Janakkalasta hieman yli viisi vuotta sitten löytyneistä miehen jäänteistä on julkaistu ensimmäiset DNA-testien tulokset. Vuoden 1300 tienoilla elänyt ja kuollut mies kantoi isosti paikallista perimää. Miekkamiehen DNA:n ensituloksista kertoi lauantaina Tukholman yliopiston professori Jan Storå seminaarissa Tampereella.
– Tämä geneettinen variaatio, minkä olemme miekkamiehestä löytäneet, muistuttaa eniten nykypäivän suomalaisen variaatiota, eli hän näyttäisi olleen paikallinen ihminen, kertoo Storå tutkimuksien tuloksista.
Heti lausumansa perään Jan Storå varoittaa liian pitkälle menevistä päätelmistä: täyttä tietoa ei ole, sillä tutkijoilla ei ole vielä sen ajan vertailuaineistoa olemassa.
– Miekkamiehen äidin puolen perimässä on tyyppi, joka on yleinen Suomessa. 30 prosentilla suomalaisista on tämä tyyppi. Sen sijaan isän puolelta tilanne on toinen, vain pari kolme prosenttia on samanlaista kuin nykysuomalaisilla, kertoo professori Jan Storå
Miekkamies ei ollut viikinki
Miekkamiehen haudasta löytyi viikinkimiekka, mutta hänen kuollessaan viikinkiaika oli jo ohi. DNA-tutkimukset murentavat melkoisella varmuudella senkin haaveen, että miekkamies olisi edes viikinkien jälkeläisiä.
– Meillä on tutkimustietoa perimästä Sigtunan kaupungissa asuneilta viikinkiajan henkilöiltä. Siihen verrattuna Janakkalan miekkamiehen DNA-variaatio on aika erilainen. Toisaalta, siinä on pari sataa vuotta eroa, eli siinä ajassa on saattanut tapahtua vaikka mitä, lohduttaa Jan Storå niitä, jotka toivoivat miekkamiehestä viikinkisoturien jälkeläistä.
Tuoreiden DNA-tutkimusten perusteella suomalaisista miehistä suurin osa kuuluu niin sanottuun N-haploryhmään, jonka juuret ovat kaukana idässä. Näin kertoo muun muassa Marja Pirttivaara kirjassaan Juuresi näkyvät.
Janakkalan miekkamiehen DNA kertoo muuta.
– Tiedot näyttävät viittaavan siihen, että hänen perimänsä tulee ennemmin lännestä ja etelästä kuin idästä. Nämä ovat tosin alustavia tietoja, korostaa professori Jan Storå.
Ei viikinki, mutta suomalainen soturi
Janakkalan miekkamies oli todennäköisesti soturi. Yhtä todennäköistä on, että Hakoisten linnavuori oli hänelle tärkeä paikka.
– Janakkalan Hyvikkälä on vanha kylä, josta on tietoja jo 1400-luvulta. Voi hyvin olettaa, että miekkamies on puolustanut kyläänsä ja sen asukkaita vihollisia vastaan. Se, että hän sai hautaansa ainakin kaksi miekkaa, kertoo suuresta arvostuksesta, arvioi tutkija Simo Vanhatalo.
Ainakin kaksi miekkaa tarkoittaa sitä, että Vanhatalo epäilee, että miekkamiehellä oli alun perin kolmaskin miekka.
– Aiemmin samalta pellolta on löytynyt miekka, mutta miekkamiehen löydön jälkeisissä tutkimuksissa alueelta ei ole löytynyt toista hautaa. Voisiko olla, että tämä aiemmin löytynyt miekka on myös ollut haudassa, mutta tarttunut äkeeseen ja kulkeutunut kauemmas itse haudasta, miettii Vanhatalo.
Miehen arvostuksesta kertoo myös se, että hän oli kuollessaan hyvässä kunnossa.
– Esimerkiksi hampaiden perusteella voi sanoa, että mies on saanut hyvää ravintoa eläessään, kertoo Simo Vanhatalo.
Piipparimiehet löysivät
Ansio Janakkalan miekkamiehen löytymisestä kuuluu historian harrastajille. Harrastajat olivat lokakuun lopulla 2013 tutkimassa peltoa metallinilmaisimien kanssa Janakkalan Hyvikkälässä. Etsintä tuotti tulokseksi ensin keihäänkärjen ja kirveenterän. Kun maata kaivettaessa tuli esiin pala miekkaa, harrastajat keskeyttivät kaivamisen ja ilmoittivat löydöstä Museovirastolle.
Museovirasto saapui paikalle nopeasti ja löytö osoittautui harvinaiseksi ja arvokkaaksi. Maasta paljastui hauta, jossa miehen luurangon lisäksi oli kaksi eri aikakauden miekkaa. Myöhemmin miehen kuolinvuodeksi ajoitettiin noin vuosi 1300.
Toinen löydetyistä miekoista oli viikinkiaikainen, noin tuhatluvulta. Toinen, harvinaisen pitkä ristiretkiaikainen ratsumiehen miekka on ajoitettu ristiretkiaikaan eli ajalle 1050–1200. Miekkojen lisäksi haudasta löytyi vainajan matkaan laitettuja työkaluja, kuten keihäänkärjen katkelma ja työkirveen terä.
Miekat konservoitiin Suomen kansallismuseon konservointiyksikössä. Ne ovat yhdessä miekkamiehen kanssa parhaillaan näytteillä Birckala 1017 -näyttelyssä Tampereen Vapriikissa.
Arkeologinen jättipotti
Miekkamieslöytö herätti nopeasti maailmanlaajuista huomiota. Brittiläinen Yorkin yliopiston arkeologiryhmä ja keskiaikaisia hautalöytöjä tutkiva dokumentin tekijä saapuivat Janakkalaan miekkamiehen perässä. Löydöstä myös uutisoitiin laajasti eri puolilla maailmaa.
Janakkalan miekkamiehen löytyminen ei ole lähellekään ainoa historian harrastajien merkittävä arkeologinen löytö. Puolitoista vuotta sitten löytyi Lopelta tuhat vuotta vanha viikinkimiekka. Samoihin aikoihin saaliiksi tuli Sastamalassa harvinainen koristeltu rautakautinen solki (Aamulehti) ja Hattulassa erittäin harvinainen raha.
Piipparimiehet ovat löytäneet myös todennäköisen tuhat vuotta vanhan taistelupaikan Hämeenlinnan Tuuloksessa. Kaiken kaikkiaan löytöjä on niin paljon, että arkeologeilla riittää tutkittavaa vuosikausiksi.
Arkeologian harrastajat ovat pääsääntöisesti toimineet vastuullisesti. Kun löytö on ollut riittävän arvokas, paikalle on ajoissa kutsuttu ammattilaiset, jotka ovat tehneet varsinaiset kaivaukset.
Jo nyt voi sanoa, että metallinpaljastimia käyttäneet historian harrastajat ja heidän löytöjään tutkineet arkeologit ovat muuttaneet ja muuttamassa Suomen merovingi- ja viikinkiajan historiankirjoitusta uusiksi.
Lue myös: