Vielä heinäkuun puolivälissä asiat olivat hyvin. Ranskan presidentti Emmanuel Macron vastaanotti Élysée-palatsissaan jalkapallon maailmanmestaruuden pokanneen Les Bleus -joukkueen.

Entinen konserttipianisti kuunteli Brigitte-vaimonsa kanssa kohteliaasti hymyillen, kun jalkapallotähdet kajauttivat palatsin portailla epävireisen Marseljeesin. Mestaruusjoukkueelle sateli kiitoksia, kunniaa ja positiivista huomiota, josta innokkaana jalkapallomiehenä tunnetun presidentin uumoiltiin myös hyötyvän.

Juhlatunnelma kuitenkin lässähti jo ennen presidentin kesäloman alkua.

Sanomalehti Le Monde julkaisi videon, jossa näkyi poliisin kypärään ja visiirin sonnustautunut mies pahoinpitelemässä mielenosoittajia. Lehti kertoi, että video oli kuvattu Pariisin vappuprotestien aikaan ja että kypäräpäinen mies oli presidentin esikuntaan kuuluva Alexandre Benalla.

Yhtäkkiä Ranskan kesän ykkösuutiseksi nousi MM-juhlinnan sijaan affaire Benalla eli Benalla-jupakka.

Miksi presidentin turvamies, jolla ei olisi pitänyt olla mielenosoituksen järjestyksenpidossa minkäänlaista roolia, partioi Pariisin kaduilla? Videokuvat isokokoisesta Benallasta lyömässä ja retuuttamassa mielenosoittajia Pariisin keskustassa eivät heti unohdu.

Benalla-sotku aiheutti Ranskassa valtavan kohun, ja sitä pidetään Macronin kauden tähän asti pahimpana virheenä. Itse tapaus oli jo vakava, mutta vielä pahemmin metsään meni Élysée-palatsin kriisinhallinta.

Benalla sai potkut, mutta vasta mediakohun vellottua kohtuullisen tovin. Macron ei suostunut myöskään kommentoimaan turvamiehensä toilailuja. Syntyi vaikutelma ylimielisestä johtajasta, joka pyrki peittelemään avustajansa sopimatonta käytöstä.

Salamyhkäisyys sopii myös huonosti yhteen sen ranskalaisen politiikan "uuden ja avoimen" aikakauden kanssa, jota Macron on sanonut edustavansa. Moni ranskalainen kyseli, missä on Macronin empatia, rohkeus ja harkintakyky.

Kesälomalta on siis palannut aiempaa heikommassa asemassa oleva kansakunnan johtaja. Macronin kannatus on ollut viime kuukaudet vapaassa pudotuksessa, eikä edes juhlinnasta MM-joukkueen kanssa tarttunut mukaan toivottua kultapölyä.

Tutkimusyhtiö Elaben tuoreen kyselyn mukaan yli puolet ranskalaisista on tyytymättömiä presidenttinsä toimintaan.

Benalla-jupakka paljasti myös nuoren presidentin tukiverkostojen ohuuden. Macronin perustama La République en marche (LREM) eli Tasavalta liikkeelle -puolue tukee presidenttiään toki uskollisesti, mutta muualta ymmärrystä ei tipu.

Skandaali myös yhdisti, ainakin hetkellisesti, koko poliittisen opposition. Konservatiivinen oikeisto ja vasemmistopuolueet kritisoivat presidenttiä kuin yhdellä suulla.

Entinen presidentti Nicolas Sarkozy ajautui hänkin toinen toistaan seuranneisiin kohuihin ja skandaaleihin mutta löysi niiden keskellä aina puolustajia. Macron on sen sijaan jäänyt toistuvasti yksin.

Macron on pyrkinyt esiintymään Sarkozya puhtoisempana ja edeltäjäänsä François Hollandea vahvempana presidenttinä. Sen seurauksena komentoketju kulkee Élysée-palatsissa useiden asiantuntijoiden arvioiden mukaan jo liian pystysuoraan. Päätösvalta on keskittynyt Macronille ja pienelle ydinpiirille.

Se on kenties tehokasta, mutta myös itsevaltaista ja kriisinhallinnan näkökulmasta riskialtista. Ranskan perustuslaki takaa presidentille poikkeuksellisen laajat valtaoikeudet, mutta Macronia on toistuvasti verrattu "vaaleilla valittuun monarkkiin".

Antiikin roomalaisten ylijumalaan Jupiteriin itseään ironisesti verrannut Macron ei aio luopua tyylistään. Syksyn alkaessa presidentti turvautuu tuttuun taktiikkaansa eli tiukkatahtisiin uudistuksiin.

Toiveena kenties on, että niiden hengästyttävä vyöryttäminen hautaa alleen menneet ongelmat.

Syksyllä parlamentin käsittelyyn on tulossa esimerkiksi Benalla-jupakan seurauksena lykkääntynyt lakiesitys Ranskan valtiollisten instituutioiden uudistamisesta.

Perustuslakiuudistus vähentäisi muun muassa parlamentin molempien kamarien eli kansalliskokouksen ja senaatin edustajien määrää ja nopeuttaisi lainsäädäntöprosessia. Oppositio on kritisoinut hanketta kovin sanoin: sen mukaan uudistus typistää parlamentin roolia ja pönkittää hallituksen valtaa.

Vieläkin tulenarempi on Macronin suunnitelma Ranskan eläkejärjestelmän remontista. Presidentti haluaisi uudistaa kirjavan järjestelmän siten, että eläke määräytyisi kaikille samalla tavalla. Kaikki 35 eri järjestelmää niputettaisiin siis yhteen hieman Pohjoismaiden tyyliin.

Esityksen yksityiskohtia ei ole vielä kerrottu, mutta eläkereformista on povattu Macronin kauden vaikeinta uudistusta. Vastustuksen ennakoidaan olevan huomattavasti kovempaa kuin esimerkiksi viime syksyn kiistellyn työlakiuudistuksen aikaan.

Macronin vahvuuden presidenttinä ratkaisee kuitenkin lopulta Ranskan talouden kehitys. Viime aikoina apuja ei ole tullut, sillä talouskasvu on jäänyt arvioitua hitaammaksi.

Ranskan bruttokansantuote kasvoi alkuvuonna vaatimattomat 0,2 prosenttia, ja työttömyys on pysytellyt sekin sitkeästi yli yhdeksässä prosentissa.

Macronin lupaama valtiontalouden tasapainotus tulee siis vaatimaan uusia vyönkiristyksiä jo syksyn mittaan. Leikkaukset eivät tunnetusti lisää kansansuosiota. Yhä useampi kansalainen kyseenalaistaa uudistusten järkevyyden, jos tuloksia ei synny.

Kasvulukuja tarvittaisiin myös Macronin Eurooppa-visioiden tueksi. Ranskan oman talouden pitää olla kunnossa, jotta Macronin suunnitelmat euroalueen kehittämisestä tiiviimmäksi talousunioniksi saisivat kunnolla kaikupohjaa.

Macronin epäsuosio ei ole toisaalta yllättävää. Työttömyyden ja terrorismin kurittaman maan johtoon nousseella nuorella johtajalla oli edessään keväällä 2017 monella tapaa mahdoton tai ainakin hyvin vaikea tehtävä.

Ranskalaiset suhtautuvat uudistuksiin perinteisesti epäillen. Macron on saanut silti vietyä läpi keskeisiä hankkeitaan, kuten laajan työlakireformin. Presidentin puolueella on parlamentin alahuoneessa selvä enemmistö, jonka turvin kiistellytkin lakiesitykset saadaan tarvittaessa hyväksyttyä.

Kannatuslommot olivat ennakoitavissa, ja presidentti itse on toistellut, että häntä kiinnostavat vain tulokset – ei suosio.

Kannattaisiko Ranskan presidentin kuitenkin panostaa tehokkuuden sijaan nykyistä empaattisemmalta vaikuttavaan kommunikointiin? Tätä mieltä ovat useat ranskalaiset poliittiset kommentaattorit. Tällä hetkellä Macronista piirtyy kyselytutkimuksissa kuva johtajana, joka ei ole kansalaisten ajatuksista tai arkisista ongelmista riittävän kiinnostunut.

Taustatukea on tähän asti tuonut vaimo Brigitte, jonka kansansuosio on selvästi miestään korkeampi. Hän osaa lukea hiljaisia viestejä ja hurmata kansanjoukkoja.

Yksi Brigitte Macron ei kuitenkaan pysty pelastamaan presidenttiä ylimielisyyden suosta.

Lue myös:

”Emme pärjää, kohta pimahtaa!” – Uudistuksia tehtaileva Ranskan presidentti on jo saanut suuren joukon vihaisia vastustajia ja lakkoaalto jatkuu tänään

Ranska vikittelee Suomea puolustusasioissa – Macronin interventiojoukot houkuttelevat

Ranskan presidentin Suomen vierailun ohjelma julki – Puoliso kiertää lastensairaalassa ja Suomenlinnassa

Verkko Macronin ympärillä kiristyy: Presidentiltä vaaditaan kannanottoa pahoinpitelyskandaaliin

Podcast: Ranskalaiset rakastavat viiniä, mutta nyt ilmastonmuutos uhkaa sen viljelyä – "Presidentti jyrähti, että hän juo viiniä sekä lounaalla että illallisella"

Mielivaltainen. Sillä sanalla kuvailee nuorten seksuaalikasvatuksen nykytilaa Sexpon hallituksen puheenjohtaja Tiia Forsström.

– Seksuaalikasvatustahan on joka paikassa meidän ympärillämme. Jos tietoa ei tule vastuulliselta aikuiselta, joka tietää mitä puhuu ja miten vastataan kysymyksiin, niin nuoret ottavat sen tiedon ihan mistä sattuu.

Nuoret ottavat oppia kotoa, kavereilta ja mediasta. Seksuaalikasvatus ei ole pelkästään koulujen vastuulla, mutta niissä olisi hyvä mahdollisuus antaa kaikille nuorille yhtä hyvää tietoa.

Opetuksen laatu kuitenkin vaihtelee koulusta toiseen, ja pahimmillaan seksuaalikasvatus on kiinni yksittäisen opettajan tai terveydenhoitajan osaamisesta ja asenteista. Heistä hyvin harva on saanut erityistä koulutusta seksuaalisuudesta puhumiseen.

– Moni muistaa varmaan omasta kouluajasta minkälaista seksuaalikasvatus huonoimmillaan on. Joku sanoi, että rakkaudesta se hevonenkin potkii tai että pidetään se vetoketju kiinni. Edelleen tilanne voi olla myös tämä, Forsström kuvailee.

Erityisasiantuntijana Sexpon SeriE -hankkeessa työskentelevä seksuaalikasvattaja Patricia Thesleff näkee työssään, miten puutteellinen tai väärä tieto aiheuttaa ihmisille ongelmia.

– Meiltä Sexposta kysytään jatkuvasti, olenko hyvä sellaisena kuin olen ja olenko normaali. Me yritämme seksuaalisesti mahtua hyvin kapeaan laatikkoon ja lokeroida itsemme ja toiset, sanoo Thesleff.

Koulutettu seksuaalikasvattaja joka kouluun

Nuorten kannalta epätasa-arvoisen tilanteen ratkaisuksi Sexpo ehdottaa, että jokaiseen kouluun saataisiin koulutettu seksuaalikasvattaja. Tavoite halutaan kirjattavaksi seuraavaan hallitusohjelmaan.

– Poliitikot eivät ole oikein vielä hoksanneet, miten oleellinen asia ihmisen hyvinvoinnissa seksuaalioikeuksien ja seksuaalihyvinvoinnin toteutuminen on. Yksi keskeinen työväline oikeuksien toteutumisessa on riittävä ja laadukas seksuaalikasvatus, sanoo Sexpon hallituksen puheenjohtaja Tiia Forsström.

Seksuaalikasvattajaksi voisi kouluttautua kuka tahansa opettaja, terveydenhoitaja tai joku muu asiasta kiinnostunut koulun aikuinen. Sexpon mukaan muutos ei olisi edes kallis.

– Nämä ovat poliittisia resurssikysymyksiä. Tavoite seksuaalikasvattajasta jokaiseen kouluun ei kuitenkaan vaadi järkyttävän paljon resursseja.

Sexpo on kouluttanut seksuaalikasvattajia jo neljä vuotta. Hieman yllättävästi erityisesti pääkaupunkiseudun koulut loistavat poissaolollaan koulutuksista.

Hyvä seksuaalikasvatus on muutakin kuin puhetta seksistä

Seksuaalisuudesta puhuminen ei ole helppoa aikuisillekaan. Siksi monella kasvattajalla voi olla kiusaus kertoa nuorille vain ne välttämättömimmät, eli seksitautien vaarat ja ehkäisymenetelmät.

– Aikuisia saattaa pelottaa jo pelkkä sana "seksi". Seksuaalikasvatus ei kuitenkaan tarkoita, että opetetaan miten seksiä harrastetaan. Sen sijaan opetellaan omien ja toisen rajojen tunnistamista ja kunnioittamista, ja kaikkien ruumiinosien nimeämistä asiallisesti, Patricia Thesleff selittää.

Seksuaalinen hyvinvointi on laaja käsite. Se vaikuttaa monin tavoin ihmisen kokonaishyvinvointiin.

– Me puhumme suhteista itseen ja toiseen. Puhumme kehollisuudesta, hyväksymisestä ja kohtaamisesta. Kysymys ei todellakaan ole vain siitä, miten lapsia tehdään tai miten niitä ei tehdä, Tiia Forsström naurahtaa.

Hän muistuttaa, että hyvällä seksuaalikasvatuksella voidaan myös ennaltaehkäistä ongelmia.

– On hirveän tärkeää, että saamme ajoissa kopattua kiinni nuoria, joilla on jotain pulmia ja jotka tarvitsevat tukea ja neuvoja. Siten voidaan ehkäistä ongelmien kasautumista ja kasvamista.

On kuuma päivä, mutta Rika Jylhä haluaa tavata sisällä. Siihen on hyvä syy: hänen jalkansa voivat irrota kuumuudessa.

Aurinko ei myöskään sovi ihmiselle, joka syö hylkimisenestolääkettä. Sitä Jylhä tarvitsee pitääkseen munuaissiirteensä kunnossa. Lounasta hän syö vasemmalla kädellään, sillä oikeasta puuttuu peukalo ja muiden sormien päät.

– Apukäsi, kuittaa nainen.

Toimivat jalat Rika Jylhällä on, tosin polvesta alaspäin proteesit. Olkapäävaiva rajoittaa juuri nyt paremman käden toimintaa, eikä esimerkiksi juokseminen juoksumatolla siksi onnistu. Lonkassa on keinonivel, ja lähivuosina samanlainen tarvitaan toiseenkin. Munuainenkin on sen verran vanha, että sen toimintaikä huolettaa jo vähän.

Kaiken tuon kanssa nyt 38-vuotias Jylhä pärjää. Suurin menetys painaa yhä sydänalassa, eikä sille voi mitään.

Niin paljon muuttui 18 vuotta sitten lapsivesipunktion jälkeen, ettei ristimänimi Marikakaan enää kaiken jälkeen tuntunut omalta. Sille kävi kuin naiselle itselleen: nimi lyheni. Marikasta tuli virallisestikin Rika.

Joka vuosi arviolta yli tuhat suomalaista kokee amputaation. Useimmin taustalla on diabetes. Erilaiset syövät ja sarkoomat aiheuttavat nekin usein tarpeen poistaa raaja. Myös onnettomuudet voivat johtaa amputaatioon. Nuorilla miehillä niihin liittyy usein moottoripyörä.

Päätös

Marika Jylhä odotti vuonna 2000 toista lastaan ja meni lapsivesitutkimukseen, kuten oli mennyt esikoista odottaessaankin. Poika oli syntynyt Jylhän abivuonna, ja lakin saaminen siirtynyt siksi keväältä syksylle.

Tutkimukseen nuori nainen lähti, koska hänen avomiehellään oli piilevä kromosomimuuntuma, joka olisi silloisen tiedon mukaan todennäköisesti aiheuttanut lapsen kuoleman pian syntymän jälkeen.

Lapsivesitutkimuksessa otetaan neulalla vatsanpeitteiden läpi 10–20 millilitraa lapsivettä, jossa olevia sikiön soluja sitten viljellään.

Jylhä pohti, saataisiinko näyte otettua, kun vatsa oli selvästi pienempi kuin edelliskerralla. Pari yritystä onnistumiseen tarvittiinkin.

Seuraavana päivänä naisen olo heikkeni nopeasti: alavatsakipu oli samanlaista kuin aiemmissa keskenmenoissa, kuume nousi korkeaksi ja edessä oli matka sairaalaan, missä lapsi todettiin kuolleeksi.

Seuraus

Myöhemmin Jylhän ihossa huomattiin petekioita eli pieniä punaisia pisteitä, ihonalaista verenvuotoa. Ne yhdessä korkean kuumeen ja veren hyytymättömyyden kanssa herättivät epäilyn verenmyrkytyksestä.

Kävi ilmi, että kyseessä oli kohdusta levinnyt e-kolibakteeri. Myrkytys tuhosi kovaa vauhtia kudoksia ja soluja, ja ainoa keino pysäyttää se oli poistaa tuhoutuvat osat. Sittemmin vastaavien tilanteiden antibioottihoito on kehittynyt kovaa vauhtia.

Verenmyrkytyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa verenkierrossa on bakteereja ja ne aiheuttavat vakavia oireita. Ennen antibioottiaikaa verenmyrkytyspotilaista kuoli peräti 80 prosenttia, vielä 30 vuotta sitten 30 prosenttia ja nykyään noin 15 prosenttia (Terveyskirjasto).

Suomalaisten verestä löytyvistä bakteereista e-kolibakteeri oli toissa vuonna yleisin, kun kaikki ikäryhmät otetaan huomioon.

Verenmyrkytys on amputaation syynä melko harvinainen, mutta ei tavaton.

Rika Jylhä oli viikkoja hengityskoneessa ja kaikkiaan kahdeksan kuukautta sairaalassa. Kuolio kehittyi pitkän aikaa, ja sen edetessä jouduttiin poistamaan paljon: kohtu ja munasarjat, jalat hieman polvien alapuolelta, oikean käden peukalo ja sormenpäät.

Välillä vauhti oli niin nopeaa, etteivät lääkärit ehtineet pitää omaisiakaan ajan tasalla. Jalkaoperaatioon Marika vietiin ihonsiirtoja varten, mutta leikkauksessa huomattiin kuolion edenneen luuhun asti, ja jalat oli amputoitava.

– Olen lohduttautunut sillä, että olisi voinut käydä pahemminkin: kädet ja jalat mennä kokonaan tai tulla vaikka aivovamma. Toisaalta, nyt ymmärrän kaiken.

Vastuu

Lapsivesipunktion jälkeinen verenmyrkytys, lukee papereissa.

Tapaus ei ollut hoitovirhe, vaan niin sanottu infektiovahinko. Se tarkoittaa tartuntaa, joka on todennäköisesti saanut alkunsa tutkimuksessa tai hoidossa. Kaikkiin hoitotoimiin liittyy jonkinlainen infektioriski, muistuttaa Potilasvahinkokeskus.

Tapahtumien perimmäisellä syyllä – oli se sitten vaikka flunssa tai jokin pöpö – ei toisaalta ole Jylhälle merkitystä.

– Olen oppinut, että omista päätöksistä kantaa vastuun. Jos päättää jotain ja sillä on seurauksia, on niistä itse vastuussa.

Aluksi suru oli niin suuri, ettei syyllisten etsimiseen tai katkeruuteen ollut voimia. Mutta kyllä nainen vihainen oli: itselleen ja päätökselleen.

Rika Jylhä on ehtinyt pohtia kerran jos toisenkin, tekisikö nyt toisin. Lapsivesipunktioon hän ei enää menisi, kun vaihtoehtoja on tullut muitakin. Tutkimuksen hän kuitenkin valitsisi.

– Olen miettinyt, olisinko nytkään niin vahva, että odottaisin yhdeksän kuukautta ihmistä, jonka sitten ehkä menettäisin. En ehkä olisi.

Päätökset hänen puolestaan tekivät kriittisinä aikoina omaiset. Tuon päätöksenteon vaikeutta Rika Jylhä on miettinyt paljon. Pitäisikö amputointi joskus pysäyttää aiemmin? Kuinka vaikeaa onkaan päättää läheisestä, jonka hengissä pysyminen on useimmille tärkein asia.

– Onko mitään niin itsekästä kuin tehdä päätöksiä sen pohjalta, ettei menettäisi toista?

Tätä ajatusta vasten hän peilaa myös silloin, kun uhkaa tarrautua liikaa poikaansa.

– Yritän antaa tilaa, mutta huomaan kyllä, että menettämisen pelko on läsnä koko ajan.

Kotiin ja kotoa pois

Marika Jylhä oli kuukausia kestäneen sairaalajakson jälkeen vain pieni osa itsestään. Paino oli laskenut 30 kilon tienoille ja elimistö oli lähes lopussa. Lihakset olivat surkastuneet, ja polvet piti käynnistää sähköllä.

Proteesit Jylhä sai jo samana syksynä, mutta kotiutui jouluksi 2000 yhä pyörätuolissa.

Hän ei voinut käyttää kainalosauvoja tukena opetellessaan taas kävelemään, koska kädet eivät toimineet tarpeeksi. Se oli jälkeen päin ajateltuna hyvästä, koska uusiin jalkoihin oli vain pakko luottaa. Silti oppiminen vei vuosia.

Mikään ei ollut niin kuin ennen. Ison perheen halunnut parikymppinen nainen oli hukassa kaiken kanssa: itsensä, seksuaalisuutensa, äitiytensä.

Parin vuoden päästä nuori pari päätyi eroon. Päätös pelasti molemmat katkeroitumiselta, uskoo Jylhä.

– Se päästi meidät jatkamaan elämään ja käsittelemään asiaa. En näe muuta ratkaisua siihen tilanteeseen nytkään. Me oltiin kamalan nuoria molemmat. Se oli liian iso asia parisuhteelle.

Yksin uutta kohti

Tuossa vaiheessa Rika Jylhä oli saanut munuaissiirron ja elämä ottanut ison askeleen: hän ei ollut kiinni dialyysissä, sai syödä vapaasti ja kunto alkoi kohota. Siihen asti kuntoutus oli junnannut paikallaan toista vuotta.

Poika asui aluksi vuorotellen äidin ja isän luona kaksi viikkoa kerrallaan.

– Se oli sellaista räpiköimistä, sekä yksin että pojan kanssa ollessa. Ei täydellistä äitiyttä, mutta tärkeää, muistelee Jylhä.

Vammautuminen oli tuhonnut unelman valokuvaajan ammatista, mutta tyhjän päälle nainen ei halunnut jäädä. Hän haki ja pääsi Järvenpäähän opiskelemaan kuva-artesaaniksi ja graafiseksi suunnittelijaksi.

Lapsi jäi isälleen. Jylhä tarvitsi kaikki fyysiset voimansa selviytymiseen ja henkistä tilaa kaiken tapahtuneen läpikäymiseen. Päätös ei vieläkään tunnu hyvältä, mutta yhä ainoalta oikealta.

– Tiedän, etten olisi voinut tehdä muuten. En olisi selvinnyt arjesta: opiskellut ja hoitanut samalla lasta. Hyvä kun selvisin omasta arjestani. Uskon, että kaikki olisivat kärsineet toisenlaisesta ratkaisusta.

Myöhemmin äiti ja poika muuttivat yhdessä Jylhän kotikaupunkiin Kokkolaan, missä he asuvat yhä yhdessä. Äidin jalattomuus ja osin kädettömyys on aina ollut osa nyt pojan arkea – jopa niin paljon, että Rika joutuu joskus muistuttamaan, miksi pyykin ripustaminen tai tiskikoneen tyhjentäminen ei huonona päivänä onnistukaan.

Nyt jo aikuisen pojan arki taas ei koskaan tule olemaan äidin arkea:

– Hän kokee jo nyt asioita, joita minä en koskaan kokenut.

Melankolian suoja

Rika Jylhä on aina viihtynyt itsekseen. Siitä on hyötyä.

– Minun maailmani on kuitenkin kutistunut niin pieneksi, etten halua kutistaa kenenkään sellaisen elämää, jolla on kaikki mahdollisuudet. Ei tämä niin nastaa ole, että sitä pitäisi toisen vieressä katsella.

Positiivisen melankolinen – niin Jylhä kuvaa itseään. Hän kukoistaa enemmän, kun on vähän masentunut. Se myös suojaa.

– En vaivu helposti surulliseen masennukseen. Se on varmasti auttanut välttämään katkeruuden.

Siinä auttaa myös halu elää ja kokea. Nyt Jylhä miettii, lähtisikö opiskelemaan. Hän on aiemmin kokenut opiskelun turhaksi työllistymistä ajatellen, mutta sittemmin havahtunut ajatukseen siitä, että opiskelu voi olla mielekästä ihan sivistymisen kannalta

Muutenkin tavoitteet ovat aiempaa korkeammalla.

– Aiemmin riitti, kun selvisi arjesta. Nyt en halua elää vain pakotettujen haasteiden ja olosuhteiden mukaan vaan saada mahdollisimman paljon irti fyysisistä mahdollisuuksista.

Jalka menee, elämä jää

Suomen Amputoidut -yhdistys tekee jatkuvasti vertaistyötä, parhaimmillaan jo silloin, kun amputaation uhka vasta on ilmassa. Viesti on se, että vaikka amputaatio on järkytys, elämä ei pääty siihen. Rakkauselämää myöten asiat muuttavat muotoaan, mutta elämä on silti hyvää.

– On tärkeää muistuttaa, että vaikka jalka lähtee, se on kuitenkin vain jalka. Jos huumori pettää, peli on pelattu, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Hongisto.

Rika Jylhä haastaa itseään myös juoksujalkojen avulla. Juoksumatto on kuitenkin nyt pysähdyksissä, sillä liikeratavajaus olkapäissä on pahentunut ja tekee juoksemisesta mahdotonta.

Ensin kalkiksi arvioitu vaiva osoittautuikin repeämäksi, mutta toistaiseksi tilaa hoidetaan fysioterapialla ja lääkkeillä, sillä Jylhää arveluttaa ajatus monesta viikosta ilman kumpaakaan toimivaa kättä. Eikä hänellä toisaalta ole harhakuvitelmia tilastaan.

– Kuntoa voi kohottaa, mutta olen aina tiennyt, ettei tämä tästä paremmaksi mene.

Jylhä mietti vuosia tarinansa kertomista siinä pelossa, että joku antaisi ymmärtää hänen kohtalonsa olevan oma vika. Amputoitujen jalkojen näyttäminen kun ei ole naiselle mitenkään iso asia, mutta tarina niiden takana on. Ulostulo on kuitenkin ollut puhdistava kokemus.

– Lapsen menetys on viimein noussut esille. Sen minä halusin: surunvalittelut siitä, mitä en koskaan saanut.

Katseet

Lämpimänä päivänä Rika Jylhä kävelee Kokkolan kadulla kuten iso osa muistakin: sortseissa. Nuorena hän halusi jalan näköisen jalan, nyt sillä ei ole enää väliä. Mustat proteesit keräävät katseita, ja sen nainen ymmärtää.

– Kyllä minäkin katsoisin – ja katsonkin! Kaveri sanoi, että on niin kuin julkkiksen kanssa kävelisi, kun kuljen ilman lahkeita. Nautinkin huomiosta vähän. Ehkä tämä saa jonkun tekemään omalla elämällään jotain.

Joskus lapset säikähtävät, ja sitä Jylhä ei haluaisi. Silti hän toivoo, että ihmiset havahtuisivat hänen proteesinsa nähdessään iloitsemaan omista terveistä jaloistaan.

– Mikä on sen hienompaa kuin että voit aamulla nousta suoraan ylös sängystä ja lähteä keittämään kahvia? Minulla menee kuitenkin aikaa, ennen kuin saan proteesit jalkaan ja pääsen liikkeelle. Että ihmiset ymmärtäisivät arvostaa liikuntakykyä, kun sitä vielä on.

Ja toisaalta proteesit tuntuvat kaikkien vuosien jälkeen ihan jaloilta. Pieneltä osin jopa omia jalkoja helpommilta.

– Ainakaan ei tarvitse säärikarvoja ajella.

Kannabiksen kotikasvatus on Suomessa vähentynyt ja ammattimainen viljely lisääntynyt.

Viranomaisten takavarikoiman kannabiksen määrä on vähentynyt selvästi edellisvuosina. Vielä vuonna 2015 viranomaisten haltuun saatiin Suomessa noin 23 000 kannabiskasvia, kun vuonna 2017 takavarikoidun kannabiksen määrä oli vain noin 15 000.

Keskusrikospoliisin erikoistutkija Jari Leskinen kertoo, että haltuun otetun kannabiksen merkittävä lasku selittyy kotikasvatustrendin hiipumisella.

– 2010-luvun alussa kannabiksen kotiviljely oli jonkinlainen muoti-ilmiö, jonka perään lähti erityisesti moni nuori aikuinen. Kotikasvatuksen suosion pohjana oli internet ja verkkokaupat, joista sai hyvinkin helposti korkealuokkaisia jalostettuja kannabiskasvin siemeniä.

– Moni kotiviljelyyn ryhtynyt on myöhemmin huomannut kuinka paljon aikaa ja sitoutumista kannabiksen viljeleminen vaatii. Jos kasvista haluaa irti korkean päihdyttävän pitoisuuden, sitä ei voi jättää kauaksi aikaa oman onnensa nojaan. Kotiviljelijät huomasivat, että on paljon helpompaa ostaa valmista marihuanaa muualta.

Suomessa suurin osa kannabistuotteiden käyttäjistä ostaa valmista marihuanaa katukaupasta tai netistä. Leskinen ei näe suoraa isompaa riskiä siinä, että kannabiksen hankkiminen on kotiviljelyn sijaan painottunut enemmän ulkopuolisilta ostamiseen.

– Myyntipaikoissa on kuin missä tahansa muuallakin keskustelupalstoja, joissa asiakkaat voivat vaihtaa mielipiteitä aineen laadusta. Se varmasti vaikuttaa niin myyjiin kuin tuottajiin, Leskinen sanoo.

Poliisi on huomannut, että kannabiksen kotiviljelijöiden tilalle on tullut ammattimaisempia kasvattajia. Kesällä 2017 poliisi löysi poikkeuksellisen suuren kasvattamon, jossa isä ja poika olivat kasvattaneet yli 700 kannabiskasvia myyntitarkoitukseen.

Muutamaa kuukautta myöhemmin poliisi löysi kaksi kuorma-autolla siirrettävää varastokonttia, joiden sisälle oltiin asennettu kannabiksen suunnitelmalliseen kasvattamiseen tarvittava laitteisto. Lisäksi konteista löydettiin merkittävä määrä kasveja.

– Toistaiseksi vain nämä kontit ovat tulleet vastaan. Mutta voisi kuvitella, että jos tällaiset kontit on varta vasten rakennettu, niin niitä voi olla useampikin olemassa, kertoo erikoistutkija Jari Leskinen.

– Ammattilaispiirre on selvästi nähtävissä Suomen kannabisviljelyssä ja se on poliisilla hyvin tarkan seurannan alla.

Marihuana ohitti hasiksen suosiossa

Kannabiksen kukinnoista ja ylimmistä versoista tuotetun marihuanan suosio näkyy keskusrikospoliisin laboratoriotutkimuksissa. Viime vuoden kaikista huumausainenäytteistä peräti 23 prosenttia koski marihuanaa. Hampun hartsista valmistettu hasis tuli vastaan vain kahdessa prosentissa tutkituista näytteistä.

Vielä kymmenen vuotta sitten yleensä Marokosta tuotu hasis oli marihuanaa suositumpi kannabistuote Suomessa. KRP:n erikoistutkija Jari Leskisen mukaan marihuanan suosion kasvun syitä ovat kannabiksen kotikasvatus ja internetin kauppapaikkojen lisääntyminen. Marihuanaa myös salakuljetetaan suuria määriä ulkomailta Suomeen.

Leskinen kuitenkin toteaa, että myös hasikselle on yhä kysyntää. Sen osoittaa tullin viime vuonna tekemä historiallisen suuri hasislöytö, jonka arvo oli noin 13 miljoonaa euroa.

Kannabistuotteet ovat entistä päihdyttävämpiä

Nykyään markkinoilla liikkuva kannabis ei ole samaa, jota poltettiin 40 vuotta sitten.

Vielä 1980-luvulla Yhdysvalloissa kannabiksessa oli vähemmän kuin kaksi prosenttia päihtymisen kannalta merkittävintä kannabinoidia, tetrahydrokannabinolia (THC). Vuonna 2015 huumevirasto DEA törmäsi jopa 20-prosenttiseen kannabikseen Yhdysvalloissa.

Keskusrikospoliisin rikoskemisti Elisa Kohtamäki kertoo, että Suomessa sisätiloissa kasvatettujen kukintojen pitoisuuksia mitattiin ensimmäistä kertaa laajemmin vuonna 2016. Saatu tulos korreloi poltettavan kannabistuotteen marihuanan pitoisuuksiin.

13 eri tapauksen ja yhteensä 28 kannabiskasvin tutkinnan kautta poliisi mittasi tyypilliseksi THC-pitoisuudeksi 12 prosenttia. Kasvien pitoisuudet kuitenkin vaihtelivat tutkimuksissa 2–18 prosentin välillä.

Kohtamäki huomauttaa, että lopputuotteen pitoisuuteen vaikuttaa myös se, miten paljon kukintoon sekoitetaan kasvin lehteä. Lehdessä pitoisuus on huomattavasti kukintoja alhaisempi.

Kannabista kokeilleiden ja viikottain käyttävien määrät ovat kaksinkertaistuneet noin kymmenen vuoden aikana. Kokeilu ja satunnaiskäyttö ovat yleistyneet samaan aikaan, kun asenteet kannabista kohtaan ovat muuttuneet sallivimmiksi.

Huumekulttuureita tutkineen talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuon mukaan kannabista kokeilevat tai sitä käyttävät ovat yleisesti tietoisia siitä, minkälaista ainetta polttavat. Salasuo ei huolestuisi siitä, että markkinoille tulleet kannabistuotteet ovat entistä vahvempia.

– Huumaavan aineen määrä käyttöannoksissa ei ole periytynyt 80-luvulta nykyaikaan. Sitä on aina annosteltu sitä mukaa, kuinka vahvaa se on. Ymmärtäisin näin, että jos THC-pitoisuus on kannabistuotteessa korkeampaa, sitä käytetään vähemmän, sanoo Salasuo.

Salasuon mielestä kannabiksen käsitteisiin liittyy edelleen osittain romantisoitua asennetta. Yleisesti kuitenkin käsitys kannabiksesta on tarkentunut ja monipuolistunut.

– Erilaisissa kulttuurellisissa skeneissä kannabiksella on edelleen tietynlaisia merkityksiä. Yleisesti kannabis kuitenkin tunnetaan paremmin ja tietoa siitä on enemmän saatavilla. Tosin alkoholinkin haitat on tiedetty jo pitkään, mutta ei se ole vaikuttanut siltikään ihmisten käyttäytymiseen. Pelkkä tieto ei automaattisesti johda myönteisiin valintoihin terveyden suhteen.

Nuoret aikuiset sallivimpia kannabiksen suhteen

Suomalaisten asenteet kannabikseen ovat muuttuneet sallivammaksi viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. THL:n vuonna 2014 tekemään huumekyselyyn vastanneista noin 40 prosenttia oli sitä mieltä, ettei kannabiksen käytöstä pitäisi rangaista. Sallivimpia kannabiksen käytön suhteen ovat alle 35-vuotiaat aikuiset.

Huumekysely tehdään seuraavan kerran tänä syksynä. THL:n erikoistutkija Karoliina Karjalaisen mukaan on mahdollista, että asenteet kannabista kohtaan ovat edelleen muuttuneet sallivammiksi.

Huumekulttuureita tutkineen talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuon mukaan huumekeskusteluissa on nähtävissä sukupolvien ero. Nuorempi sukupolvi käy huumekeskustelua aiempaa enemmän sosiaali- ja terveyspolitiikan ja huumesodan globaalien seurausten näkökulmasta.

– Maailmalla huumekeskustelussa korostuvat yhä enemmän Yhdysvaltoja ja muitakin maita koettelevat massiiviset huumekuolemien aallot. On havaittu, että kontrollia tehokkaampi keino ehkäistä kuolemia on ennaltaehkäisy ja hoito. Portugali on tästä hyvä esimerkki.

Portugalissa tehtiin vuonna 2001 lakimuutos, joka aiheutti merkittävän asennemuutoksen: suuri huumeongelma saatiin hallintaan lieventämällä rangaistuskäytäntöjä ja panostamalla hoitoonohjaukseen.

