Espanjan Aurinkorannikolla asuva suomalainen saa vastata usein kysymykseen: miten te siellä vietätte arkenne? Itse asiassa kysymys on kaunisteltu versio siitä, mitä moni oikeasti kuulee: ryyppäättekö te siellä päivät?

Otimme asiasta selvää.

Jutussa ääneen pääsevät elämänsä Espanjaan siirtänyt lapsiperhe, sapattivapaata viettävät teinipojan vanhemmat, karavaanaripariskunta, Espanjassa lapsensa kasvattanut pariskunta sekä suomalaisyhdistyksen puuhamies.

Entä mitä ennakkoluuloista sanoo itsekin Espanjassa asuva Siirtolaisuusinstituutin tutkija Paula Könnilä?

Suomalaisyhteisö on viihtynyt Fuengirolassa pitkään. Monille tuttu Los Pacosin alue täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Teuvo Hakulinen aloitti alueen rakentamisen 60-luvun lopulla, eikä sen vetovoima ole hälventynyt.

Sapattivapaalla isä pyörittää arkea, äiti opiskelee ja poika rullakiekkoilee

Los Boliches. Auringonlaskukuvia toisensa jälkeen. Jouni Pohjolan kännykän muisti on täynnä otoksia, joiden maisema avautuu heidän perheensä Los Bolichesin vuokrakodin parvekkeelta: pilviä kurottelevia vuoria, värikkäitä kerrostaloja, palmuja sekä vilkas moottoritie. Reunan yli kurkatessa näkee sinisenä hehkuvan uima-altaan.

– Haluamme olla talvellakin auringonvalossa, Pohjola huokaa.

On tavallinen arkipäivä. Aamun sade on tauonnut ja kirkkaana paistava keskipäivän aurinko tulvii ikkunoista olohuoneeseen. Syksy on ollut Espanjassa tavanomaista sateisempi. Säätila vaihtelee auringon porotuksesta vilpoisaan rankkasateeseen.

Äiti on lyhyellä tauolla opinnoistaan, joita hän tekee etänä Suomeen. Isä on saanut aamurutiininsa hoidettua. Kotiaskareet ovat sapattivapaalla isoksi osaksi hänen heiniään.

Perheen pojan, 15-vuotiaan Karri Pohjolan, koulumatka taittui tänään skootterin sijaan autokyydillä. Hän käy peruskoulunsa viimeistä luokkaa Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa, jossa opiskellaan suomalaisen opetussuunnitelman mukaisesti.

– Hänellä on täällä tiiviimmät kaverisuhteet kuin Suomessa. Vaikka Aurinkorannikon suomalaisyhteisö on iso, niin tietyllä tavalla kuitenkin se on tiivis, Hanna Pohjola sanoo.

Myös koululaisten vanhemmilla on oma yhteisönsä. Perheen äiti on ollut mukana koulun myyjäisten kakku- ja joululaatikkotalkoissa.

Uuraisten Höytiältä kotoisin oleva perhe viettää jo toista sapattiviipymäänsä Aurinkorannikolla. Kauppiaspariskunnan elämä kulki Suomessa päivä toisensa jälkeen työn ehdoilla. Siksi talvet auringon alla ovat tuoneet elämään kaivatun muutoksen.

Pohjoloiden ensimmäinen Espanja-vuosi oli 2012. Silloin mukana oli myös perheen vanhin poika.

– Meillä oli suuri onni, kun oli täällä tuttuja, jotka pystyivät auttamaan tänne asettumisessa. Se helpotti esimerkiksi sopivan asunnon löytämistä, Jouni Pohjola kertoo.

Nyt meneillään oleva viipymä alkoi vuonna 2016. Tänä aikana Karri Pohjola on ehtinyt muun muassa käydä rippikoulun 20 muun suomalaisnuoren ryhmässä.

– Nyt kun tulimme uudestaan ja satuimme pääsemään samaan taloyhtiöön asumaan, niin kyllähän tämä oli kuin kotiin olisi tullut, Hanna Pohjola lisää.

Perheen yhteiseksi intohimon kohteeksi on muodostunut rullakiekko. Karri pelaa infantiilien, eli nuorten, joukkueessa ja Pohjolan vanhemmat ovat hoitaneet joukkueenjohtajan tehtävää. Monet illat vierähtävät rullakiekkohallilla, joka sijaitsee kivenheiton päässä perheen kodista.

– Kun jäätä ei ole, rullakiekko on hyvä vaihtoehto. Meillä keskisuomalaisilla sykkii sydän JYP:n suuntaan. Katsomme matseja televisiosta säännöllisesti, perheen isä lisää hymyillen.

Sapattivapaata viettävän perheen arki kuulostaa ja näyttää letkeältä.

Ovatko he kohdanneet ikinä kateutta Suomessa värjötteleviltä tutuiltaan?

– Emme ole! Monet ovat kyllä halunneet vierailla luonamme, ja se on ollut mukavaa, Jouni Pohjola sanoo.

– Kaikilla on mahdollisuus kulkea ja liikkua sekä kokea mitä haluaa. Minulla on ystäviä, jotka ovat sanoneet, etteivät he halua ikinä Suomen rajojen ulkopuolelle, hän lisää.

Vaikka Espanjan elämä ja arki maistuvat Pohjoloille tällä hetkellä hyvin, heidän ajatuksissaan siintää myös ajatus elämästä ja uuden työarjen alkamisesta Suomessa.

– Varmasti palaamme Suomeen pysyvästi ainakin jossakin vaiheessa. Jopa hyvinkin nopealla aikataululla, Jouni Pohjola pohtii.

– En vaihtaisi näitä vuosia pois, perheen äiti lisää.

Yhden asian he haluavat viedä mukanaan Suomeen Espanjan-vuosina opitusta elämäntyylistä. Se on rentous.

– Ihmiset ovat täällä rennompia, suomalaisetkin! Kun sanotaan, että suomalaiset ovat juroja, niin eivät he täällä ole. Asiat eivät ihan mene niin jouhevasti, mutta niihin ei välttämättä niin jämähdetä, Hanna Pohjola sanoo.

Kurapuvut jäivät historiaan, kun lapsiperhe muutti Espanjaan

Los Pacos, Aurinkorannikon suomalainen koulu. – Si! Si! huudahtaa 8-vuotias Okko Merikanto, kun häneltä kysytään, osaako hän espanjaa.

Vieressä istuva 10-vuotias Ellen Merikanto nauraa pikkuveljensä innokkaalle vastaukselle. Hänkin kertoo ymmärtävänsä ja osaavansa puhua uuden kotimaansa kieltä. Tulevathan espanjalaisen naapuruston lapsetkin kysymään Merikannon perheen lapsia luokseen leikkimään omalla äidinkielellään.

Okko Merikanto tutkii kirjaston varauslistaa. Aurinkorannikon suomalaisen koulun kirjaston hyllyt ovat täynnä suomenkielisiä kirjoja: Jaana Kapari-Jatan kääntämiä Pottereita, Anni Polvan Tiina-kirjoja sekä Nopolan sisarusten Risto Räppääjiä.

Suomi on myös Okon, Ellenin ja heidän pikkuveljensä, eskarilaisen Olavin, koulukieli. Espanjaa opetellaan suomalaisessa peruskoulussa kahden viikkotunnin verran.

Merikantojen äiti, Jyväskylässä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Tiina Raassina-Merikanto, opettaa yläkoululaisille ja lukiolaisille historiaa.

– Koulu on hyvin lämminhenkinen. Meillä on suhteellisen pienet luokat ja lukioryhmät, vaikka ne ovat kasvaneet. Opettajat oppivat tuntemaan nopeasti oppilaat ja opiskelijat. Se tekee tästä turvallisen paikan myös lapsille ja nuorille, Raassina-Merikanto kertoo.

Koulussa on kuluvalla lukukaudella 283 esi- ja perusopetuksen oppilasta. Heidän lisäkseen lukiossa on 73 opiskelijaa. Kaikkiaan Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa on 356 oppilasta ja osalle luokista on jonoa.

Vuonna 2003 oppilaita oli 127. Kasvu kertoo siitä, että Aurinkorannikon lapsiperheiden määrä on kasvanut nopeasti.

Ellen Merikannon mielestä Aurinkorannikolla sijaitseva suomalainen koulu eroaa Suomessa sijaitsevasta koulusta erityisesti ruokatarjonnaltaan.

– Ruoka on parempaa.

Keskimmäinen lapsista löytää vastauksen siihen, mikä tekee ruuasta erityisen hyvää: siinä yhdistyvät eri maiden ruokakulttuurit.

– Se on jokamaalaista. Sellaista joka maasta tullutta ruokaa, Okko Merikanto kuvailee.

Perhe asui ensimmäistä kertaa Aurinkorannikolla lukukauden 2013–2014 aikana. Vuonna 2016 he palasivat takaisin, sillä kertaa pysyvästi.

– Olemme aina halunneet asua ulkomailla. Se on asia johon molemmat, minä ja mieheni, olemme pyrkineet. Koska itse olen ammatiltani opettaja, niin konkreettiset työskentelymahdollisuudet ulkomailla ovat aika vähäisiä, perheen äiti kertoo.

Nyt koti, työt ja miehen yrittäjyys sitovat Merikannon perheen Espanjaan.

– Myös lapset ovat espanjalaistuneet, Tiina Raassina-Merikanto kertoo.

Jos lasten pitäisi mainita jotain, mitä Suomesta on ikävä, he nostavat esille kaverit ja liikkumisen vapauden. Espanjassa liikenne on vilkkaampi kuin Suomessa, joten kavereiden luokse ja harrastuksiin mennään yhdessä vanhempien kanssa.

Näin talvella lasten voisi kuvitella ikävöivän lunta.

– Vaikka on lämmin, täällä siltikin on lunta. Tietysti Sierra Nevadassa vain, Okko Merikanto huomauttaa.

Perhe harrastaa Espanjassa paljon yhdessä ja erikseen.

– Kungfua ja partiota, Okko luettelee harrastuksiaan.

– Mä harrastan kilpavoimistelua, isosisko jatkaa.

– Pyrimme lähtemään joka viikonloppu vaellusreissuille. Haarukoimme tunnin matkan päästä luontokohteen. Käymme myös kaupunkireissuilla. On ihana, kun tästä pääsee helposti oman työnkin kautta kiinnostaviin historiallisiin kohteisiin. Feria-lomalla, eli syyslomalla, olimme Cordobassa, äiti lisää.

Varsinkin kesäkaudella perhe nauttii rantaelämästä.

Silti tavallinen arki ei poikkea paljon siitä, mitä se on ollut Suomessa: aamulla mennään kouluun ja töihin, sieltä kaupan kautta kotiin ja harrastuksiin.

Tämä kaikki tapahtuu vain suotuisammissa sääolosuhteissa.

80 muun suomalaispariskunnan joukossa leirintäalueella

Camping Fuengirola. Vieri viereen parkkeeratuista asuntoautoista ja -vaunuista loistavat valot valaisevat pimenevää iltaa. Camping Fuengirolan alueella on hiljaista. Sade rummuttaa matkailuautojen ja niiden eteen pystytettyjen etutelttojen kattoja vasten. Muutamat karavaanarit kävelevät astiakoriensa kanssa kohti huoltorakennuksen tiskauspaikkaa.

Useat kakkoskodit on parkkeerattu pidemmäksi aikaa. Suomalaisen karavaanarin tunnistaa SF-Caravan -tarrasta ja Suomen lipusta auton vieressä – ja täällä niitä riittää.

– Olemme laskeneet, että parhaimmillaan täällä on 80 suomalaispariskuntaa, jyväskyläläiset Pentti ja Pirkko Äijö kertovat.

Meneillään on pariskunnan neljäs talvi Aurinkorannikolla. Sitä ennen he viettivät kaksi talvea Marokon Agadirissa.

40 vuotta sitten karavaanarielämään hurahtaneet Äijöt kuuluvat Rutusakkiin, eli Välimeren maissa talvehtivien karavaanareiden yhdistykseen. Jotain elämäntavan yleisyydestä kertoo se, että yhdistykseen kuuluu noin 600 jäsentä.

Yksistään Fuengirolan alueella on kaksi suomalaisten karavaanareiden suosimaa aluetta. Toinen niistä on Äijöjen tukikohta Camping Fuengirola, mutta sen lisäksi Fuengirola-Mijas tien varrella sijaitsee kokonaan suomalaisille tarkoitettu Camping Suomi Village.

Äijöt ajoivat syyskuussa Suomesta Euroopan halki Espanjaan puoleksi vuodeksi. Matka kesti kaksi viikkoa. Edestakaisen reissun aikana kilometrejä kertyy noin 7 500.

Pentti Äijön mukaan asuntoautolla reissaaminen on nykyisin mutkatonta: navigaattoriin asetetaan määränpää ja lähdetään ajelemaan.

– Suunnittelemme matkan niin, että leirintäpaikat ovat lähtiessä tiedossa. Välillä liikumme yhdessä muiden kanssa. Joskus liikkeellä on yhdessä neljän perheen ryhmiä, Äijö sanoo.

Matkalla olisi paljon nähtävää, mutta Äijöt halusivat asettua Fuengirolaan mahdollisimman nopeasti.

– Meillä on tiettyjä harrastuksia, jotka vetävät tänne, Pentti Äijö kertoo hymyillen.

Elämä Espanjassa ei todellakaan pyöri ainoastaan leirintäalueen ympärillä. Usein pariskunta hyppää pyörän selkään ja polkee viikoittaisiin harrastuksiinsa keskustaan.

Pirkko Äijö käy maanantaisin vapaaehtoistyössä Fuengirolan suomalaisen seurakuntakodin kahviossa. Hänen miehensä taas osallistuu Aurinkorannikon kuoron stemmaharjoituksiin keskiviikkoisin ja perjantaisin. Varsinkin joulun aikana kuoron esiintymiskalenteri on ahdettu täyteen.

Suomalaiset pelaavat leirintäalueella kaksi kertaa viikossa petankkia ja kerran mölkkyä. Aamujumppaa on kaksi kertaa viikossa ja Lähivuorten vaeltajat järjestävät patikointiretken tiistaisin.

Leirintäalueen suomalainen sauna lämpiää kolme kertaa viikossa.

Kaikkien näiden lisäksi tapahtumia ja tekemistä järjestävät muutkin Aurinkorannikon alueen suomalaiset yritykset, ryhmät ja toimijat.

– On monenlaista viihdykettä ja tarjontaa, Pentti Äijö sanoo.

Milloin auton nokka sitten kääntyy takaisin kohti pohjoista?

– Silloin kun siellä ei tarvitse enää nastarenkaita. Kun tulemme Vuosaaren satamaan laivalla, pitää uskaltaa lähteä tienpäälle. Meillä on kitkarenkaat matkailuauton alla. Lähtiessä ne ovat tarpeettomat, mutta palatessa ne voivat olla hyvinkin tarpeelliset.

Suomalaispariskunnan Espanjassa syntynyt lapsi kokee pohjolan etäisenä

Los Pacos. Bungalow-tyylisen talon ympärillä kasvavat sitrus- ja koristebanaanipuut. Kypsät sitruunat päätyvät Sanna Lukkarin kahvilan leivonnaisiin, jotka tunnetaan Los Bolichesin alueella hyvin.

Lukkarin perheen Katti-kissa istuu vaativan näköisenä ikkunalla. Pian on sen ruoka-aika.

Sanna, Seppo ja Aino Lukkarin koti sijaitsee suomalaisten suosimalla Los Pacosin alueella, josta löytyy myös katu nimeltä Avenida de Finlandia. Vaikka ympärillä on tiivis asuinalue, talo tuntuu nököttävän omassa rauhassaan.

Pihan grillipaikalta näkee paikan, josta koko asuinalueen historia alkoi 50 vuotta sitten. Rinteen korkeimmalla kohtaa sijaitseva talo kuuluu Los Pacosin perustajalle, Teuvo Hakuliselle.

– Aluksi olimme sitä mieltä, ettemme missään nimessä muuta Pacosiin. Täällä kuitenkin ollaan, Sanna Lukkari sanoo nauraen.

Sanna ja Seppo Lukkari päättivät vuonna 1994 järjestää elämänsä niin, että he voivat muuttaa mahdollisimman pian Espanjaan. Päätös sinetöityi vuonna 1995.

– Seppo sai silloin myytyä yrityksensä, Sanna Lukkari kertoo.

Pariskunta asui ensimmäiset vuotensa vuokralla.

– Saimme vuokrattua asunnon syyskuusta toukokuuhun, joka on aika tyypillistä espanjalaisasunnoissa. Espanjalaiset haluavat ne itse käyttöön kesäkuukausiksi. Kesällä pistettiin kamat varastoon ja olimme Suomessa. Taas syksyllä palasimme samaan tai johonkin toiseen vuokra-asuntoon.

Espanja alkoi tuntua äidin mukaan kodilta vasta siinä vaiheessa, kun tavarat löysivät paikkansa pysyvästä osoitteesta, eikä niitä tarvinnut kantaa enää varaston ja vuokrakotien välillä.

Vuonna 2000 syntyi perheen tytär Aino. Pacosin talon he ostivat 10 vuotta sitten.

Nyt perheen arki on jälleen muuttunut. Aino opiskelee psykologiaa yliopistossa Madridissa ja vanhemmat ovat ison osan viikosta kotona kaksin.

Tänään koko perhe on kuitenkin koossa. Tytär maanittelee Kattia sisälle taloon.

Vaikka kotona on puhuttu aina suomea, Aino Lukkari kokee espanjan kielen vahvemmaksi. Hän on puhunut sitä siitä saakka, kun meni 2,5-vuotiaana päiväkotiin.

– Täällä on loistava suomalainen koulu, mutta olimme siinä vaiheessa jo päättäneet, että elämme Espanjassa. Meidän tulevaisuutemme on täällä, Sanna Lukkari sanoo.

Aino Lukkari kertoo, että lähes kaikki hänen ystävänsä ovat espanjalaisia tai puhuvat espanjaa.

– Tunnistan kyllä suomalaiset kaduilla ja yökerhossa. En ymmärrä suomalaisten nuorten tapaa juoda paljon, se näyttää pahalta. Meillä on tapana lähteä ulos tanssimaan ja pitämään hauskaa, Aino Lukkari sanoo.

– No joo. Siellä sinä tunnut viihtyvän, isä naljailee tyttärelleen isällisesti.

Espanjalaisilla nuorilla on käytössä oma sanansa turisteille: Guiris. Sitä ei käytetä kovin mairittelevassa sävyssä.

Ihmetystä aiheuttavat myös suomalaiset ruokailuajat. Lounas ja päivällinen syödään espanjalaiseen ryhmiin verrattuna hirvittävän aikaisin.

– Sitä hän on ihmetellyt pienestä pitäen aina kun olemme käyneet Suomessa, Sanna Lukkari paljastaa.

Perheen talossa näkyy se, että Lukkarit rakastavat kotona olemista. Pehmeä sohva ja muhkeat tyynyt oikein kutsuvat istumaan ja avokeittiö laittamaan ruokaa. Kotiin on rakennettu pieni ja tunnelmallinen sauna. Sen lämmöstä on mukavaa pulahtaa pihalla olevaan uima-altaaseen.

Erityisesti kesäisin kotona olemiseen on enemmän aikaa, kun perheen äidin kahvila on laittaa ovensa kiinni. Kyllä, päätös kuulostaa kovin oudolta, mutta Sanna Lukkarin kahvilan vilkkain sesonki on juuri nyt, talvella.

– Täällä asuvat suomalaiset muodostavat suuren osan asiakaskunnastani. Toki on paljon skandeja, englantilaisia ja espanjalaisia. Kesän turistiaikana hiljenee.

Kesällä myös golf-matkoja järjestävän yrityksen toimitusjohtajana työskentelevällä isällä on enemmän vapaa-aikaa.

