Saksan poliisi on pidättänyt 11 ihmistä epäiltynä suuren terrori-iskun suunnittelusta.

Poliisi teki samanaikaisesti kotietsintöjä useisiin kohteisiin Nordrhein-Westfalenin ja Baden-Württembergin osavaltioissa.

Poliisin erikoisjoukot tekivät pidätyksiä sanomalehti Rheinische Postin mukaan Düsseldorfissa.

Asiasta kertovat saksalaiset mediat ja uutistoimisto Reuters.

Saksalaisten medioiden mukaan epäillyt olivat pääosin Tadzikistanin kansalaisia ja heillä oli Isis-sympatioita.

Lauantaina päivällä syyttäjä määräsi pidätetyt kuitenkin vapautettaviksi. Välitöntä rikoksen vaaraa ei syyttäjän mukaan ollut.

Epäillyiltä takavarikoitiin aseita ja räjähteitä.

Puoluejohtajat ovat olleet lähestyvien vaalien vuoksi herpaantumattoman huomion kohteina jo puoli vuotta. He ovat kiertäneet syyskuun lopulta saakka uupumatta puheenjohtajatenteissä, paneelikeskusteluissa ja “pääministeritenteissä”.

Tilaisuuksia ovat isännöineet paitsi mediatalot myös useat etujärjestöt. Liki kaikki ovat asettaneet saman vaatimuksen: hiillostettaviksi ja toistensa kanssa kiistelemään on saatava puolueiden puheenjohtajat, jos suinkin mahdollista.

Näin tiedotusvälineet, etujärjestöt ja puolueet edistävät yksissä tuumin sitä, että politiikka henkilöityy yhä vahvemmin persoonien väliseksi kilpailuksi.

Kansalaiset eivät äänestä pääministeristä

Asetelmaa korostaa se, että eduskuntavaaleja on alettu kutsua pääministerivaaleiksi. Näin on käynyt, koska puolueet ovat sopineet, että vaaleissa eniten kansanedustajia saanut puolue on oikeutettu ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi.

Pääministerivaali on kuitenkin harhaanjohtava käsite. Kansalaiset eivät äänestä pääministeristä vaan kansanedustajista. Tästä huolimatta puoluejohtajat osallistuivat jo syksyllä ensimmäisiin “pääministeritentteihin”.

Osaan näistä tilaisuuksista oli kutsuttu vain niiden neljän eduskuntapuolueen johtajat, joilla on arvioitu olevan mahdollisuus nousta suurimmaksi puolueeksi.

Keskiviikkona Helsingin Sanomat julkaisi teettämänsä mielipidetiedustelun, jossa vastaajilta kysyttiin: “Kuka seuraavista puolueiden puheenjohtajista olisi mielestänne paras henkilö toimimaan Suomen pääministerinä?”

Vuoden alkupuolella vastaavan gallupin ovat tehneet Suomen Yrittäjät ja Lännen media. Kyselyt herättävät paljon kiinnostusta, koska pääministerillä on nyky-Suomessa eniten henkilökohtaista poliittista valtaa. Uutiset kyselyiden tuloksista vahvistavat politiikan henkilöitymistä puoluejohtajiin.

Mitä ominaisuuksia mittaavat kuka olisi paras pääministeri -kyselyt?

Näissä kyselyissä kansalaisille tarjotaan punnittaviksi myös sellaisten puoluejohtajien nimiä, joilla ei mielipidetiedustelujen perusteella ole realistisia mahdollisuuksia nousta pääministeriksi.

Mitä seikkoja kansalaiset tällöin punnitsevat etsiessään vastausta kysymykseen, kuka olisi paras henkilö pääministeriksi? Arvioivatko he puoluejohtajan ammatillisia taitoja, hänen sympaattisuuttaan vai sitä, vastaavatko puoluejohtajan poliittiset tavoitteet heidän arvomaailmaansa?

Kysely voi mitata mitä tahansa noista asioista, mutta pääministerin valinnan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Helsingin Sanomien gallup osoitti, että vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto olisi kansalaisten suosikki pääministeriksi. Haaviston kannatus on paljon suurempi kuin hänen johtamansa puolueen kannatus.

Antti Rinteen kannatus puolestaan on pienempi kuin hänen johtamansa SDP:n kannatus. Rinne on silti yhä todennäköisin henkilö seuraavaksi pääministeriksi. Haavisto on vasta neljänneksi tai viidenneksi vahvin ehdokas, koska pääministerin paikka ratkeaa puolueen kansanedustajien määrän mukaan.

Kun tuollainen kysely toteutetaan aivan eduskuntavaalien alla, se saattaa vaikuttaa kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Sympaattisimmiksi arvioitujen johtajien puolueiden vaalimenestys saattaa kohentua ja epämiellyttäviksi koettujen johtajien puolueiden äänisaalis heiketä.

Politiikan voimakas henkilöityminen johtaa siihen, että puoluejohtajan "pärstäkerroin" vaikuttaa paljon äänestystuloksiin. On syytä kysyä, onko se hyvä asia eduskuntavaalien kannalta.

Kaipaavatko suomalaiset diktaattoria?

Niin suuret tiedotusvälineet, etujärjestöt kuin puolueetkin vannovat demokratian nimeen. On kuitenkin syytä kysyä, edistääkö poliittisen elämän puoluejohtajakeskeisyyden vahvistaminen demokratiaa.

Kertooko tämä kehitys siitä, että me suomalaiset kaipaamme diktaattoria, joka päättäisi vaikeat asiat meidän puolestamme?

Tuskinpa. Kyse on pikemmin siitä, että puoluejohtajien merkitystä korostamalla on helpointa pitää yllä kansalaisten kiinnostusta politiikkaan.

Kaikki puolueen viisaus ei asu puheenjohtajan pääkopassa

Kansalaisten käsitys kunkin puolueen ideologiasta, imagosta, osaamisesta ja luonteesta määrittyy vuosi vuodelta enemmän puoluejohtajista syntyvien mielikuvien perusteella. Se synnyttää vääristyneen kuvan puolueista.

Harhaa voi kuvata kahdella yksinkertaisella kaavalla. 1) SDP ≠ Antti Rinne. 2) Antti Rinne < SDP. Kaavoihin voi laittaa minkä tahansa puolueen ja sen puheenjohtajan nimet, ajatus säilyy silti aina samana: Puolue on johtajaansa suurempi.

On selvää, että johtajan vaihdos muuttaa puolueen toimintatapaa ja poliittisia painotuksia. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon johtama perussuomalaiset toimii eri tavoin, kuin puolue toimi Timo Soinin kaudella.

On kuitenkin syytä muistaa kaksi asiaa: puolueiden linjapäätökset syntyvät kollektiivisesti ja kaikki puolueessa oleva tieto ei asu puheenjohtajan kallossa. Jokaisen puoluejohtajan on viisasta turvautua joissakin asioissa asiantuntevampien puoluetovereiden ja virkakunnan tietämykseen.

Puoluejohtajat asettuvat kaikkitietävän rooliin

Tästä huolimatta puoluejohtajat ovat hyväksyneet itselleen ällistyttävän raskaan roolin. Esimerkiksi vaalitenteissä he yrittävät esiintyä kaikkitietävinä yli-ihmisinä, joilta voi vaatia vastausta mihin tahansa kysymykseen maan ja taivaan väliltä.

Vaikka vaalitenteillä on tarkoitus mitata muun muassa puoluejohtajien osaamista, niiden ei pitäisi muodostua knoppitiedon testeiksi. Tältä tentit kuitenkin hetkittäin vaikuttavat.

Silloin tällöin puoluepamput astuvat tenteissä ansaan ja esittävät faktoina hatusta vetämiään arvauksia, koska eivät halua paljastaa tietämättömyyttään.

Nokkelimmat poliitikot osaavat selvitä niistäkin tilanteista, joissa oman tietämyksen rajat tulevat vastaan. Poliitikon ammattitaitoon kuuluu kyky selvitä kovan paineen alla. Vaalitentit testaavat myös tuota taitoa.

Olisiko syytä testata pikemmin puoluetta kuin puoluejohtajaa?

Ylen tämänvuotisissa puoluejohtajatenteissä on käsitelty aina neljää eri teemaa.

Kun tenttien aihepiirit päätetään etukäteen, olisi mahdollista tentata joka teemasta kunkin puolueen parasta asiantuntijaa. Tällaista mallia voi mainiosti perustella aiemmin esitetyllä kaavalla: puolue > puheenjohtajansa.

Puoluejohtaja – pääministeri vallankin – voi työssään tukeutua suureen asiantuntijoiden joukkoon. Johtajan ei tarvitse itse tietää kaikkea. Hyvä johtaja kokoaa ympärilleen paljon itseään viisaampia ihmisiä.

Yle on jo ottamassa askeleen kohti edellä kuvattua mallia. Puolueet lähettävät piakkoin järjestettäviin ilmasto- ja työteemoja koskeviin vaalitentteihin juuri noihin kysymyksiin perehtyneet edustajansa.

Sekä puolueiden, etujärjestöjen että tiedotusvälineiden on syytä pohtia, edistääkö voimakkaasti puoluejohtajien roolia korostava vaalikampanjointi demokratiaa. Olisiko kampanjoinnin johtajakeskeisyyttä syytä määrätietoisesti vähentää?

Jos vastaus on kyllä, jäljelle jää vaikein kysymys: miten nykyisiä käytäntöjä pitäisi muuttaa?

Satunnainen vaalitarkkailija on juttusarja, joka kommentoi kampanjointia kevään eduskunta- ja eurovaaleissa.

Lue myös:

Satunnainen vaalitarkkailija: Seuraamme poikkeuksellista poliittista sirkusta: Suhmurointia, muunneltua totuutta ja takinkäännöksiä

Satunnainen vaalitarkkailija: Kansalaisten tuohtumus vanhustenhoidon ongelmista on oppositiolle oiva ase, sillä moni äänestää tunteella

Etsi ehdokkaasi Ylen vaalikoneella

Egyptiä itsevaltaisin ottein johtava Abdel Fattah al-Sisi on päättänyt korottaa egyptiläisten vähimmäispalkkaa kahdella kolmasosalla.

Korotus on 2 000 Egyptin puntaa eli reilut sata euroa. Aiemmin vähimmäispalkka oli reilut 60 euroa kuussa.

Al-Sisi teki päätöksen ennen mahdollista kansanäänestystä perustuslain muutoksista, joiden seurauksena hän voisi pysyä vallassa vuoteen 2034 asti.

Kansanäänestys on todennäköisesti tulevina viikkoina.

Al-Sisi on entinen kenraali. Hän on ajanut Egyptin parlamentissa läpi useita armeijan roolia vahvistavia lakimuutoksia.

Al-Sisi ilmoitti minimipalkan korotuksen koskevan kaikkia egyptiläisiä työläisiä. Se on osa toimia, jotka on tarkoitettu helpottamaan julkisen talouden leikkauksista kärsineiden egyptiläisten elämää.

Lisää aiheesta:

Egyptin poliitikot tahtovat, että al-Sisi voi pysyä vallassa vuoteen 2034

Useissa Suomessa toimivissa nepalilaisissa ravintoloissa on vakavaa työntekijöiden, pääasiassa kokkien, oikeuksien polkemista, uutisoi Helsingin Sanomat.

Lehti on tehnyt nepalilaisten ravintoloiden tilanteesta laajan selvityksen ja muun muassa haastatellut viittätoista nepalilaisissa ravintoloissa työskennellyttä henkilöä, joiden kertomukset ravintoloiden toiminnasta ovat samansuuntaisia.

Ravintoloissa muun muassa teetetään jopa 16-tuntisia työpäiviä eikä korvaus työstä ole lähelläkään virallisia työehtoja.

Jotta Nepalista pääsee töihin Suomeen, on yleensä ravintolan omistajalle maksettava rahasumma, joka voi nousta yli 10 000 euroon. Moni ei pysty maksamaan, vaan päätyy kuittaamaan osan summasta työllä.

Lehden mukaan useat ravintolayrittäjät ovat samalta alueelta Nepalista ja pitävät tiiviisti yhteyttä. Näin työntekijä, joka kertoo viranomaisille työpaikan ongelmista, ei saa välttämättä töitä mistään nepalilaisesta tai eteläaasialaisesta ravintolasta.

Keskusrikospoliisin erikoistutkija Tuija Hietaniemen mukaan hyväksikäyttö nepalilaisravintoloissa on hyvin laajaa.

– Työntekijät maksavat huomattavia summia päästäkseen tänne. Sitten heitä pidetään tosi kurjissa oloissa ja heillä teetetään tolkuttomasti töitä. Uhrit eivät uskalla tästä kertoa, hän sanoo lehdessä.

Nepalilaisten ravintoloiden ongelmat eivät ole juuri tulleet ilmi viranomaistarkastuksissa. Aluehallintovirasto toteaa HS:lle, että ravintoloiden paperit ovat usein kunnossa, eivätkä työntekijät uskalla puhua ongelmista.

Työntekijälle saatetaan maksaa tavanomaisen näköisesti palkkaa, joka kuitenkin menee tilille, joka on ravintolan omistajan tai tämän lähipiirin hallinnassa.

