Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) esitti Lännen Median haastattelussa, että Suomessa pitäisi olla mahdollisuus tuomita kaikkein kovimpiin rikoksiin syyllistyneet elinkautiseen tuomioon ilman mahdollisuutta vapautua.
Häkkänen viittasi muun muassa terrorismirikoksiin. Nyt asiaa selvitetään oikeusministeriössä.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltävä artikla 3 kieltää elinkautiset ilman mahdollisuutta vapauteen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan useat maat ovat kuitenkin rikkoneet artiklaa 3 elinkautisvankien kohtelussa.
Useimmiten kyse on ollut siitä, ettei todellista vapautumismahdollisuutta ole ollut tai ehdonalais- tai armahdusanomusten hylkäämistä ei ole perusteltu.
Hollannissa on periaatteessa ikuinen elinkautinen
Hollantia pidetään ainoana Euroopan maana, jossa on käytössä periaatteessa ikuinen elinkautinen vankeustuomio. Elinkautisesta voi Hollannissa vapautua vain kuninkaan armahduksella. Näin on tapahtunut viime vuosina ilmeisesti vain kerran, kun kuolemansairas vanki vapautettiin vuonna 2014.
Vangin kuoleman jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Hollannin rikkoneen ihmisoikeussopimuksen artiklaa 3, koska vanki ei ollut saanut mahdollisuutta riittävään hoitoon.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut Hollannin lisäksi myös ainakin Liettuaa, Unkaria, Bulgariaa ja Turkkia artiklan 3 rikkomisesta elinkautisvankien kohtelussa.
Vertailevan oikeushistorian professori Heikki Pihlajamäki Helsingin yliopistosta toteaa, että Euroopan ihmisoikeussopimus kieltää yksiselitteisesti sen, että elinkautinen kestäisi vangin kuolemaan asti ilman, että sitä saatetaan tutkittavaksi.
– Ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan mukaan vangilla pitää olla aina mahdollisuus saattaa elinkautinen tuomio uudelleen arvioitavaksi, Pihlajamäki sanoo.
Teoreettinen mahdollisuus vapauteen ei riitä
Valtaosassa Euroopan maita on elinkautistuomioille asetettu vähimmäispituus, jonka jälkeen vanki voi anoa vapautta.
Yleensä elinkautisen minimipituudeksi on Euroopassa kirjattu lakiin 12–25 vuotta.
Suomessa armahdusta voi hakea Helsingin hovioikeudelta 12 vankeusvuoden jälkeen. Vastaavasti esimerkiksi Venäjällä elinkautisesta voi vapautua 25 vuoden, Saksassa 15 vuoden jälkeen ja Belgiassa kymmenen vuoden jälkeen.
Unkarin tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin totesi maan rikkoneen artiklaa 3, kun murhasta tuomitulla miehellä oli oikeus anoa vapautta vasta 40 vankilavuoden jälkeen.
Anomusmahdollisuuden oltava todellinen
Anomusmahdollisuuden on myös oltava todellinen. Liettuan tapauksessa kuusi elinkautisvankia valitti siitä, ettei heillä ole mahdollisuutta päästä vapauteen.
Liettuassa elinkautisvangit voivat hakea armahdusta presidentiltä. Ihmisoikeustuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, ettei anomusten hylkäyksiä perusteltu eikä hylkäyksestä voinut valittaa.
– Ihmisoikeustuomioistuin on lausunut, että mahdollisuuden päästä vapauteen pitää olla sekä lain mukaan että todellisuudessa mahdollinen. Teoreettinen mahdollisuus ei riitä, toteaa professori Heikki Pihlajamäki.
Hän jatkaa, että elinkautisvangilla pitää ihmisoikeussopimuksen perusteella olla myös oikeus tietää, millä perusteilla vapauteen voi päästä.
– Hollanninkin osalta ihmisoikeustuomioistuin on todennut, etteivät armahduksen perusteet ole julkiset ja armahdus on niin harvinainen, ettei se riitä toteuttamaan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia.
Englannissa ja Walesissa vanki voidaan tuomita elinkautiseen ilman vuosimäärää, jonka jälkeen vapautumista harkittaisiin. Ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut Britanniaa artiklan kolme rikkomisesta, kun kolme elinkautisvankia kanteli asiasta.
