Olen viisi vuotta rakentanut suurta, kuvitteellista rikostarinaa, jossa päähenkilö on arvostettu ja taitava hautausurakoitsija, vastuuntuntoinen perheenpää, mutta samalla kansainvälisen tason ammattirikollinen. Suomalaisessa rikollisuudessa ja rikostarinoissa olemme tottuneet paljon maanläheisimpiin ja suoraviivaisempiin asetelmiin, mutta vertaillessamme tarinaa tapaus Aarnioon, yhtäläisyyksiä alkaa löytyä hämmentävän paljon. Miten se on mahdollista? Tarinani rakentelu alkoi kuitenkin jo viitisen vuotta sitten. Aarnio-vyöry oli silloin vasta tulossa kaukana jossain.

Itse en ole Aarniota tavannutkaan. Havahduin kunnolla tilanteeseen vasta siinä vaiheessa, kun kesken työpäivän kollegoitani otettiin yhtäkkiä kiinni ja lyötiin tyrmään suoraan työpöytiensä ääreltä. Vasta silloin tajusin jonkin olevan pahasti pielessä.

Miten tällaiseen poliisina suhtautuu? Epäuskoisesti. Tarina on aivan liian mielikuvituksellinen, mutta kyse on kuitenkin oikeasta elämästä, ei fiktiosta. Päähenkilö on pidetty, palkittu ammattimies, vastuuntuntoinen perheenpää, mutta samalla kansainvälisen tason rikollinen. Päähenkilö pelaa pirullisen monimutkaista peliään kaikkien silmien alla, ilmekään värähtämättä, läheisimpiäänkin mestarillisesti pettäen. Ei voi olla kyse todellisesta hahmosta.

Mutta totuudesta tässä nimenomaan on kysymys. Sen pitäisi lymytä yli 30 000 sivun esitutkintamateriaalin kätköissä. Onko olemassa sellaista ihmistä, joka pystyy hallitsemaan tuollaisen määrän materiaalia ja löytämään sieltä kiistattoman totuuden? Miten totta se voi olla?

Entäpä jos se ei olekaan totta? Entä jos peliä ei ollutkaan? Ainakaan siten, kuin väitetään? Mitä tapahtuu, jos hovioikeus toteaa Aarnion syyttömäksi? Suomalaisessa oikeuskäytännössä epäselvissä tapauksissa on tuomittava vastaajan eduksi, tässä tapauksessa Aarnion syyttömyyttä tukevasti. Se on perusasioita. Aarnion tapauksessa epäselviä asioita riittää. Isoin epäselvyys liittyy väitettyihin huumausaineisiin. Grammaakaan ei satojen kilojen määristä ole saatu takavarikkoon. Puhutaanko jälleen mielikuvitusasioista?

Kestäisikö suomalainen oikeusjärjestelmä vapauttavan päätöksen? Miten kävisi oikeuslaitoksen uskottavuuden kanssa? Aarnio sai kuitenkin ankarimman mahdollisen rangaistuksen – 13 vuotta vankeutta, johon sisältyy kolmen vuoden lainvoimainen tuomio törkeistä virkarikoksista.Miten uusi käänne Volkan Ünsalin palkkamurhassa, jossa Aarnio on myös epäiltynä, vaikuttaa meneillään olevaan hovioikeuskäsittelyyn? Saako se vaikuttaa? Entä jos hovioikeudesta tulee vapauttava päätös ja Volkan-tapauksessa tuomio? Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia vapauttavalla päätöksellä olisi, varsinkin kun tuoreessa muistissa on tapaus Auer? Tuleeko oikeus oikeasti olemaan sokea, vai onko Aarnio tuomittava, vaikka näyttö ei siihen riittäisikään?

Jos Aarnio todetaan syyttömäksi, mikä on silloin totuus? Tässä vaiheessa on käytettävä jälleen mielikuvitusta. Entä jos on joku, joka pystyy pirullisen pelaamiseen, mestarilliseen lavastamiseen? Rakentamaan monimutkaisia ansoja, joihin Aarnio on kävellyt yksi toisensa jälkeen. Joku, joka on niin demonisen kykeneväinen, että pystyy kääntämään koko järjestelmän itseään vastaan.

Jälleen joku voisi sanoa, ettei tuollaisia olekaan. Liian mielikuvituksellista. Niinhän olisi voinut sanoa joka vaiheesta Aarnio-tapauksessa. Entä jos jotain tällaista on jo tapahtunut? Konnia on käsketty puhumaan kuulusteluissa järjestelmällisesti tietyistä poliiseista palturia ja prosessit on pitänyt käynnistää. Poliisi on yhtäkkiä löytänyt itsensä rikoksista epäiltynä. Nyt ei ole kyse enää harjoittelusta.

Tällainen asetelma olisi erittäin pelottava. Se olisi todellinen uhka koko yhteiskunnalle ja sen rakenteille. Onko sellaisia ihmisiä olemassakaan, jotka pystyisivät tällaiseen? On. Ei tosin kovin montaa, mutta niitä on. Yksikin riittää. Jos näin on, on silloin kirjailijankin nöyränä myönnettävä, että todellisuus kiitäisi todellakin kuvitellun ohi niin, että vihellys vain kuuluisi.

Oli totuus tai taru mikä tahansa, on Aarnio kiistatta Suomen rikoshistorian merkittävin ja samalla mielikuvituksellisin tapaus. Mitään vastaavaa ei ole ja kun hovioikeuden tuomio lopulta tulee, olkoon se sitten mikä tahansa, kaivakaa tämä kolumni esiin ja miettikää uudelleen.

Marko Kilpi

Marko Kilpi on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi. Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta. Kilpi on poliisin posttraumatyöpajan vetoryhmän jäsen.

Juttuun lisätty tieto lainvoimaisesta kolmen vuoden tuomiosta klo 8.54.

Karhu on ollut osallisena liikennevahingossa Lusin suoralla. Eläin on poistunut loukkaantuneena tien 140 suuntaan. Alueen ihmisiä kehotetaan välttämään liikkumista ulkona, kunnes vaara on saatu poistettua.

Hämeen Poliisilaitos

Varningsmeddelande: Heinola, Paaso, Riksväg 5. 31.7.2018 kl. 22:01.

En björn har varit delaktig i en trafikolycka vid Lusi rakan. Djuret är skadat och setts fly mot väg 140. Människorna i området uppmanas att undvika vistelse utomhus tills faran är över.

Tavastlands polisinrättning.

Päivi Anttikoski ei yltänyt Aamulehden päätoimittajahaussa edes kolmen finalistin joukkoon, sanoo Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne Lännen Median haastattelussa.

Telanteen mukaan Anttikoski putosi kolmivaiheisen valintaprosessin toisessa eli semifinaalivaiheessa, johon oli seulottu kuusi ehdokasta.

Nykyisin valtioneuvoston viestintäjohtajana toimiva Anttikoski kertoi aiemmin Suomen Kuvalehdessä, että häntä ei valittu viime vuoden lopulla Aamulehden päätoimittajaksi, koska hänen miehensä ja kouluikäinen lapsensa eivät olisi muuttaneet Tampereelle.

Anttikosken mukaan Telanne olisi sanonut, että Anttikosken kymmenvuotias lapsi ei pärjää ilman äitiä.

Sisä-Suomen poliisilaitos on aloittanut Anttikosken ulostulon perusteella esitutkinnan mahdollisesta työsyrjinnästä Aamulehden päätoimittajan valinnassa.

Lue lisää:

Tutkinnanjohtaja Alma Median syrjintäepäilystä: "Kuulustelussa tuli ilmi seikkoja, joiden perusteella tässä vaiheessa on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen"

Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen poistettiin tiistaina lentokoneesta Helsinki-Vantaan lentokentällä, koska hän kieltäytyi istumasta paikalleen protestina pakkopalautusta vastaan.

Pennanen kuvasi tilanteen livenä somessa. Facebookiin ladatulla videolla hän kertoo vastustavansa koneessa olevan henkilön pakkopalautusta. Koneen lähtö Berliiniin viivästyi tapauksen vuoksi.

Miehensä ja lapsensa kanssa lomamatkalle menossa ollut Pennanen kertoo heidän huomanneen lentokoneen ulkopuolella poliisiautoja. Kun lentokoneeseen mennessä heitä vastaan tuli vielä virkapukuinen poliisi, päätti Pennanen kysyä lentoemännältä, mitä koneessa tapahtuu.

– Lentoemäntä sanoi, että kyseessä on käännytystilanne, Pennanen kertoo Ylelle.

Tämän jälkeen Pennanen meni lentokoneen takaosaan, missä hän näki neljän siviiliasuisen miehen pitelevän jotakuta viimeisellä penkkirivillä.

– Huomasin, että hänen [pideltävän henkilön] pää oli painettu edellisen penkin alle. Kysyin lentoemännältä mitä täällä tapahtuu. Hän sanoi, että [pideltävä] on itse valinnut tämän. Sanoin, että ei vaikuta siltä, että hän on valinnut tämän matkustamistyylin, koska hän vaikeroi siellä.

Pennanen vietiin myös lentokapteenin puheille koneen etuosaan. Pennanen kertoo vedonneensa kapteeniin, jotta tämä ei lentäisi, kun kyydissä on väkisin Suomesta vietävä henkilö.

– Kapteeni sanoi, että hänen [poliisin hallussa olleen henkilön] matkansa on maksettu, joten kapteeni aikoo lentää. Hän aikoi pyytää poliisit poistamaan minut, jos en suostu istumaan.

Huomautus lievästä lentoliikenteen häirinnästä

Pennanen kertoo palanneensa omalle paikalleen, mutta hän ei suostunut istumaan.

– Sitten koneen ulkopuolelta tuli useampi virkapukuinen poliisi hakemaan minut. He ottivat puhelimeni, eivätkä suostuneet antamaan sitä takaisin. Poliisit saattoivat minut koneesta poliisiautoon ja veivät lähtöterminaaliin.

Poliisi puhutti Pennasta koneen ulkopuolella ja hän sai poliisilta huomautuksen lievästä lentoliikenteen häirinnästä eli ilmailurikkomuksesta.

Pennanen kertoi aiemmin, että hänelle ei tule muita seuraamuksia poliisin osalta. Itä-Uudenmaan poliisi kuitenkin tiedotti myöhemmin, että poliisi on saanut alustavissa selvityksissä "haltuunsa lisäselvitystä, jonka perusteella asiassa on käynnistetty esitutkinta".

– He [poliisit] sanoivat, että heidän puolestaan tulee vain huomautus, mutta lentoyhtiö voi rangaista liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vaatia vahingonkorvauksia lennon viivästyttämisestä, Pennanen kommentoi Ylelle aiemmin.

Pennasen mukaan Finnair ei ole ollut häneen yhteydessä.

Kymmenen minuutin myöhästyminen

Mari Kanerva Finnairin viestinnästä kertoo, että kyseessä oli lento AY1433 Helsingistä Berliinin Tegeliin. Hänen mukaansa kone myöhästyi kymmenisen minuuttia välikohtauksen takia.

– Sieltä on yksi matkustaja jouduttu poistamaan häiriökäyttäytymisen vuoksi. Siellä on ollut viranomaistehtävä. Sitä emme voi tarkemmin kommentoida, Kanerva sanoo.

Kanerva kertoo, että kaikki erilaiset häiriötapaukset käsitellään tapauskohtaisesti. Hänen mukaansa häiriköinti Finnairin lennolla on harvinaista. Vuosittain tapauksia on muutamia.

– Häiriötapauksissa on huomioitava rikosoikeudellinen vastuu ja toisaalta vahingonkorvausvastuu aiheutetusta vahingosta, Kanerva kertoo.

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto osoitti Twitterissä tukensa Pennaselle.

Ilmailulaki velvoittaa matkustajaa

Ilmailulain mukaan matkustajan on noudatettava lennon miehistön antamia käskyjä, jotka liittyvät lennon turvallisuuteen ja järjestykseen. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen komisario Jan Lindström ei muista omalta uraltaan vastaavaa tilannetta, jossa henkilö olisi protestina kieltäytynyt poistumassa koneesta.

Lievästä lentoliikenteen häirinnästä voi saada myös sakkoja. Lindström ei usko, että vastaavien tapausten yleistyminen vaikuttaa lentoturvallisuuteen.

– Ei välttämättä turvallisuuteen, mutta koneen viivästykseen ne vaikuttavat. Henkilön oma mielenilmaus on pois myös muilta matkustajilta, Lindström sanoo.

Pennanen vetosi myös muihin koneessa olleisiin matkustajiin, jotta nämäkin nousisivat ylös ja lentokapteeni muuttaisi mielensä palautuksen suhteen.

– Kun minua vietiin pois, huusi yksi eturivissä olleista miehistä, että hyvä että minut viedään pois, sillä hänellä on jatkolento. Hän myös sanoi, että tämä on yleinen mielipide Suomessa [pakkopalautuksista] ja että näin on oikein toimia.

Vastaava tapaus Ruotsissa

Ruotsissa tapahtui viime viikolla samantapainen tapaus, kun ruotsalainen Elin Ersson esti afgaanimiehen pakkokäännytyksen ja striimasi projektinsa Facebookissa. Guardian-lehden mukaan pattitilanne laukesi siihen, että käännytettävä mies lähti saattajiensa kanssa koneesta.