Salasuon mukaan Suomessa on vellonut pitkään asenne, jossa kannabiksen rangaistavuudesta luopumista edes ehdottaneet on leimattu automaattisesti pilven polttajiksi. Nyt kyseiset asetelmat ovat purkautumassa.

Lue lisää:

Poliisi: Suomessa ei ymmärretä että nykyajan kannabis on eri ainetta kuin hippiaikaan

THL avaa uutta uraa huumekeskustelussa: "Hyväksytään se tosiasia, että tuhannet käyttävät kannabista"

Perjantain bussiturmassa loukkaantuneiden potilaiden tila on vakaa, kertoo Kuopion yliopistollinen sairaala tiedotteessa. Sunnuntaina hoidossa on yhä yhdeksän potilasta, joista teho-osastolla on kolme.

Vuodeosastohoidossa on yhteensä kuusi potilasta. Sairaalan mukaan heidät kotiutetaan tai siirretään jatkohoitoon niin pian kuin voidaan. Osa siirtynee sairaalasta pois jo alkuviikosta. Vielä lauantaiaamuna tehohoidossa oli viisi potilasta.

Neljä ihmistä kuoli ja useat loukkaantuivat perjantaina Kuopiossa tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa. Pohjois-Ruotsista Kuopion Rauhalahden kylpylään matkalla ollut linja-auto törmäsi Vitostien Leväsen rampilla viiteen henkilöautoon ja syöksyi alas junaradalle.

Kaiken kaikkiaan sairaalahoitoon vietiin 19 potilasta. Yksi heistä oli 55-vuotias Aimo Suomela, joka kertoi lauantaina Ylelle surullisista tapahtumista.

Itä-Suomen poliisi tutkii onnettomuutta törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena sekä neljänä kuolemantuottamuksena.

Otkes aikoo tutkia samankaltaista bussia

Onnettomuuden tutkinta kestää vielä pitkään. Alkavalla viikolla Onnettomuustutkintakeskus pyrkii tutkimaan samanlaista linja-autoa, kuin onnettomuudessa ollut. Ehjästä bussista Otkes haluaa tutkia erityisesti kuljettajan paikan ergonomiaa.

Johtava tutkija Kai Valonen kertoi sunnuntaina STT:lle, että onnettomuudessa ollut linja-auto on tutkinnan kannalta pulmallinen, koska se on osittain romuna.

– On siis hyödyllistä päästä tutkimaan ehjää versiota, Valonen toteaa.

Lauantai-iltana Onnettomuustutkintakeskus kertoi, että jarruista ei löytynyt vikaa. Myös turma-auton kuljettajaa kuultiin eilen.

Otkesin mukaan kuljettaja ei osannut selittää tapahtuminen tarkkaa kulkua, mutta ei enää sanonut ulosajon johtuneen jarrujen pettämisestä.

– Kaiken tämän perusteella olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että hyvin suurella todennäköisyydellä jarruissa ei ollut vikaa, Otkesin johtava tutkija Kai Valonen totesi Ylelle.

Aiemmin lauantaina tutkintaryhmän johtaja Anssi Parviainen kertoi myös, että bussin nopeus on ollut huomattava. Tähän viittaisivat vauriot ja jäljet onnettomuuspaikalla.

Onnettomuustutkimuskeskus tutkii linja-auton ja turmapaikkan ja selvittää lisäksi pelastustoimia ja viranomaisten toimintaa. Otkes on kuullut lauantaina myös linja-auton matkustajia.

Otkes jatkaa onnettomuuden tutkintaa. Se pyritään saamaan valmiiksi puolen vuoden sisällä.

Lue lisää:

Onnettomuustutkintakeskus: Kuopion turmabussin jarruissa ei vikaa

Kuopion bussiturma toi suuren surun Ruotsin Kalixin kuntaan – "Uskomattoman traagista"

Onnettomuustutkintakeskus: Kuopion turmabussin kuljettajaa on kuultu, jarruvikojen selvittäminen loppusuoralla

Kemin liikenteen toimitusjohtaja: Turmabussin kuljettaja ajanut linja-autoa kymmeniä vuosia

Kuopion turmabussin kyydissä ollut Aimo Suomela menetti tragediassa ystäviään: "Ajattelin, että tästä ei selviä"

Valtaosa Kuopion bussiturmassa loukkaantuneista on yhä sairaalahoidossa – viisi ihmistä teho-osastolla

Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) mukaan perjantaina Kuopiossa sattuneessa turmassa osallisena olleen bussin jarruissa ei ollut vikaa.

Otkesin tiedotteen mukaan jarrujen tekninen tutkinta saatiin päätökseen lauantai-iltana. Jarruista ei löytynyt sellaista vikaa, joka olisi estänyt niiden toiminnan risteystä lähestyttäessä, Otkes kertoo.

– Olemme varsin hyvin perehtyneet linja-autoon tänään, se on ollut hallissa tutkittavana. Lisäksi linja-autoa on tutkittu diagnostiikalla, joilla jarrujen tietoja pystyttiin lukemaan, kertoo Otkesin johtava tutkija Kai Valonen Ylelle.

Myös turma-auton kuljettajaa on kuultu tänään. Kuljettaja ei ole pystynyt kuulemisessa kertomaan tapahtumien tarkkaa kulkua.

Kuljettaja ei myöskään enää "ilmaissut ulosajon johtuneen jarrujen pettämisestä".

– Kaiken tämän perusteella olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että hyvin suurella todennäköisyydellä jarruissa ei ollut vikaa, Valonen sanoo.

Linja-auto oli hyvässä kunnossa

Valosen mukaan 13 vuotta vanha linja-auto oli varsin hyvässä kunnossa. Ajokilometrimäärä on vajaat 800 000 kilometriä, joka on linja-autolle tavanomainen.

Auton määräaikaiskatsastus oli tehty maaliskuussa 2018.

– Esimerkiksi renkaat olivat hyvät ja huoltotoimenpiteitä oli tehty, Valonen kertoo.

Lähipäivinä onnettomuutta selvitellään lisää muun muassa matkustajien kuulemisten ja ajopiirturin tutkinnan avulla. Onnettomuustutkinta pyritään saamaan valmiiksi noin puolessa vuodessa.

Lue lisää:

Onnettomuustutkintakeskus: Kuopion turmabussin kuljettajaa on kuultu, jarruvikojen selvittäminen loppusuoralla

Kemin liikenteen toimitusjohtaja: Turmabussin kuljettaja ajanut linja-autoa kymmeniä vuosia

Kuopion turmabussin kyydissä ollut Aimo Suomela menetti tragediassa ystäviään: "Ajattelin, että tästä ei selviä"

Mika Toroi kuuli pamahduksen, juoksi ulos ja näki, kuinka bussi syöksyi rotkoon: "Huusin vain pojille, että nyt lähdetään"

Valtaosa Kuopion bussiturmassa loukkaantuneista on yhä sairaalahoidossa – viisi ihmistä teho-osastolla

Kuopion turmabussi on nostettu raiteilta, onnettomuuden tutkintaa jatketaan – kuljettajan mukaan jarrut pettivät

Turmabussin kyydissä Pohjois-Ruotsissa asuvia suomalaisia – Kuopiossa sillalta pudonnut bussi oli Kemin Liikenteen tilausajossa

Tämän tiedämme Kuopion bussiturmasta nyt – syynä ilmeisesti tekninen vika

Liikenneturvallisuusjohtaja: Tutkijalautakunta on aloittanut Kuopion bussiturman tutkinnan

Kuopiossa tarjotaan kriisiapua bussionnettomuuden vuoksi

Kuopion turmassa mukana myös hyvää onnea: pelastuslaitos ja sairaala ihan lähellä

Bussi syöksyi sillalta rautatielle Viitostiellä Kuopiossa, kyydissä eläkeläisiä, poliisi vahvistaa neljän kuolleen

Senaattori John McCain oli aikamme suurimpia amerikkalaisia valtiomiehiä.

Itse pääsin seuraamaan hänen presidentinvaalikampanjaansa vuonna 2008 muun muassa New Hampshiren osavaltiossa.

Vaikka vaalitaistelu Barack Obamaa vastaan kävi välillä hyvinkin kiihkeänä, McCain ei sortunut halpaan populismiin eikä vastaehdokkaiden mollaamiseen.

Oli McCainin mielipiteistä tai poliittisesta linjasta mitä mieltä tahansa, hän oli harvinaisen suoraselkäinen poliitikko, joka ei karttanut vastuuta ja joka ajoi mieluummin maansa etua kuin puolueensa etua.

Hän oli valmis yhteistyöhön demokraattien kanssa, vaikka se oli hänelle poliittinen rasite.

Se on Yhdysvaltain nykyisessä polarisoituneessa ilmapiirissä täysin poikkeuksellista ja aivan liian harvinaista. Ja McCainin kuoleman jälkeen se on vielä harvinaisempaa.

McCainin ikä ja kovat kokemukset näkyivät hänessä jo tuolloin. Hän toisti usein itseään ja liikkui hitaasti.

Puhujalavan ulkopuolella hän tuntui sympaattiselta, hiukan ujolta ja jopa epävarmalta – melko suomalaiselta.

McCainin henkilöhistoria osoittaa, että hän oli valmis uhraamaan suosionsa ja jopa itsensä maansa puolesta.

Käytöksellään McCain ansaitsi sekä vihollisten kunnioituksen Vietnamin sodassa että poliittisten vastustajiensa kunnioituksen sodan jälkeisellä poliittisella urallaan.

Kun vertaa McCainin luonnetta istuvaan presidenttiin, vastakohta on jäätävä.

Valkoista taloa isännöi nyt itsekeskeinen omaa etuaan ajava valehtelija. Ilmankos McCain laukoi suorat sanat presidentistään.

Hänen kuolemansa jälkeen Yhdysvalloissa on yksi ääni vähemmän muistuttamassa, ettei keisarilla ole vaatteita.

Lisää aiheesta:

Johtavat poliitikot lähettävät kunnioittavia viestejä John McCainin muistoksi – "Todellinen isänmaanystävä ja totuudenpuhuja"

Sotasankari, poliittinen peluri ja Trumpin arvostelija – republikaanisenaattori John McCain sai uransa aikana useita eri nimityksiä

Matias Päiväniemi ei halunnut palata kotiin, ja kohdata sitä, minkä oli aiheuttanut. Hän istui autossa ja pohti elämänsä päättämistä.

Kaikki rahat olivat menneet jälleen pelaamiseen. Alla oli vielä ennen hieno BMW, nyt arkinen Ford Escort. Läheiset olivat antaneet anteeksi ja auttaneet rahallisesti jo monta kertaa aiemmin.

Hävetti. Masensi.

Edellispäivänä Päiväniemi oli jättänyt menemättä töihin. Päättänyt kadota. Matka oli käynyt Alkon kautta hotelliin. Sinne mies oli illalla sammunut.

– Oli helpompi lähteä pois kuin kohdata läheisten pettymys, oma syyllisyys ja tuska. Tuntui, että miten pystyn katsomaan ketään silmiin, kun olen sössinyt omat asiani, Päiväniemi muistelee tapahtumia viitisen vuotta myöhemmin.

Muistikuvat tuosta aamusta ovat hataria. Mutta ainakin päätä kivisti ja olo oli karmea.

Kohta joku koputti ikkunaan. Se oli Päiväniemen serkku.

Läheiset olivat huolestuneet sen jälkeen, kun pitkään peliriippuvuuden kanssa kamppailleen Päiväniemen työpaikalta oli soitettu.

Perhe oli lähtenyt etsimään Päiväniemeä. Äiti oli ottanut puhelun hätäkeskukseen. Selittänyt, että mies oli kadonnut, ja että perhe oli huolissaan, tekisikö tämä itselleen jotain.

Itsemurhat vähentyneet – poliisin tehtävissä kasvua

Päiväniemen läheiset eivät ole ainoita, jotka ovat lähestyneet poliisia peläten, että heidän lähipiirissä joku satuttaa itseään.

Viime vuonna poliisille tuli 13 300 tehtävää, joiden syy oli ilmoitus itsemurhayrityksestä tai sen uhasta. Määrä tarkoittaa sitä, että jos tapaukset jaetaan tasaisesti koko vuoden ajalle, joka päivä eri puolilla Suomea pelättiin yli 36 läheisen puolesta.

Poliisille tulee kaksinkertainen määrä itsetuhoisuustehtäviä vuodessa kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

Samaan aikaan toteutuneiden itsemurhien määrä on laskenut. Vuoden 1990 huippuluvusta itsemurhien määrä on puolittunut.

Tuoreimmat luvut ovat vuodelta 2016. Tuolloin 790 ihmisen kuolinsyyksi merkittiin itsemurha.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispäällikön Kimmo Markkulan mukaan lukuja selittää asenneilmapiirin muutos.

– Sitä ei sillä tavalla hävetä kuin aiemmin, jos on vaikeata elämässä tai ongelmia mielenterveyden kanssa, Markkula sanoo.

Markkula uskoo, että ihmisten aiempaa matalampi kynnys ilmoittaa läheisensä itsetuhoisuudesta viranomaisille on saattanut vaikuttaa siihen, että toteutuneiden itsemurhien määrä on laskenut.

Poliisi ryhtyy saman tien toimiin

Pietarsaaressa asuva Matias Päiväniemi ei ollut ollut ennen katoamistaan itsetuhoinen.

Markkulan mukaan poliisi lähtee itsetuhoisuustehtäville sitä hanakammin, mitä konkreettisempi itsetuhoisuuden uhka on.

Esimerkiksi uhkaukset vahingoittaa itseään kirjeessä tai sosiaalisessa mediassa, vakava masennus tai aiempi itsetuhoisuustausta ovat Markkulan mukaan poliisin toimintaa vauhdittavia tekijöitä.

Markkula kuitenkin painottaa, että kaikkiin ilmoituksiin suhtaudutaan vakavasti.

– Saman tien ryhdytään toimiin. Tehtävä on sen kaltainen, että se edellyttää välittömiä toimenpiteitä, kertoo Markkula.

Poliisi näkee positiivisena sen, että ihmiset raportoivat läheistensä itsetuhoisuudesta aiempaa herkemmin.

– Silloin ihminen saadaan hoidon piiriin ja tietoisuus asioista lisääntyy, Markkula sanoo.

Teknologia auttaa läheisten etsintätyötä

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Kimmo Markkula kertoo, että jokainen itsetuhoisuustehtävä on erilainen. Usein niihin kuitenkin liittyy ihmisen katoaminen.

Markkulan mukaan poliisi hyödyntää katoamistapauksissa usein hätäpaikannusta. Sen avulla voidaan katsoa, missä kadonneen henkilön kännykkä kullakin hetkellä on.

Ongelma on se, jos kännykkä ei ole kadonneella mukana. Silloin poliisi kääntyy yleisön avun puoleen.

Virallinen etsintäkuulutus tehdään Markkulan mukaan poliisihallituksen ohjeen mukaisesti silloin, kun aikuinen ihminen on ollut noin vuorokauden kateissa.

Matias Päiväniemen tapauksessa löytäjä ei lopulta ollut poliisi, vaan sukulainen. Markkulan mukaan on tyypillistä, että läheiset etsivät kadonnutta poliisin apuna.

Nykyteknologia mahdollistaa myös erilaiset paikannukset älykännykän avulla. Markkula kertoo, että erityisesti vanhemmat hyödyntävät älypuhelimia lapsensa löytämiseksi.

Viimeistään kirjan kirjoittaminen paransi

Matias Päiväniemi oli viiden vuoden takaisten tapahtumien jälkeen useaan otteeseen hoidossa. Hän yritti itsemurhaa vielä kerran, mutta sai sen jälkeen peliriippuvuutensa kuriin. Itsetuhoiset ajatukset katosivat.

Päiväniemi olisi kaivannut vertaistukea oman peliriippuvuutensa ja itsetuhoisuutensa selättämiseen. Tästä syystä hän haluaa jakaa oman kokemuksensa.

En tiedä, olisinko tässä, jos minua ei olisi löydetty niin nopeasti. Matias Päiväniemi

Mies alkoi kokemusasiantuntijaksi ja on käynyt puhumassa omasta tapauksestaan nuorille. Viimeistään kaksi hänen omakustannekirjaansa auttoivat käsittelemään oman menneisyyden.

Rahavelat ovat vielä maksamatta, mutta nekin Päiväniemi uskoo saavansa vielä joskus hyvitettyä.

Päiväniemi on ikuisesti kiitollinen läheisilleen siitä, että he ottivat hänen katoamisensa vakavasti.

– En tiedä, olisinko tässä, jos minua ei olisi löydetty niin nopeasti. On tosi vaikea selvitä, jos on yksin, mies pohtii.

Lue myös:

Luulitko, että Suomi on edelleen maailman synkimpiä itsemurhamaita? – Ei ole, vaan eurooppalaisen keskitason tuntumassa

Yhdysvaltalainen pitkäaikainen poliitikko John McCain on kuollut. McCain kuoli lauantaina kotonaan Arizonassa 81-vuotiaana. Hänellä oli aivokasvain, joka eteni nopeasti.

John McCain oli tuttu näky Yhdysvaltain kongressin käytävillä yli 35 vuotta, ensin edustajainhuoneessa, sitten senaatissa.

Poliitikkona hän tuli tunnetuksi oman tiensä kulkijana, joka ei pelännyt asettua tarvittaessa vastahankaan myös oman republikaanisen puolueensa kanssa.

McCainin elämää ja poliittista uraa leimasi vuosien sotavankeusaika Vietnamissa. 31-vuotiaana vangiksi joutunut McCain on kertonut kidutuksesta ja eristyksestä, mutta myös sotavankien välisestä solidaarisuudesta.

Kokemukset tekivät hänestä yhden äänekkäimmistä kidutuksen vastustajista Yhdysvaltain kongressissa.

McCain oli sotilassukua ja itsekin ammatiltaan sotilas, kunnes eläkkeelle jäätyään lähti mukaan politiikkaan. Hän pyrki kahdesti myös presidentiksi, mutta presidenttihaaveet eivät koskaan toteutuneet.

Lapsuus sotilastukikohdissa

McCain syntyi vuonna 1936 Coco Solon laivastotukikohdassa Yhdysvaltain tuolloin hallitsemalla Panaman kanavavyöhykkeellä. Vuonna 1979 vyöhyke siirtyi Panaman hallintaan.

John Sidney McCain III oli John S. McCain juniorin ja Roberta McCainin kolmesta lapsesta keskimmäinen.

