Tavallisen perheen tavallinen kiltti tyttö. Hyvät arvosanat ja opiskelupaikka Jyväskylän yliopistosta. Sitten kaikki ei mennytkään ihan niin kuin piti. Savonlinnalainen Minna Lapisto kohtasi uudessa opiskelukaupungissaan huomattavasti vanhemman miehen, joka toi tuulahduksen toisesta maailmasta – sellaisesta, joka oli täynnä matkoja, jännitystä, vapautta ja uusia ihmisiä.
Tai niin hän kuvitteli.
Oikeasti pariskunta alkoi kiertää orjallisesti sinne mistä aineita sai halvalla ja helposti. Miehen 1970-luvulla alkanut kovien huumeiden käyttö jatkui ja nuori nainen ajautui suoraan syvään päähän.
– Menimme apteekkien ja lääkäreiden perässä. Haimme erilaisia lääkkeitä, jotka olivat päihdyttäviä. Matkustimme Ruotsiin, Hollantiin, Marokkoon ja Intiaan, nainen kertaa kuusi vuotta sitten taakse jäänyttä elämäänsä.
Ne ovat matkoja, joista hän ei muista juuri mitään. Eletty elämä on kuitenkin jättänyt jälkensä: heikentänyt muistia ja keskittymiskykyä sekä pilannut hampaat.
51-vuotiaan Lapiston kotona tuoksuu tuore kahvi ja pöydällä on kuvia lapsesta ja sukulaisista. Hänellä on pian kiire töihin.
Lapisto on tällä hetkellä korvaushoidossa ja palkkatyössä Sovatek-säätiössä. Tie siihen pisteeseen on ollut pitkä.
– Läheiset eivät oikeastaan tiedä, että olen korvaushoidossa. Lapseni ja jotkut ystäväni tietävät, nainen paljastaa.
Jäävuoren huippu
"Huomio, huomio. Korvaushoitotyöryhmä tiedottaa! Asiakkaidemme määrä lisääntyy, joten pyrimme noudattamaan sovittuja lääkkeenhakuaikoja."
Sovatekin korvaushoitopoliklinikan lääkkeenjakoluukun viereen teipattu tuloste kertoo korvaushoidon lisääntyvästä kysynnästä.
Korvaushoitopalveluja järjestävä Sovatek-säätiö varautuu jo siihen, että nykyisen 70 potilaan sijaan loppuvuonna korvaushoidossa on yhteensä 80 ihmistä, eikä helpotusta ole luvassa. Korvaushoitotyöryhmän sosiaalityönteijä Ari Baas sanoo, että Jyväskylän seudulla kasvavaan tarpeeseen voidaan vastata, mutta yhtä hyvä tilanne ei ole kaikkialla muualla Suomessa.
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ostaa päihde- ja riippuvuusasiakkaiden palvelut Sovatek-säätiöltä.
Tuorein tilastollinen arvio opioidien ongelmakäyttäjien määrästä Suomessa on vuodelta 2012, jolloin heitä arvioitiin olleen 13 000–15 000. THL:n tutkimusprofessori emeritus Hannu Alho sanoo, että nyt arvio liikkuu 15 000–20 000 välillä.
Vain murto-osa hakeutuu korvaushoitoon.
– Tällä hetkellä heistä 3 500 on hoidossa. Se on aika vähän, Alho huomauttaa.
Baasin mukaan sitä voisi nimittää jäävuoren huipuksi. Pinnan alla kytee vielä iso ongelma.
Opioidiriippuvuuden lääkkeellistä vieroitus- tai korvaushoitoa on toteutettu Suomessa yli 20 vuotta (Lääkärilehti). Ensimmäiset kokeilut tehtiin yksittäisille asiakkaille Helsingin yliopistollisessa sairaalassa 1990-luvun puolivälissä.