Deutsche Welle kertoo videon saaneen vuorokauden sisään liki kaksi miljoonaa klikkausta.

Pennanen sanoo striimanneensa tilanteen lentokoneessa, koska hän huomasi Erssonin videon herättäneen paljon julkisuutta ja keskustelua pakkopalautuksista.

– Ajattelin, että tämä on ainoa keinoni yrittää vaikuttaa videoimalla tämän tilanteen, että tämä tapahtuu.

– Toivon, että tämä herättää keskustelua siitä, miksi ihmiset protestoivat näitä pakkopalautuksia ja mitkä ovat turvapaikkapolitiikkamme ongelmat. Emme voi olla varmoja siitä, että Suomesta ei lähetetä ketään hengenvaaraan.

Keskiviikosta lähtien tupakointi on sallittu Helsingin "Sörkan" vankilassa vain ulkotiloissa. Myös vankien päivittäisen tupakoinnin määrään tulee rajoituksia.

Rikosseuraamuslaitoksen mukaan tavoitteena on, että kaikki Suomen vankilat ovat savuttomia tiloja vuonna 2020. Helsingin vankila on päätti siirtyä savuttomuuteen vapaaehtoisesti jo ennakkoon.

Asia on kiristänyt vankien hermoja jo ennakkoon. Heinäkuussa Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka kertoi Ylelle, että vangit ovat tehneet tupakoinnin rajoituksista kolme kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Tupakointirajoitusten taustalla on Rikosseuraamuslaitoksen mukaan ennen kaikkea huoli vankiloiden henkilökunnan terveydestä.

Yle Uutiset kertoo aiheesta lisää tänään keskiviikkona.

Lue Ylen aiemmat jutut aiheesta:

Tupakointi loppuu Helsingin vankilassa elokuussa – Vangit ovat kritisoineet ratkaisua jo ennen toteutusta

Toimittaja vietti vuorokauden Sörkan vankilassa: Tuskallisinta oli sähköisten yhteyksien ja sosiaalisten verkkojen katkaisu

Uusi sadan oppilaan koulu, kaksi kauppaa, kaksi pankkikonttoria. Vanhainkoti, eläinlääkäri, tanssilava, kesäteatteri ja kerran kesässä yli 2000 ihmistä houkutteleva tanssitapahtuma.

Pohjanmaalla Pedersöressä sijaitsevassa Purmossa on vajaat 1400 asukasta, mutta palveluita paremmin kuin monessa suuremmassa paikassa.

Ylen teettämä, tuore selvitys kertoo, että lähes neljä viidestä suomalaisesta haluaa pitää koko Suomen asuttuna. Tavallisten asukkaiden osalta kyse on valinnoista, sanoo kyläaktiivi ja Pedersören kunnanhallituksen jäsen Niclas Sjöskog.

– Jos haluamme pitää omat kaupat ja pankit, niitä pitää käyttää. Jos menemme Pietarsaareen ostoksille, oma kauppa ei säily. Tarvitaan uskolliset asiakkaat.

Kauppias Annika Liljekvist komppaa. Kyseessä on kaksisuuntainen tie: vastineeksi uskollisuudesta asiakkaat kertovat mitä haluavat ja kauppias koettaa vastata toiveisiin. Kaksi vuotta sitten tehty hyppäys kyläkauppiaaksi ei kaduta.

– Se oli iso askel, mutta kyllä se kannattaa.

Upouusi koulu otettiin käyttöön viime keväänä. Seuraavakin kohde kylän kehittämiseksi on tiedossa: pyörätie kahden keskuksen välillä on ollut vireillä jo monta vuotta. Kyseessä on valtion tie, eikä purmolaisten pyörätiehen satsaaminen ole toistaiseksi kiinnostanut valtiota.

Kylässä asuu myös paljon nuoria ja lapsiperheitä. Osa asukkaista käy töissä lähikunnissa, mutta töitä löytyy myös oman kylän metalliyrityksistä, maataloudesta ja palveluista.

Purmolaiset tekevät kuitenkin paljon työtä, josta ei makseta. Toinen säilymisen salaisuus kun on heidän mielestään talkoohenki.

– Aina kun tehdään jotain, tehdään yhdessä. Ei odoteta, että joku tulee tekemään vaan tehdään mitä pitää, sanoo Niclas Sjöskog.

Nuorisoseuran sihteeri Alexandra Källman vahvistaa, että näin on.

– Ihmiset ovat tottuneet talkootyöhön, ja tietävät että jos he eivät itse tee, kukaan mukaan ei tule tekemään.

Huippuesimerkki on jo monen vuoden ajan järjestetty Klacken Party, joka vetää Purmoon jopa yli 2 000 kävijää. Sen järjestämiseen tarvitaan yli sadan hengen porukka, mutta onneksi sellainen löytyy.

– Meillä on tosi paljon innokkaita ihmisiä. Ilman kaikkia heitä ei voisi tätä järjestää.

Uppsalassa opiskellut Källman palasi kotikyläänsä saatuaan sieltä töitä.

– Kun on kasvanut täällä, oppii arvostamaan asumista maaseudulla. Hyvien nettiyhteyksien ansiosta voi olla yhteydessä kaikkialle. Ei ole tunnetta, ettei voisi olla mukana muussa, vaikka asuu täällä, sanoo Källman.

Muun muassa kylmälaitteita huoltavan tamperelaisen perheyrityksessä Piketassa on ruuhkaa. Töitä on enemmän kuin ehditään tehdä.

Huoltopäällikkö ja perheyrityksen toinen omistaja Kari Järvinen joutuu ohjaamaan asiakkaita muiden korjaajien pakeille.

– Tosin ongelma on sama koko alalla. Kaikki kylmälaitteet ovat pitkien helteiden vuoksi kovilla, ja toisaalta osa miehistä kesälomalla.

Ilmanlämpöpumppu kannattaa käynnistää vasta, kun tulee kotiin. Sami Seuna

Pakastin on monilla tältä kesältä jo sen verran täynnä, että korjaajaa ei voi odotella päiväkausia. Ylöjärveläisen YIH Oy:n asentaja Jan Pimiä laskeskelee, ettei korjaus aina edes kannata.

– Jos kodin pieni arkkupakastin lakkaa toimimasta, uuden laitteen saa halvemmalla kaupasta kuin mitä vanhan korjaus maksaisi.

Motivan energia-asiantuntija Sami Seuna neuvoo, että laitteen ikä pitenee ja kulutus laskee helpoilla konsteilla.

– Kannattaa sulattaa pakastin säännöllisesti. Pölyjen imurointi kylmäaineputkista laitteen takaa pidentää ikää ja laskee sähkönkulutusta. Myös pakastimen lämpötila kannattaa tarkistaa ja valita oikein.

Ilmalämpöpumppu viilentää tai lämmittää – ja kuluttaa

Ilmalämpöpumppu käy talvella lämmittämiseen ja kesällä jäähdyttämiseen. Kari Järvisen mukaan ilmalämpöpumput kestävät hellettä aika hyvin, paremmin kuin esimerkiksi kodin kylmäkoneet.

Kaikenlainen ilman viilentäminen vie paljon sähköä. Kari Järvinen

– Pumput eivät ole samalla tavalla kovilla kuin vaikkapa jääkaappipakastimet kuumassa huoneessa. Tosin ilmalämpöpumppu vie paljon sähköä, kun sitä käytetään kuuman ilman viilennykseen. Kaikenlainen ilman viilentäminen yleensäkin vie paljon sähköä.

Motivan energia-asiantuntija Sami Seuna muistuttaa, että myös ilmalämpöpumpun kulutusta voi hillitä helposti.

– Sitä ei kannata jättää päiväksi päälle, kun lähtee töihin. Laite kannattaa käynnistää vasta, kun tulee kotiin. Kiinteällä lämpöpumpulla jäähdytys käy aika nopeasti, vinkkaa Seuna.

Laitteen asetuslämpötila kannattaa valita maltillisesti. Jo 24–26 astetta tuntuu mukavalta, sillä viiletessään ilma myös kuivahtaa.

Viikkosiivouksessa kannattaa imuroida pölyt myös ilmalämpöpumpun sisäyksikön suodattimesta, ettei puhdistus unohdu kokonaan ja suodatin mene tukkoon.

Joskus väitetään, että kesän viilennys söisi kaiken ilmalämpöpumpun talvella tuomasta säästöstä.

– Ei minusta, kyllä siitä vielä plussalle jää, sanoo Piketan Kari Järvinen. Motivan Sami Seuna on asiasta samaa mieltä.

Esimerkiksi Vattenfall ja Turku Energia kertovat verkkosivuillaan, miten paljon eri kodinkoneet kuluttavat energiaa.

Lue myös:

Ilmalämpöpumput loppumassa maahantuojilta ja asentajat täystyöllistettyjä – "Jos ei lopu pumput, loppuu asennuskapasiteetti"

Lämpö piinaa vanhuksia ja hoitajia laitoksissa – terveyshaitoista kertoo liki puolet kyselyyn vastanneista

Roskattomampi elämä on kuin askel ajassa taaksepäin, jolloin kulutustuotteita ei heitetty roskiin yhden käytön jälkeen. Kestoilu vaatii hieman vaivaa, sillä kestotuotteet pitää pestä ja puhdistaa käytön jälkeen. Monen kertakäyttöisen puhdistusvälineen, kuten talouspaperin ja vanulapun, voi korvata pesukoneeseen menevällä kankaalla.

Tänään vietetään Maailman ylikulutuspäivää eli tänään ihmiset ovat kuluttaneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Yhtenä ratkaisuna on pidetty kiertotaloutta, jossa tavaroita käytetään pidempään ja materiaalit kiertävät tehokkaasti. Poimi tästä talteen muutama käytännön vinkki arjen kiertotalouteen.

1. Korvan puhdistukseen bambutikku

Vanupuikon sijaan korvansa voi puhdistaa oriculi-tikulla, joka kestää vaikka loppuelämän. Käytön jälkeen se puhdistetaan vedellä ja tarvittaessa saippualla. Kestoillaan!-blogin mukaan oriculi-tikut ovat kotoisin Aasiasta: perinteinen tikku on tehty bambusta, mutta myös metallisia puhdistustikkuja on myynnissä.

2. Kestovanulapun voi pestä uudelleen ja uudelleen

Kankaiset kestovanulaput on usein tehty pehmeästä materiaalista, esimerkiksi bambusta tai puuvillasta. Ne on helppo pestä koneessa muun pyykin seassa pesupussissa. Käsistään kätevä tekee ne itse vanhoista vaatteista (Yhdeksän yhdeksänkymmentä -blogi) tai virkkaa bambulangasta (Ekoarki-blogi).

Periaatteessa silmämeikin poistoon ja kasvojen puhdistukseen sopii mikä tahansa iholle mukava kangas, esimerkiksi vanha pyyhe tai vauvan harsoliinoista leikatut palaset. Varaa kynsilakan poistoon oma kankaanpalanen. Myös paperisen nenäliinan voi korvata vanhanajan kankaisella taskunenäliinalla, kunhan muistaa pestä sen tarpeeksi usein yli 60 asteessa.

3. Klassinen partakoneenterä tekee paluuta

Varsinkin muovitonta elämää tavoittelevat ovat siirtyneet vanhanajan metalliseen partahöylään, johon voi vaihtaa terän. Turvahöylä eli safety razor sopii sekä parranajoon että säärikarvojen poistoon – opettele ensin perinteisen höyläämisen tekniikka, joka on hellävaraisempaa kuin muovisilla höylillä työstäminen. Turvahöylä on myös edullinen valinta, sillä vaihtoteriä saa alle euron kappale. Varovasti teränvaihdon kanssa!

4. Elmukelmun voi korvata mehiläisvahakääreellä

Voileivän tai muut eväät voi kertakäyttöisen elmukelmun tai folion sijaan kääräistä mehiläisvahakankaaseen. Mehiläisvahakääre on puuvillainen kangas, joka on käsitelty mehiläisvahalla. Se toimii kantena lasagnevuoalle tai kääreenä juustolle, tosin lihalle tai kalalle sitä ei suositella. Mehiläisvaha pitää jonkin verran kosteutta. Blogisfäärissä löytyy ohjeita mehiläisvahakääreiden tekemiseen kotona, tässä Roosa Blomin versio.

Käytön jälkeen kääreen voi pestä viileällä vedellä ja saippualla – vältä kuumaa vettä, sillä se irrottaa mehiläisvahan. Mehiläisvahakääre kestää käytöstä riippuen noin vuoden. Sen jälkeen kankaan voi puhdistaa ja käsitellä uudestaan mehiläisvahalla.

5. Astetta jämäkämpi tiskirätti puhdistuu pesukoneessa

Ohut tiskirätti menee usein roskiin sen jälkeen, kun se alkaa haista. Kankainen rätti raikastuu pesukoneessa ja kestää useammankin pesun. Suosittuja materiaaleja ovat muun muassa mikrokuitu, puuvilla ja bambu.

