Johanna Laaksonen, 39, valmistui Turusta konetekniikan insinööriksi vuonna 2006. Töitä insinöörinä sen jälkeen riitti. Hänen viimeisin pestinsä oli tuoteturvallisuusinsinöörinä kaivosalan koneita valmistavassa Sandvikissa.
Laaksonen kuitenkin tunsi, että elämässä pitää mennä eteenpäin. Sisäinen työpaikkahaku ei ollut Sandvikilla tuottanut toivottavaa tulosta ja insinööri päätyi ottamaan lopputilin.
– Työ oli hirveän tasaista ja staattista. Sellainen rauhallinen tahti ei sovi minulle alkuunkaan, olen tällainen räiskyvämpi persoona, naurahtaa Laaksonen.
Takana on nyt viisi vuotta opintoja Turun kauppakorkeakoulussa. Opinnot alkavat olla gradua vaille valmiit.
Viimeiset kaksi vuotta Laaksonen on etsinyt töitä projektinhallinnan ja myynnin johtamisen parista. Toukokuusta lähtien tuleva kauppatieteiden maisteri on paneutunut työnetsintään tosissaan.
Hakemuksia hän on lähettänyt kaikkiaan kolmisenkymmentä. Viitisen paikoista on ollut sellaisia, jotka olisivat Laaksosen mukaan olleet hänelle erityisen sopivia. Vain yhden kerran hän on päässyt haastatteluun.
Ei voi vain naputella jotain sinne tänne, vaan pitää keskittyä antamaan jotain persoonallista ja merkitsevää. Johanna Laaksonen
Insinööri on kokenut useampaan kertaan, että työnantaja kokee hänen olevan liian kokenut tai ylikoulutettu. Samaa hän on kuullut muiltakin akateemisilta työnhakijoilta.
– Työnantaja saattaa sanoa, että ”olet tosi hyvä tyyppi, ottaisimme sinut mielellämme, mutta tämä paikka ei ole sinulle tarpeeksi haastava”. Joskus tekisi mieli jättää puolet kokemuksesta ja koulutuksesta kokonaan mainitsematta.
Laaksonen harmittelee sitä, että hyvin usein työpaikkailmoitukset ovat liian ympäripyöreitä. Niissä toivotaan esimerkiksi oma-aloitteisuutta tai kuvaillaan työtehtävät vain ylimalkaisesti. Tällöin työhakemuksestakin on vaikea tehdä kovin täsmällistä.
– Ilmoituksessa saatetaan hakea vaikkapa työntekijää, joka pystyy itsenäiseen työntekoon mutta on silti tiimipelaaja. Pystynhän mä molempiin, mutta kumpaa hakemuksessa tulisi korostaa.
Valmistuminen kauppatieteiden maisteriksi häämöttää jo keväällä. Se tietää paitsi helpotusta opintojen päättymisestä, myös lisää paineita työpaikan löytämiseen. Työhakemuksia syntyy kiivastuvalla tahdilla.
– En usko hakemusten suureen määrään. Työhakemuksen kirjoittaminen on kuitenkin henkisesti aika raskas prosessi. Ei voi vain naputella jotain sinne tänne, vaan pitää keskittyä antamaan jotain persoonallista ja merkitsevää.
Korkeakoulutettujen työttömyys laskee
Korkeakoulutettujen keskusjärjestön Akavan selvityksen mukaan korkeakoulutettujen työttömien määrä vähenee, joskin hidastuvaan tahtiin.
Viime vuoden lopussa korkeakoulutettuja työttömiä oli 36 000. Se oli yli 5 000 henkeä vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Akavan selvityksen mukaan vuonna 2018 selvää laskua oli etenkin filosofian maistereiden, diplomi-insinöörien ja sosiaalialan korkeakoulutettujen työttömyysluvuissa.
Keskusjärjestön mukaan korkeakoulutettujen työllisyyttä ovat parantaneet noususuhdanne ja työllisyyttä tukeneet poliittiset valinnat. Eniten viime vuonna on vähentynyt alle 30-vuotiaiden korkeakoulutettujen työttömyys.
Vaikka Akavan mielestä oikeita toimia onkin nähty, keskusjärjestö toivoo hallitusohjelmaan kevään vaalien jälkeen selkeitä kirjauksia työttömyyden vähentämisen keinoista.
Kolmessa vuodessa vain pätkätöitä
Kun Leo Syrjälä, 27, kertoi lähipiirilleen uranvalinnastaan, ei kukaan hämmästellyt. Syrjälän vanhemmat tapasivat toisensa aikanaan yliopiston matematiikan laitoksella.
Poika haaveili urasta salibandyn parissa, mutta totesi lopulta, etteivät edes valmentajan hommat taida tuoda leipää pöytään. Ammatti matematiikan opettajana alkoi tuntua luonnolliselle vaihtoehdolle.
Opettajaopinnoissa Turussa Syrjälää neuvottiin ottamaan matematiikan rinnalle myös toinen aine. Valinta osui kemiaan. Nyt nuori opettaja tietää, että sivuaineita olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kaksi.
– Kaikki avoinna olevat opettajanpaikat ovat sellaisia, joihin vaaditaan matematiikan lisäksi kemia ja fysiikka. Kummallista, että yliopistossa ei puhuttu tästä mitään.
Syrjälä onkin palannut koulun penkille juuri fysiikanopettajan pätevyyttä hakemaan. Kolmen vuoden aikana satunnaisia pätkätöitä on löytynyt silloin tällöin.
Juuri valmistuneena kun laittoi hakemuksia, ei pahemmin edes pyydelty kouluille haastatteluihin. Leo Syrjälä
– Totta kai jos lähtisi työn perässä vaikka Pohjois-Karjalaan, niin vakipaikkojakin olisi tarjolla. Meillä on kuitenkin koko tukiverkosto täällä Turussa.
Kahden lapsen isä kertoo, että pätkätyöläisen tulisi olla aina valmis lähtemään sijaiseksi. Joskus kaksi sijaisuutta menee päällekkäin. Jos jostakin paikasta joutuu kieltäytymään, ei samasta koulusta soiteta enää hevin uudestaan.
Nuori opettaja saa TE-palveluiden sähköpostit uusista, avoimista työpaikoista. Paras tapa työllistyä on tunkea jalkaa koulun oven raon väliin. Kun jonkin koulun systeemeihin pääsee sisälle, soitetaan sieltä helposti uudestaan.
– Työnhaku esimerkiksi pidempiin sijaisuuksiin selvästi helpottuu kokemuksen karttuessa. Juuri valmistuneena kun laittoi hakemuksia, ei pahemmin edes pyydelty kouluille haastatteluihin.
Syrjälän mukaan kuilu valmistumisen ja työnsaannin välissä kasvaa koko ajan. Hän toivookin, että yliopisto-opinnoissa puhuttaisiin paljon enemmän siitä, mitä opintojen jälkeen tapahtuu.
Historian opettajia on Suomessa työttöminä runsaasti, matemaattis-luonnontieteellisellä alalla opettajien tilanne on hieman valoisampi. Nyt Syrjälä tekee satunnaisia tuurauksia Ruskon Maunun koulussa. Unelmana olisi vakituinen virka matematiikan opettajana turkulaisessa yläkoulussa tai jossain lähikunnassa.
–Sieltä se kevät tulee ja opettajanpaikkoja tulee runsaasti jakoon. Taas on toivoa, että syksyllä pääsen vihdoin pysyviin töihin.
Juttua korjattu klo 10.49. Johanna Laaksonen on valmistumassa keväällä, ei syksyllä.