan rajojaan. WHO:n mukaan se ei ole tehokas tapa estää epidemian leviämistä, kertoo Britannian yleisradio BBC.

Rajojen sulkeminen voi jopa nopeuttaa epidemiaa, koska maasta toiseen pyrkivät ihmiset alkavat käyttää epävirallisia rajanylityspaikkoja.

– Matkustusrajoitukset voivat tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä, koska ne estävät tiedon levittämistä, katkaisevat lääkkeiden huoltoketjun ja haittaavat taloutta, WHO sanoo tiedotteessaan.

WHO:n mukaan viisainta olisi tehostaa matkustajien tarkistamista rajanylityspaikoilla.

Lähes 260 ihmistä on kuollut Kiinassa koronavirukseen, sairastuneiden määrä lähenee 12 000:ta

– Et varmaan usko, mutta täällä puhuu Sauli Niinistö, kuuluu luurista.

Ääni on tuttu. Pakkohan se on uskoa. Kirjailija Jyri Paretskoi seisoo puhelin korvalla hotellihuoneessa Tahkolla. On tammikuun loppu vuonna 2016, ja Juha Tapion keikka alkaa pian. Paretskoi on valmistautumassa yhteiseen iltaan vaimonsa kanssa.

Mutta nyt tasavallan presidentti soittaa ja hänellä on tärkeää asiaa. Presidentti haluaa puhua tolkun ihmisistä.

Jyri Paretskoi ilahtuu. Hän ei vielä arvaa, millaiseen soppaan on lusikkaansa pistämässä.

Iisalmelainen kirjailija Jyri Paretskoi antoi suomalaiseen keskusteluun termin tolkun ihminen. Neljä vuotta sitten hän kirjoitti Iisalmen Sanomiin kolumnin, josta innostui ensin presidentti Sauli Niinistö ja sen jälkeen Suomen kansa. Tai ei itse kolumnista, vaan tolkun ihmisestä.

Kun presidentti soitti, Paretskoi ei osannut aavistaa hyökyaaltoa. Sitä, miten pienen paikallislehden puolituntematon kolumnisti saisi aikaan somemyrskyn, jonka laineet lyövät vielä neljä vuotta myöhemmin.

Ylenkatseellinen besserwisser vai suoraselkäinen keskustelija?

Tolkun ihmiseen kiteytyy oikeastaan koko suomalainen keskustelukulttuuri viime vuosina. Tolkun ihmisiä on Suomessa paljon. He ovat – kuten Paretskoi kirjoitti – maltillisia, suoraselkäisiä ja järkeviä.

Viime vuosina tolkun ihmisiä on ilmestynyt koko ajan lisää. Koko keskustapuolue on julistautunut sellaisiksi, samoin moni perussuomalainen. Yhtä lailla tolkun ihminen on vaalilauseensa mukaan myös kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen. Tolkun ihmisiä tapaa paljon myös sosiaalisen median keskusteluissa.

Yhtä paljon on heitä, jotka eivät missään nimessä halua olla tolkun ihmisiä. Heille tolkun ihminen on passiivinen tallukka, joka ei tuomitse rasismia tai uskalla puolustaa heikompia. Tolkun ihminen on ylenkatseellisesti muihin suhtautuva besserwisser. Hän määrittelee ääripäät omien tarkoitusperiensä mukaan, asemoi itsensä niiden väliin ja korostaa olevansa oikeassa. Hän ei puutu ja toimi, vaikka pitäisi.

Kuten tähtitieteilijä ja aktiivinen some-keskustelija Mikko Salmi tiivisti Twitterissä:

Natsi: Rakennetaan keskitysleiri.

Suvakki: Ei rakenneta.

Tolkun ihminen: No voidaan rakentaa, mutta vain ihan pieni.

Tolkun ihminen levähti käsiin

Mitä ihmettä tapahtui tolkun ihmiselle? Kirjailija Jyri Paretskoi ei osaa vastata kysymykseen, mutta huokaa syvään keittiönpöytänsä ääressä iisalmelaisessa rivitalossa.

Tolkun ihmisen piti olla maltillisuuden ylistys. Siitä tulikin kärjistyneen keskustelukulttuurin lempihokema.

Kiista tolkun ihmisistä on opettanut Jyri Paretskoille ainakin sen, miten vahva mutta epätarkka ase sanat voivat olla. Yksittäinen termi on hehtaaripyssy: sillä räiskitään kaikkiin suuntiin, mutta jokainen ymmärtää merkityksen omalla tavallaan.

Mutta sanat ovat valtaa, ja sen vuoksi Jyri Paretskoi on huolissaan suomalaisten luku- ja keskustelutaidoista. Hän keksii kuitenkin yhden ihmisryhmän, josta löytyy erinomaisia keskustelijoita.

Mutta ennen kuin mennään heihin, on syytä kerrata vielä tolkun ihmisen lyhyt historia.

Somejaot olivat aluksi pettymys

Melkein tasan neljä vuotta sitten Iisalmen Sanomat julkaisi kolumnin, jota Jyri Paretskoi oli kypsytellyt pitkään.

– Ehkä pisimpään kaikista teksteistäni.

Paretskoi oli seurannut huolestuneena julkista keskustelua, joka käynnistyi, kun vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Äänessä olivat Paretskoin mielestä riidanhaluiset ääripäät. Hän uskoi, että niiden väliin jäi suurin osa suomalaisista. Hiljainen enemmistö, tolkun ihmiset.

Kolumnissaan Paretskoi määritteli tolkun ihmisen, ja oli varsin tyytyväinen kirjoitukseensa. Iisalmen Sanomat julkaisi tekstin torstai-iltana. Aluksi se ei kerännyt kovin kummoisia lukijamääriä. Paretskoi pettyi. Hän oli odottanut enemmän somejakoja ja tunnereaktioita.

Mutta perjantaina alkoi tapahtua. Kolumni levisi sosiaalisessa mediassa. Kun Paretskoi vaimoineen ajeli kohti Tahkoa, Iisalmen Sanomien toimittaja soitti ja haastatteli kirjailijaa, sillä jo tuolloin kolumni oli yksi paikallislehden luetuimmista jutuista. Ja sitten hotellihuoneessa Tahkolla puhelin soi uudelleen.

Teemu Selänne vastaan Naisasialiitto Unioni

Paretskoi sai tekstilleen parhaan mahdollisen mainostajan, influencerin, jollaisesta ei ollut uskaltanut edes haaveilla. Puhelimessa presidentti Niinistö kysyi lupaa jakaa kolumni presidentin virallisilla Facebook-sivuilla. Ei mennyt monta tuntia, kun tolkun ihminen oli kaikkien huulilla. Pari päivää myöhemmin presidentti vielä siteerasi kolumnia puheessaan valtiopäivien avajaisissa.

– Aluksi sain aivan valtavasti positiivista palautetta ja viestejä. Sitten keskustelun sävy muuttui, Paretskoi muistelee.

Sarjakuvapiirtäjä Ville Rannan pilapiirroksessa Kirkko ja kaupunki -lehdessä tolkun ihmiset kääntävät selkänsä, kun ulkomaalaisen näköistä ihmistä pahoinpidellään ringin keskellä. Myöhemmin termiä analysoitiin kriittisesti esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnestyn julkaisemassa kirjoituksessa.

Myrsky tolkun ihmisen ympärillä voimistui. “Testaa, oletko tolkun ihminen”, yllytti Ilta-Sanomat. Uusimaa-lehden lukijaäänestyksessä etsittiin tolkun ihmistä. Kärkisijasta kamppailivat Teemu Selänne ja feministijärjestö Naisasialiitto Unioni.

– Minusta tuntuu, että tietyissä piireissä alkuperäinen tekstini ymmärrettiin tahallaan väärin, Jyri Paretskoi sanoo nyt.

Silakkaliike tuotti pettymyksen

Viime jouluna Jyri Paretskoi ehti jo vähän innostua. Hän seurasi kiinnostuneena Silakkaliikkeen syntyä netissä. Suomalainen kansanliike syntyi joulunpyhinä Italian oikeistopopulismia vastustavan Sardiiniliikkeen innoittamana. Liikkeen keskustelupalstalle Facebookissa liittyi nopeasti lähes 30 000 ihmistä. Yhtenä tavoitteena oli parantaa suomalaista kärjistynyttä keskustelukulttuuria.

Samaa on halunnut jo pitkään myös Jyri Paretskoi. Hän on pohtinut päänsä puhki, miten yhteiskunnallisiin keskusteluihin saisi vähemmän mustamaalaamista ja enemmän vastapuolen kuuntelemista. Siis malttia. Tai Paretskoin tapauksessa tolkkua.

Mutta toistaiseksi Jyri Paretskoi ei ole liittynyt Silakkaliikkeen Facebook-ryhmään eikä ollut paikalla liikkeen ensimmäisessä mielenilmauksessa Kansalaistorilla Helsingissä. Toiveikkaan alun jälkeen Silakkaliikkeen keskustelu netissä on Paretskoin mielestä mennyt tutuksi jankkaamiseksi.

– Joku postasi, ettei liikkeeseen kaivata mitään tolkun ihmisiä. En siis tiedä, olisinko edes tervetullut mukaan, Paretskoi sanoo.

Tarina seksirobotista sulattaa haastavan yleisön

Nyt Jyri Paretskoi on sellaisen porukan edessä, mihin ei kuka tahansa rohkenisi nousta. Yleisö on lahjomaton, mutta se ei Paretskoita pelota. Hän asettuu rennon näköisenä lavalle Minna Canthin koulussa Kuopiossa ja tarttuu mikrofoniin. Yläkoululaisten kanssa on tarkoitus puhua lukemisesta ja kirjallisuudesta.

Paretskoi on tutulla maaperällä. Hänet tunnetaan Shell’s Angles- ja K-15-nuortenkirjasarjoistaan. Kirjoissa mopopojat seikkailevat Iisalmea muistuttavassa pikkukaupungissa, ja 15-vuotias poika haaveilee omasta seksirobotista. Moni idea kirjoihin on peräisin luokkahuoneista: Paretskoi on toiselta ammatiltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja iisalmelaisessa yläkoulussa.