Sanna Lukkarin päivät alkavat jo aamuneljältä, kun hän alkaa valmistaa kahvilansa keittiössä tarjottavia tulevaa päivää varten.

– Monella on sellainen harhakuva, kun tulee Espanjaan töihin, niin tämä on hirmu helppoa ja täällä pääsee helpolla. Firman menestyksen eteen täytyy kuitenkin tehdä oikeasti töitä.

Lukkarit eivät haaveile Suomeen palaamisesta – eivätkä he ole ainoita.

Yle selvitti, missä päin maapalloa ulkosuomalaiset ovat ja mitä he tekevät asuinalueillaan. Laajassa kyselyssä puolet vastaajista (3 156) ilmoitti, ettei aio palata Suomeen.

Samaan vastaukseen päätyi huomattavan moni Espanjan Aurinkorannikolle muuttanut. Vastaajista noin 80 prosenttia ilmoitti aikovansa jäädä niille sijoilleen.

Aurinkorannikon monitoimimies kuulee parhaat juorut suomalaisessa saunassa

Los Pacos, Suomela. Vettä tulee taivaan täydeltä. Syviä lätäköitä ei kannata edes väistää, sillä vesi tirsuu kaikesta huolimatta lenkkareiden läpi varpaisiin saakka.

Silti Los Pacosissa sijaitsevan Suomelan toimiston, kirjaston ja päivätoimintatilojen ovet käyvät tiuhaan. Oven edustalle on jätetty sateenvarjoja. Suomelassa syödään keskiviikkoisin lounasta. Silloin talo on täynnä.

Paavo Ässämäki ripottaa pikakahvin puruja pahvimukin pohjalle ja kaataa päälle höyryävää vettä. Suomela on hänelle enemmän kuin harrastus. Kolme päivää hänen viikostaan kuluu yhdistystoiminnassa.

Asociación Finlandesa Suomela on Aurinkorannikolla lyhyemmän tai pitemmän aikaa viipyville suomalaisille perustettu oma yhdistys. Jäseniä on tuhatkunta ja toimintaa riittää maanantaista sunnuntaihin. Harrastuksia on kirjallisuuspiiristä korupajoihin ja rivitanssista kamarikuoroon. Kaikki toiminta järjestetään talkoovoimin.

Harrastepiireissä voi olla jopa 50–60 jäsentä.

– Ihmiset ovat paljon avoimempia täällä Espanjassa. Liekö auringon vaikutus siihen, vai joku muu. Sitä en yksiselitteisesti tiedä. Täällä halutaan kuulua porukkaan, Suomelan puheenjohtaja Paavo Ässämäki sanoo.

Tällä hetkellä ratkaistavana on yksi haaste. Suomalaiset rakastavat Suomelassa järjestettäviä tansseja. Monet tulevat kuitenkin sinne pariskunnittain, eikä yksin tansseihin tuleville naisille meinaa löytyä tanssiparia.

Siirtolaisuusinstituutin viime vuoden tilastojen mukaan Espanjassa asuvista Suomessa syntyneistä valtaosa 56 prosenttia on naisia.

Halu kuulua yhteisöön ja viettää toiminnantäyteisiä eläkepäiviä olivat Ässämäelle syitä valita Fuengirola. Idea muutosta virisi jo kuutisen vuotta sitten, mutta hän siirsi elämänsä osaksi Espanjaan kolme vuotta sitten.

– En viihtyisi rannalla aurinkoa ottaen. Minulla pitää olla tekemistä. Täällä sitä on niin mahdoton määrä. Tulee oikeastaan valinnanvaikeus, että mitä harrastaa.

Parhaiten maailmanmenosta, tai tarkemmin Aurinkorannikon suomalaisten kuumimmista kuulumisista, pysyy kuitenkin kartalla istahtamalla lauteille jokaviikkoisen saunavuoron aikaan.

– Siellä tapaa mukavaa porukkaa. Puhumme milloin mistäkin, Ässämäki kertoo.

Mies myöntää vihaavansa Espanjassa asuvia suomalaisia kohtaan vallitsevia ennakkoluuloja. Ainakin ajatusta siitä, että suomalaiset ryyppäisivät kaikki päivät ja olisivat kaiken hyvän lisäksi paossa verottajalta.

– Moni luulee, että olemme veropakolaisia. Suurin osa täällä asuvista maksaa veronsa Suomeen. Vuoden 2021 jälkeen kaikki eläkkeellä olevat suomalaiset maksavat veronsa Suomeen: osan Suomeen ja osan Espanjaan.

Suomen ja Espanjan välinen verosopimus muuttuu ensi vuoden alusta alkaen. Uuden Espanjan verosopimuksen mukaan Suomesta saatavasta eläkkeestä maksetaan veroa Suomeen. Yksityissektorin eläkkeitä koskee kuitenkin kolmen vuoden siirtymäaika.

Ajantasaiset Suomea sitovat verotuksen valtiosopimukset löytyvät valtiovarainministeriön verkkosivuilta.

Verottaja on listannut käytännöt ulkomaille muuttaville. Suomen kansalaista sitoo kolmen vuoden sääntö.

Suomalaisia palveluja autokorjaamosta kampaajaan ja pullapuodista kiinteistövälitykseen

Vieri vieressä suomalaisia kauppoja, korjaamoita, seurakuntatalo, leipomoita, kahviloita, kiinteistövälityksiä... Espanjaa tai englantia taitamaton suomalainen pärjää Aurinkorannikolla hyvin.

Siirtolaisuusinstituutin tutkija Paula Könnilä on tehnyt vuonna 2014 alueen suomalaista tutkimuksen ja kirjoittanut aiheesta kirjat; Sisua ja mañanaa – Suomalaiset Espanjan Aurinkorannikolla sekä tilastollisesti päivitetyn espanjalaiskäännöksen Las raíces finalndesas en España.

Tulokset kertovat, että ihmisiä vetävät nykyisin Aurinkorannikolle monet syyt. Ilmasto ei ole enää niin keskeisellä sijalla kuin aiemmin.

– Nyt on tullut esille muita seikkoja: kulttuuri, kielen opiskeleminen, lähialueilla seikkaileminen ja erilaiset harrastukset. Kaikkea voi harrastaa ulkoilmassa ympäri vuoden, Könnilä sanoo.

Yhtenä muuton syynä nousivat esille myös käytännön asiat.

– Tänne saattaa olla syntynyt perhettä jopa kolmessa sukupolvessa. Lisäksi on muodostunut tiivis ystävä- ja tuttavapiiri, ja on ostettu asuntoja. Yhä useimmille on käynyt niin hienosti, että on saanut työn täältä, Könnilä sanoo.

Mutta entäs ne tiukassa olevat ennakkoluulot?

– Tutkimuksen aikana olin hämmästynyt siitä, miten ennakkoluulot elävät niin pitkään. Kun ensimmäiset suomalaiset turistit tulivat vuosikymmeniä sitten Aurinkorannikolle viettämään lyhyttä lomaa, niin saatettiin olla vaihtelun tarpeessa. Elämä oli erilaista, Könnilä sanoo.

Ei voi väittää, että suomalaisten mahdolliset alkoholiongelmat tai sairaudet katoaisivat Espanjaan muuttaessa.

– Ihan samoissa prosenttimäärissä ne ovat kuin Suomessakin. Eivät suomalaiset synny uudestaan, kun tulevat tänne – traditiot saattavat tulla mukana.

– Täällä on niin paljon ystäviä ja tuttavia sekä harrastusmahdollisuuksia, että elämä saattaa muuttua – ja on monella muuttunutkin – rikkaammaksi ja terveellisemmäksi, Könnilä tiivistää.

Joka viides Aurinkorannikolle muuttavista suomalaisista asuu yksin. Könnilän mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset olisivat yksinäisiä.

Kuitenkin 12% Könnilän tutkimukseen vastanneista oli kokenut yksinäisyyden tunnetta. Koska suomalaisten sosiaalinen toiminta on alueella jatkuvasti kasvanut, todennäköistä on, ettei trendi ei ole kuitenkaan kasvamassa.

– Täällä ihmiset eivät jää niin helposti yksin, ellei siihen ole omaa halua. Evankelis-luterilainen seurakunta tekee paljon työtä myös yksinäisyyden poistamiseksi, kuten myös Turistikirkko.

Kiinnostavaa on myös se, miten kauan positiivinen muuttoliike Espanjaan voi jatkua samanlaisena.

Vuosikymmeniä sitten Espanjaan muuttaneet eläkeläiset ovat myös seuraavan ison kysymyksen edessä: riittääkö kielitaito espanjalaisessa vanhainkodissa asumiseen? Suomalaisia vanhainkoteja ei nimittäin ole.

Iän karttuessa "Suomi-kupla" voi muodostua ongelmaksi.

– Tutkimukseni yksi selkeä ja tärkeä löytö oli, että useimmilla ikäihmisillä ei ole tarpeeksi mahdollisuuksia jäädä tänne palvelutaloon. Erityisesti pienituloisille eläkeläisille ne ovat liian kalliita. Kuukausimaksut voivat olla tuhansia euroja.

Ongelmia tuo myös kielimuuri.

– Yli puolet ikäihmisistä eivät hallitse riittävästi espanjaa, iso osa ei ollenkaan. Suomen yhteiskunta ei voi nykyisin tukea tällaista hoitoa ulkomailla taloudellisesti. Se kaatuu toistaiseksi kustannuskysymyksiin. Otin tutkimuksessani kantaa siihen, että olisi tärkeää selvittää, olisiko tämä sellainen sektori, jossa EU:n tuki olisi tarpeellinen, Könnilä sanoo.

Nykyisin alueella on kuitenkin saatavilla suomalaisia kotihoitopalveluja (Helsingin Sanomat).

Könnilä arvioi, että tulevaisuudessa Aurinkorannikon suomalaisyhteisö on todennäköisesti vuosi vuodelta nykyistä nuorempi, koska koulutus- ja työpaikkoja on tarjolla entistä enemmän kielitaitoisille nuorille ja työikäisille.

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin neuvontapalveluista osa hoidetaan Espanjasta ja Aurinkorannikolla sijaitsee myös Baronan toimipiste, jonka työpaikkoja on markkinoitu aktiivisesti suomalaisille.

– Toistaiseksi näyttää, että seuraavatkin sukupolvet viihtyvät täällä hyvin ja luovat uudenlaista suomalaisyhteisöä. Toisaalta tulevaa on aina hankalaa tarkasti ennakoida, hän sanoo.

Aivosumu. Tällä sanalla kangasalalainen Sari Mäkinen kuvaa olotilaansa, jossa hakeutui työterveyshuoltoon vajaat kolme vuotta sitten. Loputtomalta tuntuva uupumus, unohtelu, rytmihäiriöt ja nivel- ja lihaskivut olivat syöneet 51-vuotiaan naisen elämänilon.

– Monesti aamulla kysyin mieheltäni, mitä olen yöllä tehnyt, kun minulla oli pakara- ja reisilihakset kipeinä.

– Aloin ajatella, miten minun lopulta käy. Olin niin aivosumuinen, että en muistanut lopulta enää mitään. Iltapäivisin tuli sellainen olo, että nukahdan seisovilleni. Oli pelottavaa, kun tuntui, etten nuku öisin enää lainkaan, Mäkinen kertoo.

Mäkistä oli vuosia hoidettu huonounisena ja unettomana. Ensimmäiset nukahtamislääkkeensä hän sai jo kolmikymppisenä.

Oikea diagnoosi löytyi vähän kuin vahingossa.

Mäkinen pohti työterveyslääkärin vastaanotolla, minkähän takia hänen uniongelmansa on sellainen, että öisin hän säikähtää hereille ja sydän tykyttää.

– Työterveyslääkäri tarttui tähän ja kysyi, ethän sinä vaan hengityskatkoksiin herää. Tiesin kyllä, että selälläni nukkuessani välillä kuorsaan, mutta mitään katkoksia en ollut huomannut eikä hyväuninen miehenikään.

Mäkinen sai lähetteen tutkimuksiin, joissa paljastui vaikea uniapnea. Hengityskatkoksia oli yli 50 tunnissa, pisimmät niistä 86 sekuntia. Säpsähdykset saivat selityksen, samoin sydämentykytykset.

– Sydän teki kaikkensa pumpatakseen vähän hapen koko kehoon.

Yhä useampi suomalainen sairastuu

Uniapneaa eli unen aikaisia hengityskatkoksia todetaan suomalaisilla kiihtyvällä tahdilla. Esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Taysissa) uniapnealähetteiden määrä on kasvanut viidessä vuodessa 100 prosenttia ja vuodessa noin 25 prosenttia.

Taysin unipoliklinikan apulaisylilääkäri Hannele Hasala kertoo, että valtaosalta tutkimuksiin tulevilta tauti myös todetaan. Yhä useampiin uusiin uneapneadiagnooseihin on ainakin kaksi syytä.

– Suurin syy on lisääntynyt ylipaino. Toinen merkitsevä tekijä on tietoisuus uniapneasta. Sitä osataan epäillä ja tutkitaan enenevässä määrin, Hasala sanoo.

Myös uniapnean diagnostiikka on kehittynyt. Isoin osa tutkimuksista tehdään jo kotona uniklinikoilta lainattavilla laitteilla. Tutkimuksia tehdään laajasti perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollon lähetteillä yksityisellä puolella.

Helsingin yliopistollisessa sairaalassa (HUSissa) uniapneapotilaiden määrä on viime vuosina lisääntynyt noin 15 prosentin vuosivauhdilla.

Kasvanut hoidon tarve on pannut monen sairaanhoitopiirin resurssit koetukselle. Hoitoon pääsyn nopeus riippuu paljon siitä, missä sattuu asumaan.

Uniapnean yleisimpänä hoitomuotona on ylipainehengityshoito eli CPAP-hoito (Continuous Positive Airway Pressure). Siinä nenämaskin kautta hengitetään huoneilmaa pienellä ylipaineella, mikä estää hengitysteiden tukkeutumista unen aikana.

Tampereella kiireettömiin CPAP-laitehoidon aloituksiin on 2–3 kuukauden jono. HUSissa hoitoon pääsee viimeistään 3 kuukaudessa.

Vaikea tilanne on Oulussa, jossa vielä helmikuussa jono oli jopa 7–8 kuukautta, mikä ylittää hoidon lainmukaisen odotusajan. Syksyllä jono on pystytty purkamaan 6 kuukauteen eli juuri hoitotakuun rajalle.

Kaikissa sairaanhoitopiireissä esimerkiksi kuljetusalalla toimivat hoidetaan kiireellisinä tapauksina.

Oireet voivat olla moninaisia

Tyypillinen uniapneapotilas on ylipainoinen keski-ikäinen mies, mutta tautia esiintyy myös monilla naisilla, parikymppisillä ja hoikilla.

Nykytiedon mukaan miehistä vähintään 4 prosenttia ja naisista kaksi prosenttia sairastaa uniapneaa. Naisilla uniapnea on yleisintä vaihdevuosien jälkeen, jolloin naisten sairastuvuus yleistyy miesten tasolle.

Uniapnean oireet ovat moninaisia. Vaikka ei heräisi hengityskatkoksiin, uniapneaa kannattaa epäillä, jos kuorsaa, yöuni on rikkonaista, jos on päiväväsymystä, yöhikoilua tai yöllisiä toistuvia vessakäyntejä.

Uniapneaan liittyy myös muisti- ja mielialaongelmia.

Sari Mäkinen otti oman diagnoosinsa vastaan helpottuneena. Vaikka vakavasta sairaudesta on kysymys, hän oli iloinen ja toiveikas.

– Tiesin ihmisiä, joilla oli jo se ystävä yöpöydällä ja he olivat saaneet avun. Ajattelin, että ehkä se tuttu minä palaa takaisin, Mäkinen sanoo.

Karmea ensimmäinen yö

Mäkinen sai CPAP-laitteen ja perehdytyksen sen käyttöön noin kuukauden kuluttua dignoosista. Hän oli juuri lähdössä perheen kanssa hiihtolomalle pohjoiseen ja päätti opetella käyttöä siellä.

Ensimmäinen yö oli yhtä tuskaa.

– Karmealtahan se tuntui, kun Kuusamossa laitoin värkin ensimmäistä kertaa päälle. Yö meni niin, että kuuntelin vain hengitystäni. Mutta ajattelin, että minähän taltutan tämän vehkeen ja ystävystyn sen kanssa. Pakkohan se oli, kun olotila oli jo niin ikävä.

Mäkinen arvioi, että alkuvaikeuksista huolimatta laitteen tuoma apu alkoi näkyä jo pohjoisessa vietetyn viikon aikana.

– Jo sillä viikolla huomasin, että hyvänen aika, olen nukkunut yhtä soittoa neljä tuntia. Laitehan on siitä kiva, että siitä voi kurkistaa kauanko on nukkunut ja onko ollut katkoja.

Kallisarvoinen ystävä – mutta ei kaikille

Ylipainehoidon avulla Sari Mäkinen vähä vähältä virkistyi ja moninaiset oireet katosivat. Olon kohentuessa apea mieli väistyi.

– Norsunkärsästä on tullut paras petikaverini. Nykyisin sanon melkein, että "Hän" on minulle tärkeä, Mäkinen nauraa.

– Yhtäkään yötä en ole alun jälkeen nukkunut ilman hönkäpilliäni, enkä edes päiväunia ottanut. Niin kallisarvoinen laite on, kun ajattelee, miten se on elämistäni muuttanut.

Kaikille uniapneasta kärsiville CPAP-hoito ei sovi. Yksi heistä on Kuopion seudulla asuva 36-vuotias Satu Peltomaa, joka meni lääkäriin rytmihäiriöiden takia. Hän sai diagnoosin vaikeasta uniapneasta noin vuosi sitten.

Peltomaa joutui lopettamaan CPAP-laitteen käytön muutaman kuukauden jälkeen.

– Minulla on herkkä iho, ja aloin saada maskin silikonista allergiaoireita, Peltomaa kertoo.

Uniapneaa voidaan hoitaa myös uniapneakiskolla, joka muuttaa alaleuan asentoa. Myös nukkumisasennon muuttaminen voi tuoda helpotusta katkoksiin. Joskus uniapneaa hoidetaan leikkauksella.

Vertaistuki antaa voimaa

Peltomaan "onni" oli se, että hänen uniapneansa syy oli selvä: vakava ylipaino. Uniapneadiagnoosi antoi hänelle pontta ja voimaa painonpudotukseen.

– Menin siskoni kanssa valmennukseen, jossa käytettiin ateriankorvikkeita. Tsemppasimme toisiamme.

Alle puolessa vuodessa Peltomaan paino putosi 26 kiloa. Hän pääsi uuteen unitutkimukseen, josta selvisi, että öisiä hengityskatkoja ei enää juurikaan ole.

– Sain terveen paperit ja palautettua CPAP-laitteeni Kuopion ylipistosairaalaan. Toivotin sille hyvää matkaa, en koskaan tullut kunnolla kaverikseen.

Myös Sari Mäkisellä on kolmen vuoden käytön aikana ollut jaksoja, jolloin ylipainelaitteen käyttö on tuntunut hankalalta.

– Esimerkiksi vuoden kohdalla oli tosi vaikea jakso. Tuntui, että nielen ilmaa. Silloin sain tukea unihoitajalta ja hoito alkoi taas sujua.

Sekä Mäkinen että Peltomaa haluavat olla tukena myös muille uniapneapotilaille. Sari Mäkinen perusti jokin aika sitten Facebookiin Kepeemmät uniapneetikot -vertaistukiryhmän, jossa jaetaan vinkkejä ja tuetaan toisia sairastuneita yli karikkojen.

Myös Peltomaa toimii ryhmässä aktiivisesti, vaikka ei itse enää varsinaisesti uniapneaa sairastakaan.

– Minusta on kiva tsempata ihmisiä, joilla apnea on painoon liittyvä. Painonpudotus voi oikeasti auttaa. Tietysti, jos syy on rakenteellinen, laihdutus ei auta, mutta monia muita voin tsempata, Peltomaa sanoo.

