Hyönteiskato askarruttaa. Yle uutisten aiheesta kertova juttu löytyy tästä. Artikkeli johti vilkkaaseen keskusteluun ja moniin kysymyksiin.
Niistä tiivistimme tärkeimmät: tässä yksitoista kysymystä ja vastausta, mukana myös arvio Suomen tilanteesta. Vastaajana Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön hyönteistiimin vetäjä, yli-intendentti Pasi Sihvonen.
Mesibaareja vai tehotaloutta?
1. kysymys: – Mitä voimme tehdä hyönteisten pelastamiseksi? Auttavatko ns. kesäkukkaniityt, mesibaarit ja hyönteishotellit, vai onko ratkaisu niittyjen perustaminen ja metsien jättäminen monimuotoisiksi?
Pasi Sihvonen vastaa: – Elinympäristöjen väheneminen, yksipuolistuminen ja pirstaloituminen ovat keskeisiä hyönteiskadon syitä. Toimet, mitkä edesauttavat hyönteisille tärkeiden elinympäristöjen säilymistä, ovat tärkeitä. Esimerkiksi kukkaniityt, kukkivat tienpientareet ja mesibaarit ovat tärkeitä ja yksittäisen ihmisen vaikutuspiirissä.
2. kysymys: – Pitääkö tehomaataloutta ja tehometsätaloutta rajoittaa, kun esimerkiksi mustikan väheneminen aiheuttaa hyönteisten lajikatoa?
Pasi Sihvonen vastaa: – Tutkimustuloksien mukaan tehomaatalouden alueilla hyönteiskato on ollut massiivista. Tämä viittaa siihen, että nykyiset maatalouskäytännöt eivät ole kestävällä pohjalla.
Ruoantuotanto riippuu pölyttäjistä
3. kysymys: – Ovatko hyönteismyrkyt vai ilmastonmuutos pahempi uhka hyönteispopulaatioille?
Pasi Sihvonen vastaa: – Ilmastonmuutoksen vaikutukset hyönteiskantoihin ovat vielä huonosti tunnettuja. Ilmastonmuutoksen merkitys saattaa olla suurempi kuin on aiemmin oletettu.
4. kysymys: – Ovatko pölyttäjät niin uhattuina että se vaikuttaa myös ihmiskunnan selviytymiseen? Mikä on mehiläisen tilanne?
Pasi Sihvonen vastaa: – Ruoantuotanto on riippuvainen hyönteispölytyksestä, samoin ekosysteemien toiminta. Konkreettisina esimerkkeinä voi mainita hedelmäpuut, luonnonmarjat kuten mustikka, sekä kurkku ja tomaatti.
Keski-Euroopan hyönteissyöjät taantuvat
5. kysymys: – Perhosia tosiaan maallikon havainnoin on viime vuosina ollut aiempaa vähemmän ainakin Kainuussa ja Pohjois-Hämeessä. Onko tähän ja pölyttävien mehiläisten määrän vähentymiseen syynä säätila vai laajempi megatrendi?
Pasi Sihvonen vastaa: – Hyönteiset ovat niin monimuotoinen ryhmä, että niistä on hankala tehdä yleistyksiä. Yksittäisten lajien kannat vaihtelevat paljon vuodesta toiseen, ja osa perhoslajeista on taantunut merkittävästi, esimerkiksi Etelä-Suomen suoperhoset.
– Samaan aikaan on myös runsastuneita ja laajemmalle levinneitä lajeja kuten karttaperhonen (Araschina levana). Sen sijaan yöperhosseurannan yli 20-vuotisessa havaintosarjassa ei ole havaittavissa selvää muutosta kokonaisyksilömäärissä, vain lievä laskeva trendi.
6. kysymys: – Katoaako meiltä myös hyönteisiä syövät tintit ja tiitiäiset?
Pasi Sihvonen vastaa: – Monet eliöt ovat suoraan riippuvaisia hyönteisistä, kuten hyönteissyöjälinnut. Keski-Euroopassa on raportoitu lintukantojen taantumia.
Suomessa maisema suojaa vielä
7. kysymys: – Jos esimerkiksi Euroopan tain Skandinaavian alueella hyönteismyrkkyjen käyttöä vähennettäisiin rajusti, ja viljelijöitä velvoitettaisiin monipuolistamaan kasvikantaa, auttaisiko tämä hyönteispopulaatioita?
Pasi Sihvonen vastaa: – Kyllä, mutta on epävarmaa miten eri hyönteislajit reagoisivat muuttuneeseen tilanteeseen
8. kysymys: – Kuinka paljon hyönteiskatoa on havaittu Suomesssa?
Pasi Sihvonen vastaa: – Suomessa hyönteisseurantoja on tehty vähän, lähinnä rahoituksen puutteen vuoksi. Suomessa hyönteiskantojen ei ole toistaiseksi todettu vähentyneen yhtä rajusti kuin esim. Keski-Euroopassa.
– Suomessa maisemarakenne on monipuolisempi kuin Etelä-Euroopassa ja tehomaanviljelyn pinta-ala on pienempi. Nämä todennäköisesti ovat edesauttaneet hyönteisiämme suhteessa vertailualueisiin.
Liioitellaanko sukupuuton vaaraa?
9. kysymys: – Onko uutisen taustalla olevan tutkimuskooste luotettava, vai liioitellaanko massasukupuuton vaaraa?
Pasi Sihvonen vastaa: – Tutkimuskooste on luotettava yhteenveto ilmiöstä, mutta on tärkeää ymmärtää, että tieto saattaa muuttua kun hyönteiskatoa koskevien tutkimuksien maantieteellinen ja ajallinen kattavuus paranee.
10. kysymys: – Onko hyönteisten kokonaismassan supistumisessa kyse arvioidun yhteismassan supistumisesta? Kun lajit katoavat onko uusia tulossa tilalle?
Pasi Sihvonen vastaa: – Hyönteisten biomassaa koskevat tutkimukset ovat pääasiassa määrällisiä, eivät laadullisia. Se tarkoittaa, että jotkin hyönteislajit ovat saattaneet taantua merkittävästi ja samalla joku toinen on runsastunut, mutta tällaiset laji- tai ryhmäkohtaiset muutokset eivät näy tuloksissa.
Suojavyöhykkeistä verkosto?
11. kysymys: – Olisiko apua siitä että kaupungin puutarha-alueille ja peltojen reunoille suojavyöhykkeille istutettaisiin pölyttäjille sopivia kasveja?
Pasi Sihvonen vastaa: – Kyllä. Mesikasvit ovat monille hyönteisille tärkeitä ja pienistäkin niityistä, peltojen reunoista ja vastaavista tulee kattava verkosto kun riittävän moni huomioi tällaisia asioita.