Lavalla Paretskoi ottaa vaativan yleisönsä haltuun huumorin keinoin. Hän kertoo, kuinka kerran autoillessa näytti vahingossa keskisormea auton ikkunasta, vaikka tarkoituksena oli vain pyyhkiä lasista rasvatahraa. Yläkoululaisia naurattaa, kun kirjailija kertoo somessa saamastaan palautteesta: “Ihan paska kirja, vaikka en edes lukenut.”

Teinit eivät ilkeile

Paretskoi pitää teineistä. Hän on yksi ahkerimmin kouluja kiertävistä suomalaisista kirjailijoista.

Parhaat keskustelunsa Paretskoi on käynyt teini-ikäisten kanssa.

– Jos otetaan satunnainen joukko teinejä ja toinen joukko 30–50-vuotiaita aikuisia, olen varma, että teinit voittavat aikuiset keskustelijoina mennen tullen.

Hänen mielestään nuoret yrittävät aidosti ymmärtää keskustelukumppania, vaikka tämä olisi eri mieltä. Mielipiteet eivät ole etukäteen lukittuja, eikä keskustelun päätarkoitus ole ilkeillä. Nuoret pystyvät keskustelemaan sellaisistakin aiheista, joihin aikuiset eivät kykene, esimerkiksi maahanmuutosta.

– Se on minusta lohdullista, Jyri Paretskoi sanoo.

Hän itse on nimittäin väsähtänyt. Tolkun ihminen -kolumnin jälkeen vastakkainasettelu ei ole ainakaan vähentynyt. Se on kärjistynyt entisestään kaikkialla; somessa, eduskunnassa ja mediassa.

Aikansa Paretskoi jaksoi käydä yhteiskunnallista keskustelua netissä ja perustella mielipiteitään. Mutta ei enää. Se on huolestuttavaa, sillä hänhän on sanojen, keskustelun ja merkitysten ammattilainen. Ihminen, joka katsoo televisiosta jopa eduskunnan kyselytunteja.

Alkolukko ja pakollinen tuumaustauko

Mikä avuksi?Mitä voisimme oppia teini-ikäisiltä keskustelijoilta?

– Ensinnäkin sen, ettei keskustelun tavoite ole voittaa, vaan ymmärtää. Erimieliset ihmiset ajattelevat liian usein vastapuolesta pahinta mahdollista, kun pitäisi ajatella parasta mahdollista.

Paretskoin mielestä haitaksi ei olisi myöskään alkolukko somekeskusteluihin. Tai tuumauslukko, joka pakottaisi provosoituneen keskustelijan vetämään henkeä ennen kommentin julkaisua.

Paretskoi itse saa äänensä kuuluviin muutenkin kuin somessa. Kolumneissa ja haastatteluissa hän voi nostaa esiin itselleen tärkeitä asioita. Niitä ovat esimerkiksi maaseudun ja kaupungin suhde, ilmasto, ruoka ja maahanmuutto

Hän tunnustautuu edelleen tolkun ihmiseksi, eikä muuttaisi neljän vuoden takaisesta kolumnistaan kuin yhden sanan.

– Välttäisin ääripää-sanan käyttöä. Siitä monet provosoituivat. Ja tolkun miellän metodiksi: tarkastellaan asiaa eri kanteilta ja yritetään ymmärtää erilaisia mielipiteitä.

Ketkä jäävät syrjään?

Jyri Paretskoi sanoo itse olevansa etuoikeutettu. Hänellä on kykyä keskusteluun ja turvattu asema. Se ei ole pelkästään omaa ansiota. Sellaiseen asemaan pääsee helpommin, kun elää turvallisen lapsuuden ja pärjää koulussa. Ja koulussa pärjäämiseen vaikuttaa yksi asia ylitse muiden.

– Tutkimuksen mukaan se, luetaanko lapselle ääneen, on tärkein yksittäinen koulumenestykseen vaikuttava teko, Paretskoi sanoo.

Niin Paretskoin äiti teki ilta toisensa perään 1980-luvulla Tervon Kiukooahossa. Ja samasta syystä Jyri Paretskoi kiertää nyt kouluja. Jotta nuoret oppisivat lukemaan, koska sillä tavalla oppii ajattelemaan.

Nuorissa on paljon erinomaisia lukijoita. Monet heistä ovat niitä erinomaisia keskustelijoita. Mutta sitten on kasvava joukko erittäin heikkoja lukijoita. He jäävät syrjään sanojen vallasta ja samalla paljosta muusta.

– Siihen meillä ei ole varaa, Jyri Paretskoi sanoo.

Miten julkisen keskustelun tasoa voisi nostaa? Kerro mielipiteesi. Keskustelu on auki 2.2. klo 22:een saakka.

Lue myös:

Mona Mannevuon kolumni: Kuka kaipaa uusia keskustelukumppaneita, jos he toivovat kuolemaasi?

Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia

Tuletko kuulluksi, entä jaksatko itse kuunnella? – Tällä menetelmällä kiistanalaisistakin asioista voi keskustella huutamatta

Hotelli Suomutunturi Kemijärvellä odotti ennätystalvea, huoneet oli myyty kiinalaisryhmille ja muille oli myytävä ei-oota.

Kiinan keskushallinnon päätös kieltää kiinalaisten ryhmämatkat ulkomaille olikin Suomutunturilla karvaampi isku kuin tiettävästi missään Lapissa.

– Kaikki asiakasvaraukset keväältä on nyt peruttu. Olemme siinä valitettavassa etulinjassa, jossa muutos iskee voimallisimmin, joutuu yrittäjä Kari Tirkkonen toteamaan.

Kiinan keinot koronavirusepidemian taltuttamiseksi hän sinänsä ymmärtää.

Tirkkosen hotelliin olisi tullut helmi-maaliskuussa noin 1500 kiinalaista. Heidän oli tarkoitus viipyä kahdesta kolmeen yötä.

Mistään ei tässä ajassa löydy riittävästi korvaavia turisteja vaikka heitä alettiin etsiä saman tien.

– Pidimme viime sunnuntaina ensimmäisen palaverin, halpuutimme hintoja ja aloitimme mainoskampanjat sosiaalisessa mediassa, Tirkkonen kertoo.

Hänen toivonsa onkin nyt siinä, että muualta Suomesta halutaan paeta mustaa talvea Kemijärven kinosten keskelle.

Tirkkosta on koeteltu ennenkin. Syksyllä 2015 hotelli Suomutunturi kärsi tuntuvia vahinkoja tulipalossa. Yrittäjää vastaan nostettiin syytteet törkeästä petoksesta ja sähköturvallisuusmääräysten rikkomisesta. Lapin käräjäoikeus hylkäsi syytteet.

Monissa liemissä keitetty hotelliyrittäjä ei vaikuta lamaantuneelta nytkään.

– Tämä on sellaista että erilaisia muuttujia tulee ja menee. Jotkut ovat sellaisia, että niihin ei voi itse vaikuttaa. Se on vain nieltävä.

"Jonain päivänä tämä on ohi"

Finnairin perjantainen päätös perua reittilennot Manner-Kiinaan tarkoittaa, että Kiinasta ei tule nyt yksittäisiäkään matkaijoita. Rovaniemelle noin puolet kiinalaisturisteista tulee omin neuvoin, arvioi Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäinen.

Aiemmin kerrottiin, että noin tuhat ryhmämatkalaista on perunut tulonsa Rovaniemelle tai etsii matkalle uutta ajankohtaa.

– Emme kuitenkaan missään tapauksessa ole kiinalaisten varassa, Kärkkäinen toteaa.

Talvikauden rekisteröidyistä yöpymisistä koko Lapissa noin 5 prosenttia on kiinalaisten nimissä. Rovaniemellä osuus on isompi, noin 13 prosenttia. Tulonmenetyksiä on tiedossa myös Inarin, Saariselän ja Kemin seudulla.

– On kuitenkin tärkeää, että epidemia saadaan hallintaan. Varmaan tämä yrittäjiä kirpaisee, mutta näkymä täytyy olla kaukana horisontissa. Jonain päivänä tämä on ohi.

Kärkkäinen uskoo että lappilaiset matkailuyrittäjät sovittelevat ja joustavat löytääkseen uuden ajankohdan matkansa peruneille kiinalaisryhmille joko kesällä tai ensi talvena. Samaan aikaan Finnair reitittää uudelleen tai aikaistaa tuhansien Lapissa olevien kiinalaisten paluulentoja Kiinaan.

Kiinalaisturistit ovat vain osa Lapin kävijöistä ja enemmän Kärkkäinen miettiikin, viekö koronavirusepidemia ylipäätään halun matkustaa.

– Miten se vaikuttaa matkustusintoon, jos lentokentillä pyöriminen jännittää. Sitä kyllä seurataan tarkasti.

Rovaniemeläinen Salla Mäki, 18, on kirjoittanut syömishäiriöstään avoimesti, mikä on auttanut myös saman sairauden läpikäynyttä äitiä käsittelemään ongelmaansa.

Vallalla olevalla laihuuspuheella on haittavaikutuksensa. Myös osa terveysalan asiantuntijoista haluaa haastaa sen ja toivoo keskustelusta moniäänisempää.

Jo lapsesta asti Mäkeä oli kehuttu laihuudesta. Sukulaiset, tuttavat ja kaverit ihastelivat, kuinka “upean hoikka” tyttö oli. Alakoulun jälkeen hän oli se kaveripiirin urheilullinen tyttö, joka voisi syödä mitä vain lihomatta, mutta syö silti muita terveellisemmin – tuleva malli, ilman muuta.

Ihastelu tuntui hyvältä, vaikka sisimmässään hän ajatteli itsestään ihan muuta.

– Näin koko ajan itseni isona, isompana kuin oikeasti olin. Kehonkuvani oli täysin vääristynyt.

Muutamassa kuukaudessa sairaalakuntoon

Yläkoulussa ajatukset alkoivat pyöriä yhä enemmän ulkonäössä ja painossa. Mäki alkoi määritellä itsensä laihuuden kautta. Mitä lihavampana hän itsensä peilissä näki, sitä ahdistuneempi hän oli.

Liikunnalliset harrastukset muuttuivat pakonomaiseksi kalorien kuluttamiseksi. Taustalla vaani pelko siitä, että tavoiteltu kontrolli omaan kehoon pettää.

Ruoka hallitsi elämää täysin.