Ikuisia elinkautisia 64 maassa
Muualla maailmassa vangin loppuiän jatkuvat elinkautistuomiot sen sijaan ovat käytössä tai ainakin mahdollisia varsin monissa maissa.
Vankien oikeuksia ja hyvää rikosoikeutta edistämään pyrkivän Penal Reform International (PRI) -järjestön mukaan 64 maassa vanki voidaan tuomita elinkautiseen ilman mahdollisuutta vapauteen.
Järjestön raportti kertoo, että monet kuolemantuomiosta luopuneet maat ovat ottaneet käyttöön lopullisen elinkautisen.
Elinkautinen vankeusrangaistus on käytössä 183 maassa. Vastaavasti 33 valtiossa ei ole elinkautista vankeusrangaistusta tai kuolemantuomiota.
Tällainen maa on muun muassa Portugali, jossa perustuslaki kieltää elinkautisen rangaistuksen. Espanjassa ja Norjassa rikoslait eivät puolestaan tunne elinkautista.
Yhdysvalloissa eniten lopullisia elinkautisvankeja
Hyvin tunnettua on, että elinkautinen ilman mahdollisuutta vapauteen on käytössä useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa.
Yhdysvalloissa on noussut keskustelu alaikäisten saamista elinkautisista ilman mahdollisuutta vapauteen. Alaikäisenä lopulliseen elinkautiseen tuomittuja arvioidaan olevan noin 2 500.
Yhdysvaltojen lisäksi lopullinen elinkautinen vankeusrangaistus on ollut käytössä muun muassa Afganistanissa, Kiinassa, Jordaniassa, Kirgisiassa, Libanonissa, Marokkossa, Nigeriassa, Pohjois-Koreassa ja Saudi-Arabiassa.
Useimmissa näistä maista esimerkiksi hallitsija voi myöntää armahduksen.
Monissa maissa, joissa on käytössä elinikäinen elinkautinen, on käytössä myös kuolemanrangaistus. Amnestyn mukaan toissa vuonna pantiin täytäntöön ainakin noin tuhat kuolemantuomiota 23 maassa.
Eniten kuolemanrangaistuksia pantiin täytäntöön Kiinassa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Irakissa ja Pakistanissa.
Elinkautisvankien määrä on kasvanut
Elinkautisvankien määrä on PRI:n tilastoinnin mukaan lähes kaksinkertaistunut tämän vuosituhannen aikana. Vuonna 2014 maailman vankiloissa oli arviolta 479 000 elinkautisvankia, kun vuonna 2000 heitä oli 261 000.
Merkittävä osa elinkautisvangeista on Yhdysvalloissa. Vuonna 2016 Yhdysvaltojen rangaistuslaitoksissa oli 162 000 elinkautisvankia. Heistä kolmanneksella eli 53 000 ei ollut mahdollisuutta vapauteen.
Elinkautisvankeja on paljon myös muun muassa Intiassa, 72 000, Etelä-Afrikassa, 13 000 ja Keniassa, 3 700 (vuonna 2014 PRI:n tietojen mukaan).
Tuhansien vuosien tuomioita
Oma lukunsa elinkautisissa tuomioissa ovat joissakin maissa oikeusistuinten antamat ja sittemmin lain vastaisina pyörretyt moninkertaiset elinkautiset.
Kautta aikojen pisin vankeustuomio on tiettävästi annettu kovista tuomioistaan ja kurjista vankilaoloistaan tunnetussa Thaimaassa.
Oikeus tuomitsi polttoainevirastolle työskennelleen Chamoy Thipyason 141 078 vuoden vankeuteen vuonna 1989 Thaimaata kuohuttaneesta pyramidihuijauksesta. Yli 16 000 huijatun joukossa oli kuningasperheen jäseniä.
Thaimaan lain mukaan maksimituomio petoksesta oli kuitenkin 20 vuotta. Thipyaso istui lopulta tuomiostaan vain noin kahdeksan vuotta.
Samankaltainen oli Espanjassa Madridin junapommi-iskuihin osallistuneen Othman el Gnaouin tuomio. Hänet tuomittiin joukkomurhasta 42 924 vuoden vankeuteen, mutta Espanjan lain mukaan pisin mahdollinen tuomio on 40 vuotta.
Yhdysvalloissa on annettu 30 000 vuoden voimaan jäänyt tuomio lasten raiskauksiin syyllistyneelle Charles Scott Robinsonille.
Aiheesta muualla: