Julkisuudessa on mielestäni aina puhuttu enemmän äitien ja poikien kuin äitien ja tyttärien välisistä suhteista. Paljon on puhuttu siitä, miten äidit pitävät pojistaan niin lujasti kiinni, etteivät nämä kunnolla kykene itsenäistymään. Tämmöisen pojan vaimo joutuu tappelemaan omasta asemastaan perheessä ja oikeudestaan mieheensä, jonka äiti haluaa omia. Sattuneesta syystä olen viime vuosina seurannut läheltä sekä äitini ja siskojeni että vaimoni ja tyttärieni välisiä suhteita. Joskus olen joutunut myös välittäjän tai erotuomarin rooliin. Täytyy kyllä sanoa, että äitien ja tyttärien välillä on monenlaisia ongelmia mutta onneksi vanhemman ja lapsen välistä arvostavaa rakkautta löytyy meidänkin perheiden keskinäisistä ihmissuhteista.
Kemijärveläinen toimittaja Sari Pöyliö on toteuttanut monen toimittajan haaveen ja julkaissut oman kaunokirjallisen teoksen. Kyseessä on novellikokoelma nimeltään Pölyimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä. Kirjan on kustantanut Atena.
Tiedän, että vuonna 1966 syntynyt Sari Pöyliö on jo pitkään kirjoittanut omaa kirjaansa. Se jalostui novellikokoelmaksi. Pölyimurikauppias varmasti täyttää hänen hartaimmatkin toiveensa, sillä kyseessä on hieno novellikokoelma hyvin omaperäisesti käsitellystä aiheesta eli äitien ja tyttärien välisistä suhteista.
Äidin ja tyttären väliset suhteet
Novellikokoelmassa Pölyimurikauppias on kaikkiaan kahdeksan novellia, joiden pituus vaihtelee kahdenkymmenen sivun molemmin puolin. Kaikissa novelleissa keskeisenä aiheena on äidin ja tyttären väliset suhteet ja niiden seuraukset. Tietenkin novelleissa käsitellään myös isän, aviomiehen ja isovanhemman roolia perheessä. Nämä jäävät kuitenkin vain sivuosaan mutta heidän hahmonsa on olemassa taustalla. Heidän osansa voi olla merkittävä kuten novellissa Kellonkissaniitty, missä äitinsä ruumiin sairaalasta varastavat siskokset toteavat olevansa ” omenia isän puusta ja leijonia isän pesueesta”.
Kokoelman novellit ovat hyvin realistisia, vaikka kaikissa novelleissa on mukana aimo annos huumoria, joissakin melkein tragiikkaa elämättömän elämän takia. Novellissa Härän haju hissukaksi, pidättyväiseksi ja huomaamattomaksi kasvatettu Ritva joutuu äitinsä kuoleman jälkeen näkemään ja kokemaan oikeaa elämää uuden naapuriperheen toisenlaisuuden ja työpaikan muutosten takia. Ritva oppii jopa tunnistamaan itsessään seksuaalisia tuntemuksia, vaikka on aina ajatellut, etteivät sellaiset kuulu hänen elämäänsä. Kokoelman viimeisessä novellissa selviää, että Ritva jopa vaihtaa alaa näkymättömästä konttorirotasta seksivälineiden myyjäksi.
Kokoelman tarinoiden realismista poikkeaa sen viimeinen novelli nimeltään Melkein ihminen. Siinä ollaan jossakin kuvitteellisessa välitilassa kuoleman ja taivaan välissä, missä kokoelman novellien kuolleet ja kuolevat äidit punnitsevat ja puntaroivat elämäänsä. Tarkastelukulma on vähän vino mutta äideille tarjotaan kerrankin mahdollisuus kertoa omat mielipiteensä.
Novelleissa Melkein ihminen ja Vahva vanhemmuus kirjailija mielestäni myös irvailee mainiosti työvoimahallinnon älyttömälle innolle kurssittaa ihmisiä turhaan oikean työn tarjoamisen sijasta. Kokemukset lienevät kirjoittajalle omakohtaisia.
Putkimies
Itse pidin kokoelman parhaana novellia nimeltään Side. Siinä 13-vuotias Miina on kokenut syvän henkilökohtaisen surun, kun hänen Onni-koiransa on jouduttu lopettamaan. Myös hänen isoäitinsä on kokenut menetyksen miehensä kuoltua. Miinan isä ilmoittaa samaan aikaan lähtevänsä uuden, nuoren naisen matkaan ja Miinan äiti saa jäädä. Kovia kokeneet isoäiti, äiti ja Miina menevät yhdessä isoäidin ostamalle kesäasunnolle.
Isoäiti ja äiti elävät vähintään parikymmentä senttiä irti maasta, eivätkä koskaan ole oppineet elämän reaaliteettejä. Tavalliset arjen asiat kuten veden saaminen kesäasunnon putkistoon ovat heille tuiki tuntemattomia asioita. He ovat eläneet elämänsä niin, että arjen asiat on hoitanut joku muu. Miina taas elää jalat maassa ja on tulossa naiseksi eli ensimmäiset kuukautiset alkavat. Paikalle lopulta kutsuttu putkimies on arjen sankari, jolta luonnistuu putkihommien, heinänniiton ja ruuanlaiton lisäksi vaikka omatekoisen kuukautissuojan tekeminen Miinalle, koska kaupat ovat jo kiinni. Mielestäni kirjailija kuvaa novellissa Side mainiosti sitä, miten elämässä on joskus törmättävä todellisuuteen ihan oikeasti, mitä nuorempana sen parempi.
Sari Pöyliön esikoisnovellikokoelma Pölyimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä on kypsä ja monipuolinen teos. Sen kieli on paikoin ronskia mutta kirjailija osaa kertoa myös pienin sanoin ja nyanssein, silloin kun se on tarpeen. En ihmettelisi, jos kokoelma olisi ehdolla vuoden parasta esikoisteosta palkittaessa.