Helteisellä niityllä kaksi ponia nyhtää heinää. Laidun on liian mahtipontinen sana kuvaamaan niiden ruohoapajia. Pikemminkin kyseessä on muutama kymmentä metriä suuntaansa ulottuva jaloittelutarha.
Ponien aitaus ulottuu lähelle naapurin tontin rajaa. Siitä eteenpäin maaseutumaisema muuttuu tiiviimmin asutuksi omakotitaloalueeksi.
– Meillä on tässä vähän yli hehtaarin tontti. Poneille siitä on aidattu kaikkiaan puolet, ponien omistaja Sini Liukkonen kertoo.
Liukkonen asuu perheineen Mikkelin Norolassa pienen omakotitaloalueen reunamilla. Vaikka toisella laidalla tonttia on liuta naapureita vieri vieressä, on toisella puolella metsää. Koska pihapiirissä oli jo valmiina vanha navetta, oli Liukkosen helppoa alkaa haaveilla hevosista omassa kotipihassa.
– Siitä asti, kun aloitin ratsastuksen parikymppisenä, se kyti mielessä. Nyt ponit ovat asuneet kotona kuusi vuotta.
Vaikka Norolan kylä on melko tiiviisti asuttu, on kivenheiton päässä Liukkosen pihasta lisää talleja. Nekin ovat pieniä 2-3 hevosen paikkoja.
Talli vanhassa navetassa, kantovesi ja lannat naapurin pellolle
Ympäri Suomea kaupunkien liepeillä hevosharrastajat perustavat talleja kotipihoihinsa. Tontin ei tarvitse olla suuri, eikä pihassa maatilarakennuksia. Talleja tehdään autotalleihin ja varastoihin, ostetaan siirtolavakiskojen päälle rakennettuja talleja tai rakennetaan uutta.
Liukkonen teki kahdelle ponilleen pihattotallin vanhaan navettaan.
– Navetan lantala osoittautui hyväksi pihattotalliksi. Siinä oli seinät ympärillä ja betonilattia. Laitoimme vain vaneria seiniin tuulensuojaksi ja vedimme lantalaan sähköt.
Lisäksi Liukkonen teki navetan yhdestä huoneesta lämpimän tilan varusteille. Siellä on paitsi lämmitin, myös kosteudenpoistaja, jotta kalliit nahkavarusteet eivät homehdu. Navetassa on kuivaa säilytystilaa myös kuivikkeille ja ylisillä ponien heinille.
Heinät ja kuivikkeet Liukkonen ostaa viljelijöiltä ja kaupasta, joten oman pellon puute ei haittaa. Tosin ponien lannasta eroon pääseminen on vaatinut kekseliäisyyttä, koska ei ole peltoa, jolle sitä voisi levittää.
– Lantaa tulee yllättävän paljon. Sain onneksi naapurin pellolle osan. Loput tutut hakevat kasvimailleen.
Myös säädökset lannan säilyttämisestä ovat tiukat. Lantalan pitää esimerkiksi olla kiinteäpohjainen ja katettu.
Ponien hoitotilaksi Liukkonen erotti vaneriseinällä käytävän pihattotallista. Siellä hoidetaan kavioiden vuolut ja eläinlääkärikäynnit.
Juoksevaa vettä ei talliin tule. Sen Liukkonen kantaa 50 metrin matkan talosta sisältä ämpäreillä.
–Se, että vettä ei tule on inhottavaa. Muuten tilat ovat minusta toimivat. Ponit viihtyvät hyvin.
Harrastajien hevosmiestaidot huolestuttavat
Keski-Suomen maaseudulla työtään tekevälle eläinlääkäri Stella Attialle pienet hevostallit ovat tuttuja. Hän hämmästelee, miten paljon ihmiset näkevät vaivaa saadakseen hevoset omaan pihaan. Monet käyvät päivätyössä ja sen jälkeen kotona odottaa vedenkanto, lantojen siivoaminen ja hevosten ruokinta.
Jos tiloja ei ole suunniteltu hevosten pitoon, voi lantalan, heinävaraston ja vesipisteen välillä kulkiessa kertyä melkoinen määrä askelia.
– Ihmiset kantavat vettä hevosilleen valtavia määriä jostain järven rannasta matkojen päästä. Kun hevosta hoitaessani pyydän lämmintä vettä, he kaivelevat vedenkeittimen, Attia sanoo.
Attia on huolissaan pienten tallien pyörittäjien hevosmiestaidoista. Moni oman tallin kotipihaansa pystyttänyt on taustaltaan kaupunkilainen. Kosketusta hevosenpidon perinteisiin ei useinkaan ole, eikä hiljaista tietoa ole päässyt siirtymään.
– On voitu käydä ratsastustunneilla vuosia, mutta hevosten käsittelystä ja kouluttamisesta ei ole välttämättä kokemusta. Kun kotona on useita hevosia, voi tulla ongelmia, joiden kanssa ollaan yksin.
Sini Liukkosen ensimmäinen poni asui täyshoidossa ratsastuskoululla vuosia ennen kuin Liukkonen päätti ottaa sen kotipihaan. Vaikka hän oli tuolloinkin itse vastuussa omasta ponistaan, niin ratsastuskoulun ammattilaisilta tarttui yhtä jos toista tietoa.
– Minusta kannattaa ensin pitää omaa hevosta vieraalla hoidossa ennen kuin ottaa sen omaan pihaan. Siellä oppii paljon. Oikein hirvittää, millaista olisi ollut, jos olisin aikoinaan ottanut ponin suoraan kotiin.