Pian sen jälkeen aloitettiin laajemmat metadoni-kokeilut niin, että hoidon mitaksi linjattiin aluksi kolme kuukautta ja myöhemmin vuosi. Sittemmin määräajat ovat poistuneet. 2000-luvulla buprenorfiini, Subutexin vaikuttava aine, kiilasi hoitolääkkeenä metadonin ohi. Sitä tarjotaan buprenorfiinin ja naloksonin yhdistelmänä, Suboxone.
– Korvaushoidon järjestämiseen päädyttiin Suomessa sellaisessa tilanteessa, jossa oli aikamoinen määrä opiaattiriippuvaisia ihmisiä, jotka eivät saaneet tarvittavaa hoitoa, sosiaalityöntekija Ari Baas kertoo.
Baas on työskennellyt korvaushoidon parissa jo hoitojen alkuvuosista saakka.
Korvaushoitoa määrittää sosiaali- ja terveysministeriön linjaus, jonka mukaan korvaushoitoon otettavalla potilaalla tulee olla näyttö opiaattiriipuvuudesta 12 kuukauden ajalta ja hänen täytyy täyttää opiaattiriippuvuuden kriteerit. Lisäksi korvaushoito voidaan aloittaa vain henkilölle, joka ei ole vieroittunut opioideista.
– Tämä ei ole kenellekään ensimmäinen hoito. Pitää olla toteen näytetty epäonnistunut vieroitusyritys tai -yrityksiä, Ari Baas selventää.
Hoidon tulee perustua kirjalliseen hoitosuunnitelmaan, jossa lääkehoidon lisäksi määritellään hoidon tavoite, potilaan muu lääketieteellinen ja psykososiaalinen hoito, kuntoutus sekä seuranta.
Baas nimittää korvaushoitoa Suomen sitouttavimmaksi päihdehoidoksi. Siksi korvaushoitoon tulevia potilaita informoidaan tavoitteista ja hoidon sisällöstä tarkasti jo ennen varsinaisen hoidon alkua.
– Täytyy olla valmis siihen, että lääke haetaan päivittäin kuukausitolkulla hoitopaikasta, Baas huomauttaa.
Tällä hetkellä kaikki jyväskyläläiset korvaushoidon asiakkaat ovat metadoni-lääkityksellä, kun koko Suomessa yleisemmin opioidiriippuvuuden lääkkeellinen korvaushoito suoritetaan buprenorfiinilla. Siihen on syynsä. Yksi niistä on se, että potilaat sitoutuvat hoitoon vahvemman lääkkeen avulla paremmin.
Korvaushoitoon tulevat jo yhä nuoremmat. Sovatekilla hoidon aloittamisen ikärajana on pidetty täysi-ikäisyyttä.
– Meillä on 18-, 19- ja 20-vuotiaita nuoria hoidossa, joilla on toteen näytettyä päihderiippuvuutta ja opiaattien käyttöä kolmen, tai jopa viiden vuoden ajalta, Baas sanoo.
"Koskaan ei voinut tietää mitä vetää"
Minna Lapisto ei pitkään aikaan edes halunnut vetää itseään kuiville. Jännitys kutitti vatsanpohjassa kun aineet vaihtoivat maata onnistuneesti ja virkavallan huomaamatta. Pari kertaa Lapisto tuomittiinkin, mutta ikinä hän ei joutunut suorittamaan vankilatuomiota.
– Kun toimit rikollisesti, pitää koko ajan olla varuillaan ja silmät selässäkin. Alussa se oli kiehtovaa ja aivan erilaista elämää. Se vei mennessään, Lapisto kertoo.
Kulkurielämän lisäksi päivät täyttyivät aineen myynnistä ja käyttämisestä ison kaveriporukan kanssa milloin kenenkin asunnossa. Lapisto ei ole ollut ikinä koditon, mutta huumevuosina vuora-asunto vaihtui tiuhaan tahtiin häätöjen ja maksurästien myötä.
Kun alkuviehätys alkoi viimein karista, elämäntyyli muuttui stressaavaksi.
– Mielessä oli ajatus siitä, etten tee itselleni oikein, enkä tee perheelleni ja suvulleni oikein. Eläessäni rikollista elämää laiminlöin myös ystäväni ja yhteiskunnan. Se ajatus kävi ajan myötä hyvin stressaavaksi. Entä jos jään kiinni ja saan tuomion? Onko vankilareissu edessä?
Aina riskinä oli myös yliannostuksen mahdollisuus.
– Koskaan ei voinut tietää mitä vetää. Kun sait jauhepussin käteen, siinä saattoi olla ihan mitä vain.
Silti herätessä ja nukkumaan mennessä oli vain yksi ajatus: mistä saan seuraavan annoksen?
"Ei tässä puhuta viikoista tai kuukausista, vaan vuosista"
Monet korvaushoitoon saapuvat potilaat ovat aivan tyhjän päällä, syrjässä tavallisesta arjesta, opinnoista ja työelämästä.
– Jos on aloittanut huumeiden käytön alle 20-vuotiaana ja päätyy korvaushoitoon yli 30-vuotiaana, on aika paljon kiinniotettavaa, THL:n kehittämispäällikko Airi Partanen sanoo.
Sosiaalityöntekijä Ari Baas lisää, että usein ihmisen saapuessa korvaushoitoon, hänen ainoa ongelmansa ei ole päihderiippuvuus. Taustalla voi olla työttömyyden lisäksi esimerkiksi mielenterveyden ongelmia.
Siksi hoitoprosessit ovat pitkiä, ja sisältävät hoitoon sitouttavan lääkehoidon lisäksi paljon sosiaalista kuntouttavavaa toimintaa.
– Ei tässä puhuta viikoista tai kuukausista, vaan vuosista. Meillä tällä hetkellä keskimääräinen hoitoaika on 4,5 vuotta, Ari Baas sanoo.
Baas tuntee henkilöitä, jotka ovat olleet korvaushoidossa jopa 12 vuotta.
Hoitoon tuleville potilaille järjestetään aluksi infotilaisuus, jossa kerrotaan korvaushoidon sitovuudesta. Sen jälkeen tehdään hoidon tarpeen arviointi ja suunnitellaan hoitokokonaisuus.
– Mitä paremmin valmistelutyö on tehty, sitä paremmin ihmiset tietävät mihin he tulevat. Sillon he myös sitoutuvat hoitoon.
Onnellisin hetki
Raskaus hidasti Minna Lapiston päihteiden käyttöä, mutta vain hetkeksi.
– Se oli onnellisimpia hetkiäni tässä kauheassa elämässä. Oli varmasti suurta toiveajattelua, että elämä lähtisi siitä paranemaan.
Ei lähtenyt. Kun Lapisto pääsi synnytysosastolta kotiin, hän repsahti taas.
Ja niin kävi senkin jälkeen, kun hän vietti kokonaisen kuukauden silloisen Jyväskylän Päihdepalvelusäätiön yläkerrassa katkolla. Nainen ajatteli koko katkaisun ajan, kuinka hän osastolta ulos päästessään näppäilisi kännykkäänsä numeron, josta tiesi saavansa annoksen.
– Ajatus oli koko ajan, että käyttö jatkuu. Niin tuli tapahtumaankin. Siitä katkosta ei ollut muuta hyötyä kuin että pääsin metadoni-korvaushoitoon.
Vain harva jättää päihteet kokonaan
Korvaushoidon tavoitteena on joko kuntouttaminen ja päihteettömyys tai riippuvuuden haittojen vähentäminen ja potilaan elämän laadun parantaminen. Jyväskylässä on käytössä näistä jälkimmäinen.
Haittojen vähentämisellä tarkoitetaan toimintaa (Päihdelinkki), jolla pyritään vähentämään huumeidenkäyttöön liittyvästä riskikäyttäytymisestä koituvia haitallisia seurauksia. Ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteidenkäytöstä johtuvia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja asianomaiselle itselleen, hänen ympäristölleen ja yhteiskunnalle.
Baas sanoo, että täysi päihteettömyys on korvaushoidon lopettamisen jälkeen hyvin harvinaista. Vuosikymmenten aikana hän on kohdannut satoja korvaushoidon asiakkaita.
