Eino Grön liikuttuu kesken haastattelun ja silmät kostuvat. Hän lainaa nenäliinaa.
– Tunteet tulee aina joskus, purskahtaa pintaan.
Tähän aikaan vuodesta laulaja yleensä viettää aikaansa Floridan lämmössä. Nyt Suomeen on tuonut kevään juhlakiertue.
Kyse ei ole jäähyväisistä yleisölle.
Kyyneleiden syynä ovat muistot.
Viina meinasi viedä kuten monen muunkin
Kun laulaja Eino Grönin elämässä meno oli vauhdikkainta, esiintymiset ja kiertueet vaativat veronsa. Viinaa kului. Muutama ginipaukku ei tuntunut missään.
– Se kuului siihen aikaan ja juoneen ja oli osa muusikoiden elämää, Eino Grön muistuttaa.
Kun keikkajuopottelu loppui, koitti loppuelämän ensimmäinen päivä. Se oli vuonna 1977. Aikaisemmin pullon korkin oli sulkenut Junnu Vainio, joka nyt tuki hyvää ystäväänsä raittiuspäätöksessä.
Se piti.
Mutta sitten oli Olavi Virta.
Laulajan suhde Eino Gröniin oli isällinen. Hän kutsui Gröniä manttelinperijäkseen.
Grönille Olavi Virta oli esikuvista ykkönen. Mestari.
Hänelle tulee mieleen muisto käynnistä jo alkoholisoituneen Olavi Virran Lauttasaaren kodissa Helsingissä. Virran vaimo oli muuttanut lasten kanssa Ruotsiin. Laulajaa masensivat myös hänestä kirjoitetut lehtijutut. Ehkä kyse oli "laulavaksi lihapullaksi" moittimisesta. Tunnelma oli alakuloinen.
Vuosikymmenten jälkeenkin näitä on vaikea muistella.
"Olavi Virta oli ainutlaatuinen." Eino Grön
– Olen saanut koko urani työskennellä hienojen maestrojen kanssa. Olavi Virta oli ainutlaatuinen. Meitä oli muutama, jotka olimme hänen kavereitaan.
Grön myöntää, että jos hän ei olisi onnistunut lopettamaan juomista ajoissa, hänestä ei olisi tullut Suomen kansan "Eikkaa" ja laulajasuosikkia.
Olisi voinut käydä huonosti.
– Kyllä se on selviö. Yli 40 vuotta ilman alkoholia on antanut niin paljon lisää mahdollisuuksia. Meinasin hukata ne.
Tango on tok, tok ja tok
Uran läpimuto oli kappale Liian paljon rahaa vuonna 1959. Sen jälkeen levytyksiä on kertynyt satoja. Esiintyjän repertuaari on laaja iskelmästä jazziin ja hengelliseen musiikkiin.
Tärkein on kuitenkin tango.
– Minulle kaikki musiikki on ollut samalla viivalla, mutta tangobuumista tuli suomalaisille niin tärkeä.
"Salit olivat turvoksissa väkeä. Joka tuutista tuli tangoa." Eino Grön
Eino Grön muistelee 1960-lukua.
– Kaikki salit olivat turvoksissa väkeä. Joka tuutista tuli tangoa. Siitä oli jo ylitarjontaakin.
Huvittuneena hän kertoo lavakeikoista Pohjanmaalla. Siellä ei muuta sopinut esittääkään, ettei yleisö olisi suuttunut. Ei missään nimessä jazzia.
Grönin laulamasta Sä kuulut päivään jokaiseen tuli yksi tunnetuimmista suomalaistangoista.
– Tango on hieno laji. Kenen tahansa on helppo mennä mukaan sen rytmiin. Kävelemään sinne vaan ja siitä se lähtee. Se on tok, tok, tok, hän sanoo ja käsi näyttää ilmassa rytmiä.
Laulaja keinuu kuvitellun musiikin tahtiin ja eläytyy lavatunnelmaan.
– Tanssitaan. Solisti laulaa. Eletään tekstissä ja rytmissä. Suomalainen tuppisuu saa sillä tavalla kerrottua, millä asialla hän nyt tässä on.
Kansa päätti, että Grönistä on tähdeksi
Eino Grön on saanut paljon tunnustusta työstään. Hän on muun muassa voittanut Syksyn sävelen, saanut Iskelmä-Finlandian ja Pro Finlandia -mitalin. Hänestä on tehty musikaali ja kirjoitettu kirjoja.
Laulajalle tärkeintä on ollut kuunteleva yleisö.
– Yleisön myötämielinen suhtautuminen on ollut se tosiasiallinen palkkio. Se lämmittää ja antaa voimia tulkintaan.
"Kansa päättää, tuleeko sinusta tähti vai ei. Yleensä kansa tietää." Eino Grön
– Jos kaikki menee onnellisten tähtien alla, kansa päättää, tuleeko sinusta tähti vai ei. Yleensä kansa tietää.
Grön on tyytyväinen, koska hänen ei omien sanojensa mukaan ole "tarvinnut tyrkyttää itseään palstojen täytteeksi". Tähän saakka hän on saanut olla julkisuudessa esillä laulajana, ja tiedotusvälineiden kiinnostus on kohdistunut musiikkiin.
Viime viikkoina lehtien otsikoihin ovat nousseet laulajan yksityiselämä ja ihmissuhteet.
Laulaja suhtautuu kirjoituksiin rennosti.
– Toivon vaan, että kyllä se tästä. Kuten hanuristiveljeni sanoi: "Toiset moittii, toiset kehhuu", hän sanoo ja nauraa päälle.
Laulaminen jatkuu, jos ääntä riittää
Ensi viikolla 80 vuotta täyttävä Eino Grön harrastaa golfia, käy kuntosalilla sekä jumppaa ja nostelee painoja kotonaan.
Turusta helmikuussa alkavaan juhlakiertueeseen kuuluu konsertteja eri puolilla Suomea, mutta myös Ruotsissa.
Entisellä painijalla ei ole aikomustakaan ryhtyä eläkeläiseksi. Laulajan into lähteä tien päälle on kova.
– Jaksan hyvin. Jos ääneni on tässä kunnossa ja vireyttä riittää fyysisesti, niin mielelläni jatkan laulamista. Siihen ei ole takarajaa.
