Koiranomistajia varoitetaan Norjassa ilmenneestä tappavasta koirataudista. Norjassa yli 20 koiraa on viime päivinä menehtynyt sairauteen, jonka alkuperä on vielä hämärän peitossa. Sairastuneita koiria on tiettävästi kymmeniä.

Suomessa Ruokavirasto suosittelee varovaisuutta koiranomistajille, kertoo ylitarkastaja Virva Valle.

– Suosittelemme välttämään matkustamista Norjaan, mutta jos koiranomistajan on mentävä Norjaan, koira kannattaa jättää kotiin.

Varovaisuutta on hyvä noudattaa myös, jos on palaamassa Norjasta koiransa kanssa.

– Jos joku on nyt Norjassa ja tulossa Suomeen, kannattaa tarkistaa paikallinen tilanne. Esimerkiksi paikalliselta eläinlääkäriltä voi varmistaa, onko alueella ollut tautitapauksia.

Tilannetta pidetään vakavana

Norjan Kennelliitto on perunut kaikki koiratapahtumat toistaiseksi. Myös Suomen Kennelliitto on asettanut norjalaiskoirille osallistumiskiellon ainakin tulevan viikonlopun ajaksi. Ruotsissa kielto on asetettu viikoksi.

Suomen Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen pitää tilannetta vakavana. Liitto varautuu tekemään jatkosuunnitelmia viimeistään maanantaina, ehkä jo aiemminkin, mikäli Norjasta saatavat tiedot sitä edellyttävät.

– Varovaisia meidän pitää olla, sillä yksikin tapaus voi aiheuttaa ikävän ongelman. Ei voi sanoa, että tässä liioitellaan, vakavan asian kanssa tässä ollaan tekemisissä.

Kennelliitto kehottaa koiranomistajia noudattamaan Ruokaviraston suositusta välttää koiran tuontia Norjasta Suomeen tai vientiä Norjaan. Myös koiran rokotusten voimassaolo ja loishäädöt on hyvä tarkistaa. Kennelliitto on koonnut verkkosivuilleen tietoja ja ohjeita varotoimista.

Taudista on vielä vähän tietoa

Norjassa sairastuneet koirat kärsivät verisestä ripulista sekä oksentelemisesta ja niiden yleiskunto heikkenee nopeasti. Sairastumisia on todettu eniten Oslon seudulla, mutta myös muualla maassa.

Täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole siitä, liittyvätkö koirien kuolemat toisiinsa tai onko kyseessä tarttuva tauti.

Norjan eläinlääkintäinstituutti on saanut tutkittavakseen kolme kuollutta koiraa, joista otetuista näytteistä saadaan tulokset lähipäivinä.

Ruokavirasto tiedottaa tarvittaessa Norjan tutkimustuloksista ja niiden vaikutuksista Suomeen. Myös Suomen Kennelliitto arvioi tilannetta uudelleen heti lisätietoja saatuaan.

Lue myös:

Ruokavirasto: Tuontikoirat kantavat vakavien tautien riskejä

Suomalaiskoirat eivät löydä uutta kotia – samaan aikaan ulkomaisten rescue-koirien tuonti kasvaa

Sähkötupakan kieltäminen Suomessa vaatisi vahvaa näyttöä sen käytön ja sairastumisten yhteydestä, sanoo johtaja Jari Keinänen sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM).

Yhdysvalloissa jo viiden ihmisen kerrotaan kuolleen vakavaan keuhkosairauteen, joka on liitetty sähkötupakan käyttöön.

Muista maista tällaisia tietoja ei ole Keinäsen mukaan tullut, eikä STM:n tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedossa ole, että Suomessa olisi vastaavia tapauksia.

Sähkötupakan kieltäminen olisi Keinäsen mukaan "pitkä prosessi", sillä päätökset tehdään EU-tasolla.

– Tupakkatuotedirektiivi on EU-harmonisoitua lainsäädäntöä, sähkötupakka kuuluu siihen.

– Erittäin vaikea sanoa mitään tarkkaa, kuinka nopeasti tämän tyyppisissä asioissa voidaan edetä. Se riippuu vahvasti siitä, kuinka vahva näyttö on siitä, että sairastuvuus ja mahdollisesti kuolleisuus on nimenomaan sähkötupakkaan sidottua.

Jos tutkimusnäyttöä olisi, EU-komissio ja tupakkatuotedirektiivin komitea aloittaisivat asian käsittelyn. Kiellon eteneminen vaatisi vielä lisää tutkimuksia, Keinänen arvioi.

– Yleensä tällaisessa tapauksessa kaivataan tutkimusta laajasti, että pystytään tekemään näinkin radikaaleja päätöksiä.

Siitä, aiheuttavatko Yhdysvaltain viranomaisten kertomat tiedot sähkötupakan käyttöön liitetyistä kuolemista toimenpiteitä Suomessa, Keinäsellä ei ole vielä tietoa, koska tuloksista ei ole vielä ehditty keskustella esimerkiksi THL:n kanssa.

Lue lisää:

Sähkötupakointiin yhdistettyjen kuolemien määrää nousee Yhdysvalloissa – "Meillä on selvästi epidemia"

Sähkötupakan käyttäjillä selittämättömiä keuhkosairauksia Yhdysvalloissa – THL:n asiantuntija: Vastaavaa voi tapahtua Suomessakin

Ukrainan ja Venäjän välinen vankienvaihto on toteutunut. Molemmat maat vapauttivat 35 vankia.

Venäjän Ukrainaan luovuttamien vankien joukossa on muun muassa elokuvaohjaaja Oleg Sentsov ja 24 merimiestä, jotka otettiin kiinni Mustanmeren laivastoselkkauksen yhteydessä.

Venäjä oli tuominnut Krimin miehitystä vastustaneen elokuvaohjaaja Sentsovin terrorismista 20 vuoden vankeuteen. Sentsovin kannattajien mukaan tuomio annettiin tekaistujen todisteiden perusteella.

Ukrainan vapauttamien vankien joukossa on puolestaan muun muassa Volodymyr Tsemah, jota Hollannin syyttäjäviranomaiset ovat halunneet kuulustella MH17-matkustajalentokoneen alasampumisesta liittyen.

Tsemah toimi vuonna 2014 separatistien ilmatorjunnan komentajana lähellä aluetta, josta malesialaisen matkustajakoneen tuhonnut ilmatorjuntaohjus tiettävästi ammuttiin. Turmassa kuoli 298 ihmistä. Hollannin hallitus sanoo olevansa pettynyt Ukrainan päätökseen vapauttaa Tsemah.

"Tunteikkaita kohtaamisia lentokentällä"

Vankienvaihto tapahtui samanaikaisilla lennoilla Moskovan ja Kiovan välillä. Kiovassa Boryspilin lentokentällä vapautettuja vankeja olivat vastaanottamassa presidentti Volodymyr Zelenskyi, vapautettujen omaiset ja suuri joukko median edustajia.

Kentällä nähtiin tunteikkaita kohtaamisia, kun omaiset halasivat palaavia vankeja.

Presidentti Zelenskyi luonnehti vankienvaihtoa ensimmäiseksi etapiksi ja askeleeksi Venäjän ja Ukrainan vuoropuhelun palauttamisessa.

Liennytyksen eleen toivotaan pohjustavan tulevia keskusteluja Itä-Ukrainan sodan umpisolmun avaamiseksi. Zelenskyi toivoi, että pian voitaisiin käydä keskusteluja niin sanotussa Normandian formaatissa, siis Venäjän, Ukrainan, Saksan ja Ranskan kesken.

Vankienvaihto on myös sulka hattuun Ukrainan uudelle presidentille. Toisaalta Ukrainassa on myös kovasanaisesti arvosteltu myönnytyksiä, joita vankeinvaihdossa tehtiin Krimiä miehittävälle ja Itä-Ukrainan separatistialueita ylläpitävälle Venäjälle.

Suunnitellusta vankienvaihdosta kerrottiin enimmäisen kerran jo viikko sitten, mutta tieto peruttiin myöhemmin.

Lisää aiheesta:

Presidentti Niinistö: Vankien vaihto Venäjän ja Ukrainan välillä tervetullut ensiaskel rauhanprosessissa

Sosiaali- ja terveysministeriö on ottanut poikkeukselliset keinot käyttöön yrittäessään saada päätöksestään tietoa savolaiselle rengasfirmalle.

Ministeriö on kieltänyt iisalmelaista Vannetukkua myymästä tiettyä kuorma-auton renkaille tarkoitettua rengaskonetta. Kielto ei voi kuitenkaan astua voimaan, ennen kuin se on todistetusti saatu toimitettua perille yritykseen.

Ministeriöstä kerrotaan, että kiellosta on lähetetty ensin kuulemiskirje tavanomaisessa postissa. Tämän jälkeen kieltopäätös on yritetty saada perille postitse saantitodistuksella eli siten, että vastaanottaja on kuitannut saaneensa kirjeen.

Sen jälkeen päätös on annettu haastemiehelle toimitettavaksi. Kun tämäkään keino ei auttanut, ministeriö on julkaissut yleistiedonannon Virallisessa lehdessä ja maakuntalehti Savon Sanomissa. Tiedon katsotaan tulleen perille seitsemän päivää ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.

– On hyvin harvinaista, että tällaiseen joudutaan. Tämä asia pyöri haastemiehillä pitkään. Puhutaan kuukausista, jopa vuodesta, sanoo yli-insinööri Kari Seppänen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Seppäsen mukaan vastaavaa on tapahtunut hänen kahdeksan vuotta kestäneellä urallaan vain kerran aiemmin. Silloinkin kohteena oli Vannetukku.

– Yleensä kirjeet löytävät normaalisti perille.

Yrittäjä: "Täysin valhetta, haastemieskin on meidän asiakas"

Ministeriöllä ja Vannetukun toimitusjohtaja Jukka Heiskasella on hyvin erilaiset kertomukset siitä, mikä poikkeukselliseen tiedonantoon on johtanut. Heiskanen asuu ulkomailla, mutta hänen mielestään tiedon olisi pitänyt tulla perille kotimaassakin.

– On täysin valhetta [ettei päätöstä ole saatu toimitettua]. Meillä on kolme kiinteää toimipistettä Suomessa. Posti tulee joka päivä ja haastemieskin on meidän asiakas.

Lain mukaan tiedoksianto on toimitettava asianosaiselle. Koska tässä tapauksessa kyse on yrityksestä, sen olisi voinut luovuttaa myös liikettä toimitusjohtajan poissa ollessa hoitaville henkilöille, "jos he ovat suostuneet ottamaan tiedoksiannon vastaan".

Ylen tiedossa ei ole, kenellä Vannetukussa on lain tarkoittama oikeus ottaa tiedoksianto vastaan toimitusjohtajan sijasta. Myöskään ministeriöstä ei saatu tähän varmaa tietoa perjantaina.

Yleensä kirjeet löytävät normaalisti perille. Kari Seppänen

Heiskasella on oma teoria siitä, mihin erikoinen tapaus liittyy.

Hän kokee saaneensa aiemmin ministeriöstä väärin perustein määrätyn kiellon, josta hän sittemmin kanteli. Tämän seurauksena ministeriö on alkanut Heiskasen mielestä kohdella Vannetukkua eri tavalla kuin muita. Sosiaali- ja terveysministeriöstä tämä kiistetään.

– Meidän maahantuomat koneet ovat ainoita, jotka tarkastetaan, vaikka me olemme hyvin pieni toimija tällä toimialalla. Onko se sattumaa? Heiskanen sanoo.

10 000 euron sakko uhkaa

Nyt Heiskasen yritystä odottaa joka tapauksessa rengaskoneen myyntikielto ja 10 000 euron uhkasakko, ellei hän toimita ministeriöön tiettyjä selvityksiä laitteen toiminnasta. Hän sanoo kuitenkin aikovansa tehdä ministeriön vaatimat muutokset.

– Nyt kun tiedän, mitä ne ovat, hän lisää.

Rengaskoneessa havaitut ongelmat eivät ministeriön mukaan ole sellaisia, jotka vaarantavat käyttäjän turvallisuuden. Kyse on puutteista asiakirjoissa, laitemerkinnöissä ja käyttöohjeissa.

– Jotta jotain tuotetta voi Suomessa myydä ja markkinoida, sen täytyy olla EU:n ja Suomen vaatimusten mukaisia, yli-insinööri Kari Seppänen sanoo.

Veronmaksajille yrittäjän ja ministeriön välinen pallottelu on jo joka tapauksessa ehtinyt maksaa: onhan sitä käsitelty ministeriössä, käräjäoikeudessa, aluehallintovirastossa ja sanomalehden ilmoituspalstalla ainakin kolmen kalenterivuoden aikana.

