"Huomaan ajattelevani monista ihmisistä negatiivisesti ja toivovani heille pahaa. Pelkään, että joku päivä räjähdän täydellisesti enkä pysty hillitsemään itseäni."
”Löin poikaystävääni. Hän sanoi, että jättää minut, jos ikinä enää lyön. Pitääkö tämän takia mennä lääkäriin vai onko jotain helpompaa keinoa?”
”Odotan ekaa lastani ja pelkään, et kiukustun tulevalle vauvalle ja vahingoitan sitä jotenkin. Mistä raivarit johtuu? Pelottaa, et vauva ei oo turvassa mun kaa.”
Nämä ovat tyttöjen ja nuorten naisten anonyymejä avunhuutoja, jotka on jätetty Keijun varjo -hankkeen verkkosivuille.
2016 alkaneen hankkeen tarkoituksena on auttaa 15–28-vuotiaita tyttöjä ja nuoria naisia, jotka tarvitsevat tukea tunteiden, itsehillinnän ja väkivallan kysymysten kanssa.
Kansalais- ja asiantuntijajärjestö Maria Akatemiassa on tehty naisten ennaltaehkäisevää väkivaltatyötä vuodesta 2003 lähtien Demeter-toiminnan kautta.
Vähitellen vertaisryhmissä kuitenkin huomattiin, että nuorten naisten kysymykset jäivät helposti keskusteluissa varjoon, sillä suurin osa ryhmiin osallistujista oli alle kouluikäisten lasten äitejä.
Tähän tarpeeseen vastaamaan perustetun Keijun varjo -hankkeen vertaisryhmätoimintaa on järjestetty yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Tampereen Tyttöjen Talojen kanssa.
Ryhmien lisäksi apua tarjotaan chatissa, jossa nuorilla on mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun väkivaltatyön asiantuntijan kanssa.
– Nuorten lisääntynyt ymmärrys omista tunteista tarkoittaa sitä, ettei heidän tarvitse käyttäytyä itselleen ja muille haitallisella tavalla, kertoo Keijun varjo -hankekoordinaattori Minna Savisalo.
Keijun varjo -hankkeeseen osallistuneet ovat saaneet helpotusta ahdistukseen ja vihan tunteisiinsa. Myös liialliset häpeän ja syyllisyyden kokemukset ovat vähentyneet, kun aggressiota on opittu käsittelemään.
Hyviä tuloksia saanutta vertaisryhmätoimintaa ollaan nyt juurruttamassa laajemmin Suomeen.
Myytti tulee naisen ja aggression väliin
Tyttöjen ja nuorten naisten väkivalta on yhä tabu, vaikka joka viides suomalaismies kertoo kokeneensa parisuhdeväkivaltaa ja viime vuosien aikana otsikoihin on noussut useita vakavia väkivaltarikoksia, joissa tekijöinä ovat olleet tytöt.
Nainen ja viha -kirjan kirjoittaneen psykoanalyytikko (ipa) Elina Reenkolan mukaan naisen väkivallan tabuluonteisuus selittyy sillä, että naiseuteen liitettyihin myytteihin ja mielikuviin eivät kuulu väkivalta ja aggressiiviset tunteet – saati teot.
– On olemassa kiltin tytön myytti ja äitimyytti, jotka ovat kummatkin painostavia. Ne liittyvät kulttuurisiin ihanteisiin ja naisen sisäisiin ihanteisiin, siihen mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei. Aggressiot eivät sovi siihen ja herättävät siksi valtavaa syyllisyyttä ja häpeää, Reenkola sanoo.
Naisen suhde aggressioihin on Reenkolan mukaan vaikea siksi, että vihantunteiden näyttäminen koetaan yhteiskunnassa helposti vain miesten alueeksi.
– Naisen voi olla vaikea hyväksyä omia aggressioitaan, ymmärtää ja kanavoida niitä rakentavasti. Kun vihaa ei osata kohdata, se padotaan syvälle itseen vahingollisin seurauksin, Reenkola kertoo.
Tyttöjen väkivalta on usein väkivaltaa itseä kohtaan
Minna Savisalo kertoo, että valtaosa Keijun varjosta apua hakeneista nuorista on kohdistanut väkivaltaisen käytöksen itseensä:
– Se on ollut fyysistä väkivaltaa eli esimerkiksi viiltelyä ja muuta itsensä vahingoittamista. Väkivalta on ilmennyt myös hyvin tuomitsevana ja rankaisevana puheena itseä kohtaan. Toki oli myös muihin kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa, mutta sitä oli itseasiassa todella vähän.
Tyypillisesti tyttöjen muita kohtaan harjoittama väkivalta on sosiaalista, vuorovaikutuksessa ilmenevää ja kohdistuu ihmiseen, johon nuorella on jokin suhde. Se on esimerkiksi haukkumista, pilkkaamista, läpsimistä, tönimistä, juoruamista, leimaamista ja eristämistä.
Ammatillisesti ohjatuissa vertaisryhmissä nuorilla on ollut mahdollisuus puhua omista aggressioistaan ja vaikeista tunteistaan.
Toiminnan tarkoituksena on ollut vaikuttaa nuorten vuorovaikutustaitoihin ja tunteiden ilmaisuun varhaisessa vaiheessa, jotta sukupolvelta toiselle siirtyvän väkivallan perinne on mahdollista katkaista.
– Myös pelko omasta väkivaltaisuudesta aiheuttaa pahoinvointia. On tärkeää oppia ymmärtämään niitä väkivallan syitä, mikä siellä taustalla on ja mikä liittyy mihinkin, Savisalo sanoo.
Väkivaltaisuus kytkeytyy tytöillä poikia vahvemmin heikkoon itsetuntoon ja masennukseen.
Aggression ei tarvitse olla pelottava voima
Maria Akatemian kehittämispäällikkö Maria Lindroosin mukaan väkivaltatyön vertaisryhmätoiminnassa olennaista on se, että osallistuja saa sekä ohjaajien että vertaistensa tuen ilman tuomitsemista ja häpeää.
– Silloin pystyy sanoittamaan niitä tunteita ja pääsee käsiksi siihen, mitä tarpeita omassa elämässä ja itsessä on sivuutettu, jotta on pitänyt turvautua väkivaltaan.
Maria Akatemiassa uskotaan, että mitä enemmän tyttöjen väkivallasta puhutaan, sitä useampi saa apua. Näin tapahtuu, kun ilmiön tabuluonteisuus karisee.
Lindroos sanoo, että väkivaltatyön tarkoituksena on etsiä vallankäytön rajoja ja valjastaa meissä jokaisessa oleva aggressio positiiviseksi elämänvoimaksi. Moottoriksi, jonka ansiosta osaa pitää puolensa ja synnyttää uutta.
– Aggression ei tarvitse olla pelottava voima. Pitää vaan saada kiinni siitä ajatuksesta, että sitähän käyttää kaiken aikaa elämässä myös hyvän palveluksessa, hän summaa.