On joulunalusaika 2013. Parikymppinen Jenni Parpala tarpoo 30 litran Everestin selkäreppu selässään Vaasassa, Gerbyn asuinalueella.
Hän on tullut bussilla kaupunginosaan siivoamaan. Omaa autoa ei ole. Maastonvihreässä repussa on kaikki tarvittavat välineet ja pesuaineet.
Kävelymatkallaan takaisin kaupunkiin Parpala siivoaa kolme kotia. Se on siivousyritys Kiffelin alku.
Sana kiiri pitkin Vaasaa reippaasta ja iloisesta pohjoisen tytöstä. Siivouskeikkoja alkoi tulla. Sitten olikin jo pakko ostaa auto. Auton hankkiminen on erityisen tärkeä merkkipaalu Parpalalle.
Tällä hetkellä Kiffelissä on töissä päälle kymmenen ihmistä Vaasassa ja kolme ihmistä Saariselällä. Saariselällä pyöritetään lomahuoneistobisnestä ja siellä on sesonkiaikaan väkeä töissä enemmän. Huoneistoja on 50-60.
Vaasassa liikevaihdosta suurin osa tulee yrityssiivouksista.Vajaa kolmasosa on kotisiivouksia, joista Parpala yrityksensä aloitti.
Viiden vuoden takainen Gerbyn siivouskeikka ei kuitenkaan ollut Jennin ensimmäinen kokemus siivoamisesta, ei tokikaan. Saariselällä varttunut Parpala tottui jo pienenä äitinsä Kaarina Feodoroffin kanssa siivoamaan.
Äiti pyöritti silloin isojen yritysten edustusmajoja Saariselällä ja pikkutehtäviä löytyi aina tyttärellekin.
– Viisivuotiaana keräsin pihalta tupakannatsoja trippimehupalkalla, muistelee Parpala.
Yksinhuoltajaäidin tytär oli tottunut siihen, että koko ajan tehtiin töitä. Äidistään hän näki myös sen, että työnteko ei ole välttämätön paha vaan intohimo.
Edustusmajojen lisäksi äiti pyöritti pitopalvelua ja tytär muistaa hyvin äidin asenteen.
– Äitillä tuikki aina silmät, kun hän lähti töihin.
Siitä näkyi intohimon lisäksi vahva arvostus omaa työtään kohtaan.
Laiska työnarkomaani
–Tämä työ on kovaa kamaa suoraan suoneen. Saan tästä ihan jumalattomat kicksit. Rakastan tehdä töitä!
Parpala nauraa ja on tipahtaa tuoliltaan, sillä niin voimallisesti hänen tunteensa työstä tulevat esiin.
Kun hän muutti miehensä kanssa Vaasaan, perheessä oli jo yksi lapsi. Parpala oli aloittanut merkonomiopintonsa Oulussa, mutta Vaasaan muuton myötä hän jatkoi opintojaan Vaasan ammattiopistossa.
Koulun yrityskurssilla perustettiin oma harjoitusyritys. Jenni Parpala mietti mitä tekisi. Loppujen lopuksi päätös olikin helppo. Hänen piti vain miettiä mitä hän osaa.
– Luutuaminen oli se, mitä minä osasin.
Yrittäjyys oli nuorelle naiselle itsestäänselvyys. Hän sanoo olevansa toisaalta työnarkomaani, mutta myös laiska.
Hän halusi itse päättää omasta ajastaan. Tyttäret, kuusivuotias Lilli ja kolmevuotias Veera, ovat elämässä ykköspaikalla. Sitä ei muuta mikään.
Vastavalmistuneena merkonomina hän olisi todennäköisesti päätynyt kaupan alalle, ja tekisi töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Sitä hän ei halunnut. Yrittäjänä oman työ- ja loma-ajan pystyy päättämään.
– Ainut mahdollisuus oli perustaa yritys. Silloin voin toteuttaa sellaista vanhemmuutta kuin haluan.
Kiffel-yritys on ollut Jenni Parpalan korkeakoulu. Hän kertoo, että alusta pitäen tavoitteena on ollut kehittää yritystä eikä jäädä paikoilleen.
Muutama vuosi menikin vauhdilla. Parpala oli lasten kanssa välillä kotona, mutta töitä hän teki silti jatkuvasti. Työaikaa oli silloin, kun lapset nukkuivat, iltaisin ja viikonloppuisin. Nukkuminen oli hankalaa, kun imetysiässä ollut kuopus tarvitsi äitiä öisin. Väsymys muutti Parpalan kotiin.
