Saako ihminen parantaa itsekseeni omaa DNA:taan, jos se on mahdollista? Vai pitäisikö tällaiset yritykset kieltää lailla? Tämä kysymys askarruttaa juuri nyt lääketieteen etiikkaa pohtivia.
Kysymyksen on tehnyt ajankohtaiseksi Crispr-niminen geenitekniikan työkalu. Jokunen vuosi sitten kehitetty Crispr poikkeaa edeltäjistään helppokäyttöisyydellään, ja se on jo osoittautunut menestykseksi geenipohjaisten sairauksien hoidossa.
Uusimmasta hälystä kertoo tiedelehti New Scientist. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnolle Nasalle aiemmin työskennellyt biokemisti Josiah Zayner ilmoitti käyttäneensä Crispriä omien perintötekijöidensä paranteluun.
Ihmisen geenien muokkaamista käsittelevällä luennollaan hän esitteli injektioruiskun sekä koeputken, jossa oli hänen muokattua DNA:taan.
Ja pisti nestettä itseensä.
Luento striimattiin suorana Facebookissa, ja nyt lukuisat muut niin sanotut biohakkerit ovat aikeissa ottaa esimerkistä vaarin.
Zayner halusi geenimuokkauksella vahvistaa lihastensa voimaa poistamalla geenin, joka rajoittaa lihasten kasvua säätelevän myostatiinin toimintaa. Menetelmää on jo testattu onnistuneesti koirilla.
Saako geenejään parannella?
Lääkärit ja tutkijat ovat vuosisatojen ajan käyttäneet itseään koekaniineina testatessaan uusia hoitoja tai lääkkeitä. Toisaalta monien lääketieteen eettisiin kysymyksiin perehtyneiden mielestä omien geenien manipuloiminen on raja, jota ei sovi ylittää.
Puolustajat muistuttavat, että jo nykyisin monet muokkaavat vartaloaan lävistyksillä, tatuoinneilla ja jopa poistamalla sormen tai ainakin lyhentämällä sitä yhdellä nivelellä.
Crispriä on pidetty vaarallisena siksikin, että sen arvellaan voivan johtaa siihen, että tulevaisuudessa vanhemmat valitsevat jälkeläisilleen vain toivottavia ominaisuuksia: oikeat lahjakkuudet, sopivat luonteenpiirteet ja silmien ja hiusten värit. Vastapainoksi epätoivottavia ominaisuuksia voisi karsia samoin konstein.
Lontoossa työskentelevä Crispr-tutkija Robin Lovell-Badge pitää Zaynerin toimintaa typeränä. Se voi johtaa epätoivottaviin seurauksiin: kudosvaurioihin, solukuolemiin tai immuniteetin heikkenemiseen.
– Hänellä on iso ego ja hän haluaa tehdä lihaksistaan egonsa kokoisia, ehkä, sanoo Lovell-Badge New Scientistin haastattelussa.
Yksi injektioruisku ei luultavasti johda pysyvään muutokseen. Yleinen käsitys on, että muutama injektio viikossa parin kuukauden ajan voisi tuoda pysyvämmän muutoksen.
Moraalitonta vai ei?
Zayner tuli toiminnallaan osoittaneeksi, että Crispr-itsehoito voi olla mahdollista. Hän on myös perustanut yrityksen, joka myy Crisprin tee-se-itse-pakkauksia kaikille kiinnostuneille.
Esimerkiksi yhdysvaltalainen Rich Lee on ilmoittanut haluavansa Zaynerin konstein eroon värisokeudestaan. Samalla hän toivoo muuttavansa näkökykynsä tetrakromaattiseksi. Tetrakromaattinen värinäkö on harvinainen poikkeama, joka esiintyy arviolta parilla prosentilla naisista. He pystyvät näkemään jopa 100 miljoonaa eri väriä.
Toinen biohakkeri David Ishee korostaa, että jokaisen genomi kuuluu ihmiselle itselleen. On ihmisen oma asia, millaiset geenit hän haluaa, Ishee sanoo.
Menetelmästä innostuneet biohakkerit eivät ainakaan toistaiseksi ole hoitaneet muita ihmisiä, vaikka ovatkin olleet valmiit antamaan neuvojaan.
Eroavatko lääkehoidollinen geeniterapia ja ihmisen ominaisuuksien parantaminen samoilla keinoilla toisistaan moraalin kannalta? Bioeetikko John Harris Manchesterin yliopistosta myöntää, ettei ero ole kenties kummoinen, mutta korostaa, etteivät kotiolosuhteissa tehdyt Crispr-hoidot vielä todista, että itsehoitopaketti voitaisiin tuoda kaupan hyllylle.
Zayner myy pakettiaan netissä
Zayner kiertää ongelmaa siten, että hän myy nettisaitillaan näytepakkauksia, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi ihmisillä. Mikään ei kuitenkaan estä testaamasta menetelmää itsellään.
Zaynerin yhtiö Odin onkin saanut tuhansia tilauksia, ja New Scientistin mukaan olisi koomista kuvitella, etteikö ainakin osaa niistä käytettäisi ihmisten ominaisuuksien parantamiseen.
Yhdysvaltain lääke- ja huumevirasto FDA ei ole vielä ottanut kantaa Zaynerin tee-se-itse-pakkauksen laillisuuteen. Tällainen testaaminen itsellään ei sinänsä ole laitonta. Toisaalta Zaynerin pakkausta ei ainakaan vielä edes luokitella lääkkeeksi.
Britanniassa ollan samoilla linjoilla, mutta esimerkiksi Saksassa, jossa historiallisista syistä vierastetaan pieniäkin merkkiä rodunjalostuksesta, tarkastellaan asiaa toisesta kulmasta. Ainakin Baijerissa Zaynerin pakettien käyttö on kielletty kouluissa ja kotiolosuhteissa.
Suomalaisasiantuntija pitää kehitystä väistämättömänä
Bioetiikan tutkija Heikki Saxén Tampereen yliopistosta ei ole täysin vakuuttunut, että omia geenejään voisi jo nyt korjailla onnistuneesti. Hänen mukaansa menetelmän toimivuus nähdään vasta kokeilujen jälkeen. Vielä sitä ei ole juuri kokeiltu.
Yhtä lailla epäselvää on, kuinka hyväksyttävää tällainen toiminta on sosiaalisesti tai moraalisesti.
Myös design-vauvoista – jolla on etukäteen päätettyjä ominaisuuksia – on puhuttu, mutta Saxénin mukaan sellaisen luominen on jo kompleksisempaa. Toisaalta, kukapa tietää, mitä Kiinan perukoilla tapahtuu, hän lisää.
On hänen mukaansa väistämätöntä, että geenien muokkaamisen allalle ilmestyy palveluntarjoajia. Kukaan ei voi myöskään estää sitä, että näitä "kotihoitopakkauksia" tilataan netistä. Saxénin mukaan kehitys on samankaltainen kuin suomalaistenkin runsaasti tilaamien geenitestien kohdalla.
Kaikkea ei pystytä valvomaan etukäteen, ja siksi kannattaisikin ottaa askel eteenpäin ja pohtia, kuinka ihmisiä voidaan suojalla tällaiseen toimintaan liittyviltä riskeiltä. Suojaaminen voisi Saxénin mukaan olla esimerkiksi palvelua tarjoavien yritysten valvontaa.
– Se aika on jo mennyt aikoja sitten, jolloin kaikkea pystyi keskitetysti valvomaan ja hallitsemaan.