Koiransa kanssa puistossa leikkivää naista katsoessa ei uskoisi, että hän on selvinnyt parikymmentä vuotta kestäneestä kovien huumeiden käytöstä.
Matka on kulkenut muun muassa tunnetun helsinkiläisen Ruusulankatu 10:n asumisyksikön ja Tervalammen kartanon päihdevierotuksen kautta.
Päihteettömän elämän lisäksi muutkin unelmat tuntuvat toteutuvan pikkuhiljaa: Katja aloittaa pian valmistautumisen maratonille. Keväällä olisi tarkoitus juosta runsaan 40 kilometrin matka Helsinki City -maratonilla.
– Juoksin viime kesänä puolimaratonin. Niitä on takana jo muutama. Nyt on tavoitteena selvittää toukokuussa kokonainen maraton. Toinen polvi on sen verran rikki, ettei niitä ihan ammatikseen kannata juosta, vitsailee Katja.
Urheiluvammojen lisäksi matkassa on ollut muitakin mutkia. Koulunkäynti jäi, kun hän oppivelvollisuuden päätyttyä joutui koulukodista takaisin nuorisokotiin eli palasi samoihin porukoihin, joissa ryypiskely ja huumekokeilut olivat alkaneet.
– Harmittaa, että koulut jäivät siihen. Koulukodissa minut oli saatu kuitenkin niin hyvin ruotuun, että todistuksen keskiarvo oli 8,8.
Tästä alkoi silti Katjan alamäki.
Halu raitistua täytyy löytää itse
Katjan raitistumispäätös syntyi tilanteessa, jossa hän koki jääneensä täysin yksin. Kaikki läheiset ja vanhat ystävät olivat kääntäneet selkänsä hänelle.
Katjan mielestä huumeidenkäyttäjät eivät ole aitoja ystäviä keskenään. Huumeidenkäyttäjien väliset suhteet sisältävät enemmänkin hyväksikäyttöä aineiden hankkimiseksi.
– Se, että jopa äitini oli kääntänyt minulle selkänsä, on hirveitä mitä olen kokenut. Toisaalta se koitui myös hyväkseni. Jouduin itse vastuuseen itsestäni. Ajattelin, että olen niin pahassa jamassa, että kuolen jollen lopeta huumeiden käyttämistä. Jouduin ponnistelemaan ihan itse pohjalta ylös, kuvailee Katja viiden vuoden takaista tilannettaan.
Katja kertoo asuneensa tuolloin Töölössä, kuuluisassa Ruusulankatu 10:ssä. Hän kävi jo korvaushoitopoliklinikalla, mutta siellä ei otettu ensin vakavasti hänen äkkiä virinnyttä ajatustaan haluta katkolle.
– Olin aiemmin lähtenyt monta kertaa katkolta kesken ohjelman. Ruusulankadun työntekijät kuitenkin luottivat minuun ja uskoivat, että olen tosissani. Näin pääsin Tervalammelle vierottumaan lopullisesti huumeiden käytöstä.
Katja kertoo haluavansa olla jollekin tiensä alussa olevalle päihdekuntoutujalle hyvä esimerkki, jonka voimin tämä jaksaa uskoa selviävänsä eroon aineista. Niin hän kertoo itsekin saaneensa uskoa pinnalle pääsemiseen.
– En olisi ikinä uskonut, että pääsen irti aineista. Se, että näkee onnistumisia ympärillään, auttaa epäröinnin hetkellä, kun on vaarassa tehdä väärän ratkaisun. Toisten saman kokeneiden apu ja neuvot ovat kaikkein arvokkainta opastusta, mitä toipuva narkomaani voi saada.
Korvaushoidosta tuki ja turva
Ruusulankadun tuetun asumisen yksikössä asuu tällä hetkellä yli 90 asukasta.
Yksi heistä on entinen kirvesmies Hannu Kalliokoski. Hän on selättänyt huumeet korvaushoidon avulla. Hoito edellyttää säännöllistä päihdeklinikalla käyntiä.
– Korvaushoito on minun tukeni ja turvani, kiteyttää Kalliokoski reunaehtonsa.
Sen avulla hän pysyy erossa huumeista.
Viisikymppisen Kalliokosken arki on asettunut aiempaa paremmin uomiinsa myös kuntouttavan työtoiminnan myötä. Hän käy muutaman kerran viikossa tekemässä remontti- ja korjaustöitä.