Kankaiset rätit kuivuvat hitaammin kuin ohuet sekoitekankaiset, joten huuhtele ja laita kangasrätti kuivumaan käytön jälkeen. Toinen vaihtoehto on käyttää useampaa rättiä samaan aikaan, jolloin yksi on käytössä silloin kun toinen kuivuu.

Talouspaperin voi myös korvata pestävillä kankailla tai rievuilla, kuten Kestoillaan!-blogissa.

Lue myös:

Yle Uutiset: Ekoiluun hurahtanut bloggaaja testasi kestovessapaperin: "Siinä meni raja"

Puoli seitsemän: Pystyisitkö itse tähän? Helsinkiläisen Otso Sillanaukeen, 24, kahden kuukauden roskat mahtuvat pieneen purkkiin

"Jauhoin hirven sisäfileestä jauhelihaa alueen päiväkoteihin. Vähän ihmetytti lihan muoto ja väri, mutta annetut ohjeet olivat hieman epäselvät. Asia valkeni iltapäivällä, jolloin pomo kyseli, oliko kukaan nähnyt hirven sisäfileitä. Pomon ilme oli näkemisen arvoinen, kun kerroin niiden olevan lasten jauhelihakastikkeessa."

Kesätyöt merkitsevät monille uudenlaisia haasteita ja usein ensimmäisiä kokemuksia työelämästä. Uuden työn lomassa on myös mahdollisuus mokailla.

Keräsimme Ylen verkkosivulla mokia, joita on tapahtunut kesätöiden tuoksinassa. Vastauksina saimme hyvin erilaisia vahinkoja, joita on mukana tässä jutussa kursiivilla kirjoitettuna.

"Olin nuorena opiskelijatyttönä rehutehtaalla, jossa minun piti kaataa säkeitä jauheita siiloihin. Minulle ei löytynyt sopivan kokoisia työhanskoja, sillä kaikki muut työntekijät olivat miehiä eikä minulle niitä erikseen hankittu. Hanskat olivat kolme kertaa käteni kokoiset ja niiden kanssa oli vaikea tehdä työtä. Kerran pudotin veitsen siiloon. Sopivia hanskoja minulle ei vieläkään hankittu, mutta veitseen tehtiin reikä ja se ripustettiin kaulaani loppukesäksi."

Lassila & Tikanoja huolehtii muun muassa talojen kiinteistöistä ja roskien viemisestä. Yrityksessä tyypillisiä virheitä ovat postilaatikon tai auton sivupeilin kolhiminen. Tällaiset mokat eivät kuitenkaan mene vain kesätyöläisten piikkiin vaan myös kokeneet työntekijät saattavat tunaroida.

– Silloin kun vahinko sattuu, varsinkin uudelle kaverille, hyvät vaihtoehdot tuntuvat olevan siinä vaiheessa, että joko irtisanoudun tai lähden karkuun maasta. Näin on, vaikka vahinko olisi hyvin vähäpätöinen eikä missään tapauksessa sellainen, ettei sitä voisi korjata, Lassila & Tikanojan Kajaanin toimipisteen päällikkö Heikki Huurinainen kuvailee.

Nuorelle kesätyöntekijälle mokat voivat tuntua suuremmilta kuin ovat, koska hänen työidentiteettinsä ei ole vielä kehittynyt. Kajaanin Terveystalon työterveyslääkärin Johanna Rantalan mukaan olennaista olisikin hyväksyä oma epätäydellisyys.

Myös työnantajan olisi tärkeää antaa nuorelle kokemus siitä, että hänet hyväksytään vahingosta huolimatta. Ilman tätä kokemusta virheen tekijä saattaa kokea häpeää teostaan.

"Tästä ei ole kuin muutama viikko. Olin avustavana puistotyöntekijänä ja hommamme oli perata rinne, jossa oli pensaita. Luulimme olevamme reippaita ja revimme kaikki pensaat matalaksi. Pomo tuli katsomaan ja ihmetteli, miten paljon pensaista oli ollut kuolleita. Vähän noloina jouduimme kertomaan, että luulimme niitä rikkaruohoiksi."

Myös Palvelualojen ammattiliitto PAM:n neuvontapäällikön Juha Ojalan mukaan mokia kuuluu tapahtua töissä. Se kertoo inhimillisyydestä. Epäilyttävämpi olisi hänestä työntekijä, joka ei ikinä tee minkäänlaisia virheitä.

Mokasta ei mielellään pukahdeta

Juha Ojala muistuttaa, että mokan jälkeen parasta ja omien etujen mukaista olisi ilmoittaa siitä heti esimiehelle. Tällöin työnantajalla on velvollisuus reagoida virheen aiheuttamiin ongelmiin ja vahinko päästään korjaamaan.

"Elämäni toisessa kesätyöpaikassa hajotin kalustoa käsittämättömällä vauhdilla: kaksi ruohonleikkuria, kottikärryt ja viikatteen. Mitään en rikkonut tahallisesti tai tunarointina vaan kovan työinnon seurauksena."

Kajaanin seurakunnan kesäpuutarhuri Kaisa Vimpari ohjaa työssään nuoria Paltaniemen hautausmaalla. Tyypillisiä mokia ovat kukan tai ruukun vahingoittaminen. Tarkkana saa olla myös vinojen hautakivien kanssa.

Kertomisen vaikeus on tuttua Vimparille itselleenkin.

– Olen ihmetellyt, miksi on vaikea tulla sanomaan virheestä, vaikka se on vahinko. Vahinkoja sattuu kaikille. Jos mietin itseäni, en minäkään mene mielelläni tunnustamaan. Ehkä toivon, että jos se ei ole mitään vakavaa, sitä ei huomattaisi.

"Olin sijaistamassa kiinteistövälittäjää. Olin sopinut esittelystä ja asiakas ajoi perässäni. Olimme syrjäisellä mökkitiellä, kun kirjoittamani ajo-ohjeet loppuivat kesken. En löytänyt perille ulkomuistista ja kännykkäni rikkoutui kun yritin soittaa toimistoon. Tunnin seikkailun jälkeen löysin perille ja olin aivan punainen nolostuksesta. Asiakas kuitenkin osti talon täydellä hinnalla, joka lepytti äkkipikaisen esimieheni."

Neuvottelulla vältetään tuomioistuin

Työntekijän on työsopimuslain mukaan korvattava aiheuttamansa vahinko, jos hän tahallaan tai huolimattomuuttaan rikkoo tai laiminlyö työsopimuksessa olevia velvollisuuksia.

Vahinkoja ja niiden seurauksia on kuitenkin katsottava tapauskohtaisesti, sillä laki ei ole yksiselitteinen: tilanteen arvioinnissa katsotaan, mikä on kohtuullista.

– Kun kyse on kesätyöntekijästä, täytyy muistaa, että hänellä on vähemmän kokemusta. Häneltä ei voi edellyttää samaa ammattitaitoa tai tarkkuutta kuin vakituiselta, Juha Ojala PAM:sta kertoo.

Yleensä työnantajat kuitenkin ajattelevat virheen aiheuttamat haitat oppimaksuna: kun työntekijä mokaa, hän toivottavasti oppii siitä jotakin.

"Ensimmäisen kesätyöpaikan ensimmäisessä aamupalaverissa perehdyttäjäni sanoi, että voin ottaa kaapista minkä tahansa kahvimukin ja mennä istumaan mihin tahansa. Otin varmuuden vuoksi mahdollisimman ruman mukin ja istuin jakkaralle syrjemmälle. Kävi ilmi, että muki oli esimieheni ikioma lempimuki ja jakkara juuri se paikka, josta hän halusi aamupalaverinsa johtaa."

Useilta virheiltä vältyttäisiin hyvällä perehdytyksellä. Työnantajalla onkin vastuu opastaa riittävästi työtehtävään. Jos työnantaja laiminlyö nämä velvoitteet, voidaan katsoa, ettei työntekijällä ole vastuuta vahingosta.

Joissain työtehtävissä työntekijä opetetaan työhön työn lomassa. Tällöin virheistä vastuussa on yksin työnantaja.

"Kesätyöaikoina tein töitä lähettämössä. Joskus tein virheitä, mutta myös muut työntekijät käyttivät kesätyöntekijää syntipukkina. Aina kun asiakkaalta tuli valitus, vanhemmat työntekijät naureskelivat, että "se oli kesäpoika", vaikka näin ei ollut. Silloin syytökset masensivat nuoren mieltä, mutta selvisin asiasta huumorilla."

Uuden työntekijän olisi tärkeää uskaltaa kysyä, jos kysyttävää on.

Kajaanin seurakunnan kesäpuutarhurilla Kaisa Vimparilla on tapana perehdyttämisen lopussa tiedustella, onko kenelläkään mitään kysyttävää. Kolmentoista vuoden aikana kukaan ei ole kysynyt mitään.

– Kun tulee uuteen taloon, on hirveästi kysyttävää, mitä ei välttämättä uskalleta kysyä. Mietitään, että se saattaisi osoittaa jotenkin huonoutta. Sitä se ei todellakaan ole.

"Kompastuin pöytäliinaan ja kaadoin lohikeittoa asiakkaan syliin. Sain potkut ilman varoitusta. Esimieheni kyyditsi minut lähimmälle juna-asemalle ja sain osan päivän palkasta. Itkin koko matkan asemalle ja yritin selittää, että se oli vain vahinko. Näen edelleen painajaisia, jossa saan potkut nykyisestä työstäni."

Mokasta kannattaa keskustella työnantajan kanssa ja epäselvässä tilanteessa tietoa voi hakea netistä, omalta ammattiliitolta tai soittaa esimerkiksi Duunari-infoon.

– Kannattaa sanoa ensin asiasta, ennen kuin lyö nyrkkiä pöytään ja haukkuu työnantajansa. Näin saadaan yleensä paras lopputulos, PAM:n neuvontapäällikkö Juha Ojala kertoo.

Olin kesätöissä pitseriassa. Juopottelin yhden yön ja aamulla vatsa oli kuralla. Hirveä pierun lemu leijui keittiössä ja porukalla tutkimme, oliko viemäri tukossa vai taikina ruvennut käymään. En paljastanut itseäni vaan ihmettelin kovaan ääneen hirveätä lietteen hajua."

Myös huumori voi auttaa katsomaan tapahtunutta ulkopuolelta. Aina voi lohduttautua, että vaikka moka nolottaa, tulee siitä vielä hyvä tarina kerrottavaksi.

Pesäpallomaila kurkulla. Se oli ensimmäinen asia, jonka Joni tunsi, kun hän saapui parhaan ystävänsä luokse.

Sen jälkeen kaikki tapahtui nopeasti.

Joni sai riistettyä mailan kimppunsa hyökänneeltä mieheltä. Siitä ei ollut kuitenkaan hyötyä. Joni oli alakynnessä, koska asunnossa oli kolme muuta miestä. Yksi heistä löi lattialla kamppailevaa Jonia mailalla takaraivoon.

Kaikki pimeni.

Tuo tapahtuma liittyi huumeisiin. Niin kuin melkein kaikki muukin 20-vuotiaan Jonin elämässä viimeisten kahdeksan vuoden aikana.

Hänen paras ystävänsä luuli, että Joni oli varastanut 2 000 euron edestä amfetamiinia. Näin asian laita ei Jonin mukaan ollut, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Eikä vuosien ystävyydelläkään, kun vaakakupissa painoivat huumeet ja raha.

Tuona samana päivänä Jonin tyttöystävä kertoi haluavansa erota. Samalla mies menetti myös asuntonsa.

Kun Joni kärvisteli pahoinpitelyn jälkeen ystävänsä luona tuskissaan, tyttöystävänsä jättämänä, hän mietti, että elämään täytyy tulla muutos.

Mies päätti, että hän haluaa eroon huumeista.

Joni esiintyy jutussa muutetulla nimellä, koska hän käyttää edelleen huumeita ja on syyllistynyt useisiin rikoksiin, joista voisi saada tuomion.

Lapset käyttävät koviakin huumeita

Joni alkoi käyttää huumeita 12-vuotiaana. Ensiksi kannabista, mutta nopeasti kuvioihin tulivat kovemmat aineet. Lääkkeet ja amfetamiini.

Joni ei ole poikkeustapaus. Monen juttuun haastatellun asiantuntijan mukaan yhä nuoremmat lapset käyttävät huumeita. Esimerkiksi Oulussa on tavattu 12–13-vuotiaita huumeiden käyttäjiä. Samaa on havaittu myös muualla Suomessa (HS).

Huumeriippuvaisten ja mielenterveysongelmaisten lasten ja nuorten kasvava joukko näkyy myös lastensuojelulaitoksissa. Tällä hetkellä tilanne on se, että melkein jokaiseen sijoituspaikkaan täytyy jonottaa. Ilmiö huolestuttaa useita asiantuntijoita.

Myös Jonin huumeiden käyttö alkoi pahasta olosta. Häntä kiusattiin koko ala-asteen ajan. Mukana oli useimmiten koko luokka. Myös ne, jotka Joni koki ystävikseen.

Kun Joni oli hakattu joukolla koulussa, kiusaajat nauroivat päälle.

Vuosi vuodelta Jonin mieli mustui. Ihmiset olivat pahoja hänelle. Hänkin halusi olla heille. Huumeiden avulla hän ajatteli muuttuvansa kovemmaksi – ja niin hän muuttuikin.

Huumekaupat sovitaan netissä

Oulun poliisilaitoksen alueella alaikäisten huumausaine- ja huumausaineiden käyttörikokset ovat olleet lievässä nousussa viimeisen neljän vuoden aikana.

Sama kehityssuunta on nähtävissä myös valtakunnallisella tasolla. Vuodesta 2015 alkaen alaikäisten tekemiä huumausainerikoksia on kirjattu yhä enemmän.

Etenkin 14-vuotiaiden ja sitä nuorempien, joiden tekemiä huumausainerikoksia kirjattiin vuonna 2015 Suomessa yhteensä 144. Vuonna 2017 lukumäärä oli 224.

Yleisin alaikäisten käyttämä huumausaine on kannabis. Se on usein myös ensimmäinen huume, jota nuoret kokeilevat. Huolestuttava kehityssuunta nuorten päihteiden käytössä on se, että huumeet ovat koko ajan kovempia.

Oulun poliisilaitoksen rikosylikomisario Markus Kiiskinen kertoo, että tänä kesänä festareilla alaikäisiltä on takavarikoitu muun muassa marihuanaa, amfetamiinia ja MDMA:ta, joka on ekstaasin puhdas muoto.

Huumekaupat sovitaan usein netin kautta ja aineet vaihtavat omistajaa yleensä kasvotusten. Huumeita saatetaan tilata netistä myös kotiin.

– Aineita saa myös ihan katukaupasta, kun tietää vähääkään oikeita henkilöitä, Kiiskinen kertoo.

He ovat käyneet isänsä tai isoisänsä kanssa perimässä huumevelkoja. Kati Lehtola

Helppo saatavuus onkin yksi merkittävä syy nuorten huumeiden käytön lisääntymiseen. Netistä tilataan niin kannabista kuin kovempiakin huumeita sekä huumausaineeksi luokiteltuja lääkkeitä kuten Rivatrilejä ja Lyricaa.

Nuorten asenteet huumausaineisiin ovat myös muuttuneet myönteisemmiksi. Moni ei esimerkiksi miellä kannabiksen käyttöä haitalliseksi.

Pahimmissa tapauksissa nuoret rahoittavat huumeiden käyttönsä myymällä niitä itse. Tai myymällä itseään.

Vaikka esimerkiksi poliisien, lastensuojelupaikkojen ja päihdetyöntekijöiden kokemukset kentältä viittaavat siihen, että nuorten huumeiden käyttö on lisääntynyt, ei havainnolle löydy tukea tutkimustiedosta, kuten esimerkiksi vuosina 1995-2015 tehdystä ESPAD-tutkimuksesta tai kouluterveyskyselyistä.

Nuoret ovat traumatisoituneita

Koulukoti on usein huumeriippuvaisen nuoren viimesijainen sijoituspaikka.

Muhoksella toimivan koulukoti Pohjolakodin johtaja Kati Lehtola kertoo, että suurin osa heille saapuvista lapsista käyttää huumeita.

– Traumatisoituneet nuoret käyttävät huumeita usein lievittääkseen pahaa oloaan, Lehtola kertoo.

Pohjolakotiin tulee nuoria ympäri Suomen. Suurin osa Etelä-Suomesta.

Nuorten ongelmat eivät olleet Lehtolan mukaan vielä muutama vuosi sitten näin vakavia. Se mistä ongelmien paheneminen johtuu, ei ole Lehtolallekaan täysin selvää.

Yksi syy hänen mielestään on kuitenkin yhteiskunnallisen aseman eriarvoistuminen. Köyhyys on lisääntynyt ja sen mukana erilaiset ongelmat perheissä, joihin liittyy usein päihteet, rikollisuus ja väkivalta.

Moni koulukotiin päätyvistä lapsista ja nuorista on kokenut väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Joskus lasten kotona on myös käytetty koko heidän lapsuutensa ajan huumeita tai alkoholia, joten he eivät välttämättä ole ikinä eläneet normaalia arkea.

– Lapset ovat kertoneet esimerkiksi, että he ovat käyneet isänsä tai isoisänsä kanssa perimässä huumevelkoja. Se on elämäntapa, johon on synnytty ja kasvettu, Lehtola kertoo.

Jonin kotona ei ollut vastaavanlaisia ongelmia, elämä oli normaalia. Ongelmat alkoivat koulusta. Monen vuoden päivittäinen kiusaaminen jätti jälkensä.

14-vuotiaana Joni oli jo siirtynyt kovempiin huumeisiin. Vanhemmat olivat huolissaan. Heillä ei ollut enää lapseensa minkäänlaista otetta.

– Minun maailmankuvani muuttui niihin aikoihin todella paljon. Ajattelin, etteivät vanhemmat tiedä mistään hevonvittua. Kaverit olivat mielestäni aina oikeassa. Olin ylipäätään todella ylimielinen joka asiassa.

Joni kertoi 14-vuotiaana kannabiksen käytöstään päihdesäätiön palaverissa. Hän oli siellä alkoholin käytön vuoksi.

Joni ajatteli, ettei kannabiksen käytön tunnustaminen ole iso asia. Käyttihän hän jo silloin vahvempia huumeita. Kannabiksen poltto oli hänen mielestään sama asia kuin tupakan polttaminen - yhtä vaaratonta.

Ei meiltä löytynyt mitään, vaikka se oli päivänselvä juttu, että olen jotain siellä myynyt. Joni

Vanhemmilleen ja päihdetyöntekijöille hän uskotteli haluavansa lopettaa huumeiden käytön. Tosi asiassa hän luisui yhä syvemmälle huumemaailmaan.

– Tiesin aina etukäteen, milloin huumeseulat ovat. Kannabis näkyy pisimpään seuloissa, mutta minulla on hyvä aineenvaihdunta, joten kertakäyttö ei näkynyt kolmea päivää pidempään.

Koska Joni tiesi, milloin huumetestit ovat, pystyi hän huoletta käyttämään aineita. Kunhan vain piti muutaman päivän taukoa ennen testejä. Ja jos yhtään pelotti, että huumeet saattaisivat näkyä, joi Joni litrakaupalla vettä ja toivoi, että vesi huuhtelisi aineet elimistöstä.

Huostaanotto ei tuonut apua

Pikkuhiljaa Joni alkoi tekemään myös rikoksia.

16-vuotiaana hän kaupitteli kannabista toiselle nuorelle ravintolan vessassa, kun vartija alkoi rynkyttämään vessan ovea. Joku asiakkaista oli käynyt sanomassa, että siellä käydään pillerikauppaa.

Poliisit kutsuttiin paikalle.

– Ei meiltä löytynyt mitään, vaikka se oli päivänselvä juttu, että olen jotain siellä myynyt. Mutta koska poliisit eivät alkaneet riisumaan vaatteita päältäni, he eivät löytäneet mitään.

Samoihin aikoihin Joni huostaanotettiin ja hän joutui perhekotiin toiselle paikkakunnalle. Elämä rauhoittui. Vaikkakin vain hetkeksi.

– Tutustuin aika pian perhekodissa nuoreen, joka oli aika samanlainen kuin minä. Kokeilimme omia rajojamme oikein kunnolla. Hyvin pian teimme ihan, mitä itse halusimme.

Aluksi pojille tuli rangaistuksia tuon tuosta. Omasta huoneesta ei saanut poistua koko päivänä ja pojat passitettiin tekemään kirjoitustehtäviä, kun he jäivät kiinni tupakoinnista.

Kovin pitkään rangaistuksilla ei ollut vaikutusta. Meno muuttui pahemmaksi.

– Jos joutui huoneeseen, niin se oli vain yksi päivä siellä. Ei se tuntunut missään.

Sitten ohjaajat luovuttivat.

Pojat kävivät lomilla ja toivat mukanaan huumeita, joita he käyttivät itse ja myivät läheisen kunnan koululla. Eräänä päivänä Jonin ystävä toi perhekodille kahdeksan grammaa synteettistä kannabista, joka on paljon vahvempaa kuin tavallinen kannabis.

Tajusin, miten pelottavaa ja väärin se on normikansalaista kohtaan. Joni

Yksi nuorista poltti liikaa ja hänet haettiin ambulanssilla sairaalaan. Poliisitkin kutsuttiin paikalle, mutta he eivät löytäneet huumeita. Pojat pääsivät taas pälkähästä.

Seuraavana koulupäivänä pojat hankkiutuivat eroon lopuista huumeista.

– Poltimme ne koulupäivän aikana ja menimme koulun jälkeen sählyyn päät aivan jumissa. Eivätkä ohjaajat sanoneet mitään, vaikka itsekin tajusimme, että juoksimme pallon perässä ihan aivokuolleina.

Nuorilla jopa yli kymmenen sijoituspaikkaa

Ne lapset ja nuoret, jotka käyttävät päihteitä ja joilla on ollut ongelmia lapsesta saakka, ovat Pohjolakodin johtaja Kati Lehtolan mukaan muuttuneet koko ajan vaikeammiksi.

Hän kertoo, että henkilökunta joutuu koko ajan miettimään, miten heidän ammattitaitonsa riittää nuorten hoitoon. Hoitohenkilökunnan täytyy koko ajan kehittää työtään ja ammattitaitoaan hankkimalla esimerkiksi psykiatrista osaamista.

Ennen koulukotiin päätymistä nuoret ovat olleet sijoitettuna jopa yli kymmenessä paikassa. Useimmiten lapset ovat joutuneet kertomaan kokemistaan kamalista asioista useille eri aikuisille.

Koulukodissa nuorten luottamuksen saaminen onkin usein vaikeaa. Heidän ongelmansa ovat joskus niin suuria ja niin syvällä, että heidän auttamisensa on hyvin hankalaa. Moni nuori on myös koulukotiin päätyessään niin lähellä täysi-ikäisyyttä, että sijoitusaika jää lyhyeksi.

Joni itse kokee, ettei perhekodissa olisi voitu vaikuttaa enää millään lailla hänen huumeiden käyttöönsä. Ongelmiin olisi pitänyt puuttua jo paljon aikaisemmin. Koulun ensimmäisillä luokilla, silloin kun jokainen päivä oli helvettiä.

Petoksia, huumeiden myyntiä ja ryöstöjä

Alaikäisten tekemät rikokset ovat asianajaja Kari Erikssonin mukaan yleistyneet. Hänen asiakkaistaan valtaosa on alaikäisiä ja nuoria aikuisia eri puolilta Suomen.

Tilanne on menossa hänen mielestään koko ajan huonompaan suuntaan. Ja rikoksentekijät ovat yhä nuorempia. Se vaivaa Erikssonia.

Melkein kaikkiin hänen hoitamiinsa juttuihin liittyvät jollain tapaa huumeet. Käyttö rahoitetaan tekemällä rikoksia tai huumevelkoja peritään väkivallalla.

Väkivalta on se viimeinen ratkaisu, koska psykologisella pelillä rahat saa nopeammin. Joni

Joni on rahoittanut huumeiden käyttönsä pääasiassa petoksilla, ryöstöillä ja huumeiden myynnillä. Vain mielikuvitus on rajana, kun kehitellään uusia keinoja saada rahaa aineisiin.

Joni on tilannut netistä väärennettyjä Iphoneja, teleskooppipamppuja ja pippurisumutteita, ja myynyt niitä kalliimmalla eteenpäin. Hän on ryöstellyt kauppoja ja joskus jopa kirveen kanssa ihmisten koteja. Sen hän kuitenkin lopetti melko pian.

– Olen kuitenkin sen verran empaattinen ihminen, että tajusin, miten pelottavaa ja väärin se on normikansalaista kohtaan.

Velat saadaan poraamalla polveen

Nuorten tekemät rikokset ovat Erikssonin mukaan myös raaistuneet. Hän kertoo, että jopa alaikäiset syyllistyvät entistä useammin väkivalta- ja henkirikoksiin.

– Esimerkiksi törkeät ryöstöt olivat ennen pankkiryöstöjä. Nykyään ne ovat sellaisia, että mennään ihmisen kotiin perimään velkaa ja tehdään hänelle väkivaltaa. Velanperijä saattaa porata uhria polveen tai kaataa kiehuvaa vettä päälle.

Väkivalta on Jonin mielestä pahinta huume-elämässä.

Hän perii velkoja toisten puolesta. Mutta vain silloin, kun rahalle on kova tarve. Viimeksi hän sai 300 euroa 800 euron velan perimisestä.

– Väkivalta on se viimeinen ratkaisu, koska psykologisella pelillä rahat saa nopeammin, Joni toteaa.

Psykologinen peli on hänen mukaansa lähinnä uhkailua. Tai vaihtoehtoisesti sitä, että on mukava veloissa olevaa henkilöä kohtaan - mikä toimii milloinkin. Mutta aina pelkkä puhuminen ei riitä.

– Jos muu ei toimi, olen saattanut sitoa ihmisen penkkiin.Harvemmin olen aseella uhkaillut, mutta on sitäkin tullut tehtyä.

Joni ajattelee, että väkivalta kuuluu huume-elämään. Silti se vaivaa häntä. Ei niinkään se, mitä hän on itse kokenut. Vaan se, mitä hän on tehnyt muille.

