Pelko tai oikeammin sen tunnistaminen pitivät minut hereillä toissayönä. Palasin Lontoon Nato-kokouksesta Eurostar-junalla. Se oli keskiviikkopäivän viimeinen ja tupaten täynnä, koska Ranskan laajat lakot pysäyttivät sen jälkeen tunneliliikenteen useiksi päiviksi.
Viereeni istahti nuori mies, hieman hermostuneen oloinen ja ehkä vähän epäsiistikin. Pian hän kysyi missä on ravintolavaunu, ja poistui hetkeksi.
Tämä juttu on Eurooppa-uutiskirjeestä. Voit tilata kirjeen tästä linkistä.
Toimittajalle luontaisesti utelias kun olen, vilkaisin hänen paikalleen jättämän kellastuneen lainakirjan nimeä. Se oli “Minorities in the Arab World” ja alla oli sotkuinen pino printattuja artikkeleita, joista silmä erotti vain muutaman kartan lähi-idästä.
Tajusin yht’äkkiä, että olin antanut pelon hiipiä mieleeni. Olin juuri seurannut vajaan viikon Lontoon terroripuukotuksen uutisointia sekä Nato-kokousta, josta yritettiin epäonnistuneesti viestiä, että kaikki on hyvin. Lähes miljardin ihmisen turvallisuuden takaaminen on Naton ensisijainen tehtävä.
En tietenkään suomalaisena nauti Naton artikla 5:n puolustustakuusta, mutta eurooppalaisena ja varsinkin manner-Euroopassa sujahdan sinne saman varjon alle ainakin silloin kun olen Brysselissä tai vaikkapa Lontoossa.
Lontoossa oli juuri ennen puukotustapausta laskettu terrorismivaarasta kertovaa hälytystilaa vaikka itse asiassa elämme juuri sitä vuodenaikaa, jolloin ne, joilla on halu tehdä pahaa ja aiheuttaa kaaosta, ovat aktiivisia.
Ei tee enää mieli mennä joulutorille missään. Ei myöskään tuntunut mukavalta kävellä tungokseen asti täysillä kaduilla Lontoon keskustassa, missä ihmiset ensisilmäyksellä näyttävät elävän normaalia joulunalusaikaa ostoksilla ja ravintoloissa.
Yht’äkkiä vuosikymmenien jälkeen mieleeni muistui Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA:n tekemä pommi-isku Lontoon Paddingtonin asemalla kevättalvella 1991. Olin kävellyt aseman läpi vain päivää aiemmin.
Roskakoriin jätetty pommi ei sillä kertaa tappanut ketään, mutta toinen pommi samana aamuna Victoria-asemalla kyllä. Kiitos IRA:n Lontoossa on vaikea löytää roskakoria julkisilla paikoilla. Niin raivostuttavaa kuin se onkin, aion elää sen kanssa tyytyväisenä ja ajattelen, että joku välittää turvallisuudestani.
Takaisin junaan. Vierustoverini palasi ravintolavaunusta mukanaan pikkupullo punaviiniä ja vähän syötävää. Hän kysyi kohteliaasti englantia murtaen, haluaisinko palan hänen kakustaan. Jostain syystä tuo pieni ele rauhoitti mieleni, mutta vain hetkeksi.
Kotiin päästyäni oli vaikea saada unen päästä kiinni. Ajatukset matkasivat vuoden 2016 Brysselin terrori-iskuihin, joissa tapahtumapaikoilla oli useita kollegoja ja tuttujani. Muistokukat ja kynttilät ovat kadonneet Maalbeekin metrolaiturilta, mutta joka kerta kun ohitan aseman, mietin kuinka lopulta sattumanvaraista kaikki on.
Olenko alkanut pelätä? En varsinaisesti, mutta huomaan olevani kaiken aikaa valppaana. Seuraan ihmisiä, heidän käyttäytymistään ja kantamuksiaan. Olen myös täysin tietoinen siitä, miten useimmat ihmiset käyttäytyvät kun jotain epätavallista sattuu. Inhimillinen itsekkyys lyö päälle, koska jokainen haluaa turvaan.
Monissa viime vuosina niin sanottuihin pehmeisiin kohteisiin tehdyissä terrori-iskuissa on yhteinen piirre. Kansalaiset ovat nousseet vastustamaan pahoja tekoja. Lontoossa siviilit taltuttivat puukottajan. Vuonna 2015 Amsterdamista Pariisiin matkanneessa junassa siviilit pysäyttivät terroristin. Yhdysvaltoihin vuonna 2001 kohdistuneissa iskuissa yhdessä kaapatuista koneista matkustajat hyökkäsivät kaappaajien kimppuun.
Ihmisillä on perusitsesuojeluvaisto, joka ei nojaa poliisiin, aseistettuihin metroaseman vartijoihin tai Naton viidenteen artiklaan. Se nojaa johonkin paljon yksinkertaisempaan: Haluun puolustaa normaalia elämää, sellaista, jota itse kukin elämme.
Ennen kuin uni vihdoin tuli, muistan miettineeni, mitä itse tekisin, jos joutuisin tilanteeseen, jossa joka uhkaisi normaalia elämääni? En tiedä vastausta ja toivon, etten koskaan joudu ottamaan siitä selvää.
Rakastan joulunaikaa ja aion kaikesta huolimatta mennä joulutorille, haistella ihanien ruokien tuoksuja, juoda glögin tai kaksi ja ostaa kynttilöitä. Se kuuluu normaaliin elämääni.
Hyvää itsenäisyyspäivää, rauhallista joulun odotusta kaikille ja rauhallista loppuvuotta niille, jotka eivät joulua vietä.
Tämä juttu on Eurooppa-uutiskirjeestä. Voit tilata kirjeen tästä linkistä.
#SOMESSA: Hallituskriisin sankarihahmo Kroatiasta
Suomen pääministerin ja hallituksen eroon kulminoituneen jupakan tuntemattomin sankari on Kroatian viestintäministeriön valtiosihteeri Josip Bilaver, joka otti Sanna Marinin (sd.) paikan viestintäneuvoston kokouksen puheenjohtajana Brysselissä tiistaina.
Marin oli lentänyt aamukoneella Helsinkiin SDP:n eduskuntaryhmän kokoukseen. Bilaver joutui ottamaan homman haltuun kylmiltään, koska Kroatia on Suomen jälkeen seuraava puheenjohtajamaa.
Lyhyellä varoitusajalla tehtävään valjastettu valtiosihteeri luki puheenjohtajana paperista suomalaisten virkamiesten tekstiä ja jakeli puheenvuoroja suurlähettiläs Minna Kivimäen istuessa vieressä.
– En odota, että (hallituksen kaatuminen) vaikuttaa puheenjohtajuuteen mitenkään, Kivimäki sanoi tiedotustilaisuudessa kokouksen jälkeen.
Oikeaa ministeriä ei kuitenkaan löytynyt puheenjohtajan pallille seuraavanakaan päivänä. Energianeuvoston kokouksessa puhetta johti tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.), kun elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) selvitteli hallituskriisiä kotimaassa.
#FAKTA: Johnsonin konservatiivit matkalla kohti vaalivoittoa
Britannian parlamenttivaaleihin on kuusi päivää aikaa, ja merkit viittaavat edelleen pääministeri Boris Johnsonin selvään voittoon. Paikkaennusteiden mukaan Johnsonin konservatiivit saisivat nykyisellä kannatuksella parlamentin alahuoneeseen selvän enemmistön, jonka turvin Johnson voisi ajaa läpi EU:n kanssa neuvotellun erosopimuksen pikavauhtia.
Brexitin vastavoimana profiloituneiden liberaalidemokraattien kannatus on kesän jälkeen hiipunut, Jeremy Corbynin johtama työväenpuolue on suunnilleen pitänyt pintansa suhteessa konservatiiveihin Johnsonin valinnan jälkeen. Brexit-puolue taas on vaalien alla vajonnut unholaan.
Tämä juttu on Eurooppa-uutiskirjeestä. Voit tilata kirjeen tästä linkistä.
ÄLÄ MISSAA NÄITÄ: Suomen budjettiesitys kismittää, Turkin ja Ranskan itsevaltiaat
Suomi julkaisi eilen torstaina odotetun ehdotuksensa EU:n budjetiksi vuosille 2021–2027. Eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen johdolla laadittu ehdotus sai osakseen täyslaidallisen kritiikkiä sekä nettomaksajilta ja -saajilta että komissiosta ja EU- parlamentista.
Brysselissä esitystä ryhdyttiin haukkumaan jo ennen sen julkaisemista, kuten viikonvaihteessa kerroimme. Kriitikoiden mukaan maataloustukia korostava esitys katsoo liiaksi peruutuspeiliin ja sivuuttaa tulevaisuuden haasteet.
Euroopan komissio taas on pettynyt siihen, että Suomi on leikannut surutta sen ehdottamista painopisteistä.
Lontoon Nato-kokouksessa on edustettuna myös Turkki. Suhtautuminen Turkkiin ja sen yhä itsevaltaisempaan johtajaan Recep Tayyip Erdoganiin on Euroopassa hankala asia. Erdogan aloitti toisinajattelijoiden ja poliittisten vastustajiensa massiiviset puhdistukset vuoden 2016 vallankaappausyrityksen varjolla.
Oliko siinä kyse Erdoganin vastustajien kömpelöstä yrityksestä vai oliko kyseessä suuri lavastus? Yhden version tarjoaa norjalaisen Jørgen Lorentzenin ohjaama Ulkolinja: Jumalan lahja Erdoganille.
Brysselin koneessa valtio-opin professori Niilo Kauppi Jyväskylän yliopistosta toteaa, että Ranskan presidentti Emmanuel Macron tuntuu tällä hetkellä olevan EU:n henkinen johtaja. Macron näkee EU:n välineenä vahvistaa Ranskan globaalia roolia ja vaikutusvaltaa.
Presidentin asema taas on Ranskassa niin vahva, että Macron on käytännössä monarkki. Toimittajana on Maija Elonheimo.
ENSI VIIKOLLA: Britannian vaalit ja EU:n huippukokous
Se on taas huippukokousviikko!
EU-johtajat kokoontuvat vuoden viimeiseen tapaamiseen Brysseliin torstaina ja perjantaina. Kokouksessa eletään jo brexit-aikaa, sillä Britannian pääministeri Boris Johnson ei osallistu kokoukseen torstaille osuvien Britannian parlamenttivaalien takia. Brexit ei ole kokousaihe, mutta jos Johnson voittaa vaalit ja pystyy muodostamaan enemmistön parlamenttiin, Britannia lähtee EU:sta tammikuun lopussa ensi vuonna.
EU-johtajien tiedetään katsoneen kokouksissa jalkapalloa. Tällä kertaa kanavat käännetään seuraamaan Britannian vaalituloslaskentaa. Tulos on selvillä perjantaiaamuna.
Työväenpuolueen voitto johtaisi uusiin neuvotteluihin EU:n kanssa ja toiseen kansanäänestykseen sekä Brexitistä, että Skotlannin itsenäistymisestä.
YK:n ilmastokokous COP25 jatkuu Madridissa ensi viikon perjantaihin. Yli 25 000 valtioiden, ympäristöjärjestöjen, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten edustajaa pyrkivät löytämään sovun taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Sopimus hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevista säännöistä on kokouksen ensisijainen tavoite. Päästötavoitteet ja miten niihin päästään ovat vahvasti esillä myös EU:n huippukokouksessa.
Tämä juttu on Eurooppa-uutiskirjeestä. Voit tilata kirjeen tästä linkistä.