Kuuntelijan Lapin Radiolle lähettämässä kuvassa näkyy, kuinka kypärä on repeytynyt pahasti pään etuosan kohdalta. Esko Ranta arvioi, että ilman kypärää pyöräilijän hengenlähtö olisi ollut lähellä. Pyöräilijä selvisi etupyörän lukkiutumisesta johtuneesta onnettomuudesta mustelmilla ja naarmuilla.
- Tässä on pidetty kypärää päässä täysin oikein. Usein nimittäin näkee, varsinkin naisilla, kuinka kypärä keikkuu takaraivolla. Syynä ovat ehkä esteettiset syyt, mutta silloin kypärä ei suojaa niin kuin sen pitäisi, Ranta sanoo kuvaa katsoessaan.
Neljä kypäränraatoa
Kymmeniä tuhansia kilometrejä koti- ja ulkomailla ajanut Ranta kertoo kypärän pelastaneen hänen henkensä neljä kertaa.
- Ensimmäinen, isoin rysäys tapahtui Italiassa kun moottoripyörä ajoi takaapäin päälle. Hampaat jäivät sinne sillan varteen, mutta niitähän saa uusia. Muita vaurioita ei tullut, vaikka kypärä oli siruina ja pyörä kuin tippaleipä.
Seuraava tiukka tilanne syntyi auton kanssa, joka ei käyttäytynyt niin kuin olisi voinut olettaa.
- Minäkin tulin pyörällä kyllä aika lujaa. Kopsahdus kävi ja kypärä oli sirpaleina. Seuraavana päivänä annoin sen Liikenneturvan Petri Niskalle, jonka kanssa oli sovittu haastattelu aiheesta "kypärän tarpeellisuus pyöräillessä".
Näiden tapausten lisäksi Ranta on saanut kypäränsä murskaksi ajettuaan kovalla vauhdilla ojaan sekä trombin heitettyä hänet pää edellä asfalttiin.
Valistusta, ei pakkoa
Esko Ranta uskoo enemmän valistukseen kuin pakkoon.
- Ihmisen ollessa toisella kymmenellä hienostelu menee turvallisuuden ohi, mikä on tyhmää. Kypäräpakon kannalla en ole kuitenkaan vaan kaikki lähtee valistuksesta, joka alkaa koulussa ja kotona jo juniori-iässä, Ranta sanoo ja lähtee… pyöräilemään.
Mitään pelkotilojako ei ole siis jäänyt kovista kolhuista?
- Ei ole jäänyt. Jonkin aikaa kyllä mietin, että onko minulla olemassa jonkinlainen suojelusenkeli. Pyöräilyhän on erinomainen harrastus, jossa ei tule nivelrikkoja ja joka vahvistaa jalkoja. Vahvat jalat turvaavat onnellisuuden vanhuuden, Ranta sanoo.