McCain vietti lapsuutensa eri laivastotukikohdissa Yhdysvalloissa ja ulkomailla. Koulunsa hän kävi sisäoppilaitoksessa Virginiassa.

Koulun jälkeen hän meni Yhdysvaltain laivastoakatemiaan, josta hän valmistui vuonna 1958. McCainin sotilasarvo oli kommodori.

Hän työskenteli laivaston lentäjänä ja lensi rynnäkkökoneita lentotukialuksilta.

Pitkä sotavankeus muutti elämän

McCain lähti vapaaehtoisena Vietnamin sotaan, mutta sota päättyi hänen osaltaan kohtalokkaasti. Hänen pommituslennolla ollut koneensa ammuttiin lokakuussa 1967 alas Hanoin yllä. 31-vuotias McCain joutui pohjoisvietnamilaisten sotavangiksi viideksi ja puoleksi vuodeksi.

McCain kertoo, että häntä pahoinpideltiin jo kiinnioton yhteydessä, ja myöhemmin kidutettiin.

Hänet vietiin Hoa Lon vankilaan, jota sotavangit kutsuivat liikanimellä Hanoi Hilton.

– En ole myöhemmin pelännyt kertaakaan niin paljon kuin silloin, kun suuret teräsovet kolahtivat kiinni takanani, McCain kertoi brittilehti The Daily Mailissa.

McCain kertoo saaneensa niin pahoja vammoja, että pelkäsi kuolevansa.

En ole myöhemmin pelännyt kertaakaan niin paljon kuin silloin, kun suuret teräsovet kolahtivat kiinni takanani. John McCain

McCainilta evättiin sairaalahoito, kunnes vangitsijoille selvisi, että hänen isänsä oli tärkeä amiraali. Isäni henkilöllisyys liittyi suoraan selviytymiseeni, McCain kirjoitti.

McCain kertoi ilmoittaneensa häntä kiduttaneille kuulustelijoille laivansa nimen ja yksikkönsä numeron.

– Kun minulta kysyttiin tulevista kohteista, nimesin kaupunkeja, joita oli jo pommitettu, hän sanoi.

Sairaalasta McCain vietiin toiselle vankileirille, jossa hän sai helpotuksekseen kaksi sellikaveria. Hän on kertonut USA Today -lehdelle, että sellitoverit hoitivat hänen vammojaan ja auttoivat häntä selviytymään. Myöhemmin McCain jäi kuitenkin selliin jälleen yksin. Vankeusajastaan hän vietti kaikkiaan 3,5 vuotta eristyksissä muista.

McCain torjui vapautustarjouksen, joka ilmeisesti tehtiin propagandatarkoituksessa hänen isänsä, Tyynenmeren joukkojen komentajan, vuoksi. Kieltäytymistä seurasi pitkä pahoinpitelyjakso, jonka aikana McCain kertoo yrittäneensä itsemurhaa. Lopulta McCain taipui tunnustautumaan rikolliseksi, mitä hän kertoo hävenneensä pitkään.

McCainin eristys päättyi vuonna 1970. Hän kertoo puhuneensa sellikaverilleen tauotta neljä päivää. Kuulustelut ja kidutus jatkuivat, mutta McCainin mukaan pohjoisvietnamilaisten tarkoitus ei ilmeisestikään ollut niinkään tappaa sotavankeja kuin käyttää heitä kauppatavarana.

McCain vapautui maaliskuussa 1973. McCainin mukaan hän sai lämpimän vastaanoton eikä kohdannut samanlaista halveksuntaa kuin monet muut Vietnamista palanneet sotilaat.

Yhteydenpito vanhoihin vankitovereihin jatkui, ja McCain kertoi näiden olleen hänelle tärkeitä neuvonantajia.

Hänelle jäi pysyviä vammoja sodasta. McCain kertoo sodan muuttaneen tapaa, jolla näkee maailman.

Yhdysvaltalaisia voimakkaasti jakaneen Vietnamin sodan opetuksina hän pitää sitä, etteivät yhdysvaltalaiset kohtele enää epäkunnioittavasti sodasta palaavia.

Toinen opetus on, ettei Yhdysvaltojen pidä ryhtyä sotaan, jolla ei ole oman kansan tukea.

Eläkkeellä politiikkaan

McCain jäi eläkkeelle seitsemän vuotta Vietnamista vapautumisensa jälkeen. Hän muutti Phoenixiin Arizonaan ja lähti mukaan politiikkaan republikaanisen puolueen riveissä.

Vuonna 1982 hänet valittiin Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen ja neljä vuotta myöhemmin senaattiin. Senaatissa hän istui siitä asti.

Vuonna 2008 hän oli republikaanien presidenttiehdokas, mutta hävisi vaalit demokraattien Barack Obamalle. McCain oli pyrkinyt presidenttiehdokkaaksi ensi kertaa jo vuonna 2000, mutta hävisi silloin republikaanien esivaalit George W. Bushille.

Heinäkuussa 2017 McCainilla diagnositoitiin aivosyöpä, minkä vuoksi hänen oli vähennettävä työntekoa senaatissa.

Itsenäinen republikaani

McCain oli aikoinaan presidentti Ronald Reaganin innokas tukija ja arvomaailmaltaan republikaani.

McCain oli kuitenkin tunnettu siitä, ettei pelännyt kyseenalaistaa tarvittaessa puolueensa kantaa.

Hän esimerkiksi kannatti vuonna 1983 Yhdysvaltain merijalkaväen vetämistä Libanonista ja löysi myöhemminkin arvosteltavaa republikaanihallinnon ulkopolitiikasta, kertoo muun muassa Biography-nettisivusto.

1990-luvulla McCain ajoi diplomaattisuhteiden palauttamista Vietnamin kanssa. Hän myös vieraili useita kertoja Vietnamissa sodan jälkeen.

McCain kannatti Persianlahden sotaa, mutta arvosteli puolustusministeriötä useita kertoja muun muassa siitä, ettei se lähettänyt enemmän joukkoja Irakiin.

Sisäpolitiikassa McCain oli usein valmis etsimään kompromisseja yli puoluerajojen yhdessä demokraattien kanssa.

Republikaanien presidentin Donald Trumpin aloitteista McCain vastusti muun muassa Obaman terveydenhoitouudistuksen, Obamacare kumoamista. McCain peräänkuulutti asiassa republikaanien ja demokraattien yhteistyötä.

Kiivas kidutuksen vastustaja

McCain on ollut yksi kiivaimpia kidutuksen vastustajia Yhdysvaltain kongressissa.

McCain asettui usein vastustamaan republikaanisen presidentin George W. Bushin hallinnon menetelmiä niin sanotussa terrorismin vastaisessa sodassa. Hän muun muassa tyrmäsi julmana ja epäinhimillisenä vesikidutuksen, jota Bushin hallinto piti tietyissä olosuhteissa laillisena.

Emme voi kiduttaa tai kohdella epäinhimillisesti vangitsemiamme terroristreja. John McCain

– Yhdysvaltojen täytyy olla mallikansalainen, jos haluamme muiden pitävän meitä esimerkkinä. Se kuinka käyttäydymme kotona vaikuttaa siihen, miten meidät nähdään ulkomailla. Meidän täytyy taistella terroristeja vastaan ja samalla puolustaa niitä arvoja, jotka ovat yhteiskuntamme perustana. Emme voi kiduttaa tai kohdella epäinhimillisesti vangitsemiamme terroristeja, McCain sanoi ulkopoliittisessa puheessaan vuonna 2008 Politifact-nettisivuston mukaan.

Trumpin kriitikko

McCainin välit Trumpiin olivat huonot. Trump puhui pilkallisesti McCainin sotasankaruudesta. McCain arvosteli puolestaan Trumpia muun muassa vuonna 2018 julkaistussa elämänkerrassaan.

Time-lehden mukaan elämänkerrasta suuri osa on omistettu Trumpin arvioinnille, vaikka tämän nimi ei kaikissa yhteyksissä esiinnykään. On selvää, että McCain on eniten huolissaan Yhdysvaltain presidentistä, lehti kommentoi.

Suoraan McCain arvostelee kirjassa Trumpia muun muassa tavasta, jolla tämä puhuu maahanmuuttajista sekä siitä, ettei hänellä ole empatiaa pakolaisia kohtaaa. Trumpin tapa leimata epäedulliset uutiset valeuutisiksi on McCainin mukaan kopioitu itsevaltiailta, jotka haluavat kontrolloida vapaata lehdistöä.

McCainin kerrotaan sanoneen, ettei hän halua Trumpin osallistuvan hautajaisiinsa, muun muassa Business Insider -lehti ja uutiskanava NBC kertovat.

Kahdesti naimisissa

McCain avioitui ennen Vietnamin sotaa vuonna 1965 mallin Carol Sheppin kanssa. Heillä on yksi tytär Sidney. McCain myös adoptoi Sheppin kaksi lasta Dougin ja Andyn. Pariskunta erosi vuonna 1980.

Samana vuonna hän meni naimisiin opettajan Cindy Lou Hensleyn kanssa. Heillä on neljä lasta, Meghan, John IV, James sekä Bangladeshissa syntynyt adoptiotytär Bridget.

Taistelu aivokasvainta vastaan

McCain sairastui vuonna 2017 pahalaatuiseen glioblastooma-aivokasvaimeen. Hän kertoi asiasta julkisuuteen aloittaessaan syöpähoidot heinäkuussa 2017. Saman vuoden joulukuussa hän lopetti työskentelyn Yhdysvaltain senaatissa.

Vielä sairaana McCain kommentoi aktiivisesti Yhdysvaltain politiikkaa. Hän kritisoi ankarasti presidentti Donald Trumpia heinäkuussa pidetystä tapaamisesta Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa.

Elokuun 24. päivänä McCainin perhe kertoi, että hän oli päättänyt lopettaa syöpähoidot.

Lähteinä käytetty muun muassa:

Santa Monica Observer, BBC, CNN, The Daily Mail, US Today, Newsweek, Foreign Policy, Biography.com, Politicfact, Time, Business insider, NBC

Artikkelista korjattu 26.8. klo 8.40 McCainin sotilasarvo. Hän oli laivaston kommodori.

Kun Touko Aalto nousi runsas vuosi sitten Vihreiden puheenjohtajaksi, hänen yllään leijui sankarin sädekehä.

Paria kuukautta aiemmin pidetyissä kuntavaaleissa Aalto oli Jyväskylän suurin ääniharava.

Samanaikaisesti vihreistä tuli kaupungin suurin valtuustoryhmä. Julkisuudessa voitto luettiin Aallon ansioksi.

Vihreät kokivat Jyväskylässä saavutetun voiton historialliseksi, koska se osoitti, että puolue voi nousta raskaaseen sarjaan myös maakuntakeskuksissa.

Puheenjohtajakisassa Touko Aalto löi löylyä. Hän vakuutteli puoluetovereilleen, että vihreistä tulee pian maan suurin, eli pääministeripuolue.

Viesti puri.

Millainen puheenjohtaja Jyväskylän sateentekijästä tuli vihreille? Tässä jutussa noin 30 politiikan aktiivia vihreistä ja muista puolueista arvioi Aallon ensimmäistä vuotta.

Kohut tummentavat sankarin sädekehän

Aallon uho vaihtui pian pidättyvään vaiteliaisuuteen.

Vihreiden voitonhuuman tilalle alkoi hiipiä epäilys puolueen kannatuksen hiipumisesta. Syynä käänteeseen olivat puolueen puheenjohtajaan liittyneet kohu-uutiset.

Ensimmäinen uutismiina laukesi puheenjohtajan jaloissa vajaa pari kuukautta puoluekokouksen jälkeen. Touko Aallon vaimo Johanna Pietiläinen haki avioeroa.

Uutisen tultua julki Aalto kiirehti tunnustamaan Facebookissa, että eroon liittyi hänen suhteensa toiseen naiseen, joka työskentelee Vihreiden puoluetoimistossa. Viesti sai osan puoluetoimiston naisista raivoihinsa.

Puoluevirkailijoiden puhelimet alkoivat helistä kilvan, kun uutisnälkäiset toimittajat ryhtyvät selvittämään, kuka puoluetoimiston naisista oli kyseessä.

Seuraavana päivänä Aalto joutui ilmoittamaan, että hänen naisystävänsä oli puolueen silloinen nuorisojärjestön työntekijä, Iris Flinkkilä.

Eroa hakeneelle vaimolleen Aalto esitti julkisen anteeksipyynnön vasta kolme kuukautta myöhemmin.

Yksi Touko Aallon lähimmistä tukijoista huokaa vielä vuotta myöhemmin:

– Tässä tapahtui totaalisia mokia julkisuuden hallinnassa.

Tieto salarakkaasta tuli yllätyksenä lähimmillekin tukijoille

Puheenjohtajakisan alla Touko Aallon tueksi ilmoittautui joukko vihreitä vaikuttajia. Ensimmäisten joukossa kannattajaksi julistautui puolueen entinen puheenjohtaja ja ministeri, Osmo Soininvaara.

Aallon puheenjohtajakampanjan varsinaiseen taustaryhmään hakeutui kymmenkunta ihmistä. Joukossa oli paljon kokenutta, asiantuntevaa ja nokkelaa väkeä. Vihreän tuolloisen johdon ja puoluekoneen edustajia ryhmässä ei ollut.

Tukiryhmän kuuluivat ainakin vihreiden entinen puoluesihteeri Panu Laturi, viestintäkonsultti Leena Rantanen, kansanedustaja Antero Vartia, viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Lauri Korkeaoja, kansanedustajien avustajana työskennellyt Heikki Vento ja jyväskyläläinen ympäristökonsultti Panu Piirtola. Myös Sitran neuvonantaja ja entinen kansanedustaja Oras Tynkkynen tuki Aallon kampanjaa, mutta hän osallistui vastaavalla tavalla myös neljän muun puheenjohtajaehdokkaan kampanjoihin.

Ryhmän perimmäinen tehtävä oli valmentaa ja sparrata Touko Aaltoa. Keskustelut koskivat ennen kaikkea sitä, miten ja millaisissa asioissa vihreiden ja Aallon kannattaisi olla julkisuudessa esillä.

Puoluejohtajaehdokkaan salasuhde oli juuri sellainen miina, joka avustajakaartin olisi pitänyt yrittää tehdä vaarattomaksi mahdollisimman aikaisin sekä ehdokkaan että puolueen edun nimissä. Ryhmän jäsen kertoo, ettei se kuitenkaan ollut mahdollista.

– Emme tienneet suhteesta.

Mielikuva Aallosta muuttui sekä puolueessa että sen ulkopuolella

Puolueväki ällistyi uutisesta. Ihmetystä lisäsivät tiedot puheenjohtajan uudesta, räväkästä naisystävästä.

Iris Flinkkilä on tullut tunnetuksi eräänlaisena seksipositiivisuuden papittarena. Hän on luonnehtinut Instagramissa itseään supernaiseksi ja femme fataleksi.

Hyvin moni puolueaktiivi oli kokenut tuntevansa kaksi kautta puolueen varapuheenjohtajana toimineen Touko Aallon kohtuullisen hyvin. Tämä oli seurustellut vuosikausia Johanna Pietiläisen kanssa ennen pari vuotta kestänyttä avioliittoa.

Mielikuva Aallon persoonasta muuttui äkisti.

– Puheenjohtajavaalin aikaan mielikuva hänestä oli: tasainen tyyppi, naimisissa. Sitten hämmennyttiin: ai että tällainen tilanne tästä tulikin.

Suuri osa vihreistä on hyvin suvaitsevaista väkeä, joka ei halua moralisoida muiden ihmisten yksityiselämää. He korostavat, että poliitikollakin on oikeus yksityisyyteen.

Osa puolueaktiiveista uskoo kuitenkin, että kohu puolueen puheenjohtajan salasuhteesta saattaa kääntää jotkut vihreiden äänestämistä harkitsevat ihmiset toisten puolueiden tukijoiksi.

– Avioliiton ulkopuolinen suhde puoluetoimiston työntekijään ja avioero nakertavat puheenjohtajan uskottavuutta ja luotettavuutta kansan silmissä.

Rakastuminen ja uusi naisystävä ovat muuttaneet Touko Aaltoa jossain määrin. Moni puheenjohtajaa lähietäisyydeltä tarkkaileva puoluetoveri arvioi, että Aallosta on tullut entistä vapautuneempi.

Myös Aallon poliittinen lähipiiri on laajentunut yhdellä ihmisellä.

– Iris Flinkkilä on ilman muuta luettava Toukon poliittiseen lähipiiriin. Hänen kanssaan Touko puhuu eniten politiikkaa ja viettää aikaa, sanoo yksi Aallon läheinen tukija.

Uusi rooli hiljensi värikkään puhujan

Kun Touko Aalto palasi eduskuntaan puoluejohtajana, kansanedustajakollegat huomasivat hiljalleen, että miehen tyyli ja toimintatavat olivat muuttuneet.

Vuonna 2015 Touko Aalto valittiin eduskuntaan. Hän tuli siellä nopeasti tunnetuksi aktiivisena, itsevarmuutta huokuvana puhujana. Hän on saarnannut agitaattorin lailla, mutta asialinjalla.

Kilpailevienkin puolueiden kansanedustajat sanovat, että Aalto on aina perehtynyt huolellisesti käsittelemiinsä asioihin.

– Perusluonteeltaan hän on faktapoliitikko, ei populisti.

Touko Aalto on puheenjohtajaksi noustuaan ollut eduskunnan suuressa salissa paljon hiljaisempi mies kuin ennen.

Yksi syy siihen voi olla se, että hän haluaa esiintyä mieluummin yhteistyöpoliitikkona kuin ärhäkkkäänä räksyttäjänä, jollaisena hänen edeltäjänsä Ville Niinistö tunnettiin.

Uuden asemansa vuoksi Aallon pitäisi pystyä osallistumaan eduskunnan keskusteluihin myös eri tavalla kuin ennen.

– Hän ei pysty väittelytilanteissa tuomaan spontaanisti esiin uusia ajatuksia ja näkökulmia.

Tämä Aallon heikkous on pantu merkille kaikissa eduskuntaryhmissä. Kansanedustajat selittävät, ettei puoluejohtaja voi kiihkeärytmisen debatin aikana ottaa aikalisää ja vetäytyä tarkistamaan faktoja. Puolueen linjaa pitää kyetä luomaan saman tien yllättävissäkin tilanteissa.

Hidasliikkeiseksi koettua Aaltoa verrataan nyt alinomaa Ville Niinistöön. Tämä kehittyi oman puheenjohtajakautensa aikana suvereeniksi ja salamannopeaksi keskustelijaksi.