– Tiedän noin 30–40 ihmistä, jotka ovat korvaushoidon jälkeen pystyneet jättämään kaikki päihteet, hän kertoo.
Baasin mukaan korvaushoidossa ei ole kyse pelkästään lääkkeen hakemisesta, vaan hyvin monipuolisesta kuntoutumisesta.
Sovatek järjestää korvaushoidon potilaille päivätoimintaa ja koulutusta. Osa korvaushoidon asiakkaista on myös työllistynyt Sovatekille tai säätiön kautta. Lisäksi Sovatek on mukana valtakunnallisissa projekteissa ja hankkeissa.
– Lääkehoito on tapa kiinnittää hoitoon. Itse mielelläni käyttäisin sellaista termiä kuin lääkeavusteinen haitallisen käyttäytymisen vähentämisen ja elinolosuhteiden parantamiseen tähtäävä hoito, hän sanoo.
Hoidon aikana ihmisten tunteet heilahtelevat puoleen ja toiseen, eikä yhteentörmäyksiltä vältytä.
– Olemme ihmisiä ja meillä on tunne-elämä. Näitä asioita käydään aika useinkin läpi. Aina kaikki ei mene kuten Strömsössä.
"Nyt on mahdollisuus korjata retuperälle jääneitä asioita"
Tyhjää ja yksinäistä. Minna Lapisto kuvailee korvaushoidon sairaalajakson jälkeisiä ensimmäisiä viikkoja toiveen täyttämiksi, mutta samalla ahdistaviksi.
– Olin toisaalta kauhean onnellinen, että sain sen mahdollisuuden, ettei minun tarvinnut elää enää sitä säätöä.
Elämä ei ollutkaan enää huumeiden hankkimista ja joka toisena päivänä huonossa olossa vellomista. Myös vanha tuttu kaveriporukka kaikkosi naisen ympäriltä.
Ensimmäisen puolen vuoden ajan hän oli tiiviisti tekemisissä korvaushoitoyksikön kanssa. Päivät täyttyivät lääkkeen hakemisesta, seuloista, omahoitajakeskusteluista ja lääkärin tapaamisesta.
Korvaushoidon alku oli myös omanlaistansa sovituksen aikaa. Välit lapsen kanssa ovat parantuneet hiljalleen.
– Siinä jotenkin ajatteli, että nyt on mahdollisuus korjata retuperälle jääneitä asioita – se oli toiveikasta aikaa oikeastaan, nainen sanoo pohdiskellen.
– Sain hyvin omahoitajan, kenen kanssa minulla natsasi kemiat. Hän on tänäkin päivänä omahoitajani. Laitoin itse tosi paljon korvaushoidon varaan ja toivoin, että siitä lähtisi kokonaan toisenlainen elämä käyntiin.
Nyt hän suorittaa työvalmentajan opintoja ja työskentelee Sovatek-säätiössä opioidikorvaushoidossa olevien sosiaalisen osallisuuden vahvistamisen kehittämishankkeessa (A-kilinikkasäätiö) hanketyöntekijän työparina.
Hän kertoo avoimesti omasta elämästään myös kokemusasiantuntijan roolissa.
Lapiston on ollut helppo asettua työntekijän rooliin.
– Käyn päivätyössä samassa paikassa, jossa olen saanut kuusi vuotta lääkeeni. Olen ajatellut, että olen aivan samanlainen ihminen, olinpa työntekijänä tai asiakkaana. Toki siinä oli muulla henkilökunnalla alkuaikana miettimistä, että miten minuun suhtaudutaan ja mikä tehtäväni on, voiko luottaa ihan täpöllä?
– Minusta kaikki on mennyt sujuvasti, hän tiivistää.
Metadoni on ollut Lapistolle toimiva lääke. Siitä luopuminen ei vielä tässä elämänvaiheessa tulisi kysymykseen.
– Minulla on niin pitkä päihdetausta. Olen ajatellut, että tällä hetkellä minulla on keski-iän onnelinen elämänvaihe menossa. Sitten kun tulee sellainen tunne, että irrottaudun hoidosta, niin se on sen ajan asia. En ole tässä vaiheessa valmis lopettamaan korvaushoitoa.
Mutta onko hänellä enää ikävä entistä elämäänsä – tekeekö huumeita enää mieli?
– Kyllä ne ajatuksissa ovat ja tietynlaista elämäntapaa on joskus ikävä. Se, että tekisin asialle jotain, esimerkiksi lähtisin hakemaan huumeita, on ihan eri asia.
Kiistelty lääkehoito
Vaikka lääkehoito on vain yksi pala korvaushoitoa, se on hyvin oleellinen osa sitä – ja ennen kaikkea kiistelty aihe. THL:n tutkimusprofessori emeritus Hannu Alho muistaa, kuinka aluksi korvaushoitoa pidettiin huumeen jakeluna.
– Pitää lähteä siitä, että huumeriippuvuus, opiaattiriippuvuus, on sairaus. Sitä pitää hoitaa.
Alho muistuttaa, että korvaushoidon tehosta on hyvinkin vahva näyttö. Se vähentää huumeiden käyttöön liittyvää rikollisuutta ja muiden aineiden oheiskäyttöä.
– Miksi niitä ei silloin käytettäisi, kun kyseessä on lääketieteellinen hoito ja lääke? Alho kysyy.
Uusia korvaushoitolääkkeitä tai suoranaisia vaihtoehtoja korvaushoidolle tulee suhteellisen harvoin. Edellinen markkinoille tullut lääke oli Suboxone eli yhdistelmävalmiste, jossa on buprenorfiinia ja naloksonia, joka estää pikkittämisen.
– Se tuli Suomen markkinoille 2004, eli siitäkin on jo 14 vuotta aikaa, Alho huomauttaa.
Maailmalla on hiljattain saatu hyviä tuloksia naltreksonin toimivuudesta varsinkin monipäideongelmaisten hoidossa. Alhon mielestä pitkävaikutteinen naltreksoni-injektiotai -implantti ei ole ratkaisu Suomen huumeongelmaisten hoitoon.
– Siitä on saatu kohtalaisia tuloksia Pietarissa, missä heroiini on ykköshuume ja vakava ongelma, mutta meillä ei ole niin laajaa heroiiniongelmaa Suomessa, Alho sanoo.
Alho kertoo, että naltreksonia on tutkittu myös korvaushoidon jälkeisenä hoitona, missä ihmisiä pyritään pitämään irti huumeista.
– Siinäkin suhteessa jonkinlaisia positiivisia tuloksia on saatu, muttei mitään hirveän rohkaisevia. Ei se ole mikään vaihtoehto korvaushoidolle, Alho niittaa.
Alhon mukaan naltreksonin sijaan seuraava korvaushoidossa otettava askel on todennäköisesti ensi vuonna markkinoille tuleva pitkävaikutteinen korvaushoitoinjektio.
– Niille haetaan EU-myyntilupaa, ja niiden tuloa odotetaan mielenkiinnolla.
Parhaassa tapauksessa injektio voisi poistaa korvaushoidon kotilääkkeet kokonaan katukaupasta. Subutexin ja Suboxonen häviäminen tyystin katukaupasta vaatisi kuitenkin sen, että injektiot otettaisiin käyttöön koko Euroopassa samaan aikaan.
Alhon mielestä injektion hyödyt ovat silti ratkaisevia.
– Ihmisen ei tarvitse käydä hakemassa lääkettä kuin kerran kuukaudessa tai kerran viikossa. Sitä on myös käytännössä mahdoton väärinkäyttää, Alho listaa.
Turun yliopiston päihdelääketieteen kliininen opettaja Solja Niemelä sanoo, että korvaushoitoon on jo valmiit keinot olemassa, eikä ratkaisevan ihmelääkkeen tuloa tarvitse odottaa.
– Tulokset nykyisillä korvaushoitolääkkeillä ovat hyviä. Opioidikorvaushoidon saatavuutta pitäisi sen sijaan parantaa, Niemelä lisää.