Bahama valmistautuu hurrikaani Dorian saapumiseen

Sääennusteiden mukaan hurrikaani Dorian iskee tänään Bahamasaarille. Bahaman pääministeri Hubert Minnisin mukaan jopa yli neljään metriin nouseva myrskytulva uhkaa yli 73 000 asukasta ja 21 000 kotia. Viimeisimpien ennusteiden mukaan Floridan niemimaa säästyisi pelätyltä täysosumalta hurrikaanin kulkiessa alkuviikosta pitkin Yhdysvaltain itärannikkoa. Mikäli ennusteet pitävät paikkansa, Dorian saapuisi Georgian sekä Etelä- ja Pohjois-Carolinan osavaltioihin keskiviikon ja torstain kuluessa.

Pietarilaisesta Antoninasta tuli aktivisti, kun jättitorni uhkasi pilata keskustan – "Haluan, että lapseni asuvat normaalissa kaupungissa eivätkä betoniviidakossa"

Euroopan korkein pilvenpiirtäjä kohoaa Pietarissa rapistuvien puutalojen keskellä, koska se ei kelvannut kaupunkiaan rakastaville pietarilaisille. Kamppailu Gazpromin tornin sijainnista osoittaa, että Venäjän vallanpitäjätkin taipuvat joskus mielenosoittajien edessä.

Meiju Niskalan äiti kuoli muistisairauteen – Siitä alkoi vyyhti, joka oli päättyä huonosti

Kulttuurivieras-sarja jatkuu kesätauon jälkeen. Esistystaiteilija Meiju Niskalan äiti kuoli muistisairauteen, mies jätti ja hän itse joutui psykiatriseen hoitoon. Onneksi naapurustosta löytyi ihania ihmisiä, jotka auttoivat Niskalan jaloilleen.

Maksaminen ja tilien käyttö on aina vaan turvallisempaa, mutta pysyvätkö vanhukset kehityksessä mukana

Pankkiasioiden hoidon pitäisi olla kahden viikon kuluttua entistä turvallisempaa. Mutta miten käy vanhusten tai muiden, jotka eivät osaa käyttää uusia ohjelmia tai laitteita? Finanssivalvonta huolestui asiasta ja kysyi pankeilta miten ne varmistavat kaikkien pääsyyn palveluihn.

Syyskuu alkaa lämpimänä

Tänään sunnuntaina on laajalti aurinkoinen ja lämmin päivä. Etelässä lämpötila kohoaa reiluun 20 asteeseen ja aivan pohjoisessakin päästään 20 asteen tuntumaan. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Ensi yönä ja vielä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä on mahdollista nähdä revontulia jopa ihan etelässä.

Revontulten näkyminen johtuu siitä, että maapallolle tulee Auringon koronan aukosta aurinkotuulen nopea virtaus. Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan virtauksen nopeus yltää jopa 700 kilometriin sekunnissa. Se taas saa aikaan heikon magneettisen myrskyn.

Jos myrsky on kohtalainen, niin keskiyöllä Suomen aikaa voi revontulia esiintyä runsaasti etelässä. Komeimmillaan revontulet ovat heti aukkotuulen tultua maapallolle.

Ennusteen mukaan virtaus voi tulla maapallolle jo ensi yönä tai sitten vasta seuraavana. Stereo A -satelliitin havaintojen mukaan paras hetki olisi nyt tulevana yönä.

– Pilvisyyden puolesta on hyviä mahdollisuuksia nähdä revontulia ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisessa on pilvisempää, mutta paikoin pilvipeitteessä voi olla aukkoja, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö on tämän hetken ennusteen mukaan kirkkaampi.

Torni kohoaa 462 metrin korkeuteen terävänä kuin neula. Sen lasiset kyljet heijastavat esteettä aurinkoa, sillä Euroopan korkeinta pilvenpiirtäjää eivät varjosta muut rakennukset.

Tornin takana nököttää Lahtan pientaloalue, joka koostuu ajan kuluttamista puutaloista ja niiden lomaan rakennetuista kivihuviloista.

Lahtassa on arki-iltapäivänä autioita. Kadun yli hiipii kissa. Taustalla kuuluu Viipurin suuntaan johtavan maantien tasainen humina.

Ollaan Pietarin luoteisnurkassa, lähes kymmenen kilometrin päässä keskustasta.

Valtion kaasujätti Gazpromin vastavalmistunut pääkonttori tuntuu olevan irrallaan ympäristöstään.

Alun perin tornin oli tarkoitus kohota aivan Pietarin historiallisen keskustan tuntumassa. Venäjän mahtavin yhtiö joutui kuitenkin perääntymään kaupungin asukkaiden sitkeän vastarinnan takia.

Venäjän vallanpitäjillä ei yleensä ole tapana antaa protestien sotkea suunnitelmiaan. Tämä on nähty viimeksi Moskovassa. Poliisit ovat hajottaneet kesällä kovin ottein mielenosoituksia, joissa on vaadittu vapaita paikallisvaaleja.

Toisinaan Venäjällä kuitenkin kannattaa lähteä kaduille.

Pietarilainen Antonina Jelisejeva ei pitänyt itseään aktivistina, kun hän kuuli ensimmäisen kerran Gazpromin pilvenpiirtäjähankkeesta vuonna 2006. Mielenosoitukset tuntuivat vierailta ja epämiellyttäviltä.

– Ajattelin, että vain vanhat mummot osallistuvat sellaisiin, Jelisejeva sanoo.

Pietarin keskustaan suunniteltu torni oli kuitenkin Jelisejevan mielestä niin pöyristyttävä ajatus, ettei hän voinut jäädä toimettomaksi. Aluksi hän keräsi kaduilla ja työpaikallaan nimiä adresseihin mutta oli jo pian järjestämässä mielenosoituksia tornia vastaan.

Gazprom oli ilmoittanut 2000-luvun alussa, että se siirtää pääkonttorinsa Moskovasta Pietariin. Yhtiössä oli vaihdettu ylin johto presidentti Vladimir Putinin noustua valtaan, ja uudet päättäjät olivat presidentin tapaan Pietarista.

Alkuperäinen pääkonttorihanke oli korskea. Yhtiö rakentaisi lähes 400 metriä korkean pilvenpiirtäjän historiallisen keskustan tuntumaan.

Suunnitelma sai valtaosan pietarilaisista vastaansa. Neliökilometrien laajuinen keskusta on YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon suojelema maailmanperintökohde, joka on täynnä 1700- ja 1800-luvuilla rakennettuja palatseja, kirkkoja ja puistoja.

Alue on selvinnyt poikkeuksellisen hyvin vallankumouksesta, sisällissodasta ja toisen maailmansodan aikaisesta piirityksestä. Neuvostoliitto ei juuri pystyttänyt sinne betonisia jättirakennuksiaan.

Ennen 1960-lukua keskustaan ei saanut rakentaa lainkaan maallisia rakennuksia, jotka olisivat yltäneet Talvipalatsin noin 23 metrin räystäslinjan yläpuolelle.

Uusi torni olisi jättänyt palatsit ja kirkot varjoonsa. Vastustajien mielestä se olisi hallinnut kaupunkikuvaa kaikkialla keskustassa.

Erityisen paljon torni olisi vaikuttanut lähiympäristöönsä. Tornia suunniteltiin Nevajoen rannalle paikkaan, jonka vastarannalla nousee Smolnan historiallinen instituutti, luostari ja barokkityylinen katedraali.

– Jos Smolnan viereen olisi rakennettu neljä kertaa korkeampi torni, se olisi näyttänyt ihan lelukirkolta, Antonina Jelisejeva sanoo.

Kääntäjänä työskentelevä 40-vuotias Jelisejeva muistelee taistelua tornia vastaan kahvilassa lähellä Mužestva-aukiota Pietarin esikaupungissa. Kaksi tytärtä istuu piirustuspöydän ääressä, ja kolmas lapsi nukkuu lastenvaunuissa.

Hetken päästä toinen tytöistä tuo äidilleen piirroksen. Se esittää Gazpromin tornia.

Ensimmäisinä vuosina hankkeen pysäyttäminen tuntui Jelisejevasta toivottomalta. Pietarin hallinto tarjoutui maksamaan osan rakennuskustannuksista ja antoi Gazpromille poikkeusluvan rakentaa yli 40 metrin korkeuteen.

– Viranomaiset selittivät mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi, Jelisejeva sanoo.

Mutta myös vastustajat olivat sitkeitä. He järjestivät viikoittain mielenosoituksia ja muita tempauksia, kirjoittivat kirjeitä ja maanittelivat julkkiksia lähettämään videoviestejä Dmitri Medvedeville. Hän oli tuolloin Venäjän presidentti ja oli aiemmin toiminut Gazpromin hallituksen puheenjohtajana.

Jelisejeva kertoo, että hän taisteli tornia vastaan lähes neljä vuotta ja käytti siihen suuren osan vapaa-ajastaan. Hän päätyi jopa Unescon päämajaan Pariisiin lobbaamaan tornia vastaan.

Sinnikäs vastustus tuotti tulosta. Useissa mielipidemittauksissa kävi ilmi, että valtaosa pietarilaisista oli hanketta vastaan. Mielenosoitukset paisuivat vuosi vuodelta, ja suurimmissa oli mukana kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Pietarin kulttuurieliitti, arkkitehdit ja historioitsijat vaativat hankkeen lopettamista yhtenä rintamana. Vähitellen vastustajien joukkoon siirtyi myös valtakunnallisia poliitikkoja ja ministereitä. Vuonna 2009 hallituksen äänitorvi, television ykköskanava arvosteli suunnitelmaa uutisissaan.

Myös ulkomailla kummasteltiin. Unesco varoitti toistuvasti, että tornihanke voi vaarantaa Pietarin aseman maailmanperintökohteena.

Kun tornin toteuttamisesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, huippuarkkitehdit Norman Foster, Rafael Viñoly ja Kisho Kurokawa jättäytyivät raadista ennen päätöksiä. Kurokawa epäili julkisesti, kannattiko pilvenpiirtäjää rakentaa.

– Tilanne alkoi näyttää häpeälliseltä, olisimme olleet samalla viivalla joidenkin kehitysmaiden kanssa, Jelisejeva sanoo.

Vuonna 2010 valtionyhtiö Gazprom taipui kiistassa. Se ilmoitti siirtävänsä tornin pois keskustasta Lahtan esikaupunkiin. Torni valmistui sinne vihdoin viime syksynä, ja se on tarkoitus ottaa käyttöön tämän vuoden lopulla.

Jelisejeva uskoo, että päätös tornin siirtämisestä tuli lopulta Moskovan päättäjiltä. Valtion keskushallinto ilmeisesti tajusi, ettei tornin puolustaminen ollut vaivan arvoista. Protestiliike alkoi uhata vallanpitäjien kannatusta Pietarissa, ja tornin vastustajia löytyi hallinnon sisältäkin.

Pietarilaisen arkkitehtuurivaikuttajan Vladimir Frolovin mielestä ei ole ihme, että Gazpromin tornihanke keskustassa kaatui. Se sai käytännössä koko kaupungin vastaansa.

– Pietarilaiset rakastavat kaupunkiaan. Sen koskemattomuus on täällä tärkeää, ja siihen ollaan valmiita käyttämään paljon aikaa, arkkitehtuurilehti Projekt Baltijan päätoimittaja Frolov kertoo haastattelussa Pietarissa.

Frolov näkee yhteyden tornin ja Pietarin historian välillä. Pilvenpiirtäjän tarkoitus on osaltaan korostaa Pietarin ja Venäjän taloudellista ja poliittista mahtia.

Koko Pietarin kaupunki on perustettu samankaltaisten ajatusten siivittämänä 1700-luvulla, Frolov sanoo. Venäjän hallitsija Pietari Suuri halusi nostaa maansa eurooppalaisten suurvaltojen rinnalle. Hän rakennutti autiolle suomaalle eurooppalaistyylisen pääkaupungin eurooppalaisten arkkitehtien avulla.

Frolovin mukaan Gazprom yritti rakentaa torniaan väärään paikkaan. Nykyinen sijainti on hänen mielestään hyvä ratkaisu. Lahtassa torni kohoaa korkealle mutta ei hallitse näkymiä.

– Jos pitää pilvenpiirtäjistä, projektia voi pitää onnistuneena. Torni erottuu edukseen, sillä se seisoo yksin ja sen muoto on riittävän yksinkertainen.

Antonina Jelisejevan mielestä historiallinen Pietari ei ole turvassa, vaikka yksi torni saatiinkin karkotettua kaupungin laidalle.

Rakennushankkeet vaikuttavat myös Jelisejevan omaan elämänlaatuun. Perheen kodin vieressä olevan puiston paikalle on suunniteltu parikymmenkerroksista asuintaloa.

– Teen tätä lasteni takia. Haluan, että he asuvat normaalissa kaupungissa eivätkä betoniviidakossa, Jelisejeva sanoo.

Nykyään Jelisejeva kuuluu kaupunkikuvaa suojelevan Elävä kaupunki -liikkeen ydinjoukkoon.

Jelisejeva kertoo oppineensa vuosien varrella yhtä ja toista rakennusbisneksestä. Hänen mukaansa rakennusten historiallisesta arvosta ei piitata. Hyväkuntoisia taloja puretaan, kun rakennuttajat lahjovat viranomaiset toteamaan ne vaarallisiksi.

Ulkomaiset yhtiöt oppivat nopeasti huonoille tavoille, kun ne tulevat Venäjälle, Jelisejeva sanoo. Esimerkiksi hänen mielestään käy suomalainen Stockmann, joka jätti historiallisesta kivitalosta vain ulkokuoret jäljelle perustaessaan tavaratalonsa Nevskin valtakadun varrelle.

Jelisejevan mukaan rakennussuojelu on silti parantunut Pietarissa pilvenpiirtäjähankkeen ajoista. Viranomaiset eivät salli enää ihan kaikkia hankkeita. Jelisejeva ja muut aktivistit tuntevat lainsäädännön ja osaavat nostaa metelin riittävän aikaisessa vaiheessa.

– 2000-luvun alussa oli vielä ihan villiä. Silloin oli mahdollista purkaa melkein mikä tahansa rakennus, Jelisejeva sanoo.

Uusia kamppailuja alkaa silti jatkuvasti. Jelisejeva kertoo, että lähistölle suunnitellaan uutta jättikerrostaloa Josif Stalinin aikana rakennetun asuintalon tilalle.

Tässä vaiheessa haastattelun keskeyttää viereisessä pöydässä istuva nainen.

Olga Nikolajevnaksi esittäytyvä nainen on kuunnellut keskustelujamme ja pyytää Jelisajevalta liikkeen yhteystietoja. Hän kertoo olevansa neljännen polven pietarilainen ja sanoo tukevansa rakennussuojelijoiden työtä.

Kaikki kansanliikkeet eivät ole nyky-Venäjällä olleet samanlaisia menestystarinoita.

Viime viikkoina Moskovan keskustan kadut ovat täyttyneet mielenosoittajista viikonloppu toisensa jälkeen. Mielenosoittajat ovat vaatineet oppositioehdokkaiden päästämistä ehdolle paikallisvaaleissa syyskuun alussa.

Hallinnon vastaus on ollut raju. Poliisin ja kansalliskaartin joukot ovat hakanneet luvattomiin mielenosoituksiin osallistuneita pampuilla ja tehneet tuhansia kiinniottoja. Lasten kanssa mielenosoituksiin lähteneitä on uhattu huostaanotolla. Ehdokasasettelu ei ole muuttunut.

Venäjällä on kuitenkin nähty viime aikoina myös protestiliikkeitä, jotka ovat onnistuneet tavoitteissaan. Toukokuussa Jekaterinburgissa mielenosoittajat saivat keskeytettyä hankkeen, jossa suositun puiston paikalle suunniteltiin katedraalia.

Pohjoisessa Arkangelin alueella taas mielenosoittajat ovat vastustaneet jo vuoden ajan uutta kaatopaikkaa, jonne olisi tuotu moskovalaisten jätteitä. Toukokuussa hanke keskeytettiin.

Gazpromin tornin vastustajia sekä Jekaterinburgin ja Arkangelin mielenosoittajia on yhdistänyt se, että he ovat keskittyneet paikalliseen elinympäristöön liittyviin ongelmiin. Tällaisia protestiliikkeitä Venäjän hallinto sietää paljon paremmin kuin koko järjestelmän kyseenalastavaa oppositioliikehdintää.

Rajattujen protestiliikkeiden ansiosta ihmiset voivat purkaa turhautumistaan päättäjiin, joiden valintaan heillä on vain vähän sanomista. Samalla protestiliikkeet pitävät korruptoituneet paikallisviranomaiset varpaillaan, kirjoittaa tunnettu britannialainenVenäjä-tutkija Mark Galeotti.

Jos mielenosoittajat kuitenkin laajentavat vaatimuslistaa, hallinto ottaa kovat keinot käyttöön, ajatuspaja Carnegien Moskovan-keskuksen tutkija Ivan Kolesnikov muistuttaa kirjoituksessaan.

Esimerkiksi kesäkuussa poliisi pidätti Moskovan hautausmaiden korruptiota tutkineen toimittajan Ivan Golunovin. Seurasi suuria protesteja ja mediakampanja, joiden ansiosta Golunov lopulta vapautettiin.

Kun Moskovan kaduilla vaadittiin vapautuksen jälkeen lehdistönvapautta ja Golunovin lavastaneiden poliisien tutkimista, poliisi hajotti luvattoman mielenosoituksen ja otti kiinni yli 500 ihmistä.

