Tämän joulupuun oksilla tiivistyy suomalainen lapsiperheköyhyys. Niissä on diakoniatyön perheiltä keräämiä toiveita, vanhempien valistuneita arvauksia omien lastensa lahjatoiveista.
Poika, 6 vuotta, toivoo kirjaa. (ehkä avaruusaiheinen). Tyttö, 8 vuotta, toivoo hiuskoristeita. Tyttö, 12 vuotta, toivoo glitteriä ja jotain meikkiä. Poika, 16 vuotta, toivoo lahjakorttia. Tyttö, 15 vuotta, toivoo elokuvalippuja.
Keskustelu lasten yltiökalliista lahjatoiveista loistaa diakonian lahjapuussa poissaolollaan. Diakoniatyöntekijä Jenni Valta-Sillanpää Hämeenlinna-Vanajan seurakunnasta kertoo, että jos perhe elää minimitoimeentulolla, siitä on vaikea irrottaa mitään ylimääräisiin hankintoihin.
Kun ensimmäiset lelukuvastot tulevat postiluukkuihin marraskuussa, kulutuskiusauksen piiriin joutuvat kaikki lompakon paksuudesta riippumatta.
Joulunvieton yltäkylläisyys tuo tuloerot näkyviksi. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia lahjoihin, pitopöytään tai sukulaisten luo matkustamiseen.
– Voi joutua myös sanomaan, ettei meille voi tulla jouluvieraita, sillä ei ole mitään tarjottavaa, kertoo diakoniatyöntekijä Jenni Valta- Sillanpää.
Joulua ei kannata tehdä velaksi
Diakoniatyön lahjoituksena keräämät paketit toivotaan toimistolle niin, että niitä ei paketoida valmiiksi. Myös joulutervehdys tuntemattomalta lahjoittajalta kannattaa jättää pois.
Joulun tuntua perheisiin tuo sekin, että perheessä lahja voidaan paketoida itse. Joulun aika tarvitsee pukin apulaisia.
Halu tehdä joulua omaan perheeseen istuu kuitenkin syvällä. Vuosittain myös diakoniatyössä tulee joulun jälkeen vastaan perheitä, jotka ovat tehneet joulun velkarahalla.
– Sen vaikutukset näkyvät pitkälle kevääseen, kertoo Jenni Valta-Sillanpää.
Perheiden ongelmat ovat usein vyyhti talousongelmia, työttömyyttä ja sairastumiskierrettä. Velaksi tehty joulu vain pahentaa kierteen syvenemistä.
Ongelmat eivät ole ihmisten oma valinta. Sairauskierteestä ei pääsekään eroon, eikä työtä löydy useista yrityksistä huolimatta.
– Joskus pää voi olla jo pinnalla, mutta sitten tulee taas joku uusi asia, ja tilanne palautuu entiselleen, kuvaa Valta-Sillanpää.
Vaikuttavien lahjojen suosio on kasvussa
Tänä vuonna diakoniatyön joulukeräys oli onnistunut. Lasten räätälöidyt lahjatoiveet löysivät hyväntekijänsä, ja ruokakeräykseen on lahjoitettu vielä virallisen keräysajan päätyttyäkin.
– Kaikki toiveet toteutuivat jollain tavalla. Kaikki mitä tulee, menee kyllä käyttöön. Tarvetta on jatkuvasti, kertoo diakoniatyöntekijä Jenni Valta-Sillanpää.
Ihmisten auttamishalu on huomattu myös Hope- Yhdessä ja yhteisesti ry:ssä. Viime vuonna järjestö auttoi 20 000 lasta ja heistä 1 500 sai harrastustukea. Toiminnanjohtaja Eveliina Hostila kertoo, että Hopen avulla voi ostaa ensi vuodeksi jollekin nuorelle harrastuksen. Harrastaminen on järjestön teemavuosi 2020, ja tavoitteena on saada harrastus 1700 lapselle ja nuorelle.
Avustusjärjestöt toivovat ihmisten muistavan, että avuntarve jatkuu perheissä myös joulun jälkeen. Aktiivisuus joulun alla on myönteinen asia: toisten hätään kiinnitetään huomiota.
Joulun alla moni ilmoittautuu mukaan myös vapaaehtoistyöhön, Hope ry:ltä kerrotaan.
Joskus auttaminen voi vahingossa lisätä vähävaraisen tunnetta omasta köyhyydestään.
– Kannattaa ajatella niin, että kuinka itse haluaisi itseään autettavan, jos omalle kohdalle sattuu samanlainen tilanne, sanoo diakoniatyöntekijä Jenni Valta-Sillanpää Hämeenlinna-Vanajan seurakunnasta.
Päivitetty 20.12.2019 klo 9.14: Tarkennettu juttuun Hope ry:n kautta tukea saavien lasten määrä.