Helsinkiläinen Roosa Pakkanen, 31, puhaltelee nojatuolissa sairaalapeitteen alla jännittyneenä. Alle tunnin päästä hänen molemmat munanjohtimensa poistetaan, ja hänestä tulee biologisesti lisääntymiskyvytön.
Sitä Roosa on halunnut jo pitkään. Sterilisaatiojonoon hän hakeutui heti, kun se oli Suomen lain mukaan mahdollista, 30-vuotiaana.
Pohjoismaisittain sterilisaation alaikäraja on Suomessa korkea. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa ikäraja on 25 vuotta, Suomessa 30 vuotta. Se on korkein itsemääräämisoikeutta rajoittava ikäraja Suomessa.
– Holhoaminen ärsyttää minua. Olen aikuinen, mutta jos haluan sterilisaation, olen muka kypsä päättämään siitä vasta sitten kun olen 30-vuotias, Roosa sanoo.
Kansalaisaloite ei kerännyt tarpeeksi kannatusta
Kansalaisaloite keräsi nimiä steriloimisen alaikärajan alentamiseksi 25 vuoteen ja vaaditun lapsiluvun laskemiseksi kolmesta kahteen. Aloite ei kuitenkaan kerännyt tarpeeksi kannatusta, jotta se olisi edennyt eduskunnan käsittelyyn.
Nykyinen steriloimislaki on vuodelta 1970.
Steriloimislain mukaan yli 30-vuotiaan pitäisi saada sterilisaatio leikkaavan lääkärin suostumuksella.
Käytännössä sterilisaatioon pääsyyn vaaditaan kuitenkin kahden lääkärin lausunto ennen operaatiopäivää.
– Menin ensin terveyskeskuslääkärille, joka puolsi sterilisaatiota ja hain sieltä lähetteen erikoislääkärille. Kun olin saanut vielä häneltä lausunnon, pääsin sterilisaatiojonoon, Roosa kertoo.
– Kumpikin lääkäri kävi läpi samat asiat: ehdotti ensin kaikkia muita ehkäisymenetelmiä ja kyseli, olenko nyt aivan varma tästä. En kuitenkaan joutunut vänkäämään asiasta, kuten monet lapsettomat joutuvat, hän jatkaa.
“Kyllä se on tabu, jos ei halua lapsia”
Ensimmäisestä lääkäriajasta operaatiopäivään kului Roosalla melkein vuosi. Roosan sterilisaatio tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä Lohjan sairaalan naistentautien poliklinikalla.
Roosaa ei jännitä se, onko päätös oikea. Lapsettomaksi jääminen oli selvää jo lapsuudessa, myös hänen vanhemmilleen.
– Äitini on sanonut, että hän on aina tiennyt, että minä en varmaan lapsia hanki. Pienenä kun joku kaverini sanoi, että: “Sitten joskus mä haluan kyllä lapsia!” minä ihmettelin, että ei minulla vaan koskaan tuollaisia tuntemuksia ole ollut eikä tullut.
Roosan lähipiiri on suhtautunut hänen valintaansa myönteisesti. Seurattuaan pitkään keskustelua vapaaehtoisesti lapsettomien Facebook-ryhmässä Roosa tietää, että moni muu lapsettomuuden valinnut saa kuraa niskaansa.
"Ihmiset ajattelevat, että on käynyt jonkun trauman läpi lapsuudessa tai on vain itsekäs ja haluaa bilettää ja harrastaa irtosuhteita, jos on tehnyt tällaisen päätöksen." Roosa Pakkanen
– Kyllä se on tabu, jos ei vaan halua lapsia. Jostain syystä kaikkien pitäisi tykätä lapsista ja haluta lapsia. Ihmiset ajattelevat, että on käynyt jonkun trauman läpi lapsuudessa tai on vain itsekäs ja haluaa bilettää ja harrastaa irtosuhteita, jos on tehnyt tällaisen päätöksen, Roosa pohtii.
– Harva kuitenkaan tekee lapsia siksi, että haluaa tehdä valtiolle lisää veronmaksajia. Lapsen hankkiminen on aina itsekäs päätös. Minä taas olen päättänyt, etten halua lapsia vaan haluan huolehtia vain itsestäni.
Roosalle sterilisaation saaminen on tärkeää myös identiteetin kannalta. Sterilisaation jälkeen lisääntymiskyvytön keho on sopusoinnussa mielen kanssa.
Hyvin harva katuu sterilisaatiota
Yleisin argumentti lapsettoman sterilisaatiota vastaan on pelko toimenpiteen katumisesta.
– Ensimmäisenä sanotaan yleensä, että kyllä se mieli muuttuu. Sterilisaatioon pääseminen on kuitenkin pitkä prosessi. Uskon, että siihen lähtevät ovat pohtineet päätöksen ja sen seuraukset tarkkaan, Roosa miettii.
Tutkimusten mukaan noin 6 prosenttia kaikista steriloiduista katuu päätöstään myöhemmin. Yhdysvaltalaisen, 1999 julkaistun tutkimuksen
mukaan lapsettomat naiset katuivat sterilisaatiota harvemmin kuin perheelliset naiset. Oli lapsia tai ei, alle 30 vuoden ikä sterilisaation aikaan nostaa hieman katumisriskiä.
"Minulle lapsettomuus on myös ekologisesti niin tärkeä asia, että vaikka katuisin myöhemmin, onneksi teen tämän nyt etten voi enää perua päätöstäni." Roosa Pakkanen
Aniharva päätyy katuessaan sterilisaation purkuleikkaukseen. Jos purku tehdään, syynä on yleensä lapsen kuolema tai uusi parisuhde.
Roosan päätä ei rakastuminen kääntäisi.
– Jos tapaan jonkun kiinnostavan ihmisen, kysyn yleensä kättelyssä, että haluaako hän lapsia. Jos kyllä, on turha jatkaa keskustelua pidemmälle. Eihän se, vaikka toinen ihminen haluaa lapsen, muuta minun haluani lapsettomuudesta.
Kysymys katumuksesta ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton, ja Roosakin myöntää sen. Mistään elämässä ei voi olla täysin varma.
– Jos katuu, voi katsoa vain itseään peiliin. Minulle lapsettomuus on myös ekologisesti niin tärkeä asia, että vaikka katuisin myöhemmin, onneksi teen tämän nyt etten voi enää perua päätöstäni. Kuulostaa ehkä mustavalkoiselta, mutta näin minä ajattelen, Roosa sanoo.
Perjantai-dokkarissa Multa puuttuu äitigeeni Roosa saa viimein odottamansa sterilisaation. Katso dokkari Areenassa tästä.
Yle Perjantaissa keskustellaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tänään 18. tammikuuta. Suora lähetys Yle TV1:llä ja Areenassa klo 21.05.
Lue myös:
Suomi vuonna 2017: Kun nainen haluaa sterilisaation, mieheltä pyydetään suostumus – kolme tarinaa