Harva pääsee kärpäseksi Kremlin kattoon.
Vuosituhannen vaihteessa Vitali Manski oli siinä asemassa. Hän oli valtiollisen televisiokanavan dokumenttiprojektien päällikkö; ansioitunut elokuvantekijä, jonka meriitteihin kuuluivat muun muassa seurantaelokuvat Mihail Gorbatšovista ja Boris Jeltsinistä.
Kun presidentti Jeltsin uudenvuodenaattona 1999 ilmoitti luopuvansa tehtävästään, ja nimitti Vladimir Putinin sijaisekseen, oli Manski hereillä. Hän laittoi väkensä välittömästi etsimään ihmisiä, jotka osaisivat kertoa, mikä Putin oikein on miehiään.
Kannatuksensa pohjamutia kyntävä Jeltsin oli nimittänyt Putinin pääministeriksi vasta elokuussa. KGB:n entinen tiedustelu-upseeri, Pietarin entinen apulaispormestari, ja valtiollisen turvallisuuspalvelu FSB:n entinen johtaja oli kansalle tuiki tuntematon. Hän ei ollut koskaan ollut vaaleissa ehdolla.
Ensimmäiseksi Manski sai käsiinsä Putinin entisen saksanopettajan ja nuoruusvuosien perheystävän, Vera Gurevichin haastattelun. Hän lähetti materiaalin Putinin nähtäväksi.
– Opettaja asui huonoissa oloissa, ja ajattelin, että Putin ehkä voisi auttaa häntä jotenkin. Putin kutsui minut puheilleen, kyseli opettajansa voinnista . Siinä keskustelun lomassa tarjouduin tekemään hänestä elokuvan. Ja teinkin, seurantadokumentin.
Clik here to view.
Kampanjaa ei tarvittu
Manski pääsi kameroineen seuraamaan ensi metreiltä, miten Putin läänitti tonttinsa.
Maaliskuulle aikaistetuista vaaleista näytti jo hyvissä ajoin tulevan läpihuutojuttu.
Putin kieltäytyi vaaliväittelyistä, eikä mainostanut lainkaan. Hänen ei tarvinnut. Riitti, että jokaiseen valtakunnan kolkkaan ehtivä virkaatekevä presidentti oli läsnä jokaisella kanavalla kaiken aikaa. Muut puhuivat, Putin näytettiin tekemässä.
PR-materiaalissa korostettiin sotilaallisia uhkakuvia ja terrorismia, joiden takia kansa vaati kovempia otteita. Putin lupasi järjestystä, hän nujertaisi roistot voimalla.
Putinista luotu kuva oli dynaaminen, aikaansaava ja sympaattinen, ja Manski oli luomassa sitä kuvaa.
Naistenpäivänä Putin kävi kättelemässä kutojat ja voitonpäivänä veteraanit. Manski sai tallennettua lopulta myös entisen opettajan koskettavan tapaamisen.
Manski itsekin oli Putinista alkuun melko otettu. Vaimo oli toista mieltä.
Clik here to view.
"KGB:stä ei tule kunnon miehiä"
Nyt Vitali Manski on leikannut 19 vuoden takaisen pr-materiaalinsa uudelleen, ja lisännyt siihen jälkiviisaan analyysinsä.
Syntyi Putin’s Witnessess – elokuva, jossa päähenkilö toteaa, että hänen hallintonsa päätarkoitus on saada ihmiset uskomaan kaikki, mitä hallinto tekee ja sanoo. Hän toteaa myös, että venäläiset on saatava käsittämään, että kansalliset intressit ovat yksilön intressejä tärkeämpiä.
Manski ei juuri kyseenalaistanut Putinin puheita silloin, vaan pohti enemmän sitä, kummassa kädessä presidentti pitää kelloaan. Toisin on nyt.
Clik here to view.
Putin’s Wittnessess -dokumenttielokuva alkaa Vitali Manskin kotoa, jossa perhe seuraa televisiopuhetta, jossa Jeltsin siirtää vallan Putinille.
Manski piinaa lapsiaan ja puolisoaan kameralla näiden hätistelyistä huolimatta.
Vaimo kyselee ärtyneesti, pitäisikö hänen sanoa jotain korkealentoista kameralle, mutta sanoo kuitenkin. Hän arvelee, että maailma alkaa taas pelätä Venäjää; että Jeltsinin kausi näyttäytyy myöhemmin utopian aikana. Nyt alkaa kova kuri.
Kylvyssä vasten tahtoaan kuvattu tytär säestää, että “äidin mielestä uusi presidentti on kuin Mao Zedong”.
Natalia Manskaia on luultavasti sittemmin antanut perheen kuvaamisen miehelleen anteeksi. Hän on yksi elokuvan tuottajista. Sitä paitsi Manski perustelee perheensä piinan käyttämistä dokumentissa juuri vaimonsa näkemyksellisyydellä.
– Oli tärkeää näyttää, että hän oli sankari, minä en. En ollut kovin kriittinen silloin, hän taas näki, mitä on tulossa. Kohtaus kotonani osoittaa, miten väärässä olin. Se on rehellisyyden äärimmäinen taso.
Manski ei vallan vaihtuessa ymmärtänyt, miten henkilökohtainen syy puolisolla oli epäillä Putinin tulevien otteiden demokraattisuutta. Hänen isoisänsä ja muita läheisiään lähetettiin Stalinin aikana Siperiaan. KGB hätyytteli hänelle tärkeitä ihmisiä.
– Putin oli KGB:n miehiä, ja vaimoni on sataprosenttisen varma, että siitä järjestöstä ei kunnon miehiä tule. Omassa suvussani ei ollut yhtä traagista historiaa. Luulin aikojen muuttuneen.
Clik here to view.
"Putin tuskin lähtee politiikasta"
Manski sanoo tienneensä heti alusta lähtien tekevänsä elokuvaa presidentistä.
– Kuuluu venäläiseen traditioon, että jos johtaja nimeää itselleen seuraajan, niin nimetty valitaan. Asiaa edisti, että Jeltsiniin verrattuna Putin oli nuori ja tarmokas. Lisäksi hän vaikutti hieman liberaalilta, mutta oli kuitenkin silovikki, eli KGB:n, armeijan ja voimaministeriöiden miehiä.
Manski ei kuitenkaan tiennyt tekevänsä elokuvaa ikuisesta presidentistä. Nykyisen kautensa päättyessä Putin on hallinnut Venäjää lähes neljännesvuosisadan – tosin välillä pääministerinä, sillä peräkkäiset kaudet on rajattu kahteen.
– Putin on kautensa päättyessä vasta 72-vuotias, eli aika nuori. Ei hän varmasti katoa politiikasta. Uskon, että hän keksii keinon tulla valituksi taas uudelle kuusivuotiskaudelle.
Presidentintekijänä Jeltsin perheineen on dokumenttielokuvan keskeisessä roolissa. Jeltsin kehuskelee Manskille tarkkailleensa useampaa mahdollista manttelinperijää, ja päätyneensä Putiniin.
Kun suojatti saa jo vaalien ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, julistaa Jeltsin itsensä voittajaksi. Putin kuitenkin ottaa välittömästi etäisyyttä; hän ei koskaan vastaa Jeltsinin onnittelupuheluun. Välit entisen ja uuden presidentin välillä happanevat nopeasti.
Vaikutelma on kiittämätön – mutta dokumentti ei kerro, miten Putin suojeli mentoriaan lahjussyytteiltä ja omaisuuden takavarikoinnilta.
Jeltsin sai täyden koskemattomuuden.
Clik here to view.
Clik here to view.
"Jos ei ole vapautta, mitä tekee turvallisuudella?"
Keväällä 2000 Manski seurasi Putinin vaalivalvojaisia, joissa kilisteltiin voitonmaljoja. Putin’s Witnessess -elokuvassa hän on lisännyt kuvamateriaaliin selostuksen kampanjaväen myöhemmistä vaiheista.
Monet vastavalitun presidentin lähipiiriin kuuluneista siirtyivät sittemmin oppositioon. Osa päätyi vankilaan, joku maanpakoon, joku kuoli hämärissä olosuhteissa. Manski tekee selväksi, että Putinin kanssa on syytä olla hyvissä väleissä.
Manski esittää elokuvassa Putinia kohtaan rankkoja syytöksiä myös toisinajattelijoiden kuolemista, olympialaisten dopingskandaalista, ja siitä, miten bisnes alistettiin Putinin politiikan palvelukseen. Ja erityisesti toimista Krimillä.
Viitisentoista vuotta sitten Manski alkoi vetäytyä valtiollisista töistä vähitellen. Vuoden 2012 vilpillisiksi syytettyjen vaalien jälkeen moraalinen perälauta tuli lopullisesti vastaan.
– Dmitri Medvedevin ja Putinin keskinäinen paikkojen vaihtelu alkoi olla sellaista farssia, että en enää pystynyt olemaan mukana. Krimin miehityksen jälkeen olen ollut avoimen kriittinen.
Nykyisin Manski perheineen elää vapaaehtoisessa maanpaossa Latviassa. Hän ei suoraan vastaa kysymykseen siitä, miten huolissaan hän on turvallisuudestaan. Manski toteaa eläneensä hyvän elämän - nuorempana turvallisuus olisi mietityttänyt enemmän.
– Jatkan ilman jarruja. Tietysti olen ajatellut, mitä tällaisen elokuvan tekemisestä seuraa, mutta haluan olla vapaa tekemään sitä, mitä teen. Jos minulla ei ole vapautta, mitä tekisin turvallisuudella?
Clik here to view.
"Hiljainen todistaja on syyllinen"
Manski ei syytä Venäjän nykytilanteesta vain Putinia.
Hän syyttää itseään.
– Henkilökohtainen hinta, jonka maksan tästä on sen ymmärtäminen, että olin liittolainen, vaikka kuvittelin olevani naivisti vain todistaja.
Itsensä lisäksi Manski vaatii vastuuseen koko Venäjän kansaa. Dokumentissa hän toteaa, että venäläiset suostuivat vapaaehtoisesti panttivangeiksi, koska heille luvattiin loistava tulevaisuus.
– Jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa siitä, mitä on tapahtunut, ja mitä tapahtuu. Sen lisäksi kannustan kaikkia kantamaan osansa yhteisestä vastuusta. On ymmärrettävä, että vaikka ei olisi suoranaisesti ollut nostamassa Putinia valtaan, on syyllinen siihen, jos seurasi hiljaa vierestä ja mahdollisti sen.
Maanpaosta huolimatta Manskin paluu Venäjälle on yhä mahdollinen.
Paljon pitäisi kuitenkin muuttua ennen sitä, ja mielellään nopeasti. Se ei olisi ennenkuulumatonta maan historiassa. Ohjaaja huomauttaa, että Neuvostoliitto romahti muutamassa päivässä, ja sama voi tapahtua Venäjällä.
– Neuvostoliitto romahti kolmessa päivässä. Sama voi tapahtua Venäjällä. Voi tulla jonkinlainen force majeure -tilanne, ja jos niin käy, toivon, ettei se ole verinen. Jos sellainen tapahtuu, haluan olla paikalla näkemässä sen omin silmin. Jos olen voimissani, haluan kuvata sen myös.
Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Yle Novostin toimittajan Levan Tvaltvadzen kanssa.
Dokumenttielokuvafestivaali DocPoint Helsingissä 28.1.-3.2. 2019