– Yritän rytmittää työt tasaisesti pitkin viikkoa, että se olisi kuin normaaleissa töissä kävisin. Välillä se onnistuu, välillä ei. Tähän päivään tuli koko viikon ohjelma. Huomenna taas ei ole mitään.
Tein ensin vaikka jonkun raudoituskeikan ja "juhlin" kunnes rahat loppuivat. Hannu Kalliokoski
Samalla Hannu Kalliokoski pyristelee kohti raittiutta ja tavallista vuokra-asumista.
Päihteidenkäyttö läksi lapasesta, kun työelämä heitti 90-luvun lamassa kuperkeikan. Kalliokoski oli tehnyt kymmenisen vuotta töitä timpurina armeijan jälkeen, kun tielle pakkautui liian monta vastoinkäymistä peräkkäin.
Ensin kuoli äiti, sitten tuli lama ja rakennusalan palkat puolittuivat. Viimeisenä niittinä ero. Kihlattu kyllästyi Kalliokosken elämäntyyliin.
– Tein ensin vaikka jonkun raudoituskeikan ja "juhlin" kunnes rahat loppuivat.
Eron jälkeen Hannu Kalliokoski hakeutui sosiaalitoimen kautta tuettuun asumiseen. Sillä tiellä hän on vieläkin, nyt suunta vain on ylöspäin.
Mielenterveysongelmat saattavat joko edeltää päihdeongelmia, tai aiheutua päihteidenkäytöstä. Kalliokoski on kärsinyt muun muassa paniikkihäiriöstä.
– Kun paniikkihäiriö oli pahimmillaan, en kyennyt olemaan väkijoukossa. Esimerkiksi ruokakaupassa käynti oli ajoitettava päivän hiljaisiin tunteihin.Ahdistusta lääkitsin sitten viinalla ja huumeilla.
Asunto ensin, sitten elämä vähitellen kuntoon
Ruusulankatu 10 on Asunto ensin -mallin mukainen asumispalveluyksikkö.
Kansainvälinen mallisallii asukkaiden päihteiden käytön. Käytännössä päihteidenkäyttö kuitenkin vähenee, kun turvallisuudentunne ja arjen hallinta asunnon myötä vahvistuvat, kertoo naapurustotyöntekijä Paula Ahonen Sininauhasäätiön Koti kaikille -hankkeesta.
– Moni uusista asukkaistamme havahtuu ensin siihen, ettei ole ollut putkassa moneen kuukauteen.
Kaupungilla riehumiseen ja ilkivaltaan ei ole enää tarvetta kun on paikka, jossa voi viettää aikaansa. Jotkut tekevät varta vasten tihutöitä päästäkseen yöksi putkaan, jollei muuta paikkaa tuttavien luona tai rappukäytävissä ole löytynyt.
Moni uusista asukkaistamme havahtuu ensin siihen, ettei ole ollut putkassa moneen kuukauteen. Paula Ahonen
Asunto ensin -malli säästää rahaa ja työtä järjestyksen valvonnassa ja terveydenhuollossa.
Asunto ensin -mallin mukaisessa yksiössään saa asua kuin kuka hyvänsä, oman aikataulun mukaan. Asukkaita opastetaan kädestä pitäen asumiseen liittyvissä arjen taidoissa. Jokaisellla on oma henkilökohtainen ohjaaja, jonka kanssa suunnitellaan pidemmän ajan tavoitteita, kertoo Paula Ahonen.
Esimerkiksi Ruusulankatu 10:ssä on joka kerroksessa moniammatillinen tiimi: asumisohjaaja, joka on koulutukseltaanlähihoitaja ja palveluohjaaja, jolla on sosionomin koulutus.Lisäksi apua saa kahdelta psykiatriselta sairaanhoitajalta. Henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
– Ketään ei väkisin saa lopettamaan aineiden käyttöä. Asiakkaan täytyy olla itse motivoitunut, korostaa Ahonen.
Motivaatio löytyy hänen mukaansa paremmin, kun on hetki aikaa miettiä elämäänsä.
– Harva on kadulla raitistunut, sanoo Ahonen.