Vannetukku on ollut julkisuudessa aikaisemminkin muun muassa oikeustaisteluistaan kilpailijayhtiö Nokian Renkaiden kanssa, vähäpukeisten naisten käyttämisestä markkinointiin ja viimeisimpänä työpaikkakiusaamisesta.

Samaan aikaan se on tehnyt tasaisesti noin 20 miljoonan euron liikevaihtoa hyvällä liikevoittoprosentilla. Yhtiö työllistää Suomessa noin 80 ihmistä.

Tosiasiat tiskiin, vaikka korvia kuumottaisi: moni on saanut ensitietonsa seksistä ja seksuaalisuudesta pornoa katselemalla.

Saksassa filmejä katsotaan nyt myös yliopistoissa, joissa tutkija Madita Oeming opettaa pornosta.

Jos vetäisit päiväkahvit väärään kurkkuun, niin oikaistaanpa heti:

– Kyse ei ole siitä, että sammutan valot ja pornofilmi pyörii seuraavat 90 minuuttia. Emme myöskään puhu minun tai opiskelijoiden mieltymyksistä, siinä kulkee selvä raja, Oeming sanoo saksalaislehti Der Spiegelin haastattelussa.

Kuin kirjallisuutta analysoisi

Aihepiirin tutkiminen on Oemingin mukaan merkittävää siksi, että nykyään porno on ilmaiseksi kaikkien saatavilla.

Luennolta voi tulla kotitehtäväksi pornon katselua. Nähtyä analysoidaan samaan tyyliin kuin kirjallisuustiede analysoi romaaneja.

– Ei porno tietenkään ole mikää Kafka-romaani, se on minulle luonnollisesti selvää, Oeming myöntää.

Tutkittavaa riittää kuitenkin esimerkiksi pornon syntyhistoriassa, materiaalin kirjossa sekä pornon ympärillä elävässä kulttuurissa. Opinnot ovat poikkitieteellisiä ja yhdistelevät muun muassa elokuva-, sukupuolen- ja kulttuuriantropologian tutkimusta.

Tutkija: Jo koululaiset tarvitsevat pornokompetenssia

Pornon katselu on muuttunut.

Aiemmin kaiveltiin laatikon pohjalle piiloteltuja vhs-kasetteja ja kurkittiin kaupassa lehtihyllyn yläriviä. Nyt porno on helposti etsittävissä suoraan verkosta.

– Samanaikaisesti ymmärryksemme pornografiasta ja pornoteollisuudesta on todella rajoittunutta. Mielestäni se on vaarallista. Pornon ei pitäisi olla tabu, Oeming perustelee saksalaislehdelle.

Pornoa myös katsotaan paljon. Väestöliiton muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan nuorista ja keski-ikäisistä miehistä noin 90 prosenttia oli katsellut nettipornoa vuoden sisällä. 20-vuotiaiden naisten ikäluokasta puolestaan jopa 60 prosenttia oli katsellut verkkopornoa.

Kurssilla käsitellään seksismiä, rasismia, antifeminismiä, konservatiivista pelkoa, digitalisaatiota, vihapuhetta ja leimaantunutta mediakeskustelua. tutkija Madita Oeming Twitterissä

Pornosta on pystyttävä puhumaan aiempaa avoimemmin, sillä myös pienet lapset löytävät sen pariin.

Kouluikäiset tai nuoremmat eivät pysty ymmärtämään tai käsittelemään näkemäänsä yksin. Silloin on tärkeää, että edes aikuiset osaavat. Aiheesta on puhuttu jo vuosia.

– Mielestäni "pornokompetenssi" kuuluu jopa osaksi koulujen opetussisältöjä, Oeming arvioi.

Oeming tekee väitöskirjaa pornoriippuvuudesta. Viime lukuvuonna hän opetti porno-opintoja Paderbornin yliopistossa Saksan Nordrhein-Westfalenissa. Tänä vuonna kurssi on tarjolla berliiniläisessä yliopistossa.

Tutkija joutui vihamyrskyyn

Pornografiaan liittyviä kursseja on nähty myös suomalaisissa yliopistoissa, esimerkiksi Turussa. Moni kuitenkin epäilee, miten objektiivinen pornon katselu onnistuu.

– Ihmiset eivät käsitä, miten pornoa voi onnistua katsomaan tieteellisesti. He pitävät kiihtymystä liian voimakkaana, Oeming arvioi saksalaislehdelle.

Kun pornokurssi tänä syksynä tuli osaksi berliiniläisyliopiston tarjontaa, tutkija sai niskaansa ärhäkän palauteryöpyn. Muun muassa AfD-poliitikko Beatrix von Storch arvosteli kurssia Twitterissä.

– Kiinalaiset kouluttavat satoja miljoonia insinöörejä ja ohjelmoijia, ja saksalaisyliopistoissa katsotaan pornoa. Tämä on veronmaksajien tahallista vahingoittamista ja akateemikkojen tyhmentämistä, von Storch tilittää.

Vastaustviitissään Oeming kutsuu von Storchin mukaan kurssille.

– Kurssilla käsitellään seksismiä, rasismia, antifeminismiä, konservatiivista pelkoa, digitalisaatiota, vihapuhetta ja leimaantunutta mediakeskustelua – varmaan myös jotain sinulle? Oeming sanailee.

Oeming kertoo Spiegelille, että hän on tottunut perustelemaan tutkimuksensa lähtökohtia aiemminkin.

Nyt hän on kuitenkin ensimmäistä kertaa joutunut työnsä vuoksi myös juutalaisvastaisten solvausten kohteeksi. Tutkija ei kuitenkaan aio lannistua.

– Tämä osoittaa vain, miten tarpeellista työni on, Oeming sanoo.

Oemingin yliopisto-opetuksesta kirjoittaa myös sanomalehti Mitteldeutsche Zeitung.

Lisää aiheesta:

Nettiporno on valtavirtaa, pornotietämys ei – pornoriippuvuus on vaikea puheenaihe

Nuorelle pornon näkeminen ei ole enää valinta – nettipornoon eivät ikärajatkaan pysty

Lentokonemekaanikko on jäänyt kiinni matkustajalentokoneen tahallisesta sabotoinnista Yhdysvalloissa. Kyseinen mekaanikko näpelöi heinäkuussa American Airlinesin konetta, jotta saisi ylitöitä. Hän kertoo olettaneensa, että lento myöhästyisi tai peruuntuisi koneen vian vuoksi.

Mies perustelee toimintaansa sillä, että hän oli pettynyt työsopimuskiistaan ja siitä aiheutuneeseen tulonmenetykseen.

Tapaus sattui Miamin lentokentällä. Sabotoidun koneen oli määrä lentää Bahamasaarten Nassauhun.

Lentäjät havaitsivat vioista varoittavan varoitusvalon, kun kone oli jo valmiina lähtöön kyydissään 150 matkustajaa. Koneen tarkastuksen yhteydessä paljastui, että konetta oli sabotoitu laittamalla vaahtomuovia ja liimaa navigaatiojärjestelmään kuuluvaan sensoriin.

Mekaanikkoa uhkaa teon vuoksi enimmillään 20 vuoden vankeustuomio.

Helsingin yliopiston professori Anu Kantola ja akatemiatutkija Hanna Kuusela julkaisivat tällä viikolla kirjan tutkimuksestaan Huipputuloiset - Suomen rikkain promille.

Jo ennen kirjan julkaisua alkoi kiihkeä keskustelu, jossa osansa saivat tutkittujen jyrkät mielipiteet verotuksesta ja köyhistä sekä käytetty tutkimusmenetelmä.

Anu Kantola vastasi keskusteluun Sannikka&Ukkola -ohjelmassa. Hän kertoi yllättyneensä kohusta ja uskoi sen johtuneen osittain siitä, että vastaavia tutkimuksia ei ole aiemmin Suomessa tehty.

– Tietysti siihen sisältyy myös voimakkaita poliittisia jännitteitä. On ihan hyvä, että käydään läpi onko tässä tutkimuksessa mitään järkeä.

Kantola ja Kuusela haastattelivat tutkimukseensa 90:ää henkilöä, jotka kuuluvat Suomen eniten ansaitsevien viiden tuhannen ihmisen joukkoon.

Mutta kertovatko tulokset todella siitä, mitä kaikki rikkaat ajattelevat?

– Haastatteluistahan ei tule tulokseksi tarkkoja määriä tai prosentteja, mutta sieltä tulee ihmisten puhemaailma ja ajattelutavat esiin, se mitä he arvostavat ja mitä asioita painottavat.

Kantolan mukaan tutkijat varmistivat, että otos oli edustava eikä kyseessä ollut "missään tapauksessa mikään änkyräotos”.

– Siellä oli mukana myös erittäin hyvin käyttäytyviä ja maltillisia sekä sosiaalisia johtajia.

Yksi tutkimuksen havainto oli, että huipputuloiset ovat osittain irtautumassa suomalaisesta yhteiskunnasta. Esimerkiksi kaikki perijät eivät enää näe Suomea kiinnostavana sijoituskohteena.

Se huolestutti tutkijoita.

– Suomi tarvitsee rikkaitaan. He ovat talouden päättäjiä ja olisi tärkeää, että tämä maa olisi sellainen, että hekin olisivat tätä kehittämässä.

Katso Anu Kantolan koko haastattelu Sannikka&Ukkola -ohjelmassa:

DAK LAK, VIETNAM Aurinko porottaa korkealta Keski-Vietnamin ylängöllä. Kapeita hiekkateitä ympäröivillä pelloilla kasvaa kahvipensaita, cashewpuita ja mustapippuriköynnöksiä.

Vielä kymmenen vuotta sitten nämä olivat riisipeltoja. Vesi valui ympäröiviltä vuorilta säännöllisesti alas laaksoon ja kasteli pellot.

Sitten sateet vähenivät, ja riisisadot jäivät vuosi vuodelta laihemmiksi.

– Vettä ei riittänyt pelloille eikä juomavedeksi. Pihakaivo kuivui, ja jouduimme hakemaan vettä kylän kaivosta puolen tunnin kävelymatkan päästä, kertoo Le Thi Thuan, maanviljelijä ja neljän lapsen äiti.

– Lapseni olivat silloin pieniä. Pelkäsin heidän kuolevan nälkään, Thuan sanoo. Hän esiintyy jutussa vietnamilaiseen tapaan etunimellään.

Thuan oli viljellyt riisiä koko elämänsä, mutta perinteisestä elinkeinosta oli pakko luopua.

Kylän maatalousneuvoja kertoi Thuanille ja hänen miehelleen, että kahvipensaita kasvattamalla voisi päästä uuteen alkuun.

Niinpä perhe ryhtyi opettelemaan kahvinviljelyn alkeita.

Thuanin perheen tarina on Vietnamissa tavallinen.

Vietnam on yksi niistä maista, joihin ilmastonmuutoksen vaikutukset iskevät kaikkein rajuimmin: merenpinta nousee, äärimmäiset sääilmiöt kuten myrskyt ja tulvat voimistuvat ja kuivuus lisääntyy.

Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Vietnam on pinta-alaltaan suunnilleen Suomen kokoinen, mutta asukkaita siellä on yli 95 miljoonaa. Tiiviisti asutussa maassa luonnonkatastrofit voivat tehdä pahaa jälkeä.

Iso riskitekijä on yli 3 000 kilometrin mittainen rantaviiva. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on listannut Vietnamin yhdeksi maailman kolmesta haavoittuvimmasta alueesta, kun merenpinta todennäköisesti nousee entisestään.

Suuri ongelma on se, että Vietnamille tärkeä viljelykasvi riisi tarvitsee paljon kosteutta ja on erityisen altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Maatalous työllistää noin 45 prosenttia Vietnamin työvoimasta, ja suurin osa maanviljelijöistä saa elantonsa riisistä. Vietnam on maailman viidenneksi suurin riisin tuottaja ja Thaimaan jälkeen toiseksi suurin riisin viejä.

Vuosi 2016 oli monille Vietnamin riisinviljelijöille kohtalokas. Silloin myrskyt, kuivuus ja tulvat tuhosivat yli 100 000 hehtaaria riisiviljelmiä eri puolilla maata. Taustalla oli sääilmiö El Niño, jolla tarkoitetaan merivirtojen ajoittaista muuttumista Tyynellämerellä.

Riisintuotanto laski 800 000 tonnilla, mikä vaaransi yli miljoonan ihmisen ruokaturvan.

Kylä, jossa Le Thi Thuanin perhe asuu, on noin 15 000 asukkaan Ea Pal Dak Lakin maakunnassa. Suurin osa asukkaista on ollut aiemmin riisinviljelijöitä.

Kun vesipula iski seudulle, paikalliset viranomaiset alkoivat rohkaista viljelijöitä siirtymään riisistä muihin viljelykasveihin.

– Kahvi kestää riisiä paremmin kuivuutta, ja tiesimme ennestään sen menestyvän tällä alueella, kertoo maanviljelykseen erikoistunut virkamies Nguyen Hoach.