Vielä runsas vuosi sitten Niinistö onnistui yhtenään valtaamaan eduskunnassa opposition ilmatilan vihreiden hallintaan. Sittemmin sosialidemokraatit ovat kaapanneet tilan vihreiltä ja nousseet johtavaan rooliin oppositiossa.

Touko Aallon puheenjohtajakaudella Niinistö on pyrkinyt antamaan suuressa salissa tilaa seuraajalleen, mutta ajoittain hän puuttuu peliin.

– Jos salissa väitetään, että vihreiden linja on muuttunut, Aalto ei pysty torppaamaan väitettä. Sitten Touko yleensä poistuu salista ja Niinistö tulee apuun paikkaamaan.

Puheenjohtajaksi ryhtyessään Aallolla ei ollut johtajakokemusta

Aallon rakettimainen nousu valtakunnanpolitiikan huipulle alkoi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vaalikampanjan aikana kilpailevienkin puolueiden aktiivit aavistivat Jyväskylässä, että Aalto oli menossa läpi.

He olivat panneet merkille, kuinka karismaattinen puhuja ja uuttera mies Aalto oli.

– Touko oli kadehdittavan aktiivinen eduskuntavaalikampanjansa aikana.

Kaikesta huolimatta Aallon jättipotti vuoden 2017 kuntavaaleissa tuli muiden puolueiden aktiiveille Jyväskylässä yllätyksenä. Kaupunkipolitiikassa Aalto oli nimittäin vihreiden ryhmässä “rivimiehen” asemassa, vaikka hän oli ollut valtuustossa vuodesta 2008 saakka.

– Toukon rooli on ollut täällä melko vähäinen. Kaupunkipolitiikassa hän ei ole ollut missään asiassa vihreiden neuvottelijana.

Sen sijaan Jyväskylän vihreiden ympyröissä ja opiskelijapolitiikassa Aalto on ollut näkyvä hahmo vuosikaudet.

Vuonna 2009 hän istui Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa.

Aallon silloinen naisystävä, Johanna Pietiläinen edusti samassa hallituksessa sosialidemokraatteja. Pari avioitui kuusi vuotta myöhemmin.

Touko Aalto vastasi JYY:n hallituksessa muun muassa kehitysyhteistyöasioista. Kollegoidensa muistaman mukaan hänen vastuullaan ei ollut tärkeitä politiikan sektoreita.

– Se oli hänelle vain väliporras. Paikka hallituksessa oli reitti eteenpäin.

Touko Aallolla ei ole ollut erityisen vastuullisia rooleja politiikassa ennen kansanedustajuutta. Hänellä ei ole myöskään johtajakokemusta ennen puoluejohtajuutta.

Puolueen varapuheenjohtajana hän on ollut kaksi kautta. Sitä roolia ei voine varsinaiseksi johtajanpestiksi lukea.

Touko Aalto on ottanut keskustelevan ja kuuntelevan kannustajan roolin

Aallon johtamistyyliä vihreiden kansanedustajat kehuvat urakalla. Puoluejohtajan persoonaa ja toimintatapaa koskevat luonnehdinnat ovat miltei häiritsevän identtisiä, aivan kuin niitä olisi harjoiteltu kesäkurssilla.

Vihreät kuvaavat Aallon hyvin reiluksi ja sosiaaliseksi ihmiseksi, joka haluaa kuunnella kollegoidensa mielipiteitä ja hitsata joukkoaan yhteistyöhön.

– En muista, koska ryhmän sisäinen henki olisi ollut näin hyvä. Touko on todella hyvä velvoittamaan ja myös valtuuttamaan ihmisiä.

Aalto näyttää kannattavan kollektiivisia toimintamalleja; asioiden yhdessä puntaroimista ja yhdessä päättämistä.

Tässä suhteessa hän poikkeaa selvästi edeltäjästään, Ville Niinistöstä, kertovat puoluetoverit.

– Ville johti puoluetta niin, että Ville johti puoluetta.

Vaikka Ville Niinistön omapäinen tyyli on ärsyttänyt osaa puolueväestä melkoisesti, on moni alkanut kaivata hänen päättäväisyyttään, nopeuttaan ja varmuuttaan.

Kenties Touko Aallon omaksuma johtamisen tapa johtuu osaksi hänen epävarmuudestaan. Yllättävän moni kansanedustaja on tehnyt nimittäin saman havainnon: Aallon itsevarmuus näyttää murentuneen jossain määrin puheenjohtajuuden aikana.

Vilkas ja eloisa mies näyttää muuttuneen.

– Kun hänestä tuli puheenjohtaja, kaikki liikkeet hidastuivat yhtäkkiä. Ihan kuin Toukoon olisi pistetty lamauttavaa ainetta!

Puheenjohtaja vailla hovia

Useimmat puolueaktiivit väittävät, etteivät tiedä, keitä Touko Aallon lähipiiriin kuuluu.

Kenties he eivät halua sitä nimetä.

Lienee totta, ettei Touko Aalto ole kerännyt ympärilleen omaa hovia vihreiden eliitistä. Esikuvia ja hengenheimolaisia hänellä kuitenkin on.

Puheenjohtajavaalin alla muodostunut Aallon sparrausrinki on yhä koossa. Se tapaa Aaltoa muutaman kuukauden välein.

Vihreiden istuvia kansanedustajia on porukassa vain yksi: Antero Vartia. Muut ovat pääasiassa päivänpolitiikasta ja puolueen viroista vetäytyneitä ihmisiä.

Koko puolue ei ole täysillä Aallon takana

Puheenjohtajakisassa vihreät jakautuivat monen ehdokkaan taakse.

Aallon tukijoukot panivat merkille, että Emma Kari sai sivustatukea väistyvältä puheenjohtajalta, Ville Niinistöltä. Puoluetoimistokin teki töitä hänen valintansa puolesta.

Osa puolueaktiiveista antaa ymmärtää, että on epäselvää, ketkä muiden ehdokkaiden läheiset tukijat ovat siirtyneet aidosti Touko Aallon taakse.

– Kyllähän puolueen sisällä on voimia, jotka eivät Toukoa vieläkään tue.

Aalto itse on nimennyt vihreiden entisen puheenjohtajan Osmo Soininvaaran oppi-isäkseen.

Aallolla ja Soininvaaralla onkin ollut lämmin ystävyyssuhde viime eduskuntakaudesta lähtien. Tuolloin Aalto työskenteli kansanedustaja Jani Toivolan eduskunta-avustajana.

Aalto on imenyt vaikutteita Soininvaraan ajattelusta sekä sosiaali- että talouspolitiikan kysymyksissä. Aalto on jo nyt vahva ja tunnustettu osaaja noilla kahdella politiikan osa-alueella.

Itsensä Touko Aalto luokittelee sosiaaliliberaaliksi. Hän kertoo kannattavansa vahvaa hyvinvointivaltiota, mutta "sen pitää olla renki eikä isäntä".

Vihreissä Aallon läheisimmiksi hengenheimolaiseksi voi nimetä ennen muita kaksi ihmistä. Köyhyyden eriarvoisuuden torjumiseen liittyvät kysymykset ovat tutkija Maria Ohisalon ja Touko Aallon yhteinen kiinnostuksen kohde.

Vihreässä eduskuntaryhmässä on toisenlainen Aallon hengenheimolainen. Hän on talousekspertti, Antero Vartia. Hänen kanssaan Aalto sparraa testaa talouspoliittista argumentaatiotaan.

Jokapäiväisessä poliittisessa työssä Aallon tärkein tuki on hänen avustajansa Irina Tuokko. Hän on ollut Aallon pitkäaikainen yhteistyökumppani keski-Suomessa. Tuokko on yhä Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen.

Hengenheimolaisia Aallolla on monessa puolueessa

Vartia on rakentanut eduskunnassa puoluerajat ylittävää kansanedustajien "liberaaliverkostoa". Sen jäsenet kokevat yhteisiksi arvoikseen vapaamielisyyden sekä uudistus- ja yhteistyöhakuisuuden. Ryhmän jäseniä kiinnostaa esimerkiksi vapaaseen kilpailuun perustuvaa markkinataloutta koskeva “pro-market”-ajattelu.

Touko Aalto on liberaaliverkoston jäsen. Muista puolueista ryhmään kuuluvat ainakin kokoomuksen Juhana Vartiainen ja Kai Mykkänen, SDP:n Tytti Tuppurainen sekä sinisten Tiina Elovaara. Yhteen Vartian kutsumaan illanviettoon on osallistunut myös vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen. Hän ei kuitenkaan koe kuuluvansa tämän perusteella mihinkään ideologiseen ryhmään.

Touko Aalto mainitaan mieheksi, joka ei liehittele vallassa olevia.

– Touko ei mene välttämättä siihen pöytään, missä ministeri on. Hän menee sinne, missä on mielenkiintoinen ihminen.

Hänellä on kuitenkin toimiva suhde moneen vaikutusvaltaiseen päättäjään. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on yksi heistä. Tämä on Touko Aallon vahvin linkki maan hallitukseen. Oppositiossa olevaan SDP:n johtajaan Antti Rinteeseen Aallolla on myös hyvät ja luontevat välit.

Aallon ensimmäinen vuosi puheenjohtajana on kulunut oppirahoja maksellessa

Vihreiden puheenjohtajuus heitti 34-vuotiaan Touko Aallon politiikan raskaaseen sarjaan.

Moni vihreiden aktiivi on sitä mieltä, että hän sai liian suuret saappaat liian varhain. Puoluejohtajan pesti on liian vaativa ansimmäisen kauden kansanedustajalle, he sanovat.

– Jokaisen pitää saada kasvaa rauhassa vaativampiin tehtäviin.

Kasvu tehtävän mittoihin on Aallolla vielä kesken. Hän on saanut kärsiä kovista kasvukivuista, mutta usein täysin omaa syytään.

Aallon suurin heikkous lienee taitamattomuus julkisuuden hallinnassa.

Harkitsematon mediajulkisuus on rasite Aallolle ja puolueelle

Aallolla on taipumus kommentoida sekä omia että muiden vihreiden puolueaktiivien kömmähdyksiä hätäisesti ja harkitsemattomasti sekä tehtyjä virheitä vähätellen.

Hän on joutunut useaan otteeseen korjaamaan kannanottojaan jälkikäteen ja esittämään myöhästyneitä julkisia anteeksipyyntöjä.

Näin tapahtui, kun Aalto selitti kaupunginvaltuutettu Fatim Diarran maaseutuväestöä törkeästi halventaneen Facebook-päivityksen mustaksi huumoriksi.

Kun vihreiden eduskuntaryhmän työntekijä vastusti ulkomaalaisen pakkopalautusta lentokoneessa, Aalto ryhtyi välittömästi puolustamaan protestia julkisuudessa. Hän teki sen tavalla, joka antoi paljon aseita vihreiden poliittisille vastustajille.

Tällaisten tapausten yhteydessä vihreät paistattelevat monta päivää kielteisessä julkisuudessa. Eräs kilpailevan puolueen kansanedustaja tiivistää ongelman neljään sanaan.

– Aallon mediasuhde on holtiton.

Holtittomuuden vaikutelma syntyy helposti pienistä, harkitsemattomuudesta johtuvista virheistä. Sellaiset saattavat sysätä poliitikon pitkäksi aikaa kielteiseen julkisuuteen.

Niin kävi Touko Aallolle elokuun alussa, kun hänet kuvattiin paidatta tukholmalaisella homoklubilla läpsimässä miestä takapuolle.

Pääosa vihreistä vaikuttajista pitää Aallon mokaa pienenä, mutta valitettavana.

– Virhe oli lähinnä se, että hän suostui valokuvattavaksi sellaisessa tilanteessa. Kuva synnytti mielikuvan hillittömistä kännisistä orgioista. Siitähän ei ollut lainkaan kyse.

Osa puolueen iäkkäistä aktiiveista sekä maakuntien pikkupaikkakuntien vihreät pitävät tapausta huomattavasti vakavampana virheenä. He tuumivat, että tapaus nakertaa puolueen potentiaalista kannatusta.

– Ihmiset naureskelevat päin näköä: “Tämäkö on teidän linja!” Ei vähempää voisi kiinnostaa selitellä puheenjohtajan biletyskuvia.

Tukholman tapaus pistää miettimään, sumentavatko rakastuminen ja aiempaa suurempi vapautuneisuus Touko Aallon harkintakykyä. Puoluejohtajana hänen pitäisi ymmärtää huolehtia yksityisyydestään tarkemmin kuin ennen.

Touko Aalto suhtautuu julkisuuteen jossain määrin eri lailla kuin useimmat puoluejohtajat. Hän on esiintynyt naisystävänsä kanssa julkisesti yhteishaastatteluissa ja sosiaalisessa mediassa. Hän ei ole itse vetänyt tiukkaa rajaa yksityiselämänsä ja julkisen toimintansa välille.

Haaveet suurimman puolueen asemasta on haudattu hiljaisuudessa

Suurin osa vihreistä vaikuttajista sanoo, että Touko Aalto on vielä uuden roolin opetteluvaiheessa. Virheet ja niistä koituvien oppirahojen maksaminen kuuluvat siihen.

Useasta suusta kuulee kuitenkin, että puolueen puheenjohtajan pitäisi “siirtyä toissijaisista asioista oikeiden asioiden pariin”.

Vihreä puolueväki on vaivihkaa mutta aktiivisesti unohtanut puheet pääministeripuolueeksi pyrkimisestä. Puolueen gallupkannatus on pudonnut nelisen prosenttiyksikköä vuoden takaisesta eli alle 14 prosentin.

Vihreät antavat nyt ymmärtää, että neljänneksi suurimman puolueen asema tyydyttää heitä. He vakuuttavat, että nykyisillä kannatuslukemilla eduskuntavaaleissa tulisi riemuvoitto.

– 13–14 prosentin kannatus on meille hyvä. Se olisi parempi kuin koskaan ennen.

Vihreät ovat asettuneet siilipuolustukseen tyytyväisyyttään korostaen

Vihreät vaikuttajat puhuvat nyt korostetun myönteisesti puolueen tilasta ja puheenjohtaja Aallosta.

Puolueeseen kohdistuva kielteinen julkisuus on saatava loppumaan ja mielikuva vihreistä palautumaanasialliseksi, eteenpäin suuntautuvaksi ja myönteiseksi.

Jo pitkään vihreät ovat tehneet työtä sen eteen, että puolueesta tulisi keskivertokansalaisten hyväksymä yleispuolue. Nyt puolueen kentällä supistaan siitä, että viimeaikainen kohujulkisuus voi estää tuon tavoitteen toteutumisen.

–Sellaista pohdintaa on, että viekö tällainen puolueen takaisin marginaaliin.

Touko Aallon kesä ei ole mennyt yksinomaan juhlimiseen. Hän on kiertänyt Suomea ja puolueen kenttää aktiivisesti. Puheenjohtajavaalin kilpakumppanikin kiittelee Aaltoa siitä innokkaasti ja vakuuttaa, että hän on kentällä äärimmäisen pidetty tyyppi.

Kokeneet vihreät poliitikot huomauttavat, että Touko Aallon julkisuusmokat ovat olleet hyvin pieniä. Puheenjohtajaan liittyneet kohut ovat olleet melkoisia, vaikkei Aalto ei ole esimerkiksi syyllistynyt mihinkään rikokseen.

Eräs kokenut vihreiden kansanedustaja antaa ymmärtää, ettei puolueväen kannata panikoida taakse jääneiden kohujen vuoksi.

– Mulla on kyllä edelleen luottamus Toukoon. Toukon johtamassa puolueessa on kiva olla.

Tekstiä on päivitetty klo 10.04. Jutusta on muutettu kohtaa, jossa mainitaan Oras Tynkkysen työskennelleen puheenjohtajakisan aikana Touko Aallon tukiryhmässä. Teksti on muutettu muotoon: Myös Sitran neuvonantaja ja entinen kansanedustaja Oras Tynkkynen tuki Aallon kampanjaa, mutta hän osallistui vastaavalla tavalla myös neljän muun puheenjohtajaehdokkaan kampanjoihin.

Juttua muokattu 26.8.2018 klo 11.05. Vaikuttajaviestinnän ammattilaisen Elina Moision nimi poistettu Touko Aallon puheenjohtajakampanjan tukiryhmän nimilistasta. Hän ei kuulunut Aallon tukiryhmään.

Juttua muokattu 26.8.2018 klo 12:02. Tarkennettu, että vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen on osallistunut niin sanotun liberaaliverkoston kokoontumisiin vain kerran, eikä sen perusteella koe kuuluvansa mihinkään ideologiseen ryhmään.

Lue myös puheenjohtajasarjan aiemmat osat:

Petteri Orpo hallitsee perinteiset verkostot, mutta kapinalliset Harkimo ja Vapaavuori horjuttavat asetelmia

Kuka Sipilän korvaan kuiskaa? Pääministeriä ympäröi poliittisten avustajien muuri, ja lähipiirin mukaan Sipilän “Dream Team” on yhä koossa

Yhdysvaltain republikaanisenaattori John McCain on kuollut 81-vuotiaana.

Hän kuoli lauantaina kotonaan Arizonassa, kertoo McCainin toimisto.

McCainin perhe kertoi perjantaina, että senaattori on päättänyt lopettaa syöpänsä hoidot. Republikaanisenaattorilla todettiin aivosyöpä viime vuonna.

John McCain pyrki poliittisella urallaan kahdesti presidentiksi. Vuonna 2008 hän oli republikaanien presidenttiehdokas, mutta hävisi vaalit demokraattien Barack Obamalle. Ensimmäisen kerran McCain oli pyrkinyt presidenttiehdokkaaksi jo vuonna 2000, mutta hävisi silloin republikaanien esivaalit George W. Bushille.

Vietnamin sodassa McCain toimi laivaston lentäjänä. Hänet ammuttiin alas, jolloin hän joutui sotavangiksi viiden vuoden ajaksi.

Lue myös:

Sotasankari, poliittinen peluri ja presidentti Trumpin republikaaniarvostelija – senaattori John McCain sai uransa aikana useita eri nimityksiä

Trump esitti surunvalittelunsa John McCainin perheelle

Joensuu, Ilosaarirockin torstaiyö heinäkuussa 2018. Ilona-yökerhon tupakkakopissa syttyy sanaharkka, joka päättyy kolmen miehen puukotukseen.

Puukottaja lyö riitapukariaan, väliin mennyt kaveria sekä yökerhon portsaria useita kertoja vatsan ja rinnan seuduille, sisäelimiin asti. Kaikkien uhrien vammat ovat hengenvaarallisia.