Lopullinen stoppi tuli viime heinäkuussa. Tyttäriensä kanssa hiekkarannalla ollut Parpala totesi, että hän on aivan loppu. Työterveyslääkäri oli samaa mieltä. Lääkäri passitti nuoren yrittäjän puolen vuoden sairauslomalle sanoen, että töitä ei sitten tehdä.
Parpala sanoo, että loppuunpalaminen 26-vuotiaana on monen asian summa. Jo kotoa opittu jatkuva työnteko yhdistettynä koko ajan kasvavaan väsymykseen sai aikaan kierteen, josta ei meinannut päästä ulos.
– Opettelin uudestaan hengittämään, kuvailee Parpala oloaan sairauslomalla.
Hän sanoo myös, että toipuminen ennalleen on vielä käynnissä. Vastuu työntekijöistä on mielessä koko ajan.
Vuodenvaihteen jälkeen Parpala on ollut vasta muutaman kerran omassa työhuoneessaan. Työpaikalla häntä kyllä näkyy, mutta yrittäjä on mieluummin yhteistiloissa työntekijöidensä kanssa.
Raskas työ, pieni palkka ja tiukat aikataulut
Jenni Parpala on poikkeus siivousalalla. Hän lähti siivoamaan jo nuorena eikä ole työtään hävennyt. Intohimoisesti alaan ja sen kehittämiseen suhtautuva Parpala näkee siinä valtavasti mahdollisuuksia. Ihan kaikki eivät hänen ajatuksiaan jaa.
Siivousalaa jotkut sanovat paskaduuniksi ja etteivät itse koskaan mistään hinnasta tekisi sitä. Siivoustyöt eivät tahdo kelvata nuorille.
Palvelualojen ammattiliiton PAMin aluepäällikkö Marja Salmivuori sanookin, että raskas työ ei houkuttele nuoria. Tällä hetkellä siivoustyöhön tulee alanvaihtajia, aikuisia ja ulkomaalaistaustaisia.
Työntekijöiden vaihtuvuus on nopeaa, mutta koko ikänsä siivonneita on kuitenkin Salmivuoren arvion mukaan siivoojista kolmasosa. Palkka on niin pieni, ettei toisaalta välttämättä pysty jäämään eläkkeelle silloin, kun se olisi iän puolesta mahdollista.
Kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksen mukainen alin tuntipalkka on kymmenen ja puoli euroa. Harjoittelijan palkka on noin euron pienempi.
Jenni Parpala sanoo maksavansa 12 euroa tunnilta ja parhaimmat saavat 15 euroa tunnilta.
Hän kertoo esimerkin. Eräs kolmen pienen lapsen äiti ei ottanut siivoojan työtä vastaan, koska hänen kannatti olla ennemmin kotona lasten kanssa kuin lähteä pienellä palkalla raskaaseen työhön. Palkasta ei olisi jäänyt käteen päivähoitomaksujen jälkeen paljoakaan.
– Sillä pitää tulla toimeen. Päätin, että jos minun yritykseni ei pysy pystyssä, kun maksan työntekijöille korkeampaa tuntipalkkaa niin sitten minun pitää lopettaa.
Palkalla työnantaja osoittaa arvostavansa työntekijää. Se voi auttaa sitouttamisessa ja motivoinnissa työhön.
Mutta pelkästä hyvästä tahdosta Parpala ei korkeampia tuntipalkkoja maksa.
– Kun maksan, voin myös vaatia. Meilläkin käy moni kokeilemassa, on muutaman viikon, mutta ei pysty tekemään tätä työtä.
Siivousalan palkkaus on ottanut askeleen ylöspäin. Alan palkkoja on nostettu ansiokehitysohjelman mukaisesti vuodesta 2010 lähtien. Palkat lähestyvät jo muiden palvelualojen palkkausta.
“Ei lähdetä alentamaan itseämme”
Siivoojiin suhtaudutaan eri tavalla eri työpaikoilla. Jossakin siivooja otetaan osaksi työyhteisöä ja varsinkin silloin, kun sama siivooja käy paikassa säännöllisesti. Toisaalta osassa työpaikoissa halutaan, että siivooja on näkymätön. Häntä ei haluta työyhteisöön osaksi.
PAMin aluepäällikkö Marja Salmivuori kertoo, että esimerkiksi siivoojien sosiaaliset tilat saattavat olla surkeat. Osa joutuu viettämään taukonsa siivouskomerossa, kun mitään muuta paikkaa ei ole järjestetty. Tämä on tietenkin laitonta.
– Se kertoo näiden työpaikkojen kohdalta, miten siivoojaa arvostetaan, puuskahtaa Salmivuori.
Silti Salmivuori on sitä mieltä, että siivousta alana ei pidetä enää niin kamalana kuin joskus aiemmin. Tilalle on tulossa kaupan ala ympärivuorokautisine aukioloaikoineen. Siivousalalla osa pystyy tekemään työnsä vielä normaalina työaikana.
Jenni Parpalakin sanoo, että pääsääntöisesti siivousalaa arvostetaan. Siivouksen ja siisteyden merkitys ymmärretään. Hänen mielestään palloa pitää heittää enemmän työnantajien suuntaan, sillä sieltä lähtee myös se arvostuksen näyttäminen.
Siivoojien on myös itse arvostettava omaa työtään, sanoo Salmivuori. Parpala on hänen kanssaan samaa mieltä. On tunnettava oma arvonsa.
– Ei lähdetä alentamaan itseämme kenenkään silmissä, oli sitten kuka tahansa asiakkaana. Mutta tämä on asiakaspalvelutyötä. On sanottava päivää ja oltava ystävällinen.
Jennin siivousmaailmalla ei ole rajoja
Lokeroajattelua Jenni Parpala vierastaa. Eli kun olet siivousalalla voit tehdä vain tätä tai tuota. Jos lokeroinnista pääsisi eroon, se voisi nostaa siivousalan arvostusta ja kiinnostusta.
Parpala itse on kiinnostunut siitä, mitä mahdollisuuksia esimerkiksi sosiaalinen media tuo siivousalalle. Suunnitelmia on monenlaisia ja, kun hän kertoo niitä, puhe pulppuaa ja nauru raikaa. Silmät tuikkivat.
On luvattava pyhästi, etten julkista keskeneräisiä suunnitelmia. Mutta sen verran on pakko paljastaa, että ideoita yhdistää ennakkoluulottomuus ja siivousalan arvostus. Lokeroajattelu loistaa poissaolollaan.
Alavalintaansa Parpalan ei ole tarvinnut perustella. Omien suunnitelmiensa lennokkuutta kuitenkin joskus.
– Ainoastaan silloin, kun kerroin ihmisille, mitä suunnitelmia minulla Kiffelin suhteen on, osa sanoi, että okei tyttönen, että tämähän on vaan siivousalaa.
Kommentit ovat antaneet hänelle ainoastaan lisää potkua suunnitelmien toteuttamiseen ja ideoiden heittämiseen.
Jenni Parpala on tehnyt itsestään kasvot siivousalalle. Brändännyt oman osaamisensa ja samalla myös itsensä. Pirteä, poninhäntäinen Jenni huomattiin kaikkialla. Ja se miten arvostavasti hän siivousalasta puhuu.
Parpala valittiin viime vuonna Rannikko-Pohjanmaan Yrittäjien Vuoden nuoreksi yrittäjäksi. Valtakunnallisessa kisassa hän oli kolmas.
Sosiaalisen median avulla Parpalan ja Kiffelin pelikenttänä on koko maapallo, mutta se ei tarkoita toimipisteiden perustamista. Aiemmin ajatuksena oli laajentaa Kiffeliä ympäri Suomen ja perustaa uusia toimistoja.
Parpala on kuitenkin realisti. Hän tietää, että isossa verkostossa on myös mahdollista epäonnistua. Samalla hän tietää myös omat vahvuutensa ja nyt myös jaksamisensa rajat.
– Kyllä minä olen nyt kiinnostunut enemmän siitä koko maailma leikkikenttänä -ajatuksesta, ja mitä se sitten poikii.
Olemme uponneet Jennin siivousmaailmaan niin totaalisesti, ettemme heti huomaa kahvinkeittimen omituista käytöstä. Keitin sylkee suodattimen vierestä laihan teen näköistä lientä pitkin pöytää. Jenni Parpalan ideointi keskeytyy, kun hän päästää suustaan suomalaiskansallisia jumalia sisältävän nimilistan ja hyppää tuolistaan siivoamaan.
Sotku on siivottu alta aikayksikön, uudet kahvit laitettu tippumaan ja sitten ideamylly lähtee taas käyntiin.