Suomen hiilinielulaskelmat, jotka on tehty Luonnovarakeskus Lukessa, ovat Helsingin yliopiston metsäekonomian ja -politiikan professorin Olli Tahvosen mukaan virheellisiä. Erityisesti hän sanoo laskelmaan valitun korkokannan olevan tarkoitushakuinen.
– Luken käyttämässä korkokannassa on selkeä sisäinen epäjohdonmukaisuus, Tahvonen sanoo.
Luke kertoo hiilinielujen vertailutasolaskelman perustuvan niin sanottuihin hyvän metsänhoidon ohjeisiin. Tahvosen mukaan nämä ohjeet perustuvat puolentoista prosentin koron käyttämiseen. Luke tai sitä ohjaava maa- ja metsätalousministeriö valitsi korkokannaksi kuitenkin 3,5 vedoten Luken laskemaan metsätalouden sijoitustuottoon vuosina 2000–2009.
Periaate koron valinnassa on suomalaiseen metsätalouteen juurtunut, mutta Tahvosen mukaan virheellinen.
– Meidän työmme poikkeaa tutkimuksesta sillä tavalla, että se perustuu EU:n lulucf-regulaatioon, eli meillä on tietty sääntökirja, mitä noudattaen tätä arviota on tehty, Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen sanoo.
Metsän korkokannalla tarkoitetaan metsän arvon muutosta.
Valittu korkotaso määrittää, paljonko Suomessa voi kaataa metsää
EU:hun jo hyväksyttäväksi lähetetyn laskelman mukaan Suomessa voi panna puuta nurin ensi vuosikymmenellä 83,1 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jos koroksi valittaisiin 2,5, metsää saisi kaataa 70,1 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vielä pienemmällä korolla kaataa saisi vielä vähemmän.
Professori Tahvosen mukaan oikeampi hakkuuarvio Suomelle olisi 63–68 miljoonaa kuutiota. Hänen mukaansa Luke siis yliarvioi sitä, kuinka paljon metsiä voi hakata tulevaisuudessa Suomen hiilinielujen painumatta silti liian alas.
– Erot ovat kymmeniä miljoonia kuutioita vuodessa, mitkä näistä yksityiskohdista syntyy. Tästä seuraa varsin paljon suomalaiselle metsäpolitiikalle, miten nämä asiat hahmotetaan ja lasketaan, Tahvonen sanoo.
Myös Lukesta myönnetään, että joulun alla julkaistuun laskelmaan pohjaava metsäpolitiikka pienentää Suomen hiilinieluja, koska se sallii suuremmat hakkuumäärät.
– Kun korko on korkea, hakataan sellaisia metsiä, joissa on paljon puustoa, jolloin kokonaishakkuumäärä kasvaa, jolloin metsien hiilinielu pienenee, Lehtonen kertoo.
Suomen ilmastopaneeli on pitänyt 80 miljoonan tonnin ylittävää hakkuumäärää Suomessa liian korkeana. Toisaalta tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, mikä on Suomen metsissä kestävä hakkuutaso.
– Se on arvolatautunut valinta. Nielujen tason riittävyyskin riippuu siitä, mitä pidetään riittävänä ilmastopolitiikassa, twiittasi Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö, ympäristötieteiden dosentti Sampo Soimakallio viime viikolla.
Muutkin tutkijat peräävät selvitystä miten laskelma on tehty
Yliopistotutkija Tuomo Kalliokoski Helsingin yliopistosta sanoo, että Tahvosen kritiikki vastaa useiden muidenkin tutkijoiden käsitystä.
– Luken mallinnus ei ehkä vastaa niitä parhaita tieteellisiä käytäntöjä, mitä mallinnuksessa tänä päivänä käytetään. Tässä on riskinä, että malli tuottaa [metsän] kasvun yliarviota, joka ei tulekaan toteutumaan tulevaisuudessa, vaan hakkuutason nostaminen johtaakin nielun voimakkaampaan heikkenemiseen kuin nyt tehdyssä laskelmassa, Kalliokoski sanoo.