Uniapnea altistaa monille sairauksille

Taysin Hannele Hasala pitää hyvänä, että uniapneasta kärsivät ihmiset löydetään, vaikka nopeasti kasvavat potilasmäärät ovatkin sairaaloille haaste. Hoitamattomana taudilla on vakavia terveysvaikutuksia.

– Uniapnea on merkittävä riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksille. Se altistaa verenpainetaudille, sydänkohtaukselle, aivohalvaukselle, masennukselle ja jopa refluksitaudille, Hasala luettelee.

Hasalan mukaan uniapnealla on valtava kansantaloudellinen merkitys. Kun se hoidetaan, ihmiset pysyvät työelämässä ja toimintakykyisinä.

Oman diagnoosinsa myötä Sari Mäkinen on antanut itselleen luvan olla väsynyt ja pitää huolta itsestään.

– Joskus voi vielä tulla jaksoja, jolloin nukun huonosti. Silloin voi olla pakko jäädä muutamaksi päiväksi kotiin hoitamaan väsymys pois, Mäkinen sanoo.

Oma tauti on opettanut myötätuntoa myös muiden jaksamattomuutta kohtaan. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus.

– Oli elämää mullistava asia, kun oireet alkoivat vuosien sumuisen ajan jälkeen helpottaa.

Liian hyvää ollakseen totta?

Suomalainen kotitalous saa yhteiskunnalta keskimäärin yli 6 000 euron arvosta enemmän erilaisia etuuksia kuin maksaa veroja.

Ja neljässä vuodessa summa on vain kasvanut. Ei ihme, sillä hyvinvointipalveluita käyttävät käytännössä kaikki suomalaiset kotitaloudet, ainakin jonkin verran.

Tässä jutussa on otettu huomioon myös ne verot, jotka maksetaan ostoksien yhteydessä arvonlisäverona. Sen lisäksi mukana ovat palkasta perittävä vero ja muut pakolliset maksut.

Etuuksiin ja palveluihin on laskettu muun muassa koulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto, eläkkeet ja sosiaaliedut kuten työttömyyskorvaus, kotihoidon tuki ja opintotuki.

Kuka maksaa, jos kaikki saavat?

Miten on mahdollista, että etuja kustannetaan enemmän kuin veroja maksetaan?

Selityksenä on se, että veroja maksavat muutkin kuin kotitaloudet. Esimerkiksi yritysten maksamilla veroilla ja vaikkapa tullin keräämillä maksuilla rahoitetaan palveluita ja etuuksia kotitalouksille.

Yritysten maksama yhteisövero tuottaa miljardeja euroja. Lisäksi valtion kassaan tulee yrityksiltä valmisteveroja ja työnantajamaksuja. Tullin kautta valtiolle kilahti samana vuonna kymmeniä miljoonia euroja muun muassa väylämaksuja. Lisäksi valtio otti uutta velkaa yli kaksi miljardia.

Näillä miljardeilla kustannetaan kansalaisille monet edut, mutta katsotaan tilannetta vähän tarkemmin.

Kotitaloudet siis saavat keskimäärin enemmän kuin maksavat, mutta keskiarvo peittää alleen paljon. Muun muassa sen, että kaikki kotitaloudet eivät ole voittajia.

Toiset ovat maksajia.

Valitse tästä ryhmäsi niin näet, kuulutko niihin kotitalouksiin, jotka maksavat veroina enemmän kuin saavat etuuksina ja palveluina.

Mutta mistä edellä oleva summa muodostuu?

Seuraavasta kuvasta selviää, kuinka paljon ryhmässäsi veroja maksetaan suoraan palkasta ja välillisesti ostoksien kautta. Kuva kertoo myös sen, minkä arvoisia saadut etuudet ovat.

Tässä jutussa puhumme vuodesta 2016, koska siltä vuodelta on saatavissa tuorein tieto siitä, miten suomalaiset käyttävät erilaisia yhteiskunnan palveluita. Tieto on koottu Tilastokeskuksen tekemistä 3700 kotitalouden haastatteluista. Mittaustavan takia summia ei kannata lukea aivan euron tarkkuudella.

Maksajan muotokuva

Lapsettomat kolme-nelikymppiset pariskunnat maksavat nyt suurelta osin yhteiskunnan viulut. He maksavat vuodessa veroja yli 15 000 euroa enemmän, kuin saavat palveluja ja etuuksia.

Lapsettomalle parille yhteiskunta tarjoaa muita väestöryhmiä vähemmän etuja koulutuksen ja sote-palveluiden kautta.

Lisäksi he kuluttavat henkilöä kohden enemmän kuin moni muu väestöryhmä – ja siten tulevat maksaneeksi myös arvonlisäveroa muita ryhmiä enemmän.

Arvolisäveron lisäksi he pulittavat yhteiskunnalle tuloveroa ja sosiaalimaksuja.

Tässä jutussa puhutaan Tilastokeskuksen luokituksen mukaisista kotitalouksista eikä yksittäisistä henkilöistä.

Monihenkisissä kotitalouksissa kaikenlainen kuluttaminen on suurempaa kuin yksinasuvilla. Siksi myös heidän maksamistaan arvonlisäveroista kertyy suurempi potti. Lapsiperheet on luokiteltu yhteen lasten ja huoltajien lukumäärästä riippumatta.

Jos kuulut maksajien ryhmään, näet sen listassa alleviivattuna.

Saajan muotokuva

Hyvinvoinnin suurimpia maksajia ovat siis lapsettomat pariskunnat. Saman listan vastakkaisessa päässä ovat yli 65-vuotiaat. Eläkeläispariskunta saa yhteiskunnalta vuodessa yli 30 000 euron arvosta enemmän etuuksia kuin sille maksaa.

Yli 65-vuotias pari, jolla ei ole lapsia kotona, on saamapuolella etenkin siksi, että eläkkeet katsotaan sosiaalietuudeksi. Eläke ei ole itse säästettyä “omaa rahaa” – vaikka moni niin kokee.

Suomalaisessa eläkejärjestelmässä nyt eläkkeellä olevat saavat eläkkeensä töissä olevilta tai eläkerahastojen tuotoista. Nuorempina he rahoittivat silloisia eläkkeellä olevia ikäluokkia.

Eläkeläisten asema keskimäärin on myös kohentunut viime vuosina, koska eläkeläisten joukko muuttuu.

Nyt eläkkeelle jäävät ikäluokat ovat olleet työaikanaan parempipalkkaisissa töissä kuin eläkkeelle aikaisemmin jääneet. Siksi eläkeläisten ryhmän tienestit keskimäärin ovat kasvamaan päin.

Tässä Tilastokeskuksen luokituksessa lapsiperheissä on vähintään kolme tai yksinhuoltajatalouksissa vähintään kaksi henkilöä. Luokituksessa lapsiperheiksi on laskettu myös yhden huoltajan taloudet.

“Muut kotitaloudet” ovat yleensä talouksia, joissa on useampi kuin kaksi aikuista, esimerkiksi isovanhempi.

Jos kuulut saajien ryhmään, näet sen listassa alleviivattuna.

Elinkaari pyöräyttää roolit ympäri

Voittajan ja maksajan roolit eivät ole pysyviä kohtaloita, vaan ne muuttuvat elämänvaiheen mukana.

Yksin asuva lapseton maksaa kotitaloutena suhteellisen vähän veroja, mutta saa myös vähemmän palveluita kuin moni muu. Tilanne muuttuu, jos elämän varrella matkaan siunautuu perhettä. Ja eläkkeelle ehtiessä tilanne muuttuu jälleen.

Edellä on katsottu sitä, kuinka paljon etuuksia saadaan suhteessa maksettuihin veroihin.

Mutta jos haetaan vain suurimpia verojen maksajia, nousevat esiin lapsiperheet.

Lapsiperheiden maksamat verot ovat jopa viisinkertaiset yhden hengen talouksiin verrattuna. Keskimäärin suurella kotitaloudella on suuret tulot, suuret verot ja suuret edut. Mutta loppusumma vaihtelee.

Lapsiperheet maksavat paljon arvonlisäveroa, koska elämäntilanne tarkoittaa monenlaisia hankintoja: ruoka, auto, vaatteet, harrastusvälineet, lomat – kaikista niistä vilahtaa osuus valtiolle alv:na.

Yhteiskunta muistaa lapsiperheitä toki rahan arvoisesti. Koulutus ja terveydenhuolto ovat etuja, joiden ansiosta lapsiperhe voi saada keskimäärin lähes kahdeksalla tuhannella eurolla enemmän etuja kuin maksaa veroja.

Ilmaiset hyvinvointipalvelut ovat arvokkaita. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, paljonko ilmainen maksaa.

Maksajien järjestys muuttui

Tilastokeskuksen tiedot kotitalouksien saamista hyvinvointipalveluista pohjautuvat perusteelliseen haastattelututkimukseen, jota ei ole varaa tehdä joka vuosi.

Tämän jutun tiedot perustuvat tuoreimpaan, vuoden 2016 aikana tehtyyn Tilastokeskuksen kulutustutkimukseen. Siinä kotitalouksien menot on käyty läpi kauppakuittien tarkkuudella. Haastatteluiden analyisointi kesti vuoden. Edellisen kerran tutkimus tehtiin 2012.

Tästä näet, miten ryhmäsi tilanne on muuttunut edelliseen tutkimushetkeen verrattuna. Voit myös vaihtaa valitsemaasi ryhmää.

Neljässä vuodessa eniten voittavien ja eniten maksavien ryhmien järjestys on pysynyt lähes samana. Mutta ei aivan.

Edelleen eniten miinukselle jäävä ryhmä on lapsettomat 30–44-vuotiaat parit.

Toiseksi eniten maksavaksi ryhmäksi on nyt noussut lapseton 45–64-vuotias pari. Neljä vuotta aikaisemmin se oli maksajalistan neljännellä sijalla.

Tämän keski-ikäisten ryhmän saamat edut ovat pysyneet ennallaan, mutta sen maksamat verot ovat nousseet yli kolme tonnia, koska tulotkin ovat kasvaneet. Tuloissa on otettu huomioon palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot sekä tulonsiirrot.

Sote-palveluita sinulle: 850 vai 10 800 eurolla?

Verojen maksusta riippumatta eri ryhmien saamien palveluiden arvon vaihtelee rajusti. Yksin asuva 30-vuotias saa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita 850 euron arvosta, kun taas lapsiperheelle niitä voi kertyä 10 840 euron arvosta.

Sote-palveluihin kuuluvat julkisen terveydenhuollon sekä yksityisen ja työterveyshuollon Kela-korvaukset, lääkekorvaukset, lasten päivähoidon ja kunnalliset kotipalvelut.

Neljässä vuodessa sote-palveluiden tuntuva kädenojennus on osunut lapsettomien nuorten parien kohdalle. Heidän saamiensa sote-palveluiden arvo on noussut toista tuhatta euroa.

Muutoksen suuruutta selittää osaltaan se, että Tilastokeskuksen tutkimusotokseen sattui yksittäinen kotitalous, jolla oli kallis sairaalahoitojakso.

Joskus yhteiskunnan kädenojennus voi kertoa myös elämän ikävistä yllätyksistä.

Ei Suomi olekaan jakautunut (täysin) kahtia

Tulonsiirroilla on suomalaisessa yhteiskunnassa suuri vaikutus, joka koskee käytännössä kaikkia – muutenkin kuin verokarhun syleilynä.

Kotitalouksien keskimäärin saamien hyvinvointipalveluiden arvo oli yli 7 000 euroa. Siihen sisältyy 3 300 euron arvosta maksutonta koulutusta ja 2 900 euron arvosta terveydenhoitoa.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Mira Kajantien mukaanpienituloiselle pelkästään hyvinvointipalvelujen maksaminen kokonaan itse tarkoittaisi lähes kolmanneksen lisäystä kulutusmenoihin.

Mutta myös hyvätuloisimmalle väelle palvelujen arvo on tuntuva. Ylimmällä tuloviidenneksellä menot kasvaisivat kymmenen prosenttia, jos maksuttomia hyvinvointipalveluja ei olisi. Keskimäärin kulutusmenojen lisäys olisi noin 20 prosenttia

Hyvinvointipalveluiden lisäksi tulevat vielä lapsilisät, päivärahat ja muut tulonsiirrot.

Vain kolme prosenttia kotitalouksista ei hyötynyt hyvinvointipalveluista vuoden aikana lainkaan.

Suomi ei siis jakaudu kahtia hyvinvointipalveluiden käyttäjiin ja maksajiin. Hyvinvointipalveluita käyttävät – enemmän tai vähemmän – kaikki.

Lähihoitajan tutkinnon juuri suorittanut lahtelainen Taru Nurminen, 29, on iloinen valmistumisestaan. Arvosanat olivat kiitettävät.

Vajaan kahden vuoden aikana saatu ammatillinen opetus koulutuskeskus Salpauksessa ei kuitenkaan kerää kiitosta Nurmiselta, joka työskentelee erityislasten tilapäishoidossa.

– Oloni on helpottunut, kun valmistuin marraskuun lopussa. Opetuksen taso oli Salpauksessa heikko. Ainakin puolet oppitunneista oli tosi huonoja.

Nurmista närästää teoriatarjonnan ohuus ja se, että oppituntien valmistelu oli hänen mielestään jäänyt puolitiehen.

– Monta opettajaa kävi toisistaan tietämättä samoja asioita läpi. Oli turhauttavaa huomata, että tunnilla käytävät asiat saattoivat olla täsmälleen samoja kuin aiemmalla. Mielestäni varhaiskasvatusta jauhettiin liikaa ja yksipuolisesti. Erityisnuorten ja erityislasten asiat jäivät pois.

Opiskelija voi ottaa kokemuksensa esille opettajan, rehtorin tai oppilaskunnan kautta. Anni Miettunen

Opettajien tuplabuukkaukset kummastuttivat Nurmista.

– Yhtäkkiä opettaja saattoikin todeta, että hänen pitää mennä toiseen paikkaan opettamaan. Tunnit peruuntuivat usein ja etätehtäviä oli paljon.

Koulutuskeskus Salpauksesta myönnetään tuplabuukkaukset.

– En voi asiaa täysin kiistää. Meillä on ollut pulmia lukujärjestysten kanssa. Tilanne pitää korjata, lupaa sosiaali- ja terveysalan opetusalapäällikkö Irina Oksanen.

Rajalliset mahdollisuudet

Opetuksen tasoon tyytymättömällä opiskelijalla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen. Vaikka opetuksesta voi tehdä kantelun lähimpään aluehallintovirastoon, ei asia välttämättä etene mihinkään.

– Jos kantelu tehdään koulutuksen tasosta tai opettajien pätevyyttä koskien, aluehallintovirasto ei ota asiaa tutkittavaksi. Vain jos epäillään lainvastaista toimintaa tai virheellistä menettelyä, tutkinta käynnistyy, toteaa ylitarkastaja Hannes Vauhkonen Etelä-Suomen avista.

Avista kerrotaan, että opiskelija voi kertoa heikosta opetuksesta koulutusorganisaation rehtorille, mahdollisesti kunnan opetustoimeen tai Opetushallitukseen. Käytäntö ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen.

– Heikoksi koettu opetus voi olla koulutuksen toteuttamiseen liittyvä asia, josta opiskelija voi tehdä kantelun aviin. Toki avi päättää käsittelystä. Mutta aina olisi parempi, jos koetuista epäkohdista puhutaan koulutusorganisaatiossa ja selvitetään niiden taustat ja pyritään poistamaan ne, sanoo ammatillisen koulutuksen johtaja Anni Miettunen Opetushallituksesta.

– Opiskelija voi ottaa kokemuksensa esille opettajan, hänen esimiehensä, vastuuhenkilön, rehtorin tai oppilaskunnan kautta. Yhteistyöllä on taipumus päästä eteenpäin, hän jatkaa.

Ammattiin opiskelevilla on mahdollisuus kertoa kokemuksistaan myös valtakunnallisessa kyselyssä. Amispalautteen organisoivat yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus ja koulutuksen järjestäjät.

Opiskelijoiden mielipiteillä on konkreettista merkitystä, sillä oppilaitoksen saama kokonaisarvio on kytköksissä sen saamaan rahoitukseen.

– Kyselyn tuloksista on vielä aikaista sanoa koulutuskeskus Salpauksen osalta, sillä opiskelijoiden vastausprosentit ovat niin pienet. Tulevaisuudessa pyrimme saamaan vastausprosentit selvästi nousemaan kannustamalla opiskelijoita palautteeseen opintojen eri vaiheissa, sanoo opetusalapäällikkö Irina Oksanen.

Hänen mielestään valtakunnallinen Amispalaute on oiva paikka opiskelijoille kertoa kokemuksistaan.

– Myös meidän opettajamme keräävät opetuksestaan palautetta.

Lähihoitaja Taru Nurminen näkee käytännön tilanteen synkempänä.

– Meiltä ei kylläkään kerätty palautetta kuin yhden jakson jälkeen. Muuten sellaisia mahdollisuuksia ei meillä aikuispuolella tuntunut olevan.

Mietelauseita patsaille

Kummastusta Salpauksen lähihoitajaopiskelijoissa ovat herättäneet ahkerat vierailut lähistön suihkulähteellä Pikku-Vesijärven puistossa Lahdessa. Asiasta kertoo lähihoitaja Taru Nurmisen lisäksi keväällä valmistunut lahtelainen Sari Tuomi, 42.

Tuomen opinnot kestivät puolitoista vuotta.

– Yhden kuukauden aikana vierailimme peräti viisi kertaa tutustumassa Vesiurkuihin. Sitten kävimme lähistön puistossa laatimassa mietelauseita patsaille. Olisin kaivannut kyllä tilalle sellaisia tunteja, jotka parantavat ammatillista osaamista. Esimerkiksi työssä tarvittavien apuvälineiden käyttöön emme saaneet kunnolla opastusta. Teoriakin jäi vähiin.

Myös Taru Nurminen ihmettelee tiuhoja vierailuja suihkulähteelle. Salpauksen opetusalapäällikkö Irina Oksanen ei ota niihin kantaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että myös luovuuteen kannustavat opinnot kuuluvat lähihoitajille.

– Lähihoitajan on osattava työssään hoitamisen lisäksi järjestää eri-ikäisille asiakkaille monenlaista viriketoimintaa. Näitä taitoja harjoitellaan luovia menetelmiä opiskelemalla.

Lähihoitajaopiskelijoita on Salpauksessa noin 700. Opetusalapäällikkö Oksasen näppituntuman mukaan palaute on ollut pääsääntöisesti hyvää: niin opiskelijoilta koulutusta koskien kuin työelämältä valmistuneiden lähihoitajien ammattitaidosta.

– Joskus toki löytyy yksittäisiä opiskelijoita, jotka kokevat meidän epäonnistuneen, kuten nyt nämä kaksi meiltä valmistunutta lähihoitajaa. Välillä käy niin, että jos opiskelija ei tykkää opettajasta, voi hän saada muitakin mukaan mielipiteeseensä, väittää Oksanen.

Lue myös:

Veli-Matti Nyyssösellä, 17, on koulutus ja pian myös työpaikka – tällaista on uuden mallin mukainen ammattiopiskelu siellä, missä se toimii

Koulutusleikkaukset ja uusi lainsäädäntö ahdistavat ammatillista koulutusta koko maassa – Jokilaaksoissa vaaditaan jo koulutuskuntayhtymän johtajan eroa

Ammatilliseen opetukseen sijoitetaan vuositasolla 1,8 miljardia euroa Suomessa – opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mielestä tästä resurssista on pakko löytyä rahaa myös opetukseen

Sähköasentajaksi opiskeleva Esko Laitinen tappaa aikaa kotona – Opetuksen vähyyteen pettynyt äiti: “En antaisi Eskon asentaa sähköjä kotiini”

Kysely: Ammattin opiskelevien tyytyväisyys opetukseen laskussa – joka viides harkitsee opintojen lopettamista

Vantaalaisen yrityksen työntekijän epäillään anastaneen yrityksen varoja noin 150 000 euron arvosta. Itä-Uudenmaan poliisi tutkii asiaa törkeänä varkautena.

