Viime yönä sairauskohtaukseen kuollut muusikko Olli Lindholm teki monivaiheisen ja -vivahteisen uran, joka kuuluu suomirockin kaanoniin. Porilaisesta punkkarista kuoriutui vuosien varrella iskelmärocktähti, joka vaati paljon muilta ja vielä enemmän itseltään.
Vuonna 2017 ilmestyneen Lindholmin elämäkerran Yhden miehen varieteen kirjoittanut Arno Kotro arvelee, että vuosien varrella moni on saattanut unohtaa Yö-yhtyeen merkityksen suomalaiselle rockille.
– Jos mietitään sitä tunkkaista 80-luvun alun Suomea, niin oli aika kova juttu, että oli Yön kaltainen bändi, Kotro toteaa.
Kirjailija kertoo itsekin soittaneensa 80-luvun puolivälissä kellaribändissä Yön Särkynyttä enkeliä "enemmän tai vähemmän onnistuneesti".
Kotro muistuttaa, että Yö synnytti lyhyeksi jääneen, mutta sitäkin järisyttävämmän Porirock-ilmiön. Yön lisäksi tätä ilmiötä olivat luomassa muun muassa Dingo ja Mamba.
Vaikka Lindholm ja muut Yön jäsenet muuttivat Tampereelle jo 80-luvun jälkipuoliskolla, yhtye on aina mielletty porilaiseksi.
Punkkarista teini-idoliksi
Teini-ikäinen Lindholm otti ensimmäisiä askeliaan muusikkona 70- ja 80-lukujen taitteessa. Yhtyeiden nimet vaihtuivat tiuhaan, mutta asenne pysyi samana. Lindholm oli muun muassa mukana perustamassa Appendix-nimistä punk-bändiä, joka nauttii yhä arvostusta alan piireissä.
1980-luvun alussa Lindholm lyöttäytyi Jussi Hakulisen STRIX-yhtyeeseen, josta miehistön muutosten myötä pian muodostui Yö. Vuonna 1982 yhtye osallistui rockin SM-kilpailuihin sijoittuen kisassa kolmanneksi. Voiton vei 22-Pistepirkko.
Yön ensimmäinen albumi Varietee ilmestyi seuraavana vuonna. Levy oli myyntimenestys ja sen myötä Yö nousi parrasvaloihin.
Suosio toi kultalevyjä ja kutsumattomia yövieraita. Lindholm kertoi elämäkerrassaan, että innokkaimmat fanit eivät tyytyneet norkoilemaan hänen kotinsa ulkopuolella, vaan yhtyeen ollessa keikoilla hänen äitinsä majoitti porttikongiin ilmestyneitä nuoria tyttöjä kotonaan.
– Ne sitten soittelivat innoissaan sieltä lankapuhelimella, että ette ikinä usko, että me ollaan Ollin äidin luona. On se ollut aikamoista meininkiä, Kotro miettii.
Ristiriitainen Yö
Yö-yhtyeen kokoonpano vaihtui vuosien aikana useaan otteeseen, mutta Lindholm pysyi yhtyeen keulassa. Hänen johdollaan yhtye teki yli 6 000 keikkaa ja myi yli miljoona levyä.
Suomen rock-kentässä Yö oli poikkeuksellisen ristiriitainen yhtye.
– Yö oli bändi, jota rakastetaan, rakastetaan vihata ja jopa vihataan rakastaa, Kotro sanoo.
Tämä asenne on seurannut yhtyettä läpi sen uran. Kun Yö osallistui vuonna 1984 Tuuliajolla-kiertueelle, muiden yhtyeiden suhtautuminen porilaisia kohtaan oli ristiriitaista.
– Olli kertoi, että sillä risteilyllä muut suhtautuivat Yöhön jotenkin alentuvasti ja irvaillen, mutta Juice oli heitä kohtaan aina mukava ja isällinen, ja ehkä vähän huvittunutkin siitä heidän kohelluksestaan, Kotro kertoo.
Saimaan rantakaupunkeja kiertäneellä kiertueella syntyi Juice Leskisen ja Lindholmin ystävyys. Myöhemmin he kirjoittivat yhdessä lauluja ja Yön esittämän Ihmisen poika -kappaleen sanat Juice kirjoitti Ollin Ossi-pojalle.
Suuria haaveita jäi toteuttamatta
Viime vuosina Lindholm oli esillä Voice of Finland -laulukilpailun valmentajana. Punkkarista oli iskelmätähden kautta kuoriutunut koko kansan tuntema tv-esiintyjä. Miten siinä niin kävi?
– Eiköhän tuo ole ihan Ollista riippumaton kehityspsykologinen ilmiö, että vanhemmiten me keskiluokkaistutaan ja ehkä siinä arvot vähän matkalla muuttuvat. Olli teki sen vaan julkisemmin kuin me muut, Kotro pohtii.
Kirjailijan mukaan Lindholm suhtautui reteän itseironisesti menneisyyteensä. Hän osasi naureskella nuoruusvuosiensa habitukselle.
– Hän oli hyvin sinut kaiken sen kanssa, mitä oli tehnyt, Kotro toteaa.
Tv-laulukilpailussa tuomarointi ei Kotron mukaan ollut Lindholmille musiikillisen uran himmailua. Päinvastoin Lindholmilla oli vielä paljon musiikillisia haaveita. Yksi niistä olisi ollut Yön 40-vuotisjuhlakonsertti Ratinassa ja Olli haaveili jopa konsertista olympiastadionilla.
– Hän oli iloinen uudesta bändistä ja uskoi, että sen kanssa tehdään vielä vaikka mitä.
Toisaalta Lindholm oli samalla huolissaan luovuuden katoamisesta.
– Sen kanssa hän kriiseili, että irtoaako vielä sanoja ja säveliä. Mutta vaikka se oli mielen päällä, hänellä oli kunnianhimoinen ja määrätietoinen asenne, ja hän katseli toiveikkaasti eteenpäin, Kotro sanoo.
Levoton laulaja hukutti itsensä töihin
Lindholmin elämäkertaa kirjoittaessaan Kotro vietti reilun vuoden päivät muusikon kanssa. Tuona aikana hänelle välittyi kuva levottomasta ihmisestä, joka hukuttaa itsensä työntekoon. Projektia seurasi aina uusi projekti.
– Tuollainen elämän eetos näyttäytyy tietenkin ihailtavana protestanttisessa maassa, mutta se voi viime kädessä olla turmiollista.
Lindholm tiedosti tämän itsekin. Laulaja kertoi elämäkerrassaan olevansa huolissaan terveydestään. Hermosto kävi ylikierroksilla ja verenpaine oli helvetillinen. Tahtia ei kuitenkaan höllätty.
Kotro kertoo käyneensä viimeisen keskustelun Lindholmin kanssa ennen joulua. Miehet keskustelivat sanoituksesta, jonka Kotro oli antanut Lindholmille. Muusikko kertoi etsivänsä aikaa melodian rakentamiseen sanojen ympärille.
– Sekin nyt sitten jäi, Kotro sanoo.
Mutta paljon sävellyksiä, sanoituksia ja lauluja toteutui. Lindholm ja Yö ovat kiistatta merkittävä osa suomalaista rock-historiaa. Porirockin ja manserockin kaltaiset ilmiöt ovat oman aikakautensa symboleita.
– Tiettyjen ihmisten kuolema tuntuu repivän hautaan kokonaista aikakautta.