Kun Joni pohtii, mikä on pahinta, mitä hän on toiselle tehnyt, hän hiljenee hetkeksi ja katsoo käsiään.

– Se kun suihkutin pippurisumutetta yhden tyypin päälle ja pahoinpitelin sen potkimalla ja hakkaamalla.

– Tiedän tasan tarkkaan, miltä pippurisumute tuntuu. Ei pysty hengittämään, silmät vuotavat kuin viimeistä päivää. Ja kun vielä hakataan, ei pysty tekemään mitään.

Kun ihminen tekee rikoksia huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena, toimii hän Erikssonin mielestä kuin kone. Myötätunto katoaa ja inhimillisyys häipyy.

Hän kertoo eräästä asiakkaastaan, nuoresta miehestä, joka oli tehnyt henkirikoksen. Ensimmäisessä poliisikuulustelussa nuorukainen oli ollut kivikasvoinen ja hyvin tunteettoman oloinen. Seuraavassa kuulustelussa hän oli itkenyt.

– Se johtui siitä, että ensimmäisenä päivänä aiemmin nautitut lääkkeet vaikuttivat, toisena päivänä eivät. Aineet tekevät ihmisestä tunneköyhän.

Vaikka Eriksson on edustanut nuoria, jotka ovat tehneet raakoja väkivaltarikoksia, jopa henkirikoksia, hän ei ajattele että hänen asiakkaansa olisivat pahoja.

– He ovat tavallisia ihmisiä, joilla on samanlaiset tunteet kuin kaikilla muillakin. Heidän tilanteensa on vain sellainen, etteivät he pääse siitä pois. Kun ihminen joutuu velkakierteeseen, joka johtuu esimerkiksi huumeista, on siitä käytännössä mahdotonta selvitä.

Seuraava pysäkki: vankila

Paha olo ja päihdeongelma on huono yhdistelmä koulukodista pois pääsevälle nuorelle. Liian usein seuraava etappi on vankila. Ja sille tielle nuoret yleensä asianajaja Kari Erikssonin mukaan jäävät.

Hän kertoo, että nuoret, jotka joutuvat vankilaan, yleensä uusivat rikoksen. Eikä heillä useinkaan ole mitään turvaverkkoa päästessään ulos vankilasta.

– Nuori tapaa vankilasta päästyään kriminaalihuollon edustajan ehkä pari kertaa kuukaudessa, mutta ei se riitä. Meillä ei ole sellaista systeemiä, joka pitäisi nuoret ruodussa.

Erikssonin mielestä perhe- ja koulukodit tekevät hyvää työtä. Samalla hän kuitenkin ajattelee, että sellainen nuori, joka on kokenut ja tehnyt väkivaltaa ja nähnyt elämässään paljon kauheuksia, ei välttämättä kavahda laitoksen sääntöjä. Etenkään, jos ne ovat liian lepsut.

Eriksson on aidosti huolissaan ongelmanuorista. Hänen mielestään kukaan ei pidä heidän puoliaan.

Ihmishengen arvoahan ei voi mitata rahassa. Kari Eriksson

Joni on kuullut kyllästymiseen saakka saman, itsepä olet tiesi valinnut -saarnan.

Kyllä hän tietää sen. Omat valinnat ovat ajaneet hänet tähän tilanteeseen. Nyt hän on kuitenkin tekemässä valintoja toiseen suuntaan.

– Mutta apua on vaikea saada, kun on tehnyt joskus väärät valinnat. Kun olet kerran ollut tietynlainen ihminen, leimaa yhteiskunta sinut niin, että olet sellainen kuolemaan saakka.

Jos näiden nuorien auttaminen ei kiinnosta inhimillisistä syistä, kannattaisi asiaa ajatella Erikssonin mukaan edes rahan kannalta. Rötöstelevä huumenuori tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Erikssonilla on tähän käytännön esimerkki. Hänen kokemuksensa mukaan lääkeaine Subutex on yksi käytetyimmistä huumausaineista. Yksi tabletti maksaa Erikssonin mukaan 80-100 euroa. Ja jos nuori hankkii Subutexia esimerkiksi varastamalla autosta autoradioita, saa yhdestä radiosta keskimäärin 20 euroa.

– Eli 4-5 autoa pitää käydä läpi, että saa yhden tabletin. Kun autoon murtaudutaan ja siitä viedään tavaraa, ovat vakuutuskorvaukset keskimäärin yli tuhat euroa.

Erikssonilla on ollut hoidettavanaan paljon henkirikosjuttuja, joissa nuoret ovat tekijöinä ja uhreina.

– Ihmishengen arvoahan ei voi mitata rahassa.

"Yhteiskunnankin pitäisi alkaa ymmärtämään päihderiippuvaisia"

Siitä, kun Joni pahoinpideltiin, on nyt vuosi.

– Sen jälkeen olen alkanut miettimään enemmän muita ja omia tekemisiäni. Viimeiset puoli vuotta olen tapellut addiktioni kanssa. Minulla on ollut reilun kuukaudenkin puhtaita jaksoja. Sellaisia, etten ole juonutkaan tipan tippaa. Mutta jokin siinä on, mikä saa retkahtamaan aina.

Joni tietää, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta hän pääsisi irti huumeista ja voisi elää normaalia elämää.

Pitäisi jättää huumeita käyttävät kaverit, muuttaa muualle, hankkia koulu- tai työpaikka ja käydä vertaistukiryhmissä kuten NA:ssa ja AA:ssa.

Mutta se, miten kaikki käytännössä tapahtuu, onkin toinen juttu.

– Tiedän, että kaikki lähtee omasta halusta ja omasta itsestä. Mutta kyllä sitä voisi hemmetti jollain tapaa helpottaa. Yhteiskunnankin pitäisi alkaa ymmärtämään päihderiippuvaisia.

Kaupunkien pitäisi kehittää Jonin mielestä muutakin toimintaa addikteille kuin likaisten neulojen vaihtoa puhtaisiin. Hän ajattelee, että huumeiden käyttäjät tarvitsevat enemmän ohjausta siihen, mistä voi saada apua.

– Moni haluaisi lopettaa, mutta ei pysty. Olisi hyvä, jos esimerkiksi NA:ta ja AA:ta mainostettaisiin enemmän. Siellä on ihmisiä, jotka osaavat auttaa ja jotka ymmärtävät.

Se, miksi Joni suostui haastatteluun ja kertoi omista kokemuksistaan, johtuu eritoten yhdestä asiasta. Hän toivoo, että sellaiset nuoret, jotka eivät ole vielä niin riippuvaisia kuin hän, lukisivat hänen tarinansa ja miettisivät valintojaan tarkemmin. Etteivät he joutuisi kokemaan samaa, mitä hän on kokenut.

Lähteet: Oulun kaupungin pohjoisen alueen mielenterveys- ja avopäihdepalveluiden palveluesimies Kati Kananen ja psykologi Marja Pura, valtion koulukotien Limingan koulutuskeskuksen johtaja Teija Tuuliainen, Vuorelan koulukodin perhetyöntekijä Katja Kosonen, Nuorten ystävien jälkihuollon ohjaaja Kaisa Hiltunen, Poliisiammattikorkeakoulu.

Yhdysvallat uhkaa yli kaksinkertaistaa kiinalaisille tuotteille suunnittelemansa tuontitullit ja laajentaa tullin piiriin tulevien tuotteiden määrää.

Presidentti Donald Trumpin hallinto ilmoitti myöhään keskiviikkona lätkäisevänsä kiinalaisille tuotteille 25 prosentin tuontitullit aiemmin suunnittelemansa 10 prosentin sijaan.

Tullit koskettaisivat tuotteita, joiden arvo on yhteensä 200 miljardia dollaria eli noin 171 miljardia euroa.

– Olemme olleet erittäin selkeitä sen suhteen, millaisiin erityisiin toimenpiteisiin Kiinan tulisi ryhtyä. Valitettavasti sen sijaan, että Kiina muuttaisi vahingollista toimintaansa se on kostanut laittomasti yhdysvaltalaisille työläisille, maanviljelijöille, karjatilallisille ja yrityksille, totesi Yhdysvaltain kauppaedustaja Robert Lighthizer lausunnossaan.

Tuotelistalle kuuluu ruokatuotteita, kemikaaleja, terästä, alumiinia sekä muita kulutustarvikkeita, kuten huonekaluja, autonrenkaita ja polkupyöriä.

Tullien olisi määrä tulla voimaan syyskuussa.

Kauppasota voi pahentua: Yhdysvallat suunnittelee Kiinalle yli tuplasti aiempaa korkeampia tuontitulleja

Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern palasi torstaina takaisin töihin oltuaan kuusi viikkoa äitiyslomalla.

Hänen on määrä työskennellä kotonaan Aucklandissa viikonloppuun asti ja siirtyä sitten maan pääkaupunkiin Wellingtoniin.

38-vuotias Ardern on järjestyksessään toinen valtiojohtaja, joka on synnyttänyt vauvan virassa ollessaan. Ensimmäinen oli Pakistanin pääministeri Benazir Bhutto vuonna 1990.

Pääministeri Ardern synnytti kesäkuussa 3,3-kiloisen tytön sairaalassa Uuden-Seelannin suurimmassa kaupungissa Aucklandissa. Lapsi on Ardernin ja hänen 40-vuotiaan puolisonsa Clarke Gayfordin ensimmäinen.

Ardernin ollessa äitiyslomalla hänen virkaansa hoiti varapääministeri.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump haukkui tiistaina sarjassa twiittejä amerikkalaisia miljardöörejä. Trumpin mukaan Kochin veljesten verkostot ovat yliarvostettuja.

Charles ja David Koch kuuluvat konservatiiviseen verkostoon, joka rahoittaa poliittisia kampanjoita ja liikkeitä, kuten niin kutsuttua teekutsuliikettä.

Twiiteissään Trump kuvaili myös maailman rikkaimpiin kuuluvia Kochin veljeksiä "globalisteiksi". Mitä Trump tarkoitti ilmaisulla, ja miten sitä pitäisi ymmärtää?

Juontaa juurensa 1900-luvun alun antisemitismiin

Globalisti-ilmausta on historiallisesti käytetty muukalaisvihamielisessä ja juutalaisvastaisessa eli antisemitistisessä tarkoituksessa, kertovat muun muassa aikakauslehti The Atlantic ja sanomalehti Jerusalem Post.

Ilmaisun käyttäjät haluavat luoda mielikuvan, että juutalaiset eivät koskaan voi olla uskollisia maalleen.

Mielikuva on holokaustia ja natsiaikaa edeltäneen propagandatyön tulosta. Vuonna 1903 julkaistut Siionin viisaiden pöytäkirjat olivat väärennettyjä asiakirjoja, joilla haluttiin uskotella, että juutalaiset suunnittelevat salaa maailmanvalloitusta.

Väärennetyllä teoksella perusteltiin myöhemmin juutalaisten vainoa, koska juutalaisten uskottiin olevan epälojaaleja mailleen: siis nykytermein globalisteja.

Esimerkiksi rasistista Ku Klux Klania johtanut David Duke on kutsunut Britannian EU-eroa voitoksi "juutalaisesta globalistiagendasta".

Trump on käyttänyt kyseenalaista kieltä aiemminkin

Financial Times -lehden kolumnistin Edward Lucen mukaan Trump saattaa olla tietämätön käyttämänsä kielen antisemitistisestä merkityksestä. Presidentin kielenkäyttö huomataan kuitenkin kaikkialla – myös Yhdysvaltain äärioikeistolaispiireissä, jotka kokevat ajattelunsa oikeutetummaksi, Luce kirjoittaa.

Trumpin tiedetään aika ajoin käyttävän rasistisia tai antisemitismiin viittaavia ilmauksia. Hän nimitti vuoden alussa Haitia ja Afrikan maita "persläpimaiksi".

Vuoden 2016 presidentinvaaleissa Trumpin vaalimainoksissa puhuttiin taloudellisen päätäntävallan palauttamisesta amerikkalaiselle työväenluokalle.

Talking Points Memo -sivusto kertoo, että Trumpin kampanjan viimeinen televisiomainos esitteli hänen vastustajinaan neljä yhdysvaltalaista, joista kolme on juutalaisia: suursijoittaja George Soros, Goldman Sachsin puheenjohtaja Lloyd Blankfein ja Yhdysvaltain keskuspankin silloinen johtaja Janet Yellen.

Neljäs vastustaja oli hänen vastaehdokkaansa Hillary Clinton.

Kampanjan aikana heinäkuussa 2016 nousi kohu, kun Trump twiittasi Hillary Clintonista kuvan, johon oli lisätty myös Daavidin tähden muotoinen kuvio. Kuva oli alun perin julkaistu juutalaisvastaisella keskustelupalstalla, televisiokanava CNN kertoo.

Viitaa vapaakaupan kannattajiin

Presidentti Trump on käyttänyt sanaa ennenkin. Esimerkiksi maaliskuussa hän nimitti Valkoisen talon talousneuvoston johtotehtävät jättänyttä Gary Cohnia globalistiksi.

– Hän saattaa olla globalisti, mutta pidän hänestä, Trump kommentoi.

Jotkut tulkitsivat lausahduksen viittaavan Cohnin vapaakauppaa tukevaan ajatteluun. Cohnin juutalaisuus ei liity mitenkään sananvalintaan, Trumpin kannattajat kertoivat.