Gazprom on nimennyt torninsa Lahta-keskukseksi ympäröivän esikaupungin mukaan. Nimi Lahta, suomeksi Lahti, on periytynyt kylältä, jota asuttivat suomensukuiset inkerikot ja inkerinsuomalaiset jo kauan ennen Pietarin rakentamista.

Euroopan korkeimmalla pilvenpiirtäjällä on siis suomensukuinen nimi.

Lahtan asuinalue muuttuu nyt kovaa vauhtia. Jättitornin yhteyteen rakennetaan muun muassa kauppakeskus, planetaario, teatterisali ja messuhalleja. Pilvenpiirtäjä yhdistetään olemassa olevaan metroverkkoon raitiovaunulinjalla.

Yhtiö toivoo myös turistien löytävän tornin. Tornin ylimpään kerrokseen 360 metrin korkeudelle avataan näköalatasanne, josta avautuu näkymä Pietarin keskustaan ja Suomenlahdelle.

Monet Lahtan puutalojen vanhoista asukkaista eivät ole innoissaan uudesta pilvenpiirtäjästä. Näin kertoo eläkepäiviään viettävä Tatjana Ilmast.

Ilmastin mukaan torni tuo mukanaan liikenteen melua ja uusia asukkaita. Sen eteen rakennetaan huvivenesatama ja helikopterikenttä.

Moni Lahtan puutaloista on jo purettu korkeiden muurien ympäröimien huviloiden tieltä.

– Pelkäänpä, ettei meitä ole täällä enää kymmenen vuoden päästä, Ilmast sanoo.

Lue myös:

Moskovan demokratiaa vaativat mielenosoitukset säikäyttivät viranomaiset – Kovat otteet kertovat Venäjän hallinnon haluttomuudesta uudistuksiin

Moskovan jäteongelmaa ratkotaan rakentamalla jättikaatopaikka 1 200 kilometrin päähän – Paikalliset pelkäävät laajaa ympäristökatastrofia

Oligarkki rakensi Pietariin hipsterikeitaan, vaikka ei välttämättä saa rahojaan takaisin – "Hänelle tehtiin tarjous, josta ei voi kieltäytyä"

Ainakin viisi ihmistä on kuollut ja ainakin 21 haavoittunut ammuskelussa Midlandin ja Odessan kaupunkien välisellä maantiellä Texasin osavaltiossa Yhdysvalloissa, paikalliset tiedotusvälineet ja viranomaiset kertovat.

Tilanne alkoi neljän aikaan iltapäivällä paikallista aikaa. Odessan poliisilaitoksen mukaan tekijöitä epäiltiin alkuun olleen mahdollisesti kaksi.

Viranomaisten mukaan epäilty ajoi tapahtumien aluksi valkoisella kuorma-autolla, mutta hylkäsi sen ja kaappasi itselleen postiauton.

Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan kolme loukkaantuneista on poliiseja, mutta heillä ei ole hengenvaaraa.

Odessan poliisilaitoksen tiedottajan mukaan epäilty ampuja oli kuollut elokuvateatterin parkkipaikalla Odessassa piiritystilanteen päätteeksi. Poliisi oli ampunut epäillyn.

Odessan poliisipäällikkö Michael Gerke vahvisti lauantai-iltana paikallista aikaa lehdistötilaisuudessa, että ampujia oli vain yksi. Epäilty ampuja on kolmekymppinen valkoihoinen mies.

Edellinen joukkoampuminen Texasissa tapahtui noin neljä viikkoa sitten. Tuolloin 22 ihmistä kuoli ammuskelussa El Pasossa.

Dresden/Leipzig. Vastaus kysymykseen on aito hämmennys. Viisitoistavuotias lukiolainen Fenja Aey ei oikein käsitä, miksi tätä edes kysytään.

Ei, hänellä ei ole minkäänlaista itäsaksalaista identiteettiä. Ei, vaikka hänen juurensa ovat syvällä Dresdenissä, Saksin osavaltiossa maan itäosassa. Ayen vanhemmat ja isovanhemmat elivät Itä-Saksassa eli Saksan demokraattisessa tasavallassa DDR:ssä, hän ei.

Hänen elämänsä aikana on ollut aina vain yksi ja yhtenäinen Saksa.

– Ei ole mitään itää ja länttä erikseen, olemme kaikki samanlaisia, Aey sanoo Dresdenin keskustassa virittäessään iskulauselakanaa.

Jokaperjantainen ilmastomielenosoitus on alkamassa.

Aey on tietenkin oikeassa. On vain yksi Saksa.

Muurin murtumisesta on kulunut marraskuussa 30 vuotta. Mutta tänä kesänä Saksassa on jälleen alettu puhua Itä-Saksasta erillisenä yksikkönä.

Syynä ovat tämänpäiväiset osavaltiovaalit Brandenburgissa ja Saksissa, jotka ovat molemmat entiseen Itä-Saksaan kuuluneita alueita. Vaalien voittajaksi on nousemassa mielipidetiedustelujen mukaan maahanmuuttovastainen nationalistipuolue AfD eli Vaihtoehto Saksalle -puolue.

Mielipidemittausten mukaan AfD on molemmissa osavaltioissa saamassa 20–25 prosentin ääniosuuden.

Eliitti tulee lännestä

AfD:n nousu on saanut saksalaislehdistön listaamaan asioita, joissa itä vielä eroaa lännestä. Lännessä on keskimäärin suuremmat palkat kuin aiemmin Itä-Saksaan kuuluneilla alueilla. Idästä on muuttanut enemmän länteen kuin päinvastoin.

Maan eliitti on hyvin länsisaksalaispainoitteinen puhutaan sitten yritysjohtajista, korkeakoulujen johtajista tai hallituksen ministereistä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet itäsaksalaisista tuntee itsensä ennen kaikkea itäsaksalaisiksi, kun taas lännessä länsisaksalaisen identiteetin sijaan valtaosa kokee olevansa vain saksalaisia.

Itäisessä Saksassa monella on tunne kakkosluokan kansalaisuudesta.

AfD on napannut tunteesta kiinni. Puolueen kampanjan pääviesti on ollut se, että vuoden 1989 vallankumousta ei viety koskaan loppuun ja että koko Saksojen yhdistysmisprosessi oli itäsaksalaisille epäreilu.

– Edelleenkään idän ja lännen elintasot eivät ole samalla tasolla eikä todellista mielipiteen vapautta ole. Se, joka ajattelee “eri tavalla”, joutuu samanlaisen painostuksen alle, jota Stasi harjoitti aikanaan, AfD:n kampanjasivulla kerrotaan.

AfD:n retoriikassa Saksan nykyinen demokraattinen nykyhallitus vertautuu DDR:n diktatuuriin. AfD:n mukaan nyt vapaata keskustelua rajoittaa liiallinen poliittinen korrektius.

Kenelle vuoden 1989 perintö kuuluu?

Saksan sosiaalidemokraattisessa SPD-puolueessa vaikuttava Wolfgang Thierse on silminnähden suuttunut. Häntä ärsyttää AfD:n kampanja suunnattomasti. Hän oli mukana vuoden 1989 demokratialiikkeessä kaatamassa DDR:n diktatuuria ja nyt tämä puolue yrittää varastaa perinnön omiin tarkoituksiinsa.

Demokratialiike taisteli vapauden ja avoimien rajojen puolesta – AfD on tätä vastaan.

– AfD haluaa päinvastaisia asioita, mitä me 1989 ajoimme, Thierse sanoo tapaamisessa toimittajien kanssa Berliinissä.

Ärsytystä saattaa tosin aiheuttaa sekin, että hänen oma puolueensa SPD:n kannatuksen ennustetaan jatkavan laskuaan myös sille aiemmin vahvalla alueella Brandenburgissa.

Entinen liittopäiväedustaja Thierse sanoo, ettei ole enää mitään Itä-Saksaa tai itäsaksalaisuutta. On erilaisia alueita. Brandenburgin ja Saksin suuret kaupungit kuten Postdam, Dresden ja Leipzig menestyvät. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa sen sijaan on enemmän ongelmia.

Sitä paitsi, populistipuolueen nousu ei ole itäsaksalainen ilmiö vaan koskee paraikaa koko Eurooppaa, Thierse sanoo. Eurooppa on keskellä dramaattisia muutoksia: Eurooppaan kohdistuu suuri muuttoliike, kansainvälinen kilpailu kiristyy ja ilmastonmuutos vaatii meitä muuttamaan elintapojamme.

Itäsaksalaiset kokivat jo 30 vuotta sitten järisyttäviä mullistuksia. Sen vuoksi moni idässä kokee uuden muutospaineen ahdistavana.

– AfD käyttää nyt tätä tunnetta hyväkseen, Thierse sanoo.

Venäjä-mielisyys saa kannatusta

DDR:n perintö näkyy myös muiden puolueiden politiikassa Saksin osavaltiossa. Osavaltion pääministeri Michael Kretschmer edustaa CDU-puoluetta, mutta yhdessä asiassa hän on AfD:n kanssa samoilla linjoilla.

Venäjä-politiikassa.

Helle paahtaa jo 33 asteen lukemissa, kun Kretschmer aloittaa yhden viimeisimmästä tilaisuuksistaan ennen sunnuntain vaaleja. Vierellä seisoo kampanjatukena CDU-puolueen puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer, mutta Kretschmer puhuu silti aiheesta, joka erottaa häntä ja emopuoluetta.

Hän haluaa eroon Venäjän-vastaisista pakotteista. Kretschmer tapasi Venäjän Vladimir Putinin kesäkuussa ja kutsui tämän vastavierailulle Dresdeniin. Paikka on Putinille tuttu, koska hän työskenteli Dresdenissä KGB:n lähettämänä 1980-luvulla.

– Olemme nostaneet Venäjä-kysymyksen esiin, koska asia on Saksille tärkeä ja koska meillä on asiasta erityinen mielipide, Kretschmer sanoo kampanjalavalla.

Vaikka Venäjän-viennin osuus on suhteessa pieni, pakotteet tuntuvat kipeämmin itäsaksalaisissa yrityksissä kuin läntisissä.

Demarivaikuttaja Thiersen mukaan Venäjä-mielisyys vetoaa itäsaksalaisiin äänestäjiin. DDR:n aikana oli kyllä Neuvostoliiton ohjeistama sortokoneista, mutta myös paljon kulttuurisia ja talousyhteyksiä tavallisiin venäläisiin.

Lisäksi Itä-Saksassa muistetaan lämpimästi Mihail Gorbatšovia, Neuvostoliiton viimeistä johtajaa, joka antoi itäsaksalaisille vapauden.

Kaikki tämä näkyy vielä 30 vuotta myöhemmin.

Sisäinen muuttoliike yhdistää Saksan

Mikä sitten yhdistäisi Saksan lopullisesti, jos 30 vuotta yhteiseloa ei ole riittänyt?

Thierse puhuu "suuresta sekoituksesta", maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Die Zeit -lehden mukaan vuosien 1989 ja 2017 välillä 4,8 miljoonaa ihmistä on muuttanut entisen Itä-Saksan alueelta muualle Saksaan. Samaan aikaan 2,9 miljoonaa on siirtänyt muuttokuorman entisen Itä-Saksan alueella ja Itä-Berliiniin.

– Muutos vie aikaa ja Saksassa on aina ollut suuria alueellisia kulttuurieroja, Thierse sanoo.

Idästä lähti erityisesti nuoria ja naisia, mikä osaltaan on vienyt tulevaisuudenuskoa itäisen Saksan taantuvilta alueilta.

Poismuuton tilalle ei aina haluta maahanmuuttoa.

Dresdenin paahtavassa helteessä kadunkulmassa kampanjoi kaksi päivää ennen vaaleja AfD:ta edustava Joachim Keiler.

Pöydällä on arabiankielisiä lappuja, joissa lukee lisäksi saksaksi "teitä tarvitaan kotimaassanne". Turvapaikanhakijat ja Angela Merkelin pakolaispolitiikka ovat edelleen Saksassa äänestäjiä vahvasti jakava vaaliaihe. Sekin nostaa AfD:tä.

– Äänestäjät ovat huolissaan turvallisuudesta ja maahanmuutosta, Keiler sanoo.

Hänen mielestään nyt CDU on alkanut omia AfD:n vaaliteemoja pelästyttyään puolueen nousua. AfD on Venäjä-mielinen ja Keilerin mukaan Kretschmer yrittää nyt Putin-kutsuillaan houkutella äänestäjiä takaisin. Toinen hänen mielestään omittu teema on sisäinen turvallisuus: Kretschmer on luvannut kampanjassaan Saksiin lisää poliiseja.

Keiler on itse kotoisin Baijerista ja muutti Dresdeniin Saksojen yhdistymisen jälkeen. Myös Brandenburgin AfD-johtaja ja AfD-johtaja lokakuussa osavaltiovaaleissa äänestävässä Thüringenissä ovat kotoisin Länsi-Saksan alueelta.

Jos AfD nappaa odotetun vaalivoiton Brandenburgissa, Itä-Saksa on jälleen äänestämässä itselleen länsisaksalaisia johtopaikoille. Idässä vaikuttava AfD-eliitti on myös jyrkästi oikealla.

Der Spiegel -lehti on paljastanut Brandenburgin AfD-johtajalla Andreas Kalbitzilla olleen yhteyksiä uusnatsitoimijoihin. Thüringenin AfD-johtaja Björn Höcke on puolestaan puolueen äärioikeistolaisen siiven johtohahmo.

Lukiolainen ei halua länteen

Dresdeniläislukioilaista Fenja Aeyta harmittaa se, miten hänen kotiosavaltionsa Saksin imago on julkisuudessa liitetty äärioikeistolaisuuteen.

– Yhtä lailla täällä on maailmalle avoimia ihmisiä, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta.

Hänellä ei ole mitään aikomustakaan lähteä kotiosavaltiostaan läntiseen Saksaan.

– En tietenkään. Haluan jäädä tänne ja olla mukana kehittämässä Dresdeniä, Aye sanoo.

Ayen kaltaisia on nyt aiempaa enemmän. Alkuvuoden tilastojen mukaan muuttoliike idän ja lännen välillä on nyt kääntymässä. Ensimmäistä kertaa itään muutti enemmän ihmisiä lännestä kuin päinvastoin.

Lue lisää:

Berliinin lähiseudulla asuva 17-vuotias Lucie Halling soittaa yhä lankapuhelimella – Saksassa poliittinen kuilu repeää nyt kaupunkien ja reunaseutujen välille

Sääennusteiden mukaan hurrikaani Dorian iskee tänään Bahamasaarille.

Lauantaina Bahaman pääministeri Hubert Minnis vetosi jälleen kerran asukkaisiin ja turisteihin, että nämä hakeutuisivat suojaan. Pääministerin mukaan jopa yli neljään metriin nouseva myrskytulva uhkaa yli 73 000 asukasta ja 21 000 kotia.

– Hurrikaani Dorian on tuhoava, vaarallinen myrsky, joka lähestyy saariamme, Minnis sanoi televisioidussa lehdistötilaisuudessa.

Yhdysvaltain hurrikaanikeskuksen mukaan Dorian on tällä hetkellä 4. kategorian hurrikaani, jonka tasaiset tuulennopudet ovat noin 67 metriä sekunnissa.

– Hengenvaarallista myrskytulvaa, tuhoavaa tuulta ja tulvia aiheuttavaa voimakasta sadetta odotetaan Abaco-saarille ja Grand Bahama -saarelle sunnuntaista maanantaihin, hurrikaanikeskus tiedottaa.

Dorianin reitti on alkanut kääntyä kohti pohjoista. Viimeisimpien ennusteiden mukaan Floridan niemimaa säästyisi pelätyltä täysosumalta hurrikaanin kulkiessa alkuviikosta pitkin Yhdysvaltain itärannikkoa.

Mikäli ennusteet pitävät paikkansa, Dorian saapuisi Georgian sekä Etelä- ja Pohjois-Carolinan osavaltioihin keskiviikon ja torstain kuluessa.

Myöhään lauantaina paikallista aikaa hurrikaani oli noin 200 kilometriä Bahaman Acabo-saaresta itään, noin 500 kilometrin päässä Floridan niemimaasta. Viimeisimpien tietojen mukaan Dorian liikkui länteen noin 13 kilometrin tuntinopeudella.

Yhdysvallat kertoo olevansa Syyrian Idlibiin eilen tehdyn iskun takana. Ainakin 40 taistelijan on kerrottu kuolleen iskussa jihadistien kokoontumiseen.

Asiasta kertonut Yhdysvaltain puolustusministeriö ei täsmentänyt, mitä aseita iskussa käytettiin, mutta kertoi kohteena olleen al-Qaidan johtohahmoja.

Isku tapahtui vain tunteja sen jälkeen kun Venäjän tukema tulitauko alkoi. Syyrian sotaa tarkkailevan Syrian Observatory for Human Rights -järjestön edustajan mukaan isku oli kohdistettu kokoontumiseen harjoitteluleirillä. Kokoontumiseen osallistui terroristijärjestö al-Qaidaan linkitettyjä ryhmiä. Järjestön mukaan kyse oli ohjusiskusta.

Ennen Yhdysvaltojen iskua yhden siviilin kerrotaan kuolleen Syyrian hallituksen pommituksessa, joka niin ikään rikkoi tulitaukoa.

YK pelkää humanitaarista painajaista

Presidentti Bashar al-Assadille uskolliset joukot ja Syyrian al-Qaidaan kytköksissä olevat kapinallisjoukot ovat viime kuukaudet taistelleet Syyrian luoteisosien hallinnasta.