Voi myös olla, että työntekijä saa noin 1 800 euron kuukausipalkan, mutta tekee kuukaudessa 250–300 tuntia töitä, jolloin palkka ei ole läheskään se, mitä suurella ylityötuntien määrällä kuuluisi olla.

Etujärjestö: Asiakkaan vaikea arvioida tilannetta

Ravintola-alan etu- ja työnantajajärjestö MaRa ry:n toimitusjohtaja Timo Lappi kertoo yllättyneensä Helsingin Sanomien uutisen tiedoista.

Lapin mukaan alalla tiedetään verottajan ja työsuojeluviranomaisten tietojen perusteella, että maahanmuuttajataustaisten yrittäjien perustamissa ravintoloissa on keskimääräistä enemmän rikkeitä verotuksessa ja työehtojen noudattamisessa. Ei kuitenkaan ole ollut viitteitä, että nepalilaisissa ravintoloissa olisi ollut ongelmia nyt ilmi tulleessa laajuudessa.

Lappi ei halua leimata kaikkia etnisiä ravintoloita, vaan muistuttaa niissäkin olevan yrittäjiä, jotka pyrkivät hoitamaan asiansa sääntöjen mukaan.

Kuluttajan on vaikea pystyä arvioimaan, ovatko työntekijöiden olosuhteet asiallisia.

– Kahteen asiaan voi kiinnittää huomiota: jos myydään jatkuvasti ruokaa liian halvalla, ei kaikki ole kunnossa. Toisekseen kuittia voi aina pyytää. Mutta eihän tavallinen asiakas näistäkään voi tietää, maksetaanko palkkoja kunnolla, Lappi sanoo Ylelle.

Hän kertoo MaRan pyytäneen jo pitkään viranomaisilta, että valvonta kohdennettaisiin sellaisiin ravintoloihin, joissa arvioidaan olevan ongelmia. Yleistarkastuksia asiansa vuosien ajan hyvin hoitaneisiin ravintoloihin voisi järjestön mielestä vähentää.

– Näihin ongelmiin on vaikea puuttua, jos työntekijät eivät ongelmista puhu ja kaikki näyttää olevan kunnossa, Lappi toteaa.

Tarkemmin kohdennettujen tarkastusten ohella järjestö toivoo, että Palvelualojen ammattiliitto PAM saisi nykyistä enemmän etnisten ravintoloiden työntekijöitä jäsenikseen, jolloin ongelmat tulisivat sen kautta ilmi.

Asiantuntija: Laaja ongelma

Rikosuhripäivystyksessä nyt ilmi tulleet tiedot ravintoloiden ongelmista eivät yllätä.

Ihmiskaupan uhrien auttamistyön erityisasiantuntija Pia Marttila kertoo Ylelle, että heillä on tällä hetkellä asiakkaana yli sata henkilöä, jotka ovat työvoiman hyväksikäytön uhreja. Selvästi suurin osa on juuri ravintoloiden tai siivousyritysten henkilökuntaa.

– Tämä on laaja ongelma, eikä se todellakaan kosketa vain muutamia epäonnekkaita, jotka asuvat jossain ravintolan takahuoneessa, Marttila kuvailee.

Hän sanoo viranomaisten pitkiä tutkinta-aikoja yhdeksi ongelmaksi. Työperäisen ihmiskaupan tutkinnassa kuluu usein kolmekin vuotta. Ihmiskaupan uhrin oleskelulupaa taas voi joutua odottamaan puolisentoista vuotta. Pitkät odotusajat hankaloittavat uhrien tilannetta.

Marttilan mukaan poliisilla pitäisi olla nykyistä enemmän voimavaroja ongelmia paljastavaan tutkintaan ja työsuojelulla työolojen valvontaan. Sitä tarvittaisiin, sillä uhrit harvoin uskaltavat itse laittaa tutkintaa liikkeelle.

Ravintola-asiakkaille Marttila ei lähde antamaan neuvoja, vaan toteaa viranomaisten ja poliittisten päättäjien vastuulla olevan, että valvontaan on tarpeeksi voimavaroja ja että se toimii riittävän tehokkaasti.

Lue myös

Etnisen ravintolan pitäjä sai ehdollista vankeutta ihmiskaupasta Kuopiossa: uhrit olivat lähes aina töissä, mutta palkat olivat olemattomia

Suomessa voi olla satoja ihmiskaupan uhreja – "Jos puhumme nykyajan orjuudesta, se vääristää käsitystä mistä puhumme"

Uutista päivitetty kello 15.47: Lisätty Marttilan haastattelu.

Queen-elokuva Bohemian Rhapsody osoittautui todelliseksi kultakaivokseksi. Viime vuonna ensi-iltansa saaneesta elokuvasta on tullut kaikkien aikojen tuottoisin elämäkerrallinen musiikkielokuva.

Se on tähän mennessä tuottanut maailmanlaajuisesti lähes 900 miljoonaa dollaria eli 800 miljoonaa euroa. Leffan tuotantobudjetti oli 52 miljoonaa dollaria eli noin 46 miljoonaa euroa.

Lisäksi elokuva voitti lukuisia alan palkintoja. Freddie Mercurya esittänyt Rami Malek nappasi esimerkiksi parhaan miespääosan esittäjän Oscar- ja Golden Globe -palkinnot.

Menestyselokuvan vanavedessä tehtaillaan nyt useita elämäkerrallisia elokuvia muusikoista ja bändeistä. Viime viikolla suoratoistopalvelu Netflixissä sai ensi-iltansa Mötley Crüe -elokuva The Dirt - Törkytehdas, joka ei ole tosin saanut ylistäviä arvioita.

Seuraavassa listattuna ensi-iltaan tulevia tai tekeillä olevia muusikkoelokuvia:

Elton John

Toukokuun lopussa saa ensi-iltansa poplegenda Elton Johnista kertova elokuva Rocketman. Siinä käydään läpi muusikon uran alkuvaiheita sekä hänen masennustaan, päihteiden käyttöä sekä seksuaalisen suuntautumisen hyväksymistä.

Elton John on työstänyt itsestään kertovaa elokuvaa jo vuodesta 2012 lähtien. Vuosien varrella ohjaaja on vaihtunut usein, mutta lopulta ohjakset otti Dexter Fletcher. Hän myös viimeisteli Queen-elokuvan, kun Bryan Singer sai potkut pitkien riitojen jälkeen.

Rocketmanin pääosassa nähdään Taron Egerton, joka on tuttu esimerkiksi Kingsman-agenttielokuvista. Näyttelijä laulaa elokuvassa Elton Johnin kappaleet itse.

Rocketmanin traileri YouTubessa.

Elvis

Australialainen elokuvaohjaaja Baz Luhrmann on ottanut itselleen todellisen haasteen, sillä hän on tekemässä elokuvaa Elviksestä.

Hän on tehnyt käsikirjoituksen yhdessä Craig Pearcen kanssa. Kaksikko on aiemmin työstänyt käsikirjoitukset Luhrmannin ohjaamiin elokuviin William Shakespearen Romeo ja Julia (1996), Moulin Rouge! (2001) ja The Great Gatsby – Kultahattu (2013).

Tähän mennessä on kerrottu, että Elviksen pitkäaikaisen managerin "Eversti" Tom Parkerin rooliin olisi palkattu Oscar-voittaja Tom Hanks. Ohjaaja Luhrmann on sanonut, että hän haluaa palkata päärooliin tuoreen kasvon tunnetun näyttelijän sijaan.

Leffan tuotannon on määrä alkaa vielä tämän vuoden puolella.

Céline Dion

Kanadalaislaulaja Céline Dionista on tekeillä elokuva, jonka työnimenä on The Power of Love. Se ei ole varsinainen elämäkertaelokuva, mutta mukailee pitkälti laulajan elämää.

Elokuva kertoo Alinesta, joka tulee suuresta kanadalaisperheestä. Taitava laulaja löydetään tämän ollessa teini-ikäinen, minkä jälkeen hänestä tulee maailmantähti. Myöhemmin hän kokee aviomiehensä menetyksen, kuten Dionille on käynyt.

The Power of Love -elokuvan tuottaa ranskalainen elokuvastudio Gaumont ja sen ohjaa Valerie Lemercier. Hän myös näyttelee pääosassa.

Céline Dion on antanut luvan käyttää elokuvassa tunnetuimpia kappaleitaan kuten All by Myself ja My Heart Will Go On.

David Bowie

Vuonna 2016 kuolleen David Bowien elämäkertaelokuva kantaa nimeä Stardust. Se keskittyy muusikon vuonna 1971 tekemään Yhdysvaltojen kiertueeseen.

Elokuvan ohjaa Gabriel Range, joka on aiemmin tehnyt elokuvan Death of a President (2006). Bowien roolissa nähdään Johnny Flynn, joka on nähty muun muassa brittielokuvassa Beast (2017).

Bowien poika Duncan Jones on kertonut, ettei elokuvalla ole perheen hyväksyntää. Leffassa ei saa siis käyttää lainkaan Bowien musiikkia.

Elokuvan tuottajien mukaan muusikon elämän käännekohdasta kertova tarina ei kaipaa hänen alkuperäisiä kappaleitaan.

Sex Pistols

Tekeillä on myös punkbändi Sex Pistolsiin liittyvä elämäkertaelokuva. Siinä keskitytään yhtyeen manageriin Malcom McLareniin ja muotisuunnittelija Vivienne Westwoodiin, jonka luoma tyyli vaikutti suuresti koko punkin ulkonäköön. McLaren ja Westwood omistivat Sex-vaateliikeen, missä myös Sex Pistolsin jäsenet tapasivat toisensa.

Heti kun elokuvasta kerrottiin julkisuuteen, laulaja Johnny Rotten eli John Lydon kirjoitti Twitter-tilillään, ettei leffalla ole yhtyeen siunausta.

Beatlesin ja Brucen musiikin innoittamat elokuvat

Musiikkilegendojen musiikki soi elokuvissa nyt muutoinkin kuin elämäkertaelokuvissa.

Kesäkuun lopussa saa ensi-iltansa Danny Boylen ohjaama Yesterday, jonka pääosassa on The Beatlesin musiikki. Komediassa maailmanlaajuinen sähkökatko vie internetistä kaiken tiedon legendaarisen bändin musiikista.

Muusikko Jack (Himesh Patel) joutuu katkon aikana bussin töytäisemäksi ja on sen jälkeen ainoa ihminen maailmassa, joka muistaa The Beatlesin kappaleet. Hänestä tulee pian maailmantähti, kun hän esittää aiemmin kuulemattomia hittejä kuten Yesterday ja Let It Be.

Yesterdayn traileri YouTubessa.

Parempi kuin Beckham -elokuvan ohjaajanneen Gurinder Chadhan uutuuselokuva Blinded by the Light on kunnianosoitus Bruce Springsteenin musiikille. Elokuva sijoittuu 80-luvun Britanniaan, missä pakistanilaistaustainen teinipoika Javed (Viveik Kalra) syttyy eloon kuultuaan amerikkalaismuusikon musiikkia. Springsteenin musiikista tulee hänelle pakkomielle, mutta se antaa myös hänelle itseluottamusta.

Elokuva pohjautuu toimittaja ja dokumentaristi Sarfraz Manzoorin muistelmiin. Hän on ollut myös yhtenä elokuvan käsikirjoittajista.

Nostetta musiikkimyyntiin

Elokuva-alan innostus tehdä elokuvia popmusiikin legendoista on ilmeistä Bohemian Rhapsodyn menestyksen jälkeen. Osa alalla kuitenkin varoittelee, etteivät kaikki elokuvat voi saavuttaa samanalaista suosiota.

Esimerkiksi Céline Dion -elokuva tehdään ranskaksi, mikä voi heikentää sen menestymismahdollisuuksia maailmanlaajuisesti.

Lopputulos voi myös jäädä valjuksi David Bowie -elokuvassa, jos siinä ei kuulla muusikon alkuperäisiä kappaleita lainkaan.

Into tehdä elämäkerrallisia elokuvia hyödyttää kuitenkin myös muusikoita tai heidän musiikkinsa tekijänoikeuksien haltijoita. Esimerkiksi Queen palasi elokuvan myötä myyntilistoille pitkästä aikaa ja Forbesin mukaan Bohemian Rhapsodysta tuli kaikkien aikojen striimatuin kappale maailmassa.

Musiikkilehti NME:n mukaan Mötley Crüen kappaleita on kuunneltu The Dirt -elokuvan julkaisemisen jälkeen suoratoistopalveluista huimasti aiempaa enemmän.

Esikouluikäisestä asti yhdessä kalastaneet Saku Nieminen ja Paavo Ruhanen kiskoivat avannosta lähes 14-kiloisen vonkaleen. 23. maaliskuuta parivaljakko asteli tuttuun tapaan järven jäälle ja virittivät onkensa veteen. Pariin tuntiin ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista ennen kuin tärppäsi.

– Saku siellä jotain alkoi noitumaan, että nyt on ihan tosissaan iso kala, Ruhanen naurahtaa.

– Samantien huomasin siimasta sormituntumalla, että ennätykset menee rikki, Nieminen jatkaa.

Vaikka kalastus vaatii taitoa, niin kyllä onneakin tarvitaan. Tällä kertaa sitä oli matkassa roppakaupalla.