Trump on käyttänyt globalisti-nimitystä myös ei-juutalaisista vastustajistaan, kuten Kochin veljeksistä, ja välttänyt sen käyttämistä muiden juutalaisten virkamiestensä kohdalla.

Presidentin lähipiiriin kuuluu tunnettuja juutalaisia. Esimerkiksi hänen vävynsä Jared Kushner on juutalainen, ja hän on läheinen Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun kanssa.

Vox-uutissivuston mukaan globalistit ovat Trumpille isämaallisten nationalistien vastakohta. Valkoisen talon rekrytoinneissa puhutaankin jo siitä, pitäisikö taloon saada enemmän Cohnin kaltaisia "globalisteja" vai talousneuvonantajan Peter Navarron kaltaisia "nationalisteja".

Verkosto kieltäytyi rahoittamasta Trumpin kampanjaa

Trumpin pyytänyt rahoitusta vaalikampanjalleen Kochin veljeksiltä ja niiden taustaverkostolta. Verkosto kertoo kieltäytyneensä kampanjan rahoittamisesta vuonna 2016.

Kochin veljesten verkosto on myös sanonut Trumpin kaikkia muslimeja koskevan matkustuskieltoesityksen muistuttavan natsiajan rasismia.

Rahoittajaverkosto on arvostellut Trumpin Kiinalle ja EU:lle asettamia tuontitulleja ja Yhdysvaltain tämänhetkistä maahanmuuttopolitiikkaa.

Lisää aiheesta:

Trump haukkui kahta maailman rikkaimpiin kuuluvaa miljardööriä vitsiksi: "En tarvitse heidän rahojaan"

Trump: "En ole rasisti"

Trump: Kaikille muslimeille porttikielto Yhdysvaltoihin

Näitä ryhmiä Trumpin on niin vaikea tuomita – Miksi?

Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystys kärsii heikkotasoisista ostopalvelulääkäreistä. Päivystyksestä on jouduttu antamaan lähtöpasseja erityisesti Venäjällä koulutuksen saaneille ostopalvelulääkäreille, sillä heidän taitonsa eivät ole riittäneet päivystystyöhön.

Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystyksessä työskentelevien ostopalvelulääkärien kyvyt ovat joutuneet entistä kovempaan testiin sen jälkeen, kun Lappeenrannan pääterveysaseman Armilan päivystyspotilaat siirtyivät K-sairaalan uusiin tiloihin.

Uusien tilojen käyttöönotto on haastavaa kenelle tahansa lääkärille. Lisäksi sairaalan työntekijöitä on viime viikkoina kuormittanut helteestä johtuva ruuhka.

– Uudentyyppinen sairaala on haasteellinen työpaikka kelle tahansa lääkärille, sanoo Etelä-Karjalan keskussairaalan ensihoidon ja päivystyksen ylilääkäri Pekka Korvenoja.

Toisaalta Pekka Korvenoja uskoo, että ulkomailla koulutuksensa saaneella lääkärillä voi olla erilaiset hoitokäytännöt, mikä vaikeuttaa toimintaa uudessa ympäristössä.

Ulkomailla opiskelleista päivystyksen keikkalääkäreistä on tehty myös potilasvalituksia.

– On ollut sellaisia tilanteita, joissa osaamisen taso on ongelma eikä potilas ole saanut asianmukaista hoitoa, Korvenoja harmittelee

.

Etelä-Karjalan keskussairaalassa ulkomaisten ostopalvelulääkärien toimintaa tarkkaillaan ja ongelmiin puututaan tarvittaessa yksi kerrallaan. Ylilääkäri Pekka Korvenoja muistuttaa, että keikkalääkäriksi on tarjolla myös paljon hyviä lääkäreitä.

– Meillä on ostopalvelufirman kautta myös todella hyviä lääkäreitä, mutta jostain kumman syystä ne helposti kääntyvät Suomessa koulutuksen saaneisiin. Tämmöinen jännä asetelma tässä on vaan muodostunut, Korvenoja pohtii.

Lääkäriliitto: Kieliongelmia

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila kiistää, että ulkomailla opiskelleiden lääkärien taidot olisivat Suomessa opiskelleita huonommat. Hänen mielestään suurin osa hoitotilanteen ongelmista liittyy kieleen ja kommunikaatioon. Paineinen päivystys on myös haastavimpia paikkoja ostopalvelulääkärille – varsinkaan jos paikka ei ole ennestään tuttu.

– Päivystys on omasta ja monien muidenkin mielestä sitä kaikkein vaativinta lääkärin työtä. Pitää olla laaja-alainen osaaminen ja pitää pystyä tekemään nopeita päätöksiä, Halila sanoo.

Halilan mukaan EU:n ulkopuolelta tulevat lääkärit eivät ole menettäneet tai saaneet rajoituksia lääkärin oikeuksiinsa sen enempää kuin Suomessakaan opiskelleet. Suomessa opiskellut lääkäri eroaa kansainvälisistä kollegoistaan siinä, että käytännön työ on tuttua jo opiskeluajoilta. Tämä voi näkyä myös päivystystyössä.

– Suomalaiset lääketieteen opiskelijat tutkivat ja hoitavat potilaita muiden ohjauksessa jo melko varhaisessa vaiheessa opintojaan. Monissa muissa maissa koulutus on huomattavan paljon teoreettisempaa kuin Suomessa, Halila sanoo.

Viime marraskuussa yli 20 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin järjestelmää pimeni verkkoyhteyshäiriön vuoksi. Tänä vuonna potilaskirjeitä jäi lähettämättä ja niitä toimitettiin vääriin osoitteisiin.

Marraskuun massiivisen verkkoyhteyshäiriön syynä oli tuplavika. Ulkoistettuihin järjestelmiin iski samanaikaisesti sekä laitetekninen vika että ohjelmistovika.

Myös potilaskirjeiden häiriöt aiheutti HUS:n mukaan ulkopuolinen palveluntarjoaja. Yhtiö tulostaa ja kuorittaa sairaanhoitopiirin sähköisesti lähetettämiä kirjeitä sekä toimittaa ne postin kuljetettavaksi.

Jos hankkijalla on alihankkija, niin HUS:n mahdollisuus tarkkailla laatua ja palvelun toimivuutta ei ole ihan samaa luokkaa kuin jos se olisi oma palvelu. Markku Mäkijärvi

Suomen suurin sairaanhoitopiiri ostaakin tieto- ja viestintätekniikkapalvelunsa lähes 80-prosenttisesti talon ulkopuolelta.

Näihin palveluihin kuuluvat muun muassa potilastietojärjestelmät, sähköpostit, teleoperaattoripalvelut sekä tietoliikenne- ja tekniikkapalvelut.

Tietopalvelujärjestelmien häiriötilanteet korostuneet

Sairaanhoitopiirien tietopalvelujärjestelmien häiriöt ovat korostuneet viime aikoina, ja samaan aikaan sairaanhoitopiirit ovat ulkoistaneet palveluitaan.

Palveluiden ulkoistaminen ei ole uusi asia eikä asiantuntijoiden mukaan automaattinen syy häiriöihin. Sairaanhoitopiirit alihankkivat jo nyt ison osan tietojärjestelmäpalveluistaan.

Mistä syystä häiriöitä sitten on niin usein?

Suurimpana syynä ei Valviran yli-insinööri Antti Härkösen mukaan ole niinkään palveluiden ulkoistaminen vaan se, että verkon toimintaan perustuvat laitteet ovat lisääntyneet. Toki järjestelmien pirstaloituminen ulkoistamisen seurauksena aiheuttaa riskejä.

– Toimijoiden lisääntyessä, ja kun ulkoisia palveluita käytetään entistä enemmän, on olemassa riski että häiriötkin lisääntyvät, Härkönen sanoo.

Myös sosiaali- ja terveysministeriöstä vahvistetaan, että HUS:n ongelmat ovat korostuneet viime aikoina verrattuna muihin sairaanhoitopiireihin.

– HUS:n ongelmat ovat olleet näkyvästi esillä, mutta HUS:n toiminta on kaikkein suurinta. Missä on enemmän toimintaa, voi tapahtua enemmän virheitä, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatio ja tiedonhallinta -yksikön johtaja Minna Saario.

HUS:n tilannetta myös selvitetään parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä. Onnettomuustutkintakeskus tutkii marraskuisia tietojärjestelmien häiriöitä.

HUS:n johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi korostaa, että sairaanhoitopiirin häiriötapaukset ovat hyvin harvinaisia sairaanhoitopiirin kokoon nähden.

– Kaikki toimii lähes 100-prosenttisesti. Virheet johtuvat joko laiteteknisistä virheistä tai ohjelmavirheistä tai sitten inhimillisistä virheistä, Mäkijärvi sanoo.

Mäkijärvi on toiminut Uudenmaan sote-valmistelijana tämän vuoden alusta lähtien.

– Jos hankkijalla on alihankkija, niin HUS:n mahdollisuus tarkkailla laatua ja palvelun toimivuutta ei ole ihan samaa luokkaa kuin jos se olisi oma palvelu. Sellainen ero on ainakin teoriassa ja ehkä myös käytännössä, sanoo Mäkijärvi.

Sote-uudistuksen myötä sairaanhoitopiirit ulkoistavat palveluitaan yhä enemmän.

Mitä tämä tarkoittaa sairaanhoitopiirien tietojärjestelmähäiriöiden kannalta?

Tällä hetkellä Suomessa on noin 170 sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjäorganisaatiota, jotka tekevät tykönään erilaisia yhteistyösopimuksia.

Kirjo on siis laaja, ja sosiaali- ja terveysministeriön Saarion mukaan se, että tekijöitä olisi maakunta- ja sote-uudistuksen seurauksena vain 18, olisi omiaan suoraviivaistamaan palveluita.

Jos hallituksen ajama sote-uudistus toteutuu niin kuin on suunniteltu, tiedonhallintajärjestelmät kietoutuvat toisiinsa valtakunnallisesti.

– Meillä on vahva näkemys, että sote-uudistus antaisi mahdollisuuksia parantaa käytäntöjä. Se, että toimijoiden lukumäärä vähenisi merkittävästi, olisi yksi tekijä, jolla saataisiin tiedonkäsittelyprosesseja, myös ulkoisten palveluntuottajien kanssa, parempaan suuntaan, Saario sanoo.

HUS:n kannalta suurin sote-uudistus on Apotti-potilastietojärjestelmän käyttöönotto. Potilastietojärjestelmä otetaan alkuperäisen aikataulun mukaan käyttöön loppuvuodesta, vaikka huhtikuussa sen käyttökelpoisuus pohditutti.

Apotti on suunniteltu järjestelmäksi, jossa potilastieto kulkeutuu eri tahojen välillä saumattomasti. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä käytössä satoja erilaisia tietojärjestelmiä, jotka eivät kaikki keskustele keskenään.

Suomen sairaanhoitopiirit ulkoistavat eri tahtia

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin palvelukeskuksen johtaja Pekka Erola muistuttaa, että sairaalatoiminnan luonne tekee ulkoistamisesta herkän vaiheen.

– Ulkoistamisen yksi merkittävä riskikohta, ajallisesti pitkä vaihe ja iso ponnistus on palveluntuottajan vaihtaminen, joka sairaalatoiminnan luonteen vuoksi korostuu, Erola sanoo.

Hänen mukaansa pelkästään osaamisen varmistaminen vaatii ostopalveluita.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä onkin kokonaan ulkoistettu tietohallinnon palvelutuotanto. Sairaanhoitopiiri hankki järjestelmäpalvelut kilpailuttamalla markkinoilta vuoden 2017 alkuun asti.

Tämän jälkeen palvelutuotanto siirtyi sairaanhoitopiirin osittain omistaman Istekki Oy:n toiminnaksi, joka on sairaanhoitopiirien ja kuntien yhteinen in house -yhtiö.

Ulkoistamisen yksi merkittävä riskikohta, ajallisesti pitkä vaihe ja iso ponnistus on palveluntuottajan vaihtaminen, joka sairaalatoiminnan luonteen vuoksi korostuu. Pekka Erola

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri taas on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen.

– Tietojärjestelmät ovat olennainen osa potilaan hoitoa, joten olemme PPSHP:ssä halunneet pitää keskeisimmät potilaan hoitoon liittyvät järjestelmät ja käyttäjätuen osana omaa toimintaa toimintavarmuuden ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, sanoo PPSHP:n tietohallintojohtaja Sanna Virkkunen.

Pohjois-Pohjanmaalla osa tukijärjestelmistä, kuten materiaalihallinto ja laskutus, on hankittu palveluna. Tietohallinnon palvelukokonaisuus ja ohjelmistokehitys on sairaanhoitopiirin sisäistä.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tieto- ja viestintätekniikkapalvelut on taas ulkoistettu sairaanhoitopiirin omalle in house -yhtiölle.

– Meillä on hyviä kokemuksia ulkoistetuista palveluista. Niiden joustavuus on parempi kuin itse tuotettuna ja järjestelmien käytettävyys on ollut paremmalla tasolla kuin itse hoidettuna, sanoo VSSHP:n tietohallintojohtaja Yrjö Koivusalo.

