Yhdysvaltain hallinnon erikoisuus on mahdollisuus, että hallinto voidaan sulkea, ellei kongressi ole päässyt sopimukseen sen rahoituksesta.
Sen jälkeen kun Yhdysvalloissa otettiin käyttöön nykyinen budjettimenettely vuonna 1976, hallinto on on suljettu parisenkymmentä kertaa.
Useimmiten kyse on ollut vain tuntien tai yhden päivän tai viikonlopun kestäneistä suluista, joilla ei ole ollut mainittavaa käytännön vaikutusta.
Presidentti Bill Clintonin kaudella 1990-luvun puolimaissa sulut alkoivat kasvaa. Clintonin aikaan hallinto suljettiin ensin kolmeksi päiväksi ja sen jälkeen 21 päiväksi, kun presidentti ja republikaanienemmistöinen kongressi kiistelivät valtion rahankäytöstä.
Presidentti Barack Obaman kaudelta muistetaan kiista terveydenhuollon uudistamisesta, joka aiheutti 16 päivän mittaisen hallinnon sulun.
Nykyisen presidentin Donald Trumpin kaudella sulkuja on ollut jo kaksi. Ensin vuoden 2018 tammikuussa kolme päivää kestänyt sulku, sekä viime vuodenvaihteessa ennätykselliset 35 päivää kestänyt pysähdys.
Miksi hallinnon sulkuun päädytään?
Yhdysvalloissa budjettivuosi alkaa 1. lokakuuta. Tuohon mennessä kongressin ja presidentin tulee päästä sopuun tuloista ja menoista.
Käytännössä tuskin yhtenäkään vuotena kaikista hallinnonaloista ole saatu sovittua määräaikaan mennessä. Tuolloin kongressin on otettava käyttöön väliaikainen rahoitusratkaisu (continuing resolution, CR).
Yhdysvaltain budjetti on jaettu 12 hallinnonalaan, jolle kullekin on erillinen rahoituksensa. Kun nykyinen budjettikausi alkoi, vain viidelle hallinnonalalle oli budjetti valmiina. Lopuista oli määrä sopia joulukuun 21. päivään mennessä. Tässä ei onnistuttu, joten hallinto jouduttiin osittain sulkemaan, koska sen hoitamiseen ei ollut varoja käytettävissä.
Väliaikaiset rahoitusratkaisut on tarkoitettu antamaan kongressille hieman lisäaikaa lopullisen budjettisovun löytämiseen.
Miksi väliaikaiset rahoitusratkaisut ovat haitallisia?
Väliaikaisratkaisut ovat hallinnon toimivuuden kannalta hankalia, koska ne jatkavat edellisvuoden hallintomääräyksiä.
Usein budjettivuoden vaihtuessa virkamiehet ovat havainneet, että jonkin hallinnonalan rahoitusta on syytä lisätä tai vähentää. Näitä muutoksia ei kuitenkaan tehdä väliaikaisratkaisun ollessa päällä. Esimerkiksi lakkautettaviksi päätettyjen ohjelmien rahoitus jatkuu.
Hallinto on myös osittain lamassa. Hallinto ei voi suunnitella tai aloittaa uusia ohjelmia. Samaan aikaan työntekijöiden työaikaa menee hukkaan, kun he pohtivat, mitkä ohjeet kulloinkin ovat voimassa.
Miten edellinen sulku vaikutti?
Yhdysvaltain hallinnon edellisen sulun aikaan 21.12. 2018 – 25.1. 2019 yhteensä 380 000 ei-kriittisten alojen työntekijää lähetettiin kotiin palkattomalle lomalle.
Kaikkiaan 470 000 kriittisten alojen työntekijää määrättiin jatkamaan työtään, mutta ilman palkkaa.
Monet työntekijät joutuivat suuriin hankaluuksiin, kun palkkasaatavat jäivät tulematta. Monet hakivat osa-aikatyötä ja osa joutui jopa turvatumaan hyväntekeväisyysjärjestöjen apuun.
Sulun jatkuessa kongressi hyväksyi lain, joka takasi työntekijöille palkan jälkikäteen. Hallinnon alihankkijat jäivät silti ilman palkkaa.
USA:n eri virastoista voimakkaimmin sulku kosketti ympäristönsuojeluvirastoa, jonka henkilöstöstä 95 prosenttia oli lomautettuna.
Sisäministeriön väestä lomautettiin 78 prosenttia, muun muassa kansallispuistojen valvojat. Sulun jälkeen kävi ilmi, että luontokohteille oli tehty tihutöitä, joiden korjaantuminen kestänee vuosisatoja.
Liikennehallinnosta kolmasosa oli lomautettuna, mutta monet joutuivat töihin palkatta. Lentokenttien toiminta häiriintyi, koska esimerkiksi osa turvallisuusvirkailijoista ei halunnut palkattomaan työhön vaan ilmoittautui sairaiksi.
Kotimaan turvallisuuden ministeriöstä pakkolomalla oli yli 230 000 ihmistä, 13 prosenttia koko työvoimasta. Tämä heijastui muun muassa yrityksiin siten, etteivät ne saaneet tietoja ulkomaalaisten työntekijöidensä oleskeluluvista.
Hallinnon sulun on arvioitu heikentävän maan bruttokansantuotteen kasvua. Yhdysvaltain kongressin budjettitoimiston mukaan vuodenvaihteen sulku vei BKT:sta 11 miljardia dollaria, josta tosin saatiin takaisin kahdeksan miljardia, kun palkkoja maksettiin takautuvasti.
Hallinnon rajoittaminen ja maksukyvyttömyys
Hallinnon osittainen sulkeminen liittyy useimmiten kongressin kyvyttömyyteen päästä sopuun budjetista ja se kohdistuu ei-kriittisiin hallinnonaloihin.
Yhdysvaltain valtiontalouden jatkuva tarve ottaa valtava määrä ulkomaista velkaa voi myös johtaa toisenlaiseen hallinnon sulkuun.
Yhdysvalloissa ulkomaisen velan määrää rajoitetaan lailla. Tästä seuraa säännöllisesti toistuva poliittinen paini, jossa toisaalta vaaditaan säästötoimia, mutta toisaalta todetaan, että velkakattoa on nostettava.
Hallinnon rajoittaminen (sequester) voi toteutua, jos velkakatto uhkaa täyttyä. Tuolloin hallinnonalat olisivat pakotettuja leikkaamaan toimintaansa tietyllä summalla.
Sequester-menettely oli vähällä laueta vuonna 2011, kun presidentti Obaman aikana yritettiin löytää 1,2 biljoonan dollarin – siis tuhannen miljardin, englanniksi trillion – arvosta hallintosäästöjä. Lopulta puolueiden välillä löydettiin sopu säästökohteista.
Jos Yhdysvallat jostain syystä ei kykenisi maksamaan velkojensa lyhennyksiä tai ei voisi hoitaa muitakaan maksuvelvoitteitaan (default), maan hallinto lamaantuisi nopeasti.
Tällä olisi valtava vaikutus koko maailmantalouteen. Tätä ei ole koskaan tapahtunut, ja luotottajat pyrkivät myös estämään Yhdysvaltain joutumisen maksukyvyttömyyteen.
Lue lisää:
Trump ja demokraatit sopuun – USA:n ennätyspitkä hallinnon sulku päättyy
USA:ssa liittovaltion sulku aiheutti ketjureaktion – yrityslainat ja lupapaperit ovat nyt jumissa
Lähteet: Committee for a Responsible Federal Budget, Peter G. Peterson Foundation, Reuters