– Luonnollisesti oli siimat solmussa, kun on iso kala kiinni. Otettiin pihdeillä puola irti ongesta ja sitä kautta saatiin löysää siimaa. Oli tällä kertaa tuurikin kohdillaan, että saatiin nostokoukulla se jään paremmalle puolelle, kertaa Nieminen päivän tapahtumia.

– Sen verran oli isopäinen, että ei ensin oikein mahtunu avantoon taittumaan. Mutta pää kun saatiin pinnalle, niin kyllä se sitten loppu tuli perästä, Ruhanen kertoo taistelusta hauen kanssa.

Varttitunnin kamppailun jälkeen jäällä pötkötteli hauki jonka mitoiksi paljastui 13,95 kiloa ja 1,23 metriä.

Vielä ei kuitenkaan ollut juhlimisen aika. Jos vääntö hauen ja sotkussa olevien siimojen kanssa ei ottanut tarpeeksi miesten voimille, edessä oli vielä juoksulenkki.

– Ensimmäisenä kun saatiin kala jäälle, lähdettiin minun aurinkolasien perään. Tuuli tempaisi ne mukaansa. Sieltä ne saatiin puolen kilometrin päästä kiinni, naurahtaa Nieminen.

Kuntoilun jälkeen oli punnituksen, makkaranpaiston ja soittokierroksen vuoro.

– Sehän se paras homma on kun pääsee kavereille kehumaan, että vähän parempi saalis tuli tällä kertaa, toteaa Ruhanen puhelujen sisällöstä.

Suurkalastajan ansiomerkki rintaan?

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö kerää tietoja saaduista suurkaloista suurkalarekisteriin ja myöntää sellaisen saalistaneelle suurkalastajan ansioimerkin. Eri kalalajeille on omat kriteerinsä, jotta se voidaan luokitella suurkalaksi. Hauen tapauksessa raja kulkee kymmenessä kilossa, joten miesten saama vonkale menee heittämällä siihen luokkaan.

Viime vuonna järjestölle ilmoituksia suurkaloista tuli yhteensä 228 kappaletta, näistä ylivoimaisesti eniten oli haukia, 47 yksilön verran.

– Juuri lueskelin, että kuukausi saantipäivästä olisi aikaa se ilmoittaa, voisihan sen sinne laittaa. Mitat, viralliset punnitustodistukset, todistajia ja kuvia löytyy, Ruhanen toteaa suunnitelmista.

Nyt saatu hauki on hirvensalmelaisen Ruhasen ja mikkeliläisen Niemisen kolmas maagisen kymmenen kilon rajan rikkonut saalis. Aikaisemmat ovat tulleet tuulastamalla. Syksyisin tapahtuvassa atrainkalastuksessa miehet ovat kalojen lisäksi napanneet SM-pronssia viime syksyltä.

Tämän kertainen saalis oli kokeneempien kalastajienkin saalina niin merkittävä, että se odottaa pakastimessa jatkokäsittelyä.

– Muutaman viikon päästä viedään täytettäväksi. Ei se ruokakalaksi oikein sovi, on se sen verran iso. Mielellään siitä ottaa muiston talteen. Vielä pitäisi päästä yhteisymmärrykseen mihin seinälle se päätyy, Ruhanen kertoo.

– Tuossa tapauksessa ei vapauttaminenkaan oikein onnistunut, kun sen verran aikaa se siellä nostokoukun päässä heilu. Ei olisi ollut sekään oikein, Nieminen jatkaa.

Talvikalastuksessa täytyy olla tarkkana vapautuksien suhteen. Suomen haukiseura muistuttaa, että yli viiden asteen pakkasella haukea ei voi vapauttaa takaisin vesistöön. Tarkempia vinkkejä suurhauen käsittelyyn löytyy Suomen haukiseuran kotisivuilta.

Tarkkaa kalastuspaikkaa kysyttäessä savolaismiesten muisti alkaa kummallisesti pätkiä.

– Nyt ei kyllä millään satu muistamaan mistä se tuli, virinistää Ruhanen.

Uudellamaalla järjestettiin perjantaina viranomaisten yhteinen valvontaisku, joka kohdistui asiakkaita kuljettaneisiin takseihin.

Valvonnassa tarkastettiin 106 ajoneuvoa, joista 43:ssa ei ollut mitään huomautettavaa, eli vain alle puolet takseista osoittautui moitteettomiksi.

Valvontaa tehtiin erityisesti Helsinki-Vantaan lentokentän lähellä ja Espoossa.

Yleisimpiä puutteita olivat muun muassa se, etteivät luvanhaltijan tiedot, kuljettajan nimi tai hintatiedot olleet matkustajalle selvästi näkyvillä.

Kolmessa autossa ei ollut taksamittaria. Kuljettajista kaksi oli etsintäkuulutettuja. Yhdessä autossa oli epäilty törkeä rattijuoppo.

Muut liikenneturvallisuuteen vaikuttavat asiat, kuten ajo-oikeus ja ajoneuvon kunto olivat kuljettajilla enimmäkseen kunnossa. Myös taksinkuljettajan ajolupa löytyi lähes kaikilta. Kaikkien taksien taustalta löytyi asianmukainen taksiliikennelupa.

"Räikeimpiä juttuja ei saisi olla ollenkaan ammattiliikenteessä"

Ylikomisario Timo Leppälä Itä-Uudenmaan poliisista kertoo olevansa huolestunut valvontaiskun tuloksesta. Hän muistuttaa, että taksinkuljettajien pitäisi olla ammattimaisia ammatinharjoittajia henkilöliikenteessä.

– Jos arvostaa omaa ammattiaan ja haluaa harjoittaa sitä asiallisesti, niin olisi hyvä että asiat olisivat kunnossa, Leppälä sanoo.

Leppälä ihmettelee etenkin niiden taksinkuljettajien toimintaa, jotka paljastuivat ratsiassa etsintäkuulutetuiksi tai ajoivat ilman ajo-oikeutta. Myös törkeästä rattijuopumuksesta epäillyn kuljettajan toiminta saa Leppälän kummastelemaan.

– Eihän tämä hyvältä näytä. Tällaisia räikeimpiä juttuja ei saisi olla ollenkaan varsinkaan ammattiliikenteessä.

Leppälä ei halua ottaa kantaa siihen, johtuuko ratsiassa ilmenneet puutteet kesällä 2018 voimaan tulleesta taksilaista. Uusi laki vapautti sekä taksien hinnoittelun että kilpailun.

Hän kuitenkin myöntää, että toiminnan muuttuessa alalle on tapana tulla myös toimijoita, jotka kokeilevat rajojaan eivätkä aina toimi ammattimaisesti.

Ensimmäiseen, taksilain uudistuksen jälkeiseen valvontaoperaatioon osallistui kymmenen poliisia Itä-Uudenmaan ja kuusi Länsi-Uudenmaan poliisilaitosten liikennepoliisista.

Valvontaiskuun osallistui myös viisi Verohallinnon verotarkastajaa ja Traficomin edustajat.

Traficomin mukaan valvontaiskuista on tarkoitus tehdä pysyvä käytäntö.

Lue myös:

Uusi taksilaki on heikentänyt turvallisuuden tunnetta takseissa – pääkaupunkiseudulla pelätään hinnalla huijaamista

Tanskan energiaviranomainen vaatii muutoksia Nord Stream 2 -maakaasuputken reittiin Bornholmin saaren lähellä.

Vaadittu muutos saattaa viivästyttää alun perin vuoden 2019 lopulla valmiiksi kaavaillun putken käyttöönottoa useilla vuosilla.

Tanska on ainoa Itämeren alueen kauttakulkumaa, joka ei vielä ole myöntänyt lupaa putkilinjan rakentamiselle aluevesiensä läpi.

Tanska vaatii Nord Stream 2 -hanketta selvittämään, voitaisiinko kaasuputki vetää Bornholmin saaren eteläpuolelta pohjoispuolen sijaan, kertoo Politico-verkkolehti.

Venäjän energiaministeri Alexander Novak väitti eilen perjantaina, ettei Tanskan päätös tule vaikuttamaan hankkeen aikatauluun.

Nord Stream 2 on 11 miljardin euron hanke venäläisen maakaasun toimittamiseksi Eurooppaan.

1 225 kilometriä pitkää kaasuputkea on arvosteltu muun muassa siitä, että lisää Euroopan maiden riippuvuutta Venäjän tuottamasta energiasta.

Lue myös:

Saksa pitää kiinni Nord Stream 2:sta, vaikka kaasuputki herättää myös huolta: "Muka epäpoliittinen kysymys ja pelkästään talousasia?"

5 kysymystä ja vastausta Nord Stream 2:sta: Venäjä lisää kaasutoimituksia Itämeren halki

Kanadassa pääministeri Justin Trudeauta koetteleva skandaali on saanut lisää tulta alleen, kun entinen oikeusministeri Jody Wilson-Raybould toi julki salaa nauhoittamansa puhelinkeskustelun.

Wilson-Raybouldin mukaan nauhoite todistaa, että Trudeaun avustaja painosti häntä erottamisen uhalla suojaamaan kanadalaista rakennusyritystä SNC-Lavalinia syytteiltä.

Nauhoitteella Trudeaun avustaja Michael Wernick kertoo Wilson-Raybouldille, että pääministeri aikoo löytää keinon jolla yritys välttää syytteet, jotka voisivat vaarantaa 9 000 työpaikkaa.

SNC-Lavalinin epäillään lahjoneen Libyan viranomaisia sopimuksia saadakseen Muammar Gaddafin valtakaudella.

Wernick sanoo joulukuussa nauhoitetussa puhelussa, ettei silloisen oikeusministerin Wilson-Raybouldin kannata olla eri mieltä pääministerin kanssa. Avustaja painottaa Trudeaun kannan olevan se, että SNC-Lavalin voi selvitä sakoilla ja välttää syytteet.

Wilson-Raybould vastaa nauhoitteella, ettei pidä avustajan puheita sopivina.

Wilson-Raybould sanoo, että hänen oli erottava ministerin tehtävästä, koska hän ei antanut periksi asiassa.

Entinen oikeusministeri kertoo turvautuneensa puhelun nauhoittamiseen salaa, koska epäili tarvitsevansa myöhemmin todisteita keskustelun sisällöstä.

Trudeau on kiistänyt, että hän tai hänen avustajansa olisivat syyllistyneet väärinkäytöksiin.

Wilson-Raybouldin parlamentin komitealle luovuttama nauhoite ja muu materiaali julkistettiin perjantaina.

Skandaalin arvioidaan uhkaavan Trudeaun mahdollisuuksia lokakuun vaaleissa.

Lisää aiheesta:

Kanadan budjettiministeri eroaa – ei enää luota Trudeaun petosskandaalissa rypevään hallitukseen

Venäjän rajan kupeessa Haapasaaressa sijaitseva, yli 100-vuotias kauppa on ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin. Kauppa on tehnyt viimeiset neljä vuotta isoa tappiota. Jos meno jatkuu samanlaisena, sen on pantava parin vuoden päästä ovet säppiin.

Kyseessä on Suomen pienin osuuskauppa.

– Saaren väki on vähentynyt ja harmaantunut. Ihmiset myös tuovat paljon kauppatavaraa yhteysaluksen kylmäkonteissa saareen. Emme pysty kilpailemaan mantereen marketien hintojen kanssa, sanoo Haapasaaren osuuskaupan hallituksen varapuheenjohtaja Juha Rissanen.

Tilanne on todella huono. Juha Rissanen

Kauppa yritetään nyt pelastaa saarelaisten rahoilla. Osuuskaupan hallitus on päättänyt alkaa kerätä vapaaehtoista jäsenmaksua kaupan toiminnan tukemiseen. Maksulla halutaan myös muistuttaa saarelaisia, että kaupan olemassaolo riippuu ostohaluista.

Jäsenmaksuksi on esitetty 50 euroa. Käytännössä lahjoittaja saa itse päättää summan, koska maksu on vapaaehtoinen. Kaikki on plussaa.

– Tässä täytyy nyt turvautua kaikenlaisiin keinoihin. Tilanne on todella huono, Rissanen toteaa.

Haapasaaressa on ollut viime vuosina parisataa kesäasukasta. Talvella asukasmäärä putoaa noin kymmeneen. Saaressa on kaupan ja asuntojen lisäksi muun muassa vanha koulu, jonka toiminta loppui vuonna 1973. Nykyään siellä pidetään kesäisin erilaisia kursseja.

Haapasaaren kirkossa on järjestetty vielä viime vuosina kesähäitä.

Kaupan myymälänhoitajan tuoli on ollut viime vuosina hyvin tuulinen. Idylliseen saareen on lähdetty hohdokkaissa tunnelmissa, mutta kylmät, yksinäiset talvet ja saaren eristäytynyt sijainti ovat olleet lopulta liikaa. Monelle on riittänyt yksi vuosi.

Nyt kauppa saa jälleen uuden myymälänhoitajan, kun Kristofer Klaavu hyppää tehtävään.

– Tilaisuus päästä Suomen pienimpään osuuskauppaan ulkosaaristoon oli niin houkutteleva, että oli pakko laittaa hakemus.

Neljän tunnin kauppamatka

Klaavu on kuitenkin pudottanut vaaleanpunaiset lasit silmiltään ja tietää, että kaupan tilanne on vaikea. Tuotevalikoimaan ei tule suuria muutoksia, mutta sitä tarkennetaan.

– Tarkoitus on myydä peruselintarvikkeita eli sitä, mitä porukat ostavat. Erikoistuotteita tilataan toivomuksesta, Klaavu sanoo.

Myymälänhoitajan työ on fyysisesti raskasta, sillä tavarat on haettava kauppaan venerannasta yli kilometrin päästä.

– Pohjakunto on hyvä ja siinähän se paranee. Ja on meillä mönkijä, jonka kyydillä saa nopeasti tavarat kaupalle.

Kaupan toiminnan loppuminen tietäisi saarelaisille pitkää kauppamatkaa, jos vaikkapa maito loppuu kesken. Lähin kauppa on 23 kilometrin päässä Kotkassa. Edestakainen merimatka kestää yli neljä tuntia.

Toivonpilkahduksen Haapasaaren kaupan synkkään tilanteeseen tuo tänä vuonna alkava tukikokeilu. Valtio myöntää kaksivuotisen kokeilun aikana 10 000–15 000 euron avustuksen noin sadalle kyläkaupalle. Sen tarkoitus on turvata kauppapalveluja harvaan asutulla maaseudulla.

– Suomen pienin osuuskauppa on pyörinyt tähän saakka puhtaasti asiakkaiden tuomilla rahoilla. Haemme tukea syksyllä ilman muuta, sanoo osuuskaupan hallituksen puheenjohtaja Juha Rissanen.

Tuen ehtona on, että kauppa toimii ympäri vuoden. Päivittäistavaroiden myynti ei saa ylittää kahta miljoonaa euroa vuodessa, ja seuraavaksi lähimmän kyläkaupan tulee olla vaikeasti saavutettava. Kaupalla on oltava ensi vuoden alusta lähtien myös vähintään yksi lisäpalvelu, kuten posti tai apteekki.

Meillä on vaimon kanssa parisuhdehommat kunnossa. Kristofer Klaavu

Rissasen mukaan Haapasaaren kauppa täyttää kaikki ehdot. Lähin kauppa on 23 kilometrin merimatkan päässä Kotkassa. Kaupalla on posti ja polttoaineen jakelupiste. Myös Alkon piste löytyy.

– Tuki merkitsisi todella paljon. Henkilöstökulut ovat meillä liikevaihtoon verrattuna paljon isommat kuin marketeissa.

Sade pilaa myynnin

Kristofer Klaavu aloittaa myymälänhoitajan työnsä maanantaina. Sää vaikuttaa myyntiin hyvin paljon kesäkaudella. Viikonlopun tilaus tehdään alkuviikosta sen hetkisen sääennusteen mukaan.

Jos se lupaa aurinkoa ja loppuviikosta alkaakin sataa, hävikki on suurta.

– Tilausta tehdessä pitää ounastella, onko saaressa viikonloppuna 20 vai 200 asukasta. Kyllä se pikkuisen vaikuttaa tilaukseen.

Klaavu toivoo, että joku vuokraisi kaupan kupeessa sijaitsevan kesäkioskin. Kauppa voisi tehdä sen kanssa yhteistyötä. Yksinäisiä talvia mies ei pelkää, sillä vaimo Tuuli-Anne Klaavu lähtee mukaan myymäläapulaiseksi.

– Meillä on vaimon kanssa parisuhdehommat kunnossa. Ei tarvitse olla ikävissään, Kristofer Klaavu toteaa.

CONEGLIANO/FOLLINA Mutkaisen ajomatkan päässä Follinan kylän keskustasta sijaitsee Bonin viisihenkisen perheen kaunis kivitalo.

Ympäröivät maisemat ovat tyypillistä koillisitalialaista maaseutua. Maanviljely on Veneton alueella elinkeinoista suurimpia, ja täälläkin viljelmiä näkyy joka puolella. On soijaa ja maissia, mutta eniten on viiniköynnöksiä. Suuri osa niistä kantaa glera-rypälettä, josta valmistetaan trendikästä kuohuviiniä, proseccoa.

Mirko Bon esittelee taloaan ympäröivää pihamaata. Hän kertoo, että reilut kymmenen vuotta sitten hän ja hänen vaimonsa etsivät perheelle suurempaa kotia.

– Kun ostimme talon, tällä puolella oli tyhjä maapläntti ja toisella viljeltiin maissia, Bon viittoilee.

Sitten alkoi proseccon nousukiito.

Maat vuokrattiin paikallisille viininviljelijöille, ja nyt taloa reunustavat viiniköynnökset. Ne alkavat metrin päästä takapihalta ja ulottuvat talon kahdella puolella silmänkantamattomiin.

Bonin mielestä viininviljely liittyy siihen, että kuopukselta, nyt neljävuotiaalta Lucialta löydettiin kaksi vuotta sitten munuaiskasvain. Perhe on vakuuttunut, että viljelijöiden käyttämillä torjunta-aineilla oli sairastumisessa osansa.

– Jokainen tältä alueelta kotoisin oleva tietää, että jos talon viereen tulee viiniköynnös, se on menoa, Bon sanoo.

Italialainen prosecco on valloittanut Euroopan vauhdilla. Kuohujuoman menekki on kasvanut erityisesti Britanniassa, Saksassa ja myös Yhdysvalloissa. Suomalaisetkin juovat proseccoa joka vuosi enemmän: Alkossa proseccoa myytiin viime vuonna hieman yli miljoona litraa, kun vielä vuonna 2014 myynti oli reilusti alle puolet tästä.

Italialaisten kuohuviinien myynti on jo ohittanut Alkossa ranskalaiset kuohuviinit, ja kasvu jatkuu edelleen, vaikka loivempana.

Juoman menestystä on siivittänyt myös italialaisen Aperol spritz -katkerodrinkin valtava suosio. Aperolia valmistava Campari-yhtiö on viime vuosina markkinoinut tuotetta määrätietoisesti. Kesäterasseilta tutun oranssin juoman oikeaoppiseen valmistukseen käytetään proseccoa.

Venetolaiselle Bonin perheelle proseccon maailmanvalloitus on merkinnyt kaikkea muuta kuin juhlaa.

Kesäaikaan perhe oli tavannut kutsua ystäviä luokseen grillaamaan. Kun viiniköynnökset ympäröivät talon, pihan käyttämisestä tuli perheen mukaan hankalaa. Torjunta-aineiden käyttö alkoi heti ensimmäisenä vuonna, kun köynnökset pilkistivät maasta.

– Yhtenä sunnuntaina olimme kutsuneet ystäviä kesäjuhliin. Olimme ulkona, ja viereen tuli viljelijä ruiskuttamaan. Hän kehotti meitä menemään sisään ja sanoi, että aineiden kanssa on oltava varovainen, perheen äiti Carol Leitao muistelee.

– Silloin oikeastaan vasta aloin herätä tähän.

Köynnösten lähellä asuvia on ohjeistettu pitämään ovia ja ikkunoita kiinni kaksi vuorokautta torjunta-aineiden levittämisen jälkeen.

– Elimme vuosia niin, että keväällä ja kesällä tuholaismyrkkyjen hajut tulevat sisälle, vaikka kuinka sulkisi ikkunat. Aiemmin jätimme liinavaatteet kuivumaan ulos, mutta en enää voi tehdä sitä, sillä ne haisevat monta päivää, Leitao sanoo.

Torjunta-aineita kuten glyfosaattia, metalaksyyliä ja abamektiiniä levitetään proseccon viljelelyalueilla keskimäärin 10–15 kertaa kasvukauden aikana säästä riippuen. Sateisina vuosina torjunta-aineita käytetään tavallista useammin.

Sellainen vuosi oli esimerkiksi 2014, jolloin aineita ruiskutettiin paikallisten mukaan reilut 30 kertaa.

Juuri silloin Carol Leitao odotti kuopustaan Luciaa. Hän vietti paljon aikaa kotona ja kävi kävelyillä.

Bon ja Leitao eivät ole varmoja siitä, mitä kasvinsuojeluaineita heidän taloaan reunustavilla pelloilla tarkalleen on käytetty, eivätkä he halua osoittaa sormella mitään yksittäistä ainetta.

On mahdollista, että mukana on ollut kiisteltyä glyfosaattia, joka on maailman yleisin rikkakasvien torjunta-aine. Sitä on käytetty paljon myös Follinan kylän alueella.

Torjunta-aineiden mahdollisista terveysvaikutuksista on olemassa ristiriitaista tutkimustietoa, ja asiantuntijat ovat erimielisiä aineiden haitallisuudesta.

Esimerkiksi glyfosaatin vaikutuksista on väitelty pitkään.

Monet eurooppalaiset asiantuntijatahot kuten Euroopan kemikaalivirasto pitävät aineen käyttöä vaarattomana viljelijöille ja kuluttajille. Maailman terveysjärjestön WHO:n alaisuudessa toimiva kansainvälinen syöpätutkimusjärjestö IARC puolestaan totesi vuonna 2015, että glyfosaatti on karsinogeeninen aine, joka voi altistaa syövälle.

Yhdysvalloissa kaksi oikeuden päätöstä on viime aikoina liittänyt glyfosaatin käytön syöpään.

Euroopassa glyfosaatin myyntilupa on ollut vaakalaudalla epäiltyjen terveysvaikutusten takia. EU-maat päättivät toissa vuonna, että ainetta voi myydä EU:n alueella ainakin vuoden 2022 loppuun asti. Myyntiluvan uudelleenarviointi alkaa tänä vuonna.

Suomessa glyfosaatti on käytetyin rikkakasvimyrkky. Myös Italiassa proseccon viljelyaluilla glyfosaatti on ollut viime vuosina yksi suosituimmista torjunta-aineista.

Kaikkiaan alueella oli viime vuonna sallittua käyttää noin 190:ää erilaista kasvinsuojeluainetta.

Ympäristöjärjestö Greenpeacen selvityksessä mehiläisten siitepölystä löytyi Veneton alueella verrattain suuri määrä tuholaismyrkkyjen jäämiä. Veneton alueen ympäristöviranomaisten pintavesitutkimuksissa proseccon tuotantoalueilta löydettiin vuosina 2015-2016 tavallista suurempia määriä glyfosaattia.

Torjunta-aineiden käytön ja alueen väestön sairauksien välillä ei ole tieteellisesti osoitettu yhteyttä.

Viinintuottajat katsovat, että proseccobuumi on tuonut alueelle hyvinvointia ja valtavasti työtä.

Prosecco DOCG:n eli korkeimman laatuluokan viinin tuottajien etujärjestön johtaja Innocente Nardi vahvistaa sen, mistä myyntitilastot Euroopassa kertovat: proseccon tuotanto on kymmenen viime vuoden aikana moninkertaistunut.

Erityisen suurta kasvu on prosecco DOC:n eli alemman laatuluokituksen viinin kohdalla. Sen tuotantoaluetta on suosion myötä laajennettu, ja alue ulottuu nyt pitkälle viereiselle Friuli-Venezia-Giulian hallintoalueelle. Noin kaksi kolmasosaa tuotannosta viedään ulkomaille.

– Prosecco DOC:n tuotanto on lähes viisinkertaistunut vuodesta 2009, Nardi sanoo.

Italialaislehti Il Sole 24 Oren mukaan tuotannon liikevaihto oli jo vuonna 2016 yli 2,5 miljardia euroa.

Nardi myöntää, että kaikki eivät ole tyytyväisiä viljelyalan laajenemiseen. Hän ei halua ottaa kantaa yksittäistapauksiin kuten Carol Leitaon ja Mirko Bonin perheen tilanteeseen mutta sanoo tietävänsä, että monet paikalliset ovat vihaisia.

Syytökset aineiden terveyshaitoista eivät hänen mukaansa perustu objektiivisiin tietoihin tai luotettaviin tutkimustuloksiin.

– Aina, kun on kyse suuresta tuotannosta, josta kaikki eivät suoraan hyödy, nousee kateutta ja kapinaa, Nardi sanoo.

Tuottajien etujärjestö on Nardin mukaan kuitenkin ottanut kritiikin vastaan. Järjestö pyrkii kohti kestävämpää viljelyä ja rajoittaa kasvinsuojeluaineiden käyttöä yhteistyössä viljelijöiden kanssa, hän sanoo.

Esimerkiksi torjunta-aineiden levitystapoja ja -välineitä säädellään ja viljelijöitä kannustetaan luonnonmukaiseen viljelyyn siirtymiseen. Syynä luomuviljelyn suosimiseen on myös alueen pyrkimys päästä Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kiistellyn glyfosaatin käyttö kiellettiin ylemmän laatuluokan proseccon viljelyalueen kunnissa tammikuusta lähtien. Alemman laatuluokan viiniä varten rypäleitä tuottavilla alueilla ainetta saa edelleen käyttää.

– Me viljelijätkin olemme jatkuvasti tekemisissä tuholaismyrkkyjen kanssa. Totta kai myös me ajattelemme näitä asioita, Nardi sanoo.

– Tuotan itsekin viiniä ja asun viljelmien kupeessa. Poikani leikkii jatkuvasti köynnösten lomassa.

Ulkosalla leikkii edelleen myös Mirko Bonin ja Carol Leitaon kuopus Lucia, mutta paljon entistä vähemmän.

Leikkimökki ja liukumäki tönöttävät yhä talon pihamaalla. Viiniköynnösten lomaan Bon ei mielellään ole päästänyt lapsiaan leikkimään etenkään rehevimmän kasvukauden aikaan.