HUS lupaa ehkäistä häiriöitä paremmin

HUS:n Mäkijärven mukaan sairaanhoitopiirin tietojärjestelmäpalveluiden häiriöitä ehkäistään jatkossa paremmin.

Se onnistuu Mäkijärven mukaan tekemällä tiiviimpää yhteistyötä ulkoisten palveluntuottajien kanssa. Keinoja ovat kokonaisarkkitehtuurin parantaminen, laitetekniikkaan investoiminen, uusien ohjelmien ja prosessien tarkempi testaaminen ja tehokas huolehtiminen käyttäjäkoulutuksesta.

– Tärkeää on myös kehittää kyvykkyyttä, havaita mahdolliset isot häiriötilanteet viiveettä ja käynnistää korjaavat toimenpiteet aikaisemmin. Apotti-potilastietojärjestelmä on ennakkotietojen mukaan häiriöttömämpi kuin nykyiset järjestelmät, Mäkijärvi sanoo.

Rutajoella, likellä Korvenkoskea, pyristelee pieni parvi järvitaimenia purossa. Ne ovat tulleet sinne pakosalle kuumenevia vesiä, sillä solisevan puron vesi on päävirtaa viileämpää.

Rutajoen pintavesi on noin 25-asteista, purossa vesi on viitisen astetta kylmempää. Taimenelle jokivesi on aivan liian tukalaa, ja ongelma ei ole vain Keski-Suomessa, vaan lähes koko maassa.

Tutkija Jukka Syrjänen Jyväskylän yliopistosta arvioi, että virtavesissä elävät lohikalat kärsivät näistä helteistä koko Etelä-Suomessa ja sitä pohjoisempana aina Kainuuseen asti. Osa kaloista voi kuolla, osa ehkä siirtyy järviin.

Etelä- ja Keski-Suomen sisävesien ja rannikkojokien taimenkannat on jo ennestään luokiteltu uhanalaisiksi (Fishing in Finland). Rasvaevällinen taimen onkin kokonaan rauhoitettu 64. leveysasteen eteläpuolisissa sisävesissä. Järvitaimenen kalastus on kuitenkin edelleen mahdollista, sillä istutettuja rasvaeväleikattuja järvitaimenia saa kalastaa.

Rutalahden osakaskunnan puheenjohtaja Jouko Vanhatalo muistuttaa, että taimen stressaantuu, kun happi käy vedessä vähiin.

– Siksi ne hakeutuvat sivupuroille, jossa vesi on hapekkaampaa, Vanhatalo sanoo.

Kalat ovat siis hengenvaarassa, sillä pitkään jatkunut helle on aiheuttanut kalojen kotivesiin happikadon. Kalastus onkin nyt kiellettyä useissa paikoissa, kunnes sade tai helteiden väistyminen viilentää sekä ilmaa että vesiä.

– Olisi hyvä, ettei missään tapauksessa edes liikuttaisi puron ja joen alueella, etteivät taimenet säiky matalassa kylmässä vedessä, Vanhatalo toteaa.

Leivonmäen kalastuskunnan puheenjohtaja Seppo Salminen on pistänyt merkille, että yläjuoksulla järvellä liikkuu normaalisti tähän aikaan vuodesta paljon uistelijoita ja kalastajia. Nyt veneitä ja kalastajia liikkuu vain yksittäisiä.

– Se kertoo siitä, että kalat ovat muualla kuin normaalilla kalastusreitillä, Salminen kertoo.

Kala ei edes syö silloin, kun vesi on liian lämpöistä. Tukalassa olotilassa kun on vaikea ajatella ruokailua.

Vanhatalo toteaa, ettei purossa virtaava, puoli metriä korkea vesi ole normaalia vuodenajalle. Veden pitäisi olla huomattavasti matalammalla, mutta vesivarastoja virtaa kenties Haapasuon ennallisteltulta alueelta puroon.

– Säännöstelypadosta tulee vettä yli enemmän kuin normaalisti. Se on meille erittäin tärkeää, sillä taimen ei viihdy täällä, jos vettä ei ole.

Lisäksi järvitaimenen kannalta nimenomaan veden raikkaus on elintärkeää.

Kalastamisen rajoittaminen helteiden takia on epätavallista

Vanhatalo kertoo, että Rutajoki on Pohjois-Päijänteen alueen paras taimenten lisääntymisjoki. Sinne ei ole istutettu taimenia vuosikymmeneen, joten tilanne perustuu luonnonkalakantoihin.

– Jos tämä alue tuhoutuu, taimenkanta kärsii vielä pahemmin ja ollaan lähellä katastrofia. Päijänteessä on allaskasvatettua kalaa, mutta hyvin vähän luonnonkalaa, Vanhatalo huomauttaa.

Luonnonkala pärjää järvessä paremmin kuin istutettu, sillä luonnonvaraisen taimenen saalistusvietti ehtii kehittyä Vanhatalon mukaan paremmin purossa.

Taimen siirtyy kolme-neljävuotiaana Päijänteeseen, josta se siirtyy hyvässä lykyssä sukukypsänä takaisin Rutajoelle jatkamaan sukua.

– Tälle tilanteelle on ehdotonta, että taimen syntyy joessa. Muuten se ei tule takaisin, Vanhatalo sanoo.

Vanhatalo on ollut mukana kalastuspuuhissa kolmisenkymmentä vuotta, eikä muista, että kalastamista olisi rajoitettu kertaakaan veden lämpötilan takia tuona aikana.

– Tilanne on poikkeuksellinen. Onneksi vettä on runsaasti. Muuten olisivat kalakuolemat todennäköisiä, hän toteaa.

Jos helteet jatkuvat kovina, happikato ja kalakuolemat muuttuvat Vanhatalon mukaan todennäköisemmäksi. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin hallinnassa, sillä koskivesi hapettaa taimentenkin vettä eikä tilanne ole siten niin paha kuin tyynempien vesien alueilla.

Nyt käsi sydämelle: kuinka moni on vilkaissut tien varren hirvivaroitusmerkkiä ja vain ajatellut, ettei se nyt oikeasti mitään merkitse?

Väärin, sanoo Liikenneviraston liikenneturvallisuusasiantuntija Seppo Sarjamo. Hänellä on tarjolla faktaa varoittelunsa tueksi.

Sarjamo on vertaillut hirvieläinonnettomuuksien määriä tieosuuksilla, joilla on hirvivaroitusmerkki ja osuuksilla, joilla sitä ei ole. Tulokset yllättivät hänet itsensäkin.

– Hirvivaroitusmerkkialueella tapahtui seitsemän kertaa niin paljon onnettomuuksia kuin muilla teillä sataa kilometriä kohti. Niitä merkkejä ei ole heitetty tien varteen noin vain, vaan niiden paikat on tarkkaan selvitetty. Hirvivaroitusmerkit kannattaa ottaa vakavasti.

Hirvieläinonnettomuuksiin luetaan myös peura- ja kauriskolarit.

Ne eläimet ovat ihan pölkkypäitä, ne tekevät mitä lystää. Seppo Sarjamo

Liikenneviraston mukaan hirvivaroitusmerkkejä laitetaan teille, joilla on edellisvuosien onnettomuuksista, eläinten määristä ja liikkumisesta saatujen tietojen perusteella tavallista suurempi hirvivaara. Työssä ovat mukana poliisi ja riistanhoitoyhdistykset.

Hirvikolareiden määrä väheni hiukan

Liikenneviraston tuoreimman tilaston mukaan Suomen teillä tapahtui viime vuonna 1 824 hirvionnettomuutta. Määrä pieneni hieman edellisvuodesta.

Hirvikolareita sattuu edelleen määrällisesti eniten Itä-Suomessa. Niiden määrän kasvu kuitenkin taittui viime vuonna, jolloin Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueella tapahtui 330 hirvionnettomuutta.

Pohjois-Savon ELY-keskuksen liikenneturvallisuusasiantuntijan Esko Tolvasen mukaan onnettomuuksia sattuu määrällisesti paljon, koska Itä-Suomessa on paljon teitä, liikenne kohtuullisen vilkasta ja hirvikantakin vähintään Suomen keskitasoa.

– Itä-Suomessa ei tapahdu tiestön pituuteen ja liikenteeseen suhteutettuna yhtään enempää onnettomuuksia kuin muuallakaan Suomessa. Tiekilometreihin nähden niitä tapahtuu jopa kolmanneksi vähiten, Tolvanen selventää.

Suhteellisesti eniten hirvionnettomuuksien määrä kasvoi Lapissa, 15 prosentilla. Ilmiö on ollut näkyvissä myös tänä talvena, jolloin poliisi ja riistaväki varoittelivat kasvaneesta hirvikolaririskistä.

– Viime vuonna erityistä oli joulukuussa tapahtuneet 44 kolaria, kun muina vuosina joulukuussa on ollut keskimäärin 20–30 kolaria. Samoin tämän vuoden tammikuu oli huono, 29 kolaria, mutta muutoin alkuvuosi on ollut aiempien vuosien tasolla tai jopa alle, kertoo riistapäällikkö Sami Tossavainen.

Tossavaisen mukaan yhtenä syynä poikkeukselliseen tilanteeseen saattoi olla se, että melko varhain tullut paksu lumi vaikeutti metsästystä ja kaatolupia jäi käyttämättä. Sen lisäksi hirvet liikuskelivat joillakin alueilla tienvarsilla pidempiä aikoja tammi–joulukuussa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vähennä vauhtia ja tarkkaile tienvartta

Hirvivaroitusmerkin nähdessään kannattaa laskea nopeutta ja tarkkailla erityisesti paikkoja, joissa tien lähellä kasvaa puita tai pensaikkoa. Erityisesti hämärän aikaan on hyvä ajaa varoen, sillä silloin hirvetkin ovat liikkeellä.

– Onnettomuusherkkinä aikoina tiellä liikkuessa kannattaisi ehdottomasti hieman alentaa ajonopeutta. Se ainakin antaa mahdollisuuden säilyä vammautumatta tai välttää koko onnettomuus, Tolvanen painottaa.

– Käytä kaukovaloja, pidä auton ikkunat puhtaina ja seuraa tien vierialueita, Sarjamo puolestaan neuvoo.

Kiima-aika loka–marraskuussa sekä lokakuussa alkava metsästys saavat myös hirvet liikkeelle. Toinen vilkkaan liikehdinnän aika ajoittuu touko–kesäkuuhun, jolloin hirviemot vieroittavat ylivuotiset vasansa.

Hirvet ovat arvaamattomia ja erityisesti sitä ovat yksin liikkumaan tottumattomat nuoret hirvet, jotka eksyvät herkästi autoteille myös yllättävistä paikoista.

– Ne eläimet ovat ihan pölkkypäitä, ne tekevät mitä lystää. Kun yksivuotiset hirven vasat ovat liikkeellä tai on kiima-aika, niin ne menevät ihan miten sattuu. Jos hirvi seisoo tien vieressä, se voi koska tahansa hypätä eteen, Sarjamo muistuttaa.

Ne olivat järjestäneet itselleen reikiä ja paikkoja, mistä pääsivät tielle, mutta eivät osanneet takaisin metsän puolelle. Esko Tolvanen

Kymmenien tuhansien autoilijoiden lataama Porokello-sovellus voitti vuoden alussa Kuljetuskuutio-palkinnon, ja myös hirvien liikkeistä on mahdollista saada tietoa esimerkiksi navigaattoriin. Tampereella puolestaan on kehitetty älylaitetta, joka varoittaa autoa lähestyvästä hirvestä.

– Tulevaisuudessa autojen kehittyvä teknologia, muun muassa lämpösäteilyn tunnistus, tuo uusia keinoja eläinonnettomuuksien ennaltaehkäisyyn, uskoo eläinonnettomuuksista Helsingin yliopistossa väitellyt Milla Niemi.

Riista-aidat tarpeen, mutta eivät autuaaksi tekeviä

Riista-aitoja on rakennettu erityisesti eteläisen Suomen moottoriteille ja muille pääteille varsin kattavasti. Asiantuntijat muistuttavat kuitenkin, että aidat eivät ole yksiselitteinen tie onneen.

– Mikäli eläinten kulkua riista-aidatun tiealueen yli ei mahdollisteta esimerkiksi vihersilloilla tai alikuluilla, syntyy helposti onnettomuuskeskittymiä aitojen päihin, Niemi toteaa.

Niemen mukaan ongelmallisia ovat myös riista-aitojen aukkokohdat, joista hirvet ajautuvat helposti tielle, eivätkä välttämättä osaa takaisin metsään.

Esimerkiksi Kuopiossa loukkaantunut hirvi eksyi moottoritielle heinäkuussa.

Viime vuonna puuston raivauksen yhteydessä Viitostiellä Kuopion kohdalla havaittiin, että hirvet olivat tehneet itse aukkoja riista-aitaan.

– Ne olivat järjestäneet itselleen reikiä ja paikkoja, mistä pääsivät tiealueella, mutta eivät enää osanneet takaisin metsän puolelle. Silloin tuli pahojakin tilanteita, mutta nyt tämä osuus raivattiin vuosi sitten ja käytiin läpi tarkasti, ELY-keskuksen Tolvanen kertoo.

