Onko suomen kieli uhanalainen? Kuluneen vuoden aikana olen saanut vastata tähän kysymykseen monta kertaa viikossa.
Usein joudun ensin tuottamaan kysyjille jonkinlaisen pettymyksen. Kerron, että suomen kieli on monessa mielessä suuri, elinvoimainen kieli. Suomen kieli on puhujamäärässä mitattuna sijalla 120 maailman 7000 kielen joukossa. Tätäkin suurempi se on, jos laskutapana pidetään kielen puhujamäärän asemesta tekstien määrää. Suomen kieli on on internet-sivujen määrällä laskettuna maailman 30 suurimman kielen joukossa, samoin julkaistujen kirjojen määrässä.
Suomen kieli itse uhkaa monia uhanalaisia kieliä kuten inarinsaamen, koltansaamen tai karjalan kieltä, joita kaikkia puhutaan Suomessa.
Suomen kieli ei siis ole uhanalainen millään järkevällä mittarilla. Sen sijaan suomen kieli itse uhkaa monia uhanalaisia kieliä kuten inarinsaamen, koltansaamen tai karjalan kieltä, joita kaikkia puhutaan Suomessa.
On kuitenkin eräs seikka, mikä tekee suomen kielestä haavoittuvaisemman kuin monista muista samankokoisista kielistä, nimittäin suomalaisten kieliasenteet.
Suomessa ajatellaan usein, että suomen kieli voidaan korvata englannilla. Erään selvityksen mukaan vain noin kaksi kolmesta suomalaisesta ajattelee, että maahanmuuttajan on osattava suomea. Oloiltaan monin tavoin samankaltaisessa Norjassa vastaava lukema oli 97 prosenttia, Ruotsissa ja Tanskassa yli 90 prosenttia.
Erityisesti ajatus, että suomen kieli voidaan korvata englannilla maahanmuuttajien kanssa toimiessa, on oman viiteryhmäni, melko liberaalien, kielitaitoisten ja kansainvälisyyteen myönteisesti suhtautuvien kaupunkilaisten suosiossa. Tämä asenne muuttaa kieliympäristöämme nopeasti. Hyväntahtoiset suomalaiset, jotka ovat valmiita varaamaan suomen kielen "omille" ja puhumaan maahanmuuttajille englantia, syrjäyttävät huomaamattaan maahanmuuttajat omaan kuplaansa.
Suomessa sana “kansainvälinen” tarkoittaa liian usein samaa kuin englanninkielinen. Esimerkiksi yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovatkin “kansainvälistyneet” vauhdilla. Aalto-yliopisto vaihtoi lähes kaikki maisteriohjelmansa suomenkielisistä englanninkielisiin. Kotiyliopistoni Helsingin yliopistossa englanninkielisiä maisteriohjelmia on noin puolet. Suomen kielellä tarjotaan siis tällä hetkellä paljon vähemmän koulutusta kuin kymmenen vuotta sitten, ilman että asiasta olisi käyty juurikaan julkista keskustelua. Viimeksi hallitus on ehdottanut, että jopa ylioppilastutkinnon voisi tehdä englannin kielellä.
Talous ei kasva nopeimmin siellä, missä puhutaan englantia, vaan siellä, missä puhutaan kiinaa, turkkilaiskieliä, arabiaa, farsia ja hindiä.
On syytä muistuttaa, että englannin kieli ei ole synonyymi kansainvälisyydelle. Maailman väestöstä puhuu englantia äidinkielenään seitsemän prosenttia. Neljä viidestä ihmisestä pallollamme ei osaa englantia lainkaan. Talous ei kasva nopeimmin siellä, missä puhutaan englantia, vaan siellä, missä puhutaan kiinaa, turkkilaiskieliä, arabiaa, farsia ja hindiä.
Suomenkaan väestöstä noin kolmannes ei osaa englantia. Kun englantia saattaa tarvita nykyisin jo baarissa asioidessaan, ei tilanne ole kovinkaan tasa-arvoinen vanhemmalle, huonosti koulutetulle tai oppimishäiriöiselle väestölle..
Englanti kolmantena virkakielenä ei palvele Espoossa asuvaa monikielistä väestöä. Se saattaa houkutella kaupunkiin hyvätuloisia veronmaksajia, mutta kansainvälisyydellä sitä ei kannata perustella.
Viime vuonna uutisoitiin Espoon päätöksestä tehdä englannin kielestä kolmas virkakieli kuntaan suomen ja ruotsin rinnalle. Espoon väestöstä englanninkielisiä on kuitenkin alle yksi prosentti. Enemmän kuin englantia äidinkielenään puhuvia Espoossa asuu esimerkiksi venäläisiä, virolaisia ja arabeja. Onkin selvää, että englanti kolmantena virkakielenä ei palvele Espoossa asuvaa monikielistä väestöä. Se saattaa houkutella kaupunkiin hyvätuloisia veronmaksajia, mutta kansainvälisyydellä sitä ei kannata perustella. Parempi olisi puhua kansainvälisestä englantia hyvin hallitsevasta globaalista eliitistä, sitä tässä palvellaan.
Vuonna 2009 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus varoitti kehityksestä, joka johtaa kansalliskielten aseman nopeaan heikkenemiseen ja vaati maan hallitukselta ohjelmaa kansalliskielten turvaamiseksi. Ohjelmassa tulisi määritellä, miten tulevaisuudessa voidaan käyttää suomen ja ruotsin kieliä eri alojen koulutuksessa ja työelämässä.
Kansalliskielten ohjelmaa ei edelleenkään ole olemassa ja vaalit ovat tulossa. Tässä on seuraavalle eduskunnalle selvä tehtävä.
Laki vaatii, että jokaisessa maitotölkissä lukee suomeksi ja ruotsiksi paljonko siinä on kalsiumia ja hiilihydraatteja desilitraa kohden. Eikö siis olisi vain kohtuullista jos laki vaatisi myös, että ruokalistat, työpaikkailmoitukset tai tutkinnot ovat saatavissa kansallisella kielellä ja että asiakkaalla on oikeus saada palvelua suomeksi myös yksityisen sektorin yrityksissä.
Janne Saarikivi
Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.