– Jos ei ollut jotain, joka täytti ajatukset kokonaan, ne täyttyivät ruuan ajattelusta: mitä syön seuraavaksi, mitä sitten, paljonko pitää liikkua sen kuluttamiseksi.

Vain muutaman kuukauden aikana Salla Mäki kävi läpi monille syömishäiriön kanssa taistelleelle tutun kierteen. Kiellettyjen tai vältettävien ruokien lista venyi, syömisen vähyyttä piti salailla vanhemmilta, liikunnan määrä lisääntyi. Paino putosi aliravitsemukseen asti, keho protestoi, mutta paha olo ei poistunut – päinvastoin.

Mäki yritti turhaan hakea apua matalan kynnyksen mielenterveyspalveluista. Lopulta hän päätyi päivystykseen ja keskussairaalan osastolle aliravitsemuksen aiheuttamien fyysisten oireiden vuoksi.

Täydellisyyden tavoittelu ajoi anoreksiaan

Jälkiviisaasti on helppo sanoa, että kaikki oli ennustettavissa.

Alttius syömishäiriölle periytyy, ja Salla Mäen äiti on sairastanut anoreksian suurin piirtein saman ikäisenä kuin tyttärensä. Toisaalta myös syömishäiriöön sairastuneille tyypilliset luonteenpiirteet voivat siirtyä lapsille: tarkkuus, kunnianhimoisuus, määrätietoisuus, herkkyys.

– Täydellisyyden ja kontrollin tavoittelu ajoivat minut anoreksiaan, Sallalla se tuli ehkä enemmän ulkonäköpaineista, äiti kertoo.

Hän työskentelee erityistä tukea vaativien nuorten parissa Rovaniemellä ja haluaa työnsä vuoksi esiintyä jutussa nimettömänä.

Omakohtainen kokemus syömishäiriöstä oli eduksi, sillä hän osasi nähdä tyttäressään merkit sairastumisesta ajoissa.

– Huomasin, miten hän voi pahoin, eikä jaksa. Kysyin Sallalta asiasta, mutta siinä vaiheessa hän vielä kielsi asian ja väitti kaiken olevan ok.

Pian kävi ilmi, että tytär oli itse hakeutunut hoitoon.

Aluksi hänen tapaamansa ammattilaiset eivät tunnistaneet ongelmaa. Sanottiin, ettei vielä ole mitään hätää.

– Siinä tuli ehkä jopa vähän halu sairastua. Tai ainakin näyttää, että katsotaan, olenko kohta tarpeeksi sairas, äiti sanoo.

Kuukauden kuluttua Lapin keskussairaalassa Salla Mäki otettiin osastolle. Potilaskertomukseen kirjattiin tytön olevan kalpea, tärisevä ja pysähtyneen oloinen vuorovaikutuksessa.

Ysärin ihanteita olivat Beverly Hillsin Brenda ja Donna

Salla Mäen äidin sairastuessa anoreksiaan 1990-luvulla mediatarjonta määriteltiin aikakauslehtitalojen ulkoasuosastolla ja televisiokanavien kokoushuoneissa. Jos ei halunnut poiketa joukosta liikaa, oli syytä päästää Beverly Hills 90210:n langanlaihat kalifornialaisnuoret korkeavyötäröisine farkkuineen ja napapaitoineen olohuoneeseensa.

Nykynuorilla tarjontaa on monituhatkertaisesti enemmän, mutta vaikutusmahdollisuudet sen sisältöön ovat paremmat. Helsingin yliopiston mielenterveyden professorin Anna Keski-Rahkosen mukaan somekanavat ovat toki väärällään haitallistakin sisältöä laihuutta ihannoivine fitness- ja thinspiration-kanavineen, mutta se ei ole koko kuva.

– Tarjolla on myös totaalisen vaihtoehtoisia kuvavirtoja.

Myös Salla Mäki tunnistaa somen tuomien ulkonäköpaineiden vaikutuksen. Ennen hän seurasi fitnessbloggaajia toivoen saavansa heistä inspiraatiota omalle laihtumiselleen.

– Se aiheutti paremminkin ahdistusta. Paine oli todella iso ja varmasti vaikutti siihen muutokseen joka johti sairastumiseeni.

Lue myös: Mistä tunnistan, onko minulla syömishäiriö

Syömishäiriötä sairastava voi jäädä jumiin sairauteensa

Jouduttuaan osastohoitoon Mäki päätti aloittaa bloggaamisen aiheesta. Ensimmäinen yritys ei lähtenyt oikeille raiteille, hän tunnustaa.

– Ensimmäinen blogi oli paljolti sitä samaa ahdistuksessa ja anoreksiassa vellomista. Sitten tajusin, että tämä ei ole toipumista edistävää, vaan sitä estävää.

Syömishäiriöiden käsittelyllä sosiaalisessa mediassa on juuri tämä synkkä puolensa: osa kirjoittajista jumiutuu identiteettiinsä esimerkiksi anorektikkona.

– Seuraajista tai lukijoista tulee ainoa vertaisryhmä, johon elämä kiinnittyy, sanoo Anna Keski-Rahkonen.

Salla Mäen mielestä tämä näkyy myös syömishäiriöihin keskittyvissä sosiaalisen median tileissä.

– Anoreksia on tietyllä tavalla joillekin se “tavoiteltu” sairaus. Se kertoo siitä, että on onnistunut laihduttamisessa, kun otetaan vakavasti.

Keski-Rahkonen muistuttaa, että vaikka erityisesti anoreksiaa pidetään nuorten naisten sairautena, se ei ole sitä. Pian julkaistavan tutkimuksen mukaan joka kuudes nainen ja joka neljäskymmenes mies käy läpi jonkin syömishäiriön ennen kuin täyttää 22 vuotta.

– Toipumistarinat ovat hyviä, mutta miksi emme saa lukea esimerkiksi Mikosta, 57, joka taisteli ahmintahäiriön kanssa? Milloin kerrotaan tarina syömishäiriöstä trans- tai muunsukupuolisen ihmisen kautta, Keski-Rahkonen haastaa.

Tyttären blogi auttaa äidinkin toipumista

Salla Mäen avoin esiintyminen omalla nimellään syömishäiriötä käsittelevässä blogissa ei ole ollut äidille ongelma. Hän on päinvastoin kannustanut avoimuuteen asiassa.

– Salla on aina ollut kirjoittaja. Ajattelin, että blogi voisi olla hyvä keino käsitellä asiaa.

Blogissaan Mäki käsittelee tuntemuksiaan syömishäiriöön ja mielenterveysongelmiinsa. Kirjoituksissa on myös ruokapäiväkirjoja, liikuntasuhteen pohtimista ja vertaistukea neuvoineen muille vastaavien ongelmien parissa kamppaileville.

– Se on ollut merkittävä toipumiskeino ja sieltä saatu vertaistuki on ollut todella tärkeää.

Molemmat joutuivat puntaroimaan tarkasti, miten paljon tyttären täytyy suojella itseään mahdolliselta negatiiviselta palautteelta. Sitä on kuitenkin tullut erittäin vähän.

1990-luvulla syömishäiriöihin saatettiin suhtautua häpeillen, eikä niistä uskallettu ainakaan julkisesti puhua.

– Olisin ehkä itsekin toivonut kotoa enemmän tukea, mutta sitä ei varmastikaan osattu oikein käsitellä, äiti pohtii.

Nyt hän on osallistunut blogin kirjoittamiseen kertomalla tyttärensä sairastumisesta omaisen näkökulmasta. Teksti on blogin luetuimpia.

– Sallan kautta olen myös itse voinut käsitellä niitä omia asioita, joita silloin jäi hoitamatta. Myös vanhempieni käsitykset syömishäiriöstä ovat avartuneet.

Laihuuspuhe ärsyttää

Julkista keskustelua dominoi yhä laihuutta ihannoiva näkökulma. Tuore iltapäivälehden lööppi hehkuttaa, miten jo parin kilon laihtumisella voi olla merkittäviä vaikutuksia terveyteen.

Syömishäiriöliiton asiantuntija, ravitsemusterapeutti Katri Mikkilää laihdutuspuhe ärsyttää.

– On paljon puhetta, joka on näennäisesti terveiden elämäntapojen puolella, mutta oikeasti tukee ongelmallista syömistä, Mikkilä sanoo.

Mikkilä ihmettee yksipuolisuutta.

– Kerrotaan, miten pitäisi syödä että laihtuisi, kannustetaan laskemaan kaloreita ja vahtimaan syömisiä. Sitten jos on syömishäiriö, puhe muuttuu täysin ja sanotaan, että ota rennosti äläkä kyttää. Se on aika ristiriitaista.

Lihavuuskammoista kulttuuria on kuitenkin haastanut erityisesti kehopositiivisuus.

Kansanterveysongelma ei ratkea syyllistämällä

Painosta ja kehoista puhutaan julkisuudessa koko ajan. Ja aina, kun joku puhuu kehopositiivisuudesta “älä laihduta” -teemalla, joku toinen nostaa esiin kansanterveysargumentin.

– Kansanterveysongelma ei ratkea lihavia syyllistämällä. Syömisestä ja terveyden edistämisestä voi puhua vastuullisesti ilman laihdutuskärkeä, Katri Mikkilä sanoo.

Syömishäiriöihin erikoistuneen professori Anna Keski-Rahkosen mukaan alalla ollaan kuitenkin heräämässä siihen, että parasta valistusta ei ehkä olekaan se, että virallinen pekkapuska puhuu televisiossa kaikille samaa viestiä.

– Terveysvalistus on tavallaan mennyt liiallisuuksiin. Terveydenhoitoalan ammattilaistenkin pitäisi käsitellä asiaa monipuolisemmin. Puhutaan ilmiöstä nimeltä “personalized medicine”, henkilökohtainen terveydenhuolto, Keski-Rahkonen sanoo.

Hänen mukaansa keinoja yksilöllisten tarpeiden tunnistamiseen ja huomioimiseen on jo olemassa: riskilaskureilla voidaan aiempaa paremmin tunnistaa jokaisen yksilöllinen alttius esimerkiksi diabetekseen, alkoholiriippuvuuteen, korkeaan kolesteroliin ja pian ehkä myös syömishäiriöön.

– Nämä eivät ole enää pelkkiä unelmia, Keski-Rahkonen sanoo.

