Sanna Marinille saippuaa!
Matti Nykäselle valtiolliset hautajaiset!
Kokoomus on tyhmä, demarit pöljiä, vihreät älyttömiä ja kepu pettää taas!
Vasemmisto rahastaa vanhuksia. Porvarit ei välitä ikäihmisistä!
Nämä ovat tiivistelmiä viime päivien Twitter-keskustelusta.
Mistä tietää että vaalit lähestyvät? Siitä, että verkon möläyttelykampanjat pahenevat.
Oma lukunsa ovat möläyttelijäehdokkaat, jotka yhä äänekkäämmin keksivät avauksia, joilla saisivat jonkinlaisen kohun aikaiseksi.
Trumpilainen ajattelu toimii: ei väliä, mitä sanotaan, kunhan saadaan aikaan reaktioita ja kohua.
Kun soppaan iskevät kauhansa vielä mahdollisesti trollit, touhu somessa saattaa tihentyä entisestään vaaleja kohti. Ruotsin vaaleissa sotkua pyrkivät saamaan aikaan äärioikeisto ja venäläinen media.
Kantakaupungissa asuville yli 50-vuotiaille voisi kertoa nyt talvisaikaan, että minäpä poliitikko panen aurauksen kuntoon! Lähiöiden sinkuille sama poliitikko voisi viestiä vaikka halvemmista asunnoista tai hyvistä kulkuyhteyksistä.
Somea voi vaaleissa hyödyntää monella tavalla.
Olen nähnyt ehdokkaan kyselevän Facebookissa seuraajiensa mielipiteitä siitä, miten johonkin asiaan tulee suhtautua. Enemmistön toiveita haistelemalla on sitten hyvä muodostaa miellyttävä mielipide.
Aina ei kannata edes muodostaa yhtä vankkaa mielipidettä. Taitava poliitikko voi käyttää myös mikrotargetointia ja tarjota kaikille kaikkea.
Helsingin Arabianrannassa asuville jalkapallosta kiinnostuneille perheenisille voisi Facebookista ostaa silmäpareja postaukselle, jossa luvataan tekonurmia Arabianrantaan. Kantakaupungissa asuville yli 50-vuotiaille voisi kertoa nyt talvisaikaan, että minäpä poliitikko panen aurauksen kuntoon! Lähiöiden sinkuille sama poliitikko voisi viestiä vaikka halvemmista asunnoista tai hyvistä kulkuyhteyksistä.
Tätä kutsutaan mikrotargetoinniksi. Ja se on älyttömän helppoa. Mikrotargetoinnin avulla voidaan luoda juuri sinulle (henkilökohtaisesti) räätälöity viesti.
Sanon kokemuksesta, sillä olen itsekin tehnyt kohdennettua mainontaa Facebookissa.
Kun julkaisin ensimmäisen kirjani, maksoin 17 euroa siitä, että Facebook näytti kirjasta kertovan postauksen 1947 ihmiselle. Valitsin 22-64-vuotiaita pääkaupunkiseudulla asuvia miehiä ja naisia, jotka olivat kiinnostuneet kirjallisuudesta ja japanilaisesta ruoasta. Jos olisin halunnut, olisin voinut valita vaikka turkulaiset pesäpallosta ja kahvista kiinnostuneet isoäidit.
Suoramarkkinointi ihmisille ei ole koskaan ollut näin helppoa. Se on kätevää ja mukavaa, mutta ei täysin ongelmatonta.
Tähän saakka mikrotargetoinnista ja algoritmisesta vallasta ovat hyötyneet eniten kaupallisia tuotteita mainostavat tahot, mutta some on myös poliittisen vallankäytön vahva väline.
Poliittinen mikrotargetointi voi tarkoittaa sitä, että samoissa vaaleissa ihmiset saavat aivan erilaiset käsitykset vaalien teemoista. Kaiken meistä somessa ja netissä kerätyn tiedon perusteella meidät voidaan profiloida ja meille voidaan markkinoida poliittisia teemoja, jotka kiinnostava juuri meitä. Minä ja naapurini saamme aivan erilaista tietoa vaaliteemoista.
“Kärjistäen voi sanoa, että ihmiset elävät fyysisesti samassa yhteiskunnassa, mutta virtuaalimaailmassa täysin erilaisissa yhteiskunnissa, joissa on täysin erilaiset ongelmat. Vielä huonompi tilanne on jos mikrotargetoidulla viestinnällä voidaan vähentää joidenkin ihmisryhmien halukkuutta osallistumiseen, vaikkapa äänestämiseen”, kirjoittaa Ylen News Labia vetävä Jukka Niva.
Tästä mikrotargetoinnista kohutussa Facebookin Cambridge Analytica -tapauksessa oli kyse. Cambridge Analytica profiloi ihmisiä ja käytti tietoja täsmämainontaan. Trumpin vaalikampanjassa tehtiin 50 miljoonalle ihmiselle juuri heille sopivat mainokset profiloinnin perusteella.
Emme voi myöskään luottaa siihen, että algoritmisen vallan käyttäjät olisivat huolissaan algoritmin tasa-arvosta tai eriarvoistavista vaikutuksista.
Meille tavallisille kansalaisille on ongelma, että algoritminen vallankäyttö on vaikeasti hahmotettavaa.
Emme me yleensä osaa sanoa, millä perusteella meille jotain mainosta tai poliittista viestiä esitetään. Algoritminen valta ei ole läpinäkyvää.
Suoraan sanoen emme tiedä, miten meitä ohjataan hienovaraisesti tekemään valintoja, vaikka ymmärtäisimme periaatteet. Emme voi myöskään luottaa siihen, että algoritmisen vallan käyttäjät olisivat huolissaan algoritmin tasa-arvosta tai eriarvoistavista vaikutuksista. Saati siitä, että kukaan valvoisi sitä.
Heikki Valkama
Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.