Epäilty tekijä on vuonna 1999 syntynyt mies, kertoo poliisi tiedotteessa. Yrityksen valvontakamerojen tallenteissa näkyy, kuinka epäilty ottaa yrityksen kassakaapista rahat itselleen ja poistuu sen jälkeen tiloista reppu selässään ja muovikassi kädessään, sanoo tutkinnanjohtaja rikoskomisario Simo Kauppinen.

Yrityksen mukaan epäilty oli kertonut esimiehelleen sairastuneensa kesken työvuoronsa ja joutunut lähtemään sen vuoksi työpaikaltaan. Iltapäivällä paikalle tullut sijainen oli huomannut rahojen hävinneen kassakaapista. Tämä tapahtui lauantaina 22. joulukuuta.

Rikoskomisario Kauppinen kuvailee varkauden tapahtuneen "valtakunnallisessa suuressa yrityksessä", jolla on toimipiste Vantaalla. Ilta-Sanomien mukaan kyseinen työpaikka on Veikkaus, ja Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski on vahvistanut asian lehdelle.

Rikoskomisario Kauppinen sanoo varkaudesta epäillyllä olleen mahdollisuus päästä kassakaapin sisältöön käsiksi hänen työnkuvansa takia.

– Poliisin tiedossa ei ole, että hänellä olisi aiempaa rikoshistoriaa, sanoo Kauppinen.

Poliisin mukaan epäillyn tiedetään matkustaneen tekopäivänä Tallinnaan. Epäilty mies on etsintäkuulutettu.

Itä-Uudenmaan poliisi kaipaa tietoja ja havaintoja epäillystä miehestä. Hänen kuvansa voi katsoa täältä.

Poliisi pyytää ilmoittamaan kaikista tiedoista ja havainnoista numeroon 0295 436 442 tai sähköpostitse osoitteeseen rek2.ita-uusimaa@poliisi.fi

Britannian viranomaiset pelastivat neljäkymmentä ihmistä Englannin kanaalista tiistaina, kertoo Sky News. Ranskasta Britanniaan pyrkineet siirtolaiset pelastettiin viidestä eri veneestä aikaisin aamulla.

Keskviikkona puolenyön jälkeen ranskalaiset viranomaiset pelastivat kanaalista kolme Britanniaan pyrkinyttä siirtolaista.

Pelastetut siirtolaiset ovat lähtöisin muun muassa Afganistanista, Iranista ja Irakista. Ryhmien mukana oli ainakin kaksi lasta. Kaikki pelastetut siirtolaiset ovat nyt Britanniassa, ja heidän terveydentilansa on arvioitu ennen maahanmuuttoviraston haastattelua.

Britannian sisäministeriö on syyttänyt ilmiöstä järjestäytynyttä jengirikollisuutta.

– Teemme tiivistä yhteistyötä ranskalaisten ja lainvalvontakumppaneiden kanssa, jotta saamme kiinni nämä jengit, jotka käyttävät hyväkseen haavoittuvia ihmisiä ja vaarantavat elämiä, ministeriön tiedottaja kommentoi.

Englannin kanaalia ylittävien siirtolaisten määrä on ollut viime aikoina nousussa. Marraskuussa kanaalista pelastettiin kahden viikon aikana kaikkiaan 86 ihmistä.

– Onhan tämä ihan mielettömän huolestuttavaa.

Näin sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen johtaja, professori Leif Schulman, kun häneltä kysyy maapallon eläimistöä uhkaavasta sukupuuttoaallosta.

Keskustelen Schulmanin kanssa tästä niin sanotusta kuudennesta sukupuuttoaallosta, ilmastonmuutoksesta ja muista mahdollisista katastrofin aineksista hänen työhuoneessaan museon takaosassa Helsingin Töölössä.

Schulman johtaa museota, joka vastaa Suomen luonnontieteellisistä kansalliskokoelmista sekä niihin liittyvästä tutkimuksesta ja opetuksesta. Museo on Helsingin yliopiston erillinen laitos.

Hän perustelee huoltaan eläinkunnasta kahdella seikalla.

Toinen niistä on emotionaalinen: köyhdytämme elämänpiiriämme ja kokemusmaailmaamme, kun leijonan, norsun ja sarvikuonon kaltaiset ikoniset eläimet uhkaavat hävitä. Se ei tapahdu aivan vielä, mutta nykytrendillä olemme menettämässä ne.

– Pääsevätkö lapsemme ja lapsenlapsemme lainkaan kokemaan sitä innostusta, jota itse koin pienestä pitäen vai siirtyykö kaikki museo-osastolle – samalla tavalla kuin dinosaurukset, Schulman kysyy.

Eläinyksilöiden määrä jo romahtanut, seuraavaksi lajien vuoro?

Toinen Schulmanin huolenaihe liittyy elämän edellytyksiin yleisemmin. Nähtävillä on "karseita kehityskulkuja", kuten hän kuvailee.

– Kun synnyin, oli makeissa vesissä kuusi kertaa enemmän kaloja kuin nyt. Ei kalalajeja vaan kalayksilöitä. Isoisän kalajutut eivät olleetkaan kalavaleita – kalat olivat ennen isompia.

Maalla taas eli 2,5 kertaa enemmän selkärankaisia. Vaikka useimmat karseudet tapahtuvat kaukana meistä, Schulman lähes kiihtyy, kun puheeksi tulee Afrikan metsästysturismi.

– Millä oikeudella länsimaalaiset menevät Afrikkaan metsästämään? Etelä-Afrikassa tarhataan leijonia ammuttaviksi. Miksi ihmeessä on pakko tappaa? Mistä ajatus tulee?

Schulman muistuttaa, että Kenialla on ollut pitkään voimassa metsästyskielto, ja samalla maa on panostanut safariturismiin. Poliittisten levottomuuksien takia turismi on kärsinyt.

Kontrolloitu metsästys ei ole välttämättä mahdoton ajatus, mutta Afrikan huonosti järjestäytyneissä yhteiskunnissa se ei ehkä toimi, hän tuumii.

Schulman ei ole biodiversiteettihuolineen yksin.

Luonnon monimuotoisuutta pohdittiin viimeksi marraskuussa YK:n järjestämässä kokouksessa Egyptissä. Kokous jäi melko vähälle huomiolle, vaikka osallistujia oli noin 10 000 lähes kaikista maailman maista. Schulmanista on hyvä, että asiasta puhutaan, kunhan vaan se ei jää pelkäksi puheeksi.

Luonto on historian kuluessa luonut tasapainotilan, jota ei kannattaisi mennä horjuttamaan, ei meillä eikä muualla.

Herkkä tasapaino voi järkkyä

Mitä tapahtuu, kun Suomen metsästäjäkunta ukkoutuu ja metsästäminen vähentyy, Schulman kysyy ja vastaa itse: hirvien, valkohäntäkauriiden ja metsäkauriiden populaatiot räjähtävät, koska ihminen on jo aiemmin syrjäyttänyt niitä pyytävät sudet ja karhut. Ja vain jos käy hyvin, huolehtii kasvava susikanta näistä ekosysteemipalveluista.

Schulman antaa toisenkin esimerkin. Intiassa korppikotkia on vainottu niin, että niiden määrä on romahtanut. Kun korppikotkia ei ole ollut syömässä lehmänraatoja, on villiintyneiden koirien määrä lisääntynyt räjähdysmäisesti. Sen seurauksena myös vesikauhu eli rabies on yleistynyt rajusti.

Näissäkin tapauksissa luonnon tasapaino löytyy ajan mittaan, mutta hinta voi olla kova. Voiko ihminen siis peräti hävittää elämän maapallolta?

– Ihminen pystyy lähinnä tuhoamaan omat elämänedellytyksensä. Vaikka maapallon keskilämpötila nousisi neljä astetta, jäätiköt sulaisivat ja vedenpinta nousisi rajusti, ei sillä olisi merkitystä biosfäärille tai geosfäärille, Schulman sanoo.

Myös sukupuuttoaallon jälkeen nousee uusia lajeja – ja ehkä joku niistä voi olla ihmistä viisaampi. Sukupuuttoon kuolleelle ihmiselle sillä ei tosin olisi enää merkitystä.

Schulmanin mielestä kamppailu ilmastonmuutosta vastaan on vaikeuksissa, mutta tässäkin suhteessa hän julistautuu optimistiksi.

Ilmastonmuutos: Viimeinen kamppailu käynnissä?

Katowicessa Puolassa joulukuun alussa pidetyssä YK:n ilmastokokouksessa otettiin askeita eteenpäin. Kokous pystyi sopimaan siitä, miten Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia toimia raportoidaan ja todennetaan. Viestit maailmalta eivät kuitenkaan ole pelkästään myönteisiä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin hallinto toimii kuin ilmastonmuutosta ei olisi olemassakaan. Osavaltio- ja kaupunkitasoilla tehdään kuitenkin valtavasti hyvää työtä. Lisäksi ympäristöasioihin liittyvä bisnes kukoistaa, ja esimerkiksi Tesla kehittää sinnikkäästi sähköautoja.

Enemmän Schulman on huolissaan Afrikasta ja esimerkiksi Brasiliasta. Afrikassa väestönkasvu on hurjaa, yhteiskunnat heikkoja ja poliittista levottomuutta riittää. Brasiliassa taas uuden presidentin Jair Bolsonaron sanotaan jättävän mielipiteissään jopa Trumpin varjoonsa. Katowicessakin Brasilia oli viimeisenä esteenä sovun syntymiselle.

Muista maista Kiinassa päätöksenteko on harvojen käsissä, mikä voi helpottaa suurten uudistusten tekoa. Tai sitten ei.

Euroopassa tiedostamisen taso vaihtelee. Esimerkiksi Ranskassa "keltaliivien" isoissa mielenosoituksissa ainakin osa vastusti kiivaasti polttoaineiden monien mielestä varsin maltillisia hinnankorotuksia, joita perusteltiin muun muassa ilmastosyillä.

Eikö tämä kaikki kerro muutoksenteon vaikeudesta?

– Tavallaan on otettu takapakkia, mutta näinhän usein käy: kun ollaan lähellä läpimurtoa, voi vastustus olla suurinta. Toivottavasti viimeistään ensi vuosikymmenen puolivälissä nähdään lopullinen läpimurto, Schulman pohtii.

Roskat ovat raaka-ainetta

Lajien häviämisen ja ilmastonmuutoksen rinnalla puhutaan usein ympäristön saastumisesta ja roskaantumisesta. Schulmanin mukaan vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, voiko ongelmia edes laittaa samalle viivalle.

– Voi olla, että lähivuosina mikromuovit joudutaan toteamaan isommaksi ongelmaksi, kuin miltä nyt näyttää.

Schulman uskoo silti, että nyt mahdottomilta tuntuvat ongelmat ovat ratkaistavissa – pystyttiinhän otsonikerroksen tuhoutuminenkin pysäyttämään.

Pessimisti sanoisi, että kasvun ja vaurastumisen tavoittelu on ihmiselle sisäsyntyistä, eikä edessä voi olla muuta kuin tuho.

– Olen samaa mieltä sisäsyntyisyydestä, koska kaikki lajit toimivat samalla tavalla. Me olemme kuitenkin pystyneet myös irtautumaan näistä voimista, hän sanoo.

Lopputuloksesta ei voi silti olla varma. Yksityisten ihmisten, myös Leif Schulmanin, pitäisi kyetä muuttamaan käyttäytymistään.

Yksilön vastuu ja optimismi

Haastattelun aikana Schulman korostaa useasti, että kyseessä on ihmisen elämäntapakriisi ennemmin kuin joukko erillisiä kriisejä ja ongelmia. Elämäntapoja muuttamalla voimme saada paljon aikaiseksi.

Se taas ei tunnetusti ole monellekaan meistä helppoa. Eikö jatkossa ole enää luvallista lentää etelään aurinkolomalle?

Itse hän kertoo valinneensa talvilomakohteen Lapista. Harkinnan jälkeen hän päätyi lentämään sinne, mutta myös maksamaan päästöjen kompensaatiomaksun. Se oli yllättävän halpakin, hän sanoo.

Schulman korostaa, ettei halua lähteä tuomitsemaan ja osoittamaan sormella.

– Mutta kyllä sitä kannattaa funtsia, mistä voi luopua tai löytää uudentyyppistä mielihyvää tekemällä asioita toisin. Omassa elämässäni olen tarkkaillut erilaisia valintoja.

Arvostuksiaan pystyy muuttamaan, hän vakuuttaa.

– Esimerkiksi sen tavoitteleminen, että pääsee joka vuosi viikoksi etelään, ei ehkä ole ylivoimaisen hyvä asia. Ja voi olla vapauttavaa huomata, että naudanlihasta luopuminen voi tuoda hyvää mieltä ja parantaa vointia.

Hän myöntää matkustavansa töiden takia paljon kansainvälisiin kokouksiin, mutta soisi etäkokousten yleistyvän. Esimerkiksi alle kymmenen hengen etäkokous videoyhteyksineen toimii ihan hyvin, hän sanoo.

Helsingin yliopistossa pohditaan parhaillaan, pitäisikö tutkijoiden konferenssimatkoista alkaa maksaa kompensaatiota. Työmatkat voisivat kallistua hieman, mutta ehkä lopputuloksena pohdittaisiin tarkemmin, kannattaako matkaan edes lähteä.

Optimisti vai pessimisti?

Maailman tila antaa aihetta monenlaiseen pessimismiin. Ongelmat ovat valtavia, eikä kaikkiin ole näkyvissä ratkaisuja.

Sitä paitsi ongelmaluetteloon on kovin helppo lisätä uusia teemoja, vaikkapa energian kulutuksen kasvu. Toisaalta esimerkiksi aurinkoenergian tuotanto kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia, mikä saattaa tuoda varsin nopeasti helpotusta tähän huoleen.

Ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuteen voi suhtautua pessimistisesti tai optimistisesti. Entäpä Leif Schulman, kumpi hän omasta mielestään on?

Schulman myöntää olevansa optimisti, silläkin uhalla, että se osoittautuu joskus katteettomaksi.

– Se on ehkä luonnekysymys, mutta eihän elämää voi elää kuin optimistisesti. Onko sillä edes väliä, jos se osoittautuu joskus katteettomaksi?

Lue lisää:

Mannerheimin isoisän kovakuoriaiskokoelma hätkähdyttää kauneudellaan – Kellarissa keskellä Helsinkiä lepää yhdeksän miljoonaa hyönteistä

Uusi suurselvitys paljastaa: Suomen luonnolla menee entistä huonommin

WWF varoittaa: Eläinten määrä on romahtanut hälyttävästi – tällä vauhdilla monista lajeista kohta enää rippeet jäljellä

Kuuntele:

Minna Pyykön Maailma: Häviääkö lajeja joka päivä? - Kuudes sukupuuttoaalto kiihtyy

Start-up-yrittäjä Mohammad Qaempanah esittelee sahramia myyvän Keshmoon-firmansa nettisivuja. Valinnanvaraa on roimasti enemmän kuin Teheranin basaarien maustelaareilla tai marketin maustehyllyllä.

– Meillä voit valita, keneltä sahramisi ostat, Qaempanah sanoo.

Sivuilla on kuvia kymmenistä sahraminiviljelijöistä. Kuvaa klikkaamalla asiakas voi lukea lisää heidän taustastaan, perheestään ja viljelyksistään.

Vihreä lehtisymboli kertoo, ettei viljelijä käytä torjunta-aineita, ruskea lehmänkuva taas, ettei käytössä ole kemiallisia lannoitteita. Perinteisin menetelmin viljeltyä sahramia pidetään Iranissa laadukkaampana.

Asiakas voi tehdä valintansa myös muiden ostajien jättämien kommenttien perusteella. Maksu hoituu netissä ja kallisarvoinen mauste saapuu kotioisoitteeseen.

– Tarkoituksena on, että pienviljelijät ja suurten kaupunkien kuluttajat löytävät toisensa meidän kauttamme.

Sahraminviljelijöiden sukua

Nettikaupan nimi Keshmoon tarkoittaa kylvämistä. Qaempanah perusti sen yhdessä veljensä Hamzehin ja ystävänsä Siamak Khorramin kanssa runsas vuosi sitten.

Veljekset ovat kotoisin yhdeltä maailman merkittävimmistä sahramintuotantoalueista Etelä-Khorasanin maakunnasta, läheltä Afganistanin rajaa. Perheessä on viljelty sahramia sukupolvien ajan.

Aluksi mukana nettikaupassa oli kolme sukulaisviljelijää. Sittemmin joukko on kasvanut 50:een, ja tämän syksyn sadonkorjuun jälkeen mukaan on tulossa 250 kiinnostunutta.

– Tunnen silti edelleen suurimman osan henkilökohtaisesti, Mohammed Qaempanah kertoo.

Viljelijä saa netissä paremman hinnan

Sahrami on maailman kallein mauste. Sen kilohinta voi maailmalla nousta jopa 10 000–14 000 euroon.

Iranilaisen sahraminviljelijän osuus jää kuitenkin murto-osaan. Tavanomaisessa maustekaupassa suuri osa tuotosta päätyy välikäsille. Lisäksi sahramin tuottajahinta on sama laadusta riippumatta.

Sen sijaan nettikauppa on viljelijälle kannattavampaa, koska siellä kestävästi viljellystä sahramista voi saada 20-40 prosenttia korkeamman hinnan.

Tavallisen maustekaupan välikäsistä poiketen Keshmoon ei osta sahramia viljelijöiltä, vaan tarjoaa kaupankäynnille alustan.

Se myös valvoo viljelijöiden toimintaa ja sadonkorjuuta. Väärinkäytösten välttämiseksi myytävä sahrami testataan laboratoriossa ja tulokset ovat nähtävillä sivustolla.

Vesipulaa torjumassa

Vesipulasta kärsivässä Iranissa monia kiinnostaa myös, mistä viljelyssä käytetty vesi tulee.

Qaempanahin kotiseudulla pohjavesi on vaarassa loppua juuri sahraminviljelyn takia. Vedestä on tullut vuosi vuodelta suolapitoisempaa, eikä se paikoin enää sovellu sahraminviljelyyn.

– Me teemme yhteistyötä vain sellaisten viljelijöiden kanssa, jotka ovat mukana vesiensuojeluohjelmassa, Quempanah sanoo.

– Jos he noudattavat kestävän viljelyn ohjeita, he saavat sahramistaan enemmän rahaa.

Haaveena sahramikauppa myös ulkomaille

Sahramin nettikauppa pyörii muutaman hengen voimin start-up-yritysten tukemiseen perustetussa Hamava-keskuksessa Teheranissa.

Vanhaan tehtaaseen remontoiduissa tiloissa toimii kymmeniä erilaisia yrityksiä ravintolaruuan kotiinkuljetusfirmoista äänikirjasovelluksiin.

Keshmoon on tehnyt nettisivuistaan myös englanninkielisen version, mutta tähän asti sahramikauppa on keskittynyt Iranin rajojen sisäpuolelle.

Yhdysvaltojen Irania vastaan tänä syksynä asettamien talouspakotteiden takia kovin suurisuuntaiset kansainvälistymishaaveet eivät liene lähiaikoina realistisia.

Keshmoon on kuitenkin aikeissa toimittaa satakunta sahramipakkausta varastoon Berliiniin. Sieltä niitä olisi mahdollisuus toimittaa myös ulkomaisille tilaajille.

Lisää aiheesta:

Trumpin pakotteet sekoittivat iranilaisperheen raha-asiat – "Nyt meillä ei ole varaa edes korjauttaa jääkaappia"

Trumpin pakotteet ajoivat suomalaisyritykset Iranista – Paikallisiin raaka-aineisiin luottava kolmioleipätehdas sinnittelee sijoillaan

Yhdysvaltain New Yorkissa taivas värjäytyi torstai-iltana siniseksi, kun muuntaja räjähti sähköasemalla Queensin kaupunginosassa.

Sähköyhtiö Con Edison vahvisti, että sen sähköasemalla oli sattunut tulipalo. Kukaan ei loukkaantunut palossa.

Poliisi varoitti ihmisiä välttämään alueella liikkumista sen jälkeen, kun käyttäjät olivat ladanneet kuvia kirkkaasti loistavasta valosta sosiaaliseen mediaan.

Ihmiset vitsailivat sosiaalisessa mediassa, että kyseessä on avaruusolentojen hyökkäys. Tämä sai New Yorkin pormestarin tiedottajan Eric Phillipsin reagoimaan tilanteeseen.

– Kyseessä eivät ole avaruusoliot. Muuntaja räjähti Con Edisonin laitoksella Queensissa. Satunnaisia sähkökatkoja. Viranomaiset hoitavat asiaa, Phillips kirjoitti Twitterissä.

Häiriötilanne aiheutti myös lentojen myöhästymisiä LaGuardian lentoasemalla.

Lähes jokaisessa kodissa opetetaan jo hyvin pienelle lapselle, että toisen henkilön satuttaminen on väärin.

Samaa oppia jaetaan päiväkodeissa ja kouluissa.

Alakoulun viimeisellä luokalla lapsille opetetaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunneilla, mitä on fyysinen ja henkinen väkivalta.

Miten sinä pärjäät 6-luokan koulutehtävässä? Ovatko seuraavat tilanteet mielestäsi fyysistä väkivaltaa, henkistä väkivaltaa vai ei väkivaltaa?

Matti nauraa Liisan vitsille.

Liisa kamppaa Matin kumoon.

Opettaja nuhtelee Liisaa läksyjen unohtamisesta.

Opettaja kertoo Liisan yksityisasioista muiden oppilaiden kuullen.

Äiti huutaa Matille omaa pahaa oloaan.

(Oikeat vastaukset kerrotaan tämän kirjoituksen lopussa.)

Jos heidät kaikki laitettaisiin seisomaan peräkkäin, jonosta tulisi valtavan pitkä ja surullinen.

Mikä meitä vaivaa?

Tätä kysyi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) viime kesänä Sotkamon puoluekokouksessa, kun hän nosti poikkeuksellisessa puheessaan esiin lähisuhdeväkivallan.

Pääministeri oli kauhistunut, kun hän oli lukenut sisäministeriön viime toukokuussa julkaiseman selvityksen. Sen mukaan parisuhteessa elävistä naisista lähes kolmannes on kokenut väkivaltaa. Sitä heille on tehnyt nykyinen tai entinen puoliso.

Väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten määrä on valtavan suuri. Ei sitä voi edes käsittää.

Jos heidät kaikki laitettaisiin seisomaan peräkkäin, jonosta tulisi valtavan pitkä ja surullinen. Jos taas naisten hakkaajat laitettaisiin seisomaan vierekkäiseen jonoon, siitäkin tulisi pitkä ja ruma jono.

Ehkä löytäisit jonoista jonkun tuttavan.

Sukulaisen, työkaverin tai jopa läheisen ystävän. Jonkun, josta et olisi ikinä voinut uskoa.

Vai seisoisitko sinä itse jommassa kummassa jonossa?

He ovat lähiuhreja, jotka yötä päivää tuntosarvet koholla yrittävät aavistaa, milloin riita ja riehuminen kotona taas alkavat.

Viimeistään tässä vaiheessa moni huutaa, että kyllä ne naisetkin lyövät. Niin ne lyövätkin. Eikä naisen nyrkki ole yhtään parempi kuin miehen.

Tosiasia on kuitenkin, että miehet hakkaavat naisia paljon useammin kuin naiset miehiä. Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2016 julkaiseman laajan selvityksen mukaan viranomaisten tietoon tulleista lähisuhdeväkivaltatapauksista 80 prosentissa uhrina oli nainen, ja väkivallan tekijänä oli mies.

Viime vuonna poliisin tietoon tulleista lähisuhdeväkivaltatapauksista 70 prosentissa uhri oli nainen.

Se on selvää, että apua tarvitsevat kaikki.

Väkivallan tekijät ja uhrit. Sekä myös näiden perheiden lapset, joita ei poliisin tilastoihin kirjata.

He ovat väkivallan todellisia kokemusasiantuntijoita ja sivustakatsojia. Lähiuhreja, jotka yötä päivää tuntosarvet koholla yrittävät aavistaa, milloin riita ja riehuminen kotona taas alkavat. Päivällä he ehkä vastaavat väkivaltakysymyksiin koulussa.

Väkivallasta jää aina jäljet. Joskus ne näkyvät heti väkivallan jälkeen mustelmina, toisinaan vasta vuosien päästä.

Väkivaltaa on monenlaista.

Poliisi antaa omilla sivuillaan esimerkkejä fyysisestä väkivallasta. Se voi olla esimerkiksi läimäyttämistä, tönimistä, lyömistä, kuristamista, silpomista.

Psyykkinen väkivalta voi olla vaikkapa huutamista, kiroilua, pilkkaamista, uhkaamista, vähättelyä, pelottelua, syyttelyä, häirintää.

Seksuaalinen väkivalta on uhrin vastenmieliseksi kokemaa koskettelua tai ahdistelua, ja äärimuodossaan raiskaamista.

Väkivalta- ja seksuaalirikokset ovat aina yhtä iljettäviä ja tuomittavia riippumatta siitä, onko tekijä ulkomaalainen vai suomalainen.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu Oulun poliisin seksuaalirikostutkinnoista. Epäillyt teot ovat tutkinnassa, ja ne ovat herättäneet luonnollisesti paljon järkytystä, pelkoa ja vihaa.

Väkivalta- ja seksuaalirikokset ovat aina yhtä iljettäviä ja tuomittavia riippumatta siitä, onko tekijä ulkomaalainen vai suomalainen. Mies tai nainen. Nuori tai vanha.

Lähisuhdeväkivalta on piilorikollisuutta pahimmillaan. Poliisin tietoon tulee arviolta vain noin joka viides tapaus perheväkivallasta.

Jotta useampaan tapaukseen voitaisiin puuttua, viime vuosina viranomaisten tietojen vaihtamista on helpotettu lakimuutoksilla. Tämän avulla toivotaan, että tieto ongelmista kulkisi paremmin esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta poliisille, tai poliisilta sosiaaliviranomaisille.

Usein on kyse siitä, että joku taho hoksaa ongelman ja ryhtyy sitä hoitamaan.

Pääministeri kertoi kesällä Sotkamossa, että hallitus on lisännyt turvakotipaikkojen määrää ja perheväkivallan uhreille on perustettu suosituksi tullut puhelinlinja. Ja paljon muuta tehdään Suomessa perheväkivallan kitkemiseksi.

Kansalaiset usein ihmettelevät väkivaltarikoksista annettuja tuomioita. Ja ihan aiheesta. Usein ne tuntuvat melko kevyiltä. Pahoinpitelyrikoksista selviää Suomessa lähes aina sakoilla.

Ehkäpä väkivaltarikosten rangaistuksia olisi hyvä pohtia oikeusministeriössä, jossa on jo kiinnitetty huomiota myös seksuaalirikosten rangaistuksiin.

Meillä kaikilla on vastuu pysähtyä naapurin oven taakse, jos sieltä kuuluu väkivaltaan viittaavia ääniä.

Mutta mitä sinä ja minä voisimme tehdä, että ensi vuonna Suomessa olisi vähemmän heitä, jotka joutuvat pelkäämään ja kokemaan väkivaltaa kotonaan?

Meillä kaikilla on vastuu pysähtyä naapurin oven taakse, jos sieltä kuuluu väkivaltaan viittaavia ääniä. On soitettava apua ja huolehdittava, että apu tulee perille.

Samoin on tehtävä, jos näemme väkivaltaa julkisella paikalla. Ja myös silloin, kun se paha tapahtuu meidän lähellämme. Vaikka läheisen elämään on usein kaikista vaikeinta puuttua.

Oletko sinä väkivallan uhri?

Hae apua.

Tee rikosilmoitus poliisille ja soita väkivallan uhrien puhelinpäivystykseen numeroon 080 005 005.

Päätä, ettet hyväksy enää väkivaltaa elämässäsi!

Oletko sinä väkivallan tekijä?

Hae apua.

Mene lähimpään terveyskeskukseen, kerro lääkärille tai hoitajalle ongelmastasi.

Päätä, että haluat muuttua!

Päätöksesi voi olla kaikkien aikoja paras uudenvuodenlupaus sinun ja läheistesi elämässä.

Päivi Happonen

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja. Myös hän järkyttyi kuullessaan, kuinka moni kärsii lähisuhdeväkivallasta. Tämän blogin aihe tuli yleisöltä.

Opettajan antamat vastaukset 6-luokan väkivaltatehtävään:

Matti nauraa Liisan vitsille - ei väkivaltaa.

Liisa kamppaa Matin kumoon - fyysistä väkivaltaa.

Opettaja nuhtelee Liisaa läksyjen unohtamisesta - ei väkivaltaa.

Opettaja kertoo Liisan yksityisasioista muiden oppilaiden kuullen - henkistä väkivaltaa.

Äiti huutaa Matille omaa pahaa oloaan- henkistä väkivaltaa.

Lue myös:

Sanna Jylänki oli kuusi vuotta narsisti-puolison alistettavana – miehen väkivaltaisuus ja siitä saatu tuomio olivat lopulta pelastus

Mitä tapahtuu lyönnin jälkeen? – Perheväkivalta auttajien näkökulmasta

Vaalimaan rajanylityspaikan tuntumassa sijaitseva Zsar Outlet Village jäljittelee pientä kaupunkia, jossa on kansainvälisten merkkiliikkeiden tehtaanmyymälöitä.

Tämä on Suomen ensimmäinen outlet-ostoskylä. Se on nyt ollut avoinna kuukauden.

Markkinointijohtaja Pekka Lehtosen mukaan Zsarissa on tähän mennessä käynyt keskimäärin 1 000 asiakasta päivittäin. Heistä suurin osa on ollut suomalaisia lähimaakunnista ja pääkaupunkiseudulta. Viikonloput ja joulunaluspäivät ovat olleet arkipäiviä vilkkaampia.

Zsar-yhtiöstä arvioidaan, että muista poikkeava valikoima tuotemerkkejä, alhaisempi hintataso ja miljöö houkuttelevat asiakkaita.

– Ihmisiä on käynyt hyvin. On myös syntynyt sellainen vaikutelma, että ihmiset ovat kokeneet täällä vau-efektin, markkinointijohtaja Pekka Lehtonen sanoo.

Zsarin kävijämääriä on vielä vaikea verrata muihin. Esimerkiksi Kotkan keskustassa sijaitsevassa Pasaati-kauppakeskuksessa kävi viime vuonna 3,7 miljoonaa kävijää. Tilastotietoa kauppakeskuksista kokoaa kauppakeskusyhdistys.

Kaupunkien keskustoissa sijaitsevissa kauppakeskuksissa liikutaan myös ohikulkumatkalla. Sen sijaan Zsariin on sijainnin vuoksi aina lähdettävä varta vasten pidemmän ajomatkan päästä. Kotkasta Vaalimaalle on matkaa liki 70 kilometriä.

Venäläisiä houkutellaan

Uudenvuoden tietämillä ostoksille odotetaan etenkin venäläisiä asiakkaita.

Vilkkaimmillaan liikenne Venäjältä Suomen suuntaan on tammikuun ensimmäisellä viikolla, jolloin venäläiset viettävät uudenvuoden vapaitaan. Viikkoa myöhemmin tammikuun toisella viikolla venäläiset puolestaan palaavat Suomesta takaisin Venäjälle.

– Odotamme, että tästä Vaalimaan kautta, mutta myös Nuijamaalta ja Imatralta tulevat matkustajat pysähtyvät meillä, Lehtonen sanoo.

Markkinointitoimenpiteinä Zsariin on kutsuttu ensi viikolla venäläistä mediaa. Sähköisen ja sosiaalisen median markkinoinnin lisäksi rajalle saapuviin autoihin jaetaan mainoslehtisiä.

Viime vuodenvaihteen vilkkaimpana vuorokautena Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla oli yhteensä lähes 38 000 rajanylitystä. Tänä vuonna odotetaan samansuuruisia lukuja.

Zsarissa on tällä hetkellä reilut parikymmentä liikettä. Tilaa on kuudellekymmenelle. Aivan kaikki alunperin julksitetut brändit eivät ehtineet saada liikkeitään valmiiksi avajaisiin mennessä.

Lehtosen mukaan lähipäivinä avautuu naisten muotia myyvä Liu Jo ja ravintoloita. Aikaisemmin julkistetuista brändeistä Osprey London ja Sketchers avautuvat Lehtosen mukaan parin, kolmen viikon sisällä.

Kotkan Kantasatamassa edelleen hiljaista

Kotkan Kantasatamaan on kaavailtu luksusmuotiin keskittyvää outlet-keskusta jo vuodesta 2014 lähtien. Kotka Old Port -kokonaisuuden on arvioitu tuovan kaupunkiin jopa satoja työpaikkoja.

Toistaiseksi tontilla ei ole tapahtunut juuri mitään. Vanhoja varastorakennuksia on purettu, mutta varsinaisesta rakentamisesta ei näy merkkiäkään.

Kotka Old Portin ensimmäisen vaiheen on ollut määrä avautua syksyllä 2019. Vilkaisu tyhjyyttään ammottavaan alueeseen kertoo, että tavoite ei tule toteutumaan. Tämän myöntää myös amerikkalainen hankekehittäjä Cameron Sawyer.

– Rakentaminen alkaa ensi vuonna ja outlet avataan vuonna 2020, kirjoitti Sawyer sähköpostitse joulukuun alkupuolella.

Hankkeelle on etsitty rahoittajia, ja Kotka Old Portin verkkosivujen viimeisin uutinen kesäkuun puolivälistä kertoo venäläisten liikemiesten vierailusta Kantasatamassa. Kysymykseen uusista rahoittajista Sawyer vastaa vain, että heitä on löytynyt. Tämän enempää hän ei asiaa avaa.

Kotka Old Portin on tarkoitus nojata varsinkin italialaisiin muotimerkkeihin. Kantasatamaan jo lupautuneita vuokralaisia ovat muun muassa Baldinini, Missoni ja John Ashfield.

Vaateliikkeiden lisäksi alueelle on kaavailtu myös hotellia, tapahtumakeskusta ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun uutta kampusta. Tapahtumakeskus on Kotkan kaupungin hanke, ja se nojaa vahvasti hotellin toteutumiseen.

Sawyerin mukaan hotellioperaattorin löytäminen on juuri tästä syystä tällä hetkellä tärkein asia. Siitä odotetaan tietoa alkuvuodesta 2019.

Helsinki Outlet rakenteilla moottoritien varteen

Kun Kotkassa outlet-keskus etenee hitaasti, ollaan Vantaalla jo pidemmällä. Kehä III:n ja Lahden moottoritien risteykseen on rakenteilla Helsinki Outlet -kylä, jonka pitäisi valmistua ensi syksyksi.

Vuokrasopimuksia on jo solmittu useiden tunnettujen muoti- ja lifestyle-merkkien kuten Hugo Bossin, Tiger of Swedenin ja Guessin kanssa. Muotiliikkeiden lisäksi keskittymään on tulossa urheilu- ja sisustusbrändejä, lasten seikkailupuisto sekä ravintoloita.

Etelä-Korea kertoi perjantaina, että tuntemattomat hakkerit ovat vieneet noin tuhannen Pohjois-Koreasta loikanneen ihmisen henkilökohtaisia tietoja.

Maan yhdistymisministeriön mukaan hakkereiden haltuun päätyi 997 Etelä-Koreaan loikanneen pohjoiskorealaisen nimet, kotiosoitteet ja syntymäajat.

Loikkarit asuvat Etelä-Korean kaakkoisosassa. Viranomaiset ovat varoittaneet heitä tietovuodosta.

Pohjois-Korean valtion media on aiemmin uhannut, että Pohjois-Korean vastaisiin toimiin osallistuvat loikkarit hiljennetään.

Kohteena oli loikkareita auttava keskus

Etelä-Korean yhdistymisministeriö havaitsi hakkeroinnin viime viikolla. Poliisi tutkii tapausta, mutta ei ole toistaiseksi päässyt hyökkääjän jäljille.

Kyberhyökkäys kohdistui Gumin kaupungissa sijaitsevaan Hana-keskukseen, joka auttaa kommunistisena pidetystä Pohjois-Koreasta paenneita asettumaan demokraattiseen Etelä-Koreaan.

Hyökkääjä sai tiedot haltuunsa, kun pahaa aavistamaton keskuksen työntekijä avasi haittaohjelmalla varustetun sähköpostin.

Noin 32 000 pohjoiskorealaista on paennut Etelä-Koreaan vuosina 1950–1953 käydyn Korean sodan jälkeen.

Etelä-Korean on aiemmin syyttänyt Pohjois-Koreaa kyberhyökkäyksistä. Pohjois-Korea on kiistänyt syytökset.

Oli kylmää ja pimeää. Suomen lokakuu näytti aivan erilaiselta kuin kotimaassa Afganistanissa tai naapurimaassa Iranissa.

Kaikki oli outoa, ihmeteltävää riitti.

– Näin ensimmäistä kertaa paljon luontoa ympärilläni. Oli myös niin kylmä, 19-vuotias Ali Alizadeh muistelee ensimmäisiä ajatuksiaan Paltamosta.

– Suomessa on tosi kylmä. Sen takia joka päivä on oltava kengät ja farkut, 18-vuotias Jawad Haidari jatkaa naurahtaen.

Suomen kieli on minulle vähän vaikea, koska en käynyt omassa maassa koulua enkä osaa englantia. Najib Alizada

Alizadehin, Haidarin ja 19-vuotiaan Najib Alizadan Paltamoon saapumisesta on nyt kolme vuotta. Suomeen saapui vuonna 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita (sisäministeriö).

Kainuun Opisto vastaanotti silloin 15 alaikäisenä yksin Suomeen saapunutta turvapaikanhakijaa.

Pakolaisnuorille järjestettiin koti kunnan rivitaloista ja he aloittivat heti suomen kielen ja kulttuurin opiskelun Kainuun Opistolla.

– Suomen kieli on minulle vähän vaikea, koska en käynyt omassa maassa koulua enkä osaa englantia. Nyt osaan suomea jo jonkin verran, Najib Alizada kertoo.

Seuraavaksi ammattikouluun ja töihin

Alia, Jawadia ja Najibia auttanut tukikoti Veikkola sulkee ovensa vuoden vaihteessa. Enimmillään tukikodissa on asunut 28 nuorta, joista suurin osa on saanut aikuisperuskoulun suoritettua ja opiskelupaikan eri puolilta Suomea.

– On aina hieman haikeaa, kun nuoret lähtevät, mutta se on myös tavoitteena. He ovat muuttaneet opiskelija-asuntoihin tai saaneet oman vuokra-asunnon. Se on monelle nuorelle ensimmäinen oma pikku koti, Veikkolakodin ohjaaja Taina Nuorala kertoo.

Jäljellä olevat viisi nuorta ovat jo täysi-ikäisiä ja saavat peruskoulun päätökseen kevääseen mennessä. Jawad Haidari miettii vielä, haluaisiko hän opiskella peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi vai metallialaa. Myös lukio on käynyt mielessä.

Najib Alizada haluaisi opiskella putkimieheksi ja myös Ali Alizadeh tietää, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa työkseen.

