Ilmetty Outi Heiskanen. Suomalainen taiteen akateemikko tulee mieleen, kun katsoo yhdysvaltalaista Kiki Smithiä. Molemmilla on samanlainen valkoisena halona loistava tukka.
Jos tukka on pöyhkeä, asenne on kaikkea muuta. Smith on mutkaton ja maanläheinen. Hän muistelee käyneensä Rovaniemellä yli 10 vuotta sitten. Kylmää oli ja helmikuisen Tampereen pikkupakkanen tuntuu nyt kesähelteiltä.
Tällä kertaa Smithin on tuonut Suomeen Sara Hildénin taidemuseon retrospektiivinen näyttely, joka esittelee Smithin uraa 1980-luvulta tähän päivään.
Uransa alkutaipaleella Smith teki veistoksia ruumiinjäsenistä ja ihmiskehosta. Hän työsti lasisia vatsoja, pronssisia kohtuja ja näytti, millaista kehon sisäpuolella on.
– Minusta tuntui epämukavalta omassa ruumiissani. Taiteen kautta sain tilaa pohtia asiaa ja katsoa kehoani. 30 vuotta myöhemmin tunnen edelleen samaa epämukavuutta, mutta asioihin tottuu, 65-vuotias Smith perustelee.
Usein Smithin teosten keskiössä on nainen. Siksi Smithiä on tituleerattu ahkerasti feministiseksi taiteilijaksi. Smith tekee kuitenkin heti selväksi, ettei hän liiemmin allekirjoita väitettä. Hänelle naisasia on itsestäänselvyys, normaalitila ja ihmisoikeuskysymys, ei agenda, jota ajaa taiteella.
– Aina, kun yritän määrätä tai käskeä työtäni, lopputulos on katastrofi. Jos taas luotan siihen ja annan sen paljastua itsekseen, se vie minut yllättäviin suuntiin, hän sanoo.
Pihan eläimet vaativat huomiota
Tampereelle Smith on tuonut veistoksia, piirroksia, grafiikkaa ja kuvakudoksia. Materiaalien kirjo on laaja: teoksia on syntynyt muun muassa mehiläisvahasta, höyhenistä ja korukivistä.
Viime aikoina töihin on ilmestynyt värejä ja eläimiä. Smith on siirtynyt realistisesta ruumiista sen ulkopuolelle, kohti maagista maailmaa, joka aukeaa erityisesti sadunomaisissa kuvakudoksissa.
Näkee, että luonto ja sen asukit ovat Smithille tärkeitä. Yksi teoksista kuvaa varisparvea, joka on pudonnut kuolleena maahan.
– Minusta alkoi tuntua, että minun pitää alkaa kiinnittää huomiota ympäristöön, Smith sanoo.
Hän tarkkailee eläimiä pikkukaupungissa sijaitsevassa talossaan. Ympärillä on peltoja.
– Mieheni pitää mehiläisiä. On loputtoman kiehtovaa oppia mehiläisistä ja pölyttäjistä. Osassa kuvakudoksista on yöperhosia, koska sain niitä ystävältäni.
Työ ja aiheet tulevat luokse. Kauriita ja kotkia Smith näkee päivittäin.
– Samoin kettuja, kojootteja, karhuja – karhuja tosin yritän olla tapaamatta. Eläimiä on valtavasti, Smith kuvaillee ympäristöään ja sen vaikutuksia.
Lapsuus kului taiteilijapiireissä
Smith kasvoi taiteilijaperheeseen. Isä oli Tony Smith, tunnettu arkkitehti ja abstrakti kuvanveistäjä ja äiti oli näyttelijä-oopperalaulaja Jane Lawrence Smith. Koti oli täynnä taidetta ja aikansa tunnettuja kuvantekijöitä.
– Kasvoin ei-esittävän taiteen ympäröimänä. Se on luultavasti syy, miksi itse teen esittävää. Se on minulle eksoottista.
Smithin sisko ilmoitti jo 13-vuotiaana alkavansa samalle uralle kuin vanhempansa. Smithillä meni pidempään. Hän oli 24-vuotias, kun päätti ryhtyä kuvataiteilijaksi.
– Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä muuta olisin voinut tehdä. En ollut erityisen hyvä missään muussa, enkä luultavasti taiteilijanakaan, mutta en antanut sen estää itseäni.
Smithin mielestä ihmisten ei ylipäätään pitäisi luovuttaa, jos ensin tuntuu, ettei jokin luonnistu. Itse hän pikemminkin pitää siitä, jos ei ole erityisen hyvä, koska silloin asian kanssa saa painiskella.
Smithillä on hyvin käytännönläheinen suhde taiteeseen: hän luottaa intuitioon ja tykkää nikkaroida.
– Pidän oppimisesta. On uskomatonta saada ensin idea, ja sitten miettiä, miten sen voisi toteuttaa. Joskus teoksista tulee katastrofaalisen huonoja. Ne kalvavat vuosia, niihin palaa aina uudelleen ja yrittää keksiä ratkaisun. Yhtenä päivänä se sitten onnistuu.
Hengenheimolainen löytyi Tampereelta
Tampereelta amerikkalaistaiteilija löysi yllättäen hengenheimolaisen. Sara Hildénin taidemuseon kahvilassa on esillä suomalaiskeraamikko Rut Brykin (1916–1999) teos, johon Smith ihastui.
– Minua kiinnostavat työt, jotka häilyvät veistoksen ja reliefin välillä. Siksi ilahduin Brykin teoksen näkemisestä. Se on tehty erittäin kauniisti ja taidokkaasti.
Kiki Smithin retrospektiivinen näyttely on saanut nimekseen Procession (kulkue). Se oli Münchenissä keväällä 2018 ja siirtyy Tampereelta Wieniin.
Kiki Smith: Procession-näyttely tamperelaisessa Sara Hildénin taidemuseossa 12.5. asti.