Tarkkailujärjestön mukaan alueella on huhtikuun lopun jälkeen kuollut jo yli 950 siviiliä hallituksen ja sen tukijoiden iskuissa. Väkivaltaisuudet ovat ajaneet 400 000 ihmistä kodeistaan, YK puolestaan raportoi.

Täysimittaisesta hyökkäyksestä Idlibiin seuraisi YK:n mukaan humanitaarinen "painajainen", joka olisi pahimpia Syyrian kahdeksan vuotta kestäneen sodan aikana. Väkivaltaisesti tukahdutetuista hallituksen vastaisista protesteista alkunsa saanut sota on vaatinut ainakin 370 000 ihmisen hengen. Miljoonat ovat joutuneet jättämään kotinsa.

Aiheesta lisää:

Tulitauko näyttää pääosin pitävän Syyrian Idlibin maakunnassa – ilmaiskut tauonneet

Venäjä ilmoitti tulitauosta Syyrian Idlibissä

Kolme metriä korkea ja neljä metriä syvä kalkkiuuni tupruttaa mustaa savua hämärtyvässä elokuun illassa. Lieskat loimuavat lähes 1000-asteisesta uunista ja polttoaukkojen lähellä tulee hiki.

Hikisiä ovat tulen ruokkijatkin. Kalkkiuunia on valvomassa ja puuta pesään jatkuvasti lisäämässä vähintään kaksi ihmistä yötä päivää.

Uunia lämmitetään pääasiassa koivulla ja arinoiden päälle mahtuu lepäämään vähän pidemmätkin tukkipuut.

– Kyllä tämä vaatii fyysisiä ponnisteluja ja pitää tietää, miten sitä puuta lisätään uuneihin. Kovin ronskikätinen ei voi olla, koska aina jos pää kolahtaa tuonne kutuvarveihin niin sieltä voi tippua arinoiden päälle isojakin kiviä. Malttia polttajille vain, toteaa mestariksikin tituleerattu, Vimpelin Hallapurolla asuva Esko Mäkelä, jonka ansiota polttotapahtuma ylipäänsä Vimpelissä on.

Kalkkiuuni sytytettiin lähes viikko sitten lauantaina. Uunissa palaa yli 60 000 kiloa kalkkia, joka kuljetetaan lopuksi Etelä-Suomeen ja käytetään lopulta muun muassa kalkkimaalina rakennusten julkisivuihin.

Kalkkikivet tapahtumaa varten lahjoitti kalkkiuunin lähellä sijaitseva kalkkitehdas Nordkalk.

Lisätuloja kalkinpoltosta

Kalkinpoltolla on Suomessa pitkä historia. Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaan mukaan kalkinlouhinta ja -poltto levisivät kivi- ja tiilirakentamisen yleistyessä Suomessa. Muurattuja tiili- ja kivirakenteita tunnetaan jo 1200-luvun jälkipuolelta alkaen.

Kalkinpolton jäännöksiä on paljon Paraisilla sekä Uudellamaalla, mutta niiden lisäksi tunnettuja kalkinpolttoalueita ovat Vimpeli ja Alajärvi Etelä-Pohjanmaalla. Kalkinpoltto toi monille pienille tiloille lisätuloja maatalouden ohessa.

Myöhemmin sylinteri- ja kehäuunit syrjäyttivät perinteiset kalkkiuunit, ja kalkinpoltto muuttui teolliseksi kolmivuorotyöksi. Vimpelissä perinteinen poltto jatkui kuitenkin vielä pitkään paikallisena ilmiönä.

Hallapuron kylällä itsekin asuva Paulus Mustajärvi halusi lähteä polttomieheksi siksi, että saisi sanoa joskus olleensa mukana näin perinteisessä tapahtumassa.

– Ei tämmöistä tapahdu ihan joka päivä. Viikko on tietysti lyhyt aika vuodesta ja elämästä, vaikka tässä meneekin myöhään ja jää vähille unille. Kyllä tämä on mukava nähdä ja kokeakin omin käsin, Mustajärvi sanoo.

Perinteen jatkajat

Vimpelin seudulla kalkkiuuneja on ollut kymmeniä, mutta esimerkiksi tämä Hallapuron uuni on kasattu, tai kudottu, niin kuin on tapana sanoa, vuonna 1990. Kalkkia siinä poltetaan nyt kolmatta kertaa, ja viimeksi se on sytytetty vuonna 1992.

Mäkelä ei ole varma, syttyykö kalkkiuuni enää tulevaisuudessa palamaan tällä kylällä. Sitä hän kyllä toivoisi, että hän voisi jakaa omaa tietoaan ja taitoaan nuoremmille sukupolville.

Samalla kylälllä asuva Paulus Mustajärvi voisi olla kiinnostunut oppipojan pestistä.

– Tässähän sitä koko ajan opitaan ja eihän sitä tiedä, mitä vuodet tuovat tullessaan. Onhan tämä vain prosessina aivan valtava, ja sitä pitäisi hioa niin omassa päässään kuin muutenkin tietona ja taitona, Mustajärvi pohtii tulen loimussa.

Loppukesällä 2018 Nina Auvisen elämä tulvi onnea: perhe oli saanut myytyä vanhan omakotitalonsa, muuttanut vuokralle ja aloittanut uuden, unelmien kodin rakentamisen.

Pitkään kotiäitinä ollutta Auvista odotti kotikaupungissa Kokkolassa myynnin ammattitutkinnon opiskelupaikka ja valmis pesti opintojen jälkeen.

Vuoden ja usean väliaikaisasunnon jälkeen, jäljellä on perhe, yhä venyvä raksatyömaa ja loputtoman pitkiltä tuntuva vääntö vuokranantajan ja vakuutusyhtiön kanssa.

Homeongelmainen vuokra-asunto sairastutti Auvisen ja tuhosi perheen talouden. Myös opiskelupaikasta oli luovuttava heikentyneen terveyden takia. Tutkimukset ja hoidotkin ovat kesken, koska Auvinen tuli yllättäen raskaaksi. Poikavauva syntyi kesän kynnyksellä 2019.

– Tämä on aivan kauheaa. Homekatastrofissa joudut sairaana ja väsyneenä taistelemaan, etkä silti välttämättä saa apua. Jos tulipalo vie tavarat, apua on heti tarjolla. Jos tuhoaja on home, olet omillasi, Auvinen puuskahtaa.

Pysy rauhallisena, käynnistä selvitysprosessi

Nina Auvisen perhe ja monet muut suomalaiset tarpovat samassa suossa.

Hengitysliiton asiantuntija Sari Mäkeä harmittaa, että Suomessa puuttuu erityinen auttamisen polku sisäilmasairastuneille. Hänen mielestään varsinkin alkuvaiheessa sisäilmaongelman kohdanneet tarvitsisivat tiedon lisäksi taloudellista, oikeudellista ja terveydenhuollollista tukea tilanteen selvittämiseksi.

– Tällä hetkellä apua ja tukea on vaikea saada. Kumpikin on hajanaista ja sattumanvaraista, Mäki sanoo.

Tuttua on myös, että selvitysprosessi voi kestää pitkään. Suomi on täynnä esimerkkejä, miten homekouluissa, esimerkiksi helsinkiläisellä Vartiokylän ala-asteella, vanhemmat ovat taistelleet vuosikausia paremman sisäilman puolesta.

Sari Mäkelä kehottaa sisäilmaongelmia epäiltäessä pysymään rauhallisena, sillä sisäilmaongelma voi johtua monesta eri asiasta, ja myös seuraukset voivat vaihdella paljon.

Kun ymmärtää tai yhdistää oman tai perheen oireilun johtuvan asunnosta, on asia selvitettävä. Vuokralaisen on ilmoitettava kirjallisesti havainnoistaan ja oireistaan vuokranantajalle, ja mikäli hän ei tee mitään terveyshaitan poistamiseksi, voi seuraavaksi ottaa yhteyttä terveystarkastajaan.

Myös omistusasunnossa on syytä käynnistää tutkimukset.

Pidä kirjaa oireista, videoi reaktioitasi

Nina Auvisen perheen vuokra-asunnon hieman tunkkainen haju ei johtunutkaan siitä, ettei asunnossa oltu hetkeen asuttu. Tutkimusten jälkeen vessasta löytyi kosteutta ja hometta sekä viemäristä ilmavuoto, joka toi sisäilmaan epäpuhtauksia.

Koko perhe oireili jatkuvalla flunssakierteellä. Auvisella ja lapsilla oirekirjo paheni: nousi ihottumaa, ääni käheni ja katosi, tuli outoa kuumeilua ja jatkuvaa päänsärkyä. Viimeinen niitti oli, kun rintakivut ja hengitysvaikeudet iskivät.

– Uskoin kuolevani, kun minut kiidätettiin yöllä ensiapuun.

Säikähdyksen jälkeen alkoi lääkärikierre, jota Auvinen ei välitä paljon muistella. Hän toteaa lähteneensä usein vastaanotoilta itkien kotiin, kunnes sai sosiaalisen median kautta vinkin lääkäristä, joka tuntui uskovan oireisiin.

– Kuulluksi tuleminen on monelle sisäilmaongelmia kohdanneelle tärkeää, koska viranomaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten tarjoama tuen määrä vaihtelee, sanoo Hengitysliiton asiantuntija Sari Mäki.

Lääkäriin on hakeuduttava, jotta oireilun syitä ja hoidon tarvetta voidaan ruveta selvittelemään. Hyvä lääkärisuhde on silloin kullanarvoinen asia.

Sisäilmasta sairastamiselle ei ole olemassa omaa sairausdiagnoosia, sillä oireilu ja sairastaminen ovat yksilöllisesti muodostuvia erilaisten oireiden kirjoja.

Mäki neuvoo pitämään omista oireista ja voinnista kirjaa, koska silloin asia on helpompi ottaa esille vastaanotolla.

Nina Auvinen on videoinut puhelimella oirehtimisensa, ja neuvoo muitakin sisäilmasairastumista epäileviä tekemään samoin.

– Videoissa näkyy todistettavasti, kuinka iholleni ja puheelleni kävi sisäilmaongelmaisen asuntomme eri tiloissa. Jo hetken oleskelun jälkeen ääneni käheytyy ja alkaa kadota melkein kokonaan. Myös iho alkaa punottaa ja reagoida.

Selvitä taloustilanne

Sisäilmakatastrofin keskellä tuntee helposti jäävänsä yksin, mutta sairastamisesta, väsymyksestä ja epätoivosta huolimatta on tsempattava itsensä, jos mielii saada apua.

– Tilanne on hankala. Kokemuksemme mukaan oma aktiivisuus avun haussa on tärkeää, sanoo Sari Mäki Hengitysliitosta.

On myös tärkeää, että sairastava tuntee saavansa tilanteen hallintaansa.

– Pysähdy keräämään yhteen tilannekuva, sairausloman tarve ja selvitä taloudellinen tilanne.

Nina Auvisen perhe menetti kaikki tavaransa. Homepesuista, otsonoinneista ja etikkapuhdistuksista huolimatta tavarat ja vaatteet aiheuttivat myös uudessa vuokra-asunnossa voimakkaita iho- ja hengitysoireita.

– Lajittelin puhdistettuja lasten legoja. Ei mennyt kuin minuutteja, kun käsiin leimahti helakan punainen ihottuma.

Ulkona oli jo pakkasta, mutta lapsille ei voitu säästää edes ulkohaalareita. Kaikki tavarat oli pakattava lopullisesti kaatopaikkakuormaan.

– Itkin, kun suojahaalarit ja -käsineet ja hengityssuojain päällä tungin valokuviamme ja lasten piirustuksia jätesäkkiin.

Auvinen kehottaa laittamaan tilanteen omalle kohdalle: miltä tuntuisi, jos joutuisi yhtäkkiä hankkimaan kaikki normaalissa arjessa tarvittavat tavarat kerralla.

Vaikka kuinka konmarittaisi, kuusihenkinen perhe tarvitsee yllättävän paljon asioita elämiseen.

– Ei sitä edes tajua, kuinka järkyttävästi menee rahaa, kun ostat tiskiharjasta kenkiin, kuiva-aineista vuodevaatteisiin kaiken. Vaatteista puhumattakaan.

Säästöt hupenivat sohvaan ja kodinkoneisiin.

Hengitysliitto teki selvityksen vuonna 2014 sisäilmasta sairastuneiden selviytymisen ja syrjäytymisen kokemuksista. Selvitys on samansuuntainen Auvisen perheen kokemusten kanssa: taloudellisen avun saaminen on haasteellista.

Tilanne ei ole muutamassa vuodessa muuttunut paremmaksi. Sari Mäeltä löytyy joitakin vinkkejä.

– Kunnan sosiaalitoimeen voi olla yhteydessä ja pyytää apua käytännön asioihin. Esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelusta voi saada apua. Saamamme kokemustiedon mukaan moni sisäilmasta sairastava on saanut apua myös diakoniatyön kautta.

Hengitysliiton tutkimuksesta selviää, että sisäilmaongelmissa tavaransa menettäneet ovat voineet saada kuntiensa sosiaalitoimesta pieniä avustuksia esimerkiksi lasten patjojen tai joidenkin pienten välttämättömien huonekalujen ostamiseen.

Nina Auvinen on kotona nyt neljän lapsen kanssa. Mies paiskii leipätöiden lisäksi hommia perheen omakotitalotyömaalla. Auvisen sanojen mukaan he elävät kädestä suuhun.

– Olemme joutuneet käyttämään talonrakennusrahaa tavaroiden ja vaatteiden hankintaan ja arjen pyörittämiseen. Rakentaminen on tiukentuneen budjetin takia venynyt. Talon materiaaleja on jouduttu vaihtamaan ja ideoita karsimaan.

Perhe haki Kelalta tukea, mutta sai kielteisen päätöksen.

– Ymmärsin, että syynä on rakennustyömaamme. Sanottiin, että kyllähän teillä on tiukkaa ja tosi vähän tavaraa, mutta voitte ottaa talobudjetista rahaa. Emme voi tai talo ei valmistu ikinä!

Diakonialta perhe on saanut ruokalahjakortteja, ja kaupungilta aikuissosiaalityöntekijän auttamaan avun etsinnässä ja tilanteen kartoittamisessa.

– Hän on ollut korvaamaton ja osaava apu, olen todella kiitollinen, Auvinen toteaa.

Pyydä apua, hanki vertaistukea

Nina Auvinen kiittää myös perheen läheisiä sekä tavallisten ihmisten hyväsydämisyyttä. Vanhempien apu on ollut korvaamatonta, samoin sosiaalisen median voima.

– Saimme somen kautta nopeasti uuden vuokra-asunnon. Facebookin Mammat-ryhmän muutamat jäsenet puolestaan järjestivät hyväntekeväisyyshuutokaupan avuksemme.

Henkilökohtaisilla turvaverkoilla on suuri merkitys sisäilmakriiseissä. Hengitysliiton kokemuksen mukaan moni on saanut apua sukulaisiltaan ja ystäviltään.

Asiantuntija Sari Mäki neuvoo myös hakeutumaan vertaisten pariin. Saman kokenut ymmärtää parhaiten, mitä toinen elää läpi.

Toisen sisäilmasairastuneen kanssa uskaltaa ilmaista tunteensa ja käsitellä niitä. Muiden kokemuksista voi myös itse oppia ja löytää uusia selviytymiskeinoja elämäänsä.

– Myös Hengitysliitto tarjoaa vertaistukea puhelimitse, kasvokkain tapaavissa vertaisryhmissä ja Facebookissa, Mäki kertoo.

Selvitä vakuutukset

Auvisen perheellä on kesken asioiden selvittely vuokranantajan ja vakuutusyhtiön kanssa.

– Välillä tuntuu, että meitä pallotellaan korvausvaatimuksissa toiselta toiselle. On ollut aivan järjettömän kova työ valokuvata vakuutusyhtiötä varten jokainen poisheitetty tavara.

Auvista odottaa vielä häkkivarastollinen jätesäkkeihin pakattuja tavaroita.

Perhe on suunnitellut palkkaavansa lakimiehen auttamaan asioiden etenemisessä. Loppuratkaisua Auvinen ei uskalla edes ajatella.

Hengitysliiton kokemustiedon valossa ei näytä kovin hyvältä. Asiantuntija Sari Mäkelä kertoo, että kotivakuutukset näyttävät korvaavan harvoin kodin irtaimistoa, joka on vaurioitunut pitkän aikavälin kuluessa asuntoon syntyneistä kosteus- ja homevaurioista.

Äkilliset putkirikot ja vesivahingot ovat eri asia.

– Vakuutusyhtiöt tarkistelevat korvaushakemuksia tilannekohtaisesti, ja päätöksissä otetaan huomioon muut sisäilmaongelman osapuolet ja heidän vastuunsa asiassa eli esimerkiksi kiinteistön omistaja ja vuokralainen.

Auvisen suurin toive on päästä elämään niin normaalia arkea, kun se sisäilmasairastuneelle on mahdollista.

Rakenteella olevassa kodissa on jo jouduttu vaihtamaan materiaalit mahdollisimman vähän allergisoiviksi. Silti huolettaa.

– Olimme ikionnellisia, kun löysimme tontin metsän reunalta. Tällä hetkellä en pysty oleskelemaan raksatyömaan takapihalla, koska metsämaa tuo oireita. Olisi aivan kauheaa, jos en pystyisikään asumaan uudessa kodissa.

Terapiatakuu-kansalaisaloite keräsi vauhdilla yli 50 000 allekirjoitusta. Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian hakeminen kestää nykyään sujuvimmillaankin noin puoli vuotta. Prosessi saattaa toisinaan venyä lähemmäs kahta vuotta.

Aloitteen vireillepanijat Pia Hytönen ja Alviina Alametsä korostavat varhaisen avun merkitystä.

– Nopea reagointi on avainasemassa kuntoutumisen kannalta. Tilanne voi eskaloitua pahasti odotusaikana, kun ihminen jää yksin ja tyhjän päälle. Järjestelyn kankeus sairastuttaa ihmisiä turhan takia, Hytönen sanoo.

Lue täältä kolmen haastateltavan tarinat siitä, miltä nykyinen tilanne näyttää apua tarvitsevan silmin.

Nykysysteemin ongelmakohdat

Kritiikin mukaan nykymallissa on monta heikkoa kohtaa.

Ensimmäinen on prosessin alussa suoritettava vähintään kolmen kuukauden hoitosuhde. Jakson tavoitteena on Kelan asiantuntijoiden mukaan jatkaa hoitoa ja ehkäistä näin pitkiä vuosien kuntoutuksia. Teknisesti jakson aikana on kuitenkin käytävä vain psykiatrilla kaksi kertaa.

Lisähoitoa on julkisella puolella tarjolla kysyntään nähden liian vähän. Asianmukainen lisähoito voi näin jäädä vähälle tai kokonaan uupumaan.

Kolmen eri terapeutin kokeileminen voi maksaa 500 euroa.

Toinen ongelmakohta voi olla terapeutin etsiminen. Tehtävään käy periaatteessa kuka tahansa koulutettu psykoterapeutti, jonka Kela on hyväksynyt tehtävään.

Ihanteellisessa tilanteessa terapeutti löytyy nopeasti, mutta todellisuus on usein toinen: etsintä venyy helposti kuukausista yli vuoteenkin. Terapeutteja on tarpeeseen nähden vähän ja heidän hoitopaikkansa ovat monissa kunnissa täynnä.

Tilannetta vaikeuttaa myös oikeiden henkilökemioiden löytyminen. Suositus on käydä ainakin kolmella eri psykoterapeutilla, ja ainakin kahdella kokeilukäynnillä terapeuttia kohden.

Monesti on vaikeaa löytää yhtäkään psykoterapeuttia, jolla on vastaanotollaan tilaa. Kokeilukäynnit ovat myös täysin omakustanteisia. Yksi käynti maksaa noin 80 eurosta ylöspäin, joten kolmella eri terapeutilla käyminen kaksi kertaa saa hinnan lähentelemään 500 euroa.

Tämän vuoksi psykoterapiaa hakeva saattaa rahallisista syistä tehdä isojakin kompromisseja terapeuttinsa suhteen.

Rahoitushakemusta ei voi lähettää Kelaan ennen oikean terapeutin löytymistä, joten koko prosessi jää monesti jumiin tässä kohtaa.

Grafiikasta näkee, millainen nykyinen polku on ensimmäisestä lääkärikäynnistä terapian aloittamiseen.

Terapiatakuu toisi nopean helpotuksen

Terapiatakuun tavoite on tuoda nykyhoidon rinnalle lyhyet ja nopeat interventiot, jotka ovat kaikille saatavilla.

Uudessa mallissa hoidon saamiseksi riittäisi yksi käynti lähiterveyskeskukseen, ja enintään kuukauden sisällä ensimmäisestä käynnistä hoitosuhde alkaisi.

Jos jalka menee poikki, ei kukaan oleta, että vuoden päästä se korjataan. Alviina Alametsä

Hoito pitäisi sisällään lyhytterapiakäyntejä tarpeen mukaan noin 10-20 kertaa. Vasta tämän jälkeen arvioitaisiin tarve jatkohoidolle erikoissairaanhoidossa tai Kelan tukemana kuntoutuspsykoterapiana.

Grafiikasta näkee, kuinka kansalaisaloitteen ehdottama malli toimisi.

Pitkien hoitojen resurssit eniten tarvitseville

Kelan järjestelmä on tarkoitettu ihmisille, joiden kuntoutuminen vaatii vuosien pitkäaikaisen ammattilaisen kanssa työstämisen.

Terapiatakuun Hytönen ja Alametsä kertovat, että jonoissa on paljon ihmisiä, joille nopea apu ja lyhyempi hoitoprosessi antaisi jo riittävän helpotuksen.

– Se johtuu siitä, että vaihtoehtoja ei ole. Kaikki tilastot ja tutkimustieto viittaavat siihen, että akuutin lyhytterapian jälkeen iso osa ei tule tarvitsemaan enää jatkohoitoa, Hytönen sanoo.

He uskovat, että uusi malli vapauttaisi myös Kelan tukeman psykoterapian resursseja huomattavasti.

– Sitä kautta myös ne vaikeammat tapaukset, jotka tarvitsevat pidemmän hoitosuhteen erikoissairaanhoidossa, eivät enää hukkuisi jonoihin ja ruuhkaan, Alametsä toteaa.

– Se on valitettava fakta, että usein juuri niillä tyypeillä on vähiten voimavaroja hakea apua, ja he tippuvat herkimmin tästä kelkasta, hän jatkaa.

Hytönen ja Alametsä toivoisivat, että mielenterveys voitaisiin nähdä terveydenhuollossa samanarvoisena fyysisen terveyden kanssa.

– Ei tässä ole mitään järkeä. Jos jalka menee poikki, ei kukaan oleta, että vuoden päästä se korjataan. Nykyisellä järjestelmällä uhraamme ihmishenkiä täysin turhaan, Alametsä toteaa.

"Maksaisi itsensä takaisin"

Hytönen ja Alametsä näkevät, että ajan mittaan mallissa voittavat kaikki.

– Terapiaa etsivän ja lähipiirin lisäksi tässä voittaisi hoitohenkilökunnasta, työpaikoista ja kouluista lähtien ihan kaikki. Ja lopulta myös valtion kassa: terapiatakuun toteuttaminen maksaisi valtiolle aluksi 35 miljoonaa vuodessa, mutta se maksaisi itsensä takaisin moninkertaisesti vuosien saatossa, Alametsä kertoo, ja jatkaa:

– Sairauspoissaolojen ja muiden työelämäkustannusten menot pienentyisivät. On myös laskettu, että vuosittain arviolta 7500 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevaa voisi kuntoutua varhaisella hoidolla työelämään. Tämä yksinään tuottaisi noin 340 miljoonan vuosisäästön.

Luvut ovat Terapiatakuun asiantuntijoiden tekemiä arvioita, mutta ne luovat kuvaa suunnasta, mihin on tarkoitus edetä.

Mikään ei kuitenkaan ole vielä varmaa. Aloitteen tulevaisuus on nyt hallituksesta kiinni.

Allekirjoitukset on viety tarkastukseen, minkä jälkeen aloite lähetetään eduskunnan käsittelyyn. Prosessin aikataulu riippuu pian siis eduskunnan aikatauluista.

­­– Moni kansalaisaloite kuitenkin myös raukeaa, joten ei tätä taistelua ole vielä voitettu. Mutta meidän tehtävämme on nyt vain vakuuttaa kansanedustajat siitä, että tähän kannattaa satsata, Hytönen toteaa.

Lue lisää:

57 viestiä ennen psykoterapeutin myöntävää vastausta, huumetesteihin kuudeksi kuukaudeksi ilman hoitoa

Irina Björklund saapuu kuvauspaikalle, Turun Hirvensaloon, tyylikkäästi harmaantuneena ja seesteisenä. Tuntuu kuin maltillisen rauhanneuvottelijan rooli tekeillä olevassa suursarjassa olisi jo kasvanut kiinni häneen.

Hän vaikuttaa vilpittömästi ilahtuneelta saadessaan esittää itsensä ikäistä naista, joka edustaa tärkeää, humanitaarista sanomaa.

– Ajattelen, että rauhanneuvottelijat ovat nykyajan supersankareita – vain viitta puuttuu. Tässä roolissa saan kulkea maailmalla, pommit räjähtelevät ympärillä. Ja minä neuvottelen rauhasta maailman päättäjien kanssa.

Björklundiin on tehnyt vaikutuksen ajatus, että rauhanneuvottelijan elämä on sataprosenttisesti maailmanparantamista. Roolihenkilö on antanut pois kaiken muun, esimerkiksi mahdollisuuden rakkauteen ja perheeseen.

Miten rauhaneuvottelijan pää kestää jatkuvaa kauheuksien näkemistä ja lähes mahdottomia haasteita? Björklundin vastauksen voisi kuvitella tulevan Elisabeth Rehnin suusta.

– Noh, pitää vain ulkoistaa kaikki henkilökohtaiset tunteet.

Taustatyö tehtiin todellisten neuvottelijoiden kanssa

Sodasta ja väkivallasta on tehty paljon elokuvia ja draamasarjoja, mutta kukaan ei ole vielä näyttänyt, mitä rauhanneuvotteluissa tapahtuu. Niiden ovien taakse ei kameroita päästetä.

Tältä pohjalta Johanna Enäsuo ja Eriikka Etholen-Paju kehittelivät tarinan Peacemakeriin. Se on kymmenosainen draamasarja, joka kertoo kansainvälisestä, suomalaisvetoisesta rauhanneuvotteluryhmästä ja sen työstä maailman konfliktipesäkkeissä.

– Meitä ei kiinnosta ainoastaan se poliittinen peli, vaan myös neuvottelijat henkilöinä. Miten ihmiseen vaikuttaa se, että häntä tarvitaan vain silloin, kun maailman pahuus näyttäytyy, miettii tarinan toinen luoja ja sarjan tuottaja Johanna Enäsuo.

Suomalaiselle sarjalle aihepiiri istuu hyvin, ovathan Martti Ahtisaari, Pekka Haavisto ja Elisabeth Rehn maailmalla tunnettuja konfliktien ratkojia. Heidän nimensä pulpahtelevat pintaan vähän väliä tuotantotiiminkin puheissa.

Vaikka tarina on kuvitteellinen, ovat tekijät kuulleet paljon todellisten poliitikkojen, rauhanneuvottelijoiden ja kenttätyöntekijöiden kokemuksia. Tehtävien rankkuus ei ole jäänyt epäselväksi.

– Tilanteet, jotka olisivat meille muille hyvin epänormaaleja ja ahdistavia, ovat rauhanneuvottelijoille arkea, sanoo Enäsuo.

MRP Matila Röhr Productionsin ja Ylen yhteistuotantona tehtävä sarja on herättänyt jo nyt kansainvälistä kiinnostusta. Liekö yhtenä syynä se, että pohjoismaisista rikossarjoista on jo ylitarjontaa. Osansa voi olla silläkin, että Peacemaker tuo synkkien rikosdraamojen rinnalle omaa valoaan.

– Sarjassa kuljetaan kohti toivoa, vaikka konfliktit ovat rankkoja, toteaa tuottaja Enäsuo.

Vehreä Suomi vastapainona karuille konflikteille

Peacemakeria on kuvattu jo viisi kuukautta, lähinnä Kanariansaarilla ja Espanjassa. Noin 20 prosenttia kuvauksista sijoittuu Suomeen, pääasiassa Turkuun.

Sarjan tekijäporukka naureskelee kuvausten tauolla Turun Hirvensalossa, että säässä ei juuri huomaa eroa Espanjassa tehtyjen kuvausten jälkeen. Elokuun lopun helleviikko tuli kuin tilauksesta: vehreä ja kesäinen Suomi on tarinallisestikin tärkeä vastapaino konfliktialueen karuudelle.

Peacemakerin tekijöitä tuntuu innostavan erityisesti nainen rauhanneuvottelijana. Tarinan luojat ovat kumpikin itse naisia, ja he ovat havainneet, että rauhanneuvottelijoina nähdään toistaiseksi vähän naisia.

Johanna Enäsuo naurahtaa kysymykselle, kannustiko tanskalaissarja Vallan linnakkeen ja sen naispääministerin huikea suosio valitsemaan päärooliin naisen.

– Enemmän innostivat suomalaisten naisten kokemukset suurlähettiläinä maailmalla. He joutuvat tekemään hartiavoimin töitä osoittaakseen pätevyytensä ja pärjätäkseen miehisessä maailmassa.

Kurdinäyttelijä tuntee tarinan omakseen

Peacemaker-sarjassa tarkastellaan Turkin ja kurdien välistä konfliktia. Arka aihe – ja näyttelijäkunnassakin on ollut sekä turkkilaisia että kurdeja.

Tuottaja Johanna Enäsuo kertoo, että produktiossa on tullut vastaan kurdinäyttelijöitä, jotka ovat joutuneet kieltäytymään roolista poliittisen teeman vuoksi. Riskin ottaminen ei kannata, jos näyttelijän perhettä asuu Turkissa tai jos agentin mielestä näyttelijällä on Turkissa merkittävästi fanijoukkoa.

– Turkkiin tätä sarjaa ei varmaankaan tulla myymään. Poliittinen ilmapiiri siellä on tällä hetkellä niin tiukka.

Peacemakerin rauhanneuvotteluryhmässä on mukana myös ruotsalainen näyttelijä Kardo Razazzi, joka on itsekin kurditaustainen. Enäsuo kertoo, että käsikirjoituksen luettuaan hän halusi ehdottomasti mukaan, koska sarja on myös hänen tarinansa.

– Kardo on kiitollinen, että maailmalle kerrotaan, mitä Turkissa tapahtuu. Totta kai lämmittää, että hän kokee tarinan niin tärkeäksi, vaikka kerrommekin sitä ulkopuolelta.

Rauha vaatii usein myös uhrauksia

Draamasarjan teko on avannut monen tuotantotiimiläisen silmiä. Poliittinen peli on vielä hurjempaa, mitä osataan kuvitella. Sekä ohjaaja AJ Annila että tuottaja Johanna Enäsuo toistelevat, miten vaikeaa ratkaisujen etsiminen rauhanneuvottelutyössä voi olla. Moni päätös vaatii myös uhrauksia.

– Aikamoista vaihtokauppaa! sanoo Eräsuo.

Ohjaaja Annilan edellinen suuri työ oli Ikitie-elokuva, jossa seurattiin amerikansuomalaisia 1930-luvun Neuvostoliitossa. Historiallinen draama toi Jussi-palkinnon, ja nyt uusi ohjaustyö on kiinni vahvasti nykyajassa.

Peacemakeria voidaan katsoa kunnianosoituksena rauhanneuvottelutyölle ja sen vaatimille psykologisille taidoille.

– Täytyy olla lahjakas ja henkisesti voimakas ihminen, kun työskentelee niin isojen, vaikeiden ja surullisten ongelmien kanssa.

AJ Annila kertoo lukeneensa paljon Martti Ahtisaaresta kertovia kirjoja ja löytäneensä niistä myös kiinnostavia inhimillisiä ulottuvuuksia.

– Vaikka rauhanneuvottelijan työssä tarvitaan idealismia, niin kyllähän kyse on myös egosta. He lähtevät neuvottelemaan rauhaa, koska juuri heitä on kysytty. Siinäkin on draaman aihio.

Lue lisää:

Suomalainen draamasarja Peacemaker tähtää maailmanlaajuiseen jakeluun

Porvoon poliisiampumisesta epäiltyjen veljesten isä on kertonut taustoja pojistaan Helsingin Sanomille ja Hufvudstadsbladetille.

Isä sanoo, että teko on täysin järjetön eikä sitä voi mitenkään ymmärtää. Hän käyttää lehtien haastatteluissa kirjailijanimeään Paul Murphy.

Murphy on tietoinen veljeksistä vanhemman saamista tuomioista, joita on tullut tällä vuosikymmenellä Ruotsissa muun muassa päihtyneenä ajamisesta ja virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Isän mielestä mikään poikien aiemmassa käytöksessä tai historiassa viranomaisten kanssa ei kuitenkaan kerro siitä, että he olisivat olleet kykeneviä viikonlopun rikoksiin.

Isä lisää, että pojat ovat aina arvostaneet poliiseja ja että perheen tuttavapiirin kuuluu suomalaisia poliiseja.

Murphy ei ole kuullut pojista yli puoleen vuoteen ja on nähnyt heidät edellisen kerran uudenvuoden tienoilla. Hän kuvaa välien poikiin olleen hyvät, ainakin siihen asti kun he asuivat kotona. Vanhemmat ovat tienneet, että pojat ovat olleet kesällä rakennustöissä Porvoossa.

Isä ei usko, että tapahtuneella olisi yhteyttä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

– Uskon että poikia hävettää, Murphy sanoi Hufvudstadsbladetille.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus vangitsi veljekset torstaina todennäköisin syin kahdesta murhan yrityksestä epäiltyinä. Heidän epäillään ampuneen kahta poliisia sunnuntain vastaisena yönä Porvoossa.

Lue myös:

Porvoon ampumisista epäillyt veljekset vangittiin, poliisi edelleen vaitonainen, Yle seurasi hetki hetkeltä

Porvoon ampumisista epäilty kaksikko saunoi ahkerasti, jutteli paljon muiden motellin asukkaiden kanssa ja pukeutui usein samanlaisiin vaatteisiin

Poliisijohtajilta puolustuspuhe Porvoon niukasta tiedotuksesta – jyrähtävät myös tietovuodoista: "Rikos, johon suhtaudutaan syvällä vakavuudella"

Vanhemman veljen asianajaja Ylelle: "Ymmärrän, että juttu kiinnostaa Suomen kansaa" – Puolustus vaikenee tässä vaiheessa Porvoon ampumisista

Ylen tieto: Toisella Porvoon epäillyistä ampujista tuomio poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta Ruotsissa, taltuttamiseen vaadittiin neljä poliisia

Ylen tieto: Poliisi aikoo sallia Porvoon ampumisista epäiltyjen miesten kuvaamisen huomenna oikeudessa – median kuvausluvasta päättää tuomari

Tosiasiassa hirvenmetsästys on alkanut jo puoliltaöin heti vuorokauden vaihduttua.

Uutisoimme asiasta virheellisesti kello 9:n tv- ja radiouutisissa.

Yle Uutisten tuore artikkeli pimeästä aineesta ja alkuräjähdyksestä herätti monen lukijan kiinnostuksen. Artikkelin keskusteluosiossa ja muualla netissä käydyissä keskusteluissa nousi esiin jatkokysymyksiä, joihin tutkija Tommi Tenkanen nyt vastaa. Yleisökysymyksiä on osin yhdistelty tai muuten muokattu.

1. Mitä oli ennen alkua? Jostain siihenkin on tultu. Voiko sieltä saada mitään tietoa?

Ei tiedetä, millainen havaittavan maailmankaikkeutemme alkutila oli – jos sellaista on ollutkaan. Toistaiseksi ei ole mahdollista sanoa, voiko alkutilasta edes periaatteessa saada mitään tietoa, vai jääkö se ikuiseksi arvoitukseksi.

2. Miten tyhjä voi paukahtaa? Jos kosminen inflaatio oli ensin, niin mikä sai sen liikkeelle?

Ei tiedetä, mikä käynnisti kosmisen inflaation, miten ja milloin se tarkkaan ottaen tapahtui, tai miksi se päättyi. Selitysvaihtoehtoja on useita ja ne kaikki sisältävät tietyt peruspiirteet, jotka pohjautuvat havaintoihin ja jotka siksi tekevät vaihtoehdon kosmisesta inflaatiosta uskottavaksi. On mahdollista, että myös ennen kosmista inflaatiota oli tapahtumia.

On mahdollista, että myös ennen kosmista inflaatiota oli tapahtumia.

3. Eikö inflaatio itse ole alkuräjähdys? Eli voisiko tämän tulkita niin, että oli kaksi alkuräjähdystä: ensin pimeän aineen, sitten tavanomaisen aineen ja energian?

Ei. Vaikka alkuräjähdyksellä yleisessä kielenkäytössä viitataan usein "ajan alkuun" eli hypoteettiseen alkusingulariteettiin, kosmologien keskuudessa on vakiintunut tavaksi viitata "kuumalla alkuräjähdyksellä" tilaan, jossa maailmankaikkeuden aine oli niin sanotussa lämpökylvyssä. Tästä lämpökylvystä kiehuivat esiin muun muassa kevyimpien alkuaineiden ytimet ja se jätti jälkeensä kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn, jonka ominaisuuksia mittaamalla voimme sanoa näin tapahtuneen.

Kosmisen inflaation aikana maailmankaikkeus laajeni niin hurjasti, että aine ei pystynyt muodostamaan sellaista lämpökylpyä, joka kuuman alkuräjähdystilan aikana vallitsi. Lämpökylpy muodostui vasta kosmisen inflaatio päätyttyä.

4. Tapahtuiko muun aineen synnyttänyt ”kuuma alkuräjähdys” laajentuneen maailmankaikkeuden joka pisteessä samaan aikaan?

Tarkoin kokein varmennetun yleisen suhteellisuusteorian mukaan aika on suhteellista, eli riippuu havaitsijoiden keskinäisestä liiketilasta ja paikallisesta painovoimakentästä. Käsitettä "samaan aikaan" ei ole olemassa. On myös tärkeä huomata, että "kuuma alkuräjähdys" ei ole hetki – aika-avaruuden piste –, vaan pitkä ajanjakso.

Jokainen maailmankaikkeuden alue kävi alkuräjähdyksen aikana kuitenkin läpi suurin piirtein samanlaiset kehitysvaiheet ja tietyissä koordinaateissa on mielekästä puhua esimerkiksi siitä, mitä tapahtui "ensimmäisen sekunnin" kohdalla.

On myös tärkeä huomata, että "kuuma alkuräjähdys" ei ole hetki - aika-avaruuden piste -, vaan pitkä ajanjakso.

5. Voiko ajatuksiasi liittää jotenkin teorioihin universumin syklisyydestä tai multiversumista?

Syklisyyteen en ota kantaa, sillä se riippuu siitä, miten ja miksi kosminen inflaatio alkoi ja tätä emme tiedä, mutta käytännössä kaikki kosmista inflaatiota tai sen loppuhetkiä kuvaavat uskottavat mallit johtavat luontevalla tavalla päätelmään multiversumin olemassaolosta.

Tällä tarkoitetaan sitä, että kosmisen inflaation aikana universumiin muodostui alueita, jotka eivät ole kausaalisessa yhteydessä toisiinsa. Kosmologit sanovat, että alueet sijaitsevat oman horisonttimme ulkopuolella niin kuin toinen manner sijaitsee meren takana. Ne ovat ikään kuin omia maailmankaikkeuksiaan, jotka yhdessä muodostavat "multiversumin".

6. Mitä ovat galaksit, joissa ei ole lainkaan pimeää ainetta? Miten sellainen on mahdollista?

Tämä on hyvä kysymys, sillä tyypillisesti galaksit muodostuvat juuri sinne, missä pimeää ainetta on paljon. Toistaiseksi on löydetty kaksi galaksia, joissa ei ole lainkaan pimeää ainetta. Tämä on avoin ongelma, jota tutkitaan aktiivisesti, mutta astrofysiikka on tyypillisesti monimutkaista.

Molemmat galaksit sijaitsevat suuremmassa galaksijoukossa, jonka jäsenten välinen dynamiikka on voinut repiä tähdet ja tähtienvälisen kaasun pimeästä aineesta erilleen. Kysymys voi olla vain hyvin erityislaatuisesta galaktisesta naapurustosta.

Toistaiseksi on löydetty kaksi galaksia, joissa ei ole lainkaan pimeää ainetta. Tämä on avoin ongelma.

7. Voisiko olla, että inflaatio olisi ollut edellisen epookin loppu, ja pimeä aine menneen maailmankaikkeuden lopussa yli valonopeudella lajenneen avaruuden auki repimiä mustia aukkoja?

Maailmankaikkeuden laajenemisella ei ole nopeutta, eikä mikään voi edetä yli valonnopeudella. Toisinaan kosmisesta inflaatiosta puhutaan tällaisena aikakautena, mutta todellisuudessa tämä on vain tutkijoiden epäonnistunut kuvaus siitä, että inflaation aikana havaittava horisontti pienenee. Mustille aukoille se tuskin tekee mitään, sillä ne ovat painovoiman paikallisesti yhteen sitomia otuksia, joihin horisontin muuttuminen ei vaikuta.

8. Jutussa mainitaan, että "... ensin tapahtui pimeän aineen synnyttänyt kosminen inflaatio. Sitä seurasi välittömästi kuuma alkuräjähdys, joka synnytti tavallisen aineen." Jotta asiat voisivat tapahtua järjestyksessä, niin voitaneen olettaa, että asioiden tapahtuessa aika on olemassa. Miten teoria suhtautuu aikaan? Onko aika mahdollisesti ollut olemassa jo ennen inflaatiota vai syntyikö aika inflaation yhteydessä?

Kosmologiaa kuvataan yleisellä suhteellisuusteorialla, joka on käytännössä joukko aika-avaruuden paikallista ja globaalia geometriaa kuvaavia yhtälöitä. Aika ei tässä ole riippumaton avaruudesta ja sen ainesisällöstä tai toisin päin. Mikäli esimerkiksi inflaation aikaisia tapahtumia haluaa kuvata yleistä suhteellisuusteoriaa käyttäen, aika-avaruudesta ei pääse eroon. Siinä mielessä aika tosiaankin on ollut aina olemassa.

Pimeälle aineelle kuvaavampi nimi olisi "painava mutta läpinäkyvä, toistaiseksi tuntematon aine" ja pimeälle energialle osuvampi nimi olisi "tuntematon asia, joka näyttää kiihdyttävän maailmankaikkeuden laajenemista tällä hetkellä".

9. Onko pimeällä aineella ja pimeällä energialla mitään tekemistä toistensa kanssa? Vain se, että molemmista tiedetään vähän?

Melko lailla juuri näin. Pimeälle aineelle kuvaavampi nimi olisi "painava mutta läpinäkyvä, toistaiseksi tuntematon aine" ja pimeälle energialle osuvampi nimi olisi "tuntematon asia, joka näyttää kiihdyttävän maailmankaikkeuden laajenemista tällä hetkellä". Kumpikaan ei siis ole varsinaisesti pimeää.

Niillä tuskin on tekemistä keskenään, vaikka silloin tällöin näkeekin tällaisen olettamuksen tekeviä laskelmia. Havainnot eivät kuitenkaan tue tätä mahdollista yhteyttä.

10. Kuvaako sana ”alkuräjähdys” huonosti prosesseja? Onko sille mietitty vaihtoehtoa?

Kieltämättä – ottaen huomioon, ettei alkuräjähdys ollut alku eikä räjähdys.

Alun perin termi "Big Bang" oli vain tähtitieteilijä Fred Hoylen keksimä pilkkanimi teorialle, jota hän ei kannattanut, mutta joka myöhemmin osoitettiin paikkansapitäväksi. Tutkijat ovat kuitenkin kääntäneet tämän vahvuudeksi ja termi on tänä päivänä niin vakiintunut ammattitutkijoidenkin kielenkäyttöön, että siitä tuskin ollaan lähiaikoina luopumassa.

Lue myös:

"Alkuräjähdys ei ollut alku eikä räjähdys" – suomalaistutkijan mukaan pimeää ainetta oli jo ennen alkuräjähdystä

Tuntuuko sinusta siltä, että olet avulias ja hyväksikäytetty yli omien voimiesi? Oletko toisten pompoteltavana, mutta silti saat haukut koska mukamas et auta tai osallistu riittävästi? Annatko toisten päsmäröidä tekemisiäsi ja sanella, mitä sinä tahdot tehdä? Karkaavatko omat unelmasi aina kauemmaksi?

Tunnet, että maailma kohtelee sinua väärin, ja tämä on muiden syy.

Voi olla, että sinulle on langennut ikuisen uhrin rooli. Ikuinen uhri passaa ja palvelee muut ihmiset ennen omia tarpeitaan. Tekee ja suorittaa ilman kiitosta, loukkaantuneen oloisena. Antaa muiden muokata tekemisiään ja tahtoaan. Osallistuu ilottomasti muiden ilonpitoon, vaikka oikeastaan haluaisi välillä olla vaan omissa oloissaan.

On vaikea muuttaa roolia, joka on jo asettunut syvälle sinun sieluusi. Haluat miellyttää, mutta mikään ei tunnu käskijöillesi riittävän. Haluaisit kiitosta ja vastavuoroisuutta. Odotat oikeudenmukaisuutta. Toivot, että toiset äkkäisivät kysyä joskus sinulta, tarvitsetko jotakin?

Uhrina on paha olla. Tunnet, että maailma kohtelee sinua väärin, ja tämä on muiden syy.

Entä jos koettaisit katsoa asiaa siltä kantilta, että sinullakin on vastuu? Jospa lopettaisit odottamisen. Jospa uskoisit pikkuhiljaa, että kaikki ihmiset eivät ole tasapuolisia ja oikeudenmukaisia? Mitä jos sanoisit ääneen pahimman pelkosi: lopussa uhria ei odotakaan palkinto. Tyytyväistä uhria ei ole olemassakaan.

Jotta voisit tuntea itsesi onnellisemmaksi, sinun olisi kyseenalaistettava nykyinen roolisi.

Voisit aluksi tehdä ajatustehtävän, jossa koetat kääntää uhriuden päälaelleen. Sinun ei tarvitse hetkessä muuttaa mitään, mutta tee ajatusharjoitus, jossa suhtaudut toisiin ihmisiin ja heidän vaatimuksiinsa eri tavalla.

1. Opettele mielessäsi sanomaan ei.

Opettele mielessäsi sanomaan ei hänelle, joka pyytää viime hetken palvelusta samalla hetkellä kun juuri tulit töistä kotiin ja haluat vain levätä. Sano mielessäsi ”en tule, en jaksa. Pyydä jotakuta muuta”. Älä ryhdy ääneen miettimään kuka se ’joku muu’ voisi olla, vaan sulje puhelin ja mene nukkumaan.

Sano mielessäsi ”ei enää” kaverille, joka peruuttaa aina sinun auttamisesi, mutta pyytää tuon tuostakin sinulta muuttoapua, vippiä tai kärttää sinua tuuraamaan töissä.

Sano mielessäsi “ei” lähisukulaiselle, joka käyttää sinun aikaasi kuin omaansa. Opettele olemaan vastaamatta puhelimeen, kun olet tekemässä sinulle tärkeitä asioita, ja opi olemaan avaamatta ovea, jos et ole juuri nyt halukas pitkiin rupatteluihin.

2. Ole hyvä itsellesi – vaikka se kirpaisee.

Oletko luopunut haaveistasi, koska syyllisyys ja velvollisuudentunto painavat päälle? Koetko, että itsesi hemmottelu olisi muilta pois, tai että velvollisuuksien siirtäminen toisille pariksi päiväksi olisi sinulle taakka, oikea pahe? Kokeile hemmottelua mielikuvan tasolla. Lähde ajatuksissasi vaikka kylpylään ja anna muun maailman selviytyä ilman sinua. Kuvittele itsesi lekottelemassa kylvyissä ja tulemassa reissustasi tyytyväisenä ja levänneenä kotiin. Uhriminäsi olisi ehkä heti valmis syyllistymään. Maistele sen sijaan ajatusta, että kun huolehdit terveydestäsi ja levostasi, voit olla iloksi itsellesi ja muille paljon helpommin.

3. Koeta hyväksyä ajatus, että sinulla ei aikuisena ihmisenä ole auktoriteetteja. Sinulla on vain valintoja.

Jos olet aikuinen, itsenäinen ihminen, ei sinua tule käskyttää kuin koiraa. Nouda! Anna tassu! Istu! Ehei. Sinulta tulee kysyä, mitä haluaisit ja voisit tehdä, ja sinun vastauksesi tulee hyväksyä sen tähden, että olet aikuinen ja olet ihminen.

Voi olla, että elät kiitoksesta ja kehuista, ja tunnet tyydytystä siitä, miten jalosti ja pyyteettömästi autat toisia. Tai sitten

• tunnet, että sinua ei arvosteta, vaan sinulle naureskellaan
• kiltteyttäsi ja auttamishaluasi käytetään hyväksi
• ihmiset ympärilläsi passivoituvat, koska sinä tulet ja teet työt heidän puolestaan
• tunnet katkeruutta, mutta tukahdutat tunteen tekemällä muiden eteen vielä enemmän
• alat epäillä, että elämällä ei ole sinulle parempaakaan annettavaa.

Jos tunnet näin, on korkea aika kapinoida. Vielä yksi kohta, ja ajatustehtävä on valmis:

4. Vastusta jaloa kärsijää sisälläsi.

Vaikka koko maailmasi olisi kietoutunut toisten odotusten toteuttamiseen, se tapahtuu vain jos suostut jaloon uhrin rooliin. Jos alat pienin askelin vastustaa taipumustasi pelastaa läheisten elämäntilanteita niin kuin jonglööri poimii palloja ilmasta, voit saada elämääsi yhden uuden ilon.

Se ilo on omaehtoinen, itsenäinen elämä.

On suurenmoista että olet auttavainen. Se on hieno ominaisuus. Mutta arvosta itseäsi niin paljon, että kerrot toisille rehellisesti, milloin ja minkä verran voit auttaa, tai jätätkö auttamisen toiseen kertaan. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi.

Heli Vaaranen

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Väestöliitossa johtavana asiantuntijana. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen.

Aiheesta voi keskustella 01.09. klo 18.00 asti.

Lue myös:

Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC

Heli Vaarasen kolumni: Mitä opetat lapsillesi vuorovaikutuksesta

Heli Vaarasen kolumni: Liian moni luo ihannekuvan tulevasta kumppanistaan – ennakko-odotukset kannattaa hylätä ja maksimoida sattuma

Ensin näkyy hattu. Valtava sininen hattu, jota koristavat isot tupsut. Sen kantajan täytyy olla iloinen ja rohkea. Sellainen Meiju Niskala onkin, taas.

Vielä pari vuotta sitten ilo oli kaukana. Niskalan ainut ajatus oli selviytyä hengissä päivästä toiseen, vahingoittamatta itseään. Posttraumaattinen stressireaktio oli vienyt puhekyvyn ja mieleen pulpahteli ajatuksia ja kuvia, joita sinne ei olisi pitänyt tulla.

Syy synkkiin ajatuksiin juontui äidin kuolemasta tai pikemminkin kaikesta, mitä oli tapahtunut sitä ennen ja jälkeen.

Niskalan äiti sairastui muistisairauteen vain 55-vuotiaana. Tarmokkaan ja huolehtivaisen äidin toiminnassa oli ollut pieniä "kummallisuuksia" ja unohduksia, mutta Niskala oli laittanut ne kipusairauden piikkiin. Kun oireita tuli enemmän, alkoivat tutkimukset. Kun diagnoosi alzheimerin taudista vihdoin tuli, se ei ollut kuitenkaan järkytys Niskalalle.

– Eniten minua järkytti, mitä äidin ympärillä tapahtui. Hänen kumppaninsa lähti, monet sukulaiset ja ystävät käänsivät selkänsä. Heikkouden, sairauden ja kuoleman kohtaaminen olivat liikaa. He tarvitsivat vahvaa äitiä, joka oli aina valmis auttamaan muita.

Suuresta ystäväpiiristä ei ollut apua

Niskalan maailmankuva hajosi täysin. Hän oli nähnyt, miten äiti oli auttanut muita ja huolehtinut. Erityisopettajana uransa tehnyt äiti oli opettanut hyväksymään erilaisuutta, sietämään heikkouttakin.

– Olin kasvanut uskomukseen, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka huolehtivat toinen toisistaan. Niin ei ollutkaan. Äidin ympärillä oli paljon ihmisiä, mutta he tarvitsivat häntä vain terveenä ja vahvana.

Tuolloin vähän alle kolmekymppinen Niskala ei löytänyt tukea ystävistäkään. Hän muistaa itkeneensä ravintolassa pizzaansa tilannettaan, mutta keskustelu vaihtui pian alennusmyynteihin. Ystävien elämäntilanne oli liian erilainen. Heidän ei tarvinnut huolehtia muistisairaasta lähimmäisestä ja hoitaa lukemattomia käytännön asioita, joita hoidon järjestelyt vaativat.

Myös Niskalan äiti oli hädissään. Hänet oli jätetty ja yksinäisyyden pelko oli suuri. Suuresta tuttavaringistä ei ollut apua, kun Niskala soitteli puhelinmuistiota läpi ja yritti saada äidilleen vaikkapa kävelyseuraa.

– Siinä heräsi kysymys, millaiseen empatiakykyyn tämä yhteiskunta meitä ohjaa. Jos korostetaan pelkästään onnellisuutta, niin hauraus ja kuolema nähdään helposti vihollisina.

Äiti itki tunteja päivässä

Yksityinen kotihoito saatiin järjestettyä äidin säästöillä ja Niskala oli itsekin osa-aikainen omaishoitaja. Hän matkusti aina viikoksi Keski-Suomeen hoitamaan ja viettämään aikaa äitinsä kanssa.

Seuraava askel oli kuitenkin hoitokoti. Sinne Niskalan äiti joutui muutaman vuoden päästä, kun rahat oli käytetty. Hän sai tilavan huoneen, jonne sai tuoda omia tavaroita ja sisustaa ne mielensä mukaan. Paljon muuta hyvää hoitokodista ei löytynytkään. Perustarpeista tietenkin huolehdittiin, mutta virikkeet ja keinot tehdä elämä merkitykselliseksi puuttuivat.

Etenkin alkuaikoina äiti itki paljon ja harhaili käytävillä etsien seuraa yksinäisyyteen. Se tulkittiin sekavuutena.

– Yritin keskustella, mitä äidin itkulle voisi tehdä, mutta apua ei löytynyt. Sanottiin, että se vain pitää kestää.

Niskala painottaa kuitenkin, että kyse ei suinkaan ollut hoitajien pahuudesta. Heillä ei vain ollut tarpeeksi tietoa ja koulutusta muistisairaiden hoitamiseen.

Viime talvena alkanutta uutisointia vanhusten hoitokotien tilasta Niskala ei pystynyt seuraamaan. Uutiset vain todensivat sen, minkä hän jo oli kokenut. Hän haluaa kuitenkin muistuttaa, että hoitokodissa oli hyviäkin hoitajia, jotka suhtautuivat lämmöllä hoidettaviin ja omaisiin.

– Esimerkiksi eräs ihana hoitaja laittoi aina lastenlaulut soimaan, kun puki äitiä. Yhdessä laulaen vaatteet menivät päälle sutjakammin.

Tähän saakka Niskala on pystynyt puhumaan edesmenneestä äidistään tasaisella ja varmalla äänellä. Mutta nyt häntä rupeaa itkettämään.

– Olisin vain halunnut kaikin tavoin helpottaa äidin oloa.

Tuolloin Niskala ei tiennyt kaikista mahdollisuuksista, eikä niistä myöskään kerrottu hoitokodissa. Monia asioita hän yritti vaatia, mutta siitä tuli vain hanakalan omaisen leima.

Paradoksaalista on, että Niskala on kouluttanut paljon yhteisötaiteen tekijöitä. Hänen äitinsä hoitokodissa ei kuitenkaan vieraillut viiden vuoden aikana yhtään taiteilijaa. Virikkeet olivat tyttären varassa.

Vierailujensa aikana Niskala vei äitiään ulos syömään ja teatteriin. Välillä tapahtui pieniä kömmähdyksiä. Äiti saattoi teatterissa istua epähuomiossa jonkun syliin tai hörpätä väliajalla väärästä kahvikupista. Ihmisten reaktiot olivat hämmästyttäviä.

– Olin ällistynyt niistä yllättävistä vihanpurkauksista. Olimme kuitenkin sivistyneesti teatterissa, emmekä baarissa, missä joku yrittää pölliä tuoppia.

Niskala kuitenkin jatkoi sitkeästi äitinsä ulos viemistä, niin kauan kuin kunto salli.

Tieto äidin kunnon heikentymisestä tuli kuitenkin yllätyksenä. Hoitaja lipsautti saattohoito-sanan sivulauseessa hississä, kun Niskala oli tulossa hakemaan äitiään mökille. Ei auttanut kuin kysyä – mitä nyt tapahtuu? Tietoa ja empatiaa oli kuitenkin vaikea saada.

– Kuvaavaa on, kun yritin kysyä lääkäriltä, miten äidin kuolemaa voisi helpottaa, hän ryhtyi kertomaan ruumiin poiskuljetuksesta.

Kuolemakin on aikataulutettu

Niskala kertoo kirjassaan kuolemanhetkestä. Se ei ole elokuvista tuttu kaunis, keveä viimeinen henkäys. Ei, siinä on pitkittyneitä hetkiä, käänteitä ja loputtomana myllertäviä ajatuksia.

– Vaikka aikaa valmistautumiseen oli melkein kymmenen vuotta, silti tilanne oli yllätys. Miten osata toimia tilanteessa, jotta se olisi äidille paras mahdollinen.

Ainakin, kun ei ole aiemmin kohdannut kuolemaa läheltä. Se tuntui olevan outoa hoitokodin työntekijöillekin. Niskalan kävi melkein sääliksi heitä, kun hän huomasi miten avuttomia he tilanteessa olivat. Oli helpompi kääntää selkä kuin kohdata äitinsä menettänyt tytär.

– Vasta hautaustoimiston työntekijöiltä sain kunnon reilun halauksen. He osasivat työnsä. Tuntui, että heidän läpi elämä virtasi, vaikka olivatkin tekemisissä kuoleman ja surun kanssa.

Äitinsä kuoleman myötä Niskala huomasi, miten kuolema on häivytetty yhteiskunnastamme. Sitä on vaikea kohdata, siitä on hankala puhua ja sitä on lähes mahdoton käsittää, vaikka se tapahtuu meille jokaiselle.

– Tuntui, että kuolemakin on aikataulutettu. Kun hyvästelin äitiä, oven takana jo ryittiin, että pitäisi jo päästä laittamaan ruumista. Ennen vanhaan, kun ruumis säilytettiin pihapiirin liiterissä, hyvästejä saattoi jättää useamman kerran.

Ensin petti ruumis, sitten mieli

Samaan aikaan, kun Niskala oli menettänyt menneisyyden äidin kuoleman myötä, hän menetti myös tulevaisuuden. Hänen miehensä jätti hänet kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Mies ilmoitti erosta samaan aikaan kuin äiti kuoli.

Hautajaiset, paperisodan ja perintöasiat Niskala sai hoidettua, mutta sitten tuli romahdus. Ensin petti ruumis, sitten mieli. Hän päätyi Auroraan sairaalaan psykiatriseen hoitoon.

– Yleensä vaikeista tilanteista selviää, kun tietää, että edessä on edes jonkinlainen tulevaisuudennäkymä. Kun menetin senkin niin arvaamattomasti, putosin mustaan kuiluun.

Niskala yrittää kuvailla, miltä tuntuu, kun järki sumenee.

– Vaikka rationaalinen puoli sinnittelee pitääkseen puolensa, kauhuntunne ja näyt ovat niin vahvoja, että niistä päästäkseen voi tehdä mitä vain itselleen.

Pahimmillaan Niskalalta katosivat sanat. Hän, joka oli aina ollut vilkas keskustelija, ei löytänyt sanoja.

– Ihmisten oli vaikea kohdata minua, kun he olivat tottuneet näkemään minut iloisena ja innostavana puhujana.

Pimeässä hohtavat kumisaappaat sysäsivät toipumaan

Kun Niskalan äidin ystävät kaikkosivat, hän pohti kävisikö hänelle itselleen samoin. Ei käynyt, onneksi.

Niskala oli aivan uskomattoman onnekas. Vaikka valtaosa vanhoista kavereista katosi, löytyi hänen naapurustostaan ihania ihmisiä, joista tuli sairauden myötä enemmän kuin ystäviä. Heistä tuli hengenpelastajia.

Ystävät huolehtivat Niskalasta, kun hän ei itse pystynyt. Hän sai nukkua naapurin pöydän alla pelkonsa pois, toinen teki ruokaa ja kolmas ystävä soitti iltaisin ja luki puhelimessa ääneen Karhuherra Paddingtonia.

– Kutsun näitä ystäviäni rakkaudella iilimadoiksi. He eivät lähteneet pois ravistelemallakaan. Ilman heitä en olisi tässä.

Niskala oli avohoidossa ja joka päivä ennen kotiin lähtöään hän keskusteli lääkärin kanssa ja teki lupauksen, ettei tee itselleen mitään ennen seuraavaa aamua. Näin mentiin pitkään.

Toipuminen alkoi vitsistä. Niskala näki kirppiksellä pimeässä hohtavat kumisaappaat. Hän osti ne ja nukkui saappaat jalassaan. Häntä huvitti ajatus, ettei kuolema olisi niin pimeä paikka hohtavien saappaiden kanssa.

Siitä ajatuksesta jokin alkoi virrata hänessä. Esitystaiteilijana leikki on ollut Niskalalle tärkeä osa teosten tekemistä. Pitkän lamaannuksen jälkeen hänellä on taas teoksia työn alla. Niiden pitäisi olla valmiina ensi kesänä.

Lisäksi Niskala on muuttamassa. Ihanat naapurit muuttivat ulkomaille ja isompiin asuntoihin, joten Niskalakin päätti muuttaa kaupungin toiselle puolelle. Siellä hän pääsee meren äärelle, mistä on aina haaveillut.

–Nyt tuntuu, että on taas tulevaisuus.

Tunnistautuminen maksamisen tai tilien käyttämisen yhteydessä muuttuu – tai pitäisi muuttua parin viikon kuluttua.

Askel askeleelta etenevä uudistus muuttaa myös verkkopankkiin tai jopa viranomaispalveluihin pääsemistä. Välttämättä se ei onnistu pahvisesta tunnuslukulistasta numeroita näppäilemällä.

On siis kiire, kun uusien vahvan tunnistamisen menetelmien, tapojen ja opastuksen pitäisi olla hoidettuna ja kunnossa jo syyskuun puolivälissä.

Finanssivalvonnalla on takaportti asiassa, koska ihan valmiudessa alalla ei vielä olla.

– Me Finanssivalvonnassa olemme suhtautuneet sillä tavalla joustavasti, että emme halua pankkien tekevän liian nopeasti hätiköityjä päätöksiä. Annamme sellaista joustavuutta, että kaiken ei tarvitse olla valmista 14. syyskuuta. Tärkeämpää on se, että asiakkaat osaavat käyttää uusia menetelmiä ja ne ovat helppokäyttöisiä ja varmoja, kertoo Finanssivalvonnan johtava lakimies Sanna Atrila.

Lisäksi Finanssivalvonta haluaa varmistaa, kuinka pankit ovat ottaneet huomioon eri asiakasryhmät, ja varsinkin sellaiset erityisryhmät, joilla voi olla vaikeuksia oppia uusia menetelmiä.

Fivan mukaan kaikilla asiakkailla pitää olla mahdollisuus käyttää vanhaa menetelmää niin kauan, kunnes pankki on riittävällä tavalla varmistanut kaikkien asiakasryhmien kohdalla uuden menetelmän käytettävyyden, saavutettavuuden ja toimintavarmuuden.

Pankeille on jo kesän aikana lähetetty selvityspyyntö siitä, miten ne aikovat ratkaista ongelmat.

– Meitä kiinnostaa, miten eri asiakasryhmät otetaan huomioon ja minkälaista neuvontaa ja opastusta asiakkaille annetaan. Edellytämme myös henkilökohtaista neuvontaa, Atrila jatkaa.

Kaikkia vastauksia Finanssivalvonnassa ei vielä ole käyty läpi.

– Jää nähtäväksi, mitä lisäedellytyksiä vielä pankeilta vaaditaan.

Vuosien urakka takana

OP:ssa direktiivimuutokseen on valmistauduttu jo yli kolme vuotta. Loppupäivät kuluvat suunnitelmien viimeistelyssä.

– Olemme varsin pitkällä ja valmiita tähän h-hetkeen. Ehkä jopa vähän odottavaisia. Tottakai pientä viime hetken viilausta pitää tehdä, mutta tiedämme kesän kokemusten perusteella, että olemme varsin pitkällä, kertoo OP:ssa maksamisesta ja taloudesta vastaava Masa Peura.

Tärkeimpinä asioina Peura pitää turvallisuuden hyödyn maksimoimista ja asiakaskokemuksesta kiinnipitämistä. Enemmän hän taas miettii sitä, onko kaikki valmista monimutkaisessa monen toimijan ketjussa.

– Toki, jos jollakin tässä ketjussa eivät kaikki toiminnot ole käytössä, niin siitä tulee haasteita kuluttajalle, Peura pohtii.

OP:ssa direktiivin vaatimukset katetaan mobiiliavaimella tunnistautumisen välineenä ja tunnuslukulistan rinnalle tulevan tekstiviestin avulla.

– Näillä me pystymme hyvin kattamaan direktiivin vaatimukset.

Kela tyytyväinen aikataulun joustovaraan

Pankkien tunnistautumispalveluja ostava Kela on tyytyväinen Finanssivalvonnan vihjaamaan joustoon aikataulussa.

– Se on varmasti kansalaisille tervetullutta, koska tämä vaikuttaa Kelaan kiertoteitse. Pystytään varmistamaan, että kaikki pääsevät turvallisesti kirjautumaan sinne minne ovat kirjautumassa, kertoo Kelan asiakkuusyksikön suunnittelupäällikkö Tiina Pikkarainen.

Kelan ja usean muun valtion laitoksen käyttämän suomi-fi-palvelun tunnistusjärjestelmä ostetaan pankeilta. Siksi maksupalveludirektiivin muutos vaikuttaa kiertoteitse myös viranomaispalvelujen tunnistautumiseen.

Pääosin viranomaisten sivuille pääsee siis muutoksen jälkeenkin kirjautumaan pankkien tunnuslukulistojen avulla, mutta esimerkiksi tunnuslukutaulukoista kokonaan luopuvien Nordean ja Danske Bankin tunnuksilla ei. Niillä on kirjautumista varten käytössä uusia tapoja, mm. erillinen tunnuslukulaite ja tunnistussovellus.

Kelan Pikkarainen muistuttaa, että verkkopalvelujen ohella on muitakin vaihtoehtoja päästä palveluihin kiinni. Hän kannustaa, että nyt olisi aika astua verkkopalvelujen maailmaan.

– Meillä on palvelupisteitä, joissa palveluasiantuntijat opastavat ja tukevat asiakkaita verkkoasioinnissa. Sitten asiakas voi soittaa puhelinpalveluun tai valtuuttaa toisen henkilön asioimaan puolestaan. Lisäksi voi voi käyttää mobiilivarmennetta tai hankkia poliisilta virallisen henkilökortin varmentamista varten. Niiden toiminta jatkuu ennallaan, Pikkarainen listaa.

– Valtaosalle tämä tulee sujumaan ongelmitta. Luulen, että valtaosalle tämä ei vaikuta mitenkään. Tietysti on ihmisiä, joihin se vaikuttaa – ja juuri siihen pitää varautua.

Vuosittain Kela saa noin yhdeksän miljoonaa erilaista hakemusta. Niistä selvästi suurin osa, noin kuusi miljoonaa tehdään verkkopalvelun kautta. Lisäksi sekä palvelupiste että puhelinpalvelu vastaanottaa vuosittain kumpikin noin kaksi miljoonaa puhelua tai asiakaskäyntiä.

– Todella moni haluaa edelleen tavata ihmisen tai puhua ihmisen kanssa henkilökohtaisesti. Ehkä kielen tai jonkin muun ongelman takia.

Kaiken taustalla on PSD2

Tiukentuvat säännöt johtuvat EU:n direktiivistä. Hienolta nimeltään se on maksupalveludirektiivi PSD2. Yksinkertaisesti sillä halutaan parantaa maksamisen turvallisuutta ja parantaa kuluttajansuojaa.

Muutoksia tehdään turvallisuuden takia. Finanssivalvonnan mukaan esimerkiksi tunnuslukulistat on helppo kopioida, joten ne eivät täytä uusia maksamisen turvallisuusvaatimuksia.

Ymmärrystä sotkee se, että maksamiseen liittyvien asioiden osalta muutosta ja sen toteutumista valvoo Finanssivalvonta. Viranomaispalveluihin tunnistaumiseen liittyvät asiat taas ovat Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin murhe.

Lue lisää:

S-Pankki säilyttää tunnuslukutaulukot, lisävahvistukseksi tekstiviesti – uusi maksupalvelulaki tulee voimaan syyskuussa

Verkkopankkiin ei pääse pian pelkällä pahvilapulla – turvallisuus kasvaa, mutta perinteinen tunnuslukulista ei vielä katoa

Tunnuslukulistaa saa käyttää jatkossakin, mutta vain yhdellä ehdolla – Fiva: tarvitaan "vahvistuselementtejä"

Pian pelkkä luottokortti ei enää käy verkkokaupassa – Osa kauppiaista ei ole läheskään valmiita uudistukseen, miljardien ostot vaarassa

Suomessa terapiaan hankkiutuminen kestää parhaimmillaan noin puoli vuotta, mutta voi venyä melkein kahteen vuoteen. Varsinkin, jos ei ole varaa hankkiutua kalliille yksityiselle vastaanotolle, ja tarvitsee hoitoonsa Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa.

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoite on tuoda hoitosuhde ihmisen ulottuville kuukauden sisällä ensimmäisestä terveyskeskuskäynnistä.

Lue täältä, mitä terapiatakuu käytännössä tarkoittaisi.

Kolme haastateltavaa kertoo, miltä nykyinen tilanne näyttää apua tarvitsevan silmin.

Elsa Pursion terapianhaku kesti kaksi vuotta: "Kieltävä vastaus alkoi tuntua itsestäänselvyydeltä"

Tamperelainen Elsa Pursio, 18, on vastikään aloittanut käynnit uuden terapeutin kanssa. Pursio kävi ennen sopivan psykoterapeutin löytymistä läpi prosessin, jonka keskellä meinasi toivo loppua.

Ensimmäisen kerran Pursion äiti alkoi etsiä tyttärelleen psykoterapeuttia alkuvuonna 2017. Masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä Pursio oli tuolloin itse liian voimaton prosessin aloittamiseen. Äiti löysi sinnikkään etsimisen jälkeen kaksi terapeuttia, joilla oli tilaa.

– Menin kokeilukäynneille, mutta kumpikaan terapeutti ei tuntunut erityisen hyvältä. Tunsin painetta hoidon aloittamiselle, eikä minulla ollut voimia pitkittää prosessia. Valitsin sen, minkä koin pienempänä pahana, Pursio kuvailee.

Hän aloitti Kelan tukeman terapian toukokuussa 2018, mutta päätyi kuitenkin lopettamaan suhteen jo marraskuussa. Kuten intuitio osasi heti vihjailla, henkilökemiat eivät toimineet terapeutin kanssa.

Prosessi pysähtyi muutamaksi kuukaudeksi, kun Pursiolla ei ollut voimia aloittaa etsimistä alusta.

"Aloin olettaa, että sieltä tulee taas uusi kieltävä vastaus." Elsa Pursio

Helmi-maaliskuussa 2019 hän aloitti, tällä kertaa itse, terapeutin etsinnän. Hän kävi ensin Tampereen yliopistollisen keskussairaalan psykoterapeuttien sähköpostilistat läpi, ja siirtyi sitten Kelan rekisteriin.

Pursio huomasi nopeasti mikä oli homman nimi: kukaan ei vastannut tai vastaus oli lyhyt ja kieltävä, usein jähmeän kohtelias automaattivastaus. Turhautuneena Pursio päätti käydä koko Tampereen alueen Kelan listan läpi.

– Siihen turtui hyvin nopeasti. Jos sain sähköpostin nimellä ”Kelan kuntoutuspsykoterapia”, oletin taas yhtä uutta kieltävää vastausta, Pursio toteaa, ja jatkaa:

– Jossain kohtaa aloin ilmoittaa viesteissä, monesko yhteydenotto on kyseessä. Aloitin sen varmaan 30 kohdalla, ja vastauksia rupesi vihdoin tulemaan.

Pursio uskoo, että juuri se pelasti tilanteen.

– Myöhemmin nykyinen terapeuttini on kertonut, ettei hänelläkään olisi oikeasti ollut tilaa. Viestini herätti hänessä kuitenkin sellaiset empatiat, että hän päätti yrittää sovittaa minut aikatauluunsa.

Pursio lähetti lopulta viestiä 57 Kelan listalla edes etäisesti mahdollisille vaihtoehdolle, ja sai kaksi myöntävää vastausta. Mukana luvussa oli myös tahoja, joissa työskenteli useita psykoterapeutteja samassa osoitteessa.

Pursio muistaa synkkänä ajan hetkeä ennen myöntävän vastauksen saamista.

– Se päivä, kun olin laittanut kaikille viestiä, oli todella rankka. Silloin olin lähellä ryhtyä itsetuhoiseksi. Olin käynyt läpi kaikki tahot, ja silti olin yksin. Tajusin mennä silloin johonkin netin tukevaan chattiin puhumaan, Pursio sanoo, ja pitää pienen tauon.

– Onneksi selvisin siitä. Itseni satuttaminen oli silloin tosi lähellä.

Siitä hetkestä meni noin pari viikkoa, ennen kuin Pursio sai myöntävän vastauksen.

Pursio kokeili niitä kahta terapeuttia, joilla oli tilaa. Hän olisi toivonut lisää valinnanvaraa.

– Ymmärsin siinä ensimmäisessä epäonnistuneessa terapiasuhtessa kantapään kautta, miten tärkeää hyvät henkilökemiat on.

Pursion terapeutti vaikutti hyvältä ensimmäisestä kerrasta lähtien, ja uusi terapiasuhde alkaa vihdoin tänä syksynä.

Pursio tietää, että on paljon ihmisiä, jotka ovat laittaneet enemmän viestejä, eivätkä ole vieläkään saaneet apua.

– Se on ihan hirveä ajatus, että olen tässä hyvässä tilanteessa. Ja mielestäni oma tilanteenikin on aika kamala.

Jenny Kasongon terapianhaku on vasta alussa: "Puhuin ongelmista ensimmäisen kerran lukiossa"

Helsinkiläisen Jenny Kasongon, 23, elämään on syksyllä tulossa paljon uutta. Hän aloittaa yliopistossa sosiaalitieteiden lukemisen, ja jos kaikki menee hyvin, saa aloitettua Kelan tukeman terapian haun.

Toive ja tarve päästä terapiaan eivät ole uusia asioita Kasongon elämässä. Hän on hakenut apua useamman kerran jo ala-asteelta lähtien.

– Ensimmäisen kerran kuitenkin uskalsin puhua kaunistelemattomasti ongelmistani vasta koulukuraattorille lukion kolmannella luokalla.

Hän ihmettelee nyt taaksepäin katsoessaan, miksei häntä silloin ohjattu minkäänlaisiin jatkotoimenpiteisiin.

– Kerroin silloin ihan kaiken, omasta menneisyydestäni ja ahdistuksen ja masennuksen oireista. Jotkin niistä asioista olivat oikeasti aika lastensuojelutapauksia.

Kasongo jäi ilman apua ja päätti lukion jälkeen, että haluaa lukemaan psykologiaa. Valintaan vaikutti halu ymmärtää ihmismieltä ja sitä kautta myös omia ongelmia.

– Se ajatus ei ehkä lähtökohtaisesti ollut kovin hyvä. Mutta kun apua ei annettu, halusin itse auttaa itseäni.

"Joudun luultavasti tekemään kompromissin terapeuttia valitessa." Jenny Kasongo

Alkoi neljän vuoden lukuprosessi, jolloin Kasongo piilotti ongelmansa suorittamisen alle.

Koulupaikka jäi joka vuosi parin pisteen päähän. Neljännen ja viimeisen kerran jälkeen pää ei enää pysynytkään kasassa, ja Kasongo tajusi tarvitsevansa nopeasti apua. Hän hakeutui yksityiselle psykoterapeutille.

Melko nopeasti kokeilukäynnillä Kasongo ymmärsi, että hänen ja terapeutin välillä oli ylitsepääsemätön filtteri.

– Pystyin kyllä puhumaan ongelmistani. Vaikeus piili siinä, että niissä on vahvasti mukana rasismi, ja asiat kuten vähemmistöstressi ja mikroaggressiot.

Asioiden sanoittaminen valkoiselle keski-ikäiselle miehelle tuntuikin todella vaikealta.

– Oli hämmentynyt fiilis siitä, että miten sanoitan asiat niin, että terapeutti ymmärtää minua, eikä minulle tule torjuttu tai väärinymmärretty olo. Silloin koin, että hän kyseenalaisti sitä, mitä olen kokenut.

Kokemuksen jälkeen Kasongo päätti taas sulkea ongelmansa mahdollisimman hyvin tietoisuudestaan. Hän aloitti syksyllä 2018 sosionomin opinnot ammattikorkeassa, mutta kaipasi edelleen yliopistoon. Kasongo päätti hakea Helsingin yliopistoon lukemaan sosiaalitieteitä, ja keväällä 2019 alkoi taas yksi uusi pääsykoeurakka.

– Kevät ja pääsykokeet laukaisivat pahan olon ja ongelmat taas pintaan.

Kasongo hakeutui silloin terveyskeskuslääkärille. 10 minuutin jälkeen lääkäri totesi, että hän tarvitsisi ehdottomasti apua.

Nyt Kasongo on odotustilassa. Hän on elokuun lopussa saamassa ajan psykiatrille, ja toivoo pääsevänsä aloittamaan Kelan tukeman terapeutin etsimisen.

Kasongo toivoo, että olisi saanut aikaisemmassa vaiheessa perusteellisempaa psykologista tukea ja keskusteluapua.

– Jos terapiatakuu olisi ollut voimassa, minulla olisi tässä kohtaa jo 7-10 kasvokkaista terapiaistuntoa alla. Se on oikeasti suuri ero.

Osa taakasta jää omille harteille

Kasongo uskoo, että joutuu luultavasti tekemään kompromissin omien toiveiden ja psykoterapeuttien tarjonnan välillä.

– Sen lisäksi, että haluaisin terapeuttini olevan perehtynyt rasismiin ja vähemmistökysymyksiin, haluaisin löytää henkilön, joka on itsekin rodullistettu. Mutta heitä on pääkaupunkiseudulla yhden käden sormilla laskettavissa, ja nekin tyypit tunnen aktivistipiireistä, Kasongo kertoo.

Hän toteaa, että olisi hienoa, jos useampi psykoterapeutti kouluttaisi itseään vähemmistökysymyksistä.

– Kysyntää on jo nyt huomattavasti enemmän kuin tarjontaa, ja markkinat tulevat vain kasvamaan, Kasongo toteaa.

Hän uskoo joutuvansa luopumaan joistakin kriteereistään oman terapeutin etsinnässä.

– Pidän sen mahdollisuuden auki, että kaikesta huolimatta terapeutin kanssa syntyisi tunne, että kaikesta voi puhua, eikä ainakaan perusasioita tarvitsisi selittää. Mutta oletusarvo on, että tiettyjen näkökulmien käsittely jää ihan kylmästi omille harteilleni. Ihan niin kuin moni asia on aina jäänyt.

Jokke Laaksosen terapianhaku kesti lähes kaksi vuotta: "Olin liian fiksu terapiaan"

Tamperelainen Jokke Laaksonen, 25,on ollut terapiassa nyt jo kaksi vuotta. Hoidon saaminen kuitenkin takkuili lukuisia kertoja ennen avun saamista.

Ensimmäiset masennuksen ja ahdistuksen oireet alkoivat Laaksosella 14-15–vuotiaana, jolloin hän myös haki ensimmäisen kerran apua. Masennukseen liittyi vahvat ahdistusoireet, ja pahimpina aikoina Laaksonen sai kymmeniä paniikkikohtauksia päivän aikana.

– Minulla on oireitteni taustalla seksuaalista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sitten on vielä koulukiusaamiskokemuksia ala- ja yläasteilta. Tämä on tällainen monen ainesosan soppa, Laaksonen kertoo.

Hän hakeutui ensimmäisen kerran kouluterveydenhuollon vastaanotolle 2009 ja seuraavan kerran matalan kynnyksen kriisikeskus Osviittaan. Kummallakin käynnillä Laaksosta kuunneltiin, ja käynnit toivat hetkellistä helpotusta.

– Minulle kuitenkin kerrottiin kummastakin paikasta muutaman käynnin jälkeen, että vaikutan niin fiksulta ja analyyttiseltä tyypiltä, että pärjään luultavasti itsekin ilman psykoterapiaa. En edes tiennyt että sellaista voi olla, liian fiksu terapiaan, Laaksonen ihmettelee jälkikäteen.

Hän jatkoi ilman hoitoa. Vuoden 2015 lopussa vointi romahti ja Laaksonen haki taas apua. Ammattikoulun terveydenhoitaja otti ongelmat tosissaan, ja ohjasi Laaksosen tuetun psykoterapian prosessin alkuun. Seurasi ajat lääkärille ja psykologille alkuvuodesta 2016.

"Kerrottiin, että olen kuluerä itselleni, valtiolle ja mahdolliselle terapeutilleni." Jokke Laaksonen

Tässä kohtaa Laaksonen teki virheen. Hän oli päättänyt edetä prosessissa rehellisesti, ja mainitsi lääkärille hoitaneensa masennusta ja pahaa oloaan päihteillä. Laaksonen selitti hakeneensa apua tuloksetta. Hän kertoi, että päihteiden käyttö auttaa unohtamaan hetkeksi jatkuvan pahan olon.

Alkuvuonna 2016 kokiksi opiskeleva Laaksonen lähti kouluvaihtoon Baskimaahan kahdeksi kuukaudeksi. Vaihdon aikana oli määrä saapua lähete psykiatrille.

Psykiatrista ei kuitenkaan kuulunut.

Vaihto tuli ja meni, ja Suomessa tovin odotettuaan Laaksonen päätti soittaa perään. Psykiatri totesi puhelimessa unohtaneensa soittaa asiasta, ja kertoi, että prosessia ei aiottu jatkaa. Päihteiden käytön vuoksi Laaksonen on liian suuri riski kaikille.

– Minulle kerrottiin, että olen kuluerä itselleni, valtiolle ja mahdolliselle terapeutilleni, ja todennäköisesti tulisin lopettamaan terapiani päihteidenkäytön takia.

Laaksonen kysyi omalääkäriltä, mitä hän voi tehdä jatkaakseen. Lääkäri kertoi, että ainoa tapa jatkaa prosessia olisi kuuden kuukauden ajan puhtaiden virtsanäytteiden jättäminen, jonka jälkeen prosessia voidaan taas mahdollisesti jatkaa.

– Mainitsin tässä kohtaa edessä häämöttävän valmistumiseni. Lääkäri totesi, että se ei ole ongelma hoidon suhteen, Laaksonen kertoo.

Laaksonen jäi puoleksi vuodeksi täysin ilman minkäänlaista hoitoa, vaikka hänen tilansa oli kriittinen. Hän ymmärsi silloin, että oli pakko jatkaa, tai hän luovuttaisi kaikesta.

– Olin siinä pisteessä, että jos en olisi jatkanut prosessin kanssa taistelua ja lopulta saanut terapeuttia, olisin lopettanut elämäni. Sinä aikanakin yritin muutaman kerran tappaa itseni. Ilman läheisten tukea minua ei enää olisi, Laaksonen kertoo.

Vielä muutama aallonpohja

Laaksonen kävi kerran kuussa virtsaamassa purkkiin, ja selvisi kuuden kuukauden jakson yli. Hän soitti lääkärille, joka kertoikin hoitokontaktin loppuneen.

– Hän sanoi, etten ollut kirjoilla ja minun oli etsittävä uusi hoitokontakti. Se oli sama lääkäri, joka laittoi minut silloin näytteenottoputkeen.

Uutinen teki koko kuuden kuukauden virtsanäyteruljanssista yhdellä kertaa turhan.

– Se oli kuin isku kasvoihin. Sinä aikana olisin jo voinut etsiä jo apua muualta, hän toteaa.

"Liian moni ystävä ei koskaan saanut apua." Jokke Laaksonen

Laaksonen meni ensin työterveydenhuollon puolelle turhaan, kunnes hänet ohjattiin kunnallisen puolelle, missä hoito voitiin vihdoin aloittaa. Prosessi lähti eteenpäin ja kaikki näytti hetken menevän hyvin. Pian kuitenkin hoitokontakti uhkasi taas kerran katketa.

– Omalääkärini oli kirjoittanut tietoihini, että käytän päivittäin päihteitä. Sellainen ei siihen aikaan lainkaan pitänyt paikkaansa, enkä ollut kertonut mitään sellaista. Luulen, että lääkäri on purkanut ennakkoluulojaan punkkarin ulkonäöstäni tietoja kirjoittaessaan.

Maininta saatiin lopulta korjattua, mutta se pitkitti prosessia entisestään.

Tilanteen venyessä Laaksonen oli alkanut etsiä itsenäisesti terapeuttia. Hän halusi terapian alkavan nopeasti, kun luvat Kelan tukemaan terapiaan vihdoin tulisivat. Vaihteluna totuttuun kaavaan, Laaksosella kävi tuuri.

– Ensimmäinen terapeutti, jota kävin tapaamassa, sattui olemaan juuri sopiva henkilö minulle. Olen nyt käynyt jo kaksi vuotta keskustelemassa hänen kanssaan, ja elämänlaatuni on parantunut hurjasti.

Odotus kannatti

Laaksonen kokee, että terapia on mahdollistanut valtavasti asioita, joihin hän luuli ennen olevansa kykenemätön.

– Olen tällä hetkellä onnellisesti parisuhteessa, vihdoin päässyt opiskelemaan yliopistoon ja suhteeni vanhempiini on parempi kuin koskaan ennen. Olen pystynyt myös esimerkiksi käsittelemään sukupuolen kokemustani paremmin kuin ennen.

Laaksonen kertoo oireilevansa huomattavasti vähemmän. Kahden viime vuoden aikana hänellä on ollut kaksi masennusjaksoa, kun normi ennen oli noin viisi tai kuusi jaksoa vuodessa. Paniikkikohtaukset ovat lähes loppuneet, ja niiden hallitsemiseen on enemmän työkaluja.

