Kun keskustalaiset lähtivät vaaliristeilylle muutama viikko sitten, ei liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä näkynyt laivassa.
Berner on ollut keskustan riveissä ulkopuolinen: hän nousi nopeasti ministeriksi politiikan ulkopuolelta ja tuli samalla suututtaneeksi monet kokeneet kansanedustajat, jotka olivat vaaleista toiseen jakaneet esitteitä toreilla, keränneet ääniä puolueelle ja jännittäneet moneen kertaan, putoavatko vai pysyvätkö eduskunnassa.
Bernerin omista aikeista ei ollut epäilystäkään, hän on ollut alusta alkaen rehellinen. Yksi kausi politiikassa saa riittää – ja sitten takaisin liike-elämään.
Käymään tänne tullaan, eikä olemaan.
Bernerin lähtöä on pohdittu tänään paljon nimenomaan oikeudellisesta näkökulmasta.
Mitä ongelmia liittyy siihen, että ministeri toimii pankin hallituksessa samaan aikaan kun on – ainakin vielä hetken – valtioneuvoston jäsenenä?
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti muistuttaa, ettei ministeri saa toimikautensa aikana hoitaa tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.
– Keskustelussa olen todennut pitäväni perustuslain 63 §:n valossa pörssiyhtiön hallituksen jäsenyyden ja valtioneuvoston jäsenen tehtävien samanaikaista hoitamista ongelmallisena. Nyt on kuitenkin kyse hyvin lyhyestä ajasta ja toimitusministeristöstä, Pöysti kirjoittaa kannanotossaan.
Niin lyhyestä ajasta siis, ettei ongelmaa pitäisi hänen mukaansa olla.
Mikä sitten vihastuttaa keskustan eduskuntaryhmää, jos ongelmaa ei ole?
Politiikassa ei piipahdeta, ajattelee vanha kaarti.
Moni keskustalainen muistaa, että Bernerin vastuulla on ollut esimerkiksi taksiuudistus. Maakunnissa se ei ole tarkoittanut kaikille parempia palveluita vaan jopa päinvastoin.
Mutta ei tässä taida olla ainoastaan politiikan sisällöistä kyse.
Vaalijärjestelmässämme ääniä keräävät puolueiden tai valitsijayhdistysten listat. Ei siis riitä, että yksi edustaja on suosittu, kun äänet kerätään yhteiseen pottiin ja nämä potit kilpailevat keskenään.
Siksi puolueissa ajatellaan, että osaksi ehdokasjoukkoa lähteminen on tärkeä ele puolueen puolesta. Politiikassa ei piipahdeta, ajattelee vanha kaarti.
Samaan aikaan puolueilla on omat toimintatapansa ja -hierarkiansa. Varsinkin isoissa puolueissa eteneminen voi olla hidasta. Ministerin paikasta haaveileva kansanedustaja saattaa tavoitella unelmaansa vuosikausia.
Silloin ärsyttää, kun joku toimii kuten Berner: nappaa ministerinsalkun puheenjohtajan avulla, häipyy kun itselle sopii – eikä edes auta kaveria vaalikentillä!
Keskustalaiset odottavat nyt, että Berner kantaisi "poliittista vastuuta" ministeriydestään, ja lähtisi keräämään puolueelle ääniä eurovaaleissa.
Puolueen kannatus mataa, ja jokainen näkyvä hahmo vaalien ehdokaslistoilla on puolueelle tärkeä.
Samalla hän joutuisi kestämään sen minkä muutkin konkarit: kansan arvion omasta työstä. Uudelleen valituksi tuleminen on ammattipoliitikon tärkein taito.
Voit keskustella aiheesta tämän linkin takaa löytyvän uutisen alla.
Lue lisää:
Anne Berner ei hae jatkokautta eduskuntaan – ehdolla SEB-pankin hallitukseen
Henkilökuva: Rautarouva – miten Anne Berner kipusi Suomi Oy:n huipulle