Kirurgi Ville Vänni on nukkumassa mökillään Ilomantsissa, kun puhelin soi kahden aikaan yöllä. Hän ei epäile hetkeäkään, vaan lupaa olla tunnissa keskussairaalan päivystyksessä. Sillä välin päivystysvuorossa oleva kirurgi on jo aloittanut potilaiden hoitamisen.

Kello on kuusi aamulla. Vänni ja päivystävä kirurgi sulkevat parhaillaan viimeistä yökerhopuukotuksen uhria leikkauksen jäjiltä, kun on aika lähteä vastaan vielä yhtä potilasta: ennestään kiireisen yön päälle päivystykseen tuodaan yökerhon puukotukseen kuulumaton, itseään vahingossa veitsellä lävistänyt mies.

Suomessa on täysin poikkeuksellista, että päivystyksessä leikataan samana yönä neljää puukotettua. Samaan aikaan.

Etelä-Afrikan pääkaupungissa Johannesburgissa se olisi ollut rauhallinen yö päivystyksessä.

Kun kaikille rintaan puukotetuille ei riitä vuodepaikkoja

Johannesburg, syyskuun ensimmäinen viikonloppu 2016. Ville Vänni on yksi päivystävistä lääkäreistä Bara-sairaalan traumakirurgian päivystyksessä.

Maailman kolmanneksi suurimmassa sairaalassa on erityisen verinen viikonloppu

Monella eteläafrikkalaisella on palkkapäivä, joten hetken on vara ryypätä ja vetää huumeita. Tunteet ovat muutenkin pinnassa, sillä paikalliset joukkueet kohtaavat jalkapallomatsissa.

Kolmen vuorokauden aikana sairaalaan tuodaan yli 550 ammuttua, puukotettua, pahoinpideltyä tai muuten vakavan vamman saanutta potilasta.

– Kaikille rintaan puukotetuille ei riittänyt edes vuodepaikkoja. Hyväkuntoisimmat puukotetut laitettiin polkemaan kuntopyörää ja valvomaan toisiaan, Vänni muistelee.

39-vuotias Vänni on käynyt Afrikassa treenaamassa ammattitaitoaan yhteensä neljä kertaa: kolmesti työvaihdossa johannesburgilaisessa Bara-sairaalassa sekä sotakirurgina YK-operaatiossa Malissa. Kuukausien työvaihto on ollut uhraus rahallisesti, lisäksi se on pois perheen kanssa vietetystä ajasta.

Suomi on onneksi niin turvallinen maa, että Pohjois-Karjalassa kirurgin leikkauspöydällä kannetaan vain muutama puukotettu tai ammuttu potilas vuodessa. Vännin mukaan se on liian vähän, että traumakirurgi saisi vahvan ammattitaidon väkivallan tai vaikka autokolarin aiheuttaman vakavien vammojen hoitamiseen.

– Itsevarmuuden saavuttaminen Suomessa veisi koko virkaiän, Etelä-Afrikassa se onnistuu muutamassa kuukaudessa.

Hengenvaarallisten vammojen hoitaminen ei ole yhden miehen show, muistuttaa Vänni. Afrikasta saadut opit hän haluaa viedä omaan työyhteisöönsä Pohjois-Karjalan keskussairaalassa, jotta potilas selviäisi riippumatta siitä, kuka lääkäreistä tai sairaanhoitajista on päivystysvuorossa.

Mitä sitten 27 tunnin päivystysvuoro johannesburgilaisessa sairaalassa opettaa? Ainakin sen, että liiasta empatiasta on lääkärille vain haittaa.

Väkivalta ja ryöstöt ovat arkipäivää Etelä-Afrikassa

Ensinnäkin Chris Hani Baragwanath -sairaala, eli tuttavallisemmin Bara, on valtava julkinen sairaala Johannesburgin eteläosassa Sowetossa. Se vastaa 6 miljoonan ihmisen hoidosta, ja käytännössä sairaala-alue on yhtä suuri kuin keskisuuren suomalaisen kaupungin keskusta-alue.

Ville Vänni näki käytännössä, kuinka Etelä-Afrikassa väkivalta uhkaa tiettyä osaa väestöstä: todennäköisemmin paareilla päivystykseen kannettava potilas on köyhä musta mies.

– Potilaskuorma oli valtava ja ihmiskohtalot raskaita. Viikonlopun aikana saattoi mennä meidän päivystyksemme läpi 700 ihmistä, jotka olivat kaikki enemmän tai vähemmän vakavasti loukkaantuneita, sanoo Vänni.

Vänni pääsi tekemään töitä kokeneiden kirurgien kanssa, joilla on valtavasti kokemusta lävistävien vammojen ja monivammojen hoidosta. Heiltä hän sai parhaat oppinsa potilaan tutkimisesta, leikkaamisesta ja jatkohoidon järjestämisestä.

Vaikka Bara-sairaala on länsimaiden näkökulmasta katsottuna melko hyvin varusteltu, oli laitteista ja hoitovälineistä alituinen pula. Oli siis pakko oppia, kuinka rajalliset resurssit saadaan riittämään.

– Pahimmillaan näki, millainen on korruptoitunut ja kehittymätön järjestelmä. Tai kuinka hierarkia johtaa siihen, että virheitä peitellään, sanoo Vänni.

Mutta miksi liika empatia on vaarallista, varsinkin kun potilaita on paljon?

– Rationaalinen myötäeläminen ja potilaiden ymmärtäminen on tärkeää, mutta jos liian syvästi uppoutuu yhden potilaan hoitamiseen, saattaa kadota kokonaiskuva. Jos haluaa potilaiden kohtelun olevan tasavertaista, toiminnan pitää olla järkivetoista, Vänni selittää.

Vänni sai kokea myös sen, että yhteen potilaaseen kiinnittyminen voi käydä itselle liian raskaaksi. Empatiaa oli pakko rajoittaa.

Johannesburgin kokemuksen ansiosta Vänniä pyydettiin mukaan YK-operaatioon Maliin ensimmäisenä suomalaisena kirurgina. Kahdeksan viikon ajan hän työskenteli Timbuktun leirisairaalassa sotakirurgina.

Mikä saa hyvätuloisen ja mukavan aseman saavuttaneen kirurgin uhraamaan vapaa-aikansa ja lähtemään maailman toiselle puolelle leikkaamaan väkivallan uhreja?

Läheltä piti

Joensuu, juhannusyö 2007. Puukko on mennyt läpi pojan kaulakuopasta ja lävistänyt solisvaltimon. Potilas on hyvässä kunnossa, mutta selvää on, että leikkaushoitoa tarvitaan ripeästi, koska vuoto haastavassa paikassa on saatava loppumaan.

28-vuotias Ville Vänni on alkuvaiheen erikoistuva lääkäri ja juhannuksen etupäivystäjänä Pohjois-Karjalan keskussairaalassa. Hänellä on hieman leikkauskokemusta, mutta ei läheskään tarpeeksi selvitäkseen yksin vaikeasta verisuonivammasta.

Onneksi apuun saadaan hälytettyä kokenut verisuonikirurgi, joka joutuu avaamaan potilaan rintakehän saadakseen verenvuodon hallintaan.

Potilas selviää hengissä, mutta läheltä piti -tilanne jää vaivaamaan Vänniä. Hän ei halua joutua uudestaan näin yllättävään ja vakavaan tilanteeseen heikolla valmistautumisella.

– Se oli herätys. Tällaiset yllättävät tilanteet ovat niin vaativia, etteivät ne mene vahingossa oikein, pitää olla kokemusta, sanoo Vänni.

Traumahoidon merkittävin keskus Suomessa on Töölön sairaala, joka vastaa hoidosta alueella, jossa asuu lähes miljoona ihmistä. Töölön sairaalan yhteyksien kautta kymmenkunta suomalaista kirurgia on käynyt Barassa työvaihdossa.

Afrikassa saaduilla opeilla Vänni ja hänen kollegansa pelastivat myös Ilonan puukotusuhrit heinäkuisena yönä.

"Silloin muuttuu vaaralliseksi"

Tärkeintä on valmius toimia, vaikka leikkausaleissa odottaa kolme potilasta, jotka taistelevat elämästään. Leikkaustaitoja tärkeämpääkin on tilanteen arvioiminen, tiimin johtaminen sekä itsevarmuus.

– Missään vaiheessa ei ollut paniikin tuntua. Minulla oli varmuus siitä, mitä pitää tehdä: missä järjestyksessä potilaat leikataan, millä tavalla ja mikä vammoista ensin, sanoo Vänni.

– Monipotilastilanteista ei saa riittävästi kokemusta Suomessa, kyllä tämä meni puhtaasti Afrikan opeilla, Vänni pohtii jälkikäteen.

Ilonan puukotusuhrien hoidossa testattiin käytännössä myös sitä, miten koko päivystyksen tiimi osaa reagoida yllättävässä tilanteessa. Kun Vänni aloitti erikoislääkärinä vuonna 2013, hän toi mukanaan säännölliset harjoitukset, joissa treenataan vaikeasti vammautuneen potilaan järjestelmällistä hoitoa.

Vänni korostaakin, että kirurgi ei pärjäisi yksin päivystyksessä, vaan vaikeiden vammojen hoidossa sairaanhoitajat ja muut lääkärit ovat yhtä tärkeässä osassa.

Erikoistuminen vakavien vammojen ja monipotilastilanteiden hoitoon on tuonut Vännin työhön uutta sisältöä ja vahvistanut hänen ammatti-identiteettiään. Jopa niin paljon, että työstä on tullut harrastus.

– Kammoksun keskiluokkaiseen lokeroon jumahtamista. Haluan, että työlläni on merkitystä tässä yhteiskunnassa, sanoo Vänni.

Nyt Vännin tavoitteena on luoda Suomen sairaaloihin valmius, jossa kaikki vaikeasti vammautuneet potilaat saisivat hyvää hoitoa kellonajasta ja asuinpaikasta huolimatta. Tätä hän ajaa varapuheenjohtajana Traumatologiyhdistyksessä, joka on tuonut Suomeen kansainvälisiä valmiuskursseja lääkäreille.

Vaikka ulkomaan kokemus on koulinut Vännistä Suomenkin mittakaavalla kokeneen lävistäviä vammoja hoitavan kirurgin, hän näkee oppimiskäyrää olevan vielä kosolti jäljellä.

– Siinä vaiheessa, kun luulee osaavansa kaiken, on aika jäädä eläkkeelle. Silloin muuttuu vaaralliseksi, sanoo Vänni.

Tämän kesän Ilosaarirockissa odotti yllätys. Sunnuntaina päälavalla esiintynyt Cheek veti energisen ja kansainväliset mittapuut täyttävän show'n. Se ei sinällään ollut uutta ja yllättävää, vaan se että lavalla nähtiin rentoutunut ja hyväntuulinen artisti.

Kaukana oli Cheek-imagon taakse vetäytynyt artisti, joka puristi toisinaan mailaa vähän liikaa. Mitä ihmettä oli tapahtunut?

Cheekin tarina suomalaisessa popmusiikissa on uniikki. Lahtelaisesta räppäristä kasvoi vuosien varrella 2000-luvun menestynein artisti. Olympiastadionin valtaaminen ensimmäisenä suomalaisartistina muistetaan meriiteistä ennen kaikkea.

Mutta ei Cheekin uran alku aivan helppo ollut. Manageri Carla Ahonius muisteli Lahdessa, kuinka hän yritti promoottorina saada edustamalleen artistilleen medianäkyvyyttä 2010-luvun taitteessa. Ketään ei kiinnostanut.

Sitten tuli vuosi 2012, jolloin kaikki muuttui. Cheek valittiin villinä korttina uuteen Vain elämää -sarjaan. Suurelle yleisölle tuntemattomasta räppäristä tulikin yllättäen suurin suosikki ohi pitkän linjan artistien kuten Jari Sillanpään.

Cheekin nousu suosion aallon harjalle noudatti samaa kaavaa kuin Hollywood-tähdillä. Talentin lisäksi tarvitaan myös paljon hyvää tuuria. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Vain elämää -noste sattui samaan aikaan kun tapahtui Suomi-rapin ja hip hopin nouseminen popmusiikin suosituimmaksi tyylilajiksi. Se tarvitsi suurimman tähden, joka ei ollutkaan Elastinen vaan Cheek.

Alkuhypen aikana mediassa käytiin paljon keskustelua siitä, mihin Cheekin suosio perustuu. Moni rokkipoliisi oli ymmällään, millä autoillaan leveilevä ja teksteillään itseään uhmakkaasti esille tuova artisti oikein sai suomalaiset innostumaan. Vastausta haettiin, koska vastaavanlaista artistia ei Suomessa ollut aiemmin ollut. Hip hop -kulttuuriin kuuluva oman egon esille tuominen ei suomalaisessa nöyryyttä arvostavassa kulttuurissa ollut tuttua.

Yksikään suomalaisartisti ei ole varmasti koskaan aiemmin herättänyt niin paljon tunteita puolesta ja vastaan. Sama on jatkunut alusta loppuun asti.

Suosio huipentui nopeasti Olympiastadionille, missä Cheek veti kaksi loppuunmyytyä konserttia. Hän avasi samalla areenojen ovet monelle muulle suomalaisartistille. Aikaisemmin kukaan muu ei ollut moista uskaltanut tehdä. Se on Cheekin uran suurin saavutus.

Suuri menestys toi myös varjopuolensa. Stadionkonserttien jälkeen Cheek piti vuoden tauon miettimällä, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Kaikki oli jo vedetty Suomen mittapuussa tappiin.

Tauolta palattuaan haastattelin Cheekiä ja hän sanoi kokevansa välillä olevansa kultaisessa häkissä. Menestys oli varmasti makeaa, mutta siitä oli hintana yksityisyyden menetys.

Oli siis varmasti fiksua, että jo vuonna 2014 Jare Tiihonen päätti lopettaa Cheekinä olemisen. Albumin, kirjan ja elokuvan mittainen joutsenlaulu päättäisi artistin, josta oli kasvanut jopa huvittavan pompöösiksi kasvanut olio.

Tiihonen kertoi ennen lauantain jäähyväiskonserttia, että kun hän sai yhden etapin suunnitelmastaan toteutettua, taakka harteilta alkoi keventyä. Hän alkoi avautua, mikä näkyi myös esiintymisessä. Tiihonen jopa sanoi, että kesälla keikkaileminen tuntui niin kivalta, että lopettaminen alkoi tuntua väärältä. Päätös kuitenkin piti.

Lahden mäkimontussa nähtiin iloinen ja rentoutunut Cheek, joka nautti esiintymisestä yleisön edessä. Cheek oli lopettaessaan parempi kuin koskaan.

Lue myös:

Minkälainen jäbä Cheek on? "Aikamoinen" – Fanit hehkuttavat Cheekin jäähyväiskonserttia

Katso Jare vs. Cheek -dokumentti Yle Areenasta

Ikävä yllätys paljastui viime keväänä, kun Marjatta Jääskeläinen tutki syksyllä 2017 tehtyyn rintasyöpäleikkaukseen liittyviä potilastietojaan. Lääkäri oli kirjoittanut hoitohenkilökunnan määräyksiin, että hoitosuunnitelma voi muuttua. Syövän arveltiin levinneen luustoon.

Lääkäri ei ollut kertonut epäilyksistään potilaalle eikä kirjoittanut siitä potilaskertomukseen.

Turkulaisnainen oli päättänyt leikkauttaa molemmat rintansa varmuuden vuoksi, sillä hän luuli syövän olevan voitettavissa. Leikkauksen jälkeen hänelle selvisi, että toisen rinnan leikkaaminen oli turhaa, sillä syöpä oli joka tapauksessa levinnyt jo luustoon.

Tietojani piilotettiin määräyksiin, joita potilaat eivät yleensä näe. Marjatta Jääskeläinen

– Olisin halunnut säilyttää toisen rintani. Nyt leikkausalue aiheuttaa kipua, enkä voi nukkua kummallakaan kyljellä.

Leikkauksen jälkeen tapahtui taas jotain, mitä ei pitäisi: hän sai väärää sytostaattihoitoa. Syöpää hoidettiin varhaisemman hoitosuunnitelman mukaan, ikään kuin syöpä olisi ollut vain paikallinen.

Hän ymmärtää, että vahinkoja sattuu ja oli jo hyväksynyt asian. Nähtyään potilastietonsa Jääskeläinen kuitenkin heräsi miettimään, miksi hänelle ei kerrottu tapauksen kulusta koko totuutta.

– Tietojani piilotettiin määräyksiin, joita potilaat eivät yleensä näe. Tällaista en voi hyväksyä. Eikö ole selvää työnjakoa, kuka ilmoittaa potilaalle asioista? Minut unohdettiin jatkohoitoa suunnittelevasta yhteistyömeetingistä pois kaksi kertaa.

Jääskeläiselle on herännyt huoli, onko myös muita potilaita unohdettu.

Yhteyshenkilönä täysin tuntematon ihminen

Marjatta Jääskeläisen tapausta voi luonnehtia uskomattomaksi sekaannusten vyyhdiksi.

Hän kannustaa muitakin tarkistamaan potilastietonsa. Niistä selviävät syöpäleikkauksen valmistelu ja kulku, mutta myös hoitomääräykset.

Jääskeläisen onneksi kohdalle osui syöpäklinikan osastosihteeri, joka oli sinnikäs ja tiedusteli häneltä tarkasti yhteystiedot. Sieltä paljastui uusi yllätys.

– Yhteyshenkilöksi oli merkitty minulle täysin tuntematon henkilö. Siellä on hänen yhteystietonsa puhelinnumeroineen, ihmettelee Jääskeläinen.

Jääskeläinen korostaa, että jokaisella potilaalla on oikeus tutustua tietoihinsa. Potilas voi jopa selvittää, onko lääkäri käynyt katsomassa potilaan tietoja, kuten esimerkiksi magneettikuvia.

– Olen pohtinut, missä vaiheessa kirurgit tiesivät syöpäni leviämisestä luustoon. Olisi kummallista, jos kirurgit eivät katsoisi ennen leikkausta parin viikon vanhaa kuvantamismateriaalia leikkausalueelta, vaan yksityisestä hoitopaikasta saatuja, yli kolme kuukautta vanhoja kuvia, jotka oli siirretty Tyksin verkkoon.

Tyksissä tulee potilailta vähän palautetta

Toimialuejohtaja Sirkku Jyrkkiö vastaa syöpätautien hoidosta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Hän ei voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, mutta hän myöntää, että syöpähoidoissakin tapahtuu virheitä.