Toipuminen kestää vuosia

Syöksy syömishäiriöön voi olla nopea, kuten Salla Mäen kohdalla, mutta toipuminen vie aina vuosia. Viime vuoden loppupuolella Mäki päätti kuitenkin lopettaa syömishäiriötä käsittelevän bloginsa kirjoittamisen.

– En enää halunnut jatkaa vain syömishäiriöstä kirjoittamista. Se ei kuitenkaan ole enää niin iso osa identiteettiäni eikä määritä minua.

Aliravitsemustilassa Mäki menetti melkein kaiken kiinnostuksensa rakkaaseen koiraharrastukseensa. Toipuessaan hän on jaksanut lenkkeillä lemmikkiensä kanssa entistä enemmän myös muusta syystä kuin kaloreita kuluttaakseen.

– Minulle on ollut tärkeää saada itseni kuntoon, että jaksaisin taas panostaa koiriin ja saada takaisin vanhaa minääni.

Sairauteen liittyvät ajatukset syömisestä ja laihtumisesta nousevat yhä esiin kausittain, mutta nyt niiden tunnistaminen on mahdollista eivätkä ne pääse niskan päälle. Hän uskaltaa jo toisinaan herkutella, vaikka osa epäterveellisiksi mainituista ruuista herättääkin vielä pelon tunteita.

– Vihaan sitä sanaa. Eihän mikään ruoka ole epäterveellistä, jos sitä syö kohtuullisesti.

Vaikeinta on ollut, kun paino on normalisoitunut, mutta silti pitäisi jatkaa omasta mielestä runsasta syömistä. Tärkeintä Salla Mäen mielestä on tunnistaa sairautta kohti ajavat tunteet ja ajatukset ja ymmärtää mistä niissä on kyse.

– Tunnistan, että kehonkuvani on yhä vinoutunut, mutta nyt osaan katsoa peiliin jo armollisemmin.

Lue myös:

Lukiolainen hurahti terveellisiin elämäntapoihin – sitten niistä tuli pakkomielle: Pelkkää puuroa, kurkkua, omenaa ja tuntitolkulla liikuntaa

Anoreksia oli Susanna Sipolan paras ja pahin ystävä – "Tiesin, että sairaus ei ainakaan jättäisi minua"

Koronaviruksen taltuttamiseen käynnistetyt toimet eri maissa vaikuttavat rajusti maailmantalouteen. Vaikutus on suurin viruksen syntymaassa Kiinassa, joka on viime vuosina toiminut maailmantalouden kasvun moottorina.

Kiinassa on parhaillaan käynnissä uudenvuoden juhla, joka on perinteisesti ollut kansalaisten tärkeintä ostosaikaa. Nyt tämä kaupankäynnin sesonki hiipuu, kun lukemattomat liikkeet ovat kiinni, eivätkä ihmiset Kiinan suurkaupungeissa uskalla kulkea kaupungilla tartunnan pelossa.

Kiinan hallitus on määrännyt, että uudenvuoden lomakautta pidennetään viikolla 14 maakunnassa tartuntariskin vähentämiseksi. Nämä maakunnat tuottavat 69 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Toistaiseksi ei tiedetä, jatkuuko pakkoloma vieläkin kauemmin.

Suuri osa väestä on poissa töistä esimerkiksi Guangdongissa, joka on Kiinan vientikaupan keskus ja Shanghaissa, jossa on maan suurin satama.

Valtava määrä suuria ja pieniä tehtaita on kiinni, mikä alkaa nopeasti vaikuttaa toimitusketjuihin ja kaupan varastoihin ympäri maailmaa.

Kiinan osuus maailmantaloudesta kasvanut nopeasti

Kun vuonna 2003 Kiinasta levisi sars-virusepidemia, sen arvioidaan aiheuttaneen 40 miljardin dollarin kustannukset ja alentaneen maailmantalouden kasvua 0,1 prosenttiyksikköä. Epidemian saaminen hallintaan vei muutamia kuukausia.

Uutiskanava CNBC:n haastattelemat asiantuntijat lähtevät ajatuksesta, että koronaepidemia vaikuttaa vielä ainakin koko helmikuun. Tämän perusteella arvioidaan, että koronaviruksen rahalliset vaikutukset ovat maailmanlaajuisesti ainakin kolmin-nelinkertaiset sarsiin verrattuna.

Globaali vaikutus korostuu siksikin, että Kiina on nykyään paljon suurempi vaikuttaja maailmantaloudessa kuin vuonna 2003. Kiinan osuus globaalista bruttokansantuotteesta on nyt 17 prosenttia, kun se vuonna 2003 oli vain neljännes tästä.

CNBC:n arviossa koronavirus voi pudottaa Kiinan ensimmäisen vuosineljänneksen talouskasvusta kaksi prosenttiyksikköä. Tässä tilanteessa kasvuluku olisi 4,5 prosenttia, mikä on pienin sitten vuoden 1992, kun tilastoja alettiin pitää.

Tuotannon pudotus saattaa olla niin suuri, että se heijastuu myös öljymarkkinoille. Saudi-Arabia yrittää saada öljyntuottajamaiden järjestön Opecin hätäkokoukseen, koska se pelkää öljyn kysynnän romahtavan.

Lamaannus heijastuu ulkomaille

Kiinan ongelmat heijastuvat erityisesti sen naapurimaihin, kuten Etelä-Koreaan, Vietnamiin ja Japaniin. Suurimmat vientimaat kärsivät myös, kun vienti Kiinaan vaikeutuu.

Hongkong, joka tuskin on toipunut syksyn demokratiamielenosoitusten vaikutuksista, on suurimpia menettäjiä. Uutistoimisto Bloombergin mukaan sen ensimmäisen neljänneksen talouskasvusta on lähdössä 1,7 prosenttiyksikköä.

Kiinalaiset turistit käyttävät eniten rahaa ulkomailla matkaillessaan, kertoo Bloomberg. Sen on kokenut varsinkin Kiinan erityishallintoalue Macao, jossa suuri elinkeino on uhkapelimatkailu. Nyt käynnissä olevan uudenvuodenjuhlan Kiinasta tulevien matkailijoiden määrä on laskenut 82 prosenttia.

Monet maat rajoittavat kiinalaisten matkailijoiden pääsyä maahan. Tämä kurittaa ankarasti matkailuelinkeinoa. Vuonna 2018 kiinalaiset matkailijat muodostivat 30 prosenttia globaalista matkailutulosta. 163 miljoonaa kiinalaista matkusti tuolloin ulkomaille.

Yhdysvallat ja Australia estävät maahanpääsyä Kiinasta tulevilta matkustajilta

Tullikiistan perintö

Viime vuoden aikana Yhdysvallat ja Kiina syöksyivät kiivaaseen tullikiistaan, jolla oli myös suuret vaikutukset maiden talouteen. Juuri ennen koronaviruksen puhkeamista maat saivat kiistaansa osaratkaisun, joka rauhoitti markkinat ja nosti pörssikursseja.

Yhdysvaltain Kiinaan kohdistamat pakotteet ehtivät kuitenkin vaikuttaa sen verran, että eräät yhtiöt alkoivat siirtää tuotantoaan pois Kiinasta ja etsiä korvaavia toimittajia kiinalaisille alihankkijoilleen. Nämä tekijät ovat alkuvuonna rasittaneet Kiinan taloutta, kertoo Bloomberg.

Koronavirus on saanut kurssit rajuun laskuun viimeisten kahden viikon aikana esimerkiksi New Yorkin pörssissä.

Kiinan ja Yhdysvaltain tammikuussa tekemän kauppasopimuksen mukaan Kiina ostaa Yhdysvalloista suuren määrän tuotteita.

Eräät taloustieteilijät pitivät lupauksia ylimitoitettuina jo niiden tekohetkellä. Kiinan uudet vaikeudet saattavat tehdä niistä mahdottomia toteuttaa, kun kysyntä vähenee ja toimitusketjut katkeilevat.

Toistaiseksi on epävarmaa, miten tämä vaikuttaa tehtyyn sopimukseen ja jatkoneuvotteluihin, joiden on määrä alkaa piakkoin.

Koronaviruksella voi olla vaikutusta jopa Yhdysvaltain presidentinvaaliin. Istuva presidentti Donald Trump on pitänyt hyvin toimivaa taloutta vaalivalttinaan. Jos Yhdysvaltain talous joutuu viruksen takia vaikeuksiin, on hänen mahdollisesti aloitettava entistä elvyttävämpi talouspolitiikka.

Koronavirus sai netin pelonlietsojat ja salaliittoteoreetikot liikkeelle

Yhdysvaltain esivaaliralli käynnistyy huomenna Iowasta – Näin demokraatit valitsevat Trumpille vastustajan

Ketkä ovat demokraattien tärkeimmät presidenttiehdokkaat? Koska esivaalien voittaja on selvillä? Mikä on supertiistai, entäs superdelegaatti? Koostimme olennaisimmat asiat Yhdysvaltain esivaalikeväästä.

Ensimmäinen koronaviruskuolema Kiinan ulkopuolella

Filippiineillä on vahvistettu ensimmäinen koronavirukseen liittyvä kuolemantapaus Kiinan ulkopuolella, kun Kiinan Wuhanista kotoisin oleva 44-vuotias mies kuoli viruksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Manner-Kiinassa on nyt ainakin 14 400 vahvistettua tartuntaa ja virukseen on kuollut ainakin 304 ihmistä.

“Työ digitalisoituu” on tyhjä hokema – se tapahtui jo

Kutakuinkin jokainen suomalainen käyttää työssään digitaalisia sovelluksia, kertoo Tilastokeskuksen työolotutkimus. Tavallisinta on käyttää työssä esimerkiksi pikaviestipalveluita. Yli puolet palkansaajista kokee digitalisaation lisänneen työn tehokkuutta ja nopeatempoisuutta. Mutta samaan aikaan runsas kolmannes pitää digisovelluksia riesana: heistä ne vain lisäävät työn kuormittavuutta.

Auton pesukerrat lisääntyvät, kun kuukausimaksulliset autopesulat valtaavat markkinoita

Suomeen on rantautunut kiinteään jäsenmaksuun perustuva autopesulapalvelu. Kuukausisopimuksen tehneet asiakkaat tasaavat sään vaikutusta kysyntään. Esimerkiksi tämä talvi on ollut hyvin haastava autopesuloille. Sopimusasiakas pesettää autoaan jopa 12 kertaa enemmän kuin muut suomalaiset.

