Neljän pojan äiti Jonna-Emilia Mikkonen sai jokin aika sitten ystävältään puhelun, joka sai hänet järkyttymään.
– Ystäväni alle 10-vuotias poika oli rikkonut kaverinsa kanssa säästöpossun ja mennyt ostamaan rahoilla kaupasta Googlen Play-lahjakortin. Poika oli lahjoittanut rahat jollekin pelitubettajalle, Mikkonen kertoo.
Kävi ilmi, että poika oli jo aiemmin laittanut pieniä muutaman euron lahjoituksia kyseiselle henkilölle. “Palkkioksi” poika sai nimensä hetkeksi ruutuun.
Lapsi oli ollut sitä mieltä, että tubettajalla on hätä, on pakko auttaa. Jonna-Emilia Mikkonen
Mikkoselle asia oli uusi, ja hän kirjoitti tapauksesta blogiinsa Poikien äidit -verkkosivustolle. Hän jakoi tekstinsä myös Facebookissa ja löysi paljon kohtalotovereita.
– Eräs äiti kirjoitti, kuinka joku tubettaja oli kertonut olevansa masentunut ja tarvitsevansa rahaa. Lapsi oli ollut sitä mieltä, että tubettajalla on hätä, tätä on pakko auttaa. He osaavat taitavasti vedota lasten tunteisiin, Mikkonen sanoo.
Huoli on todellinen, sillä suuri osa pelejä striimaavien tubettajien yleisöistä on alaikäisiä.
"Donaa mulle"
Pelaajat puhuvat “donauksista”. Kun Google-hakuun kirjoittaa “donaaminen pelissä”, esiin pomppaa pitkä lista Youtube-kanavia.
Donaaminen tarkoittaa pelin sisäisten elementtien tai rahan lahjoittamista toisen käyttöön. Osa pelistriimaajista ilmoittaa ottavansa vastaan tai jopa pyytää suoraan "donaamaan" rahaa. Suuri osa heistä on alaikäisiä itsekin, mutta joukossa on myös aikuisia.
Lahjoituksia pyydetään etenkin Twitch-suoratoistopalvelun kautta. Videot näkyvät myös Youtubessa.
Jonna-Emilia Mikkonen uskoo, että donaus-käsite on monille vanhemmille epäselvä.
– En ole itse aiemmin kiinnittänyt ilmiöön huomiota, koska olen mieltänyt donaamisen juuri virtuaalirahan tai joidenkin pelimerkkien tai -pisteiden siirtämiseksi toiselle, Mikkonen toteaa.
Lasten kannalta ongelmallisia ovat etenkin kaupasta ostettavat fyysiset Play-lahjakortit, sillä lahjakortin voi ostaa vanhempien tietämättä. Netissä tapahtuviin ostoksiin lapsi tarvitsee vanhempansa luottokorttitiedot, joten vanhemmalle menee ostoksesta viesti. Lahjakortteja myydään esimerkiksi ruokakaupoissa ja R-kioskeilla.
Lahjakortin takana olevan ohjeistuksen mukaan käyttäjän oletetaan oston yhteydessä tietävän, että kortti voi kadota ja sitä voidaan käyttää väärin. Ohjeistuksessa on mainittu myös 13 vuoden ikäraja, mutta käytännössä lahjakortteja sekä myydään että annetaan lahjaksi myös pienemmille lapsille.
Arvon siirtäminen tubettajan pelitilille onnistuu, kun lapsi raaputtaa lahjakortin koodin esiin ja antaa sen tubettajalle. Summan voi käyttää Play-kaupassa, mutta rahat voi periaatteessa saada myös “ulos” pelitililtä, jos koodin myy eteenpäin jollekin kolmannelle.
Laitonta vai ei?
Sosiaalisen median juridiikkaan ja markkinointiin erikoistunut asianajaja Emilia Lasanen tunnistaa ilmiön. Hän sanoo, että nuoret tubettajat tuntevat sosiaalista mediaa koskevan lainsäädännön hyvin huonosti.
– Kyse voi olla puhtaasti tietämättömyydestä, Lasanen toteaa.
Lain mukaan vastikkeettoman rahan keräämiseen yleisöön vetoamalla tarvitaan pääsääntöisesti rahankeräyslupa, joka on haettava viranomaiselta. On myös poikkeustilanteita, joissa lupaa ei vaadita. Niissä ihmisjoukon, jolta apua pyydetään, tulee olla kuitenkin pieni.
– Silloin kyse on esimerkiksi naapuriavusta. Youtubessa vedotaan kuitenkin laajaan yleisöön, jonka vastaanottajajoukko ei oo millään lailla rajattu. Silloin tarvitaan mielestäni rahankeräyslupa, Lasanen toteaa.
On erittäin vaikeaa ajatella, että nimen mainitseminen olisi vastike. Emilia Lasanen
Lasasen mukaan tubettaja ei voi saada rahankeräyslupaa, jos hänen tarkoituksenaan on kerätä rahaa itselleen. Sen sijaan esimerkiksi yhdistykselle tai säätiölle lupa on mahdollista myöntää. Silloinkin rahaa pitää kerätä yleishyödylliseen tarkoitukseen. Aivan yksiselitteinen asia ei kuitenkaan ole.
– Julkisuudessa on esitetty sellaisiakin väitteitä, että pelistriimauksessa järjestäjän roolin voisi rinnastaa kerjäyksellä elannon hankkimiseen. Tämä on kuitenkin erittäin epävarma tulkinta eikä varmaa ratkaisulinjaa asiasta tällä hetkellä ole.
Tubettajille voi antaa myös viiden euron kuukausilahjoituksia. Silloin katsoja saa lisäpalveluja kuten emojeita ja sisältöä, joka näkyy vain maksaville katsojille. Hiukan tulkinnanvaraa rahanpyynnöissä jättääkin se, onko kyseessä rahankeräys vai kaupankäynti.
Rahaa lahjoittava lapsi saa yleensä vastineeksi nimensä ja lahjoitetun summan ruutuun. Jotkut lapset maksavat pelistriimaajille myös päästäkseen pelaamaan heidän kanssaan.
– Siinä ostetaan tavallaan julkisuutta. On erittäin vaikeaa ajatella, että nimen mainitseminen olisi vastike. Tästä ei kuitenkaan ole mitään tulkintalinjausta.
Peliala tuomitsee rahankerjuun lapsilta
Jonna-Emilia Mikkonen on hyvin huolissaan siitä, että lapset ovat tubettajille helppo kohde.
– Lapset fanittavat heitä. He haluavat miellyttää tubettajia ja olla yhteydessä heihin.
Lahjakorttien käytön valvonta voikin olla vanhemmille hankalaa.
– Omatkin lapseni ovat saaneet kaupan Play-lahjakortteja lahjaksi enkä ole seurannut, mihin he ne käyttävät. Olen olettanut, että he ostavat rahoilla jonkin pelin. En tiedä, ostavatko he jonkin pelin sisällä jotain. Periaatteessa hekin ovat voineet antaa rahaa jollekin tubettajalle.
Pelifirmat tekevät markkinoinnissaan yhteistyötä tubettajien kanssa. Pelialan kattojärjestön Neogamesin mukaan ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun donaamisella vedotaan lapsiin. Neogamesin arvion mukaan ilmiö on olemassa, mutta se ei ole kovin laaja.
– Pelifirmat eivät halua käyttää markkinoinnissaan tubettajaa tai pelaajaa, joka kerjää rahaa lapsilta, linjaa Neogamesin johtaja KooPee Hiltunen.
Kuluttajansuojalain mukaan alaikäisille suunnattua tai alaikäiset yleisesti tavoittavaa markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta ja hyväuskoisuutta. Asianajaja Emilia Lasanen muistuttaa, että lasten taloudellista päätösvaltaa on myös laissa rajoitettu. Lapset saavat kuitenkin tehdä esimerkiksi pieniä ostoksia.
– Voidaan miettiä, menevätkö parin euron lahjoitukset sen piiriin. Jonkun tubettajan kuukausimaksulliseen ohjelmaan osallistuminen vaatinee kuitenkin jo huoltajan suostumuksen, Lasanen pohtii.
Moni vanhempi hyväksyy
Jotkut äidit kertovat Facebook-ryhmissä, että omalla lapsella on lupa antaa ihailemilleen tubettajille pieniä summia rahaa. Osa blogitekstiin tulleista palautteista on yllättänyt Jonna-Emilia Mikkosen.
– Osa kirjoitti pilkkaavaan sävyyn, että etkö seuraa lastesi sosiaalisen median käyttöä. Ikävää, jos vanhempia aletaan syyllistää. Ei kukaan voi koko ajan istua vieressä vahtimassa, mitä lapsi tekee.
Mikkonen on neuvonut omia lapsiaan käyttämään rahansa ennemmin itse kuin lahjoittamaan niitä toiselle. Hän kuitenkin tietää, ettei aikuisen sana välttämättä mene perille.
– Ystävälläni on taistelu yhä menossa lapsensa kanssa. Poika ei ymmärrä, miksei voisi antaa rahaa tubettajalle.