– Ylipäätään, pystyn vihdoin olemaan toimintakykyinen yksilö tässä maailmassa. Pystyn vihdoin rakastamaan itseäni.

Häpeä ja suru eivät jätä rauhaan

Laaksonen näkee, että hoitoon pääsevät vain ne, joiden voimavarat riittävät avun hankkimiseen.

– Tunnen edelleen häpeää ja itseinhoa siitä, että olen saanut tämän terapian. Minulla on myös liian monta ystävää, jotka eivät saaneet apua, eivätkä ole täällä enää, Laaksonen sanoo.

Hän korostaa, ettei kukaan hae terapiaan huvikseen.

– Me puhutaan nyt ihmisistä, jotka voivat todella huonosti. Valtion velvollisuus on tukea heitä pysymään hengissä. En aio edes perustella miksi.

Laaksonen kritisoi myös terveydenhuollon mustavalkoista tapaa erottaa päihteiden käyttö ja mielenterveyden ongelmat eri leireihin.

– Edelleen vallitsee vahvana ajatus siitä, että ensin tulee päihdeongelmat, ja siitä seuraa mielenterveysongelmat. Se on täysin kestämätön tapa ajatella, ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen tajutakseen sen. Se on sellainen paketti, mikä kulkee käsi kädessä, ja meidän tulee myös purkaa sitä yhtenä.

Lue lisää:

”Ihmishenkiä pelastuisi” – kansalaisaloite haluaa muuttaa hoitoon pääsyä huomattavasti helpommaksi

Terapiatakuu-kansalaisaloite keräsi 50 000 nimeä ja etenee eduskuntaan

Lappeenrannan keskustan tuntumassa olevan kerrostalon rappukäytävä on rakennustyömaana. Putkiremontti on alkanut jo alkukesästä. Seinästä pilkottavat uudet muoviputket, joten loppusuoralla ollaan.

– On tämä ollut aikamoinen kesä. Vessassakin on pitänyt käydä ylimmän kerroksen WC:ssä, tuskailee Aimo Vuorinen.

Kirjailija, graafikko Aimo Vuorisen parvekkeelta avautuu näkymä Lappeenrannan matkustajasatamaan. Sen viereinen puisto on koristeltu juhlistamaan juuri alkavaa kaupungin 370-vuotissyntymäpäivää.

Asunnon seinää koristavat jykevät kirjahyllyt, joissa on kauniissa järjestyksessä valtava määrä paksuja tietokirjoja ja kaunokirjallisuutta. Yhden hyllyn päällä on tuhkakuppi, jossa lukee Carillo bitter.

– Juu. Se Carillo on minun keksimäni nimi.

Aimo Vuorinen ei edes muista, kuinka monelle tuotteelle hän on keksinyt nimen tai luonut graafisen ilmeen.

– Niitä on niin valtavasti.

Nimetön suosikki

Loimaalla vuonna 1929 syntynyt Aimo Vuorinen saapui Lappeenrantaan Chymoksen tehtaalle alkujaan pakkaussuunnittelijan opintoloman sijaiseksi vuonna 1951. Chymos oli tuolloin jo suuri makeisten, mehujen ja alkoholijuomien valmistaja.

Chymoksen tuotevalikoimassa oli ollut jo 1940-luvun lopulta lähtien suklaatäytteinen piparminttukaramelli. Se oli kääritty punavalkoraitaiseen kääreeseen, mutta sillä ei ollut nimeä. Se oli vain piparminttukaramelli.

Punainen ja valkoinen ovat jo kauan olleet piparminttukaramellien väriyhdistelmä, jota on käytetty monissa maissa. Edelleen sama väritys on tuttu karkkikauppojen J-kirjaimen muotoisista kovista piparminttumakeisista. Värinsä ja muotonsa takia niitä käytettiin alkujaan joulukuusen koristeina.

Kun Chymos oli muutaman vuoden tehnyt nimetöntä piparminttukaramellia, Chymoksen toimitusjohtaja Jouko Keränen käveli Lappeenrannan tehtaalla nuoren graafikon Aimo Vuorisen luokse. Vuosi oli 1953.

– Hän sanoi minulle, että karkista pitää saada arvokkaampi. Sille pitäisi saada nimi ja uusi formaatti, kertoo Aimo Vuorinen.

Marianne meinasi tuhoutua

Toimitusjohtaja Jouko Keräsellä oli Vuorisen mukaan ehdoton vaatimus, että makeisen kääreessä ei saanut olla yhtään valkoista ja punaista raitaa. Koko entinen ulkoasu piti uusia.

Niinpä Vuorinen alkoi suunnitella uutta käärettä. Koska piparminttu ja suklaa ovat ranskalainen makuyhdistelmä, hän aloitti suunnittelun Ranskasta.

– Eräänlaisen kansallispyhimyksen asemassa Ranskassa on vallankumousrintamalla uljaasti taistellut sotilasneito Marianne. Niinpä Mariannen kuvasta tuli sen makeisen kantava teema.

Vaikka Marianne-hahmo on tunnettu Ranskassa, ei se suomalaisiin vedonnut yhtään. Hahmo oli koitua koko makeisen turmioksi.

Marianne-neidon kuvalla painettua paperia tilattiin tehtaalle suunnaton määrä ja karamelli tuli uudistuneena kauppoihin.

– Siitä tuli ensimmäinen minun tiedossani oleva kuluttajakapina. Ihmiset eivät ostaneet sitä karkkia, kertoo Vuorinen.

Tehtaalla oli pakko ottaa takapakkia.

– Palattiin takaisin punavalkoraidalliseen karamellikääreeseen. Makeisen nimeksi tuli Marianne. Sen ihmiset hyväksyivät, kertoo Vuorinen.

Aimo Vuorisen kädenjälki näkyy Mariannen kääreessä edelleen, sillä kääreessä oleva kaunokirjoituksella tehty Marianne-teksti ja sen asettelut ovat hänen luomiaan.

Lappeenrannan tehtailla Marianne-karkkeja valmistuu vuodessa 1,3 miljoonaa kiloa, josta yli puolet menee myyntiin ulkomaille.

Koko tuotepaketti

Chymoksen tehtaan graafikkona ja mainossuunnittelijana Vuorisen työnkuvaan kuului koko tuoteperheen suunnittelu. Siihen kuuluivat esimerkiksi kaikenkokoisten pullojen etiketit, kääreet, tukkupakkaukset ja mainokset.

– Meillä oli viinituotesarjoja, liköörituotesarjoja, ja kaikkiin tehtiin oma peruskuvio, joka vietiin läpi koko sarjassa.

Karkkitehdas Brunbergillä oli ollut valikoimissaan suosituksi tullut Alku-niminen kermatoffeekaramelli, ja tietysti Chymoksen piti saada oma vastaava tuote.

Vuonna 1966 makeiskeittiö kokkasi sopivaa makuyhdistelmää, ja Aimo Vuorisen tehtäväksi tuli nopeasti uutuusmakeiselle nimi. Ongelma oli jo siihen aikaan, että monet hyvät nimet oli jo rekisteröity.

Sopivissa kohdissa Aimo Vuorinen oli paperille kirjoitellut pöytälaatikkoon letkan nimiä, joita voisi vielä käyttää. Niinpä hän otti listan ja alkoi selata.

– Sieltä löytyi sopiva nelikirjaiminen sana omar. Se oli tosin alkujaan kaavailtu jollekin halva-makeisen kaltaiselle tuotteelle.

Tuote piti saada pikaisesti markkinoille. Vuorinen suunnitteli tuotteelle logon ja koko kääreiden ulkoasun.

– Siinä oli niin kiire, että pari-kolme päivää myöhemmin ne lähtivät kääretehtaalle painettaviksi.

Votkaturistit

Vuosi 1976 oli aikamoinen käännekohta Vuorisen elämässä. Leningradista eli nykyisestä Pietarista tuli äkkiä yksi suomalaisten suosituimmista matkakohteista. Siellä köyhä duunari pystyi ainakin yhden viikonlopun ajan olemaan kroisos ja unohtamaan kaikki arkiset murheensa.

Syntyi näytelmä Votkaturistit. Huumorin sävyttämästä näytelmästä tuli nopeasti teattereiden hitti, jota esitettiin kaikkialla Suomessa ensin ammattiteattereissa ja sen jälkeen kesäteattereissa.

– Virallinen tilasto kertoo, että sen on nähnyt puoli miljoonaa suomalaista, mutta kyllä se lähempänä miljoonaa todellisuudessa on, sanoo Vuorinen.

Votkaturistien lisäksi Vuorinen on kirjoittanut parikymmentä muuta näytelmää, joita on esitetty useissa ammattiteattereissa.

Näytelmiään hän sai esitettäväksi osallistumalla teattereiden järjestämiin näytelmäkirjoituskilpailuihin.

Koska Vuorinen pelkäsi paljastuvansa, oli hänellä oma taktiikkansa.

– Nehän kirjoitettiin nimimerkillä. Tyttäreni postitti ne Helsingistä, jotta niihin saatiin Helsingin postileima. Lappeenrannan leima olisi voinut paljastaa minut.

Komedian vaikeus

Vuorisen puhetapa on rehevä ja ilmeikäs. Kirjoittajana hänen tyylilajinsa on komedia, jota Votkaturistit ehkä parhaimmillaan edustaa.

– Jos haluaa kirjoittaa komediaa, pitää sen koomisen aineksen pitää olla niin vahva, että se tulee läpi. Näin se on, vaikka olisi minkälainen aihe, sanoo Vuorinen.

Komedian kirjoittaminen on Vuorisen mielestä paljon vaikeampaa kuin tragedian.

– Komedian arvostus on sitten ihan jotain muuta, sanoo Vuorinen.

Paikallisuus kunniaan

Aimo Vuorinen innostui jo kohta Lappeenrantaan muutettuaan paikallishistoriasta. Kaupunkiin ulkopuolelta muuttaneena hän näki mielenkiintoisia kohtia Lappeenrannan menneisyydestä ja huomasi, ettei niistä ollut kirjoitettu mitään.

Tähän mennessä teoksia Lappeenrannan rakennuksista, Linnoituksesta, kirkoista ja menneisyydestä on syntynyt pitkälle toistakymmentä.

Paikallisuutta hän on mielellään korostanut myös aikoinaan työskennellessään Chymoksella.

Kun Chymos alkoi valmistaa marjapohjaista kuohuviiniä, halusi Vuorinen antaa sille suomalaisen nimen Kavaljeeri. Hän pelkäsi, että yhtiön johto vaatisi muka hienompaa kirjoitusasua Chevalier. Tyytyväisenä hän totesi, että näin ei käynyt.

Vuorisen mielestä on tuotteen kannalta eduksi, jos tuotemerkin lähtökohtana on jokin luonnollinen asia. Esimerkiksi Kavaljeerissa se oli ratsastava mies, koska Lappeenranta on kuuluisa ratsuväkipaikkakunta. Myös tehdas oli aivan varuskunnan vieressä.

Carelia-viinisarjaan Vuorinen puolestaan taiteili kuvat Imatrankoskesta, Saimaan kanavasta ja Viipurin linnasta.

Vuorisen Lappeenranta-historia Yle Areenaan.

Vuonna 1999 Aimo Vuorinen teki Ylelle mittavan radiosarjan Lappeenrannan historiasta. Se sai nimekseen Villimiehen jalanjäljissä.

Jaksoja tuli kaiken kaikkiaan 48, joista jokainen kesti noin viisi minuuttia. Apunaan Vuorisella oli Ylen äänitarkkailija Asko Lempinen, joka laati sarjaan täyteläisen äänimaiseman.

Kun mukaan saatiin vielä lappeenrantalaisia harrastelijanäyttelijöitä, oli tekeillä dramatisoitu kuulokuva rajakaupungin historiaan.

Sarjan kertoja on itse Aimo Vuorinen, joka mielenkiintoisella tavallaan avaa aina yhden ajanjakson Lappeenrannan menneisyyteen.

Tarina alkaa tietysti Lappeenrannan perustamisesta, mutta sen jälkeen käydään kylpylässä, kaupungin laitamilla, tavataan Ilmari Kianto ja piipahdetaan Skinnarilan hovissa. Rautatie valmistuu ja keisari vierailee. Sotiakin käydään. Lopuksi presidentti Urho Kekkonen vihkii Saimaan kanavan.

Villimiehen jalanjäljissä -sarja kuultiin Yle Radio Suomessa Etelä-Karjalassa ensimmäisen kerran vuonna 1999, kun Lappeenrannan kaupunki täytti 350 vuotta.

Nyt Lappeenrannan kaupungin 370-vuotisjuhlan kunniaksi sarja on tullut kokonaisuudessaan kuunneltavaksi Yle Areenaan.

Kaupungin menneisyydessä on sotaa ja rauhaa, iloa ja surua. Villimiehen jalanjäljille pääsee tästä:

Viihteen monitaituri Jukka Virtanen on kuollut varhain sunnuntaiaamuna. Asian vahvistavat Ylelle Virtasen lähiomaiset.

Jukka Virtanen oli 86-vuotias. Hän kuoli pitkän sairauden uuvuttamana.

Virtanen oli monipuolinen ja lahjakas viihteen ammattilainen. Hän oli muun muassa television Levyraadista tuttu sanoittaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Hän vaikutti voimakkaasti muun muassa siihen, mille kansa nauroi television alkuaikoina 1960-luvulla. Virtanen työskenteli tv:ssä sekä ohjaajana, käsikirjoittajana että juontajana.

Alalle hänet kouli elokuvaohjaaja Erik Blomberg, jonka johtamassa elokuvatuotantoyhtiössä Virtanen työskenteli nuorena äidinkielen opiskelijana 1950-luvulla.

Virtanen oli taitava lyyrikko, jonka soljuvat ja usein tarinalliset tekstit nostivat monet käännöskappaleet uudelle tasolle. Hän oli taitava paketoimaan ajankohtaisia aiheita ja ilmiöitä sanoituksiinsa.

Esimerkiksi Kaj Chydeniuksen sävellykseen 1970-luvun lopulla tehty Minä kaipaan Espalle takaisin on yhä täysin ajankohtainen kappale siitä, miten nuoren aikuisen haaveet ja todellisuus harvoin kohtaavat.

Virtasella oli horjumaton tyylitaju myös humoristisissa kappaleissa. Simo Salmisen esittämä Pornolaulu on siitä hyvä esimerkki.

Virtanen oli 1970-luvun lopulla mukana perustamassa Uutta Iloista Teatteria yhdessä Lasse Mårtensonin, Jaakko Salon ja Marjatta Leppäsen kanssa. Hän käänsi ja riimitteli laulutekstejä myös musikaaleihin.

Koko kansan julkkis Virtasesta tuli jo 1960-luvulla ja asema vain vahvistui, kun hänet kiinnitettiin Levyraadin (MTV) isännäksi vuonna 1980. Virtanen johti musiikkiohjelmaa lähes 20 vuotta ja palasi ruutuun myöhemmin hieman toisenlaisissa merkeissä, Ylen Runoraadin vakituisena jäsenenä.

Virtanen ymmärsi tiimityön merkityksen. Yhdessä Aarre Elon, Matti Kuuslan ja Jaakko Salon kanssa Virtanen pokkasi arvostetun Montreux’n Kultaisen Ruusun musiikkiviihdeohjelmallaan Lumilinna vuonna 1965.

Hän käväisi välillä levytysstudiossa myös itse laulamassa humoristisia kappaleita, kuten Hanna ja Niilo sekä Perspirantti-Antti. Niiden suosio perustui Virtasen julkisuuskuvaan, ei lauluääneen.

Julkisuudessa suurimman osan elämästään elänyt Virtanen kertoi haastatteluissa avoimesti alkoholismistaan, masennuksestaan ja syövästään.

Hän oli futisfani ja innokas jalkapalloilija itsekin. Virtasen kunniaksi on nimetty jalkapallokenttä Jämsänkoskella, Virtasen synnyinpaikkakunnalla.

Näyttelijä Ville Virtanen on Jukka Virtasen poika.

Yle muistaa Jukka Virtasta monin tavoin. Muun muassa Radio Suomessa ja Yle Teemalla näin:

14.02 - 15.00 "Tuhansien kertomusten mies - Jukka Virtanen". Ohjelmassa kuullaan kertomuksia edesmenneestä viihteen moniosaajasta ja soitetaan Virtasen sanoittamia lauluja. Ohjelman juontaa Maria Jyrkäs.

17.15 - 18.50 "Jukka Virtanen muistoissamme". Kadonneen levy metsästäjät -ohjelman tilalla kuullaan tänään Jukka Virtasen muisto-ohjelma. Kuuntelijat voivat soittaa numeroon 0203-17600 ja kertoa omia muistojaan edesmenneestä viihteen monitoimimiehestä. Ohjelman juontaa Tero Liete ja Veli Kauppinen.

Yle Teema muistaa Jukka Virtasta torstaina 5.9. klo 22.25 lähtien kolmella ohjelmalla: kaikkien aikojen ensimmäinen Runoraati (2002), dokumentti Jukka Virtanen - kuriton mies (2008) ja Itse asiassa kuultuna - sarjan jakso Jukka Virtasesta (2012).

Katso myös:

Jukka Virtasella on paperimiehen sielu

Jukka Virtanen ja viihteen monet kasvot

Jukka Virtanen Arto Nybergin vieraana vuonna 2008

Kuuntele Virtasen haastattelu Elävästä arkistosta vuodelta 1992:

Miten minusta tuli minä, Jukka Virtanen