Koko Suomen opiskelijana suututtanut Teemu Mäki korostaa teoksissaan myötätuntoa

Kulttuurivieras, taiteilija Teemu Mäki tuli tunnetuksi kissantappovideosta. Nykyään hän on monipuolinen taiteilija, joka pohtii teoksissaan onnellista elämää. Silti hän saa yhä vihapostia.

Epävakainen sää jatkuu

Lumisateet siirtyvät tänään itään sekä pohjoiseen ja lunta kertyy viiden senttimetrin molemmin puolin. Etelässä on lauhaa ja sataa tihkua. Länsirannikolla on suurelta osin poutaa ja aurinkokin voi näyttäytyä. Illemmalla sää poutaantuu myös etelässä.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää."

Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ensimmäinen lause kuului pitkään kirjallisuudenharrastajan knoppitietoihin. Heti toisessa kappaleessa Kivi kertoo veljesten nimet ja luonnehdinnat.

"Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero."

Kivi kertoo, että perheeseen on siunaantunut kaksi kaksoisparia, Tuomas ja Aapo sekä Timo ja Lauri. Vanhin veli on Juhani, 25 vuotta, ja nuorin Eero, nippa nappa 18. Kaikilla on ruskehtava, parikkiintunut iho ja karkea – Kiven sanoin, hampunkarvainen – tukka.

Veljesseitsikko näki päivänvalon Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) Novellikirjasto-sarjassa neljän vihkosen painoksena, ensimmäinen niitä helmikuussa 1870. Varsinainen romaani ilmestyi kolme vuotta myöhemmin.

Kirjaa pidetään ensimmäisenä suomen kielellä kirjoitettuna romaanina, mutta todellisuudessa näin ei ole.

– On väärin sanoa, että se olisi ensimmäinen, mutta kylläkin ensimmäisiä ja merkittävin noista ensimmäisistä, sanoo Aleksis Kiven tuntija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituspäällikkö, Sakari Katajamäki.

Seitsemän veljestä oli poikkeuksellinen teos omana aikanaan. Se oli jännitteinen, monimuotoinen ja tyylilajeilla leikittelevä. Ja sai ilmestyessään murskakritiikit.

Professori ja kirjallisuuspiirien vaikutusvaltainen jäsen August Ahlqvist lyttäsi kirjan tuoreeltaan ja kuvaili sitä myöhemmin häpeäpilkkuna suomalaisessa kirjallisuudessa.

– Romaanissa on paljon hyvinkin karkeita kohtauksia suhteessa sen ajan ihanteisiin. Siinä mielessä se on radikaali teos, Katajamäki sanoo.

Ajan kansallismielisen älymystön suosima kansankuvaus oli ihanteellista, jopa kansaa jalustalle nostavaa. Karkeuden ällistelyn lisäksi Katajamäki arvelee kritiikissä olleen mukana myös kirjallista kateutta.

Kuin tehty näytelmäksi

Maailmankirjallisuudessa oli kyllä viljelty karkeuksia jo paljon aiemminkin. Kivi luki mielellään Shakespearea, jonka näytelmissä ollaan varsin ronskeja.

Aleksis Kivi oli Shakespearen lailla näytelmäkirjailija. Draaman taju tihkuu läpi myös romaanista. Siinä on jopa näytelmien tapaan nimetty repliikit, jolloin on selvempää, kuka sanoo mitäkin.

Ei olekaan ihme, että seitsemän hampputukkaa on nähty usein teatterin lavalla. Monista esityksistä on tullut teatteritekoja, joita muistellaan vielä vuosikymmenten päästä.

Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä vuonna 1972 on yksi näistä. Silloin näyttämöllä jytistelivät muun muassa Heikki Kinnunen (Aapo), Esko Salminen (Juhani), Vesa-Matti Loiri (Tuomas) ja Juha Muje (Eero). Ohjaaja oli Kalle Holmberg.

Yhden esityksen katsomossa istui pieni Riina Marttila myöhemmin Katajavuori, tuleva kirjailija.

– Olin noussut seisomaan ja huutanut, että noita kyllä on kahdeksan! Varmaan veljekset hyörivät lavalla niin, että näytti, että siellä on heitä enemmänkin, Katajavuori nauraa.

Elokuvaan seitsemän päähenkilöä sopii huonommin. Seitsemästä veljeksestä on tehty vain yksi varsinainen näytelmäelokuva (Wilho Ilmari 1939). Lisäksi Jouko Turkka teki oman tulkintansa televisiolle vuonna 1989. Sen sijaan romaaniin monen päähenkilön näkökulma toi syvyyttä.

– Se on tehnyt teoksesta aikaa kestävän. Seitsemän veljestä on romaanina tavattoman runsas ja jokainen veljeksistä on saanut syvällinen luonteenkuvauksen, sanoo Sakari Katajamäki.

Niin varustettuna taisivat he vakaasti katsoa talvea vasten hyyrteistä partaa. Anteeksi, mitä?

Moni meistä keski-ikäisistä sai Seitsemän veljestä kouraansa ylä-asteen tai oppikoulun äidinkielentunnilla. Kirjan lukemista pidettiin yleissivistyksenä. Nyt on toisin. Vähän lukevalle 1800-luvulla ilmestynyt tiiliskivi voi olla aikamoinen haaste.

- Tällaisen vanhan tekstin lukeminen vaatii vähintäänkin tukea opettajalta lukevalle oppilaalle, Katajamäki sanoo.

– Teoksen sisään voi päästä juuri teatteriesityksen kautta. Arvostan myös Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjaa. Romaanin maailmasta voi saada otteen monin eri keinoin, Katajamäki jatkaa.

Kirjailija Riina Katajavuori tuumii, että Seitsemän veljestä imeytyy meihin äidinmaidossa. Jostain kumman syystä suomalainen vain tietää, mitä siinä tapahtuu, vaikkei lukisi koko kirjaa. Vähintäänkin koulussa on kajautettu kirjasta tuttu laulu Seitsemän miehen voima.

Mitä Venla kertoisi veljeksistä?

Toimittaja Ilkka Malmbergin vuonna 2005 ilmestyneen Seitsemän miestä -kirjassa sanotaan Kiven teoksen kertovan "levottomista miehistä, jollaisten elämään nykyaikana kuuluisivat viritellyt autot, pussikalja, uhkarohkeat temput ja tyhmä väkivalta. Naisista on puhe – ja puute".

Riina Katajavuori tutki Seitsemän veljeksen naisia suurennuslasilla kirjoittaessaan omaa romaaniaan, Wenla Männistö.

– Kiven teoksessa lähestulkoon kaikki seitsemän haaveilevat Venla Männistöstä. Mietin, mikä Venlasta teki niin vetovoimaisen. Oliko se vain se, että muita sopivanikäisiä naisia ei ollut lähipiirissä?

Katajavuori tuli siihen tulokseen, että Venlassa on kuitenkin jotain enemmän. Omassa romaanissaan hän kääntään huomion toisin päin. Venla on huomannut olevansa vetovoimainen ja alkaa kiinnostua naapurin villeistä kundeista, jotka vilkuilevat häntä.

– Halusin kirjoittaa Venlan, joka ei ole passiivinen ja odota kotona, että joku tulee hakemaan, vaan aktiivinen toimija.

Wenla Männistö nostaa päähenkilöiden joukkoon myös Juko Brosien äidin, jonka Katajavuori on nimennyt Alliksi sekä Ansku Seunalan. Kirjassa sivuhenkilönä esiintyvän Anna Seunalan on sanottu ilmentävän Kiven omaa naisihannetta.

Katajavuori on ilokseen huomannut, että hänen romaaninsa on toiminut porttina Kiven Seitsemään veljekseen. Lukiolaiset ovat tulleet nykimään hihasta ja kertoneet tutustuneensa kirjaan koulussa. Samalla itse emoteoskin on tullut lähemmäksi.

Sakari Katajamäki on omistanut 10 viime vuotta työurastaan Aleksis Kivelle.

SKS julkaisee maaliskuussa Seitsemästä veljeksestä laitoksen, jossa on mukana lukijan opas. Siinä on muun muassa laaja henkilöhakemisto ja selityksiä sellaisista Kiven käyttämistä sanoista ja ilmauksista, joita ei nykysuomessa enää tapaa. Katajamäki on kirjan toimittaja.

Loppu ei niin hyvin

Aleksis Kivi toivoi romaanin tuovan hänelle jos ei suurta mainetta niin ainakin toimeentuloa ja arvostusta. Vielä Kiven eläessä teos sai myönteistäkin kritiikkiä, mutta isompi suosio seurasi vasta kirjailijan kuoleman jälkeen. Aleksis Kivi kuoli köyhänä ja sairaana vain 37-vuotiaana.

Kiven kuoleman jälkeen Seitsemän veljestä -romaanin teilannut professori August Ahlqvist kirjoitti vielä häväistysrunon. Runo ilmesyi kokoelmassa Säkeniä (1874).

"Eräs runoilija haudastaan

'Runoilijaks' ma ristittiin,

Sanottiin Shakespeariksi,

Verraksi Väinön väitettiin:

Muut' en mä ollut kuitenkaan,

Kuin taitamatoin tarhuri,

Ja hullu viinan juoja vaan."

Seitsemän veljestä -romaanin voi kuunnella Yle Areenasta Juhani Rajalinin lukemana. Äänikirja avautuu tästä linkistä:

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Juhlavuonna järjestetään paljon tapahtumia. Suurin osa Kiven syntymäkunnassa Nurmijärvellä, mutta mukana on myös valtakunnallisia tapahtumia. Tapahtumiin pääset tästä.

Yhdysvaltain keskilännessä sijaitseva Iowa aloittaa huomenna maanantaina esivaalikiertueen, jonka aikana selviää, kenestä tulee demokraattien ehdokas marraskuun presidentinvaaleihin.

Tänä vuonna vain demokraattien kisaa seurataan silmä tarkkana, sillä presidentti Donald Trumpilla ei ole varteenotettavia vastustajia republikaanien esivaaleissa. Republikaanit eivät edes järjestä esivaaleja joka osavaltiossa.