Kahvinviljely alkoi Vietnamissa jo 1850-luvulla, kun ranskalaiset toivat maahan ensimmäiset kahvipensaat. Tuotanto on keskittynyt juuri tänne Keski-Vietnamin ylängöille.

Niinpä myös Le Thi Thuanin perhe päätti istuttaa entisille riisipelloille kahvipensaita.

– Kahvin kasvattaminen on täysin erilaista kuin riisinviljely, joten kaikki piti opetella uudelleen, Thuan kertoo.

– Onneksi viranomaiset neuvoivat käytännön asioissa kuten lannoittamisessa ja kastelussa.

Thuanin perhe kasvattaa robusta-lajiketta, joka on maultaan voimakkaampi ja kitkerämpi kuin Suomessa yleisemmin juotu arabica-kahvi.

Robusta kestää arabicaa paremmin kuumuutta.

Vaikka riisinviljelystä luopuminen vaikutti aluksi katastrofilta, kahviin siirtyminen on nostanut monen Dak Lakin alueen maanviljelijän elintasoa.

Kahvi menee nimittäin nyt kaupaksi riisiä paremmin.

Vuonna 2015 vietnamilainen kulutti keskimäärin 1,38 kiloa kahvia vuodessa, mikä oli lähes kilon enemmän kuin vuonna 2005. Kulutuksen ennustetaan nousevan vuoteen 2021 mennessä 2,6 kiloon.

Le Thi Thuanin perheen tulot kasvoivat kahvinviljelyyn siirtymisen seurauksena niin paljon, että he pystyivät rakentamaan kivitalon entisen bambusta rakennetun talon tilalle. Pihalle he rakensivat uuden, entistä syvemmän kaivon.

Muiden alueen viljelijöiden kokemukset ovat samantapaisia.

Läheisellä pellolla kahviviljelmiään kasteleva 30-vuotias Thanh Duong kertoo olevansa erittäin tyytyväinen päätökseen vaihtaa riisinviljely kahviin.

– Tuloni ovat viisinkertaistuneet muutamassa vuodessa. Minulla on ollut varaa ostaa televisio, jääkaappi ja moottoripyörä, Duong sanoo.

Toinen paikallinen maanviljelijä, kolmen aikuisen lapsen isä Van Hoang, kertoo kahvinviljelyn olevan riisinviljelyä kevyempää työtä.

– Kahvia ei tarvitse lannoittaa eikä kastella niin paljon kuin riisiä. Olen jo melko vanha, joten muutos oli minulle helpotus, hän sanoo.

Merkittävä syy kahvinjuonnin lisääntymiselle on Vietnamin nopea kaupungistuminen ja sen myötä tapahtunut kahvilakulttuurin yleistyminen.

Maan suurimmalla kahvilaketjulla, vuonna 2002 perustetulla Highlands Coffeella, on jo 230 kahvilaa eri puolilla Vietnamia. Ketju teki vuonna 2017 voittoa yli 48 miljoonaa euroa.

Etenkin suurkaupungeissa kahvinjuonti on korvaamassa perinteistä teenjuontikulttuuria.

Myös ihmisten ruokatottumusten ennustetaan ennen pitkää muuttuvan.

Monissa rikkaissa Aasian maissa, joissa kaupungistuminen on pitkällä, riisin syönti vähenee. Esimerkiksi japanilaiset syövät vuodessa puolet vähemmän riisiä henkeä kohden kuin vielä viisikymmentä vuotta sitten.

Vehnän, maitotuotteiden, lihan ja kalan syönti keskiluokkaistuneissa Aasian maissa sen sijaan yleistyy – japanilaisten lisäksi muun muassa taiwanilaiset, hongkongilaiset ja eteläkorealaiset syövät yhä länsimaisemmin.

Vietnam on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista: vuosittainen kasvu on yli kuusi prosenttia. Vaikka riisi kuuluu vielä erottamattomana osana maan ruokakulttuuriin, tilanteen ennustetaan muuttuvan.

Vaurastumisella on tietenkin myös merkittäviä ilmastovaikutuksia. Kun yhä useammalla on varaa ostaa skootteri ja jääkaappi ja syödä yhä enemmän lihaa, hiilidioksidipäästöt asukasta kohden kasvavat.

Vietnamin kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan kolmikertaistuvan vuosina 2020–2030.

Dak Lakin maanviljelijöiden saama koulutus kahvinviljelyyn on yksi esimerkki siitä, miten Vietnam pyrkii sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Ongelmia yritetään ratkaista myös valtakunnallisella tasolla. Hallitus on perustanut ilmastonmuutoksen vaikutuksia selvittävän komitean, jonka yhtenä tehtävänä on tutkia, miten maataloutta voisi auttaa sopeutumaan tulossa oleviin muutoksiin.

Vietnamin keskiosissa riisinviljelyä on korvattu kahvilla, hedelmäpuilla ja viiniköynnöksillä. Vuoristoalueilla on alettu suosia peltometsäviljelyä, jossa puunkasvatus yhdistetään ruuantuotantoon. Peltometsäviljely on ympäristöystävällinen maankäyttömuoto, joka hillitsee eroosiota.

Erityisen haavoittuva alue on Mekongjoen suisto, joka tunnetaan lisänimellä "Vietnamin riisikulho", sillä alueella tuotetaan puolet maan riisistä.

Merenpinnan nousu ja lisääntyneet tulvat ovat jo tehneet suistoalueen maaperästä paikoin liian suolaista riisin kasvatukselle.

Ilmaston lämpenemisen lisäksi Mekongjoen aluetta rasittavat padot. Joki on valjastettu sähköntuotantoon useiden kymmenien patojen avulla, ja lisää on suunnitteilla. Padot sotkevat joelle ominaista tulvarytmiä ja estävät ravinteiden kulkua suistoalueelle.

Kahvi tai viiniköynnökset eivät jokisuistossa menesty, mutta sen sijaan moni viljelijä on siirtynyt katkarapujen kasvatuksen.

Parhaillaan alueella kokeillaan katkarapujen kasvatusta mangrovemetsissä. Näin metsät säilyvät hiilinieluina ja ravut pysyvät terveempinä.

Juuri tällaisia kokeiluja nostetaan mielellään kansainvälisiksi menestystarinoiksi. Muun muassa YK:n ruokajärjestö FAO kiittää Vietnamia ilmastoälykkään maatalouden kehittämisestä.

Mutta mitä tapahtuu, kun ilmasto lämpenee entisestään? Kahvikin tarvitsee sopivasti kosteutta eikä pidä liian kuumasta.

Lämpenevä ilmasto lisää kahvitauteja kuten kahvipensasta näivettävää kahviruostetta. Se on sienitauti, joka vuonna 2012 tuhosi 85 prosenttia merkittävän kahvintuottajamaan, Guatemalan, kahvisadosta.

Myös kahvipensaita tuhoava kahvikuoriainen viihtyy lämpimässä, ja sitä on viime vuosina tavattu yhä korkeammilla vuoristoalueilla.

Maailman kahvisadon onkin ennustettu puolittuvan ilmaston lämpenemisen takia vuoteen 2050 mennessä. Villinä kasvavan kahvin ennustetaan kuolevan sukupuuttoon vuoteen 2080 mennessä.

Vietnamissa kasvatettu robusta-lajike kestää korkeampia lämpötiloja kuin yleisempi arabica, mutta sekin tarvitsee suhteellisen tasaiset sääolosuhteet menestyäkseen.

Dak Lakin maanviljelijät ovat tietoisia kahvinviljelyn tulevaisuuden epävarmuudesta.

Siksi monella on jo varasuunnitelma: jos kahvikaan ei enää menesty, siirrytään hedelmiin.

– Olemme kuulleet, että appelsiini, mango, pomelo ja litsiluumu pärjäävät vielä kuumemmassa ja kuivemmassa ilmastossa kuin kahvi, Van Hoang sanoo.

Yksi asia näyttää silti selvältä. Dak Lakin alueen maanviljelijät toivovat lastensa tekevän tulevaisuudessa jotakin muuta kuin viljelevän maata.

Van Hoang on halunnut tarjota kaikille kolmelle lapselleen mahdollisuuden korkeakoulutukseen. Yksi lapsista on nykyään eläinlääkäri, toinen farmaseutti ja kolmas insinööri.

Myöskään Le Thi Thuan ja hänen miehensä eivät ole kannustaneet yhtäkään lapsistaan jatkamaan maanviljelijän ammatissa. Kaksi vanhinta lasta on jo muuttanut läheisiin kaupunkeihin ja työskentelee siellä tehtaissa.

– Haluamme, että lapset hankkivat ammatit, jotka eivät ole riippuvaisia säätiloista, Thuan sanoo.

– Minä ja mieheni emme osaa muuta kuin viljellä maata. Me olemme kiinni näissä pelloissa. Mutta lapsille toivon varmempaa ja turvallisempaa elämää.

Lähteet:

Juttua varten on haastateltu Ho Chi Minhin Fulbright-yliopiston ilmastotutkijaa, tohtori Le Viet Phuta.

Ulkoministeriö: Vietnamin talous kasvaa – ympäristökestävillä ratkaisuilla ja terveyspalveluilla kysyntää

The Guardian: Climate change blamed for severe drought hitting Vietnam's coffee crops

The Guardian: Coffee and climate: changing the future one cup at a time

The Guardian: Global warming is intensifying El Niño weather

The Independent: How climate change is triggering a migrant crisis in Vietnam

YK:n video: Vietnam: Climate change threatens rice production

YK:n maatalous- ja ruokajärjestön FAO:n raportti: FAO strengthens resilience of Vietnamese farmers through EU funded project

Iltalehti: Merenpinnan nousu, suolaantuminen, kuivuusjaksot, hirmumyrskyt... -ilmastonmuutos riepottelee Vietnamia

Yle Uutiset: 7 polttopistettä – näillä alueilla ilmastonmuutos on voimakkainta

8-vuotias Poju-koira tärisee innosta, kun kopin ovi aukeaa Lahden Paavolan K-citymarketin ulko-ovien edessä. Poju hyppää ulos ja tervehtii innoissaan omistajaansa Jani Halista.

– Kyllä Poju vähän ahdistuneelta näytti, mutta hyvin se pärjää. Ei ainakaan kukaan vie, omistaja sanoo tyytyväisenä.

Poju on tiibetinspanielin ja jackrusselinterrierin sekoitus, sosiaalinen ja pienikokoinen koira. Monesti Poju olisi kelvannut ohikulkijoille, sanoo Halinen.

– Useasti vanhemmat ihmiset ovat tulleet silittelemään ja meinanneet jopa ottaa mukaan, kun on niin kylmä. Tänne ulos kun jättää, niin aina vähän pelottaa, että joku nappaakin sen mukaan. Niin paljon löytyy kaiken maailman hulluja.

– Olen kuullut, että tästä pihasta ja ympäristöstä on koiria viety. Olisi se kauheaa, jos koira ei olisi enää odottamassa. En halua nähdä sitä päivää. Hyvä, että tähän saa jätettyä, Halinen kiittelee.

Poliisi: koiravarkauksia tapahtuu vähän

Viime vuosina koirahäkit ovat yleistyneet kauppojen edustoilla. Ylen tekemän Facebook-kyselyn perusteella niitä löytyy usean kymmenen ruokakaupan pihalta.

Lahtelaismarketin pihaan lukittavat koirahäkit tulivat pari viikkoa sitten asiakkaiden pyynnöstä.

Häkki saa kiitosta myös Suomen kennelliiton puheenjohtaja Harri Lehkoselta. Häkit suojelevat koiran lisäksi myös ohikulkijoita. Kaikista koirista ei ole odottamaan remmissä kaupan pihalla.

– Ennen olen nähnyt seinässä renkaita, joihin voi laittaa koiran remmissä kiinni, mutta siinä on omat ongelmansa. Koira on siinä turvaton, ja ihmiset saattavat mennä turhaankin lähestymään koiraa, joka saattaa kokea tilanteen uhkaavaksi.

– Pahimmassa tapauksessa joku saattaa varastaa tai ottaa koiran talteen, kun säälii, että koira on aivan yksin siinä.

Pelokkaista puheista huolimatta Hämeen poliisille ei ole viime vuosien aikana tullut ilmoituksia kauppojen edestä varastetuista koirista. Myöskään poliisin valtakunnallisista tilastoista ei tapauksia voida eritellä, sillä koiravarkauksia sattuu verrattain vähän, sanoo erikoissuunnittelija Juha Helenius Poliisiammattikorkeakoulusta.

Jotkin koiravarkaudet kuitenkin päätyvät silloin tällöin eri medioihin, kuten tämä tapaus Joensuussa viime vuonna (Karjalainen) ja tämä Helsingissä tänä keväänä (HS).

Häkki on aina remmiä parempi vaihtoehto

Lahtelaismarketin edessä oleva koirahäkki on tarpeeksi tilava jopa isolle koiralle. Tärkeää on, että kaapin saa lukittua ja että se pidetään siistinä, jotta pöpöt eivät pääse leviämään, sanoo kennelliiton Lehkonen. K-citymarketin edustalla Lahden Paavolassa oleva häkki puhdistetaan viikoittain tai aina, kun tarpeellista.

Jos koira on tottunut olemaan häkissä, se tuntee olonsa turvalliseksi. Toiset koirat saattavat tuntea olonsa turvattomaksi, mutta joka tapauksessa häkki on parempi kuin remmi. Remmin kanssa ongelmia helposti syntyy, kun ihmiset lähestyvät tuntematonta koiraa, sanoo Lehkonen.

– Jos koiralla on vartiointitaipumuksia, tai se ei ole tottunut vieraisiin ihmisiin, tulee ongelmatilanteita. Etenkin pikkulapset saattavat olla ongelma. Jos koira on tutun näköinen, voi tulla ikäviä seurauksia. Koira voi panikoitua.

Pieni Poju-koira kerää ihastuneita katseita marketin edustalla, ja muutama uskalikko työntääkin sormensa Pojun haisteltavaksi.

– Ehkä tuossa pitäisi olla jokin lappu. Useasti, jos ihmiset ovat tyhmiä, niin mitkään laput eivät auta. Pitäisi itse tajuta, ettei halua menettää sormenpäätä, sanoo Lehkonen.

Yhdysvalloissa sähkötupakkaan yhdistettyjen kuolemien määrä on jälleen noussut, uutisoivat yhdysvaltalaismediat. Viranomaiset kertovat jo viiden ihmisen kuolleen vakavaan keuhkosairauteen, joka on liitetty sähkötupakan käyttöön.

Muun muassa New York Times uutisoi, että perjantaina viranomaiset ilmoittivat kolmesta uudesta kuolemantapauksesta. Indianan ja Minnesotan terveysviranomaiset vahvistivat osavaltioissa sattuneet kuolemantapaukset. Lisäksi Los Angelesin piirikunnan terveysosasto tutkii viidettä kuolemaa, jonka todennäköinen aiheuttaja on sähkötupakkaan liittyvä sairaus.

– Meillä on selvästi epidemia, joka vaatii pikaisia vastatoimia, lääkäri David Chistiani kirjoitti perjantaina The New England Journal of Medicine -tieteellisessä lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan.

Kirjoituksessa vaadittiin lääkäreitä kehottamaan potilaitaan olemaan käyttämättä sähkötupakkaa ja jakamaan tietoa sähkötupakoinnin haitoista.

WHO varoitti jo viime kuussa

Myös Yhdysvaltain terveysviranomaiset, jotka yrittävät selvittää keuhkotaudin yhteyksiä sähkötupakan käyttöön, kehottavat välttämään sähkötupakan käyttöä.

– Sillä aikaa kun tutkimukset ovat kesken, ihmisten tulisi harkita sähkötupakkatuotteiden hylkäämistä, selvitystä johtava lääkäri Dana Meaney-Delman totesi.

Maailman terveysjärjestö WHO varoitti viime kuussa sähkötupakan vaaroista. WHO:n mukaan sähkötupakointi on kiistatta haitallista terveydelle ja tuotteita tulisi sen vuoksi säännellä.

Sähkötupakka on kasvattanut suosiotaan muun muassa tupakoinnin lopettamista yrittävien keskuudessa, sillä sitä ei ole pidetty niin haitallisena kuin perinteistä tupakkaa.

New York Timesin mukaan vuonna 2008 sähkötupakan käyttö kasvoi Yhdysvalloissa räjähdysmäisesti. Suuri määrä teinejä ja nuoria aikuisia, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet, ovat alkaneet käyttää sähkötupakkaa.

Aiheesta lisää:

Sähkötupakan käyttäjillä selittämättömiä keuhkosairauksia Yhdysvalloissa – THL:n asiantuntija: Vastaavaa voi tapahtua Suomessakin

Sähkötupakan käyttäjä kuoli mystiseen keuhkosairauteen Yhdysvalloissa

Maailman terveysjärjestö WHO varoittaa: Sähkötupakka kiistatta haitallista terveydelle

Keskusta valitsee tänään uuden puheenjohtajan. Loppusuoralle saakka tasaisena jatkunut kisa Katri Kulmunin ja Antti Kaikkosen välillä ratkeaa vasta puoluekokouksen äänestyksessä myöhään iltapäivällä.

Kouvolan jäähallissa kokoontuva ylimääräinen puoluekokous valitsee keskustan uuden puheenjohtajan Juha Sipilän kesken jättämälle kaudelle eli kesäkuun 2020 varsinaiseen puoluekokoukseen saakka.

• Seuraamme uuden puheenjohtajan valintaa aamupäivästä alkaen nettilähetyksissä ja kerromme päivän tapahtumista hetki erillisessä artikkelissa noin klo 10.15 alkaen.
• Tästä linkistä pääset katsomaan ehdokkaiden viimeisen vaalitentin noin klo 10.25 alkaen.

Ehdokkaat kampanjoivat vielä Kouvolassa

Kouvolaan odotetaan lähes kahtatuhatta puoluekokousedustajaa, joista monet tekevät lopullisen äänestyspäätöksensä vasta tänään puoluekokouspaikalla viimeisten kokouspuheiden jälkeen.

Kulmuni ja Kaikkonen ovat aamupäivällä puoluekokousväen tentissä. Iltapäivällä ehdokkaat pitävät omat puoluekokouspuheensa.

Ehdokkaiden tämän päivän esiintymisillä arvioidaan olevan ratkaisevaa vaikutusta ehdokastaan vielä miettivien äänestyspäätökseen.

Puoluekokouksen keskustelussa jo suosikkinsa valinneet puoluekokousedustajat kehuvat omaa ehdokastaan ja saattavat myös tölviä kilpailevaa ehdokasta ja hänen tukijoukkojaan.

Kulmunin arvioidaan saavan enemmän tukea Pohjois-Suomesta ja Kaikkosen vahvimmat kannatusalueet löytyvät eteläisestä Suomesta.

Kaikkosen tukijat uskovat suosikkinsa vetoavan myös Etelä-Suomen kaupunkien äänestäjiin. Kulmunin kannattajat nojaavat maakuntiin ja aluepolitiikan vahvistamiseen.

Arvokonservatiivit ovat ryhmittyneet Kulmunin taakse, ja Kaikkonen on keskustaliberaalien suosikki.

Kulmuni ja Kaikkonen ovat saaneet nimekkäitä tukijoita.

Kolme vuotta keskustan varapuheenjohtajana toimineen Kulmunin tueksi ovat ilmoittautuneet muun muassa keskustakonkarit Seppo Kääriäinen, Mauri Pekkarinen, Timo Kalli, Sirkka-Liisa Anttila ja Tytti Isohookana-Asunmaa.

Myös ensimmäisen kauden kansanedustaja Joonas Könttä Jyväskylästä liputtaa Kulmunin puolesta.

– Keskusta on aina vaikeissa paikoissa katsonut tulevaisuuteen ja minusta Katri on tulevaisuusvalinta. Hän on moderni, erittäin osaava ja hyvin keskustalainen valinta. Minusta hän vetoaa myös uudenlaisiin ihmisiin ja uskon, että hän on nyt oikea tulevaisuusvalinta puolueelle, Joonas Könttä perustelee valintaansa.

Keskustan eduskuntaryhmää vuosina 2016–19 johtaneen Kaikkosen tukijoita ovat muun muassa Annika Saarikko, Anu Vehviläinen, Elsi Katainen, Anneli Jäätteenmäki ja Eeva Kuuskoski.

Myös uusi kansanedustaja Hanna Huttunen Outokummusta tukee Kaikkosen valintaa.

– Tunnen molemmat henkilöt, sekä Katrin että Antin, puoluehallituksesta ja työvaliokunnasta, ja he ovat nyt työkavereitani eduskunnassa. Keskusta tarvitsee johtajan, joka osaa johtaa meidän hyvällä tavalla rosoista kenttää, ja Antilla on kyky johtaa, Hanna Huttunen kertoo.

Tukijoista eniten vaikutusta on ehkä Saarikon asettumisella Kaikkosen puolelle. Perhelomalla toisen lapsensa syntymää pian odottava Saarikko olisi ollut ennakkosuosikki Sipilän seuraajaksi, jos hän olisi asettunut ehdolle.

Saarikon suunnitelmissa on palata ensi kesänä tiede- ja kulttuuriministeriksi. Jos uusi puheenjohtaja ei näytä saavan keskustan kannatusta nousuun ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja, niin Saarikolla voisi olla tilausta keskustan johtoon kesän 2022 puoluekokouksessa.

Sipilän jäähyväispuhe avaa puoluekokouksen

Puoluekokouksessa on äänessä myös väistyvä puheenjohtaja Juha Sipilä, joka veti nopeat johtopäätöksensä kevään eduskuntavaalien murskatappion jälkeen.

Sipilä olisi halunnut jatkaa vielä toisen pääministerikauden, mutta äänestäjien tuomio oli tyly.

Kevään 2015 eduskuntavaaleihin verrattuna keskusta kadotti Sipilän pääministerikaudella yli 200 000 äänestäjää ja menetti 18 kansanedustajan paikkaa. Keskustan ääniosuus romahti 13,8 prosenttiin ja puolue putosi neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.

Eduskuntavaalien jälkeen keskustan kannatus on painunut edelleen alaspäin. Syyskuun alussa julkaistussa Ylen kyselyssä keskustan kannatus putosi 11,6 prosenttiin, joten Kouvolassa valittavalla uudella puoluejohtajalla on edessään vaikea sarka keskustan suosion palauttamisessa.

Keskustan tulevan suunnan ensimmäinen, iso mittari on kevään 2021 kuntavaaleissa.

Keskustan Juha Sipilän johdolla keväällä 2017 saavuttama 17,5 prosentin kuntavaalitulos maistui puoluejohdolle silloin tappiolta, mutta uudelle keskustajohtajalle se taitaa tuntua kaukaiselta haaveelta.

Lue myös:

Keskustan puheenjohtajavaalin ehdokkaiden takana kuplii linjariita – Kouvolassa äänestetään tulevaisuuden lisäksi myös menneestä Sipilän kaudesta

Annika Saarikko: "En aio asettua puheenjohtajaehdokkaaksi Vantaan puoluekokouksessa 2020"

Keskustaa on vaivannut puhumattomuuden kulttuuri, sanoo puheenjohtajaksi pyrkivä Katri Kulmuni – "Meidän pitäisi luoda ihmisille toivoa"

Keskustan johtoon pyrkivä Antti Kaikkonen julistautuu tolkun vihreäksi: Keskikentän mies vierastaa poliittisia äärisuuntia

Presidentti Sauli Niinistö on suositumpi kuin koskaan aiemmin, kertoo Helsingin Sanomat.

Yli 90 prosenttia lehden kyselyyn vastanneista arvioi, että Niinistö on onnistunut tehtävissään vähintään melko hyvin. Lähes puolet arvioi hänen onnistuneen erittäin hyvin. Niinistön suosio on kasvanut siitä saakka, kun hän aloitti presidentin virassa vuonna 2012.

Melko tai erittäin huonon arvosanan antoi vain kolme prosenttia tutkimukseen osallistuneista.

Kokoomustaustainen Niinistö on hyvin suosittu myös muiden puolueiden kannattajien keskuudessa.

SDP:n kannattajista 63 prosenttia ja keskustan kannattajista 62 prosenttia oli sitä mieltä, että Niinistö on onnistunut tehtävissään erittäin hyvin. Kokoomuksen kannattajista tätä mieltä oli 59 prosenttia.

HS:n kysely on tehty elokuun lopulla ja sen on toteuttanut tutkimusyhtiö Kantar TNS. Kyselyyn vastasi puhelimitse 1 005 ihmistä. Virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Valtion kokonaan omistaman Postin työntekijöiden palkkoja ei leikata, sanoi pääministeri Antti Rinne (sd.) Yle TV1:n Ykkösaamussa lauantaina.

Hän kritisoi voimakkaasti Postin johdon toimintaa. Postin johto nauttii vielä Rinteen mukaan omistajan luottamusta, mutta se riippuu siitä, miten postin palkkakiista hoidetaan.

– Emme tule hyväksymään ihmisten palkanalennuksia, Rinne linjasi Ykkösaamussa.

– Vuosia on Postin sisällä jatkunut tilanne, jossa porukkaa pistetään pellolle, vaaditaan palkkojen alentamista, haetaan keinoja joilla voidaan sitä hyvin pienestä tulosta, jota postilaisille maksetaan kuukaudessa palkkaa, vielä leikata. Se ei ole oikea tapa hoitaa näitä asioita.