Jos laskelma olisi tehty usealla mallilla, olisi se Tahvosen mukaan lisännyt luotettavuutta. Se, että hakkuiden vaikutusta Suomen hiilinieluihin arvioidaan vain yhdellä laskentamallilla, on myös Kalliokosken mielestä selkeästi heikkous.
Tulos voisi olla erilainen, jos olisi valittu joku muu malli laskelmaan mukaan. Tuomo Kalliokoski
– Jossakin on jossakin vaiheessa tehty päätös, että laskelma tehdään vain mela-mallilla [Luken käyttämä laskentamalli]. Tulos voisi olla hieman erilainen, jos olisi valittu joku muu malli laskelmaan mukaan, Kalliokoski sanoo.
Tulevaisuuden ennustaminen on toisaalta Kalliokosken mukaan vaikeaa, ja on hyvin suuret epävarmuudet, mitä tulee tapahtumaan.
– Sen vuoksi tällaiset analyysit olisi tärkeää tehdä mahdollisimman kattavasti, jotta saataisiin epävarmuus ja riskit mahdollisimman tarkasti kuvannettua.
Suomen luonnonvarakeskus Luke on tehnyt laskelman maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta ja toimii sen alaisuudessa.
Professori: Suomen biotalouskeskustelu on jo vuosien ajan sisältänyt oireita langeta EU:n houkutukseen
Suomen metsien ja maaperän hiilinielun laskennallinen vertailutaso vaikuttaa myös siihen, joutuuko Suomi kompensoimaan alentunutta hiilinielua ostamalla hiilinielua muilta mailta, tai saako Suomi hyvitystä suuremmasta hiilinielusta ensi vuosikymmenellä, kuin mikä on laskennallinen taso ollut vuosina 2000–2009.
– Tämä on keskeinen kysymys, jos kansalaiset haluavat arvioida, onko Suomen ilmastopolitiikka vastuullista, vai onko Suomella pyrkimystä jonkunlaisen vapaamatkustajan rooliin, Tahvonen sanoo.
Tahvonen on kaksi vuotta sitten osallistunut Euroopan tiedeakatemioiden (EASAC) tilaaman raportin tekoon, jossa arvioitiin EU:n metsä- ja ilmastopolitiikan kytkentöjä. Tahvosen mukaan EU:n asetelma tuottaa maille houkutuksen yliarvioida hakkuita ja aliarvioida nielua sekä kannustimen siirtää päästöjä muilta sektoreilta metsäsektorille.
Tämä on EU:n laskentaohjeissa pyritty eliminoimaan korostamalla, että tulevat hakkuut on laskettava olettamalla, että vuosien 2000–2009 metsänhoidon käytäntöjä sovelletaan myös ajanjaksolla 2021–2025.
Tämäntyyppinen ilmastopolitiikka tai -strategia ei näytä vastuulliselta. Olli Tahvonen
– Suomen biotalouskeskustelu on jo vuosien ajan sisältänyt oireita langeta asetelman houkutukseen. Tämäntyyppinen ilmastopolitiikka tai -strategia ei näytä vastuulliselta, Tahvonen kritisoi.
Ja näin Suomessa näyttää nyt Tahvosen mukaan käyvän.
– Jos maa onnistuu siirtämään päästöjä muilta talouden sektoreilta, sanotaan, biotaloussektorille, niin ne eivät tule kaikki kirjattua aidosti päästöinä, Tahvonen sanoo.
Johdonmukaista olisi Tahvosen mukaan laskea nielun vertailutaso EU:n ohjeiden hengessä ja velvoittaa metsäteollisuus maksamaan mahdollinen nielun alitus.
– Tässä on kysymys myös Suomen ja metsäteollisuutemme maineesta, Tahvonen sanoo.
Lue myös:
Goodbye, kuukkelimetsä: Hakkuukiistat palasivat Suomeen, kun biotalous jauhaa puuta rahaksi