Yle uutisoi vuoden 2001 kesäkuussa Kainuun Nuoret Johtajat ry:n järjestämästä koulutuksesta kainuulaisille nuorille. Kansainvälisyyttä haettiin, mutta se ei nyt ole tärkein seikka.
Uutisen lopussa mainittiin tapahtumasta, joka tulisi muuttamaan niin nuorten yrittäjien ja omalla tavallaan myös suomalaisen musiikkikentän:
"Kainuun Nuoret Johtajat järjestävät elokuun alussa Vuokattiin nuorten liikunta- ja musiikkitapahtuman Pipefestin. Paikalle odotetaan jopa 3 000 nuorta ympäri Suomen."
Tämä nuorten liikunta- ja musiikkitapahtuma kasvoi, kaatui ja palaa nyt takasin rikospaikalle.
Kokemattomat nuoret avasivat portteja
Pipefestin ydinryhmänä toimi paikallisista nuorista koottu ryhmä. Osa nuorista oli hädintuskin täysi-ikäsiä ja sattui joukossa olemaan myös muutama alaikäinen.
Festivaalin pitkäaikainen projektipäälikkö Anu Manner täytti 18 vuotta samaan aikaan kun Pipefestiä juhlittiin ensimmäistä kertaa.
– Vanhempani sanoivat, että olen liian nuori lähtemään minnekään kauemmas festivaaleille niin päätin alkaa järjestämään omaa sitten tänne, Manner kertoo naurahtaen.
Ydinryhmää yhdisti nuoren iän lisäksi myös vähäinen kokemus. Koulutuksessa heitä oltiin valmennettu liikuntatapahtumien järjestämiseen ja he olivatkin olleet järjestämässä vuonna 2001 Vuokatissa pidettyjä nuorten olympialaisia.
Sukupolvellemme suomirap oli eräänlainen salaseura. Teimme sitä siksi, että se oli kivaa ja tykkäsimme siitä Paleface
Sotkamossa pesäpallostadionilla oltiin vuonna 2000 järjestetty Pipefest-nimeä kantava Apulannan konsertti, mutta pienehkön yleisöryntäyksen myötä nimi annettiin nuorten käyttöön.
– Meidän porukassa oli muutamia tyyppejä, jotka olivat innostuneet hiphopista ja rapistä ja siitä syntyikin idea: mitä jos järjestettäisiin räp-ja hip hop-festarit Vuokatissa, Manner muistelee.
Ensimmäiselle vuodelle paikalle houkuteltiin jo hyvin suosiotaan vahvistaneen Fintelligensin.
MTV kertoi (mtv.fi) vuonna 2001 ensimmäisten hip hop-festivaalien sujuneen hyvin. Paikalle oli osunut 3500 "lökäpöksyistä" Suomi-räpin ystävää kertoi tuolloin tapahtuman promoottorina toimiva Olli Leppänen.
Tämä ei kuitenkaan ollut ihan totta.
– Kävijöitä oli yhteensä 1500. Muistelisin, että se meni niin, että ensimmäisenä iltana paikalla oli noin 700 kävijää ja noin 900 toisena iltana, Leppänen kertoi Ylen haastattelussa vuosi sitten.
Ensimmäisestä vuodesta otettiin opiksi ja festivaalin ensimmäisen vuoden pettymys jäi muistin perukoille.
– Toisena vuonna me päästiin tavoitteeseen, joka oli sitten se 3000 kävijää. Se oli sellainen ensimmäinen plus miinus nolla -vuosi. Kolmantena vuotena väkeä olikin sitten noin 3500 ja seuraavana vuonna määrä nousi jo 3000-4000 välillä, Leppänen kertoi.
Mannerin merkityksestä Pipefestille sekä siellä esiintyneille artisteille hän sai kuulla vihiä vuosi sitten, Profeettojen julkaisemasta Pipefest-tribuuttikappaleesta.
– Kimmo (Elastinen) ilmoitti vähän etukäteen, että tällainen on tulossa. En kuitenkaan etukäteen päässyt sitä kuuntelemaan vaan ihan samaan tapaan jouduin odottamaan julkaisua, Manner naurahtaa.
Salaseura valtavirtaa vastaan
Rap ei ole enää millään tavalla outolintu suomalaisessa musiikkikulttuurissa. Perinteisten suurten festivaalien listoilta löytyy artisteja myyntilistojen huipulta, sekä vielä pienessä nousussa olevia uusia tulokkaita.
Asia ei ollut näin yksinkertaista 2000-luvun alussa, kuten rappari Paleface sanoi Ylen haastattelussa vuonna 2017.
– Pipefestissä oltiin yhteisen asian äärellä ja pointti oli nimenomaan se, ettei se ollut valtavirtakulttuuria. Tietenkin se ilmensi sitä, että suomirap oli avautumassa ja siitä oli tulossa suosittua, Paleface arvioi.
Ja suosittua siitä tulikin.
Esimerkiksi tänä vuonna Seinäjoella järjestetyn perinteisen Provinssin listoilta löytyi 20 erilaista rap-tai hiphop-artistia.
Vastaavasti ensimmäisen Pipefestin aikaan vuonna 2001 Seinäjoella nähtiin tai kuultiin 5 yhtyettä, joista Limb Bizkit edusti enemmän valloillaan ollutta Nu-metal-tyyliä ja Outkast perui.