Tilannetta kärjistää se, että samaan aikaan Postin johdon palkkiot ovat nousseet merkittävästi, Rinne sanoo.

– Se on minusta käsittämätöntä, huonoa johtamista, koskettaa myös Postin hallituksen työskentelyä. En todellakaan anna isoa arvosanaa näiden asioiden hoitamisesta sen paremmin Postin johdolle kuin sen hallituksellekaan.

Hän myöntää kuitenkin, että teknologian kehitys ja kirjepostin määrän väheneminen ovat muuttaneet Postin toimintamahdollisuuksia. Siksi palkkakiistaan tarvitaan myös työntekijöitä edustavilta ammattiliitoilta neuvottelukykyä.

– Ammattiliittojen pitää pystyä neuvottelemaan siitä, että löytyy tässä muuttuvassa tilanteessa ratkaisuja, jotka mahdollistavat Postin pärjäämisen kilpailussa, Rinne sanoi.

"Keskustan puheenjohtajan vaihtuminen selkeyttää"

Keskusta on parhaillaan Kouvolassa ylimääräisessä puoluekokouksessa, jossa valitaan uudeksi puheenjohtajaksi joko elinkeinoministeri Katri Kulmuni tai puolustusministeri Antti Kaikkonen.

Nykyinen puheenjohtaja, edellisen hallituksen pääministeri Juha Sipilä ei halunnut kevään eduskuntavaalien jälkeen Rinteen johtamassa hallituksessa ministerin salkkua, vaan ilmoitti jättävänsä puolueen puheenjohtajuuden kesken kauden.

Rinne uskoo, että kun hallituskumppanin puheenjohtaja on valittu, hallituksen työskentely selkiytyy entisestään.

– Kyllähän se aina on niin, että kun on johtaja talossa, niin asiat on selkeämpiä.

"10 00 – 20 000 uutta työllistä lisää palkkatuella"

Rinne arvioi Ykkösaamun haastattelussa myös, että uudella, yksinkertaisella palkkatukijärjestelmällä voidaan saada paljon uusia työllisiä. Järjestelmästä tulee paitsi yksinkertainen myös nopea.

Työtön lisää henkilötunnuksensa työhakemukseensa, ja jos hän täyttää ehdot eli on ollut työttömänä esimerkiksi kolme kuukautta, päätös palkkatuesta napsahtaa heti.

– Se on noin 700 euroa, ehkä kymmenen kuukauden ajan työnantajalle mukaan annettavaa rahaa, jotta tämä ihminen työllistyy", Rinne selitti.

Lue lisää:

Pääministeri Antti Rinne arvostelee Postia: Johdon palkat ovat nousseet järkyttävällä tavalla

Kaikkosen ja Kulmunin puheet sekä puheenjohtajan valinta viivästyvät kannatuspuheiden vyöryn takia – Yle seuraa hetki hetkeltä

Ykkösaamu Yle Areenassa

Mikäli pankit alkavat laajasti periä negatiivista korkoa myös yksityishenkilöiden talletuksista, saattaa osa asiakkaista muuttaa talletuksiaan käteiseksi.

Turvallinen paikka suuren käteismäärän säilyttämiseksi olisi pankin tallelokero. Monet pankit ovat kuitenkin luopuneet lokeroiden vuokraamisesta.

Käytännössä seteleille ja kolikoille pitäisi olla turvallinen paikka kotona.

Perinteikkään kotimaisen kassakaappivalmistajan mukaan mitään kotikassakaappien myyntibuumia ei kuitenkaan vielä ole Suomessa nähty.

– Parin viime vuoden aikana on vähän kasvanut kiinnostus, mutta se on edelleenkin pientä, sanoo Kason hallituksen puheenjohtaja Jari Bachmann.

Hänen mukaansa Kaso markkinoi kassakaappeina ainoastaan niitä tuotteitaan, jotka täyttävät eurooppalaisen standardin. Halpakauppojen muutaman kympin tai satasen maksavat kaapit eivät sellaisia ole.

– Mieluummin kutsutaan näitä peltipurkkeja turvakaapeiksi tai vastaaviksi. Kassakaappi on eri luokkaa kuin nämä peltikaapit.

Helsingin Suutarilassa tehtävien kassakaappien pitävyys myös varmistetaan.

– Euroopassa on muutamia testilaitoksia. Me joudutaan sinne lähettämään piirustukset kaapista ja kaikki raaka-ainetiedot. Se testiryhmä, joka tulee testaamaan, niillä on siis ihan kaikki tiedot olemassa. Me lähetetään sinne useampi kaappi. Sitten ne tekevät testejä erilaisilla työkaluilla, miten kaappi saadaan murrettua.

– Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaapissa ei voi olla yhtään heikkoa kohtaa. Eli jos asiakas hävittää avaimen tai koodin, me joudutaan oikeasti murtamaan kaappi. Jos olisi heikko kohta, vastaavasti myös testaajat menisivät siitä läpi.

Vanhassa ei vara parempi

Toisinaan netissä on myynnissä vanhoja, hyvinkin järeän näköisiä kassakaappeja. Nykyaikaisille työkaluille ei niistä kuitenkaan ole vastusta. Myöskään vanhojen kaappien tulipaloa vastaan tarjoamaan suojaan ei voi luottaa.

– Kun se on testattu paloa vastaan, siinä on tiivisteitä ja muita, mitkä olisi hyvä vaihtaa viimeistään kymmenen vuoden välein. Sitten kun on elektronisia lukkoja, ei nekään kestä ikuisesti. Sen tietää tietokoneista ja kännyköistä, että niitä menee. Itse kassakaappi muuttuu, kun standardit uusiutuvat ja vakuutusyhtiöt alkavat sanoa, että pitäisi olla uuden standardin mukainen tuote.

Käytännössä Kason tuotteita tapaa siellä, missä liikkuu käteistä rahaa tai on erityisessä tallessa tai jopa salassa pidettävää aineistoa.

– Meidän suurin asiakasryhmä on kauppaketjut. Sitten menee julkishallintoon jonkin verran. Kyllä niitä papereita täytyy pitää säilössä ja turvassa pois muiden katseilta.

Suuri osa Kason tuotteista menee ulkomaille. Erityisesti itänaapurissa luottamus Kason kaappeihin ja holveihin on ollut vahvaa. Uusi nousija on kuitenkin Välimeren eteläpuolella.

– Venäjä on pitkään ollut suurin vientimaa, mutta voi olla että tänä vuonna Egypti nousee isommaksi, sanoo Bachmann.

Egyptiin viedään erityisesti pankkien tarvitsemia tuotteita, muun muassa tallelokerokalusteita.

Kirkkopalon kestänyt kaappi todisteena laadusta

Tuotteita markkinoidaan myös muun muassa Arabiemiraattien varakkaille.

Tätä varten Ylivieskan kirkkopalossa ehtoollispikareita ja kolehtirahoja suojellut Kason valmistama kaappi on parhaillaan Dubaissa. Yhtiö sai sen takaisin lahjoittaessaan Ylivieskan seurakunnalle uuden kassakaapin.

– Se on nyt Dubaissa ja meillä on tammikuussa seuraavat messut siellä, vahvistaa Bachmann.

Kaikki eivät pitäneet siitä, että monia järkyttäneessä kirkkopalossa ollutta kaappia käytetään myyntiponnisteluissa. Mainonnan eettinen neuvosto kuitenkin piti lausunnossaan Kason markkinointia asianmukaisena.

Kuten turva-alalla yleensä, myös kassakaappien kehittely on kilpajuoksua rikollisuutta vastaan.

– Aikoinaan oli yösäilöräjäytyksiä, mikä tarkoitti sitä, että niiden rahapussien sisään rosvot työnsivät hiekkaa. Ne täyttivät koko sen kaapin, niin että kun ne pistivät dynamiittia tarpeeksi, niin se hiekka suojeli kaikki ne rahat ja ovi lensi sieltä tavallaan ulos. Sen jälkeen tuli nämä kalteriportit. Eli se ovi lensi ulos mutta kalteriportti sinne jäi kuitenkin. Ne olivat aika fiksuja.

Välillä yhtiö saa tuotteistaan myös palautetta.

" Se on teidän syy "

– Kerran tuli kirje vankilasta yhdeltä kaverilta, joka syytti meitä, että teidän takia olen joutunut tänne vankilaan. Kun minä en saanut sitä kaappia millään auki ja sitten rupesi tulemaan poliisit, että se on teidän syy.

Monien mielikuvissa kassakaappeihin liittyy paljon luksusta ja elitismiä.

– On meillä joskus ulkomailla käynyt niin, että asiakas on kertonut, että kun minulla on uusi Porsche, niin saisinko samanvärisen kaapin. Sitten me maalattiin kaappi Porschen punaisella.

Kason hallituksen puheenjohtaja näkee kuitenkin asian arkisemmin ja toistaa aiemminkin kertomansa ihmettelyn aiheen.

– Usein sanon, että ihmisillä on siivouskappi, jossa ne säilyttävät siivousvälineitä, rättejä ja muuta. Mutta harvoin niillä on paikkaa, jossa ne säilyttäisivät arvokkaita tavaroita. Itse pidän kassakaapissa passia, tunnuslukuja ja auton vara-avaimia, paljastaa Bachmann.

• Ikärasismi

Olen kokenut sitä, mutta vähemmän kuin moni muu.

• Claudio Abbado (1933–2014), kapellimestari**

Yksi elämäni suurista sankareista. Ei yrittänyt hyötyä, kun otti minut siipiensä suojaan. Hän oli silloin suvereeni maailmantähti, minä olin nuori raakile.

• Kalsarikännit

Tämän opin Twitterissä, ja se minua suuresti naurattaa. Olen joskus sitä harrastanut, mutta en tiennyt, että sillä on nimikin.

• Sukupuolten välinen tasa-arvo oopperamaailmassa

Siinä on menty uusien sukupolvien myötä eteenpäin, mutta putsaamista piisaa edelleen.

• Peppi Pitkätossu

Pelottomuus, sitä minä hänessä ihailen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä useammin Peppi on ollut mielessäni. Iän myötä alkaa helposti kääntyä sisäänpäin omiin mukaviin uomiinsa. Lapsena Peppi hirvitti ja lumosi, koska hän oli niin erilainen.

• Tanssikengät

Salome. (Yksi Mattilan ikonisista rooleista Richard Straussin samannimisessä oopperassa. Vuonna 2004 kohistiin New Yorkin Metropolitanin produktiosta, jossa Mattilan esittämä Salome riisui itsensä alasti Seitsemän hunnun tanssissa.)

Siinä muutama esimerkki aiheista, joita Karita Mattila, 59, käsittelee Twitterissä. Twiitin mittaiset vastaukset oopperalaulaja antoi Ylelle perinteisessä haastattelussa.

"Aiemmin oli Suomessa panssarit päällä"

Karita Mattila on aina ollut räväkkä persoona, siis myös hyvä haastateltava, mutta nyt tapaamisessa on ylimääräistä sähköä. Sinfonia Lahden Sibelius-festivaalilla lauantaina esiintyvä oopperalaulaja on viimeisten kuukausien aikana laittanut Twitterin sekaisin.

Twiittasipa Floridassa asuva Mattila tuokiokuvia arjesta, ajatuksia musiikista, muistoja uran varrelta tai yhteiskunnallisia kannanottoja, ne ovat tunnetta täynnä, kuten diiva itsekin. Laulaja päästää lähelle, ja sitä hänen seuraajansa rakastavat.

Kesällä Mattila totesi New York Times -lehdelle, että Twitter pelasti hänet suuren elämänmuutoksen keskellä, ja siitä oopperalaulaja on edelleen samaa mieltä.

– Maailma onkin täynnä hyviä ihmisiä! Sellaista on ihana kokea tuoreen avioeron jälkeen. Olin yksin. Pitkän liiton loputtua tuntui kuin siivet olisivat katkenneet, Mattila sanoo.

Erityisesti laulajaa ilahduttavat suomalaiset Twitter-ystävät. Mattilan suhde kotimaahan on hänen uransa aikana ollut monimutkainen, some-termein It's complicated.

– Aiemmin minulla oli Suomessa panssarit päällä. Ajattelin, että kaikki vain haluavat minusta jotain. Olin ylisuojeleva itseäni kohtaan. Twitterissä päätin olla oma itseni, enkä antaa esimerkiksi sellaista kuvaa, että yksityiselämän kriisit eivät koskisi minua.

Sosiaalisen median varjopuoletkin ovat tulleet tutuksi, mutta Mattila kokee päässeensä vähällä.

– Twitterin mainehan on sellainen, että siellä on kasvotonta häirintää, mutta aika vähän sellaista on ollut, ja siitä vähästä olen päässyt kivuttomasti eroon.