Ovet on pidetty kiinni erityisesti syksyn 2016 jälkeen. Silloin Lucia-tyttäreltä löydettiin harvinainen munuaiskasvain, ja hän joutui leikkaukseen. Tyttö toipui, mutta tarkastuskäynnillä on käytävä edelleen neljän kuukauden välein.

– Lääkärit sanovat, että kasvaimeen voi olla lukemattomia eri syitä. Mutta kyllä itselläni on vahva epäilys, että torjunta-aineet liittyvät kuvioon. Olen tuntenut tästä asiasta silmitöntä vihaa, Bon kertoo.

Myös lukuisat muut paikalliset kertovat Ylelle torjunta-aineiden terveysvaikutuksia koskevista huolistaan.

Veronica De Stefani Colli Puri- eli Puhtaat kukkulat -kansalaisliikkeestä sanoo, että hänen kotikatunsa varrella Coneglianon pikkukaupungissa useampi ihminen kärsii kilpirauhasongelmista, jotka he yhdistävät torjunta-aineisiin. Yle ei ole pystynyt vahvistamaan tietoja.

Kahden viime vuoden aikana alueelle on syntynyt suuri määrä Colli Purin kaltaisia ryhmiä. Paikalliset ovat osoittaneet mieltä myrkkyjä vastaan ja keränneet nimiä adresseihin. Myös jotkut paikalliset lääkärit ovat liittyneet vastustajien joukkoon ja puhuvat nyt esimerkiksi tiettyjen tuholaismyrkkyjen vaaroista raskaana oleville naisille.

Muutosta tapahtuu, mutta se on hidasta, sanoo Colli Puri -liikkeen De Stefani.

– On viljelijöitä, jotka ovat valmiita muutokseen. Sitten on niitä, jotka ovat tehneet vuosikymmeniä asiat samalla tavalla eivätkä ole halukkaita muuttamaan tapojaan.

Bonin perheen kotona valmistaudutaan tulevaan viikkoon. Isä-Mirko muistelee, minä päivänä tyttären tanssiharjoitukset ovat. Lucia leikkii vallattomana.

Perheen tilanne on hieman parantunut uusien viininviljelyyn liittyvien säännösten myötä, vanhemmat kertovat.

Torjunta-aineita ei saa enää levittää helikopterin avulla, vaan siihen käytetään muita laitteita. Tuulisella säällä aineita ei saisi levittää ollenkaan, ja käsittelystä on aina ilmoitettava asukkaille etukäteen.

Silti aineiden käyttö jatkuu, ja niin myös perheen huoli. Entistä hankalammaksi tilanteen tekee se, ettei siitä tunnu olevan ulospääsyä. Viiniköynnösten ympäröimälle talolle ei ole halukkaita ostajia.

– Olemme yrittäneet etsiä uutta taloakin, mutta tämän arvo on romahtanut. Ja meillä on asuntolaina maksettavana, Carol Leitao huokaa.

Juttua varten on haastateltu myös Rive Sane -kansalaisliikkeen edustajaa Lara Casagrandea ja Mamme di Revine Lago -liikkeen Lisa Trincaa.

Osallistu keskusteluun! Roomassa asuva toimittaja Jenna Vehviläinen vastaa kysymyksiin kello 10–12. Kommenttipalsta suljetaan kello 18.

Lue myös:

Proseccon myynti ohitti samppanjan – suosio Suomessa yllätti italialaistuottajat

9-vuotias Antonio kuoli outoon syöpään – Myrkkyjätteet ovat Italian mafialle valtava bisnes, eikä valtio juuri puutu siihen

Huoli Suomen yleisimmän rikkakasvimyrkyn glyfosaatin turvallisuudesta kasvaa – viljelijät eivät panikoi, vaikka kielto voi olla kohta edessä

Monsanto joutuu maksamaan mojovat korvaukset Kaliforniassa – Suomalaisasiantuntija kuumana käyvästä glyfosaattikeskustelusta: "Se on ihan turhaa pelkoa"

Maailman suurin ilmastotapahtuma Earth Hour sammuttaa tänään valot tunnin ajaksi kello 20:30 alkaen ympäri maailmaa.

Valot sammuvat lukuisista kansainvälisesti tunnetuista maamerkeistä, kuten Sydneyn oopperatalosta, Punaiselta torilta Moskovassa, Ateenan Akropoliilta, Pariisin Eiffel-tornista, Lontoon Big Benistä ja Empire State Buildingistä Yhdysvalloissa.

WWF:n järjestämällä tempauksella kannetaan huolta ilmastonmuutoksesta. Valojen sammuttamisella maamerkit näyttävät symbolisen eleen ilmaston puolesta.

Suomessa valot sammuivat muun muassa Helsingissä päärautatieaseman kivimiesten lyhdyistä, Yleisradion linkkitornista, keskustakirjasto Oodista ja Tuomiokirkosta, Lahdessa hyppyrimäestä, Turussa Aurajoen rannalta sekä Tampereella Särkänniemestä ja Näsinneulasta.

Yle on kerännyt jutun loppuun lukijoiden kuvia tapahtuman vietosta.

Kyse ei ole energiansäästöstä, vaan ilmastotietoisuuden lisäämisestä

WWF korostaa, että Earth Hour ei ole varsinaisesti sähkön- eikä energiansäästötempaus, vaan tapahtuman tarkoitus on innostaa ihmisiä ilmastoystävälliseen elämään ja viestiä päättäjille, että ilmastonmuutos edellyttää ripeitä toimia.

Viime syksynä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti totesi ilmaston lämpenevän hälyttävällä vauhdilla ja, että maapallon keskilämpötilan nousua ei voida rajoittaa 1,5 asteeseen ilman merkittäviä ilmastopäätöksiä.

– Ilmastonmuutos uhkaa kaikkea meille rakasta. WWF:n Earth Hourissa miljoonat ihmiset näyttävät, että planeettamme tulevaisuus on meille elintärkeää. Päättäjien on kuultava viesti ja tehtävä nyt rohkeaa ilmastopolitiikkaa, sanoo WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder tiedotteessa.

Suomessa Earth Hourin teemana on erityisesti ruoan ilmasto- ja ympäristövaikutukset, sillä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja ruoka muodostaa myös viidenneksen hiilijalanjäljestämme.

– Muuttamalla ruokailutottumuksiamme pystymme merkittävästi hillitsemään ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, sanoo WWF:n johtava ruoka-asiantuntija Annukka Valkeapää tiedotteessa.

Earth Hour sai alkunsa Australian Sydneyssä vuonna 2007, jolloin osallistujia oli yli kaksi miljoonaa. Vuonna 2008 tapahtuma laajeni maailmanlaajuiseksi. Suomessa Earth Hour järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2009.

Tempaus on laajentunut jatkuvasti. Vuonna 2018 mukana oli jo yhteensä 188 maata ja miljoonia yksityishenkilöitä, yhteisöjä ja yrityksiä. Vuonna 2018 noin 1,5 miljoonaa suomalaista osallistui Earth Houriin.

Ilmastoaktiivi: Earth Hourin merkitys kasvanut, ilmastotempaukset saavat uusia sävyjä

Ilmastoveivi2019-kansanliikkeen perustaja Laura Kolehmainen uskoo, Earh Hourin merkitys osana ilmastotalkoita on nykyään isompi kuin mitä oli vielä joitakin vuosia sitten.

– Nyt ilmastonmuutos rupeaa olemaan sellainen uhka, että tällaiset asialle huomiota hakevat päivät tai tempaukset saavat uusia sävyjä. Niin, että meillä on yksi päivä vuodessa, jolloin ajatellaan tätä asiaa, mutta pitäisi ajatella aika paljon enemmän, Kolehmainen pohtii.

Hänen mukaansa ilmastonmuutos pitäisi olla ihmisiä toimimaan patistava asia – uhka, joka saa aikaan enemmän toimintaa kuin "että ollaan kerran vuodessa tunnin ajan valot pois".

Kolehmaisen mielestä Earth Hourin alkuperäinen lähtöajatus planetaaristen rajojen pohdinnasta, joiden mukaan meidän pitäisi pystyä elämään, on hyvä asia.

Silti ilmastoaktiivi sanoo, että "Earth Hour ei ole kovin merkittävä asia". Hän perustelee väitettä sillä, että ei Eart Hour ole aiempina vuosinakaan vaikuttanut Suomen tekemään ilmastopolitiikkaan. Oleellisempaa hänen mukaansa on vaikuttaa päättäjiin.

– Ei se Earth Hour ei ole meitä ennenkään pelastanut, eikä pelasta tänäkään vuonna, Kolehmainen pohtii.

– Enemmän se on mulle henkilökohtaisesti muistutus siitä, että hei, me ei voida itse päättää, paljonko meillä on resursseja, vaan meidän pitää hyväksyä se, että niitä on tietyn verran ja sopeuttaa eläminen siihen, hän lisää.

Ilmastoaktiivi ei aio osallistua Earth Hour -tempaukseen

Oikeustieteen ja maailmanpolitiikan opiskelija Kolehmainen sanoo, että ilmaston hyväksi tarvitaan hirveästi enemmän kuin yksi päivä.

– Meidän pitää päästä "ahaa resurssit ovat rajalliset" -ihmettelystä siihen, miten me muutetaan tapaa, jolla resursseja käytetään. Toimintaa, toimintaa, toimintaa! Havahtumiseen ja ihmettelyyn ei ole enää aikaa, vaan tarvitaan tekoja. Itse systeemiä pitää muuttaa, hän painottaa.

Kolehmainen nostaa esiin Suomen tulevan EU-puheenjohtajakauden ja tietysti seuraavaan hallitusohjelmaan kirjattavat ilmastotavoitteet tuhannen taalan ympäristöiksi ja työkaluiksi, jolla "systeemiä" voisi muuttaa.

– Seuraavat neljä vuotta on jo kolmasosa on siitä kymmestä vuodesta, mikä meillä on jäljellä, jos halutaan hillitä ilmastonmuutosta 1,5 asteeseen.

Entä miten ilmastoaktiivi oikein viettää Earth Houria? Kolehmainen ei hieman yllättäen aio osallistua, sillä hänen pitää touhuta oman Ilmastokampanjansa parissa.

– Se, että olisin huomenna tunnin sähköt pois, niin en mä usko, että osallistuisin siihen. En aio olla sähköt pois tuntia illalla, Kolehmainen kertoo.

Lue lisää:

Atte Ahokkaasta tuli ilmastoaktiivi viime syksynä: "Nyt valitettavasti ei ole enää vaihtoehtoja"

16-vuotias Atte Ahokas on perjantaisin lakossa: "Poliitikot ovat epäonnistuneet ja pettäneet meidän sukupolvemme"

Laura Kolehmainen yrittää ilmastoveivata Suomesta maailman ilmastojohtajan: "On ihan piipertelyä saarnata kulutusvalinnoista köyhille"

Antero Vartia tajusi, ettei ilmastonmuutosta ratkaista politiikalla – "Asiat voivat mennä niin pahasti pieleen, ettei ihmiskuntaa enää ole"

Lasse Nordlund on elänyt 30 vuotta omavaraisena keskellä metsää ja tehnyt kengätkin itse: "Isoin pala on pysyä henkisesti tasapainossa"

Viron parlamenttivaaleista on kuukausi, eikä virallisia hallitusneuvotteluja ole vielä aloitettu. Todellisuudessa hallitusohjelmasta ovat jo viikkoja neuvotelleet keskustavasemmistolainen keskustapuolue eli nykyinen pääministeripuolue sekä kansalliskonservatiiviset EKRE ja Isänmaa.

Muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista ja maaseudun erityiskysymyksistä on syntynyt vaivatta yksimielisyys, mutta ratkaisematta on tärkein eli se, miten hallituksen päätökset rahoitetaan, kertoi keskustapuolueen hallituksen jäsen Jaak Aab Viron yleisradioyhtiön ERR:n uutisille.

Näitä neuvotteluja on määrä käydä ensi viikon aikana.

Kiistaa aborttioikeudesta

Pöydälle ovat nyt jääneet rahallisesti suurimmat ja kalliimmat lupaukset sekä useat aatteelliset asiat, myöntää myös EKRE:n eli Viron konservatiivisen kansanpuolueen hallituksen jäsen Henn Põlluaas.

Yksi vaikeista periaatekysymyksistä on samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliitto-oikeus, jota EKRE vastustaa voimakkaasti.

Kiperää on ollut ratkaista sekin, miten EKRE:n kanta abortteihin istuu mahdollisen hallituksen linjaan. EKRE sallisi abortit vain terveydellisillä perusteilla. Puolue on soimannut aborttien tekemisestä etenkin naislääkäreitä.

Anteeksipyyntövaatimuksista on syntynyt erimielisyyttä hallitustunnusteluja käyvien puoluejohtajien kesken.

Isänmaa-puolueen johtoryhmän jäsenen Urmas Reinsalun mukaan maailmankatsomuksellisten arvojen ja painotusten erot ovat niin suuret, että ne voivat vielä viedä neuvottelut umpikujaan. Toisaalta mikään muu hallituspohja ei enää tässä vaiheessa vaikuta realistiselta, Reinsalu arvioi.

Riigikogun 101 paikkaa:

reformi 34
keskusta 26
EKRE 19
Isänmaa 12
sos. dem. 10

Parlamentti järjestäytynee torstaina

Vaalit voittanut oikeistoliberaalinen reformipuolue tarjosi heti vaalien jälkeen keskustalle neuvotteluja hallituskumppanuudesta, mutta keskusta kieltäytyi veropoliittisten linjaerojen vuoksi.

Ennen vaaleja keskustan johtaja, pääministeri Jüri Ratas arvioi aatteellisten erojen voimakkaasti oikeistopopulistisen EKRE:n kanssa estävän yhteistyön siinä suunnassa. Virossa ajatellaan yleisesti, että mielenmuutos johtuu Ratasin halusta pitää kiinni pääministerinsalkusta.

Presidentti Kersti Kaljulaid on sanonut antavansa varsinaiset hallitusneuvottelut reformin johdettaviksi, kunhan uusi parlamentti eli riigikogu kokoontuu ensi kertaa. Se tapahtunee ensi torstaina.

Kunnianhimon hinta?

Vaalien voittajan päätyminen oppositioon ei olisi Virossa ensimmäinen kerta. ERR:n Esimene stuudio -tv-ohjelmassa kysyttiin tällä viikolla, mitä puoluejohtaja Kaja Kallas on valmis tekemään, jotta niin ei kävisi ensi kertaa myös reformipuolueelle.

Kallas on aiemmin torjunut ajatuksen, että Ratas johtaisi reformin ja keskustan kokoomushallitusta. Tämän viikon tv-haastattelussaan hän sanoi pohtineensa, onko yksittäisen ihmisen kunnianhimo tällaisessa tilanteessa liian suuri hinta.

– Mutta jos nyt tarjoan pääministerin tuolia Ratasille, luuletteko hänen suostuvan? Toiseksi minulla ei ole luopumiseen valtuuksia omalta puolueeltani ja äänestäjiltäni, ainakaan ennen kuin mistään on edes neuvoteltu.

Kallaksen mukaan Ratasin henkilökohtainen kunnianhimo vaikuttaa selvästi suuremmalta kuin hänen omansa. Hän sanoo olevansa valmis harkitsemaan väistymistä hallituspohjan hyväksi mutta ei ilman puolueensa kantaa.

Helsingin Kurvissa tapahtui lauantai-iltana puukotus R-kioskin edustalla. Puukotus tapahtui Sörnäisten metroaseman sisäänkäynnin tuntumassa noin kello 18.

Jalkakäytävällä ja kadunvarressa oli paikalla olleen Ylen toimittajan mukaan useita poliisiajoneuvoja ja ambulansseja. Poliisi oli eristänyt tapahtumapaikan.

Poliisi tviittasi iltayhdeksän maissa, että epäiltyä ei oltu edelleenkään tavoitettu, mutta sanoi tviitissään ettei epäillystä ei ole sivullisille vaaraa. Poliisilla on tiedossa tekijän tuntomerkit ja poliisi jatkaa hänen etsintäänsä.

Uhri on poliisin mukaan edelleen sairaalassa.

Eduskuntavaalien kampanjoinnista on tullut ehdokkaille yhä kalliimpaa lystiä. Henkilökohtaisten vaalibudjettien paisuminen on 2000-luvun kampanjoinnin keskeisimpiä trendejä.

Vuoden 2015 vaaleissa kansanedustajiksi valitut käyttivät jo keskimäärin lähes 40 000 euroa kampanjointiinsa, kun muilla ehdokkailla keskimääräinen summa oli 8 000 euroa. Valituksi tulleet maksoivat noin kolmanneksen kampanjastaan itse. Tiedot ilmenevät vaalikampanjoinnin historiaa käsittelevästä Kamppailu vallasta -teoksesta (2016).

Kampanjabudjetit ovat kasvaneet, kun vaaliviestintä on ammattimaistunut ja yhä useampia vaikuttamiskanavia on pidettävä auki rinnakkain. Suomen ehdokaskeskeinen vaalitapa lisää paineita vaalikassan kasvattamiseen: saman puolueen ehdokkaat kilpailevat keskenään läpimenosta, jolloin omaan näkyvyyteen on pakko panostaa.

Vaalirahakohu ja taloustaantuma pienensivät kampanjakuluja vuoden 2011 vaaleissa, mutta pitkän aikavälin suunta on ollut selvästi nousujohteinen.

- Uskottavan henkilökohtaisen vaalikampanjan toteuttaminen on tullut niin kalliiksi, että se on todennäköisesti merkittävä este asettua ehdolle ja pärjätä vaaleissa, kirjoittavat politiikan tutkijat Erkka Railo ja Sini Ruohonen Kamppailu vallasta -teoksessa.

"Uusi vaalirahaskandaali vain ajan kysymys"

Myös moni kansanedustaja on arvostellut kehitystä pitäen sitä epädemokraattisena. Kampanjakulujen paisuminen asettaa ehdokkaat eriarvoiseen asemaan. Kehitys suosii miehiä ja porvaripuolueiden ehdokkaita.

Vaalirahoittajien näkökulmasta istuvat kansanedustajat ovat etulyöntiasemassa, arvioi tutkija Ville Pitkänen e2 Tutkimuksesta.

- Jos ajattelee vaikkapa yritysten tukemisperiaatteita, on mielekkäämpää tukea sellaista, joka suurella todennäköisyydellä tulee valituksi, hän sanoo.

Suomen vaalitavalle on ominaista, että ääniharavat vetävät listan muita ehdokkaita mukanaan eduskuntaan. Vaalijärjestelmä on rakennettu siten, että istuvien kansanedustajien ikään kuin kuuluukin tehdä kampanjaa muiden puolesta, jotta he voivat imuroida myös muita Arkadianmäelle mukanaan.

Politiikan tutkijat pitävät ongelmallisena, että puolueet ja poliitikot ovat niin riippuvaisia rahasta paitsi eduskuntaan nousussa, myös oman valtansa ylläpitämisessä.

- Tilanne voi olla vielä nyt siedettävä, mutta se on selvästi kehittymässä väärään suuntaan. Jos siihen ei puututa, uusi vaalirahaskandaali on vain ajan kysymys, Railo ja Ruohonen lataavat kirjassaan.

Pelkkä raha ei ratkaise

Vaalibudjettien paisumiseen on esitetty ratkaisuksi puolue- ja ehdokaskohtaista kampanjakattoa. Etenkin pienten puolueiden ja vasemmiston kansanedustajat ovat pitäneet asiaa esillä, mutta aloite ei ole edennyt.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Jenni Karimäki epäilee kampanjakaton hyötyjä.

- Veikkaan, että jos katto asetettaisiin, se todennäköisesti asettuisi tasolle, joka ei täysin poistaisi epäsuhtaa eli eroa henkilökohtaisten resurssien välillä.

Eduskuntavaaleihin on eri tahoilta esitetty noin 40 000 euron ehdokaskohtaista kattoa.

Karimäki huomauttaa, että pelkkä raha ei ratkaise ehdokkaan läpimenoa. Menestyksekäs kampanja koostuu monista eri elementeistä.

Tämän kevään vaaleissa sosiaalisen median merkitys on entisestään korostunut. Se mahdollistaa vaalimainonnan kohdentamisen yhä tarkemmin yksilötasolle asti.

Pienituloisuus on raskasta.

Näin kertovat yllä olevalla videolla nuoret aikuiset Karoliina Itkonen, Temir Kekki ja Joonas Saaristo Helsingin Vamoksen tiloissa.

Heille Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos on kohtauspaikka, josta saa tukea koulutus- ja työpaikkapohdintoihin ja käytännön ohjeita vaikkapa talouden hallintaan.

– Pienituloisuus vaatii aika paljon laskemista ja miettimistä mitä ostaa, mitä ruokaa laittaa ja mitkä laskut maksaa. Eikä voi shoppailla niin kuin haluaa, sanoo Karoliina Itkonen.

Rahan käyttö voi myös mennä helposti pieleen.

– Jos ostaa luotolla, niin niistä alkaa kertyä korkoa ja siihen kun vielä tulee yllättäviä menoja, niin on aika nopeasti kusessa, sanoo Joonas Saaristo.

Velkakierre alkaa usein elämän kynnyskohdissa

Velkakierre alkaa usein elämänmuutoksesta. Nuorilla yleensä muutosta omilleen, muilla puolestaan työttömyydestä, sairastumisesta tai eläkkeellejäämisestä.

Viime vuonna talouden hallinnassa oli ongelmia sadoilla tuhansilla suomalaisilla. Maksuhäiriömerkintä oli 382 000 henkilöllä, ulosotolla velkojaan lyhenteli yli 500 000 henkilöä ja yksityishenkilöiden velkajärjestelyssä oli 4500 henkilöä. Takuusäätiön puhelinkin soi ennätystahtiin yli 40 000 kertaa.

– Meille soitti viime vuonna ensimmäistä kertaa enemmän henkilöitä, joilla ei ollut vielä maksuhäiriömerkintää, mutta jotka ottivat koko ajan lisää velkaa. Myös sellaisten henkilöiden joukko, joilla oli yli 100 000 euroa vakuudetonta luottoa, kasvoi selvästi, sanoo Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzar.

Hyvin usein kriisin taustalta löytyi korkeakorkoinen kulutusluotto.

– Aika usein vakuudettomat kulutusluotot ovat se loppuvaiheen tekijä, joka kriisiyttää ja kärjistää tilanteen, Pantzar sanoo.

Kulutusluotot halpenevat

Syyskuun alusta Suomessa astuu voimaan Euroopan tiukimpiin kuuluva kulutusluottojen korkoa ja muita kuluja säätelevä laki. Sen päätavoitteena on vähentää kalliimpien kuluttajaluottojen aiheuttamia velkaongelmia. Tavoitteena on myös tehdä luottojen hinnoittelu selkeämmäksi.

Vuotuinen korko saa olla maksimissaan 20 prosenttia ja luottokustannusten enimmäismäärä 150 euroa vuodessa tai 0,01 prosenttia päivässä luottosopimuksen mukaisesta luoton määrästä tai luottorajasta.

Esimerkiksi 2000 euron pikaluoton korko voi nyt olla pahimmillaan useita satoja prosentteja. Syyskuusta alkaen tilanne kuitenkin muuttuu merkittävästi niin luotonottajan kuin luotonantajankin näkökulmasta.

Näin laki muuttaa esimerkiksi 2000 euron luoton hintaa. Syyskuusta alkaen esimerkissä 2000 euron luoton kustannukset on laskettu maksimikorolla ja kuluilla.

Esimerkiksi nyt lainafirma voi saada kahden tuhannen euron vipistä runsaan 100 prosentin korolla ja palkkioilla kahdessa vuodessa ylimääräistä 3000 euroa. Uusilla maksimiehdoilla luotottajan saama siivu on enää korkeintaan satasia.

Samalla pahasti velkaisista voi tulla luottoyhtiöille niin iso riski ettei heille enää uutta luottoa myönnetä.

Velkaa velalla maksaneiden korttitalo uhkaa siis kaatua. Heidän määrästään ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa.

– Se on asia, jota ei tiedä kukaan. Luottomerkintöjen ulkopuolella on yhä suuri joukko ihmisiä, joilla on yhä enemmän maksuvaikeuksia. Me saatetaan puhua tuhansista, kymmenistä tuhansista ihmisistä, sanoo Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzar.

Neuvontapuhelimen uskotaan soivan usein jatkossakin.

– Pidän hyvin todennäköisenä, että syyskuun alun jälkeen yhteydenotot lisääntyvät, Pantzar sanoo.

Korkokatto ei koske vanhoja velkoja

Korko- ja kulukatto ei kuitenkaan koske ennen lakimuutosta otettuja lainoja.

Esimerkiksi luottojen niputtamista yhteen yhdeksi suureksi ja pitkäkestoiseksi lainaksi markkinoidaankin nyt ahkerasti. Luoton loppuhinta voi niissäkin nousta alkupääomaan nähden moninkertaiseksi.

Näin laki muuttaa esimerkiksi 20 000 euron luoton kustannuksia. Syyskuusta alkaen esimerkissä 20 000 euron luoton kustannukset on laskettu maksimikorolla ja kuluilla.

Esimerkiksi 20 000 euron laina, 30 prosentin korolla, 5 euron hoitokululla ja jota asiakas lyhentää 15 vuotta, maksaa nyt Laskurini.fi sivuston lainalaskurin mukaan lähes 92 000 euroa. Luotottajan saama siivu on yli 71 000 euroa.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston laskelman mukaan syyskuusta alkaen samainen luotto saa maksaa korkeintaan runsaat 65 000 euroa, jolloin koron ja kulujen osuudeksi kertyy runsaat 45 000 euroa.

– Toivottavasti markkina kehittyy reilumpaan suuntaan. Varmaan nykyisen kaltaiset pikaluotot lakkaavat, mutta uudenlaisia varmaan kehitellään tilalle, Pantzar arvioi.

Myös talous- ja velkaneuvontaa lakimuutos ilahduttaa.

– Kyllä se varmasti suitsii korkoja kohtuullisemmaksi, sanoo talous- ja velkaneuvoja Ilkka Passi Helsingin oikeusaputoimistosta.

"Ei uskalleta katsoa totuutta silmiin"

Passi kuitenkin veikkaa, että moni pitkittää edelleen kierteen katkaisua lisävelalla.

– Ei malteta lopettaa, vaan jatketaan lainan ottamista. Otetaan velkaa velan päälle, eikä mietitä, mitä siitä joutuu maksamaan, uskoo Passi.

Moni velkakierteessä oleva pakoilee maksuhäiriömerkintää ja omien kulutus- ja taloudenpitotottumusten perkaamista.

– Kuvitellaan, että kyllä mä nämä velat klaaraan ja että mulla on jotain positiivista näköpiirissä, eikä uskalleta katsoa sitä totuutta silmiin, sanoo Passi.

Niin ei Passin vuosikymmenten kokemuksen mukaan kuitenkaan kannattaisi tehdä. Velkamäärä kasvaa usein nopeasti niin suureksi, että sen hallitseminen on vaikeaa.

– Ainakaan yksin ei pidä sen asian kanssa jäädä. Pitää yrittää jaksaa lähteä selvittämään sitä nippua ja hakea apua, vaikka ei tuntuisi sitä tarvitsevan. Meillä on yhteiskunnassa hyvät apukeinot.

Velkanippua voi ryhtyä perkaamaan oikeusaputoimistojen yhteydessä toimivien talous- ja velkaneuvojien kanssa tai soittaa Takuusäätiön Velkalinjalle. Myös seurakunnat ja monet vapaaehtoisjärjestöt ovat varustautuneet auttamaan ylivelkaantuneita.

Mitä ajatuksia kulutusluottolain muutos herättää? Voit keskustella aiheesta kello 20 asti.

Railakkaasti juhliva hääväki tungeksii kakun ympärillä. Sähköt ovat menneet poikki ja morsian leikkaa kakkua kännyköiden valossa. Kun valot tulevat päälle, sitä pidetään merkkinä. Juhla yltyy.

Sitten huomataan, että yksi suvun lapsista on kadonnut.

Iranilaisen Asghar Farhadin uudessa trillerissä Kaikki tietävät (Todos lo saben, 2018) perhetragedia pakottaa pienen kyläyhteisön salaisuudet pintaan. Samalla pintaan ui myös syvempiä kysymyksiä perhesuhteista ja elämän varrella tehdyistä valinnoista.

– Minulle tässä elokuvassa on kyse siitä, miten tärkeä asia menneisyys on meidän elämissämme. Miten voimme tulla toimeen menneisyytemme kanssa, ohjaaja kertoi elokuvan maailmanensi-illan jälkeen Cannesin elokuvajuhlilla viime keväänä. Elokuva sai perjantaina ensi-iltansa Suomessa.

Tätä elokuvaa varten Iranin menestynein elokuvaohjaaja on matkannut kauas kotoa. Kaikki tietävät on kuvattu Espanjassa ja espanjaksi, Espanjan suurimpien elokuvatähtien kanssa ja kokonaan espanjalaisella työryhmällä.

”Espanja ei ole flamencoa ja härkätaisteluita”

Torrelaguna on pieni kylä tunnin matkan päässä Madridista. Kaikki tietävät -elokuvan kuvauksissa kylään matkasi espanjalaisten elokuvantekijöiden eliitti Pedro Almodóvarin vakiokuvaaja José Luis Alcainesta maan valovoimaisimpiin näyttelijöihin.

Silmäätekevin työryhmästä oli elokuvan pääpari, Espanjan menestyneimmät näyttelijät Penelope Cruz ja Javier Bardem. Tosielämän aviopari esittää Farhadin elokuvassa nuorina yhdessä olleita Lauraa ja Pacoa, jotka elämä on ajanut erilleen.

Argentiinaan muuttanut Laura saapuu kahden lapsensa kanssa Espanjaan siskonsa häihin. Kotikylään taannoin jäänyt rengin poika Paco on kerryttänyt omaisuuden Lauran isältä ostamallaan viinitilalla. Vaikka kaikki ovat pinnalta onnellisia, on monta asiaa vielä selvittämättä.

Farhadi on tähän asti onnistunut kiertämään kotimaansa tiukan sensuurin toisin kuin moni hänen kollegansa. Esimerkiksi Farhadin ystävä Jafar Panahi on asetettu kotimaassaan 20 vuoden mittaiseen työskentelykieltoon.

Cruz ja Bardem ovat tärkeä syy siihen, miksi Asghar Farhadi lähti Espanjaan kuvaamaan. Ohjaaja on kertonut keskustelleensa yhteistyöstä ensin Bardemin kanssa tavattuaan hänet kuusi vuotta sitten Los Angelesissa.

– Kaksi vuotta sitten Farhadi muutti Espanjaan, opetteli kielen ja eli kulttuuriamme, Cruz kertoi Cannesin elokuvajuhlien lehdistötilaisuudessa.

– Kuvausten aikana hän pänttäsi öisin dialogia osatakseen sen seuraavana päivänä ulkomuistista, että voisi havaita jos joku poikkeaa käsikirjoituksesta. Häntä on mahdoton huijata.

Tavatessani ohjaajan lehdistötilaisuuden jälkeen, hän kertoo ajatelleensa, että Espanjassa ohjaaminen oli riski. Hän halusi viimeiseen asti välttää ulkopuolisen turistin näkökulman.

– Heti aluksi päätin, että minun pitäisi varoa kaikkia kliseitä. Sellaisia kuin flamenco tai härkätaistelu. Espanjassa ei ole kyse niistä. Elin ihmisten kanssa ja pyysin työryhmääni olemaan erittäin varovaisia tämän asian kanssa. Haluan, että tämä elokuva tuntuu espanjalaiselta.

Sensuuria, Oscareita ja kannanottoja

Lempeästi artikuloiva ja herrasmiesmäisesti pukeutuva Asghar Farhadi on kosmopoliitin humanistin perikuva. Hän vaikuttaa ennemmin kuuntelevalta kuin kärkkäältä. Kuitenkin hänen roolinsa Iranin menestyneimpänä elokuvaohjaajana on vienyt hänet tilanteisiin, joissa hänellä on ollut tilaisuus ottaa kantaa.

Vuonna 2012 Farhadi voitti ensimmäisen Oscar-palkintonsa, joka oli myös ensimmäinen iranilaisen elokuvantekijän saama Oscar. Trillerimäisen jännittävä avioerodraama Nader ja Simin: Ero (Jodaeiye Nader az Simin, 2011) palkittiin parhaana vieraskielisenä elokuvana. Palkintopuheessaan ohjaaja otti kantaa Yhdysvaltain ja Iranin välisiin jännitteisiin.

– Uskon tätä katsovien iranilaisten olevan iloisia, koska aikana, jona poliitikot puhuvat sodasta, pelottelevat ja ovat aggressiivisia, heidän maansa on esillä sen rikkaan kulttuurin kautta, joka on ollut piilossa politiikan raskaan pölyn alla. Tämä palkinto on minun maanmiehilleni, jotka kunnioittavat kaikkia kulttuureja ja sivilisaatioita ja halveksuvat vihamielisyyttä.

Toisen Oscarinsa hakemisen Farhadi jätti väliin kokonaan. Hän ei suostunut matkustamaan Yhdysvaltoihin, koska maan presidentiksi valittu Donald Trump oli julistanut maahantulokiellon suurimpien muslimimaiden kansalaisille.Trumpin virkaanastumisen jälkeen Farhadi ei ole matkustanut Yhdysvaltoihin.

"Palaan menneisyyteen elokuvissani yhä uudestaan. Jotkut ihmiset näkevät menneen ajan heille kertyneenä omaisuutena. Toiset taas kokevat sen lähtölaskentana kohti nollaa."

Ohjaajan puolesta The Salesman (Forushande, 2016) -elokuvan palkinnon haki maailman ensimmäinen naispuolinen avaruusturisti, amerikaniranilainen liikenainen Anousheh Ansari. Se oli näpäytys Trumpin julistuksen sisältämälle oletukselle ihmisten kansalaisuuteen perustuvasta erilaisuudesta.

Farhadi ei kuitenkaan suomi vain Yhdysvaltoja. Hänen elokuviensa tapa käsitellä rohkeasti yhteiskunnallisia aiheita on herättänyt kiivasta keskustelua myös Iranissa. Silti hänen elokuvansa ovat myös siellä valtavan suosittuja. Nader ja Simin: Ero herätti kotimaassaan niin paljon kiinnostusta, että se on edelleen Iranin kaikkien aikojen eniten lipputuloja saanut elokuva.

Huolimatta elokuviensa käsittelemistä vaikeista aiheista, Farhadi on tähän asti onnistunut kiertämään kotimaansa tiukan sensuurin toisin kuin moni hänen kollegansa. Esimeriksi Farhadin ystävä Jafar Panahi on asetettu kotimaassaan 20 vuoden mittaiseen työskentelykieltoon.

– Elokuvan tekeminen Iranissa on kaikista vaikeuksistaan huolimatta minulle helpompaa kuin muualla. Siihen liittyy vaikeuksia, mutta ne ovat osa työtäni, Farhadi muotoilee diplomaattisen ympäripyöreästi.

Paremmin hänen elokuviensa koskemattomuutta voi selittää se, että hän esittää asiat aina monelta kantilta. Hänen elokuviensa henkilöt edustavat eri kantoja ja heistä jokaisen toiminnalle annetaan ymmärrettävä syy. Tuomio siitä, kuka on oikeassa, jätetään katsojalle.

Valkokankaan näytelmäkirjailija

Valo osuu parisänkyyn. Sitten sohvaryhmään. Teatterin valomies kääntää keilan valaisemaan näyttämön eri osia, yksi osa kerrallaan. Lopuksi hän valaisee kerralla koko näyttämön.

Kohtaus on Asghar Farhadin The Salesman -elokuvan alusta. Ohjaajan mukaan se on pienoisversio kaikista hänen elokuvistaan. Niissä katsojille näytetään yksi näkökulma toisen jälkeen, kunnes heillä elokuvan lopussa on kokonaiskuva tapahtuneesta.

The Salesman -elokuvassa Teheranissa toimiva teatteriryhmä esittää Arthur Millerin klassikkonäytelmää Kauppamatkustajan kuolema. Amerikkalaisen unelman joutsenlaulun kirjoittanut Miller on yksi Farhadin esikuvista, koska hän ”ei kuvaa henkilöitään mustavalkoisina”.

Alun perin teatteriohjaajaksi opiskellut Farhadi innostui opiskeluaikoinaan myös Anton Tsehovin ja Henrik Ibsenin näytelmistä, joissa tunteet kuohuvat näennäisen tyynen pinnan alla. Farhadin opinnäytetyö käsitteli niin ikään yhtä sanomatta jätetyn mestaria, Nobel-kirjailija Harold Pinteria.

Farhadi yllättyi siitä, miten avoimesti espanjalaiset puhuivat asioistaan. Havainto muutti koko käsikirjoituksen. Farhadi vaihtoi elokuvalle suunnittelemansa nimen ”Kukaan ei tiedä” muotoon ”Kaikki tietävät”.

Näytelmäkirjallisuuden suurnimien perintöä ovat sekä Farhadin elokuvien moniulotteiset henkilöt että niiden toistuva teema: se, miten vaietut asiat pyrkivät pintaan. Farhadin edellisessä eurooppalaisessa elokuvassa Menneisyys (Le passé, 2013) teema on nimessä asti.

Cannesissa ohjaaja kertoo, että menneisyys vaivaa häntä.

– Palaan siihen elokuvissani yhä uudestaan. Jotkut ihmiset näkevät menneen ajan heille kertyneenä omaisuutena. Toiset taas kokevat sen lähtölaskentana kohti nollaa, Farhadi sanoo.

Ohjaaja sanoo viehättyneensä kuubalaisesta sananlaskusta, jonka mukaan emme voi tietää millainen menneisyys meitä huomenna odottaa.

– Elokuvieni loput ovat hyvin avoimia. Haluan, että elokuvan loputtua katsojan mielessä alkaa uusi elokuva. Näin elokuvassani on yksi alku alussa ja toinen sen lopussa.

Takaisin kotiin

Kaikki tietävät on saanut maailmalla ristiriitaisen vastaanoton. Näyttelijöitä ja henkilöiden psykologiaa on kehuttu, mutta toisaalta trillerimäistä juonta ei ole pidetty kovinkaan yllättävänä. Kritiikit voi summata yhteen sanomalla, että kyseessä ei ole ohjaajan terävin elokuva, mutta että se on silti terävämpi kuin moni muu trilleri.

Yhden asian suhteen Farhadi voi huokaista helpotuksesta. Espanjalaismediassa elokuvaa on kehuttu nimenomaan autenttisen espanjalaiseksi.

Ironisesti juuri elokuvan eurooppalaisuus on tehnyt sen esittämisestä hankalaa ohjaajan kotimaassa. Iranissa esimerkiksi naishenkilöiden vähäpukeisuus voi johtaa leikkauksiin, jotka tuntuisivat käsittämättömiltä Espanjassa.

Kulttuurieroihin ohjaaja törmäsi jo elokuvaa tehdessään. Hän on kertonut yllättyneensä siitä, miten avoimesti espanjalaiset puhuivat asioistaan. Havainto muutti koko käsikirjoituksen. Farhadi vaihtoi elokuvalle suunnittelemansa nimen ”Kukaan ei tiedä” muotoon ”Kaikki tietävät”.