Eläinten näkökulmasta riista-aidat katkovat vaellusreittejä, Niemi valaisee. Sen vuoksi ne ovat erittäin tehokkaita löytämään aitojen aukot – tai kuten Kuopion tapauksessa jopa rikkomaan niitä läpi päästäkseen.

– Ääritapauksissa riista-aidattu valtatie voi johtaa sen eri puolilla elävien hirvipopulaatioiden isolaatioon. Aitoja tulisi rakentaa harkiten, mahdollisimman pitkä yhtenäinen pätkä kerrallaan ja varmistaa eläinten kulkureitit, Niemi painottaa.

Illan A-studiossa keskusteltiin pakkopalautuksista ja kysyttiin, missä menevät kansalaistottelemattomuuden rajat.

Eilen lentokoneesta poistettiin pakkopalautusta vastustanut matkustaja, vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen.

Turvapaikkaprosesseja tutkinut väitöskirjatutkija Erna Bodsröm Helsingin yliopistosta pitää tärkeänä, ettei tiistain tapausta nähdä yksittäisenä tapauksena.

– Jo kahden vuoden ajan on puhettu siitä, ovatko Suomen turvapaikkaprosessit kunnossa.

Bodström korostaa, että lakimiehet, tavalliset kansalaiset, tutkijat ja Korkein hallinto-oikeus ovat tuoneen esiin palautuksiin ja turvapaikkaprosesseihin liittyviä ongelmia.

– On pyydetty muun muassa Migrin prosessien tarkastamista riippumattoman elimen toimesta, mutta mitään ei ole tehty. Siksi eilinen tapaus on nähtävä tässä kontekstissa, Bodsröm sanoo.

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopistolta näkee, että pakkopalautuksen estämistä yrittänyt Pennanen reagoi tilanteessa parhaaksi näkemällään tavalla ja ryhtyi siksi käyttämään kansalaistottelemattomuutta.

– Hän tiesi toimivansa tavalla, joka on lainvastainen, mutta hän ei toiminut omassa asiassaan, vaan tiesi toimellansa voivansa kiinnittää huomiota epäkohtaan.

"Kansalaistottelemattomuus ei koskaan ole toimintaa oman edun vuoksi"

Hallamaa näkee kansalaistottelemattomuuden viimeisenä vaikuttamiskeinona.

– Se ei koskaan tapahtu omaksi hyväksi ja voi toimia silloin, kun muut demokraattisen yhteiskunnan toimintatavat eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen.

Kansalaistottelemattomuus herättää Hallamaan mukaan aina paljon keskustelua.

– Jos kaikki olisivat samaa mieltä, silloinhan lain vaihtamiseksi olisi suuret perusteet. Nyt olemme ristiriitatilanteessa, jolloin huomio keskittyy siihen, että epäkohdasta on keskusteltava.

Bodström sanoo myös uskovansa kansalaistottelemattomuuteen, silloin kun sillä pyritään korjaamaan epäkohtaa, joka ei tapahtu ihmisen oman edun takia. Hän myös muistuttaa, että jos maahanmuuttoviraston päätökset eivät ole lainmukaisia, saattaa myös pakkopalautus olla perustuslain vastainen.

– Tässä tapauksessa on tärkeätä punnita näitä asioita ja kysyä, kumpi on vakavampaa lentokoneessa seisomaan nousu vai se, että palautettava saattaa päätyä esimerkiksi kidutuksen uhriksi.

"Hengenvaaraan lähtemässä olevan ihmisen pakkopalautuksen hyväksyminen olisi moraalitonta"

Bodström uskoo, että kun nykyisessä Suomen tilanteessa tiedämme, että kaikkien turvapaikanhakijoiden oikeusturva ei toteudu, on tämänkaltainen toiminta oikeutettua, koska emme tiedä onko henkilö menossa kohti hengenvaaraa vai ei.

– Jos tietäisimme, että häntä ollaan lähettämässä hengenvaaraan, silloin olisi moraalitonta olla vastustamatta.

Myös Hallamaa kokee, että Pennanen tiesi teon tehdessään toimivansa lain vastaisesti, mutta näki sen ainoana keinona tehdä edes jotain asiassa.

– Kevyellä perusteella tällaiseen ei pidä lähteä, koska sellainen johtaa anarkiaan.

Bodsrömin mukaan on tiedossa, että eilen on Irakin Basraan palautettu yksi turvapaikanhakija, mutta varmuutta siitä, oliko kyseinen henkikö juuri tämä, ei ole.

– Basra on eteläirakilainen kaupunki, jossa on ollut hyvin levotonta viime aikoina ja siellä on ollut väkivaltaa ja tapettu ihmisiä. Jos maan tai kaupungin tilanne muuttuu, on poliisin vastuulla tarkistaa palautuspaikan tilanne, hän kertoo.

Maahanmuuttoviraston ja poliisin ylintä johtoa ei A-studion keskusteluun saatu mukaan muun muassa heidän lomiensa vuoksi.

Turkki uhkaa vastata Yhdysvaltojen asettamiin talouspakotteisiin vastatoimilla.

Maan ulkoministeriö vaati myöhään keskiviikkona Suomen aikaa Yhdysvaltoja perumaan pakotteet, jotka se asetti Turkin ministereitä vastaan vangitun yhdysvaltalaisen pastorin tapauksen johdosta.

Turkin ulkoministeriö kutsui Yhdysvaltain asettamia pakotteita ”epäkunnioittavaksi sekaantumiseksi maan oikeusjärjestelmää vastaan.”

Ministeriön mukaan Yhdysvaltain toimet vahingoittavat pyrkimyksiä ratkaista ristiriidat maiden välillä.

Yhdysvaltain talouspakotteet on kohdistettu Turkin sisä- ja oikeusministereitä vastaan.

Valkoisen talon mukaan ulkoministeri Mike Pompeo tapaa lähiaikoina Turkin ulkoministeri Mevlut Cavusoglun, jolloin aiheesta on määrä keskustella.

Pastori Andrew Brunson on ollut vangittuna Turkissa lähes kaksi vuotta. Hänet siirrettiin viime keskiviikkona kotiarestiin Turkissa.

Brunsonia epäillään Gülen-liikkeen tukemisesta. Turkki syyttää liikettä sotilasvallankaappausyrityksestä vuonna 2016.

Turkki älähti Trumpille: ”Kukaan ei määräile meitä”

Musiikkipedagogi, tanssinopettaja, artenomi, insinööri, restonomi, tradenomi, tulkki vai sairaanhoitaja? Löytyisikö vaikkapa näistä tutkinto, joka innostaisi aloittamaan opinnot syksyllä? Entäpä opiskelu toiveammattiin ruotsin- tai englanninkielisessä koulutuksessa?

Ammattikorkeakouluissa on tarjolla eri puolella Suomea yli 1 200 opiskelupaikkaa niille, joita kevään yhteishaussa ei onnistanut.

Korkeakoulut ovat jo lähettäneet viimeiset ilmoitukset kevään yhteishaussa varasijoilta opiskelupaikkaan yltäneille, mutta ammattikorkeakoulujen ovia voi vielä kolkutella korkeakoulujen lisähaussa elokuussa.

Suunnittelija Risto Hanhinen Opetushallituksesta kertoo, että eniten opiskelupaikkoja on tarjolla tekniikan aloilla, terveydenhoidossa ja palvelualoilla. Hakukohteet löytyvät Opintopolku-palvelusta.

Lisähaussa on paljon opiskelupaikkoja pienemmiltä paikkakunnilta, mutta myös suosittuihin isoihin opiskelukaupunkeihin haluaville on vielä mahdollisuuksia.

Jos ruotsin kieli sujuu, on tarjolla esimerkiksi sairaanhoitajaopintoja Helsingissä, Turussa ja Vaasassa. Merikapteeniksi haluava löytää ruotsinkielisen vaihtoehdon Turusta ja kulttuurituottajuudesta haaveileva Helsingistä.

Englanninkielistä koulutusta löytyy sekä isommilta että pienemmiltä paikkakunnilta muun muassa matkailu-, liikunta-, turvallisuus- tai terveydenhoitoalalle mieliville.

Hanhinen epäilee, että englanninkieliset koulutukset ovat voineet jäädä monilta huomaamatta, sillä haku niihin päättyi jo tammikuussa.

– Jos ei ole ylppärikiireiden tai muiden takia vielä silloin havahtunut siihen, niin se on saattanut mennä ohi siinä vaiheessa.

Korkeakoulujen kevään yhteishaut ovat viime vuosina olleet yli 150 000 hakijan rynnistyksiä, mutta kiinnostus lisähakuja kohtaan on ollut paljon laimeampaa. Se on kuitenkin pikkuhiljaa lisääntynyt.

– Opiskelijat valitaan samoilla perusteilla kuin varsinaisessa haussa. Koulutus on samaa ja opiskelut pääsee aloittamaan samojen ihmisten kanssa, jotka ovat hakeneet varsinaisessa haussa. Se on ihan pätevä väylä tulla hyväksytyksi ja saada korkeakoulupaikka, korostaa Hanhinen.

Ammattikorkeakouluissa on tilaa muun muassa siksi, että kevään yhteishaussa valituista 3 600 ei ottanut vastaan saamaansa opiskelupaikkaa.

Halutuin paikka meni monilla sivu suun ja osalla urasuunnitelmat ovat vielä pahasti kesken. Yhteishaussa on mahdollisuus hakea useita opiskelupaikkoja.

– Jossakin tapauksessa saattaa olla näin, että "täyttää kupongit" niin sanotusti, vaikka ei vielä tiedä, mihin haluaisi mennä, sanoo Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Alvar Euro.

Saattaa olla näin, että "täyttää kupongit", vaikka ei tiedä vielä mihin haluaisi mennä Alvar Euro

Moni nuori ei ota paikkaa vastaan, koska ei halua luopua mahdollisuudesta saada opiskelupaikka mieluisammalta alalta ensikertalaiskiintiön turvin.

Hanhisen mukaan kuitenkin vuosittain vain parisataa ensimmäisen opiskelupaikkansa vastaanottavista saa opiskelupaikan huonommilla valintapisteillä kuin jo aiemmin korkeakoulututkinnon suorittanut tai muulla alalla korkeakouluopinnot aloittanut hakija.

Opiskelupaikan hakeminen mahdollistaa myös työmarkkinatuen saamisen, jos nuori ei työllisty välivuoden aikana yrityksistään huolimatta.

Alvar Euro sanoo, että nuori voi luopua opiskelupaikasta myös esimerkiksi siksi, että mieli on muuttunut haun jälkeen. Hän korostaa, että nuoria ei pitäisi jättää yksin vaikeissa valinnoissa.

– Esimerkiksi opinto-ohjausta pitää entisestään kehittää, jotta lukiolainen tietäisi tarpeeksi ajoissa sen, mihin lähtee opiskelemaan. Häntä täytyy tukea siinä, että hän löytäisi omat juttunsa, joita kautta sitten pystyisi löytämään oikean alan mahdollisimman aikaisin.

Harkittu välivuosi ei Euron mielestä ole lainkaan huono vaihtoehto.

– Välivuotta on demonisoitu vähän liikaa. Se ei ole välttämättä huono asia, jos silloin esimerkiksi pystyy pitämään vähän taukoa ja löytämään sitä kautta sen oman juttunsa tai tekemään välillä jotain muuta, Euro sanoo.

Hänen mukaansa tilanne muuttuu todella ongelmalliseksi, jos nuoren suunnitelmissa ei ole ollut pitää välivuosia.

Välivuosia voi välttää esimerkiksi siten, että ei jumiudu hakemaan opiskelupaikkaa vain suosituimmista isosta opiskelukaupungeista, vaan miettii, että voisiko opiskelupaikan vastaanottaminen pienemmältä paikkakunnalta olla hyvä vaihtoehto.

Välivuotta on demonisoitu vähän liikaa. Alvar Euro

Euro korostaa, että päätös opiskelemaan lähdöstä on nuorelle iso ratkaisu.

– Siinä valitaan oma kotipaikkakunta monelle vuodelle. Tässä voi tietysti heittää palloa kunnille, joissa saattaa olla pientä vajausta, että kannattaa brändätä tehokkaammin, että ihmiset tietäisivät, mitä sieltä löytyy.

Oman harkinnan lisäksi myös kaveripiirillä on merkitystä valintoihin.

– Jos iso kaverilössi lähtee isompaan kaupunkiin, niin helpostihan haluaa lähteä heidän mukaansa.

Lue myös:

Korkeakoulujen lisähaussa voi vielä saada opiskelupaikan syksyksi

Korkeakouluihin hakee yhä enemmän ihmisiä, joilla on jo tutkinto taskussa – Mathias Foster aloitti kolmekymppisenä valokuvauksen opiskelut tradenomin papereilla

Yo-todistuksella suoraan unelma-alalle – Katso aineet ja arvosanat, joilla keräät pisteet oikikseen, lääkikseen ja kauppikseen vuonna 2020

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat julki: Joka kuudes hakija sai paikan ylioppilastodistuksella – Katso, mille aloille ja oppilaitoksiin oli vaikeinta päästä

Korkeakoulujen yhteishaussa 153 000 hakijaa – vaikeinta sisäänpääsy kuvataidealalle