Naapuri-iltoja neljä kertaa vuodessa
Naapureiden kanssa on Ahosen mukaan löytynyt Ruusulankadulla viiden vuoden aikana toimiva keskusteluyhteys. Tärkeintä on saada tietää naapuruston huolenaiheet ja pyrkiä ratkaisemaan ne yhdessä. Neljännesvuosittain järjestetyt avoimet naapuri-illat ovat sulattaneet jäätä Töölössä.
– Hyvä naapuri -illoissa on viimeksi keskusteltu alueen kaavoituksesta heränneistä huolista. Sininauhasäätiö ei ole rakennuttamassa toista asumispalveluyksikköä Töölöön, sanoo Paula Ahonen.
Asukkaita ohjeistetaan myös kunnioittamaan muiden rauhaa ja muistutetaan, että he ovat vastuussa myös vieraistaan.
– Meteli on se, josta naapurimme valittavat selvästi eniten. Toisaalta kutsumattomien vieraiden huutelu ikkunoidemme alla häiritsee myös omia asukkaitamme. Kannustamme naapureita soittamaan ympäri vuorokauden auki olevaan numeroomme kaikista häiriöistä.
Naapurustotyöntekijä Paula Ahonen muistuttaa, että osa asukkaista tulee suoraan kadulta. Heiltä ovat saattaneet unohtua jotkut tavalliseen asumiseen kuuluvat itsestääselvyydet.
Toiset taas ovat valmiuksiltaan hyvinkin valmiita siirtymään piankin muualle itsenäiseen asumismuotoon.
Maltti on valttia myös päihteistä eroon pyrittäessä
Katja suosittelee kaikkia hankkimaan hyvän vertaisverkoston, koska päihdeklinikalta asiakas kirjataan ulos, kun tämä on raitistunut.
Hän myös neuvoo kiiruhtamaan hitaasti, etteivät muutokset kuormita liikaa. Itse hän ei halunnut muuttaa täysin omilleen, ennen kuin oli päässyt vieroittumaan korvaushoidostakin.
– Liiasta vauhdista voi koitua hallaa toipumiselle. Uutta elämää kannattaa opetella kaikessa rauhassa.
Viime vuosien kuluessa Katja on saanut läheisensä takaisin. Hän kertoo olevansa usein yhteydessä äitinsä, sisarensa ja aikuisen poikansa kanssa. Eläkkeellä oleva äiti on juuri saanut ajokortin, Katja on vielä autokoulussa.
– Kyllähän autoa osaan ajaa, mutta liikennesääntöjä pitää mennä taas pänttäämään teoriakokeita varten.
Siinä maailmassa, josta Katja tulee, ajokortti oli vain pala muovia.
Vuodenvaihteen jälkeen Katja pääsee aloittamaan oppisopimuskoulutuksen lähihoitajaksi.
Timpuri on kätevä sisustaja
Hannu Kalliokoskella entisenä rakennusalan ammattilaisena on voimassa oleva ajokortti.
– Olen pitänyt huolen, etten käryä ratissa. Raksalla ajokortti on tärkeä.
Kalliokosken 26-neliöinen yksiö Ruusulankatu 10:ssä tunnetaan naapurimaassa asti. Ruotsin terveysministeri Gabriel Wikström on käynyt vierailullaan tutustumassa miehen pastellinsävyiseen sisustukseen. Wikström oli tutustumassa Asunto ensin -malliin Helsingissä helmikuussa.
Kalliokoski kertoo maalailleensa kotonaan aikansa kuluksi. Lisäksi lähes kaikkiin huonekaluihin on lisätty pyörät alle. Ne helpottavat siivousta.
– Koti on minulle erittäin tärkeä, sisustan mielelläni. Ratkaisujen täytyy olla harkittuja, koska rahaa on niukasti käytössä. Pääväri on nykyisin vaaleansininen, mutta olen siirtymässä takaisin valkoiseen, koska en ole tyytyväinen siniseen, Kalliokoski arvioi valintojaan.
Hän ei aio hankkia lisää huonekaluja, koska odottelee pääsevänsä muuttamaan pian tavalliseen vuokra-asuntoon. Miehen seuraava tavoite on palkkatyö rakennuksella tai siivoojana. Siihen elämään kuuluisi myös lemmikki.
Koiralle on jo hoitajakin sovittuna.
Katja esiintyy omasta pyynnöstään jutussa vain etunimellään.