Yhteensä yhdeksän vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta Jari Tapani Pesosen taposta sekä pontikan myynnistä, huumeiden kasvatuksesta, luvattomasta pistoolista ja sillä uhkailusta.
Näin tuomitsi joulukuussa 2018 Pohjois-Karjalan käräjäoikeus 41-vuotiaan ilomantsilaisen miehen. Lisäksi oikeus määräsi hänet maksamaan oikeudenkäyntikuluja ja kärsimyskorvauksia omaisille yhteensä liki 30 000 euroa korkoineen.
Tapaus on poikkeuksellinen, koska Jari Pesosen ruumista ei ole vieläkään löydetty. Hän lähti elokuisena yönä ilomantsilaisesta ravintolasta tutun seurueen autoon. Poliisitutkimusten mukaan 27-vuotias Pesonen surmattiin matkalla Joensuuhun. Sen jälkeen surmaaja kätki ruumiin syrjäseudulle Ilomantsissa.
Minun mielestä tuomiota pitäisi koventaa. Eeva Pesonen
Ilomantsilaismies on valittanut tappotuomiostaan Itä-Suomen hovioikeuteen. Mies vaati samalla, että hänet on päästettävä heti vapaaksi. Hovioikeus kuitenkin päätti keskiviikkona, että mies pysyy vankilassa odottamassa valitusasian ratkaisua.
– Minun mielestä tuomiota pitäisi koventaa, elinkautinen olisi sopiva, Jarin äiti Eeva Pesonen tuumaa keittiön pöydän ääressä Ilomantsissa.
Isä Jorma Pesonen ei jää purkamaan tuntojaan toimittajalle, vaan laittaa kättelyn jälkeen ulkovaatteet päälle ja lähtee kylälle.
Katselemme valokuvia Jarin albumista. Vauvakuvia sairaalasta lähtien, kastejuhla, ensimmäinen joulu, syntymäpäiviä, kesäkuvia, uusia jouluja, ulkoleikkejä, pikkusiskon syntymä, luokkakuvia, Särkänniemen retki, teinipojan koulukuvia tukka jo sivuun kammattuna.
Kuvia katsellessa äiti hymyilee toisinaan hetken. Niin paljon muistoja pojasta, jota ei enää ole.
Pojan katoaminen vei äidin työkyvyn
Koulut ja armeijan käytyään Jari Pesonen muutti parikymppisenä Joensuusta Ilomantsiin. Kadotessaan ravintolaillan jälkeen 19. elokuuta 2005 hän oli 27-vuotias.
– Jarin perheen piti tulla syömään meille tuona päivänä, mutta eivät sitten ehtineet, äiti Eeva Pesonen muistelee.
Nuorella miehellä oli perhe ja muita läheisiä, työtä turvesuolla ja lähiajan suunnitelmissa ostaa isän kotitila Ilomantsin Naurisvaarassa. Siellä oli tilat tärkeälle harrastukselle, autojen rakentelulle. Esikoinen oli syntynyt vain kahta kuukautta aiemmin kesäkuussa.
Jarin katoaminen mullisti läheisten elämän. Tuore äiti menetti puolisonsa ja jäi pienen vauvan kanssa, joka ei ehtinyt tutustua isäänsä. Vanhemmat menettivät ainoan poikansa, sisar veljensä.
Tuolloin 53-vuotias Eeva-äiti oli työskennellyt Mölnlycken tehtaalla Ilomantsissa ja perheen muutettua Joensuuhun tullivalvojana ja toimistosihteerinä poliisilaitoksella.
Syyskuussa 2005 hänen oli määrä aloittaa uusi pesti lääninhallituksessa, mutta Jarin katoaminen muutti loppuelämän.
– Jouduin turvautumaan lääkärin apuun, kun oli niin suuri hätä, mitä Jarille on tapahtunut. Se hätä ei ole loppunut, joka päivä on vatvottu asiaa, nyt 66-vuotias Eeva Pesonen toteaa.
Paluu työelämään tyssäsi lopullisesti, kun hänellä todettiin nivelrikon lisäksi vakava keuhkosairaus.
Oli niin suuri hätä, mitä Jarille on tapahtunut. Eeva Pesonen
Epätietoisuus Jarin kohtalosta jäyti vanhempia. Välillä oli pakko päästä toisiin maisemiin ja silloin Pesoset lähtivät reissuun matkailuautolla.
– Ei voitu jäädä paikoilleen, Eeva Pesonen kertoo.
Vanhemmat palasivat synnyinseuduilleen Ilomantsiin, kun Jorma siirtyi eläkkeelle kirvesmiehen työstään.
Äiti oli jo luopunut toivosta Jarin löytymisen suhteen. Vuonna 2013 hän päätti hakea Jarin kuolleeksi julistamista.
