Yhdeksänä aamuna kymmenestä joensuulainen opiskelija Anni Hirvonen joutuu pakottamaan itsensä liikkeelle ja ulos kotoa. Sydän tykyttää, olo on levoton ja pelokas. Tekisi vain mieli jäädä kotiin piiloon muiden katseilta.
Jos aamu menee hyvin ja Hirvonen saa tsempattua itsensä luennolle, ensimmäinen puoli tuntia menee rauhoittumiseen. Hengitä, ei mitään hätää, keskity asiaan, hän toistelee itselleen, vaikka rintaa puristaa. Hirvosen ahdistus näkyy vain harvoin ulospäin, mutta se vie paljon voimia joka päivä.
– Jos pahalle ololle antaa vallan, se lamauttaa tosi nopeasti. Silloin jumitan kotiin ja sängyn pohjalle. Siitä seuraa syyllisyys ja huoli omasta voinnista, Hirvonen kuvailee.
Kun ahdistusoireilu viime syksynä voimistui lähes sietämättömäksi, Hirvonen soitti Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n päivystysnumeroon. Hän pääsi seuraavana päivänä terveydenhoitajan vastaanotolle ja sai seuraavan ajan muutaman viikon päähän. Sitä seurasivat käynnit psykologille ja psykiatrille noin kuukauden välein.
Nyt Hirvonen odottaa toista käyntiä psykiatrille saadakseen lausunnon Kelan kuntoutuspsykoterapiaa varten. Hirvonen olisi halukas aloittamaan terapian vaikka saman tien, mutta hoidon aloitus YTHS:llä on ollut hidasta, ja yksityisistä terapeuteista on Joensuussa pulaa. Hirvonen on ottanut yhteyttä useampaan terapeuttiin, mutta kenelläkään ei ole vapaita paikkoja ennen kesää.
Ahdistus puhkeaa usein nuoruudessa
Anni Hirvonen ei ole oireineen yksin. Ahdistuneisuushäiriöt ovat masennuksen ohella kaikkein yleisimpiä mielenterveysongelmia.
– Niistä kärsii arviolta ainakin 10 prosenttia ihmisistä. Voidaan puhua kansansairaudesta, sanoo nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen Helsingin yliopistosta.
Marttunen oli mukana Käypä hoito -työryhmässä, joka julkaisi tammikuun alussa suosituksen ahdistuneisuushäiriön hoitoon. Vastaavaa suositusta ei aiemmin ole tehty.
Ahdistuneisuushäiriön alle voidaan niputtaa hyvin monenlaista oireilua: paniikkihäiriöön liittyy äkillisiä paniikkikohtauksia, sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä eristäytyy muista ihmisistä ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän elämä täytyy raskaasta olosta, huolista ja murehtimisesta.
Usein ahdistushäiriöt puhkeavat nuoruusiässä tai nuorena aikuisena. Silloin niihin pitäisi myös puuttua tehokkaasti.
Tuoreen Käypä hoito -suosituksen mukaan nuorten lieviä ja keskivaikeita ahdistuneisuushäiriöitä pitäisi hoitaa ensisijaisesti psykoterapialla. Jos se ei auta tai oireilu on vaikeaa, hoitoon suositellaan liittämään masennuslääkitys.
Anni Hirvosen tavoin moni nuori joutuu kuitenkin odottamaan terapiaan pääsyä pitkään tai ei saa sitä lainkaan. Terapian saatavuudessa on monta ongelmaa. Perusterveydenhuollossa sitä ei pystytä tarjoamaan välttämättä lainkaan, mikä aiheuttaa erikoissairaanhoidon ruuhkautumisen esimerkiksi nuorisopsykiatriassa. Terapeutteja on lähinnä kasvukeskuksissa ja monin paikoin heistä on pulaa. Myös Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa saavat enemmän aikuiset kuin nuoret. Vuonna 2018 Kelan tukemaa terapiaa sai 16–24-vuotiaiden ikäryhmässä noin 7 000 henkilöä, ja 25–34-vuotiaista noin 15 000 henkilöä.
– Yhdenvertaisuus ei toteudu nuorten mielenterveyspalveluissa. YTHS:n piirissä oleville opiskelijoille terapiapalveluita on kohtuullisesti, mutta perusterveydenhuollossa ei paikoin lainkaan, Mauri Marttunen sanoo.
Paikallaan ei pysty olemaan, syöminen on hankalaa
Anni Hirvoselle ahdistus aiheuttaa hankalia fyysisiä oireita.
– Sydän muljahtelee, hengittäminen tuntuu raskaalta ja on vaikea istua paikallaan. Kun ahdistus on pahana, en saa syötyä. Ahdistuksen kierrettä lisää se, että minulla on hankala pahoinvoinnin ja oksentamisen pelko eli emetofobia, Hirvonen kertoo.
Huolestuneiden ajatusten kierre lähtee liikkeelle helposti: entä jos tänään sairastun? Miten selviän opinnoista? Miksi voin pahoin, onko tämä jotakin vakavaa, Hirvonen kuvailee.
Nuorten aikuisten ahdistusoireilu on hyvin yleistä ja se näkyy päivittäin opiskelijoiden terveydenhuollon arjessa, toteaa vastaava psykologi Sanna Heikkinen Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiöltä YTHS:ltä Joensuusta.
– Usein opiskelija ottaa yhteyttä ongelmakimpun kanssa. On paha olla, ei saa otetta asioihin, ihmissuhteissa on ongelmia. Joillakin oireilu on lievempää, toisilla se haittaa vakavasti toimintakykyä, Sanna Heikkinen kuvailee.
Hoito pyritään järjestämään oireilun vakavuuden mukaan. Yleisimmin opiskelija tapaa aluksi terveydenhoitajaa ja sen jälkeen tarvittaessa yleislääkäriä, psykologia tai psykiatria. YTHS:n kautta voi saada lausunnon Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, ja omana toimintana Joensuun YTHS tarjoaa noin 10 kerran lyhytterapioita. Tarjolla on myös ryhmähoitoa, esimerkiksi omat ryhmät jännittäjille ja stressin hallintaan.
– Ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa lyhytterapioiden teho on todettu hyväksi. Sopiva käyntimäärä on yleensä 10-15 viikottaista käyntiä. Myös ryhmähoito on tutkitusti tehokasta, sillä jo ryhmä itsessään on altistushoitoa esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoon, Mauri Marttunen Käypä hoito -työryhmästä huomauttaa.
Nuorilla on kykyjä hyötyä terapiasta
Mauri Marttunen ja Sanna Heikkinen ovat samaa mieltä siitä, että erilaisia terapiavaihtoehtoja tarvitaan lisää terveydenhuollon perustasolle: terveyskeskuksiin, kouluihin ja opiskelijaterveydenhuoltoon.
– Nuori sukupolvi on halukas ja kyvykäs terapeuttisiin hoitoihin. Kun nuori ottaa yhteyttä saadakseen apua, muutoksen ikkuna on auki ja avun pitäisi alkaa nopeasti, Sanna Heikkinen sanoo.
Mauri Marttusen mukaan suuri osa ahdistuneisuushäiriöistä pitäisi pystyä hoitamaan perusterveydenhuollossa. Myös terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto PALKO totesi viime vuoden lopulla valmistuneessa suosituksessaan, että psykoterapiat ja psykososiaaliset hoitomenetelmät kuuluvat terveydenhuollon palveluihin. PALKO määrittelee julkisin varoin rahoitettuja terveydenhuollon palveluita Suomessa ja siis linjaa, millaista hoitoa kansalaisille täytyisi tarjota.
Konkreettisena keinona Mauri Marttunen ehdottaa psykiatristen sairaanhoitajien palkkaamista esimerkiksi kouluihin ja opiskelijaterveydenhuoltoon.
Myös ahdistuksesta kärsivä Anni Hirvonen kaipaisi napakampaa puuttumista ongelmien hoitoon.
– On tuntunut turhauttavalta selostaa asioita alusta lähtien monelle eri ihmiselle, Hirvonen sanoo.
"Haluan voida paremmin"
Hirvonen puhuu omasta tilanteestaan analyyttisesti ja tietää paljon ahdistuneisuushäiriön taustoista. Hän arvioi, että oma oireilu on yhdistelmä perittyä alttiutta, opittuja toimintamalleja ja reagoimista uusiin tilanteisiin. Näin on usein ahdistuneisuushäiriöissä.
Hirvosen vanhemmat erosivat, kun Anni oli teini-iän kynnyksellä. Samaan saumaan osui monta isoa muutosta: muutto toiselle paikkakunnalle ja yläkoulun aloittaminen vieraassa koulussa. Hirvonen sairastui yläkoulussa syömishäiriöön, lukiossa hän alkoi saada paniikkikohtauksia ja suoritti osan kursseista etänä. Tuolloin hän pääsi koulupsykologin kautta terapiaan nuorisopsykiatrian poliklinikalle ja vointi koheni.
Hoitokontakti katkesi, kun Hirvonen muutti Joensuuhun opiskelemaan opinto-ohjaajaksi. Pari ensimmäistä opiskeluvuotta vointi oli parempi, mutta olo paheni viime vuoden aikana. Myös tutkimukset osoittavat, että ahdistuneisuushäiriöt uusiutuvat herkästi. Hirvosen motivaatio hoitoon on kova.
– Haluan voida paremmin. En kykene työelämään, jos kaikki on niin palasina kuin tällä hetkellä. Minun täytyy olla paremmin tasapainossa, että voin ottaa vastuuta nuorista opinto-ohjaajana, Hirvonen sanoo.
Toistaiseksi hän on pystynyt suorittamaan opinnot kandivaiheeseen lähes tavoiteaikataulussa, mutta se on vaatinut paljon ponnistelua ja päivittäistä kamppailua ahdistusta vastaan.
Toistaiseksi Hirvonen ei ole halunnut kokeilla lääkehoitoa. Häntä pelottaa pahoinvointi, joka on kohtuullisen yleinen sivuoire masennuslääkityksen aloitusvaiheessa.
– Minulla on aiempia hyviä kokemuksia terapiasta. Haluaisin katsoa sen tien ensin.
Hirvonen iloitsee siitä, että mielenterveyshäiriöistä puhutaan nykyisin aiempaa avoimemmin. Silti ahdistusoireista ei ole helppo kertoa kavereille tai työharjoittelun ohjaajalle. Hirvonen mainitsee olevansa onnekas, sillä hänellä on Joensuussa hyvä tukiverkko: isosisko ja läheisiä ystäviä.
– Jos jumahdan kotiin, sisko tulee viimeistään parin päivän sisällä Hese-pussin kanssa ja sanoo, että nyt syöt hampurilaisen ja mietitään sen jälkeen lisää.
Tuuppausta tarvitaan lentoon lähdössä
Jonot nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyspalveluihin ovat monilla paikkakunnilla toivottoman pitkät. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että mielenterveysongelmat olisivat yleisempiä kuin ennen. Ne tunnistetaan paremmin ja niihin myös osataan hakea apua.
– Mitkään indikaattorit eivät osoita, että oireilu olisi lisääntynyt, vaan esimerkiksi nuorten päihteiden käyttö ja itsemurhat ovat vähentyneet runsaasti, Mauri Marttunen toteaa.
Nuoret ja heidän vanhempansa ovat valistuneempia kuin ennen ja osaavat hakea apua.
– Moni tarvitsee aikuistumisen ensivuosina tukea siihen, että usko omien siipien kantavuudesta vahvistuu. Meidän pitäisi pystyä vastaamaan siihen tarpeeseen, psykologi Sanna Heikkinen sanoo.