Demokraattien ehdokaskaarti on vielä monilukuinen, mutta tyypillisesti joukko karsiutuu pian, kun varhaisissa esivaaleissa huonosti pärjänneet jättävät leikin kesken.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Iowassa käydään neljän ehdokkaan kilpa

.

Ennakkosuosikki Joe Biden muistetaan Barack Obaman varapresidenttinä. 77-vuotiaalla Bidenilla on ehdokkaista eniten poliittista kokemusta: ennen varapresidenttikausiaan hän istui yli 30 vuotta senaattorina. Biden on maltillinen keskitien demokraatti, joka tunnetaan myös möläytyksistään.

Bernie Sanders on 78-vuotias nuorison suosikki demokraattien vasemmalta laidalta, pitkäaikainen senaattori Vermontista. Sanders sai sydänkohtauksen viime syksynä, mutta toipui nopeasti kampanjakuntoon. Viimeksi vuoden 2016 esivaaleissa Hillary Clinton päihitti hänet esivaaleissa vain vaivoin. Sandersista ennakoidaan kovaa vastusta Bidenille.

Elizabeth Warren, 70, on Massachusettsin senaattori. Hän oli oikeustieteen professori ennen poliittista uraansa. Warren kuuluu demokraattien progressiivisiin eli vasemmistoon.

Yle seurasi Warrenin kampanjaa marraskuussa Yhdysvaltain itärannikolla: "Selfiet ovat demokratian todellinen mitta, eikö?" – Elizabeth Warren kipuaa kohti demokraattien presidenttikisan kärkeä kaverikuva kerrallaan

Pete Buttigieg, 38, on indianalaisen South Bendin kaupungin entinen pormestari ja Afganistanin veteraani, maltillinen kannoissaan. Amerikkalaisetkaan eivät tiedä, miten hänen sukunimensä pitäisi lausua. Buttigiegin aviomies neuvoo Twitterissä, että esimerkiksi suunnilleen kuin boot-edge-edge tai buddha-judge.

Kilvassa on tämän nelikon lisäksi mukana vielä kahdeksan muuta demokraattia, eli yhteensä ehdokkaita on 12. Iowassa iskuetäisyydellä on lähinnä senaattori Amy Klobuchar.

Kisan musta hevonen on mediamiljardööri Michael Bloomberg, joka ei osallistu varhaisimpiin esivaaleihin. Yleensä tällainen taktiikka ei ole toiminut, mutta Bloomberg voi halutessaan käyttää kampanjointiin valtavia summia omaa rahaansa.

Uutistoimisto AP:n mukaan Advertising Analytics -yhtiö on laskenut, että Bloomberg oli jo tammikuun puoliväliin mennessä ostanut mainoksia yli 225 miljoonalla dollarilla.

Maaliskuun supertiistai voi olla ratkaiseva

Milloin sitten tiedetään, kenestä tulee demokraattien presidenttiehdokas? Ehkä jo maaliskuussa, viimeistään kesällä. Yleensä kisa ei ole venynyt kovin pitkäksi.

Esivaaleissa ehdokkaat voittavat tuekseen delegaatteja eli valitsijamiehiä, joiden määrä riippuu kunkin osavaltion koosta. Presidenttiehdokas on selvillä, kun yksi ehdokas on saanut tuekseen yli puolet valitsijamiehistä – tai muut ovat luovuttaneet.

Valitsijamiesten kokonaismäärä vaihtelee. Tänä vuonna demokraattien esivaaleissa on tarjolla yhteensä 3 979 valitsijamiestä, eli voittoon tarvitaan 1 990.

Helmikuussa järjestetään neljät esivaalit, joista voi saada yhteensä varsin pienen määrän valitsijamiehiä. Varhaisilla osavaltioilla on kuitenkin kokoaan suurempi merkitys, sillä niistä voi saada kampanjanostetta myöhempiin esivaaleihin. Mediassa ensimmäisiä esivaaleja seurataan tarkimmin.

Kevään merkittävin yksittäinen päivä on 3. maaliskuuta eli supertiistai, jolloin pidetään 16 esivaalit samana päivänä.

Supertiistai on tänä vuonna vielä viime vaaleja tärkeämpi, sillä Kalifornia aikaisti esivaalinsa kesäkuulta supertiistaille. Kaliforniassa on jaossa kevään suurin yksittäinen potti, 415 valitsijamiestä.

Vaalikokoukset vaativat äänestäjältäkin sinnikkyyttä

Muutamissa osavaltioissa kuten Iowassa esivaalit järjestetään vaalikokousten muodossa. Iowassa ne pidetään paikallista aikaa maanantai-iltana.

Vaalikokouksia järjestetään muun muassa koulujen liikuntasaleissa, kirjastoissa ja seurakuntien tiloissa. Illan kulku menee demokraateilla niin, että ensiksi kunkin ehdokkaan kannattajat ryhmittyvät heille osoitettuun paikkaan. Päättämättömille on oma nurkkansa.

Seuraavaksi ryhmien koot lasketaan. Niiden ehdokkaiden ryhmät, joissa on alle 15 prosenttia paikallaolijoista, hajotetaan.

Liian pienissä ryhmissä olleet henkilöt voivat nyt liittyä johonkin isompaan kannattajajoukkoon, muodostaa yhdessä riittävän ison ryhmän tai äänestää tyhjää. Yli 15 prosentin ryhmissä olleet eivät saa enää muuttaa mieltään. Empiviä luonnollisesti houkutellaan oman ehdokkaan puolelle.

Lopuksi ryhmät lasketaan toiseen kertaan, ja näin saadaan vaalihuoneiston tulos. Monivaiheisen tulosten ynnäilyn jälkeen selviää, montako valitsijamiestä kukin ehdokas osavaltiosta saa.

Iowan tulosten odotetaan olevan selvillä tiistaiaamuna Suomen aikaa.

Vaalikokouksia on kritisoitu siitä, että ne ovat aikaavieviä eikä kaikilla ole mahdollisuutta osallistua oman vaalipiirinsä kokoukseen.

Tänä vuonna Iowan demokraatit järjestävätkin myös "satelliittivaalikokouksia" niitä varten, jotka eivät pääse paikalle omaan vaalipiiriinsä. Näitä etäkokouksia pidetään Yhdysvaltain eri osavaltioissa – sekä ulkomailla Pariisissa, Glasgow'ssa Skotlannissa ja Tbilisissä Georgiassa. Halukkaat ovat voineet hakea etäkokousten pitäjiksi, ja puolue on hyväksynyt mielestään kelvolliset.

Lue myös: Iowan esivaalien äänestys: Nopeaa, mutta monimutkaista

Esivaalivoittaja ei vie kaikkea

Olipa kyse vaalikokouksista tai tavallisemmista lippuäänestyksistä, demokraateilla esivaalivoittaja ei yleensä nappaa kaikkia osavaltion valitsijamiehiä taakseen.

Tyypillisesti kaikki ehdokkaat, jotka ovat saaneet yli 15 prosenttia äänistä joko aluetasolla tai koko osavaltiossa, saavat valitsijamiehiä.

Periaatteessa sekin on mahdollista, että jossakin esivaalissa kukaan ehdokkaista ei saa yli 15:tä prosenttia äänistä. Tällöin ehdokkaan on saatava vähintään puolet voittajan äänimäärästä, jotta hän saisi valitsijamiehiä. Esimerkiksi jos voittaja saisi 10 prosenttia äänistä, kynnys olisi 5 prosenttia.

Superdelegaattien asemaa heikennetty

Presidenttiehdokkaan valinta tapahtuu muodollisesti heinäkuun puoluekokouksessa, jossa valitsijamiehet äänestävät ehdokkaasta.

Demokraattipuolueella on esivaalituloksiin sidottujen valitsijamiesten lisäksi satoja niin sanottuja "superdelegaatteja", puolue-eliittiin kuuluvia valitsijamiehiä, jotka saavat äänestää puoluekokouksessa miten haluavat. Superdelegaatteja ovat esimerkiksi kongressin jäsenet ja kuvernöörit.

Superdelegaattien valtaa kuitenkin vähennettiin viime vaalien jälkeen siten, että he eivät saa äänestää ensimmäisellä kierroksella, jos heidän äänensä voisivat ratkaista presidenttiehdokkaan.

Muutoksen taustalla oli Hillary Clintonin ja Sandersin puoluetta repinyt kamppailu vuonna 2016. Puolue-eliitin tukema Clinton sai taakseen valtaosan superdelegaateista jo varhaisessa vaiheessa, ja Sandersin kannattajat näkivät tämän kallistaneen vaakaa epäreilusti Clintonin eduksi.

Jos presidenttiehdokas ei ratkea yhdellä äänestyksellä, superdelegaatit saavat osallistua myöhempiin äänestyksiin. Useita äänestyksiä voitaisiin tarvita siinä tapauksessa, että kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta esivaaleissa jaossa olleista valitsijamiehistä.

Demokraattien ehdokas on tosin ratkennut yhdellä äänestyksellä siitä lähtien, kun nykyinen esivaalijärjestelmä vakiintui 1970-luvulla.

Puoluekokouksen jälkeen demokraattien presidenttiehdokkaalla on noin kolme ja puoli kuukautta aikaa kampanjoida ennen vaaleja, joissa hänen vastuksensa on mitä todennäköisimmin istuva presidentti Trump. Yhdysvaltain 46. presidentti valitaan tiistaina 3. marraskuuta.

Jutussa käytettyjä lähteitä:

The Green Papers, Council on Foreign Relations, The New York Times, FiveThirtyEight, 270toWin, Ballotpedia

Japani on lähettänyt ohjushävittäjä Takanamin turvaamaan maan kaupallisia etuja Omaninlahdelle.

Sota-alus lähti matkaan sunnuntaina Tokion lähellä sijaitsevasta kotisatamastaan, uutistoimisto Reuters kertoo.

Ohjushävittäjän tehtävä on turvata Omaninlahden läpi kohti Japania kulkevan kauppaliikennettä. Noin 90 prosenttia Japanin kuluttamasta öljystä tulee Omaninlahden kautta.

Japanin meri-itsepuolustusvoimiin kuuluvassa Takanamissa on 200 hengen miehistö. Alus operoi yhdessä kahden tiedustelulentokoneen kanssa keräten tietoa kauppaliikenteeseen kohdistuvista uhista.

Japanin hallitus on ilmoittanut, että se on valmis antamaan luvan voimankäytölle, mikäli Takanamin turvaamien alusten huomataan olevan vaarassa. Linjaus on herättänyt kansainvälistä huomiota, sillä Japanin perustuslaki kieltää sodankäynnin keinona ratkaista kansainvälisiä kiistoja.

Turvallisuustilanne Lähi-idän merialueilla on viimeisen vuoden aikana heikentynyt. Viime kesänä useat öljytankkerit joutuivat Persianlahdella hyökkäyksen kohteeksi, minkä jälkeen Yhdysvallat alkoi kampanjoida vahvemman kansainvälisen rintaman puolesta alueen rauhoittamiseksi.

Harva Yhdysvaltain liittolainen on kuitenkaan osoittanut kiinnostusta osallistua nykyistä tiiviimmin Persianlahden turvaamiseen.

Lue lisää:

Bloomberg: Japanese Warship Steers Clear of Trump Risk in Mideast Mission

Ranska pyysi Yhdysvalloilta, ettei se vetäisi mukaan Natoa Omaninlahden sotilaallisiin tapahtumiin

Teemu Mäellä ei ole kiire minnekään. Hän ei hermostu, kun valokuvaaja pyytää vielä kerran vaihtamaan istumapaikkaa työhuoneen valtavan pöydän ääressä. Hän vaikuttaa itse rauhallisuudelta, vaikka takana on tiukka työputki.

Vielä viikko sitten Helsingissä esitettiin Mäen ohjaamaa tanssiteosta. Parin viikon päästä helmikuussa ilmestyy jalkapalloaiheinen runokirja. Keväällä televisiossa esitettävä tv-dokumentti on juuri valmistunut ja se on lähetetty eteenpäin tekstityksiä varten.

Eikä Mäki edes haaveile lomasta. Seuraavaksi hän ryhtyy kirjoittamaan librettoa ystävänsä Max Savikankaan säveltämään oopperaan. Myös pensselit on kaivettava pitkästä aikaa esiin, sillä ensi vuoden alkuun on luvassa taidenäyttely, jossa on uusia maalauksia.

– Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä taidetta. Nautin tästä niin paljon, etten pidä ikinä lomaa. En tarvitse mitään irtiottoja.

Mäen asenne työhön ja elämään kuulostaa juuri siltä, mitä lifestyle-oppaat toitottavat. "Älä suorita! Nauti siitä, mitä teet!"

Juuri erilaiset taiteen tekotavat pitävät kiinnostusta ja tekemisen nautintoa yllä. Mäki ei ehdi kyllästyä.

Suuressa työhuoneessa huomaa, että tärkeintä on kuitenkin ajattelu ja inspiraatio.

Mäki ei syöksy työtehtävästä toiseen ilman perusteellista paneutumista. Joka puolella huojuu korkeita kirjapinoja. Niissä vuorottelevat sulassa sovussa Tomas Tranströmerin Kootut runot, Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla ja teoriakirjoja näyttämötaiteesta. Ja tietysti siellä täällä lojuu kasoja Mäen omista essee- ja runokirjoista.

– Olen suuri taiteen kuluttaja. Usein ideat jalostuvat lukemalla, katselemalla tai kuuntelemalla muiden tekemää taidetta.

Musiikki taitaa olla ainut taiteenlaji, jota Mäki ei itse tee. Innokas kuuntelija hän silti on. Työhuoneen yksi korkea seinä on täynnä cd-levyjä. Ne on lajiteltu tyylilajettain, suuri osa näyttää olevan jazzia.

Tekemällä taidetta laidasta laitaan Mäki välttää myös taiteilijantyön yksinäisyyden. Kun on tehnyt kuukausia töitä näytelmän työryhmän kanssa, on mukava taas sulkeutua työhuoneelle kirjoittamaan tai maalaamaan.

– Nautin yhdessä tekemisestä, mutta jos olisi pakko valita, niin kyllä yksinäinen puurtaminen veisi voiton. Sen verran erakkoluonne olen.

Maine kissantappajana seuraa

Mäki kuuluu Suomen tunnetuimpiin nykykuvataiteilijoihin. Hänen värikkäät maalauksensa ovat tunnistettavia ja hä on pitänyt yli 50 yksityisnäyttelyä. Parhaiten hänet kuitenkin yhä tunnetaan kissavideosta. Nuoremmille lukijoille tiedoksi, ettei kyse ole somen kissavideoista.

Parikymppisenä taideopiskelijana Teemu Mäki teki yhteiskunnallisesti kantaaottavan videoteoksen Sex and Death. Siinä muun muassa poltetaan seteleitä ja Suomen lippu. 1980-luvun Suomessa tämäkin oli jo liikaa, mutta suurin kohu syntyi, kun Mäki tappoi videolla kissan kirveellä. Hän sai teoksesta tuomion eläinrääkkäyksestä.

Siitä lähtien Mäki on joutunut kantamaan mainettaan kissantappajana.

– Saan yhä sähköpostia yläasteikäisiltä, jotka ovat saaneet tietää, että Suomessa on joku kaamea kissantappaja. Viesteissä usein toivotaan minulle samanlaista kohtaloa kuin kissalle.

Mäki pystyy elämään asian kanssa, eikä hän ärsyynny, kun kissavideo otetaan esille haastattelussa.

Hän sanoo yhä tunnistavansa oman ajatusmaailmansa parikymppisestä taideopiskelijasta. Yhteiskuntakriittisyys ja kapitalismin vastainen ideologia eivät ole kadonneet minnekään. Mukaan on kuitenkin tullut enemmän ymmärrystä ja myötätuntoa.

Vihaposti kuuluu toimenkuvaan

Mäki saa paljon myös poliittisempaa vihapostia. Se ei ole ihme, sillä Mäki ei kaihda vaikeita aiheita.

Kapitalismikriittisten teosten lisäksi hän on viime vuosina perehtynyt trans- ja muunsukupuolisten elämään. Hän on tehnyt heidän kanssaan valokuvanäyttelyn ja teatteriesityksen.

Mäen mukaan taiteen tärkein tehtävä on herättää ajatuksia. Taiteeseen ei pidä paeta pahaa maailmaa ja unohtaa todellisuus.

Ei riitä, että taide peilaa maailmaa. Mäen mukaan taiteen pitää pyrkiä muokkaamaan yhteiskuntaa. Hän haluaa taiteessaan pohtia, miten meidän pitäisi elää.

– Kun tekee tällaista taidetta, vihaisten kommenttien saaminen ikään kuin kuuluu toimenkuvaan.

Mäki myöntää, että vihapostin saaminen myös imartelee jollain alkeellisella tavalla. Jos oma taide saa aikaan niin voimakkaan reaktion, niin onhan se jotain. Toisaalta siihen liittyy myös vahva pettymys.

–Vastareaktio osoittaa, ettei teos olekaan saanut aikaan muutosta, vaan kokija on linnoittautunut yhä vahvemmin omiin näkemyksiinsä.

Taide on Mäen mukaan parhaimpia tapoja käsitellä elämän vaikeita kysymyksiä. Teosten avulla pystyy eläytymään toisen asemaan, mutta samaan aikaan voi myös ajatella asiaa analyyttisesti.

–Taide on turvallinen leikkikenttä, jolla voi käsitellä vaikeita aiheita turvallisesti.

Vaikka Mäki ei ole antanut vihapostin lannistaa itseään, on se kuitenkin saanut taiteilijan muuttamaan lähestymistapaansa.

– Maineeni kissantappajana, vaarallisena kommaritaiteilijana tai outoja tekeleitä tekevänä hulluna on saanut minut kiinnostumaan enemmän yleisöystävällisyydestä.

Nuorena miehenä Mäen taide oli säälimätöntä, oli kyseessä siveltimen veto tai sanan säilä. Nykyään mukaan on tullut pehmeyttä. Hän on huomannut, että kiltisti puhuminen on usein paljon hedelmällisempää.

Esimerkiksi pakolaisdokumentissa ääneen pääsevät myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja vihapuhetta suoltavat nimettämät henkilöt. Dokumentissa heidän näkemyksensä ovat rinnakkain turvapaikanhakijoiden haastattelujen kanssa.

– En halunnut mustamaalata tai pilkata ketään, sillä en vihaa ketään. Katsoja voi itse päättää, kenen joukoissa seisoo. Ei dokumentti silti puolueeton ole.

Futiskentän laidalla syntyi runokirja

Vaikka Mäki puhuu aiheista, jotka saavat helposti pulssin kiihtymään, hänen oma puheensa pysyy rauhallisena ja puntaroivana. Hän puhuu tarkasti eikä sorru ylilyönteihin, vaikka häntä hieman provosoisi. Maailmanmeno selvästi huolestuttaa, mutta hän lähestyy vaikeita aiheita käytännöllisesti tiedon kautta.

Esimerkiksi kapitalismin kriisiin hänellä olisi käytännöllinen ratkaisu: verotus. Tosin hän tietää myös sen, ettei muutoksiin ainakaan vielä löydy tarpeeksi suurta demokraattista yhteishenkeä.

– Vanhin lapsistani opiskelee Manchesterin yliopistossa poliitiikkaa ja kansainvälisiä suhteita ja hän aina pilkkaa minua kevytsosialistiksi. Nuoruuden innolla hänen lääkkeensä olisi vallankumous.

Kahdn nuoremman lapsensa kanssa Mäki on saanut maistaa futisisän roolia ja viettää paljon aikaansa jalkapallokentän laidalla. Lasten intoa seuratessa päässä alkoi muotoutua runoja. Poika ja pallo -runokokoelma julkaistaan helmikuussa.

– Aluksi sitä ehkä aikuisena ihmettelee, kuinka ne jaksaa koheltaa niin tosissaan pallon perässä. Liikunnan tai monen muunkin harrastuksen parissa lapsi voi kuitenkin itsenäistyä ja saada esimakua, millaista on olla oman kohtalonsa herra. Lasten elämä on muutoin niin säädeltyä.

Onnellisuus on taitolaji

Jalkapallo ei ole Mäen laji. Hän suosii sulkapalloa.