Liukkonen halusi oman tallin säästääkseen aikaa ja rahaa. Kun lapset olivat pieniä, tallimatkoihin kului luvattoman paljon aikaa. Ja vaikka Liukkosen piti hankkia ponilleen kaveriksi toinenkin poni, on kahden ponin pitäminen kotona halvempaa kuin yhden täyshoidossa.
Kaikki tallit rekisteriin 2020 loppuun mennessä
Alunperin Liukkonen suunnitteli hankkivansa poninsa kaveriksi ison hevosen ja kunnostavansa navetan vanhoihin karsinoihin tilat eläimille. Pian kävi kuitenkin selväksi, että navetta oli eläinsuojelumääräysten mukaan liian matala, ja sen oviaukot liian kapeita. Tilojen muuttaminen määräyksiä vastaaviksi olisi ollut kohtuuttoman kallista.
Tallien rakentamista ja hevosten pitoa säädellään useilla eri laeilla ja asetuksilla. Hevostietokeskus on koonnut niistä kattavan tietopaketin. Lukemattomia talleja eläinlääkärikäynneillään nähneet Stella Attian mukaan harva pienen tallin pitäjä kuitenkaan tietää määräysten olemassaolosta.
– Tavallisia ongelmia talleilla ovat liian pienet karsinat ja kulkuaukot, sekä kuivikkeiden vähäisyys. Talli voi myös olla niin pienellä tontilla, ettei hevosilla mitenkään ole riittävästi mahdollisuuksia liikkua, Attia sanoo.
Kukaan ei tiedä kuinka paljon pieniä, harrastelijoiden pitämiä hevostalleja on. Niitä ei valvota mitenkään, jollei joku näe syytä pyytää eläinsuojeluvalvoja erikseen paikalle. Ammattitalleilla valvontakäyntejä tehdään ainakin kerran vuodessa.
Tallien määrää ei tiedetä, sillä tähän saakka alle kuuden hevosen talleista ei ole tarvinnut ilmoittaa kenellekään. Nyt tilanne on muuttumassa. Uuden asetuksen seurauksena kaikkien hevosia pitävien on tehtävä ilmoitus toiminnastaan Ruokaviraston eläintenpitäjärekisteriin . Vaikka hevosia olisi kotona vain yksi, siitä on ilmoitettava.
Pieniä talleja on paljon, arvelee Ruokaviraston ylitarkastaja Aapo Kangas.
– Tällä rekisterillä voidaan parantaa hevosten hyvinvoinnin valvontaa, eläintautien seurantaa ja elintarviketurvallisuutta.
Pientenkin tallien velvoittaminen rekisteröitymään kumpuaa Euroopassa viime vuosina levinneistä eläintautiepidemioista sekä elintarvikehuijauksista.
– Jos nyt hevostalleilla leviäisi joku tauti, emme edes tietäisi, missä kaikkialla hevosia on.
Sini Liukkosen mielestä rekisteri on erittäin tervetullut uudistus hevosalalle. Hän näkee sen erityisesti hevosten hyvinvointikysymyksenä. Nykyään hevosia saa puoli ilmaiseksi, ja kun niiden pitäminenkään ei kotioloissa maksa kohtuuttomasti, on vaarana, että hevonen tulee hankittua harkitsemattomasti.
– Kun on joku viranomaistaho, minne täytyy tehdä ilmoitus, ehkä se saa harkitsemaan vähän, mitä on tekemässä.
Eläinlääkäri Stella Attia on huolissaan samasta asiasta. Attian mielestä hevosten kotona pitämisen edullisuus on sitä paitsi harhaa. Hevosen voi ehkä ostaa halvalla, mutta jos se sairastuu, se tulee todella kalliiksi.
– Ähkyt ovat hevosilla yleisiä, ja ähkyn hoito voi maksaa yhdellä hoitokerralla enemmän kuin hevonen on maksanut. Ja harvemmin näillä pikkutalleilla on vakuutuksia.
Kun alkaa uuvuttaa, ponit voi siirtää ammattilaisen hoiviin
Liukkosella menee kuukaudessa noin 120 euroa kahden ponin ylläpitoon kotona. Täyshoidosta hän maksaisi 500 euroa kuukaudessa. Tärkein ajatus ponien kotiin ottamisessa, ajan säästö, osoittautui kuitenkin turhan optimistiseksi.
– Ajattelin, että kun ponit ovat kotona, on helppoa käydä vaikka joka päivä ajamassa tai kouluttaa poneja. Tämä kaikki muu hoito vie kuitenkin niin paljon aikaa, että ei joka päivä ehdikään touhuamaan ponien kanssa.
Liukkonen on aika ajoin väsähtänyt ponien hoidon sitovuuteen. Ruokaa täytyy antaa useita kertoja päivässä, lannat täytyy siivota tallista ja tarhoista lähes päivittäin. Lisäksi on aitojen korjaamista, heinäkuormien purkua, kuivikkeiden ostoreissuja ja milloin mitäkin pientä. Pienistä asioista kertyy lopulta paljon työtä.
Etenkin talvet ovat välillä työläitä, ja Liukkonen onkin laittanut poninsa takaisin täyshoitoon jo useampana talvena. Ensi talvesta hän ei ole vielä tehnyt päätöstä.
– Riippuu rahasta, siitä miten työläältä tämä tuntuu ja mitä muita suunnitelmia meillä on elämässä.
Oman tallin perustamista Liukkonen ei silti kadu. Jos voisi aloittaa kaiken alusta, hän ottaisi vieläkin ponit kotiin.
– Ihaninta on, kun ne hörisevät aamulla, kun menen talliin ja innostuvat minut nähdessään. En olisi etukäteen uskonut, kuinka tärkeitä perheenjäseniä niistä tulee.