"Mä kuolin hyvin"

Nuoren sukupolven taiteilijoille sosiaalinen media on työväline, jonka avulla voi luoda kontakteja ja markkinoida osaamista. Mattilan kaltaiselle pitkän linjan tähdellekin näkyvyydestä lienee jonkin verran ammatillista hyötyä, mutta ratkaisevaa se tuskin on. 1980-luvulla maailmanmaineeseen noussutta sopraanoa ylistettiin viimeksi toukokuussa Francis Poulencin oopperassa Dialogues Des Carmélites New Yorkin Metropolitanissa, yhdessä maailman johtavista oopperataloista.

– Joo, mä kuolin hyvin, Mattila tokaisee ja vahvistaa viestiään tutulla naurunremakalla.

Mattilan tapauksessa Twitter uudisti häntä ihmisenä sekä erityisesti hänen julkisuuskuvaansa. Twitter-Karita ei diivaile vaan on kiinnostunut varsinkin muiden asioista. Mattilan reagoidessa viesteihin nauruhymiöt, gifit ja onnentäyteiset sanat viuhuvat.

– Se on ideaali paikka tällaiselle sinkkuelämään totuttelevalle oopperalaulajalle. On mielenkiintoista kuulla ihmisten elämästä, työurasta ja kiinnostuksista. Se kaikki ilostuttaa minua valtavasti, ja tykkään kuulua siihen jengiin. Olen jo tavannut muutamia Twitter-ystäviäni.

Oopperalaulajalle viestien näpyttely puhelimella sopii erinomaisesti jo siksi, että tärkein työväline on ääni. Sitä pitää säästellä erityisesti ennen konsertteja, mikä on johtanut joskus koomisiin tilanteisiin.

– Olen sitäkin kokeillut, että tapaan ystäviäni olemalla hiljaa. Heistä se tuntuu siltä kuin jokin olisi vialla.

Syntymäpäivänä luvassa oli tuhansia onnitteluviestejä

Torstaina Mattila vietti syntymäpäiväänsä valmistautumalla lauantain konserttiin ja antamalla haastatteluja Lahdessa. Orkesteri soitti harjoituksen alkajaisiksi onnittelulaulun, ja päivänsankari oli tohkeissaan. Jos reaktio olisi hänen twiittinsä, siinä olisi ainakin sydämiä.

Ja twiittihän siitä tietenkin on.

– Onnitteluviestejä on aivan hirveä määrä, niitä alkoi tulla jo yöllä. Niitä on nyt 1 281, Mattila katsoo puhelimestaan.

– Koska en ikinä ehtisi vastaamaan kaikkiin, päätin aamulla laittaa Twitteriin kuvan ja kiitokset onnitteluista. Kuva on kesältä, ja siinä mulla on päällä uusi paita, jossa lukee love.

Lehden kannessa on suuri maapallo. Maapallon vieressä on iloisen näköinen vauva, jonka päällä on ruksi. Kannessa lukee: mitä sinä voit tehdä?

Tieteen Kuvalehden uusimmassa numerossa (13/2019) esitellään eri keinoja, joilla omaa hiilijalanjälkeä voi pienentää. Esiteltyjä keinoja ovat lihansyönnin lopettaminen, autosta luopuminen, lentämisen välttely ja lapsen hankkimatta jättäminen.

Sivun mittaisessa jutussa kerrotaan, että paras henkilökohtainen ilmastoteko on olla hankkimatta lapsia.

Joillekin tämä oli liikaa.

Oulun vaalipiirin keskustan kansanedustaja Pekka Aittakummun (kesk.) kirjoittaa tuohtuneena tiedotteessaan, että kyseinen Tieteen Kuvalehti pitäisi piilottaa kaupoissa, kirjastoissa ja kioskeissa. Soitimme Aittakummulle ja kysyimme, miksi hän vaatii lehtien piilottamista?

– Minusta on menty liian pitkälle, kun annetaan viestiä, että lapsi on päästölähde. Lapsille ja nuorille luodaan mielikuva, että he olisivat taakka, minusta se on kamala ajatus, Aittakumpu kertoo Ylelle.

Ennen kansanedustajan uraa Pekka Aittakumpu on työskennellyt muun muassa vanhoillislestadiolaisen liikkeen Päivämies-lehden päätoimittajana. Hän on myös kirjailija ja pappi.

Myös kristillisdemokraattien ryhmäjohtaja Päivi Räsänen kommentoi asiaa Facebook-tilillään.

Yle ei tavoittanut Tieteen Kuvalehteä kommentoimaan uusimman lehden herättämää keskustelua. Lehti ilmestyy Suomen lisäksi myös muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Emme tiedä, onko artikkeli herättänyt närää muissa maissa.

Myös Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta muutama viikko sitten. Jutun kirjoittanut ilmastokirjeenvaihtaja Piia Elonen kertoo saaneensa jutusta keskimäärin enemmän palautetta kuin yleensä.

– Palautetta tuli sekä puolesta että vastaan. Osa sanoi, että viimeinkin tästä aiheesta kirjoitetaan ja osa, että olen ekofastisti. Paljon kysyttiin myös minun omaa ja Helsingin Sanomien linjaa asiasta.

Perinteinen lapsikortti

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen muistuttaa, että tiede tuo toisinaan esiin asioita, jotka voivat johtaa moraalisiin kysymyksiin.

– Kannen kysymys, mitä sinä voit tehdä, on kuitenkin eri asia kuin se, mitä sinun pitää tehdä. Joku voi nähdä otsikon niin, että näin sinun pitää tehdä ja suuttua siitä.

Suomessa syntyvyys on tällä hetkellä historiallisen alhainen ja myös siitä syystä herkkä aihe.

Tilastokeskuksen huhtikuussa julkaiseman tilaston mukaan vuonna 2018 syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmällisyysluku oli kaikkien aikojen matalin, 1,41 lasta naista kohti. Syntyvyys laski selvästi edellisvuodesta, jolloin luku oli 1,49.

Teivaisen mukaan nyt käydyssä keskustelussa Pekka Aittakumpu ja Päivi Räsänen vetivät esiin perinteisen lapsikortin, joka on vetoava tapa argumentoida.

Teivainen sanoo, että lapsikortti tulee tässä tapauksessa esiin kahdella tavalla: siinä vedotaan ihmisten mieleen sillä, että lapsi ei saa jäädä syntymättä ilmaston vuoksi, sekä sillä, että ilmastonmuutoksesta puhuminen ahdistaa lapsia tarpeettomasti.

"Suomi ei voi vetäytyä vastuustaan"

Pari vuotta sitten julkaistun ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan lapsen tekemättä jättäminen on suurin ilmastoteko, jonka voi tehdä.

Lundin yliopiston tutkimus on saanut myös paljon kritiikkiä usealta eri taholta. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jáchym Judlin mukaan lasten saaminen ei tarkoita automaattisesti suurempaa hiilijalanjälkeä (Suomen ympäristökeskus).

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen sanoo, että mitä vähemmän Suomessa syntyy lapsia, sitä parempi se on maailman kokonaiskantokyvylle. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei tämä tarkoita, että lapsien tekeminen olisi moraalisesti väärin.

– Lasten tekemiseen liittyy monenlaista eettistä harkintaa. Suomi ei kuitenkaan voi vetäytyä vastuustaan perustelemalla asiaa niin, että olemme pieni kansa, jonka syntyvyydellä ei ole merkitystä maailmanlaajuisesti.

Saako lapsen hankkimisen ilmastopäästöistä mielestäsi kirjoittaa? Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.

Lue myös:

Yksi asia on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta silti siitä ei halua puhua kukaan – Miksi väestönkasvusta tuli ilmastokeskustelun tabu?

Suomessa väki harmaantuu ja vauvat vähenevät – Yle kysyi kaikilta puoluejohtajilta, mitä asialle pitäisi tehdä

Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon – “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää”

Reetta Rädyn kolumni: Onko liioittelua olla haluamatta lapsia ilmastokriisin takia?

Polkupyöräily on elinikäinen taito, joka ei unohdu. Ei myöskään se, kuka taidon opetti. Näin totesi eräs pyöräilemään oppinut maahanmuuttajanainen Fabrizio Turcille.

Hän on yksi Pyöräliiton järjestämän alkeiskurssin opettajista eli koutseista Joensuussa. Kurssin tarkoituksena on opettaa pyöräilytaidottomia maahanmuuttajia pyöräilemään.

Kurssit ovat osa Veikkauksen rahoittamaa Maahanmuuttajat pyörille -hanketta, jonka myötä alkeiskursseja on järjestetty jo 40 ympäri Suomen.

Lähes kaikki kurssin suorittaneet ovat naisia, vaikka osallistumista ei rajoiteta sukupuolen perusteella. Syynä on todennäköisesti se, että maahanmuuttajien lähtömaissa miehille pyöräily on sallitumpaa.

– Olen kuullut myös, että miehet eivät uskalla kertoa, etteivät osaa pyöräillä. Tämä on tosin vain oma arvioni, Pyöräliiton projektipäällikkö FedericoFerrara sanoo.

Maahanmuuttajanaiset kohtaavat kurssilla pelkonsa

Ferraran mukaan monella kurssille saapuvalla naisella on pelkoja pyöräilyä kohtaan. Taustalla voi olla kulttuurisia tabuja tai sitten paha kaatuminen, josta on jäänyt pelko pyöräilyä kohtaan.

– Yli puolet sanoo kurssin alussa, että ei tästä tule mitään. Pikku hiljaa tulee kuitenkin onnistumisen tunteita ja emotionaaliset lukot aukeavat, hän sanoo.

Onnistumisten myötä kurssilaisten itsetunto kasvaa ja pyöräily alkaa sujua.

– Tuntuu, että heille tulee pari senttiä pituutta lisää, Ferrara sanoo.

Kursseilla 300 maahanmuuttajaa 35 eri maasta

Kurssitovat Ferreran mukaan olleet kysyttyjä, ja siksi toimintaa ollaan laajentamassa entisestään.

Hänen mukaansa alkeiskurssin on suorittanut nyt runsas 300 maahanmuuttajaa, jotka ovat edustaneet 35 eri kansalaisuutta.

– En pidä tarkkaa kirjaa, mutta suurin osa on Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista, hän kertoo.

Alkeiskurssi koostuu kahdesta 90 minuutin opetusjaksosta, joilla pyöräilyä opetetaan kirjaimellisesti kädestä pitäen. Ferraran mukaan lähes kaikki oppivat kurssin aikana pyöräilemään vähintään lyhyitä matkoja suljetussa tilassa, kuten parkkipaikalla.

Pyöräily oli aiemmin vain haave

Joensuun kurssille osallistuu myös Marokosta Suomeen muuttanut RahmaElYounoussi. Hän kertoo pyöräilemisen olleen aiemmin vain haave, sillä kotimaansa kulttuurissa naisten pyöräily ei ollut tavallista.

Kurssilla El Younoussi on päässyt ensimmäistä kertaa elämässään pyörän satulaan.

– Olen todella iloinen, hän sanoo.

El Yonoussi etenee pyörällä vielä potkimalla maasta vauhtia. Pyöräliiton koutsit kuitenkin kannustavat vieressä El Yonoussia siirtämään jalkojaan polkimille.

Koutsina toimivan Fabrizio Turcin mukaan juuri osallistujien itsetunnon kohottaminen on teknisten neuvojen lisäksi tärkeää. Kannustaminen on tärkeää erityisesti jännittäjille

– On tärkeää kertoa heille, että kyllä he pystyvät ja esimerkiksi kaatuminen on sallittua, hän sanoo.

Polkemalla osaksi suomalaista yhteiskuntaa

Polkupyöräilyllä voi olla iso vaikutus maahanmuuttajien arkipäiväiseen elämään. Projektipäällikkö Ferreran mukaan moni maahanmuuttajanainen on kertonut kurssin auttaneen heitä itsenäistymään.

– He ovat esimerkiksi voineet mennä kauppaan ilman miestään tai pyöräretkelle perheen kanssa, mikä aiemmin ei ole ollut mahdollista, hän sanoo.

Ferraran mukaan kaikkien maahanmuuttajanaisten asema ei ole yhteiskunnassa kovin vahva. Monella on myös taloudellisia ongelmia, joten bussin käyttö tai auton omistaminen voi Ferraran mukaan olla liian kallista.

– Pyöräily voi auttaa esimerkiksi työpaikan haussa. Pyöräilytaito tukee maahanmuuttajien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, hän sanoo.

Lue lisää:

Maahanmuuttajien pyöräilykurssille osallistunut Nora Kodi: Pyöräilen joka päivä

Maailman suurin design-palkinto meni tänä vuonna suomalaiselle Solar Foods -ruokateknologiayritykselle, yritys kertoo tiedotteessaan. Proteiinia hiilidioksidia ja sähköä hyödyntämällä tuottava yritys sai 100 000 euron suuruisen Index Awardin.

Yrityksen kehittämä Solein-proteiini on tiedotteen mukaan ympäristön haitat minimoiva ja sitä voidaan jatkossa tuottaa missä tahansa. Yrityksen mukaan proteiinisatoa voidaan korjata vaikkapa keskellä aavikkoa tai avaruudessa.

– Rakastamme sitä, että he käyttävät luonnollisia prosesseja ja osoittavat, ettei proteiinin tuotannon tarvitse kuormittaa ympäristöämme, palkintoraati kommentoi Solar Foodsin valintaa Index Awardin tiedotteessa.

Tiedemiesten ja yritysten on tarjottava ratkaisut

Index Awardsin tiedotteessa linjataan, että tapa jolla ruokimme itsemme, on myös perimmäinen syy sille, miksi emme jonain päivänä voi niin tehdä. Nykyinen ruuantuotantomallimme on kestämätön ja muun muassa 25 prosenttia ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista tulee tiedotteen mukaan ruuantuotannosta.

Solar Foods kertoo tiedotteessaan, että yrityksen kehittämä bioprosessi ja teknologia mahdollistavat jatkossa ruuantuotannon ilman maataloutta.

– En usko, että poliitikot saavat keksittyä konkreettista maailmanlaajuista toimintaa, jolla vähennettäisiin fossiilisen energian käyttöä. Siksi meidän täytyy tehdä se. Tiedemiesten, yritysten on tarjottava ratkaisut, joista kuluttajat voivat päättää, yrityksen teknologiajohtaja Juha-Pekka Pitkänen kertoo Index Awardin tiedotteen mukaan.

Solar Foods kertoo selvittävänsä parhaillaan tuotteensa soveltuvuutta eri ruokavalioihin ja kuluttajatottumuksiin. Tuotteen aminohappokoostumuksen kerrotaan olevan samankaltainen soijan sekä levien kanssa ja olevan täten optimaalinen ihmisen tarpeita ajatellen.

Proteiinin ensimmäisen vaiheen kaupallisen tuotannon on määrä alkaa vuonna 2021.

Kunnianosoitus globaaleja ongelmia vastaan taisteleville

Solar Foodsin tiedotteen mukaan palkinto myönnetään yritykselle vaikuttavimmasta, ihmisten elämää parantavasta ja ympäristövaikutuksiltaan merkittävästä ratkaisusta. Palkitut yritykset ovat pyrkineet ratkaisemaan muun muassa tasa-arvoon, ruuantuotantoon ja muovisaasteeseen liittyviä globaaleja ongelmia.

Tanskan valtion tukema designpalkinto jaetaan kahden vuoden välein ja 500 000 euron kokonaispalkintosumma jaetaan viiden kategorian kesken.

Tämän vuoden muiden palkinnon saajien joukossa oli muun muassa Microsoft Xbox-pelikonsolille kehitetty mukautuva ohjain, jonka on tarkoitus auttaa liikuntarajoitteisia pelaamaan.

Aiempia palkinnon saajia ovat muun muassa Raspberry Pi -pientietokone, Elon Muskin sähköautoyritys Teslan Roadster-auto sekä vettä juomakelpoiseksi suodattava Lifestraw-pilli.

Palkintoa on jaettu vuodesta 2005 lähtien. Kilpailun suojelijana toimii Tanskan kruununprinssi Frederik ja kruununprinsessa Mary.

Tanskan tavoitteena on olla hiilivapaa vuoteen 2050 mennessä.

Lue lisää:

Suomessa onnistuttiin valmistamaan proteiinia ilmasta – mullistava keksintö voi olla yksi ratkaisu maailman ruokapulaan

Kaksi vuotta sitten Nopsajalka (oikealta nimeltään Antti Hakala) oli tympääntynyt artistina olemiseen. Hän ei tiennyt mitä siltä haluaisi. Muusikko kysyi itseltään, onko tämä sitä, mitä hän haluaa vai voisiko elämässä tehdä muutakin.

– Täytin 40 vuotta ja se oli ennen vanhaan sellainen ikä, missä ihmiset kuolevat. Ajattelin, että tämä on tästä eteenpäin second life.

Hän veti viimeisen keikkansa Helsingin Circuksessa syyskuussa 2017. Päätös lopettamisesta oli raskas, sillä hän oli lapsesta asti halunnut tehdä musiikkia ja esiintyä. Artistina olemisesta oli kuitenkin tullut raskasta ja se tuntui vievän ajan muulta elämältä. Nopsajalka halusi ennen kaikkea olla isä neljälle lapselleen.

– Halusin kokeilla lainausmerkeissä normaalia elämää. Käydä yhdeksästä viiteen töissä ja tuntea, miltä tuntuu olla läsnä himassa.

Suomi-reggaen uranuurtaja

Etenkin reggae-artistina tunnetuksi tulleen Nopsajalan ura on kestänyt jo parikymmentä vuotta. Hän aloitti 1990-luvun lopussa Soul Captain Band -yhtyeessä ja myöhemmin Kapteeni Ä-ni -bändissä. Vuosituhannen alussa hän käynnisti soolouransa ja tällä vuosikymmenellä hän oli mukana Elokuu-yhtyeessä.

Nopsajalka kertoo ajautuneensa reggaen pariin, koska on ylipäätään kiinnostunut mustasta rytmimusiikista. Reggaeta ei vaan oltu Suomessa tehty kunnolla.

– Aika Suomi-reggaen kanssa oli tosi hauskaa. Se oli siisti nähdä, kuinka me luotiin se vähän niin kuin tyhjästä.

Suomi-reggae oli erittäin suosittua tämän vuosikymmenen alussa. Jukka Pojan ja muiden artistien suosio kuitenkin hiipui yllättävän nopeasti. Nopsajalka hermostuu, kun aihe nousee esiin haastattelussa.

– Tällainen juttu on tehty aiemminkin, että on ollut tarkoitus puhua mun musiikista ja sitten onkin puhuttu Suomi-reggaesta ja sen kuolemasta. Otsikossa on Suomi-reggae on kuollut ja siinä on mun naama. Arvatkaa, millaista paskaa mä saan tuolta Suomi-reggae diggareilta.

Antti Hakalalla ja hänen neljä vuotta vanhemmalla veljellään oli ala-asteella bändi. Heidän ensimmäinen keikkansa oli koulun juhlissa. Juuri ennen lavalle menoa isoveli sanoi, ettei hän pysty laulamaan.

– Mä ajattelin, että mä laulan sitten, koska show pitää vetää.

Hakala sanoo olleensa aina tekijä. Hän on hostannut bileitä ja ottanut vastuun siitä, että jotain tapahtuu.

Nopsajalka ei ole jäänyt pari vuotta sitten syntyneen lopettamispäätöksen jälkeen laakereilleen lepäämään. Hän on tehnyt ja tuottanut musiikkia muille artisteille. Tärkein yhteistyö on syntynyt nuoren artistin Bessin kanssa.

– Hänen kanssaan on pyritty tekemään uniikkia suomalaista rytmimusiikkia.

Muusikon mielestä urbaani rytmimusiikki on tällä hetkellä relevanttia, koska Suomi kaupungistuu. Trendit tulevat tänne hänen mukaansa parin vuoden viivellä, koska kaupungistuminen on kesken.

– Tämän maan kahtiajako näkyy suomalaisessa popmusiikissa. Meillä on iskelmä ja urbaani popmusiikki. Tämä on pieni maa ja vähän asukkaita ja jos sä haluut olla popartisti, niin sä yhdistät ne molemmat.

Uusi tuleminen

Tammikuussa Nopsajalka kävi esittämässä kaksi biisiä räppäri Junon keikalla Tavastialla. Yleisöltä, kavereilta ja kollegoilta tuli ylistävää palautetta. Ihmiset kertoivat, mitä hänen kappaleensa ovat heille merkinneet.

– En tajunnutkaan, kuinka paljon oli kaivannutkaan sitä energian ja sähköisyyden läsnäoloa keikalla. Olin ajatellut, etten mä kaipaa enää mitään äärikokemuksia mun elämään.

Keikan jälkeen Nopsajalka nappasi kassinsa ja suuntasi metroon. Siellä hän leijui jalat ilmassa keikan jälkeisessä euforiassa.

– Myhäilin, että kyllä tää on sitä, mitä mä haluun tehdä.

Vaikka Nopsajalka teki kappaleita muille, monet kappaleet alkoivat kuulostaa artistilta itseltään. Moni sanoi, ettei biisejä voi laulaa kukaan muu.

– Tila ja aika avasi omia ajatuksia ja kappaleita alkoi tulla aika paljon. En ollut kuitenkaan halukas pyörtämään mun päätöstäni. Mulla tuli kirjoittamisesta niin hyvä olo. Aika pitkään joutui sen ristiriidan kanssa kamppailemaan. Tuntui hyvältä olla siinä normaalissa elämässä. Paremmin läsnä ja jalat maassa.

Perjantaina julkaistiin Nopsajalan ensimmäinen kappale Sydän sydän, jolla laulaa myös Chisu. Artistit päätyivät tekemään biisin yhdessä, sillä heidän työhuoneensa ovat vierekkäin.

– Sydän sydän sivuaa päätöksen tekemisen vaikeutta. Miten me ihmisinä kelaillaan asioita.

Nopsajalka aikoo julkaista muutamia kappaleita ennen ensi keväänä julkaistavaa albumia. Artistia jännittää, miten yleisö ottaa hänen uuden musiikkinsa vastaan.

– Sekin jännittää, että jos ne tykkää hirveesti. Sittenhän tätä joutuu tekemään taas työkseen, Nopsajalka virnistää.

Syyskuun seitsemäntenä päivänä vuonna 1929 Suomessa myrskysi. Voimakas tuuli oli puhaltanut koko maassa jo viikon. Samaan aikaan kun sää pilasi Helsingissä yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelun avajaistunnelmat, Tampereen keskustassa kaatui puita ja lähettien kärryt karkailivat kaduilla tuulen mukana.

Näsijärvellä aallot löivät useiden metrien korkeudelle ja rannoilla pienemmät veneet olivat painuneet veden alle. Kolmelta iltapäivällä Mustanlahden satamassa värjötteli silti suuri määrä ihmisiä. Satama oli muutenkin vilkas, mutta viikonloppuna väkeä oli tavallistakin enemmän. Maalaisilla oli ollut maitotilipäivä, ja pohjoispirkanmaalaisia pariskuntia oli käynyt Tampereella myymässä marjoja ja muuta satoa.

Tunnelma oli levoton. Myrskyisälle järvenselälle uskaltautuminen arvelutti. Laivamatka oli kuitenkin monelle ainoa keino päästä esimerkiksi Kuruun ja Länsi-Teiskoon.

Laivat suuntasivat aallokkoon yksi toisensa jälkeen pääsääntöisesti aikataulussaan. Tarjanteen lähtö tosin viivästyi kun osa matkustajista tahtoi viime hetkellä pois kyydistä.

Höyrylaiva Kurun kapteeni Onni Saarinen katseli järvelle huolestuneena. Tuulen nopeus ylsi puuskissa lähes hirmumyrskyn lukemiin. Saarisella oli ajettavanaan Näsijärven toiseksi pisin laivalinja. Matkaa taitettaisiin aavalla selällä, jolla aallot nousivat syysmyrskyssä vaarallisesti.

Aiemmin matkaan lähteneet laivat näyttivät pärjäävän aallokolle, joten lopulta kapteeni Saarinen päätyi lähtemään aikataulun mukaisesti kello 15:15. Myrsky alkoi uhitella välittömästi Kurun irrottua laiturista: tuuli painoi laivan takaisin ja poiju katkesi. Matkaan kuitenkin päästiin.

12-henkisen miehistön lisäksi Kurun kyytiin oli noussut lähes 150 matkustajaa. Rahtina laivassa oli rehujauhoja, paloöljyä ja bensiiniä.

Täyteen pakattu Kuru eteni puolta vauhtia aallokossa, jossa potkuri nousi aika ajoin ilmaan tärisyttäen koko alusta.

Rannoilla ja Näsikalliolla Kurun matkaa seurattiin jännityksellä. Harva matkustaja oli kannella huiskuttamassa saattajille, sillä suurin osa oli siirtynyt laivan sisätiloihin suojaan säältä. Hyteissä ja välikannella oli jännittynyt tunnelma: kengät kastuivat ja suurimpien aaltojen kohdalla joku kirkui.

Kolme kohtalokasta aaltoa

Matkustajien rahastaminen oli yhä kesken kun Kuru noin kuusi minuuttia lähtönsä jälkeen lähestyi Siilinkaria. Selältä vellovasta vedestä kohosi yhtäkkiä suurempi aalto, jonka osuessa laivaan tyhjät maitotonkat sinkoutuivat kannelta yli laidan.

Kapteeni Saarinen oli kokenut liikennöitsijä. Hän tiesi, että merillä oli tapana hiljentää koneita suurten aaltojen kohdalla, jotta laiva nousisi niiden mukana. Saarinen antoi käskyn sammuttaa koneet, mutta konsti ei toiminutkaan. Nyt Kurua oli mahdoton ohjata.

Pian ensimmäisen suuren aallon jälkeen iski seuraava. Se kallisti laivaa entisestään vasemmalle. Kolmannen aallon osuessa Kuru kaatui ja lähti nopeasti painumaan pinnan alle.

Laivassa syntyi pakokauhu. Useimmat matkustajat olivat sisätiloissa, ja laivasta tuli heille surmanloukku. Paremmassa asemassa olivat yläkannelle jääneet, joista muutamat pääsivät kiipeämään aluksen kyljelle.

Yksi kolmesta pelastusveneestä jäi uppoavan Kurun alle, toinen oli irronnut itsestään. Kapteeni Saarinen irrotti viimeisen veneen ja auttoi matkustajia sen kyytiin. Hän itse jätti laivan viimeisenä.

Kuru upposi parissa minuutissa. Pian myrskyisellä järvellä ei enää näkynyt jälkeäkään laivasta. Hyisen kylmässä vedessä kellui pelastusvöitä ja maitotonkkia, joihin aaltojen heittelemät ihmiset epätoivoisesti tarrautuivat.

Paljon katsojia, vähän auttajia

Kurun matkaa seurasi satamassa ja rannoilla suuri määrä katselijoita. Laivan kaatuessa tuuli kuljetti järveltä hätähuudon, joka kantoi kauas Näsikallion yli ja jonka silminnäkijät kuvailivat kuulostavan siltä kuin mieskuoro hurraisi.

Huudon kiiriessä rannoilla ja satamassa nousi hätä. Kurun matkustajat taistelivat hengestään satojen silmäparien edessä ilman, että heitä päästiin auttamaan.

Satamassa oli useita laivoja, mutta niissä ei ollut kapteeneita paikalla. Lopulta hinaaja Näsijärvi saatiin liikkeelle vapaaehtoisvoimin, ja purjehdusseuralta aallokkoon suuntasi yksi moottorivene.

Tarjanne ehtii apuun ensimmäisenä

Höyrylaiva Tarjanne oli lopulta viivytysten jälkeen päässyt matkaan viisi minuuttia Kurun jälkeen. Tämä koitui veden varaan joutuneiden onneksi, sillä Tarjanne pääsi apuun nopeimmin.

Tunnelma Tarjanteellakin oli sekava. Aallonmurtajan ohittamisen jälkeen pohjoismyrsky oli alkanut keinuttaa laivaa toden teolla, ja osa matkustajista oli äänekkäästi vaatinut matkan keskeyttämistä. Kun joku sitten huusi kannelta edellä matkustavan Kurun kaatuneen, alkoi myös Tarjanteella todellinen painajainen.

Kapteeni Niilo Karimaa ohjasi laivaansa täyttä höyryä kohti Kurua, joka kuitenkin upposi hänen silmiensä edessä. Tarjanne käännettiin kulkemaan perä edellä, ja peruuttavan laivan onnistui lopulta pelastaa muutamia veden varaan joutuneita vaikka pelastusveneitä ei pystyttykään myrskyssä laskemaan.

Myöhemmin kapteeni Karimaa paheksui Tarjanteella matkustaneiden hysteeristä käytöstä, joka vain hankaloitti pelastustöitä. Kylmähermoinen miehistö sen sijaan sai kiitosta. Erityisesti mainittiin luotsiperämies, joka toimi esimerkillisesti vaikka hänen oma poikansa hukkui Kurun mukana.

Pohjaan pelastajan silmien edestä

Auttajien työ oli kovassa myrskyssä vaikeaa. Veden varaan joutuneet olivat niin kylmän kohmettamia, että moni vajosi pohjaan aivan pelastajien silmien edessä. Toiset olivat löytäneet jotakin, jonka varassa kellua, mutta osa heistäkin hukkui kun toiset tarrasivat heihin hädissään.

Pelastustyöt olivat nopeasti ohi. Näsijärvestä saatiin nostettua hengissä vain 22 ihmistä. Rannoilla levisi huhuja, joiden mukaan joku olisi onnistunut uimaan Siilinkarille. Hinaaja Näsijärvi ajoi varan vuoksi tarkastuskäynnille, mutta majakalta ei löytynyt ketään.

Illan tullen tehtävänä oli enää valvoa, ajautuuko ruumiita rantaan.

Kuolleita oli 136. Myöhempään historiankirjoitukseen luvuksi tosin vakiintui 138, mikä johtui lukuisissa eri lähteissä julkaistuiden uhriluetteloiden päällekkäisyyksistä, joita kaikkia ei oikaistu.

Uhreja kuljetettiin satamasta avokärryillä valtavien ihmisjoukkojen seuratessa Hatanpään sairaalaan ja yleiseen sairaalaan.

Sairaaloiden eteisissä tapahtui seuraavan päivän Aamulehden mukaan "järkyttäviä kohtauksia, kun lapsiansa turhaan etsivät vanhemmat puhkesivat epätoivon ilmauksiin, tai kun omaiset löysivät toisensa".

Ruumishuoneelta loppuu tila

Kurun haaksirikko oli suuri uutinen sekä Suomessa että kansainvälisessä lehdistössä. Onnettomuus oli laajasti etusivuilla jo seuraavana päivänä. Tiedot esimerkiksi uhrien lukumäärästä vaihtelivat suuresti: toiset lehdet kirjoittivat 80 kuolleesta, toisissa osuttiin lähemmäs kun kirjoitettiin vain muutamankymmenenen pelastuneen.

Seuraavalla viikolla etusivuja hallitsivat uutiset vainajien etsinnöistä. Työ päästiin aloittamaan maanantaina tyynellä järvenselällä korostetun kauniissa säässä. Yli kaksikymmentä poliisia souti onnettomuuspaikan ja kaupungin väliä naarauslaitteiden kanssa.

Raskaimman työn tekivät sukeltajat, jotka noutivat vainajia Kurun hylystä. Heidän työnsä 15 metrin syvyydessä oli fyysisesti raskasta ja pohjaliejun vuoksi hankalaa.

Tehtävä oli myös henkisesti vaativa. Apuun kutsuttu helsinkiläinen syvänvedensukeltaja Kalle Raitanen antoi Aamulehdelle haastattelun, jossa kuvaili surullista näkymää hylyn sisällä. Hän kertoi, ettei uskonut yhdenkään peräsalongissa olleen päässeen laivan kaatuessa edes portaisiin asti.

Hylky saatiin tyhjennettyä viikossa, mutta naaraustyöt jatkuivat. Kaupungin ruumishuone oli mitoitettu vain 14 vainajalle, joten Kurun uhreja varten avattiin väliaikainen tila Frenckellin varastohuoneelle. Sinne tuotujen tuntomerkkejä jaettiin lehdissä. Sormuksen kaiverruksesta tai taskussa huuhtoutuneista papereista lukeminen varmisti monelle oman läheisen olleen uhrien joukossa.

Kapteenin maine puhdistetaan

Spekulaatiot Kurun haaksirikon syistä alkoivat pian. Lehdissä moitittiin huhujen hämmentävän kammottavan onnettomuuden jälkeistä mielialaa entisestään, mutta se ei lopettanut järkyttyneiden ihmisten puheita.

Kapteeni Saarisen päätöstä sammuttaa koneet aallokossa arvosteltiin. Hänet vapautettiin kuitenkin vastuusta oikeudenkäynnissä, jossa koneiden sammuttaminen todettiin merenkulkusäännösten mukaiseksi ratkaisuksi. Kurulta selviytyneet toivat myös ponnekkaasti esiin kapteenin esimerkillisen ja epäitsekkään toiminnan laivan kaaduttua.

Kurun onnettomuuden todennäköisin syy löytyy olosuhteiden ohella laivan rakenteesta. Uppoamattomaksi ja merikelpoiseksi mainostetun aluksen runkoon oli edellisvuonna tehty korotus. Tutkinnassa todettiin, ettei laiva enää korotettuna soveltunutkaan näin kovaan myrskyyn.

Uppoamiseen oli vaikuttanut myös Kurun kansilaudoitus. Se oli liian tiivis, eikä vesi päässyt kannelta pois. Lisäksi laivan ikkunaluukut aukesivat suunnitteluvirheen vuoksi sisään päin.

Yli 20 pitäjän suru

Tragedia oli valtava. Se kosketti Tampereen lisäksi 20 muutakin pitäjää. Paikkakunta toisensa perään kaivoi kirkkomaalleen yhteishaudan ja suruliputti yhteiselle menetykselle. Pahiten kärsi Länsi-Teisko, joka menetti viisi prosenttia kaikista asukkaistaan.

Huvit peruttiin. Tampereella jäivät väliin kaupungin suuret 150-vuotisjuhlallisuudet, ja esimerkiksi uuden hienon Hämeensillan näyttävät patsaat toimitettiin paikoilleen paljon aiottua pienemmin menoin.

Kurun mukana hukkuneista suuri osa oli alle 25-vuotiaita. Onnettomuuden jäljiltä lapsia jäi orvoiksi ja taloja vaille isäntäväkeä. Koko Suomi halusi auttaa, ja Kurun uhreille järjestetty keräys tuotti lähes kaksi miljoonaa markkaa. Näistä riitti avustukseksi melkein kolmenkymmenen vuoden ajan.

Tarjanne tervehtii yhä vanhaa tuttua

90 vuotta myöhemmin syyskuinen aurinko lämmittää ruosteista laivanrunkoa. Päivä paistaa aluksen kylkien läpi ja pohjalla suhisee tuuhea heinikko. Kurun jäänteet ovat maanneet jo yli puoli vuosisataa Visuveden Meijerin rannassa.

Onnettomuuden jälkeen Kurua ei jätetty muistomerkiksi Näsijärven pohjaan. Hylky nostettiin pian, ja se jatkoi liikennöintiä jo pian samana syksynä, vaikka osa omaisista ajatusta vastustikin.

Maantieverkoston parantuminen alkoi 30-luvulla näkyä sisävesilaivojen matkustajamäärissä. Kurulla oli lisäksi ristinään maineensa, jota kilpailijat surutta hyödynsivät. Alus muutettiinkin proomuksi vuonna 1938, ja siinä tehtävässä se palveli parikymmentä vuotta. Sitten se painui toistamiseen Näsijärven pohjaan, tällä kertaa tarkoituksella.

Esko Järvinen oli pikkupoikana paikalla kun surullisenkuuluisan laivan runko vuonna 1968 muutti hänen kotirantaansa.

– Lopullinen syy ei koskaan selvinnyt minulle. Kuulin kesätöissä sellaisia juttuja, että isäukko oli nähnyt Kurun pinnan alla ja lyönyt työkavereidensa kanssa vetoa siitä, että nostaa sen.

Yli sata vuotta sitten rakennetun laivan alkuperäistä asua on ruostuneen rungon äärellä vaikea kuvitella. Päivä paistaa aluksen kylkien läpi ja pohjalla kasvaa tuuhea heinikko.

Jotain oleellista Kuru kuitenkin yhä paljastaa: kyljissä näkyvät selvät merkit korotuksesta, joka kenties kaatoi laivan. Esko Järvisen mukaan tietynlaisessa kosteassa säässä keulan ruosteen alta hohkaa yhä laivan nimi.

Vuosien mittaan runkoa on käynyt katsomassa Järvisen arvion mukaan satoja henkilöitä. Kuru saa säännöllisesti tervehdyksen myös vanhalta tuttavaltaan.

– Kun Tarjanne-laiva ajaa tästä ohi reitillään, se tuuttaa aina Kurulle, Esko Järvinen kertoo.

Kurun runko on oleellinen osa Järvisen lapsuudenkodin rantaa ja poikavuosien muistoja. Jännittävä kiipeilypaikka ja uimahyppyteline on maannut hiekalla "aina", mutta nyt perhe olisi valmis luopumaan laivasta. Romuttamo ei ole ensimmäinen vaihtoehto.

– En toivoisi, että Kuru menee nauloiksi seinille. Haluaisin, että siitä jäisi joku konkreettinen muisto, on se sitten muistoesineitä tai muistomerkki.

Aika näyttää löytyykö surullista historiaa kantavalle laivalle jokin tapa jäädä kertomaan tarinaansa.

Kurun haaksirikon virallinen muistomerkki seisoo Näsikalliolla paikalla, jolta laivan kaatuminen nähtiin. Muistomerkin juurelle seisahtuja näkee yhä sataman, Siilinkarin ja järvenselän, jonka pinnan alle tasan 90 vuotta sitten päättyi lähes 140 ihmisen elämä.

Aikalaissitaatit Kurun tuho -dokumentista (1979).