Jättimäisten betonipylväiden sitkeä suojelukiista on roihahtanut uusiin liekkeihin Kymijoen rantamaisemassa Kouvolassa.
Kyse on neljästä vanhasta sähköpylväästä, jotka ovat jäljellä 1940-luvun lopulla rakennetusta Kymi-yhtiön voimalinjasta. Se rakennettiin aikoinaan turvaamaan puunjalostusteollisuuden energiansaanti Kuusankoskella.
Sähkö lakkasi kulkemasta pylväissä 1980-luvulla. Sen jälkeen 30 metriä korkeat rakennelmat ovat keskittyneet toimimaan tehdaspaikkakunnan maamerkkeinä, samalla kun ne ovat jatkaneet kuusankoskelaisten sielunmaiseman muovaamista.
Pylväiden kohtaloa on puitu viime vuosina useita kertoja. Esillä on ollut niin purkaminen, kunnostaminen kuin suojelukin.
Nyt on tiedossa jotain uutta.
Uusimman suunnitelman mukaan Kouvolan kaupunki katkaisisi pylväät muutaman metrin mittaisiksi muistomerkeiksi.
Teollisuushistorian asiantuntija, kuusankoskelainen kulttuurineuvos Eero Niinikoski ei ollut uskoa silmiään nähtyään ensimmäiset kuvat suunnitelmasta.
– Ajattelin, että tämähän on ihan selvää pelleilyä, tokaisee Niinikoski.
Hän toimi työurallaan UPM:ssä muun muassa metsäyhtiön teollisesta perinteestä vastaavana kulttuurijohtajana. 2000-luvun taitteessa Niinikoski oli pitkään Suomen Teollisuusperintöseuran puheenjohtaja.
Niinikoski huomauttaa, että pylväiden katkaiseminen olisi vastoin teollisuusperinnön säilyttämisen periaatetta. Siihen kuuluu kohteiden pitäminen mahdollisimman alkuperäisinä.
Teollisuusperinnöllä tarkoitetaan teollisuuden, teknologian, liikenteen tai energian tuotannon historiaan liittyviä kohteita. Ne voivat olla toiminnassa olevia tai vanhoja jäänteitä.
– Tämä on myös kansainvälinen määritelmä. Kuusankosken voimalinjapylväät ovat ilman muuta teollista perintöä, sanoo teollisuusperinteeseen erikoistunut intendentti Timo Kantonen Museovirastosta.
Pylväiden kohtaloa on yritetty ratkoa nyt 20 vuotta. Tapahtumien käänteitä pylväiden ympäriltä ei ole vuosien varrella puuttunut.
Purku, valitus, suojelu ja valitus
Kymijoen rannan betonipylväät yritettiin hävittää jo vuonna 2001. Tuolloin purkulupaa haki silloinen Kuusankosken kaupunki. Kaksikymmentä vuotta sitten pylväitä oli vielä kymmenen.
Useiden selvittelyjen, valitusten ja kuntaliitoksen jälkeen purkuluvan sai lopulta Kouvolan kaupunki, joka poisti maisemasta kuusi pylvästä vuoden 2012 lopulla. Pylväät oli luokiteltu huonokuntoisiksi ja turvallisuusriskiksi.
Viimeksi, viime vuoden alussa, purkulupaa haettiin yhdelle pylväälle. Se kuitenkin seisoo yhä paikallaan, koska purkupäätös kumottiin hallinto-oikeudessa valituksen jälkeen.
Kyseinen pylväs on jo ehditty suojella, mutta nyt kaupungin päättäjät joutuvat pohtimaan sitäkin pitäisikö suojelu poistaa, koska pylväiden ympärillä olevaa laajaa rantapuistoa on tarkoitus kohentaa.
Yle on uutisoinut tunteita herättävien pylväiden vaiheista useita kertoja. Juttuihin pääsee tästä linkistä.
Säilytetäänkö kaikki pylväät sittenkin?
Betonipylväiden katkaiseminen ja osittainen säilyttäminen liittyy suunnitelmaan, jolla on tarkoitus uudistaa Kymijoen rantapuistoa Kuusankoskella. Alueelle kaavaillaan myös muun muassa torialuetta, leikkipaikkoja sekä laitureita.
Voimalinjapylväistä tehtäisiin 4 - 8 metriä korkeita, ne muotoiltaisiin uusiksi, ja niihin tulisi opastaulut kertomaan pylväiden ja Kuusankosken teollisuushistoriasta. Kaupungin mukaan pylväiden osittainenkin säilyttäminen toisi näkyvästi esiin alueen teollisuushistoriaa.
Teollisuusperinnön intendentti Timo Kantonen Museovirastosta on toista mieltä.
– Jäljelle jäisi vain heikosti tunnistettava osa pylväistä. Pitäisi pyrkiä siihen, että niiden alkuperäinen käyttötarkoitus, luonne ja rakenne ovat selkeästi tunnistettavissa.
Eero Niinikoski lyö pöytään vielä vertailukohteen.
– Se on vähän sama asia jos Tampereella Pispalan maineikas haulitorni sahattaisiin keskeltä poikki.
Kaavoitusarkkitehti Kaisa Niilo-Rämä Kouvolan kaupungilta muistuttaa suunnitelman luonteesta.
– Se on vain yksi suunnitelma ja kompromissiehdotus. Lopulta kyse on poliittisesta päätöksestä. Yhtä mahdollista on, että pylväät päätetään säilyttää kokonaan tai purkaa.
Suunnitelmassa on kyse asemakaavan muutoksesta, josta on meneillään lausuntoaika. Kaupungin päätöksentekoon asia ehtinee syksyllä.
Niinikoski ei voi olla miettimättä betonipylväiden kohtaloa myös Kuusankosken juhlavuoden kannalta. Vuodesta 2009 Kouvolaan kuulunut Kuusankoski perustettiin itsenäiseksi kunnaksi tasan 100 vuotta sitten.
– Jos kaupunki päättää katkaista Kuusankosken maamerkit niin ei voi kuin todeta, että on siinäkin 100-vuotislahja.
Epäkunnioittavaa suunnitelma
Pylväät olisi mahdollista myös säästää, jos Kouvolan kaupunki tekisi suojelupäätöksen. Tätäkin vaihtoehtoa on pohdittu.
Kaupungin mukaan suojelu edellyttäisi kunnostamista, jota pidetään kalliina. Kustannusarviot ovat vuosien varrella vaihdelleet. Nykyinen arvio korjaamisen hintalapuksi per pylväs on runsaat 60 000 euroa.
Kotiseututyötä tekevässä Kuusankoski-seurassa hintaa ei pidetä kalliina.
– Jos pylväät kestäisivät peruskorjauksen jälkeen esimerkiksi 30 vuotta, olisivat yhden pylvään kustannukset vuotta kohti vain parin tuhannen euron luokkaa, sanoo seuran sihteeri Pasi Luhtaniemi.
Seura aikoo edelleen jatkaa taistelua pylväiden säilyttämiseksi. Se valmistelee Kouvolan kaupungille muistutusta pylväiden katkaisua koskevasta suunnitelmasta, jota se pitää epäkunnioittavana teollista kulttuuriympäristöä kohtaan.