– Peruskoulun jälkeen menen ammattikouluun autoalalle, koska olen kiinnostunut autoista. Kun valmistun, menen autokorjaamoon töihin, Ali Alizadeh kertoo.

Ajattelen perhettäni ja muita sukulaisia paljon. En ole kuullut heistä kahteen, kolmeen kuukauteen. Najib Alizada

Ali Alizadeh on muuttanut jo omaan asuntoon, mutta Jawad Haidari ja Najib Alizada asuvat edelleen tukikoti Veikkolassa.

– Se on hyvä paikka asua. Jos tarvitsen apua, siellä on ohjaaja. Hän auttaa meitä, Najib Alizada kertoo.

Kun ohjaajalla on tylsää, asiat ovat kunnossa

Tukikodissa asuessaan nuorten tuen tarve on usein samanlaista kuin kenen tahansa suomalaisen nuoren: he tarvitsevat apua ja tukea läksyissä, raha-asioiden hoitamisessa, vaatehuollossa ja ruoanlaitossa.

– Tukikodissa ohjaajat pyrkivät tekemään itsensä tarpeettomiksi, jotta nuoret olisivat mahdollisimman itsenäisiä. He eivät täytä esimerkiksi hakemuksia nuoren puolesta, vaan ovat vieressä ja neuvovat, jos se on tarpeen, Kainuun Opiston rehtori Helena Ahonen sanoo.

Ahosen mukaan tukikodin nuorissa erityistä on kuitenkin se, että jokaisella on traumaattinen tausta. He ovat jättäneet kotimaansa kaoottisissa olosuhteissa, ja useimmilla kotimaahan on jäänyt myös perhe.

– Ajattelen perhettäni ja muita sukulaisia paljon. En ole kuullut heistä kahteen, kolmeen kuukauteen, Najib Alizada kertoo.

Tukikotien pitää olla niin sanottuja pop up -koteja, jotka voidaan laittaa laadukkaasti ja harkitusti pystyyn silloin, kun on tarve. Helena Ahonen

Rehtori Helena Ahonen kertoo, että epätietoisuus voi vaikuttaa nuoren jaksamiseen ja opintojen etenemiseen. Tilannetta on pyritty purkamaan yksinkertaisten esimerkkilappujen avulla.

Punaisten lappujen pinoon kasataan asiat, joille nuori ei voi tehdä mitään ja keltaisten lappujen avulla nuori voi miettiä, mihin hän voi itse vaikuttaa.

– Olemme yrittäneet puhua prosessia auki, jotta nuori voi siirtää ne asiat vähäksi aikaa sivuun, joille hän ei voi mitään ja opetella vaikka matematiikan polynomeja, Ahonen selittää.

Nuoret suunnittelevat tulevaisuutta myös paljon pidemmälle. He voivat saada Suomen kansalaisuuden 4–5 vuoden päästä, jonka jälkeen he voivat käydä tapaamassa perhettään entisessä kotimaassaan tai naapurimaassa.

– Suomen lain mukaan 18-vuotiaalla ei ole enää lapsuusperhettä siinä mielessä, että perheenyhdistäminen olisi mahdollista. Nuorten suunnitelmat ovat pitkäkantoisia, mutta ne antavat toivoa, Ahonen kertoo.

Paikalliset ovat hyviä, mutta hiljaisia ihmisiä

Ali, Jawad ja Najib kertovat kotiutuneensa Paltamoon hyvin. He käyvät peruskoulua ja pelaavat jalkapalloa tai lentopalloa. Elämä pienessä, runsaan 3 400 asukkaan kunnassa on rauhallista.

– Paltamossa on vähän ihmisiä. Kun tulen koulusta kotiin, vain yksi ihminen on kävelemässä kadulla, Jawad Haidari kuvailee.

– Paltamolaiset ovat hyviä ihmisiä, mutta eivät puhu kanssamme. Jos kysymme jotain, he vastaavat meille, mutta jos emme kysy, he eivät puhu. Ehkä he ovat ujoja, Najib Alizada jatkaa.

Tarpeen vaatiessa Paltamon tukikoti voidaan avata uudelleen nopeasti, sillä Kainuun Opisto on Maahanmuuttoviraston valmiuslistalla. Vastaavanlainen sopimus on parillakymmenellä kansanopistolla ympäri maata.

– Tukikotien pitää olla niin sanottuja pop up -koteja, jotka voidaan laittaa laadukkaasti ja harkitusti pystyyn silloin, kun on tarve, sanoo rehtori Helena Ahonen.

Ahosen mukaan tukikodin ripeästä pystyttämisestä saatiin kokemusta jo kolme vuotta sitten.

– Maahanmuuttovirastosta soitettiin minulle perjantaina iltapäivällä, että nuoret olisivat tulossa meille tiistaina. Haastattelin lauantaina ihmisiä, ja työntekijät ryhtyivät heti siivoamaan ja kalustamaan tukikotia. Se oli todella ripeää toimintaa, Ahonen kertoo.

27.12. klo 23: Keskustelu on suljettu kommentointiohjeen toistuvan rikkomisen vuoksi.

Mitä voi odottaa, kun on sopinut tapaamisen Fuengirolan Los Bolichesissa sijaitsevaan kahvilaan kuusikymppisen entisen kuntapäättäjän kanssa? Se, joka ajatteli paatoksellista ja pölyttynyttä puhetta puoluepolitiikan syövereistä, saa tomuttaa korvienväliään nyt kunnolla.

Kiinteistövälittäjä-yrittäjä Suvi Kauranen puhuu puhelimeen papereita ja kansioita aaltoilevan työpöytänsä ääressä kahvilan yläkerrassa. Puhe kuulostaa värikkäältä ja sointuisalta vokaalien ilotulitukselta. Hän pulputtaa hymy kasvoillaan espanjan kieltä, niin kuin olisi aina puhunut pelkästään sitä.

Käytännössä onkin, liki puolet elämästään.

– Hasta luego!

Nainen laskee puhelimen, kääntää katseensa, vaihtaa kielen lennosta suomeen ja tervehtii sydämellisesti.

Kun hän aloittaa puhumisen, keskustelusta ei meinaa tulla loppua.

Tarinat polveilevat Espanjan historiasta (jossa riittäisi kokopäiväistä tutkittavaa vähintään kymmeneksi vuodeksi) asuntokauppaan (Espanjassa eletään pitkään kestäneen laman jälkeen nousukautta) ja suomen kielen nykytilasta (hänen mielestään se on karsea) Välimeren maiden gastronomiaan (se taas on ihan omaa luokkaansa) sekä hänen kotipihassaan muniviin kanoihin.

Kaiken kirjava kattaus kotieläimiä löytyi myös hänen lapsuuskodistaan, maatilalta, joka sijaitsi Keski-Suomessa alle 3000 asukkaan kunnassa Konnevedellä Särkisalon kylässä.

Kaikesta tästä hän puhuu intohimolla.

Entä se politiikka?

– Puoluekuri on esimerkiksi sellainen seikka, jota minä en välttämättä ymmärrä, hän lataa.

– Jos puolue on valmis ottamaan riveihinsä henkilön, jota pitää täysjärkisenä, niin minun mielestäni hänen kriteereihinsä täytyy luottaa siinä vaiheessa kun äänestetään, eikä sanella ratkaisuja. Eikö tämä nyt jo selkeästi osoita, ettei minusta ole politiikkaan mitenkään?

Silti hänestä tuli sattuman kaupalla ensimmäinen Espanjassa kunnallispolitiikkaan päässyt suomalainen.

– En päässyt mukaan politiikkaan. Enemmänkin jouduin, Kauranen korjaa.

Vuonna 2007 Fuengirolan silloinen pormestari Esperanza Oña sattui päättämään, että Kaurasen on tultava hänen puolueensa listalle ehdokkaaksi. Kahden voimakastahtoisen naisen sananvaihto kesti aikansa, ja päättyi siihen, että Kauranen asettui ehdolle mahdollisimman suurella ehdokasnumerolla.

Espanjassa vaalit käydään suljettuna listavaalina. Listalta tulevat valituiksi ne henkilöt, jotka listan laatija, esimerkiksi puolue tai vaaliliitto, on asettanut listan kärkeen (Demokratiasanasto). Enemmistö Euroopan äänestäjistä äänestää ensisijaisesti puoluetta (Demokraatti).

Äänestäjät osoittivat luottamuksensa ja Kauranen päätyi valtuutetuksi.

– Enkä sano, että olisin paljon pitänyt näkemästäni, hän kuvaa aikaansa kuntapäättäjänä alleviivaten mennyttä aikamuotoa.

Työtä, lomaa vai molempia?

Yöllä alkanut sade on kastellut kadut ja palmupuiden raskaina roikkuvilta lehdiltä tippuu vielä pisaroita.

– Tämä on ollut sateisin syksy vuosiin, Kauranen kertoo kävellessään toimistonsa alakertaan sisarensa pyörittämään kahvilaan.

Silloinkin satoi, kun Kauranen alun perin päätti muuttaa Suomesta auringon alle Fuengirolaan. Sade tuli tosin lumena.

– Pystyn sanomaan kellonajankin. Kyseessä oli kiirastorstai vuonna 1992, kun satoi minun mielestäni väärään aikaan lunta Lahden korkeudella.

Vain muutamia vuosia aiemmin perhe oli viettänyt sapattivuoden Aurinkorannikolla Marbellassa ja Fuengirolassa.

– Se jätti pysyvän jäljen sydämeen ja halusimme tulla tänne takaisin.

Kauranen asetti tavoitteen: puolessa vuodessa oli saatava selville, pystyykö Espanjassa ansaitsemaan elantonsa.

Pystyi. Sen jälkeen perheenäiti ei epäröinyt hetkeäkään. Hän aloitti hulluna pidetyn ideansa toteuttamisen ja perusti golf-ravintolan kaupungin keskustaan. 6- ja 7-vuotiaat lapset saivat paikat espanjalaisesta yksityiskoulusta ja elämä asettui uomiinsa.

Par 1 Golf on edelleen pystyssä, mutta eri muodossa. Ruuan sijaan se tarjoaa nyt golf-matkoja ja toimintaa ylläpitää Kaurasen lanko.

Kauranen keskittyy asuntokauppaan.

– Edelleenkin minulla on autolla töihin ajaessa ja auringon paistaessa sellainen tunne, että mitähän hyvää minä olen tehnyt, että saan tehdä töitä nimenomaan tässä paikassa? Lomatunnelma tulee välittömästi auringon myötä, hän huokaa.

Myös tälle aamupäivälle luvattu auringonpaiste tekee tuloaan ja tekee ilman kuuman kosteaksi.

On selvää, että Kauranen ei osaisi olla ilman yrittäjyyttä. Oman kahvila-ravintola-yrityksensä ylläpidosta hän luopui valtuustouran edessä hetkeksi pitkin hampain.

Suomesta poiketen Espanjassa kaupunginvaltuutetun pesti ei ole luottamustehtävä, vaan täyspäiväinen virka.

– Minut on tehty työhevoseksi. Normaali arki ja työelämä ovat minua varten, Kauranen kertoo.

Marutei Tsurunen raivasi tietä Japanissa, suomalaisehdokkaita myös Somalimaan presidentiksi

Kauranen ei ole ainoa suomalainen, joka on astunut maailmalla päättäjän saappaisiin. Heistä ei löydy tarkkoja tilastotietoja Suomi-Seuralta tai Siirtolaisuusinstituutilta, mutta monista tapauksista on uutisoitu näyttävästi.

Suomi-Seura on kerännyt uutisia talteen. Toiminnanjohtaja Tina Strandberg kertoo, että Ruotsin parlamentissa on merkittävästi suomalaisväriä.

Ruotsin Sisuradion mukaan ainakin 15 suomalais- tai tornionlaaksolaistaustaista ehdokasta olivat kärkikahinoissa valtiopäiville.

Heistä läpi pääsivät muun muassa puolustusministeri Peter Hultqvist, jonka juuret ovat Kuusamossa sekä moderaattien Jämtlannin ykköshahmo Saila Quicklund, joka puolestaan on juuriltaan keskisuomalainen. Uusiin Suomi-taustaisiin edustajiin kuului muun muassa keskustan Linda Ylivainio. Myös elinkeinoministeri Mikael Dambergilla on suomalainen äiti.

Kaikki läpi päässeet löytyvät Vaalilautakunnan verkkosivuilta.

Maassa ei ole vieläkään uutta hallitusta (Kauppalehti), vaikka Ruotsin valtiopäivävaalit järjestettiin 9. syyskuuta. Moni asia on siis edelleen auki.

Kansanaedustajien lisäksi Ruotsissa toimii tietysti myös muiden alojen suomalaisvaikuuttajia, kuten esimerkiksi Sveriges Riksbankin johtaja Stefan Ingves ja Nationalmuseetin johtaja Susanna Pettersson. Vastaavia esimerkkejä löytyy useilta eri aloilta.

Vaikuttamaan on lähdetty kauemmaskin.

Marutei Tsurunen, eli alkujaan Pielisjärven Höntönvaarasta kotoisin oleva Martti Turunen, oli ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen kansanedustaja Japanissa.

Turunen on aiemmin kertonut omaksuneensa jo 12-vuotiaana pasifistisen ideologian. Tuolloin hän päätti lähteä lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan. Kohtalo johdatti kuitenkin Kaukoitään. Turunen päätyi 27-vuotiaana Japaniin, jossa hän alkoi levittää kristillistä sanomaa. Lopulta hänestä tuli kansanedustaja.

Somalimaan presidenttiehdokkaana oli viime vuonna kaksi Suomen kansalaista: Abdirahman Mohamed Abdullahi "Irro" sekä Faisal Ali "Warabe". Lopulta molemmat joutuivat nielemään tappionsa (Helsingin Sanomat).

Valtuutetut, jotka eivät osanneet avata tietokonetta

Suomalaisten suosima Fuengirola on kaupunki Málagan maakunnassa. Hallinnollisesti se kuuluu Andalusian itsehallintoalueeseen. Jokaisella näistä on omat vastuualueensa – tai ainakin pitäisi olla.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveysasioissa päätäntävalta on autonomian tasolla. Kauranen sanoo, että Andalusiassa kunnat ja kaupungit joutuvat itse tarttumaan ongelmiin, jotka periaatteessa eivät niille kuuluisi.

– On perheitä, joilla ei ole toimeentuloa. Kunnan on pakko tavalla tai toisella rahoittaa tai auttaa näitä henkilöitä. Käytännössä kunta on pakotettu toimimaan sillä toimialalla, vaikkei se kuulukaan sen toimivaltuuksiin, hän kertoo.

Valtuutettuna Kauranen sai luonnollisesti kontolleen Espanjassa vakituisesti asuvien ulkomaalaisten, residenttien, asiat.

Toisena Kaurasen vastuualueena oli uusien teknologioiden käyttöönotto.

– Tässä voisin vähän säikäyttää suomalaista. Esimerkiksi vuosina 2007–2009 kaikki meistä valtuutetuista eivät osanneet edes käynnistää tietokonetta tai käyttää sähköpostia. Siinä oli paljon työkenttää.

Kukin valtuutetuista toimi oman toimialueensa johtajana virkamiesten keralla johtaen heidän työtään.

Kaurasen mukaan on oikein, että 80 000 asukkaan Fuengirolan kunnallispolitiikassa on mukana ulkomaalaisia.

– Asukasmäärästä meitä on virallisesti yli 40 prosenttia – ja todellisuudessa yli puolet. Esimerkiksi tällä hetkellä valtuustossa ei ole ketään ulkomaalaista mukana, mikä on käsittämätöntä.

Prosenttiluku on pysäyttävä.

Suomalaisten vastuusta: "Meidän täytyy itse hoitaa omat ongelmamme"

Äkkiseltään voisi luulla, että näin suuri massa auringon perässä tulleita turisteja sekä pysyviä asukkaita aiheuttaisi jonkinlaista tunnetta Fuengirolan espanjalaisväestössä tai painetta valtuustossa?

Kaurasen mielestä esimerkiksi Katalonian alueella turisteja kohtaan kytevä vihamielisyys loistaa poissaolollaan Andalusiassa.

– On tärkeää todeta, että tämä maa elää turismista. Toisin sanoen monet palvelut on suunnattu joko turisteille tai täällä vakituisesti asuville ulkomaalaisille, hän sanoo.

– Se, mikä on positiivista, on se, ettei Espanjaa koeta enää pelkäksi rantalomapaikaksi.

Noin 30 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. EU:n tavoite vapaasta liikkuvuudesta (Euroopan parlamentti) on Kaurasen mukaan toteutumassa koko ajan paremmin. Se näkyy siinä, kuinka suomalaisten yritysten määrä Aurinkorannikolla lisääntyy, parempien nettiyhteyksien myötä etätyö tuo alueelle perheitä ja nuoria asukkaita ja koulujen ilmoittautumislistat pullistelevat.

– Voimme vapaasti katsoa, missä haluamme olla. Enää ei voi sanoa, että se olisi vain rikkaiden etuoikeus asua ulkomailla.

Kauranen painottaa, että residenttien pitäisi kantaa myös vastuunsa yhteiskunnan toimivuudesta ja pitää huolta omistaan.

– Olemme vieraana toisessa maassa ja mielestäni on tärkeää, että me vauraat suomalaiset, jotka tulemme nauttimaan tästä kaikesta Espanjan hyvästä, emme olisi taakkana tälle yhteiskunnalle.

Hän muistuttaa, että Espanjan verotusprosentti on alhainen, joka tarkoittaa samalla sitä, että Espanjan sosiaaliturva on huomattavan paljon alhaisempi.

Kauranen antaa esimerkin: Fuengirolan ja saman kokoisen Mijasin alueella on käytössään parhaimmillaan yhteensä kaksi ambulanssia. Mitä tapahtuu, jos ambulanssia tarvitaan vain siitä syystä, että suomalainen humalainen makaa kadulla? Samaan aikaan avuntarpeessa saattaa olla joku jolla on aivoverenvuoto tai sydämeen liittyvä ongelma.

– Resursseja on vähän ja ne pitää pystyä jakamaan oikein. Minusta on oikein, että me ulkomaalaiset pyrimme itse ratkaisemaan omia ongelmiamme, emmekä ole valittamassa, onpa maan nimi mikä hyvänsä, että yhteiskunnan täytyy hoitaa. Meidän täytyy itse hoitaa omat ongelmamme. Me olemme se yhteiskunta, Kauranen sanoo.

Hampailla kodittomuutta vastaan

Kuinka paljon humalassa makaavia suomalaisia todellisuudessa on?

Suvi Kaurasen mukaan Aurinkorannikon suomalaisten alkoholiongelmat ovat sivuuttamaton kysymys, mutta todellisuudessa kyse on kuitenkin pienestä marginaaliryhmästä.

– Jos ihmisellä on ongelmia alkoholin käytön kanssa Suomessa, ongelma ei tule paranemaan Espanjaan muuttamisella – päinvastoin. Alkoholin saatavuus ja halpa hinta voivat valitettavasti hankaloittaa joitakin ongelmia.

Kauranen kertoo, että Fuengirolan kaduilla asuu arviolta viisi suomalaista koditonta. Kokonaisuudessaan Fuengirolan alueella asuu 50 koditonta henkilöä.

Kauranen on mukana sekä Rotareissa että SOS-ryhmässä, joista ensin mainittu toimii muun muassa kodittomuuden ehkäisemiseksi ja katottomien auttamiseksi. Jälkimmäinen on parustettu hätätilanteessa olevien suomalaisten avuksi.

Ongelmana on se, etteivät kaikki halua ottaa apua vastaan.

Niillä, jotka haluavat asua kadulla, on mahdollisuus siihen.

– Tulee mieleen yksi keskustelu, jonka kävin lähipuistossa suomalaisen miehen kanssa. Pyysin häntä antamaan tietonsa, että voimme keksiä keinon saada hänet Suomeen. Hänellä alkoikin olla monia syitä jättää ottamatta apu vastaan: "Ei minä en lennä, minulla on nämä kolme koiraa."