– Sairastuin vielä syöpään ja pelkäsin, että jos kuolen siihen, Jarin kohtalo jää hoitamatta.
Jarin isä sen sijaan elätteli sitkeästi toivoa, että poika tulisi vielä elossa kotiin. Äidissäkin heräsi toivonkipinä, kun keskusrikospoliisi aloitti katoamisen tutkinnan uudelleen vuonna 2017. Tiedot Jarin kohtalosta eivät kuitenkaan osoittautuneet hyviksi.
Oikeudenkäynti ei päättänyt läheisten piinaa
Isovanhemmat ovat reilun 13 vuoden aikana ehtineet katsella lukuisat kerran herkkää valokuvaa nuorista vanhemmista ja valkoiseen kastemekkoon puetusta tyttövauvasta. Hyllykön päällä on kehystettyjä kuvia kaikista lastenlapsista.
Kuvat lohduttavat, mutta läheisten piina ei päättynyt Joensuussa loppuvuonna 2018 pidettyyn oikeudenkäyntiin. Vaikka oikeussalissa käytiin yksityiskohtaisesti läpi Jarin katoamisyön tapahtumia, äidille jäi yhä kysymyksiä.
– Sen kesän aikana oli tapahtumia, jotka kaivavat minun mieltä. Voisiko niillä olla osuutta Jarin tappamiseen, oliko se suunniteltu teko, Eeva Pesonen aprikoi edelleen.
Syyttäjän mukaan kyse oli kostosta, kahnauksesta Jari Pesosen ja erään miehen välillä. Kun Jari oli mennyt paikalliseen ravintolaan, riitakumppanin veli oli hakenut hänet pöytäänsä. Seurasi kohtalokas automatka, jonka aikana sama mies kuristi Jarin hengiltä.
Vanhemmille oli raskasta kuulla oikeussalissa, miten Jaria oli kohdeltu kuoleman jälkeen.
Että ruumis on edelleen kateissa, se painaa mieltä. Eeva Pesonen
– Kauhealla tavalla ruumista oli riepoteltu paikasta toiseen, siitä tulee paha mieli. Ja että ruumis on edelleen kateissa, se painaa mieltä, äiti kertoo hiljaisella äänellä.
Myös Ilomantsissa velloneet huhut Jarin päätymisestä milloin kaivoon, milloin löytymisestä jostakin ovat raastaneet vanhempia.
– En jaksa enää kuunnella huhuja. Ja on aikoja, ettei jaksa kuunnella toisten ihmisten puheitakaan, miettii vaan miten itse haluaa. Näin kauan kun on kestänyt, on pyrkinyt vaan pärjäämään jollakin tavalla ettei vajoaisi hyvin alas, Eeva Pesonen huokaisee.
Poliisi lopetti etsinnät, mutta omaiset jatkavat
Vuosia jäytäneen surun keskellä ilonaiheita Jarin vanhemmille ovat lastenlapset ja tytär, joiden kanssa he ovat yhteydessä päivittäin.
Eeva Pesonen on hakenut helpotusta oloonsa myös marja- ja sienimetsästä sekä muusta liikunnasta ulkona. Jarin kohtalon suhteen helpottaisi kuitenkin vain yksi asia.
– Saisi käydä haudalla, äiti toivoo.
Hän myöntää laskevansa aina, minkä ikäinen poika olisi.
Kun ei ole hautaa minne viedä. Eeva Pesonen
– Kun on Jarin syntymäpäivä tai nimipäivä, vien aina kukkia ja kynttilän palamaan minun vanhempien haudalle, kun ei ole hautaa minne viedä. En osaa laittaa sinne muualle haudattujen muistelupaikalle, äiti tunnustaa.
Poliisi on toistaiseksi lopettanut Jari Pesosen ruumiin maastoetsinnät käytyään tuloksetta läpi useita paikkoja.
Vanhemmat uskovat, ettei Jarin ruumis ole kaukana itärajan pinnassa sijaitsevasta lapsuuskodista.
– Ne vaatteet on Keskusrikospoliisin etsintöjen perusteella piilotettu ihan siihen lähelle. Käytiin jo niitä itsekin etsimässä, äiti kertoo.
Poika tai jotakin on löydyttävä. Eeva Pesonen
Omaiset aikovat jatkaa etsintää Keskusrikospoliisin merkitsemien paikkojen tienoilla.
– Heti kun kevät tulee, meitä on jo porukka koossa. Jok'ikinen paikka kyllä kolutaan. On tarvittaessa itsellä kaivinkonekin, tarvitsee vain maanomistajan luvan. Periaate on, että poika tai jotakin on löydyttävä, äiti sanoo päättäväisenä.
Eeva Pesonen uskoo, että Jarikin olisi halunnut heidän jatkavan.
– Varmasti tykkäisi, että hänet löydettäisiin ja saisi olla oman perheen kanssa.