– Muistutuksia tai palautetta tulee vähän, syöpätapauksien osalta nelisenkymmentä vuodessa. Meillä hoidetaan 200 000 käyntiä, joista noin kolmannes on syöpäpotilaita. Siinä suhteessa määrä on pieni. Tämä on inhimillistä toimintaa. Meidän ammattilaisten täytyy olla varpaillamme ja ottaa aina opiksi, pohtii Jyrkkiö.

Palautetta Tyksiin tulee sekä kirjallisena että netin kautta. Näiden lisäksi potilas voi tehdä muistutuksen, kantelun ja vahingon sattuessa potilasvahinkoilmoituksen potilasvakuutuskeskukseen.

Suurin osa palautteista koskee kohtelua.

– Palautteet ovat meille tärkeitä toiminnan kehittämisen kannalta. Toivoisinkin, että palautetta tulisi enemmän, sanoo Jyrkkiö.

Potilasvahinkoilmoitusten määrä on Suomessa kasvanut 2010-luvulla, mutta suuntaus päättyi viime vuonna, kun vahinkoilmoituksia vastaanotettiin ensimmäistä kertaa koko vuosikymmenen aikana vähemmän kuin edeltävänä vuonna. Laskeva suuntaus on jatkunut tänä vuonna.

Kiitosta kansainvälisiltä valvojilta

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa kävi keväällä 2018 kansainvälinen toiminnan tarkastusryhmä eli hoito auditoitiin.

– Saimme paljon hyvää palautetta perushoidosta. Sen sijaan meillä on kehitettävää esimerkiksi psykososiaalisessa tuessa ja elämän loppuvaiheen hoidossa, kertoo toimialuejohtaja Sirkku Jyrkkiö.

Virheitä kiireen piikkiin?

Kaikki uudet syöpätapaukset käsitellään Tyksissä yhteispalavereissa, joihin osallistuvat syöpälääkäri, kirurgi, patologi, röntgenlääkäri ja hoitajia. Palaverin perusteella tehdään hoitosuunnitelma. Tämä on ollut käytäntö jo yli 20 vuotta.

– Ammattilainen kantaa vastuun hoitosuunnitelmasta. Potilas on itse usein hämmentynyt sairaudestaan, ja ammattilaisella on enemmän tietoa. Keskustelulla päästään eteenpäin, painottaa Sirkku Jyrkkiö.

Teemme töitä aikamoisen paineen alla. Työn laatu on pääsääntöisesti korkeatasoista. Sirkku Jyrkkiö

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella leikataan vuosittain 500 rintasyöpää. Voiko jotain virheitä laittaa kiireen piikkiin?

– Teemme töitä aikamoisen paineen alla. Työn laatu on pääsääntöisesti korkeatasoista, ja syövän hoitotulokset ovat Suomessa hyviä, kertoo Jyrkkiö.

Etenkin kuolemaan johtavat hoitovirheet olivat esillä keskusteluissa kevään aikana. Niiltä on vältytty viime vuosina Tyksin syöpähoidoissa.

– Tiedossani ei ole viimeisten vuosien ajalta tapausta, jossa virhe olisi johtanut kuolemaan. Yritämme varautua tilanteisiin ja parantaa toimintatapojamme, jotta riski olisi mahdollisimman pieni, kertoo Jyrkkiö.

Keväällä A-studiossa keskusteltiin muun muassa sairaaloiden peittelykulttuurista.

Hoitotestamentti ajoissa

Nyt kun Marjatta Jääskeläiselle on ehtinyt kertyä kokemusta syöpähoidoista ja hoitotilanteista, hän kannustaa muita potilaita tekemään ajoissa hoitotestamentin ja sopimaan asiat omaisten kanssa.

– Näin kannattaa tehdä. Potilas voi olla niin huonossa kunnossa, ettei pysty itse kertomaan asioistaan.

Sen verran rankkoja Marjatta Jääskeläisen kokemukset ovat olleet, että hän on siirtänyt hoitonsa Tyksistä Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.

– Syöpäni on etenevä sairaus. Keväällä 2018 sain sädehoitoa 26 kertaa. Röntgenhoitajat ja lääkärit toimivat hienosti. Sädehoitolääkärini kertoi selkeästi kuvantamistutkimusten pohjalta, missä mennään. Hän kannusti minua hakemaan eläkepaperit.

Jääskeläinen saa nyt biologista vasta-ainehoitoa Tampereella. Hän tarvitsee hoitoa koko loppuelämänsä ajan.

Lue lisää:

Valtaosa potilasvahinkoilmoituksen tehneistä saa hylkäävän päätöksen – "Jokaisessa leikkauksessa ja nukutuksessa voi tulla yllätyksiä"

Kun Puolustusvoimien Sotamuseo vuonna 2013 julkaisi sota-ajan 1939–45 valokuvia Internetiin, olivat kuviin liittyvät tekstit osin puutteellisia tai niitä ei ollut ollenkaan. Tämä aiheutti sen, että kuvien etsijät eivät kaikkia etsimiään kuvia SA-kuva-sivustolta löytäneet.

Parhaillaan Sotamuseo on tarkistamassa digitoitujen kuvien kuvatekstejä, jotta ne olisi helpompi löytää ja jotta niissä oleva tapahtuma olisi selkeästi kuvattu. Nyt Sotamuseo on käynyt läpi kaikki Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitlerin Suomen-vierailuun 4.6.1942 liittyneet kuvat, mikä on merkittävästi parantanut kuvien löydettävyyttä.

SA-kuva-sivustolla on valokuvia Adolf Hitlerin vierailusta Ruokolahdella marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä kaikkiaan 278. Vierailu Ruokolahdella oli samalla Hitlerin ainoa vierailu Suomessa.

Sotamuseon kuva-arkiston johtaja Johanna Palokangas kertoo, että alun perin digitoinnin yhteydessä kuvateksteihin kirjoitettiin vain se, mitä kuvan mukana ollessa kortissa on lukenut.

– Jotta kuvat löytyisivät paremmin, kuvatekstejä ja hakusanoja on nyt paranneltu ja täydennelty. Tekstit on toimitettu nykykielelle.

Johanna Palokangas kertoo, että esimerkiksi Mannerheimiin liittyvissä alkuperäisissä kuvissa on ollut hyvin niukasti tekstiä mukana. Niissä on saattanut lukea vain esimerkiksi "Marski Mikkelissä".

– En tiedä onko siinä kiire vai salamyhkäisyys vai mikä, että niistä puuttuu yhtä sun toista tietoa, pohtii Palokangas.

Kaikista kuvista on nähtävillä kuvan otsikko, joka yleensä on tapahtuma tai tilanne, mihin se liittyy. Lisäksi lisätietokentässä on tekstinä esimerkiksi ihmisten nimiä, mikäli ne ovat tiedossa.

Johanna Palokangas kertoo, että sota-ajoista tulee SA-kuva-sivustolle edelleen jonkin verran lisää sota-ajan kuvia. Tällä hetkellä niitä on nähtävillä noin 160 000.

Hitler Suomeen

Adolf Hitleriä kuljettanut Focke-Wulf Fw 200 Condor -nelimoottorinen matkaustajakone lähti 4.6.1942 lähellä Hitlerin päämajaa sijaitsevalta Wilhelmsdorffin lentokentältä 20 minuuttia myöhässä, koska koneen vasemman laskutelineen pyörässä oli ollut vikaa. Jukka Partanen kertoo teoksessan Mannerheim ja Hitler, miten Hitler oli matkan aikana ihaillut suomalaista metsää ja suurta järvien määrää. "Wie schön das alles ist!", oli Hitler sanonut koneen matkustajana olleelle kenraali Paavo Talvelalle.

Kone laskeutui Immolan lentokentälle Ruokolahdelle kello 12.25. Tuolloin Immola kuului vielä Ruokolahden kuntaan. Nykyään Immola on osa Imatraa.

Sitkeän huhun mukaan Hitleriä kuljettanut kone olisi saapuessaan Ruokolahdelle melkein törmännyt Kaukopään tehtaan 126 metriä korkeaan piippuun. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Jukka Partasen selvityksen mukaan Hitleriä kuljettanut kone saapui nykyisen Immolan lentokentälle itä-länsi suuntaisesti ja välimatkaa piippuun jäi noin kaksi kilometriä. Sen sijaan läheltä piippua lensi myöhemmin päivällä lentokoneen ohjaaja-kapteeni Hans Baur, joka teki koneella teki jarruvian korjaamisen jälkeen koelennon.

Kun lentokone oli laskeutunut, astui koneesta ulos Adolf Hitler, joka ensimmäisenä tervehti tasavallan presidentti Risto Rytiä. Kunniakomppanian tarkastamisen jälkeen johtajaparin matka jatkui panssaroidulla Mercedes 770 F W150 Cabrioletilla - autolla, jonka Hitler oli edellisenä vuonna antanut Mannerheimille lahjaksi. Autonkuljettaja Kauko Ranta on kertonut, että Hitler oli koko muutaman kilometrin automatkan ajan puhunut taukoamatta.

Marsalkka Mannerheim ja Hitler tapasivat Vuoksenniskan tuntumassa Kaukopään tehtaan ratapihalla, jossa olivat sekä Mannerheimia että presidentti Rytiä kuljettaneet kaksi junaa. Junat olivat vierekkäin, mutta niiden välistä oli poistettu kaksi raideparia, jotta vieraiden olisi helpompi liikkua. Hitler nousi autosta ja käveli yhdessä presidentti Rytin sekä muun seurueen kanssa kohti junavaunuja. Onnittelujen ja tervehdysten jälkeen Hitler siirtyi ravintolavaunuun yhdessä presidentti Rytin kanssa.

Ravintolavaunussa Hitler keskusteli tovin siellä olleiden Suomen hallituksen jäsenten kanssa. Hitler siirtyi marsalkan salonkivaunuun, josta marsalkka Mannerheim ja Hitler kävelivät ulos läheistä metsätietä kohti. Siellä heitä odottivat suomalaiset ja saksalaiset upseerit rivissä valmiina esittelyyn. Jukka Partasen kertoo Hitlerin vierailua käsittelevässä teoksessaan, että viimeisenä suomalaisten rivissä oli kersantti Aarne Voutilainen. Hän on jälkeenpäin muistellut tapaamista: "Minun kohdalla se pitkään kahteli, että mikä on tuo ainut, jolla on vaan kanttinauha. Marski sille selitti saksaksi. Pistävästi se katsoi."

Mannerheim ja Hitler palasivat takaisin ratapihalle. Siellä Hitler astui salonkivaunuun, jossa hän kävi kahdenkeskisen keskustelun tasavallan presidentti Risto Rytin kanssa. Hitler kertoi Rytille, miten häntä vaivaa, ettei Saksa voinut auttaa Suomea talvisodassa. Hitler sen sijaan lupasi Rytille, ettei suomalaisten enää tarvitse kärsiä nälästä. Saksalaisten vähistä varoista voidaan vähentää sen verran, että niistä riittää suomalaisillekin.

Keskustelunsa jälkeen Hitler ja Ryti astuivat junasta ja kävelivät marsalkka Mannerheimin junalle. Siellä heitä odotti marsalkan syntymäpäivän kunniaksi katettu juhlalounas. Se alkoi yli puoli tuntia alkuperäistä aikataulua myöhässä hieman ennen kello 14:ää. Vieraat olivat kahdessa eri ravintolavaunussa. Toisessa vaunussa pystyttiin kuuntelemaan juhlapuheita kovaäänisten kautta.

Adolf Hitler ei käyttänyt alkoholia ja lisäksi hän oli kasvissyöjä. Siksi hänelle tarjottiin alkuruoaksi muna-riisi- ja kaalipiirakoita sekä parsakeittoa. Pääruokana oli vihannesvanukas. Jälkiruokana olleeseen hedelmäsalaattiin Hitler ei koskenut, sillä sen valmistamiseen oli käytetty alkoholia. Ruokajuomana Hitlerillä oli teetä ja kivennäisvettä. Muu juhlaväki sai lounaalla lohikeittoa ja täytettyä hanhea sekä ruokajuomaksi viiniä sekä shampanjaa.

Lounaalla juhlapuheen piti tasavallan presidentti Risto Ryti. Hän kertoi puheessaan muun muassa marsalkka Mannerheimin elämästä. Hitler puolestaan käsitteli puheessaan kommunismin vaaroja sekä Suomen ja Saksan lämpimiä suhteita. Viimeiseksi puhunut syntymäpäiväsankari Mannerheim kiitti Hitleriä ja juhlaväkeä, kun he läsnäolollaan kunnioittavat juhla. Puhe on kokonaisuudessaan kuunneltavissa Ylen Elävässä arkistossa.

Lounaan jälkeen Hitler, Mannerheim, Ryti ja saksalainen marsalkka Wilhelm Keitel siirtyivät neljästään viereiseen salonkivaunuun. Siellä käydystä keskustelusta on olemassa salaa tehty nauhoitus, jolle keskustelua tallentui 11 minuuttia. Kaikkiaan keskustelu kesti tunnin. Säilynyt tallenne lienee ainoa jälkipolville säilynyt tallenne Hitlerin yksityisestä puhetavasta. Tallenteen voi kuunnella Ylen Elävästä arkistosta.

Neuvottelun jälkeen Hitler siirtyi saksalaisten vieraiden kanssa marsalkan junan viimeiseen vaunuun. Siellä käydystä keskustelusta tiedetään hyvin vähän. Ainakin Hitler on siellä ottanut esille Mannerheimin huolen siitä, että Suomi ei ole saanut hänelle luvattuja joukkoja. Hitler oli Jukka Partasen teoksen mukaan käskenyt alaisiaan noudattamaan Mannerheimin kanssa tehtyä sopimusta.

Kotimatkalleen kohti lentokenttää Hitler lähti samassa autossa presidentti Rytin kanssa. Marsalkka Mannerheim puolestaan matkusti yhdessä marsalkka Wilhelm Keitelin kanssa toisessa autossa. Lentokentällä Hitler kätteli koko seurueen. Hänen lentokoneensa nousi ilmaan Immolan lentokentältä kello 18.30. Lähtö tapahtui puolitoista tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.

Lisää kuvia Adolf Hitlerin Suomen-vierailusta näet Puolustusvoimien SA-kuva-sivustolta. Kirjoita sivuston hakukenttään hitlerin AND vierailu, jolloin näet kaikki vierailuun liittyvät liki 300 kuvaa.

Artikkelin lähteenä on SA-kuvien lisäksi käytetty Jukka Partasen teosta Mannerheim ja Hitler (Gummerus 2012).

Yhdysvalloissa Floridassa on tapahtunut joukkoampuminen. Useita ihmisiä on ammuttu Jacksonvillen keskustan alueella olevassa ostos- ja tapahtumakeskuksessa olleessa videopelitapahtumassa.

Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan ainakin neljä ihmistä olisi kuollut ja 11 haavoittunut. Poliisi on vahvistanut, että ammuskelu on vaatinut useita kuolonuhreja, mutta tarkkaa lukua ei ole vielä kerrottu.

Jacksonvillen seriffi Mike Williams sanoi tiedotustilaisuudessa myöhään sunnuntaina, että ammuskelun epäilty on kuollut eikä muita epäiltyjä ole. Epäilty on valkoihoinen mies. Hänen henkilöllisyyttään selvitetään. Poliisi ei toistaiseksi spekuloi ampumisen motivilla.

Poliisi varoitti ihmisiä pysymään poissa alueelta niin kauan kuin tilanne oli epäselvä. Alue on yhä suljettu rikostutkinnan vuoksi ja silminnäkijöitä kuullaan.

Poliisi kehotti Twitterissä tapahtumapaikalla piilottelevia ihmisiä pysymään rauhallisina ja olemaan ryntäämättä ulos. Lisäksi ihmisiä kehotettiin soittamaan hätänumeroon, jotta pelastajat löytävät perille. Poliisin erikoisosasto Swat on paikalla tekemässä etsintöjä.

Uutistoimisto AFP:n mukaan ainakin osa kuolonuhreista ja haavoittuneista olisi sosiaalisen median mukaan ammattimaisia pelaajia. Tiedot ovat vahvistamattomia.

Ampumishetkellä käynnissä oli Madden 19 -peliturnaus, jossa kilpailtiin amerikkalaisen jalkapallon videopelissä alueellisesta mestaruudesta. Peliä näytettiin suorana internetissä, ja sosiaaliseen mediaan levinneissä videoissa kuuluu, kuinka kesken pelin ammutaan kymmeniä laukauksia.

Floridassa on tehty viime vuosina useita tuhoisia joukkoampumisia. 2016 Orlandossa yökerhossa tehdyssä joukkosurmassa kuoli 49 ihmistä. Tämän vuoden helmikuussa 17 ihmistä kuoli kouluammuskelussa Parklandissa.

Aiheesta muualla:

CNN: Mass shooting' at Madden video game tournament in Jacksonville, Florida, authorities say

Miami Herald: 4 dead, 11 shot in mass shooting at Florida video game tournament, reports say

Kansanedustaja Ville Vähämäki (ps.) oli tietoinen siitä, että hänen vuokraamaansa saunaa ei ollut tarkoitettu asumiseen, kertoo vuokrasopimuksen Vähämäen kanssa solminut Roni Pasterstein. Pasterstein on toiminut kaikissa saunan vuokraamiseen liittyvissä asioissa asiamiehenä saunan omistavan poikansa, ylikomisario Dennis Pastersteinin (kok.) puolesta.

Viime viikolla eduskunnalle antamassaan selvityksessä Vähämäki sanoi olleensa koko ajan siinä uskossa, että hänen kakkosasunnokseen vuokraamansa huoneistot ovat olleet asumiseen tarkoitettuja.

Pastersteinin mukaan hän kertoi jo saunan esittelyssä Vähämäelle, että kyseessä on saunalaitos. Miehet totesivat, että Vähämäki pysyy rekisteröityneenä kotiinsa Oulussa, koska maistraatissa ei voisi rekisteröityä asumaan saunaksi määriteltyyn tilaan.

Samoin ensimmäisessä Pastersteinin Vähämäelle lähettämässä vuokrasopimusluonnoksessa vuokrauskohde oli määritelty saunalaitokseksi ja käyttötarkoitukseksi oli merkitty oleskelutila. Vähämäki esitti samana päivänä, että määritelmät muutettaisiin.

– Käyttötarkoitusmaininnan poistamisella ei vuokranantajan vuokralle tarjoama kohde muutu eikä muuttunut toiseksi, Pasterstein kirjoittaa selvityksessään.

Hänen mukaansa Vähämäki sai täyden selvityksen huoneiston käyttöluvista ja lupakäytännöstä. Väite siitä, että Vähämäki ei tiennyt huoneiston käyttötarkoitusta, ei ole hänestä uskottava.

"Vuokralaisten, vuokranantajien ja taloyhtiöiden ongelma"

Vähämäen ja kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) asuminen saunatilaksi tarkoitetussa huoneistossa ei ole julkisuudessa olleiden tietojen perusteella moitittavaa, sanoo eduskunnan entinen talouspäällikkö Pertti Rosila antamassaan selvityksessä.

Jo eläkkeelle jäänyt Rosila tarkasti miesten vuokrasopimukset silloin, kun he ilmoittivat asumisjärjestelyistään. Häneltä kysyttiin asiasta osana eduskunnan tekemää selvitystä.

Mitään poikkeavaa Rosila ei myöskään huomannut, kun Vähämäki vuokrasi kakkosasunnokseen varastoksi tarkoitetun tilan vuonna 2011.

Rosilan mielestä tilojen käyttäminen niiden tarkoituksesta poikkeavalla tavalla ei ole eduskunnan, vaan ensisijaisesti vuokralaisten, vuokranantajien ja taloyhtiöiden välinen ongelma.

– Sekä Vähämäki että Hakkarainen ovat käyttäneet tiloja kakkosasunnon tapaan asumiseen, ja niistä on heille aiheutunut kustannuksia, Rosila kertoo.

Tästä syystä Rosilan mukaan kansanedustajien saamat kulukorvaukset ovat olleet perusteltuja.

Lue myös:

Helsingin rakennusvalvonta ei innostu Teuvo Hakkaraisen sauna-asumisesta – esittää sille loppua uhkasakon uhalla

Eduskunta uudistaa kulukorvausohjettaan Hakkaraisen ja Vähämäen tapauksen takia

Kaupunki tarkasti Hakkaraisen asumisjärjestelyn – Vuokranantaja: "Pyysin asiamiestä vuokraamaan tilan, en tiedä mitä sopimusneuvotteluissa tapahtui"

Kansanedustaja Ville Vähämäki selittää asuntojärjestelyitä Hakkaraisen kanssa: En ymmärtänyt, että kyseessä oli ”saunalaitos”

Iltalehti: Eduskunta alkaa selvittää Hakkaraisen asuntojärjestelyitä – Hakkarainen saa korvausta saunatilan vuokraamisesta Helsingissä

Karstulan lukiossa opiskelijat saavat ilmaiset kannettavat tietokoneet, ensimmäisen vuoden oppikirjat, koulumatkat ja kuntaan muuttavat saavat 200 euroa kulukorvausta kuukaudessa. Laanilan lukiossa Oulussa opiskelijoille annetaan lyijykynät.

Karstulan lukio on yksi kovimpia etuja tarjoavista lukioista, mutta sekään ei vedä vertoja Utajärvelle, jossa läppäreiden ja kirjojen lisäksi koulu maksaa autokoulun teoriaopinnot, joiden kustannus on noin 400 euroa.

Karstulan lukion edut ja jääkiekkolinja olivat riittävän houkuttelevat helsinkiläiselle Kalle Hentuselle, joka käy kunnassa lukion toista vuosikurssia, treenaa koulukeskuksen kattavalla kuntosalilla ja pelaa koulun joukkueessa. Kunnan maksaman kulukorvauksen jälkeen Hentunen maksaa asuntolapaikastaan noin 90 euroa kuukaudessa.

– Mä en ollu edes kuullut koko paikasta, kun mutsi löysi tämän Karstulan lukion netistä. Kyllä täällä aika paljon enemmän saa etuja verrattuna etelän lukioihin.

Mä en usko, että olisin saanut lukiota suoritettua, jos olisin jäänyt kotiin Kallioon. Kalle Hentunen, opiskelija

Ylen lukiokyselyn mukaan jo yli 40 prosenttia lukioista tarjoaa opiskelijoilleen kannettavan tietokoneen tai rahaa sen ostoon. Lähes yhtä moni lukio tarjoaa jotain etuja, esimerkiksi ensimmäisen vuoden kirjat tai oppikirjoja lainaan tai avustavat koulumatkoissa.

Lähes neljännes lukioista ei tarjoa mitään etuja, edes sitä lyijykynää.

Pääset tarkastelemaan lukioiden vastauksia tästä.

Ylioppilaille stipendi, ilmainen aamupala

Perinteisten läppäri- ja kirjatukien ohella opiskelijoiden houkuttimissa on käytetty persoonallisia keinoja.

Esimerkiksi Rantasalmella ylioppilaaksi kirjoittavat saavat 500 euron stipendin, Suomussalmella ilmaisen asuntolapaikan, Kristiinankaupungissa maksetaan ylioppilaskirjoitusten osallistumismaksut, Vimpelin lukiossa saa personal trainerin palvelut, Tuusniemellä tarjotaan ilmaista aamupalaa, Sysmässä tarjotaan edullista asumista lukion jälkeen neljässä opiskelukaupungissa ja Askolassa kunnassa kirjoilla oleva ja ylioppilastutkinnon suorittava saa 4 000 euroa, jos jatkaa opintoja korkeakoulussa.

– Kylläpäs on aikamoinen kattaus, mikä on kelläkin lukiolla vetovoimatekijä, opetus- ja kulttuuriministeriön lukiouudistusyksikön projektipäällikkö Tiina Silander henkäisee.

Eduissa on niin suuri hajonta, että se voi Silanderin mukaan aiheuttaa eriarvoisuutta maan sisällä. Hän toivoisi, että kaikilla opiskelijoilla olisi opiskelun edellytykset kunnossa.

– Yksittäisen opiskelijoiden saamia etuja ei voi kadehtia, mutta laajemmassa mittakaavassa meidän tulisi huolehtia, että kaikissa oppilaitoksissa saa laadukasta opetusta ja kaikilla opiskelijoilla on opiskelumateriaalit kunnossa.

Yhteistä hyvää kaikille

Karstulassa läppäri- ja kirjaetua on tarjottu jo viisi vuotta ja muuttajan kulukorvaus on käytössä toista vuotta.

Tukien ansiosta pohjoisessa Keski-Suomessa sijaitsevan, reilun 4 000 asukkaan kunnan lukiossa on noin sata opiskelijaa, joista kolmannes tulee kunnan ulkopuolelta.

Rehtori Anitta Rasin mukaan hyvän opiskelijamäärän mukana on tullut kuntaan ainakin hiven elinvoimaa. Hänen mielestään pienen lukion on jatkuvasti mietittävä pärjäämistään.

– Meidän pitää olla ainakin yhtä hyviä kuin isot. Laadukkaan opetuksen lisäksi pitää tarjota paljon kursseja ja muita etuja.

Opiskelijoista maksettavan valtionosuuden ansiosta lukio maksaa kunnalle vuodessa noin 80 000 euroa, mikä ei Rasin mielestä ole kovin paljon. Siitä huolimatta yhteistä hyvää riittää jaettavaksi kaikille lukiolaisille.

– Jos me saamme edes 8–10 opiskelijaa kunnan ulkopuolelta, saamme jo aika kivasti kustannettua läppäreitä ja muuta kaikille opiskelijoille.

Rasi on asunut yliopisto-opintoihin kulunutta aikaa lukuun ottamatta koko elämänsä Karstulassa ja johtanut lukiotakin yli 20 vuotta. Hän uskoo siitä syystä vaalivansa lukion menestymistä erityisesti.

– Työssä on auttanut kunnan koulutusmyönteisyys. Esimerkiksi edut sain ihan kivuttomasti läpi.

"Läppäri ei ole status, vaan työväline"

Lukio oli Opetushallituksen mukaan vuonna 2017 Suomen halvin koulumuoto. Siitä syystä Parolan lukion rehtori Reijo Järvinen peräänkuuluttaa valtiota mukaan talkoisiin, sillä lukioilla on valtavasti paineita rakentaa opiskeluympäristö vastaamaan tarpeita.

Parolan lukiossa opiskelijat ovat vuodesta 2012 saaneet edun, jonka ansiosta perheiden pussista maksettavaksi kannettavan tietokoneen hinnasta jää noin kolmasosa. Rehtorin mielestä järjestely on hyvä, koska hän uskoo opiskelijoiden pitävän koneesta parempaa huolta kuin jos se olisi täysin ilmainen.

– Läppäri ei saisi olla kynnyskysymys lukio-opintoihin. Se ei ole status, vaan opiskelijan työväline lukiossa ja sen käyttäminen osa nuoren taitopakettia. Kyse on sivistyksellisestä tasa-arvosta: miten koulutusta järjestetään eri puolilla valtakuntaa ja kuka sen maksaa.

Lukion edut, tai ehkä paremmin eduttomuus, on kyselyn perusteella osalle rehtoreista herkkä paikka. Muutama mietti, onko kyselyyn edes viisasta vastata. Jotkut pitivät kysymyksiä asenteellisina tai vanhanaikaisina. Pääkaupunkiseudun näkökulmasta läppäreillä houkuttelu koettiin kovin kaukaiseksi.

Lähes jokainen etuja myöntävien lukioiden rehtoreista perusteli tietokonetta opiskelijoiden tasa-arvolla ja opiskelun mahdollistajana perheen varallisuudesta riippumatta.

Kovin monessa lukiossa edut eivät olleet kasvattaneet opiskelijamäärää juurikaan, mutta muutamissa ne olivat vahvistaneet lukion asemaa kunnassa.

Rehtori Järvinen on tyytyväinen siitä, että Hattulan kunta, joka on mukana Parolan lukion koulutuksen järjestävässä koulutuskuntayhtymässä, näkee lukion kunnalle tärkeänä palveluna.

Rehtori ymmärtää, että jos lukiot saisivat lisärahoitusta välinehankintoihin, se olisi jostain muusta pois.

– Silti pitäisi muistaa, että myös syrjäytynyt nuori aiheuttaa yhteiskunnalle kuluja.

Ilmainen toinen aste?

Juuri nuorten syrjäytyminen jo varhain on lasten eduista huolehtivien järjestöjen suuri huolenaihe. Järjestöt näkevänä uhkana, että on paljon perheitä, joissa lukio ei ole nuorelle edes vaihtoehto, koska perheelle opetus- ja kulttuuriministeriön arvioima, noin 2 500 euron kustannus lukion perustarvikkeista on aivan liikaa.

– Minusta on ongelma, että meillä ylipäätään on tällainen ongelma, Mannerheimin Lastensuojeluliiton MLL:n johtava asiantuntija Liisa Partio sanoo.

Partion mukaan Suomessa on yhden ikäluokan verran, noin 60 000, nuoria, jotka ovat vaarassa jäädä yhteiskunnassa jalkoihin. Heistä puolet on ilman toisen asteen koulutusta.

– Sillä on hirvittävän iso merkitys, että jokainen nuori pääsisi kouluun ja voisi hankkia toisen asteen koulutuksen. Kokonaan ilmaiseen, toisen asteen koulutukseen (Etelä-Suomen Sanomat) pitäisi olla samalla tavalla lain turvaama oikeus kuin peruskouluun.

Sitä päätöstä ennen Partio toivoisi, että valtion tasolla huolehdittaisiin yhdenvertaisuuden säilymisestä, etteivät erot asuinpaikkakuntien välillä tarjottavissa eduissa ja palveluissa kasvaisi suuriksi.

Yhteinen, ilmainen pilvipalvelu

Myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pitää koko yhteiskunnan suurena epäonnistumisena, ettei kaikilla ole lukio-opintoihin varaa.

Suomessa elää yli 100 000 lasta ja nuorta köyhässä perheessä. Sen vuoksi Kurttilan mielestä mahdollisuus opiskella lukiossa on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kysymys, koska lukioiden edut eroavat niin paljon.

Osa nuorista kokee voimakasta ahdistusta siitä, että he eivät pysy pärjääjien mukana Liisa Partio, johtava asiantuntija

Kurttila suomii kovin sanoin kustantajia ahneudesta. Hänen mielestään Suomessa tarvittaisiin uuden lainsäädännön ohella uudenlaista ajattelua: lukioiden kaikki materiaalit, opettajien ja opiskelijoiden itsensä tekemistä alkaen, pitäisi saada pilvipalveluun ja koko maan opiskelijoiden yhteiseen käyttöön.

– Ja maksuttomasti, se on tämän päivän digitaalisuutta. Sen kaltainen asetelma, jossa perheet maksavat joidenkin voittoja, joita tehdään opetusmateriaaleilla, ei ole kestävää.

Kurttila muistuttaa, että jo kymmenen vuoden päästä Suomessa korkeasti koulutetun, työikäisen väestön osuus on alle EU- ja OECD -maiden keskiarvon (Kauppalehti).

Materiaalivalintoihin apua

Järjestöjen ja köyhien perheiden hätä on selvästi huomattu, sillä opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on ilmaissut huolensa (Opetus- ja kulttuuriministeriö) toisen asteen koulutuksen korkeista oppimateriaalikustannuksista.

Vuoden 2019 elokuusta tulee voimaan oppimateriaalilisä heikossa taloudellisessa asemassa oleville, toisen asteen opiskelijoille. Kuukausittaisen tuen suuruus on 46,80 euroa, jolloin kolmen vuoden lukio-opintojen aikana lisää saa noin 1 400 euroa.

Ministeriön lukiouudistusyksikön projektipäällikkö Tiina Silander muistuttaa, että lukio on kunnalle merkittävä elinvoimaisuuden lähde ja houkuttelevuuden lisääjä. Hän kehottaakin koulutuksen järjestäjiä miettimään oppimateriaaliratkaisuissaan, mitä ne maksavat opiskelijalle.

Materiaalivalintoihin apua toivotaan löytyvän koko valtakunnan tasolle piloteista, joiden valinnasta ja rahoituksesta Opetushallitus päättää syksyn aikana. Sekä lukio- että ammatillisen koulutuksen hankkeisiin on varattu kaksi miljoonaa euroa.

Myös opetus- ja kulttuuriministeriön kehityssuunnitelmiin kuuluvaa yhteistyötä korkeakouluihin, on joissakin lukioissa jo viritelty.

"Valintakoeuudistus aikaisti ammatinvalintastressiä"

Helppoa ei ole MLL:n Liisa Partion mielestä niilläkään nuorilla, jotka lukioon pääsevät: 15–16-vuotiaat kokevat valtavaa stressiä, koska heidän pitää tietää entistä aikaisemmin, mihin lukioon kannattaa pyrkiä ja mihin aineisiin kannatta panostaa.

Syynä on Partion mukaan lukiotodistusta painottava valintakoeuudistus siirtää ammatinvalintaan liittyvää stressiä ja menestymisen painetta liian aikaiseksi.

Partio pelkää, että jatkossa mukaan kiertyy eriarvoisuutta kalliiden valmennuskurssien muodossa, koska nekin näyttävät hänen mukaansa siirtyvän entistä aikaisemmaksi: avuksi päästä lukioon tai menestyä ylioppilaskirjoituksissa.

– Meillä on suuri huoli, koska tiedetään, että pitkäaikainen stressi on haitallista ja nuorilla on vielä kehitys kesken. Osa nuorista kokee voimakasta ahdistusta siitä, että he eivät pysy pärjääjien mukana. Tästä voi seurata mielenterveysoireita.

Partio toivoisi, että pääsykoereitti pysyisi myös vahvana, jotta nuoret saisivat kasvurauhaa.

Kotona Helsingissä lukio olisi jäänyt

Karstulassa ulkopaikkakuntalaisten houkuttelun lisäksi eduilla on ollut myös se vaikutus, että esimerkiksi sadan kilometrin päässä sijaitsevan Jyväskylän lukioiden imu ei ulotu oman kunnan nuoriin.

– Jyväskylään oli kyllä veto suuri, mutta Karstulaan piti jäädä, kun edut olivat niin hyvät, toista vuosikurssia käyvä Leevi Niemenmaa sanoo.

Kemian kirjoituksiin valmistautuva karstulalainen Mette Tyni puolestaan halusi jäädä vielä kotiin asumaan, eikä hän ole päätöstä katunut.

– Opetus on ollut tosi yksilöllistä ja tukiopetusta saa helposti. Kyllä kaverit muualla ovat näitä meidän koulun etuja ihmetelleet, että apua, saako sieltä läppäritkin.

Päätös lähteä lukioon noin 300 kilometrin päähän kotoa on osoittautunut helsinkiläiselle Kalle Hentuselle hyväksi. Hän kertoo opiskelumotivaationsa nousseen yläasteajoista niin paljon, että jos taidot jääkiekossa eivät riitä ammattilaisuuteen, hän haaveilee yliopisto-opinnoista oikeustieteellisessä.

Noin sadan oppilaan lukiossa kaikki tuntevat toisensa ja öisin evankelisen opiston asuntolassa on niin hiljaista, ettei Hentunen tiennyt sellaista edes olevan.

– Mä en usko, että olisin saanut lukiota suoritettua Helsingissä.

Perjantaiaamuna Helsingissä bussin alle jäänyt 10-vuotias tyttö on edelleen sairaalassa, ja hänen vammansa ovat vakavat, kertoo rikoskomisario Pekka Seppälä Helsingin poliisista.

Tyttö lähti ylittämään Latokartanossa suojatietä pysäkillä olevan bussin takaa, kun toinen bussi tuli vastakkaisesta suunnasta ja ajoi tytön yli. Tyttö jäi pysäkillä olleen bussin katveeseen.

Poliisi ei kommentoi sitä, minkä yhtiön linja-auto oli kyseessä.

– Bussi oli linjalla oleva, jossa oli matkustajia, Seppälä sanoo.

Bussi ajoi Latokartanossa Tilanhoitajankaarta kohti Lahdenväylää.

Tyttö oli itse ollut matkustajana toisessa linja-autossa, josta hän jäi pois ja lähti tämän jälkeen ylittämään suojatietä.

– Selvitämme nyt, ovatko bussit olleet mahdollisena näkymäesteenä kummallekin, niin tytölle kuin bussikuljettajallekin, Seppälä sanoo.

Poliisi tutkii asiaa törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja törkeänä vammantuottamuksena. Seuraavien viikkojen aikana poliisi aikoo kuulla onnettomuuden silminnäkijöitä, joita oli useita.

– Tieliikennelaissa mainitaan, että suojatietä lähestyttäessä pitää noudattaa varovaisuutta, ja autoilijan on väistettävä suojatietä ylittävää ihmistä, Seppälä sanoo.