Yksi molemmilla festivaaleilla esiintynyt oli kotimaisen rapin "kummisetä" Paleface.
– Sukupolvellemme suomirap oli eräänlainen salaseura. Teimme sitä siksi, että se oli kivaa ja tykkäsimme siitä, Paleface totesi Ylen haastattelussa.
Toki erojakin löytyy myös itse rapin sisällä.
– Vaikka nyt esimerkiksi kotimaiset rap-artisti esiintyvät huomattavasti isoimmilla festivaaleilla kuin aiemmin, niin siihen liittyy kaupallisuus. Esimerkiksi pääsääntöisesti Blockfesteillä Tampereella esiintyvät artistit edustavat tätä, Paleface kertoi.
Pipefest olikin kaupallisesti jo menestyksen askelia ottaville, mutta myös kellareissa ensiaskeleitaan ottaville.
– Rap oli vielä silloin marginaalia, mutta Paippi omalla tavallaan ilmasi sitä, että siitä oli tulossa valtavirtaa. Se oli avaamassa portteja, Paleface muisteli.
Ensimmäisestä Pipefestistä miltei kaksi vuosikymmentä myöhemmin Paleface on jälleen valmis nousemaan lavalla Vuokatin rinteillä. Hän ei ole kuitenkaan ainoa rap-natiivi, johon alueella voi törmätä äänellisesti.
"Pipefest oli aina kesän kohokohta"
Pipefestin nuorison iloksi tänä vuonna paluunsa tehnyt Kapasiteettiyksikkö esiintyy jälleen kerran Vuokatissa. Yhtyeessä vaikuttava rap-artisti Uniikki muistelee Pipefestin alkuvuosia innolla.
– Pipefest oli aina yksi kesän kohokohdista, Uniikki kertoo.
Kapasiteettiyksikkö kuuluu suomalaisen hiphopin ja rapin merkittävimpään levy-yhtiön Rähinä Recordsin listoille ja yleensä Vuokatin matkoista muodostuikin omalle posselle tärkeä.
– Siellä vedettiin omat keikat ja sen lisäksi käytiin myös feattaamassa toisten keikoilla, Uniikki muistelee naureskellen.
Pipefest oli vielä näihin aikoihin pienen suomalaisen rap-yhteisön kokoontumisajot. Keikat vedettiin nuoruuden innolla ja keikkojen jälkeen juhlittiin vastaavalla tarmolla.
Joskus jälki oli nuoruuden mukaista. Pipefestin mökkibileiden seuraukset olivat paikallisille yrittäjille painajaisia.
– Voi olla, että joillekin se mökkikylähomma oli vielä vähän tärkeämpää kuin festari. Keikat vedettiin ja sitten keskityttiin siihen olennaiseen, eli jatkoihin mökkikylässä, Paleface totesi Ylen haastatelussa vuosi sitten.
Järjestäjille mökkijatkot herättivät monenlaisia tunteita.
– Eräs esiintyjäkokoonpano kuulutti kaikki faninsa vaahtobileisiin heidän mökkiinsä tuonne rinteille. Se ei ollut niin kiva juttu selvittää, Olli Leppänen muisteli.
Anu Mannerin mukaan suurinta osaa mökkijatkoista ei uskalla kommentoida, mutta eräässä asiassa hän näki jatkojen tehneen ison työn kotimaiselle rapille.
– Oli hauska huomata, että jotkut porukat, jotka laitettiin vaikka vierekkäisiin mökkeihin Vuokatissa, saattoivat julkaista siitä vuoden päästä materiaalia yhdessä. Siellä luotiin sitä verkostoa, Manner toteaa.
Paluu Vuokattiin
Vielä vuosi sitten Olli Leppänen ja Paleface naurahtivat idealle Pipefestin paluusta.
– Olen vitsaillut, että sitten kymmenen vuoden kuluttua voidaan järjestää sellainen Back to Pipefest. Se voisi olla tuolla Katinkullassa joku vähän aikuisempaan makuun järjestetty tapahtuma, mutta samoilla esiintyjillä, Leppänen suunnitteli vielä vuosi sitten.
Myös Paleface tuki ajatusta, vaikkakin hiukan huvittuneena.
– Kyllä on ikävä sitä aikaa ja niitä juttuja. Se asevelihenki, joka silloin oli tyyppien välillä, vaikka tyylillisesti ja ideologisesti edustettiin hyvinkin erilaisia tyylejä. Kyllä Paippi yhdisti meidän rivejämme ehdottomasti.
Pipefestille kuuluisi suomalaisen rapin ja hiphopin pioneeripalkinto
Myös Uniikille paluu Vuokattiin maistuu. Elementtejä Pipefestin alkutaipaleelta on ilmassa, vaikka kaikki ei välttämättä olekaan niin kuin ennen.
– Ehkä tällaista toisten tukena esiintymistä voi tapahtua, Uniikki vinkkaa mysteerisesti.
Mökkibileistä ei välttämättä enää vastaavanlaista kaaosta ilmaannu.
– On sitä ikää tullut jo niin paljon, että pitäisi varmaan olla huolissaan jos samaan tapaan juhlittaisiin vieläkin, Uniikki naurahtaa.
Uniikki tiivistää Pipefestin merkityksen suomirapille hyvin yksinkertaisesti.
– Pipefestille kuuluisi suomalaisen rapin ja hiphopin pioneeripalkinto, Uniikki julistaa.