Joukosta löytyy onneksi hyviäkin kokemuksia, jotka muistuttavat avustustyön tärkeydestä.

– Suomessa on tällä hetkellä henkilöitä, jotka ovat lähteneet täältä kaduilta ja halunneet ottaa avun vastaan.

Suvi Kauranen muistuttaa, että myös pienillä teoilla on merkitystä. Symboliksi hän nostaa kodittomien ruokahetkessä jälkiruuaksi tarjotun omenan.

– Lähes kaikki jättivät sen syömättä. Kysyin vieressä istuvalta, eikö hän pidä omenasta. Sitten hän näytti hampaitaan. Vastaus oli selvä.

Fuengirolan Rotarit saivat siitä idean auttaa asunnottomia hoitamalla heidän hampaansa kuntoon.

– Hampaattomuus voi olla oire, jonka hoitaminen auttaa kaikin puolin, jopa työllistymiseen.

"Kun tulen käymään Suomessa, minusta tuntuu, että olen valtavan köyhä"

Espanjan tapaan kuuluu, että kerran poliitikoksi ryhtyvä on aina poliitikko. Suvi Kauranen jaksoi sitä tietä kokonaiset kolme vuotta, vuoteen 2010.

Viimeiset puoli vuotta tuosta ajasta hän pyrki saamaan pormestari Esperanza Oñalta eron tehtävästään.

– Häntä luonnollisesti mietitytti, että miten se koetaan poliittisesti, että joku lähtee pois hänen riveistään. Espanjassa politiikasta ei kukaan poistu vapaaehtoisesti. Sieltä poistutaan, koska heitetään pois.

Sen takia suomalaisnaisen päätös oli ennenkuulumaton.

Kaurasen jälkeen Fuengirolan kaupunginvaltuustoon valittiin (Uusi Suomi) toinen suomalainen edustaja, Katia Westerdahl. Hän oli Kaurasen tapaan ehdokkaana keskustaoikeistolaisen Partido Popularin (PP) listalla. Westerdahl vaikutti valtuustossa koko kauden 2011–2015, mutta päätti kyselyistä huolimatta olla pyrkimättä jatkokaudelle ja laittoi yritystoimintansa kaupunginvaltuutetun pestin edelle. Westerdahl on asunut Espanjassa vuodesta 1984 ja työskentelee päätoimittajana sekä kustantajana kahdessa lehdessä.

Suvi Kauranen näyttää tyytyväiseltä valintaansa, ja miksipä ei, nyt asuntokauppa on herännyt uuteen kukoistukseensa. Haastattelun aikanakin suomalaispariskunta tulee kysymään myytävästä asunnosta.

Vaikka Kauranen on tehnyt pesäeron politiikan tekemiseen, hänen entinen roolinsa on seurannut tähän päivään saakka.

– Olen kahdeksan vuotta jo ollut kunnallispolitiikasta pois. Silti kiinteistövälityksessäni toimii jonkinlainen kunnan alatoimisto, jossa kysytään katutöihin ja muuhun sellaiseen liittyvistä asioista. Sanovat, että Suvilta saa vastauksen helpommin.

Entä sitten Suomeen palaaminen? Suvi Kauranen sanoo, että 35 vuodessa synnyinmaa antoi pysyvänä asuinpaikkana sen, mitä sillä oli annettavana.

Jo ylioppilaskeväänään hän haaveili maailmalle lähtemisestä.

– Minä en tiedä, tulisinko Suomessa toimeen enää ollenkaan, hän pohtii

– Kun tulen käymään Suomessa, minusta tuntuu, että olen valtavan köyhä. On seitsemän asiaa muovikassin pohjalla ja ne maksavat saman verran kuin käytän täällä täyttääkseni kaksi kassillista ruokaa. Toisin sanoen Espanjassa asuminen on edullisempaa.

Lopulta hän tiivistää:

– Espanjassa asuminen on ihanaa.

– Tänne tultiin sata vuotta sitten toipumaan vaikeista sairauksista. Nyt ei tarvitse olla sairas, voi tulla nauttimaan elämästä.

Eikä nyt pidä käsittää väärin. Kauranen sanoo samaan hengenvetoon rakastavansa synnyinmaataan ja sen kieltä.

– En millään tavalla puhu Suomea vastaan. Jonkin verran kyseenalaistan kuitenkin esi-isiemme löytöä periferiasta. Ilmastollisesti se ei ole kaikista helpompia paikkoja asua ja olla. Helpommaksi ihmisen elämä käy täällä Euroopan etelälaidalla, hän sanoo.

Kaurasen elämä on juuri tällä hetkellä sitä, mitä hän siltä haluaa. Työtä, työtä, työtä ja siinä välissä vetäytymistä omaan kotiin ja sen pihapiirissä sijaitsevalle kasvimaalle. Siellä politiikka loistaa poissaolollaan – ainakin melkein.

– Takapihalla on kaksi kanaa. Ruskea Tipu ja musta Obama.

Suomessa on tähän saakka ollut kaksi muumipaikkakuntaa: Muumimaailma Naantalissa ja Muumimuseo Tampereella. Nyt joukkoon pyrkii Leppävirta, jossa on juuri avattu "pysyvä" Muumi-jääveistosnäyttely.

Kylpylähotelli Vesileppiksen alla sijaitsevassa näyttelyssä on ensimmäisen vuorokauden aikana käynyt jo tuhatkunta ihmistä. Hotelliyhtiön toimitusjohtaja Kimmo Rossi tunnustaa, että näyttelyn suosio yllätti järjestäjät.

– Arvelimme, että avajaispäivä oli turbostartti, mutta sama näkyy vielä jatkuvan, Rossi myhäilee.

Leppävirran Taikatalvi

Jäästä tehdyt muumit seikkailevat kolmekymmentä metriä maan alla olevassa luolassa. Näyttelyn teemana on Tove Janssonin Taikatalvi-kertomus, josta on tehty kuusitoista kohtausta.

Näyttelyssä on muumien lisäksi muun muassa Muumilaakson ikoninen silta ja yli viisi metriä korkea Muumitalo. Mukana on myös Haisuli, jonka jäähahmo on kolmemetrinen jäätaideteos.

Veistokset on tehnyt kymmenpäinen jäänveistäjäjoukko, tähtinään jäänveiston maailmanmestari Lkhagvadorj Dorjsuren, Latvian mestari Zigmunds Vilnis, Kuopion mestari Jussi Miettinen, Siperian mestari Fedor Markov ja Suomen mestari Anssi Kuosa. Jää- ja lumirakentamisesta on vastannut savonlinnalainen Jäälinna ry.

Yhdeksänvuotiaan Olivia Saramäen ja hänen vuotta nuoremman serkkunsa Ella Montosen ehdoton suosikki on jäisen joen yli kaareutuva jääsilta.

– Olisin halunnut mennä kävelemään sille, Olivia heläyttää.

Pienten ja vähän isompienkin kävijöiden harmiksi jääveistokset on eristetty kävijöistä narulla. Halukkaille löytyy kuitenkin erillinen aktiviteettialue, jossa voi laskea mäkeä ja istua jääkarusellissa.

"Muumit ovat ajattomia"

Kimmo Rossi uskoo, että muumien salaisuus on niiden ajattomuus. Ensimmäinen ryhmävaraus oli kaksi linja-autolastillista eläkeläisiä.

– Kaikki, jotka ovat seuranneet muumeja lapsena, katsovat niitä myös aikuisena.

Vihtiläinen Juulia Jääskeläinen, 24, ja varkautelainen Teemu Auvinen, 27, vahvistavat Rossin ajatukset.

– Olen muumifani. Minulta löytyy muumimukeja, olen lukenut Tove Janssonin kirjoja ja katsonut televisiosta muumeja, Jääskeläinen nauraa.

Myös Auvinen tunnustautuu muumifaniksi.

– Muumit ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Tuntuu, että ne ovat itseä lähellä.

Pariskunta on katsonut jäästä veistettyjä hahmoja ihaillen.

– Pikku Myy näytti ihan Pikku Myyltä, ja myös muumit ovat ihan näköisiään.

Joka vuosi eri teema

Rossin mukaan näyttelystä odotetaan vetonaulaa Pohjois-Savon alueen matkailulle. Tavoitteena on houkutella kesällä näyttelyyn erityisesti ulkomaisia turisteja, jotka on mahdollista pukea kesällä haalareihin.

Näyttelyn opastekyltit ovat jo valmiiksi myös englanniksi, venäjäksi ja japaniksi.

– Meillä on jo nyt tiedossa kolme japanilaista ryhmää kevään ja kesän aikana, Rossi hehkuttaa.

Kiveen louhitussa luolassa on jatkuvasti viisi pakkasastetta, mikä takaa sen, että veistokset säilyvät pitkään. Suunnitelmissa on pitää näyttely auki elokuun viimeiseen viikkoon saakka.

Rossin mukaan tavoitteena on avata jokaisen joulun jälkeen uusi muumiaiheinen jääveistosnäyttely.

– Muumitarinat eivät lopu. Aina voidaan myös tehdä paremmin ja massiivisemmin, eli nälkä varmaan kasvaa syödessä, Rossi sanoo.

Artikkelia on täydennetty 28.12.2018 klo 12.23 jäänveistäjien nimillä.

Tuli itkupotkuraivarit. Tuntui, että maailma romahtaa.

Niin Laura Kaltiainen kuvailee tilannetta, jossa oli muutama vuosi sitten opiskellessaan Jyväskylän yliopistossa. Hän oli juuri valmistunut kandiksi pääaineenaan valtio-oppi.

Maisteriopinnot olivat aluillaan, ja Kaltiaisen pitkäaikainen haave oli muuttumassa todeksi.

Hän oli saanut harjoittelupaikan New Yorkista Suomen YK-edustustosta. Edessä olisi kolmen kuukauden intensiivinen työputki rauhan ja turvallisuuden tiimissä, jossa Kaltiainen seuraisi YK:n turvallisuusneuvoston toimintaa ja raportoisi tapahtumista Suomen ulkoministeriöön Helsinkiin.

Sitten maailma romahti. Jyväskylän yliopisto ei voinut myöntää Kaltiaiselle tukea harjoitteluun.

Matka-apurahan eli niin sanotun rehtorin apurahan hakuaika oli päättynyt kaksi päivää ennen kuin Kaltiainen sai tiedon harjoittelupaikasta. Apurahaa ei voi hakea (Jyväskylän yliopisto) ennen kuin opiskelija on saanut paikan.

Laitoksen harjoittelutukea Kaltiainen ei saanut, sillä maisteriseminaari oli vielä kesken. Laitos oli linjannut, että harjoittelutukea saadakseen opiskelijalla täytyi olla kyseisen kurssin opintopisteet rekisterissä.

Suomen YK-edustusto ei voinut ottaa harjoittelijaa ilman tukea.

Haaveet New Yorkista valuivat viemäriin. Edustusto otti Kaltiaisen tilalle toisen harjoittelijan, joka oli saanut tuen yliopistoltaan.

Yliopistoilla käytössä kirjavia tapoja

Harjoittelu on yksi tekijä opiskelijan työllistymisessä valmistumisen jälkeen. Kuitenkaan kaikkien yliopistojen ja alojen opiskelijoilla ei ole samanlaista mahdollisuutta saada tukea harjoitteluunsa. Sen osoittavat sekä Laura Kaltiaisen omakohtainen kokemus että kurkistus yliopistojen tapoihin myöntää tukea opiskelijoilleen.

Esimerkiksi Helsingin yliopistossa kaikki opiskelijat ovat oikeutettuja saamaan tuen kerran opintojensa aikana. Ylen saamien tietojen mukaan myös Vaasan ja Oulun yliopistoissa kaikki harjoittelutukea hakeneet hakukelpoiset hakijat ovat saaneet tuen työharjoitteluunsa.

Niin ei kuitenkaan ole kaikissa tukia myöntävissä yliopistoissa. Esimerkiksi Turun yliopistossa huomattava määrä tuen hakijoista jäi ilman tukea. Esimerkiksi vuonna 2017 humanistisen tiedekunnan opiskelijoista 187 sai tuen, ja miltei sata jäi ilman. Puolestaan vain 24 oikeustieteellisen opiskelijaa sai tuen, vaikka hakijoita oli yli kaksisataa.

Åbo Akademissa tukea haki vuoden hauissa 423 opiskelijaa, tuki myönnettiin 272 opiskelijalle. Myös Lapin yliopistossa moni hakija jäi ilman tukea.

Jyväskylän yliopistossa esimerkiksi historian ja etnologian laitoksessa tukia ei myönnetty vuonna 2017 lainkaan. Laitos on linjannut, että vain arkistonhallinnan maisteriohjelman opiskelijat ovat oikeutettuja tukeen, sillä heillä harjoittelu on pakollinen osa opintoja. Vuonna 2017 yksikään alan hakija ei tarvinnut tukea, vaikka sitä oli varauduttu myöntämään viidelle. Toisaalla Itä-Suomen yliopisto myönsi vuonna 2017 yhteensä 39 historia- ja maantieteiden laitoksen opiskelijalle tuen.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Hanken Svenska Handelshögskolan eivät tarjoa lainkaan tukea kotimaassa tapahtuviin harjoitteluihin.

Monet harjoittelupaikat vaativat tukea

Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden verkosto Aarresaari kokoaa yhteen harjoittelupaikkailmoituksia.

Jo pikainen selailu paljastaa, että monet harjoittelupaikat vaativat tukea tai pitävät sitä etuna haussa. Näin ollen eri yliopistojen ja alojen opiskelijat ovat jo hakuvaiheessa epätasa-arvoisessa asemassa.

Joillakin aloilla harjoittelijalle maksetaan palkkaa, joka on usein Kelan vähimmäispalkkaa (1 189 euroa) vastaava summa. Yliopistot pitävät vähimmäispalkkaa tuen myöntämisen edellytyksenä.

Opiskelijat eivät kuitenkaan aina tarvitse tukea harjoitteluunsa.

Joskus työnantaja voi maksaa harjoittelijalle vähimmäispalkkaa parempaa palkkaa ilman harjoittelutukeakin. Esimerkiksi Teollisuusliitto haki marraskuussa sosiaalitieteiden opiskelijaa harjoittelijaksi ja tarjosi miltei 2 000 euron kuukausipalkkaa.

Myönnettävän tuen määrä vaihtelee yliopistoittain

Harjoittelu on yleensä 2–3 kuukauden mittainen. Niissä yliopistoissa ja niillä aloilla, joilla tukia myönnetään, harjoittelutuen suuruus per kuukausi on monissa yliopistoissa 600 euroa. Tuki maksetaan usein työnantajalle, joka maksaa harjoittelijan palkan.

Poikkeuksiakin on. Helsingin yliopiston opiskelijat saavat 1 800 euron harjoittelutuen jo kahden kuukauden harjoitteluun. Oulussa opiskelijalle myönnetään vähintään kahden kuukauden kotimaan harjoitteluun 1 600 euroa.

Åbo Akademissa yleisin summa kolmen kuukauden harjoittelusta on 1 300 euroa. Valtion virastossa tehtävään samanmittaiseen harjoitteluun saa 1 800 euroa.

Taideyliopiston kuvataideakatemiassa tuen suuruus oli 1 187 euroa kuukaudessa ja tukiaika vaihteli yhdestä kolmeen kuukauteen. Tuki maksettiin palkkana.

Oulussa kaikki hakijat saavat tuen

Pääsääntöisesti harjoitteluja rahoitetaan joko yliopiston yhteisestä budjetista tai tiedekunnittain. Esimerkiksi Oulun yliopistossa on jo kaksi vuotta jaettu tukia yliopiston yhteisestä budjetista tiedekuntien sijaan. Kaikki hakukelpoiset hakijat ovat saaneet tuen.

– Halusimme, etteivät minkään alan opiskelijat jäisi katveeseen eivätkä tiedekunnat pulaan. Harjoittelu on niin tärkeä juttu, että siihen on lohkaistu yliopiston budjetista hyvä siivu. Tukia myönnetään nyt sitä mukaa, kun opiskelijat saavat harjoittelupaikkoja, Oulun yliopiston koulutuspalvelujen suunnittelija Tiina Kemppainen kertoo.

Oulun hyvää tilannetta selittävät paitsi yliopiston linjaukset, myös se, että suuri osa tekniikan opiskelijoista työllistyy ilman tukea ja lääkäriksi ja opettajaksi opiskelevat opiskelijat tekevät harjoittelunsa tietyissä harjoittelupaikoissa. Oulussa tukia käyttävät eniten humanististen ja luonnontieteellisten alojen opiskelijat.

Jyväskylässä ei ole yhtenäistä linjausta tuista

Tuen määrät vaihtelevat Jyväskylän yliopistossa aloittain enemmän kuin muissa suomalaisissa yliopistoissa. Jyväskylän yliopistossa tuista päättävät edelleen tiedekunnat tai niiden sisällä toimivat laitokset. Yliopiston koulutuspalvelujohtaja Mari Ikonen perustelee käytäntöä sillä, että harjoittelulla on erilainen rooli eri koulutusaloilla.

Vuonna 2017 terveystieteiden opiskelija sai tukea 1 382–1 452 euroa kuukaudessa, bio- ja ympäristötieteiden opiskelija puolestaan 1 190 euroa ja kauppakorkeakoulun opiskelija 500–800 euroa.

Yllä mainituissa esimerkeissä opiskelijat saivat tukea vaihtelevasti 1–3 harjoittelukuukaudeksi. Kaikissa esimerkeissä myös huomattava määrä hakijoita jäi lopulta ilman tukea. Toisaalta esimerkiksi kaikki tukea hakeneet kemian opiskelijat saivat tuen, joka oli 1 300 euroa kuukaudessa.

Kieli- ja viestintätieteissä on tällä hetkellä käytössä linjaus, jonka mukaan vain yksi kunkin pääaineen opiskelija voi saada tuen yhdeksi harjoittelukuukaudeksi. Esimerkiksi viestinnän oppiaineessa harjoittelu on pakollinen osa opintoja.

Vuonna 2017 tukea haki vain seitsemän kieli- ja viestintätieteiden laitoksen opiskelijaa, jotka kaikki saivat tuen. Pienet hakijamäärät voivat kertoa esimerkiksi siitä, että alan opiskelijat saavat harjoittelupaikkoja ilman tukeakin. Toisaalta yhden kuukauden harjoittelutuki yhdelle opiskelijalle per vuosi ei välttämättä houkuttele hakemaan paikkoja, joissa harjoittelutukea vaaditaan.

– Yllätyin itsekin, miten pieneen osaan kieli- ja viestintätieteiden opiskelijoiden työharjoitteluista myönnetään tukea. Sääntö ei ainakaan rahallisesti kannusta opiskelijoita hakemaan harjoittelupaikkoja, arvioi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) hallituksen korkeakoulupoliittinen vastaava Katariina Saarinen.

Auttaisivatko yhtenevät käytännöt?

Opetusneuvos Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osastolta ei ole tutustunut yliopistojen harjoittelutukitietoihin tarkasti, mutta kertoo, etteivät harjoittelutuet ole viime aikoina olleet esillä haasteina. Vuorinen pitää lähtökohtana sitä, että kaikilla opiskelijoilla olisi mahdollisuus saada opintoihin kuuluva harjoittelupaikka.

– Yhdenvertaisuutta voi kuitenkin toteuttaa eri tavoilla. Yksi ratkaisu ei välttämättä ole kaikille hyvä. Uskon, että yliopistot kehittävät näitä käytäntöjä. Korkeakouluyhteisön vuorovaikutus on tärkeää, Vuorinen sanoo.

Jyväskylän yliopiston koulutuspalvelujohtajaMari Ikonen kertoo, että harjoitteluista käydään tasaisin väliajoin keskustelua laitosten ja ylioppilaskunnan kanssa, mutta tukijärjestelmän uudistamisesta ei aivan viime vuosina ole ollut puhetta. Viimeisimmäksi harjoitteluja puitiin laajemmin vuonna 2013, jolloin rehtorin päätöksellä linjattiin muun muassa harjoittelusta saatavista opintopisteistä ja harjoittelun ohjaamisesta.

– Yhteistyömme ylioppilaskunnan kanssa on ollut hyvää ja opiskelijat ovat olleet mukana tekemässä päätöksiä, Ikonen painottaa.

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) Katariina Saarinen pitää yliopistojen kirjavia harjoittelutukimenetelmiä haasteellisina. Asiasta on Saarisen mukaan jo vaihdettu muutama sana yliopiston sisällä.

Harjoittelupaikoista käydään kovaa kilpailua opiskelijoiden kesken. Katariina Saarinen, Jyväskylän ylioppilaskunnan hallituksen jäsen

Lisäksi asiaa on puitu valtakunnallisesti Suomen ylioppilaskuntien liitossa (SYL). Vastikään pidetyssä liittokokouksessa linjattiin, että tulevaisuudessa liitto luo yhteiset harjoittelusuositukset opiskelijoille.

– Käytännöt laittavat opiskelijat jonkin verran eriarvoiseen asemaan. Harjoittelupaikoista käydään kovaa kilpailua opiskelijoiden kesken. Ylioppilaskuntana toivomme, että yliopistossa jatkossa mietitään tarkemmin, mitä asialle voi tehdä, Saarinen sanoo.

– Keskustelua aiheesta on jälleen hyvä herätellä ja uuteen opetussuunnitelmaan harjoitteluasioita on syytä miettiä uusiksi. Myös yhdenvertaisuuskysymystä täytyy pohtia, koulutuspalvelujohtaja Mari Ikonenluonnostelee.

Kaltiaisen onni kääntyi Tampereella, jossa byrokratiaa on karsittu

Kaksi vuotta sitten Laura Kaltiaisen haaveet harjoittelusta saivat kovan kolauksen, kun harjoittelupaikan saaminen jäi byrokratian jalkoihin. Katariina Saarinen JYY:stä pitää vastaavia tapauksia valitettavina.

– Niissä on suuri ristiriita. Moni työnantaja edellyttää, että opiskelijalla on sitova päätös tuesta jo hakuvaiheessa. Yliopisto taas voi vaatia, että sinulla on tarkka tieto harjoittelupaikasta jo ennen tuen myöntämistä, Saarinen luonnehtii.

Ylioppilaskunta on jo aloittanut keskustelun aiheesta yliopiston kanssa.

– Sitä tullaan nyt toivottavasti jatkossa miettimään, että miten tätä voisi kehittää. Ettei ainakaan tuommoisesta jäisi kiinni harjoittelupaikan saaminen, Saarinen sanoo.

Esimerkiksi Tampereen yliopistossa opiskelija voi hakea tukea, vaikkei olisi vielä saanutkaan harjoittelupaikkaa.

Pääsin vihdoin harjoitteluun, melkein kaksi vuotta myöhemmin. Laura Kaltiainen, opiskelija

Myös Laura Kaltiaisen huono onni kääntyi Tampereella, kun hän aloitti yliopistossa rauhan ja konfliktin tutkimuksen maisteriopinnot. Kaltiainen haki yliopistolta tukea harjoitteluun. Kun tuki myönnettiin, hän haki ja sai uudelleen paikan Suomen YK-edustustosta New Yorkista.

– Pääsin vihdoin harjoitteluun, melkein kaksi vuotta myöhemmin, Kaltiainen huokaisee helpottuneena.

Myös kaikki Kaltiaisen opiskelijakaverit saivat tuen harjoitteluaan varten. Kaltiainen pitää yliopistojen erilaisia käytäntöjä epätasa-arvoisina.

– Osassa yliopistoja harjoittelutukea voi saada jo kandivaiheen opinnoissa, ja oman alan työkokemusta voi kerryttää jo aiemmin. On ihan eri lähtökohta lähteä työelämään, jos vasta maisterivaiheessa saa ensimmäisen kosketuksen omaan alaan. Työnantajat arvostavat työkokemusta paljon, Kaltiainen perustelee.

Harjoittelu vie eteenpäin omalla polulla

Harjoittelu on yksi avaintekijöistä opiskelijan opintojen sujuvuudessa, valmistumisessa ja myöhemmässä työllistymisessä.

Oulun yliopiston koulutuspalvelujen suunnittelija Tiina Kemppainen allekirjoittaa väitteen.

– Harjoittelu on hirveän tärkeä osa oman osaamisen tunnistamista. Lisäksi olisi hyvä, jos oppiaineissa järjestelmällisesti annettaisiin opiskelijalle mahdollisuus pohtia omaa osaamista. Niin työelämään tutustuminen ei jäisi vain muutaman kuukauden työharjoittelun varaan, Kemppainen luonnehtii.

Opetusneuvos Birgitta Vuorinen muistuttaa, että harjoittelutuki on vain yksi keino rahoittaa harjoittelua. Kun harjoittelu on osa opintoja, opiskelijat ovat oikeutettuja opintotukeen. Kaikille työnantajille pelkkä opintotuki ei kuitenkaan riitä, kun he valitsevat harjoittelijoita.

Lisäksi monelle opiskelijalle harjoittelujakso ei ole vain osa opintoja. Harjoittelu voi olla kesätyö ja sitä myöten myös tärkeä, vuoden opiskelijabudjettia täydentävä tulonlähde. Lisäksi juuri tietyn harjoittelupaikan saaminen voi olla ratkaisevaa oman urakehityksen kannalta.

Kaltiainen ei New Yorkin komennuksellaan päässyt rikastumaan harjoittelijanpalkalla, mutta Suomeen hän palasi reppu kokemuksia pullollaan. Kolmen kuukauden harjoittelupestin aikana hän seurasi YK:n turvallisuusneuvoston avoimia istuntoja ja kirjoitti niistä raportteja Helsinkiin Suomen ulkoministeriöön.

Kaltiaisen ulkomaankomennus sai jatkoa syksyllä YK:n yleiskokouksen alla, kun esihenkilö pyysi Kaltiaista jäämään vielä pariksi kuukaudeksi töihin edustustoon. Yleiskokouskoordinaattorina Kaltiainen järjesti kokouksen avajaisia ja suunnitteli delegaattien, presidentin ja ministeriön ohjelmaa.

– Harjoittelu vei minua polullani hurjasti eteenpäin. Uskon, että tulen suuntautumaan samanlaisiin tehtäviin myös jatkossa, Kaltiainen hymyilee.

Ylen mediatoimittaja Marko Melto onnistui ikuistamaan yksinäisen hirven poukkoilun joulun aikaan iltahämärissä lumisella tiellä Heinolassa.

Melto huomasi pelkääjän paikalta hirven liikkuvan tien vieressä, yläruumis metsää kohti suunnattuna. Mellon auton kuski ja vastaantulevan auton kuljettaja näyttivät toisilleen pitkiä valoja sen merkiksi, että riistaeläin liikkuu tien vieressä.

Yhtäkkiä hirvi tekikin metsän laidassa u-käännöksen ja syöksyi keskelle tietä, Mellon ja vastaantulevan auton väliin.

– Yleensä hirvi kulkee kuin juna, eli kun hirvi kerran lähtee yhteen suuntaan, se myös menee sinne. Tyypillisesti hirvi käyttäytyy näin, mutta tietysti ne kääntyvät joskus myös ympäri. Itsellenikin on käynyt tällainen tapaus, että hirvi vaihtaakin tiellä kesken kaiken suuntaa, Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Antti Piironen kertoo.

Miten hirvi kannattaisi ohittaa?

Usein autoilijoita neuvotaan väistämään hirvi eläimen takapään puolelta. Jos kolari sattuisi, eturuumis on hirven raskain, ja siten vaarallisin osa törmätä. Kevyt takaruumis on myös raskasta etuosaa helpompi väistää. Kun hirvi siis juoksee oikealle, se tulisi ohittaa vasemmalta.

Miten hirvi kannattaa ohittaa, jos se syöksyy keskelle tietä pää kohti autoilijaa?

– Ihan mahdotonta sanoa. Se on eläin eikä sen liikkeitä voi oikein tuollaisessa tilanteessa ennustaa. Itse yrittäisin ohittaa siltä puolelta, josta hirvi on tielle tullut, Piironen sanoo.

Joulun tienoon tapahtumissa hirvi pyrähti liikenteen keskelle, ajovalojen keilaan. Piirosen mukaan hirvi on luultavasti säikähtänyt, panikoinut ja koettanut reagoida tilanteeseen parhaansa mukaan.

– Hirvi voi luottaa joskus myös omiin jälkiinsä ja ajatella, että siellä ei ainakaan ollut vaaraa, sinne on turvallista mennä, Piironen kertoo.

Hirvillä on totuttuja kulkupaikkoja, joita pitkin ne ylittävät tien tapojensa mukaan. Piironen kertoo, että kulkureiteillä on nähtävissä myös kolarisumia.

Tarkkana hämärän aikaan

Hirvi on niin sanotusti hämäräaktiivinen eläin eli se lepää päivän ja liikkuu pimeän aikaan. Tästä syystä juuri illan ja aamun hämärissä hirviä kannattaa autoillessa pitää silmällä.

Hirven metsästyskausi on yhä käynnissä, mikä voi paikallisesti ja hetkellisesti saada hirviä liikkeelle. Menossa on myös yksi vuoden suurimmista paluuliikenteistä, kun ihmiset palaavat joulunvietosta. Vaikuttavatko pyhien liikennemassat hirvien liikkeisiin?

– Hirvelle on ihan sama, onko joulun aika vai ei. Ehkä se huomaa, että liikennettä on paljon, mutta tuskin ne liikennepiikin takia liikkuvat enempää tai vähempää, Piironen toteaa.

Hirven havainnut autoilija voi varottaa muita autoilijoita hätävilkuilla tai vilkuttamalla ajovaloja. Piironen muistuttaa, että ennen kaikkea ajovauhdin hidastaminen hirvivaara-alueilla on järkevää.

Nuoret hirvet liikenteessä suurin riski

Eniten hirvet liikkuvat syksyn kiiman aikaan ja keväällä, kun emät vierottavat edellisvuotiset vasansa. Juuri nuoret hirvet törmäävät keväisin keskelle taajamia ja autoteitä, kun ne etsivät elinpaikkaa vieraassa maastossa.

Nämä yksin liikkumaan tottumattomat nuoret hirvet voivat eksyä autoteille myös yllättävistä paikoista, joissa hirvistä ei välttämättä ole osattu varoittaa liikennemerkillä.

Riski törmätä hirveen tai muuhun hirvieläimeen on suuri niillä alueilla, joissa hirviaidat alkavat ja loppuvat.

– Nuoremmat hirvet ovat vanhoja kokemattomampia ja ovat siksikin liikenteessä suurempi riski, Piironen toteaa.

Viime vuonna Suomen teiltä tilastoitiin 1 824 hirvionnettomuutta ja niissä loukkaantui 145 ihmistä. Viime vuonna hirvikolareissa menehtyi kolme ihmistä.

Lue myös:

Hirvikolareiden määrä on nousussa Pirkanmaalla

Uudellamaalla suurin hirvivaara tiellä numero 25 ja Lahdenväylällä

Hirvinauha ei pysäytä hirveä eikä autoilijaa, mutta voi hidastaa molempia – halpa konsti yleistyy hiljalleen eikä laajaa tutkimusta sen tehosta ole

Ajatko hirvivaara-alueella kovaa varoituskyltistä välittämättä? Ei kannattaisi: kolaririski on jopa 7-kertainen

Lähihoitajien ammattiliitossa ymmärretään hyvin kahden lahtelaisen lähihoitajan nostama huoli opetuksen tasosta.

Tänä vuonna valmistuneet Taru Nurminen ja Sari Tuomi kertoivat Ylelle torstaina, kuinka heidän Lahdessa saamassaan ammattiopetuksessa oli monia epäkohtia. Välillä opettajaa ei ollutkaan saatavilla, koska hänet oli tuplabuukattu toiseen paikkaan. Tuplabuukkaukset myönnetään koulutuskeskus Salpauksesta. Lähihoitajaopiskelijat ohjattiin viidesti kuukauden aikana katsomaan lähistön suihkulähdettä osana luovuusopintoja.

SuPerin puheenjohtajan Silja Paavolan mielestä Nurmisen ja Tuomen esille nostamat ongelmat Lahdessa kertovat hallituksen tekemistä ammatillisen koulutuksen leikkauksista. Paavola on ottanut asian esille vierailuillaan opetusministeriössä.

– Toisen asteen koulutuksesta on säästetty Suomessa aivan valtavasti ja liikaa. Ammattikoulutuksesta on vähennetty teoriaopetusta niin paljon, että nyt opetuksen taso on jo jotain aivan muuta kuin kunnollista. Ei lukiossakaan ole näin paljon itseopiskelua.

Paavolan mukaan teoriaopintojen sysääminen itseopiskeluksi ei ole oikein.

– Opiskelijan pitää pystyä reflektoimaan lukemaansa opettajan kanssa, että olenko ymmärtänyt asiat oikein. Kun kyseessä ovat taudit tai vaikkapa verenkiertoon liittyvät asiat, on niihin vain yksi oikea vastaus.

Professori: Jotain pitäisi tehdä

Oikeusoppineen mielestä erityisesti käytännönläheisillä aloilla, kuten lähihoitajaopinnoissa, opetuksen tulisi pohjata pitkälti kontaktiopetukseen.

– Opetus on pitkälti vuorovaikutusta, muistuttaa rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.

Professorin mielestä väitteet Salpauksen heikosta opetuksesta pitäisi selvittää kunnolla.

– Jotain pitäisi tehdä. Ammattiopetuksen ongelmista on julkisuudessa ylipäätään monenlaista tietoa liikkellä. Mielestäni opetuksen laatu pitäisi selvittää kattavasti.

Tolvanen ehdottaa ulkopuolista selvityshenkilöä.

– Organisaatiot suojelevat monesti itseään. Sisäisten selvitysten ongelmana on monesti oman reviirin suojelu. Johtopäätöksenä on tavallisesti, että ongelmia ei ole vaikka niitä olisikin. Lain mukaan opiskelijalla on oikeus saada hänelle kuuluvaa opetusta.

Tolvasen mukaan opetuksen laatuongelmat eivät koske vain ammatillista koulutusta, vaan myös ammattikorkeakouluja.

– Opiskelijan itsensä varaan jätetään liiallinen vastuu. Yliopistoissa opiskelijoiden omaehtoisuus on odotusarvo ja keskimääräinen ikäkin yli 20 vuotta, joten ongelma ei ole mielestäni niin suuri.

Ammattiopintoihin tyytymättömillä opiskelijoilla on nyt hankala tilanne, sillä epäkohdat pitäisi ottaa esille organisaation sisällä tai valtakunnallisessa Amispalaute-kyselyssä. Esimerkiksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto ei tutki opetukseen tasoon liittyviä kanteluja.

Raha ratkaisee nykyisin, valitettavasti. Silja Paavola

Lähihoitajien ammattiliitossa on huolestuttu rahan suuresta asemasta koulutuspolitiikassa.

SuPerissa on toivottu karsivia soveltuvuustestejä lähihoitajaopintoihin. Soveltuvuuskokeessa testataan koulutukseen hakeutuvan sopivuutta ja motivaatiota alalle.

– Raha ratkaisee nykyisin, valitettavasti. Ei ole tavatonta, että oppilaitoksen rehtori linjaa ykkösen riittävän opiskelijan läpipääsyyn työelämään. Lopputuloksena on heitäkin, jotka eivät sovellu alalle eivätkä osaa tehdä työtään. Mielestäni he vaarantavat potilasturvallisuuden, sanoo puheenjohtaja Silja Paavola.

Lue myös:

Lähihoitajaopiskelijoiden karu yllätys: yhden ja saman suihkulähteen tuijottelua viisi kertaa kuukauden aikana – kehnosta ammattiopetuksesta tehtyjä kanteluja ei välttämättä edes tutkita

Ammattikorkeakoulun plagiointijupakka paisuu: yksi tutkinto perutaan, suurin osa epäillyistä on opettajia

Veli-Matti Nyyssösellä, 17, on koulutus ja pian myös työpaikka – tällaista on uuden mallin mukainen ammattiopiskelu siellä, missä se toimii

Koulutusleikkaukset ja uusi lainsäädäntö ahdistavat ammatillista koulutusta koko maassa – Jokilaaksoissa vaaditaan jo koulutuskuntayhtymän johtajan eroa

Ammatilliseen opetukseen sijoitetaan vuositasolla 1,8 miljardia euroa Suomessa – opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mielestä tästä resurssista on pakko löytyä rahaa myös opetukseen

Sähköasentajaksi opiskeleva Esko Laitinen tappaa aikaa kotona – Opetuksen vähyyteen pettynyt äiti: “En antaisi Eskon asentaa sähköjä kotiini”

Kysely: Ammattin opiskelevien tyytyväisyys opetukseen laskussa – joka viides harkitsee opintojen lopettamista

Australian meteorologisen laitoksen mukaan useissa kaupungeissa helleaalto on pistänyt jo joulukuun lämpöennätykset uusiksi ympäri maata. Yleensä joulukuu on tammi- ja helmikuuta viileämpi.

– Joulukuun ennätykset kaatuvat nyt ryskyen, sanoo meteorologi Diana Eadie.

Itseään maan kuumimmaksi kaupungiksi tituleeraavassa Marble Bayssa elohopea nousi torstaina jo yli 49 asteeseen. Kaupunki sijaitsee maan luoteisosassa.

– Helleaalto koettelee maan kaikkia osia, meteorologinen laitos sanoo.

Lämpöaalto ulottuukin myös maan etelä- ja kaakkoisosiin, missä meteorologisen laitoksen mukaan nyt on 16 astetta normaalia lämpimämpää. Esimerkiksi Sydneyn esikaupungeissa mittarit hipovat 40 asteen rajaa.

Lämpöaalto tuo mukanaan myös maasto- ja metsäpalojen vaaran. Maaseudulla alkukesän aikana tulleista sateista saatu hyöty kuivuuden taltuttamiseksi on jo haihtunut ilmaan.

– Tämä on kuin hieroisi suolaa haavoihin, sanoo tiedottaja Laureta Wallace Australian maatalousyrittäjien liitosta.

Maassa on annettu varoitus ankarasta helteestä kolmen päivän ajaksi ja vuosi vaihtuu hellenaallon kourissa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Venäjän presidentti Vladimir Putin kävivät tänään tunnin mittaisen puhelinkeskustelun.

Tasavallan presidentin kanslian tiedotteen mukaan presidentit keskustelivat Suomen ja Venäjän kahdenvälisten suhteiden ohella Arktisen neuvoston ja Euroopan neuvoston ajankohtaisista kysymyksistä, tilanteesta Asovanmerellä sekä ydinasevalvonnasta.

Asovanmeren tilanteella viitataan Venäjän ja Ukrainan väliseen konfliktiin Kertšinsalmessa Krimin niemimaan lähellä. Venäjä otti alueella marraskuun lopussa haltuunsa kolme ukrainalaista alusta ja niiden 24 miehistön jäsentä.

Venäjä on syyttänyt Ukrainaa tahallisesta provokaatiosta ja siitä, että maan alukset olisivat tunkeutuneet Venäjälle kuuluville aluevesille.

Ukraina on puolestaan muistuttanut, että alueella saa liikkua vapaasti kansainvälisen lain turvin, ja että Krimin niemimaa kuuluu Ukrainalle.

Valtionjohtajat toivottivat keskustelussa toisilleen myös hyvää uutta vuotta.

Puhelu käytiin Suomen aloitteesta.

Lue myös:

Miksi jännitteet Krimin edustalla kiristyivät? Kokosimme Venäjän ja Ukrainan uuden kiistan pääpiirteet