Mäen ei kuitenkaan tarvitse harrastaa erityisesti mitään, koska työ on kiinnostavaa ja palkitsevaa. Tasapainoisen oloinen elämä ei ole kuitenkaan napsahtanut tuosta vain. Hän on miettinyt onnellisuutta paljon myös teoksissaan, muiden aiheiden ohella.

– Mielestäni onnellisuus on suurelta osin taito. Se on elämisen haasteista suurin. Ihmislaji on mestari poistamaan ulkoisia onnellisuuden esteitä, mutta se ei vielä takaa mitään.

Käsi kädessä onnen kanssa kulkee kuolema. Se on toinen tärkeä teema Mäen taiteessa. Hänen mukaansa kuolemaan pitäisi luoda hyvä suhde.

– Maailmankatsomukseni keskeisimpiä piirteitä on, että ihminen hyväksyy kuolevaisuutensa. Enkä tarkoita tällä mitään goottifiilistelyä. Kuolema tulisi nähdä jonain muuna kuin elämän vihollisena ja apeuden lähteenä.

Aikuisten työelämä vaikutti orjuudelta

Kriittinen suhde kapitalismiin ja elämän oravanpyörään juontaa jo varhaisnuoruudesta. Lukiossa hyvää oppilasta yritettiin työntää perinteisiin ja hyväpalkkaisiin ammatteihin. Myös vanhemmat ehdottelivat Teemulle arkkitehti- tai lääkäriopintoja. Hän ei nähnyt itseään perinteisissä ammateissa.

– Ajattelin hyvin mustavalkoisesti ja koin aikuisten työelämän vastenmielisenä, suorastaan orjuutena.

Silloin heräsi ajatus taiteilijan ammatista. Siinä saisi tehdä sellaista, mistä nauttisi, vaikka palkkaa ei juuri tulisikaan.

Piirtäminen ja maalaaminen olivat olleet hyvää ajanvietettä lapsuudessa. 1970-luvulla Lapualla, kuten ei muissakaan pienissä kaupungeissa, ollut suurta harrastusvalikoimaa.

Ujona poikana Mäki viihtyi yksin piirtäen ja lukien. Kaupunginkirjasto oli hänen henkireikänsä. Hän luki kaiken mahdollisen ja taidekirjahyllyn avulla alkoi avautua toinen maailma.

– Kirjoilla oli ratkaiseva merkitys. Ne olivat minulle ikkuna kuvataiteeseen.

Mäki pääsi opiskelemaan Kuvataideakatemiaan ja on myöhemmin opiskellut tohtoriksi saakka. Sen jälkeen hän oli viiden vuoden ajan "oikeassa työssä" eli professorina Aalto-yliopistossa. Muuten hän on ollut koko työuransa freelance-taiteilijana.

– Lähdin taiteilijauralla naivien ajatusten saattelemana, mutta en ole katunut hetkeäkään. Koen ammattini suurena etuoikeutena. Vain harvassa muussa ammatissa työstään voi nauttia niin, että oma työ on ensisijainen palkkio. Joskus rahaa tulee, toisinaan ei, mutta koko ajan on antoisaa.

Aiju Salminen

Kolumnisti on kuvittaja, taidekuraattori, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, kahden lapsen äiti sekä kahvinjuoja. Hän pitää podcastien kuuntelemisesta, inkivääristä, liian myöhään valvomisesta ja lounasravintoloista joissa on buffet.

Aiheesta voi keskustella 03.02. klo 23.00 asti.

Lähteet:

Elina Nevalaisen gradu: Kuusivuotiaiden lasten suhde leikkikaluihin (2006)

Sara Zasken artikkeli: Germany Is Taking Away Kindergarteners' Toys to Curb Future Addiction (The Atlantic-lehti, 2017)

Kolumneja tekee laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit voit lukea täällä

> Ykkösaamussa kuullut äänikolumnit voit kuunnella Areenassa

Etelä-Suomen lämmin alkutalvi on ollut autopesuloille kovaa aikaa. Ovipumppu ei ole käynyt toivottuun tahtiin.

– Tämä talvi on ollut hyvinkin haastava, sanoo Boss Gloss -autopesuloiden Pirkanmaan aluepäällikkö Heimo Niskakari.

– Pesulukemat ovat olleet kaikkein alhaisimmat kymmeneen vuoteen, Gowash-pesukatuketjun toimitusjohtaja Markus Jordan kuvailee alan tilannetta pääkaupunkiseudulla viime vuonna. Arvio perustuu keskusteluihin muiden pesulayrittäjien kanssa.

Viime vuosina Suomeen on rantautunut kiinteään jäsenmaksuun perustuva autopesulapalvelu. Kuukausisopimuksen tehneet asiakkaat tasaavat sään vaikutusta kysyntään, sillä he käyvät pesettämässä autoaan säännöllisesti.

Pirkkalalainen Harri Rasimus on ollut kuukausiasiakkaana vuoden verran. Hän kertoo, että hänen autonsa pesukerrat ovat lisääntyneet sopimuksen myötä selvästi.

– Koen sen todella kätevänä kokonaispakettina, jos haluaa pitää autosta huolta. Pystyn käymään pesettämässä autoani niin usein kuin huvittaa, vähintään ainakin kerran viikossa. Auto tarvitsee samanlaista puhdistushuoltoa kuin itsekin.

"Kuukausijäsenyyksien määrä kasvaa merkittävästi"

Kuukausisopimuksia tarjoavat autopesulat ovat keskittyneet erityisesti kasvukeskuksiin. Toimijoita on Suomessa jo useita ja lisää uskotaan tulevan. Myös jo toimivat ketjut laajentuvat: esimerkiksi Pirkanmaalla ja Oulun seudulla toimiva Boss Gloss ja pääkaupunkiseudun Gowash aikovat kumpikin avata ainakin yhden uuden pesukadun tänä vuonna.

Osa kuukausisopimuspesuloista toimii kännykkäsovelluksella ympäri vuorokauden, osa perustuu palveluun pesukadulla.

Kuukausihinta vaihtelee 20–30 eurosta 50–70 euroon. Takseille ja muille yrityksille on omat hintansa.

Tällä hetkellä kuukausi- tai vuosisopimusten osuuden autopesualan noin 50–70 miljoonasta eurosta arvioidaan olevan 10–15 prosenttia vuodessa.

Boss Glossin toimitusjohtajan Juha Ignatiuksen mukaan kuukausimaksullisen autopesun osuus vaihtelee paikkakuntakohtaisesti huomattavasti sen mukaan, missä palvelu on hyvin saatavilla.

– Esimerkiksi Tampereen talousalueella arvioisin, että jo noin puolet koneellisista autopesuista tapahtunee kuukausisopimuksia tarjoavissa pesuloissa.

Gowashin toimitusjohtaja Markus Jordan muistuttaa, ettei kuukausiasiakkuus sovi kaikille auton omistajille esimerkiksi siksi, että autoa käytetään niin vähän. Silti hän uskoo kasvuun.

– Markkina on aika neitseellinen. Väitän, että jäsenyyksien määrä kasvaa merkittävästi, mutta se keskittyy kasvukeskuksiin ja isoihin kaupunkeihin.

Jordanin mukaan kuukausijäsenyyteen perustuvat mallit voivat laajentua myös ruuhka-Suomen ulkopuolelle, jos hinnoittelu on kohdillaan.

Suomalainen pesettää autoaan harvoin, sopimusasiakas usein

Kuukausisopimuksen tehnyt asiakas hakee vastinetta rahoilleen eli pesettää autoaan usein.

– Sanotaan, että suomalainen pesee autoaan 3–4 kertaa vuodessa. Sopimusasiakas pesee saman verran eli 3–4 kertaa kuukaudessa, Heimo Niskakari sanoo.

Vaikka kiinteä jäsenmaksu mahdollistaa auton pesun niin usein kuin ehtii ja haluaa, ympäristöasiantuntija toppuuttelee pesuintoa.

– Yleisesti voi sanoa, että mitä vähemmällä kemikaalimäärällä tulee toimeen elämässä, sitä parempi. Tämä koskee mitä tahansa kulutusta, sanoo erikoissuunnittelija Jukka Mehtonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Autopesuloissa käytetään erilaisia kemikaaleja pesun eri vaiheissa. Viemäriin valuu lian lisäksi esipesuaineita, autoshampoota ja vahaa. Mitä useammin autoja pestään, sitä suuremmat päästöt päätyvät kuntien jätevedenpuhdistamoille.

Mehtosen mukaan on vaikea arvioida, miten suuri lisäkuormitus pesukemikaaleista aiheutuu ympäristölle.

– Ihmisten pitäisi miettiä kuinka usein autoaan tarvitsee pestä: joka viikko vai riittääkö esimerkiksi kerran kuukaudessa tai tarpeen mukaan, kuten itse hoidan auton pesuni.

Autopesula on ystävällisempi ympäristölle kuin käsipesu kotipihassa

Autopesulat ovat alkaneet kiinnittää huomiota ympäristönsuojeluun. Suomessa on tällä hetkellä ainakin kolme hanketta, jotka tähtäävät Joutsenmerkkiin eli pohjoismaiseen ympäristömerkintään, jossa on tiukat kriteerit.

Ympäristöasiantuntija Juha Hopponen Ympäristömerkintä Suomi Oy:stä muistuttaa, että auton peseminen pesulassa on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin käsipesu. Kotipihassa veden määrää ei säännöstellä ja likavedet valuvat puhdistamattomina ympäristöön.

Autopesulat esikäsittelevät jätevetensä eli vedestä erotellaan hiekka ja öljy. Lisäksi osa pesuloista kierrättää vettä useita kertoja.

– Olemme huomanneet toimijoiden olevan nykyään tietoisia toimintansa ympäristövaikutuksista. Suljettujen vesikiertojen, ympäristöystävällisten pesukemikaalien ja energiapihien teknologioiden käyttö on lisääntymään päin.

Hopposen mukaan sekin auttaa, että veden ja kemikaalien käytön väheneminen kääntyy helposti säästetyiksi euroiksi.

Voiko autoa pestä liikaa? Kuinka usein sinä pesetät autosi? Aiheesta voi keskustella 3.2.2020 kello 23 saakka.

Lue myös:

Auton pesu kotipihalla voi saastuttaa ympäristöä

Auton maalipinta kestää vaikka tinneripesun, mutta viisas pääsee vähemmällä