Ohjaajan uutta elokuvaa on syytetty terävyyden puutteesta, joka on läsnä hänen iranilaisissa elokuvissaan. Farhadi myöntää, että hän on Euroopassa ohjatessaan varovaisempi yhteiskuntakritiikissä.

– Se johtuu siitä, etten ole elänyt elämääni Espanjassa, ohjaaja puolustautuu.

– Kirjoittaessani elokuvaa sain apua paikallisilta kirjoittajilta ja työryhmältäni. Niinpä siinä on myös yhteiskunnallisia elementtejä, kuten luokkaerot, vaikka ne eivät ole erityisemmin pinnalla.

Cannesissa Farhadi puhui haastattelussa toisen jälkeen elokuvasta universaalina kielenä. Se, että hän kykenee ohjaamaan tarinoita eri puolilla maailmaa, osoittaa hänen mukaansa, että ihmiset ovat kulttuurieroistaan huolimatta pohjimmiltaan samanlaisia.

Seuraavaksi hän haluaa kuitenkin ohjata kotimaassaan. Siitäkin huolimatta, että työtilaisuuksia tarjotaan Yhdysvaltoja myöten. Sinnekin Farhadi sanoo voivansa matkustaa töihin, jos hänellä on tarpeeksi hyvä tarina kerrottavanaan.

– Ehkä teen elokuvia vielä silloin tällöin ulkomailla ihan sen kokemuksen vuoksi. Mutta en halua hyppiä maasta toiseen ohjaamaan. Teen mieluummin elokuvia kotimaassani. Iran on kuitenkin kotini ja se kulttuuri, jonka tunnen 46 vuoden ajalta.

Teppo Kylmällä on kolme K-kauppaa aivan Lappeenrannan kaupungin keskustassa. Alueella on myös paljon kouluja, mikä näkyy kauppojen asiakaskunnassa.

Nuorin Teppo Kylmän tapaama näpistelijä on ollut esikouluikäinen lapsi. Yleensä näpistelijät ovat kauppiaan kokemuksen mukaan iältään kymmenen vuoden molemmin puolin ja he koettavat varastaa makeisia.

– Onneksi aika vähän näitä tapahtuu, ja tuntuu, että tässä seitsemän vuoden aikana nämä ovat vielä vähentyneet.

Kylmän arviota tukee myös poliisin tilastot. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa poliisin tietoon oli vuonna 2008 tullut 518 kappaletta alle 15-vuotiaiden tekemää omaisuusrikosta. Viime vuonna vastaava luku oli enää 203. Omaisuusrikoksiin kuuluvat esimerkiksi varkaudet ja näpistykset.

"Viattomia, hölmöjä tempauksia"

Lasten tekemät näpistelyt ovat lastenpsykiatriaan erikoistuvalle lääkärille Riikka Riihoselle tuttu ilmiö. Suurin osa pienten lasten näpistelytapauksista johtuu hänen mukaansa lapsen kypsymättömyydestä.

– Ei tajuta, että se on rikos, eikä ymmärretä seurauksia. Moni teko on impulsiivinen, lapselle tulee vain mieleen kaupassa pihistää jotakin, jota tekee mieli, kuvailee Riihonen.

Yhteiskunnan sääntöjä vastaan taistelevaa käytöstä esiintyy Riikka Riihosen mukaan pienillä lapsilla vain harvoin. Teineille sen sijaan on huomattavasti yleisempää, ettei piitata mikä on oikein tai väärin. Tällöin tilanteesta on syytä olla enemmän huolissaan.

– Aika usein nämä esimerkiksi ekaluokkalaisten tai tokaluokkalaisten näpistykset ovat aika viattomia, hölmöjä tempauksia.

Lääkäri Riikka Riihosen kertoo, että näpistely voi myös olla merkki siitä, että lapsella kaikki ei ole hyvin. Syyt näpistysten takana ovat kuitenkin kirjavia.

– Yksittäinen kerta voi käydä kelle lapselle tahansa, summaa Riihonen.

"Monen perheen kanssa on istuttu ja mietitty pelisääntöjä"

Vaikka kauppias Teppo Kylmän kaupoissa käy paljon koululaisia, hänen asenteensa lapsiin ja nuoriin ei ole epäluuloinen, päinvastoin.

– Haluamme tulla nuorten kanssa toimeen.

Neljän lapsen isällä on oma vakiintunut tapansa toimia silloin, kun lapsi jää hänen kaupassaan kiinni näpistyksestä. Kauppakeskus Isossa-Kristiinassa sijaitsevan kaupan takahuoneessa on palaveerattu useamman kerran.

– Aika monen perheen kanssa on istuttu alas ja mietitty pelisääntöjä ja mitä voidaan asialle tehdä.

Kylmä ottaa siis usein näpistyksen jälkeen yhteyttä lapsen perheeseen ja kouluun. Yhteistyö alueen koulujen kesken toimii kauppiaan mukaan loistavasti molempiin suuntiin.

– Lapsi on sen jälkeen tuotu vastaamaan tekosestaan, ja he ovat itkien pyytäneet anteeksi. Emme ole syyllistäneet ketään, vaan on yhdessä mietitty syitä tapahtuneeseen. Nämä ovat kaikki menneet hienosti, ja perheet asioivat meillä edelleen.

Poliisi: jokainen karkkivarkaus ilmoitettava

Poliisi ei innostu siitä, että kaupat itsenäisestä hoitavat näpistelytapausten selvittelyn. Ylikonstaapeli Sanna Lautamatti Kaakkois-Suomen poliisista on tässä asiassa tiukkana.

– Kaikista pitäisi tehdä ilmoitus poliisille. Me tehdään siitä sitten lastensuojeluilmoitus ja pyörät lähtevät pyörimään, perustelee Lautamatti.

Kaakkois-Suomen poliisi perusti vuoden alussa uuden rikoksia ennalta estävän toiminnan ryhmän, jolla poliisi pyrkii yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ehkäisemään nuorten syrjäytymistä ja rikoskierteitä.

Yksi konkreettinen uudistus on, että poliisi aikoo puhuttaa kaikki rikoksen tehneet alle 15-vuotiaat lapset.

– Paikalla on näissä puhuttamisissa tämä nuori ja hänen huoltajansa, usein myös sosiaalipuolen edustaja sekä esimerkiksi kuraattori tai opettaja koululta sekä asianomistaja. Tapahtunutta ruoditaan ja pohditaan, onko jatkohoidon tarvetta, kertoo ylikonstaapeli Sanna Lautamatti.

Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen ei usko, että on vain yhtä oikeaa tapaa toimia näpistystapausten selvittelyissä. Hänen mielestään asia voidaan joissakin tapauksissa saada keskusteltua myös ilman poliisia.

– Jos asian keskusteleminen kaupan ja perheen kesken käy molemmille osapuolille, niin se voi olla hyvä tapa toimia. Sehän on vapaaehtoistoimintaa kauppiaalta, muistuttaa Riihonen.

"Tytöt vievät meikkejä, pojat karkkia"

Lappeenrannassa kauppakeskus Isossa-Kristiinassa olevan Tokmannin henkilökunta toimii pitkälti samalla tavalla kuin kauppias Teppo Kylmä. He ovat itse yhteydessä näpistelystä kiinni jääneen lapsen vanhempiin. Poliisia ei aina kutsuta paikalle, vaikka poliisi niin toivoisikin.

– Jos kaupasta on viety joku pieni karkki, niin otamme yhteyden lapsen vanhempiin. Yleensä nämä tilanteet päättyvät niin, että lapsi tulee maksamaan tuotteen yhdessä vanhempiensa kanssa, kertoo Sari Aaltonen Tokmannilta.

Aaltosen mukaan puhuttelu ja lyhyt porttikielto myymälään on toiminut heillä hyvin.

– Lasten reaktiot ovat olleet vilpittömiä. Ei ole tarvinnut samoja lapsia kohdata näissä tilanteissa uudestaan.

Aaltosen mukaan näpistelijät on helppo jakaa kahteen: hieman vanhemmat tytöt vievät meikkejä ja nuoremmat pojat makeisia.

– Ihan kaikkia meikkejä koetetaan viedä taskuissa. Joskus varkauden huomaa siitä, että hyllyssä on enää tyhjä pakkaus, kertoo Aaltonen.

EU-maissa käynnistyy lähiaikoina vimmattu pohdiskelu siitä, mihin aikavyöhykkeeseen kukin jäsenmaa haluaa jatkossa kellonsa asettaa. Tuuminnan taustalla on europarlamentin alkuviikolla hyväksymä päätös, jonka mukaisesti se kannattaa kellonaikojen siirtelyn lopettamista keväisin ja syksyisin vuodesta 2021 lähtien.

Lopullisen kellonaikadirektiivin hyväksyy EU:n ministerineuvosto. Suomi toivoo päätöksen tästä syntyvän vielä oman puheenjohtajakautensa aikana eli loppuvuodesta.

Pirstaloituuko Eurooppa

Kunkin jäsenmaan käsiin jää kuitenkin valta päättää omassa maassa noudatettavasta aikavyöhykkeestä. Maiden on päätettävä siitä vuoden sisällä, mielellään nopeamminkin.

Kellorallista luopumista voimakkasti ajanut Suomi toivoo EU:n nykyisen puheenjohtajamaan Romanian koordinoivan kantoja. Vaarana on, että EU:sta tulee aikavyöhykkeiden tilkkutäkki, jos maat eivät kykene sopimaan kutakuinkin yhtenäisestä kellonaikalinjasta.

– EU:ssa on nyt käytössä kolme aikavyöhykettä ja Suomen mielestä se on enimmäismäärä jatkossakin, ettei Eurooppa pirstaloidu eri aikavyöhykkeisiin. Ettei esimerkiksi Hollannissa ole käytössä eri kellonaika kuin Belgiassa, kuvaa uhkia liikenneneuvos Maria Rautavirta liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Suomi ajaa talviaikaa

Suomi on oman kantansa alustavasti paaluttanut jo helmikuun alussa, ensimmäisenä EU-maista. Hallituksen EU-ministerivaliokunta päätti, että Suomi pitää lähtökohtaisesti parhaimpana vaihtoehtona Suomen pysyväksi ajaksi talvi- eli normaaliaikaa.

Alustavasta aikavalinnasta huolimatta Suomi ei sulje pois muun aikavyöhykkeen valintaa, jos kantaa on neuvottelujen edetessä arvioitava uudelleen.

– Me seuraamme tietysti, mitä naapurimaat ja isot jäsenmaat päättävät omasta aikavyöhykkeestään, Rautavirta kertoo.

Baltian maissa, Kreikassa, Romaniassa ja Bulgariassa kellot ovat samassa ajassa Suomen kanssa. Ruotsissa kuten muutenkin valtaosassa EU-maita noudatetaan Keski-Euroopan aikaa eli kellot ovat tunnin jäljessä Suomea. Kaksi tuntia Suomea perässä ollaan Britanniassa, Irlannissa ja Portugalissa.

Aikalaki 2020

Jos kellodirektiivi hyväksytään loppuvuodesta, aletaan Suomessa valmistella lakiesitystä Suomen haluamasta aikavyöhykkeestä ensi vuoden alkupuolella.

Näillä näkymin se on nykyinen talvi- eli normaaliaika. Kyselyissä yli puolet vastaajista on sitä kannattanut ja uusia aikakyselyitä ei näillä näkymin ole tulossa.

Normaalin tapaan lainvalmisteluun kuuluu lausuntokierros, johon kuka tahansa voi lähettää näkemyksensä suomalaisille soveliammasta aikavyöhykkeestä.

Jos lakiesitys etenee normaaliaikataulussa, eduskunta päättää Suomen aikavyöhykkeestä loppuvuodesta 2020 ja siihen siirrytään 2021.

Lue myös:

Europarlamentti puoltaa kellojen siirtelystä luopumista vuonna 2021

Hallitus tarkensi kantaansa kesäaikajärjestelystä – ”Suomi ei sulje pois muun aikavyöhykkeen valintaa”

Tiukka äänestystulos selvisi: Talviaika sai enemmän kannatusta

Kuuntele myös Mistä maailma puhuu -podcast (2.11.2018):

Liittovaltion tuomioistuin on julistanut laittomaksi presidentti Donald Trumpin päätöksen sallia öljynporaus arktisilla alueilla.

Trump kumosi presidentin asetuksella huhtikuussa 2017 presidentti Barack Obaman tekemän päätöksen arktisen öljynporauksen kieltämisestä.

Obama kielsi poraukset ympäristön suojelemiseksi pohjoisen vaarallisilla ja herkillä merialueilla.

Kiellon alle asetettu alue käsittää suuret alueet Tšuktšimerestä ja Beaufortinmerestä. Atlantilla kielto koskee kaistaletta, joka ulottuu Massachusettsista Virginiaan.

Tuomari Sharon L. Gleason päätti, ettei Trumpilla ole valtaoikeuksia tehdä kumoamispäätöstä, vaan siihen vaaditaan Yhdysvaltain kongressin päätös.

New York Times -sanomalehden mukaan Trump on nyt hävinnyt 40 ympäristönsuojeluun liittyvää tapausta liittovaltion tuomioistuimissa.

Lue myös:

Obama kielsi öljyn poraamisen Yhdysvaltain arktisilla merialueilla